Ausculto – Viikon Aivoradio 20/2019

”Idle Hands – Mana: Hands down of the biggest surprises this year. Saw them at Keep It True and thought it was good, but this debut album is filled with great hooks, melodies and sing-alongs…don’t miss out!!”
Spinebrain

”Räjäyttäjät – Samassa veneessä: Yksinkertaisesti soundit alkavat olla sellaiset, että Räjäyttäjiäkin jaksaa kuunnella. Doom-otekaan ei ole pahasta. Iloisempaa Spiritus Mortisia.

NEFER NEFER – Älä mee: Suosituslistalta tullutta poppia. Kyllä tätä auringonpaisteessa kerran kuuntelee.

Juice Leskinen – Ajan henki: Kuten kaverini totesi: Ei uskoisi, että on tehty 80-luvun alussa.

Cog – Bird of Feather: Australiasta aikojen takaa. Mikä hulluinta tämä soi joskus Radio Suomessa.

Onségen Ensemble – Duel: Magyarpossemaista kasvattelua. Tällaisesta tykkään valoisina kesäiltoina ja jopa kesäöinä.

Kaunis Kuolematon – Eloton: Bändin nimi ei ehkä kutsu luokseen, mutta laadukasta on materiaali. Fallujah tulee itselleni mieleen. Kliinit laulumelodiat toimivat oikein hyvin.

Daft Punk – Beyond: Daft Punkia voi aina olla kappale pari.

Saxon – The Secret of Flight: Jotenkin tällainen perinteinen hevimetalli lähtee pieninä annoksina liiankin hyvin.

Silversun Pickups – Freakazoid: Veljen suosituksia. Kovasti on kaikuja musiikista, jollaista itse soitamme.

Kolmas Nainen – Iso tyttö ja pikkutyttö (Live): Minähän en livejä harrasta juurikaan, mutta tässä Paulin laulu ja bändin soitto on parhaimmillaan. Kova.”
T

”Tällä viikolla on sitten ollut Bruce-viikko livetaltiointien muodossa, uutta levyäkin odotellessa. Nyt kun näitä arkistobiisejä löytyy Spotifystakin, niin laitetaan muutama nosto jakosalle.

Badlands
Born to Run
Further On (Up the Road)
The Ghost of Tom Joad (feat. Tom Morello)
Land of Hope and Dreams
Murder Incorporated
No Surrender
Racing in the Street
Tenth Avenue Freeze-Out”
A

”Jon Lord – Blues Project Live: Minulle Jon Lordin jäljittelemätön urkusaundi oli Deep Purplen sielu. Hänen soololevyissään on usein toisenlainen, klassisen ote, mutta tällä levyllä mennään taas ja kovaa.”
Yyte

Toomion musiikkivuosi 2018

On aikaa kulunut aika paljon vuoden vaihteesta, mutta voin kertoa, että on ollut hoppua. Tässä se kuitenkin tulee.

Vuonna 2018 tapahtui musiikillisesti laajemmin kuin edeltävänä vuonna. Enää ei sellaisia maagisia TOP10-ikinä-levyjä tipahtele niin usein, joka tietysti johtuu jo iästäkin jonkin verran. Kiinnostavaa musiikkia kuitenkin julkaistaan edelleen, kunhan sen vain löytää.

Ensin pieni koonti eniten kuunneltuihin artisteihin, albumeihin ja kappaleisiin. Nämä eivät siis ole mielestäni parhaita. Näitä vain olen kuunnellut SCROBBLATTUNA eniten.

ARTISTIT

Stam1naa tuli kuunneltua paljon, koska musiikkityylinä se vaatii paljon. Mutta myös siksi, että albumi oli hyvä. The Who taas on tullut tuolta Metallin olemus -kuunteluista vastaan eikä se huono olekaan. M83 on sellaista musiikkia, mitä itse tulee autoa ajaessa kuunneltua. King Gizzard viihtyy listalla siksi, että se julkaisi edellisvuonna neljä albumia, jotka kaikki piti ottaa haltuun. Brian Eno yllättää itsenikin, mutta muuten meno on tuttua.

      1. Stam1na
      2. The Who
      3. M83
      4. Pink Floyd
      5. King Gizzard & Lizard Wizards
      6. Queen
      7. J.Karjalainen
      8. Brian Eno
      9. Evergrey
      10. Sara

ALBUMIT

Stam1nalle samat sanat kuin edelliseenkin. Arcane Roots taas löytyi jotenkin vanhoja kuunnellen. Sen uusin albumi oli kovasti mieleen ja tuli kuunneltua paljon. The Whon Tommy nousee jo albumin pituuden takia korkealle. Jii taas sopii autoilun taustalle. Spidergawd oli myös viime vuoden superlöytö. Jostain syystä listoilla keikkuu myös XXXTentacion, vaikkei se musiikkina minua olekaan. Ei se kuitenkaan ole niin kamalaa, kuin voisi ajatella.

      1. Stam1na – Taival
      2. M83 – Before the Dawn Heals Us
      3. Arcane Roots – Melancholia Hymns
      4. The Who – Tommy
      5. J.Karjalainen – Sä kuljetat mua
      6. Pink Floyd – The Wall
      7. Spiderqawd – Spidergawd IV
      8. XXXTentacion – ?
      9. Propagandhi – Victory Lap
      10. Sara – Summa

KAPPALEET

Stam1naa tuli kuunneltua paljon, kuten aina bändin uuden albumin valmistuttua. Se on joka tapauksessa suomalaiseksi metalliksi todella laadukasta. Take on Me upposi tytöllenikin, joten sitä piti aika usein laittaa soimaan. Arcane Rootsin Off the Floor jää hienosti päähän. Sama taipumus on Spdergawdin Is This Love…?:lla.

      1. Stam1na – Elämänlanka
      2. A-ha – Take on Me
      3. Arcane Roots – Off the Floor
      4. Spidergawd – Is This Love..?
      5. Stam1na – Enkelinmurskain
      6. Maj Karma – 101 tapaa olla vapaa
      7. Stam1na – Gaian lapsi (feat. Anna Eriksson)
      8. Stam1na – Hyvää yötä
      9. Arcane Roots – Arp
      10. Edu Kettunen – 69-Scania

Sitten tämän vuoden parhaiden listauksiin kahta edellistä vuotta muistellen… Aloitamme albumeista.

ALBUMIT – 2016

      1. David Bowie – Blackstar (1.)
      2. Oranssi Pazuzu – Värähtelijä (2.)
      3. Gojira – Magma (3.)
      4. Haken – Affinity (4.)
      5. Fallujah – Dreamless (5.)
      6. Radiohead – A Moon Shaped Pool (6.)
      7. Stam1na – Elokuutio (7.)
      8. Devin Townsend Project – Transcendence (8.)
      9. Twelve Foot Ninja – Outlier (9.)
      10. Zeal and Ardor (10.)

ALBUMIT – 2017

      1. Enslaved – E (1.)
      2. Arcane Roots – Melancholia Hymns (*)
      3. Anathema – The Optimist (2.)
      4. Antti Pouta – Yhteys (3.)
      5. Spidergawd – IV (*)
      6. The War on Drugs – A Deeper Understand (4.)
      7. Leprous – Malina (5.)
      8. The Night Flight Orchestra – Amber Galactic (6.)
      9. Saimaa – Urheilu-Suomi (7.)
      10. Mastodon – Emperor of Sand (8.)

Ja näin päästään vuoteen 2018.

ALBUMIT 2018

Eipä tälläkään listalla ole juuri niitä bändejä, joita listalle uumoilin. Hyviä albumeita kuitenkin.

10. Dimmu Borgir – Eonian
Dimmu piti yläasteen pahisvaltikkaa käsissään tiukasti. Sen pahempaa bändiä ei ollut. Tai ei tunnettu. Toki ultimaattinen pahuus asui Deicidessä. Varttuneemmilla korvilla Dimmu Borgir on kuulostanut joka kerralla hyvältä. Sen sinfoniset kappaleet ovat miellyttävää kuunneltavaa ja varsinkin puhtaat lauluosuudet hivelevät korvia.

9. Eneferens – The Bleakness of Our Constant
Aivomiehen viime hetken suosituksia. Monipuolista musiikkia. Kappaleiden lähtökohtaisella örinällä potkitaan sen vihaajat kauemmas ja palkitaan kärsivälliset puhtailla laulu- ja kitaraosuuksilla. Vallan hienoa soittoa hiukan Opethin rauhallisimpien tuotoksien hengessä.

8. Omnium Gatherum – The Burning Cold
Omnium Gatherum on kumma bändi. En oikeastaan sellaista musiikkia kovinkaan usein kuuntele. Enkä varsinkaan laita Omniumia soimaan, jos kuuntelen. Se ei kuitenkaan bändinä tai tänä uutena levynä ole pettänyt kertaakaan. Todella laadukasta metallia. Suomesta.

7. Haken – Vector
Haken ei ole myöskään sellaista jokaisen päivän musiikkia. Tämä avautuu hitaasti, mutta on lopulta hyvin laadukas albumi. Kasvaa varmaan kuunteluiden myötä, mutta lähtökohtaisesti parempi kuin Affinity silloin aiemmin.

6. Sara – SUMMA
Ensimmäisen kappaleen perusteella olisi voinut olla jopa vuoden kärkikolmikossa. Ihan ei kantanut koko levyllistä niin vahvasti, mutta tunnistettavasti oma itsensä.

5. In Vain – Currents
In Vain on vasta parin vuoden takainen tuttu. Tämä on vähän samantapainen juttu kuin OG. En jaksa tällaista juuri kuunnella, mutta tämänkin levyn voi huoletta kuunnella pari kertaa peräkkäin.

4. Marzi Nyman – Kelluva katedraali
Tätä on joku vuosi odoteltukin. Se ei ainakaan vielä osoittaudu niin mainioksi kuin edeltäjänsä oli. Soittotaidosta se ei kiinni jää ja onhan jo levyn avausbiisi kaikkine Van Halen –komppeineen täyttä juhlaa.

3. Ihana Leijona – Mä voin loistavasti
Ihana Leijona puhuttelee suomalaisia nimenä varmasti. Sillä voi olla hiukan luotaantyöntäväkin vaikutus, mutta kitaristi Kämäräinen on soittotyyliltään todella maanläheinen. Yhteen säveleenkin löytyy nyansseja vähintään riittävästi.

2. J. Karjalainen – Sä kuljetat mua
J. Karjalainen tekee tämän vähän liiankin takuuvarmasti. Levyllinen hyvää musiikkia. Ainut, mitä toivoisi on hiukan rohkeutta lisää. Ei tässä oikeastaan mikään ärsytä. Laadukasta.

1.Stam1na – Taival
Stam1na pääsi palaamaan mitäänsanomattomuuden suosta. Se tapahtui osittain jo aiemman Elokuution myötä, mutta nyt ollaan todella kovassa tapauksessa kiinni. Albumilla on tarina. Se on oikeasti kokonaisuus. Jokaisella kuuntelulla toimii paremmin.

Ennustin seuraavaa sakkia kärkeen (suluissa lopullinen sijoitus):

      1. The Prodigy (16.)
      2. Pyhimys (20.)
      3. Soilwork (tuli vasta 2019 vuoden puolella)
      4. The Offspring (ei ilmestynyt)
      5. A Perfect Circle (18.)
      6. Between the Buried and Me (26. Ja 30.)
      7. Vesta (53.)
      8. Tool (ei se tullut vieläkään)
      9. Dimmu Borgir (10.)
      10. CHVRCHES (48.)

The Prodigy olisi voinut olla parempi. Se on soundeiltaan jopa liian raaka. Pyhimys on hyvä, mutta varmaan mainstream-elementti vie sen minun mieltymysalueelta nurkan taakse. Soilwork käsitellään vasta ensi vuonna, toivottavasti myös Offspring ja Tool. A Perfect Circle oli ok, mutta ei ihan sitä mitä odotin. Vesta saattoi olla suurin pettymys, mutta Vestan ääni sopii paremmin vierailuihin. Dimmun osasin arvioida aika lailla sinne, minne piti. Muutenhan ennustus meni taas aivan päin honkia.

BIISIT 2018

Yhden vuoden aikana huikeaksi klassikoksi kasvaminen vaatii biisiltä paljon, jopa epäreilusti liikaa. Hyvää materiaalia kuitenkin tulee aina. Tässä jonkinlainen listaus näistä.

10. Pelle Miljoona Oy – Anna soihtusi palaa
Tässä on kaikki tällaisen musiikin hyvät puolet. Andyn kitara, Pellen ääni ja Yaffan sävellys on onnistunut vanhojen miesten saada sellaiseen pakettiin, että päässäsoimiselta ei voi välttyä.

9. Stam1na – Metsästäjä
Kaikki pisteet tulee balsagothmaisuudesta. Tulee hyvä mieli tällaisesta.

8. Marzi Nyman – Vesi Virtaa
Bändi on niin hirvittävän kova, että eihän tällaisessa voi epäonnistua. Van Halen –komppi ja torvet on niin mahtava yhdistelmä, että suupielet nousevat korviin.

7. Stam1na – Enkelinmurskain
Tästä on tullut minun ja tyttäreni yksi yhteisistä suosikeista. 7-vuotiaan laulamana tämä saa vähän eri raamit, mutta biisinä tämä on onnistunut.

6. Sydän, Sydän – Ensin täytyy laulaa laulunsa
Progea hyvin kummallisessa ja vääntyneessä muodossa. Samalla jonkinlainen pop-kierre tässä on. Minulle tulee mieleen tästä hiukan YUP:n Meitä odotetaan mullan alla. Eikä se ole paha asia.

5. Stam1na – Kannoin sinut läpi hiljaisen huoneen
Kuulostaa alkuaikojen Stam1nalta ja sekös passaa! Jotenkin luulen, että tässä on uusi Kaksi reittiä, yksi suunta.

4. Ville Valo & Agents – Orpolapsi Kiurun
Vaikka Rauli olisikin säveliä kopioinut jostain, niin sanoittajana on onnistunut hienosti useamman kerran. Tämä versio lupasi Villen ja Agentsin liitolta paljon ja hyvähän siitä tulikin.

3. Tal Wilkenfield – Under The Sun
Täysin puun takaa tullut biisi ja esittäjä. Naisbasisti, jonka lauluäänessä on hyvää särmää. Tämä vertautuu jotenkin Devin Townsendin parhaisiin sävellyksiin. Erinomainen. Australian sävy tässäkin.

2. Ihana Leijona – Rosebud
Timo Kämäräisen levy oli kova ja tämä kappale siltä on soinut kymmeniä kertoja autossa. Kaunista, vaikka onkin aika Sometimes I Feel Like Screaming –vaikutteinen.

1.Lana Del Rey – Venice Bitch
Tätä eräässä keskusteluketjussa on spekuloitu paljonkin. Olisiko ajatuksen ostanut pari vuotta sitten siitä, että valitset vuoden 2018 biisiksi Lana Del Reyn kappaleen. On myös rohkeaa julkaista lähes 10 minuutin sinkku. Parasta kappaleessa on silti sen epäkesko liidivaihe siellä, missä moni pop-biisi jo loppuu.

ENNUSTE

Mitäs tältä vuodelta sitten toivoisi? Josko se Tool lopulta tulisi, Spotifyssa sen artistinimi jo on. Kärkeen uskallan veikata Australian Cogia. Ja voisiko Eppu Normaalilta tosiaan tulla uusi levy… Listaan alle vielä tämän vuoden ennusteen TOP-levyistä.

      1. Cog
      2. Opeth
      3. Saimaa & Pyhimys
      4. King Gizzard and The Lizard Wizard
      5. Spidergawd
      6. Eppu Normaali
      7. Soilwork
      8. Ville Valo & Agents
      9. Tool
      10. Devin Townsend

Ausculto – Viikon Aivoradio 18/2019

”Extreme – Decadence Dance: Ihan ei keli tähän natsaa, mutta on komeaa laulua ja kitarointia. Extreme on paljon muutakin kuin sanoja.

Sweet – Set Me Free: Metallin esi-isiä kahlatessa päästiin Sweetiin. Varmoja power metalin kantajuuria.

Pekka Pohjola – Vapour Trails: Fuusio-jazzia ja taitavaa soitantaa Suomesta. Rytmitys soi päässä, vaikket haluaisikaan.

Slugdge – War Squids: Mätömpää tavaraa ja rytmitys se tässäkin porautui aivoihin.

Death Hawks – Scent of Life: Usein on ollut Death Hawksia, kun on pitänyt ihan tarkastaa, että mikäs nyt soi ja kuulostaa hyvältä.

Symphony X – Sea of Lies: Vanhaa legendaritya, jota olisi tarjolla keikan muodossa Suomessa. Tässä kuussa itse asiassa.

Gasellit – Jano: Enpä tiedä miksi tämän tänne nostin, mutta tuotanto jäi mieleen.

Rush & Aimee Mann – Time Stand Still: Rushin parasta päätä. Bändi on kultaa ja tässä sen Geddyn äänen tuomaa säröä paikkaa Aimee Mann. Kertoon lähdetään kuolemattomalla synamatolla.

Evergrey – A Silent Arc: Hyvin gojiramaista Evergreytä. Tykkäsin.

Yngwie Malmsteen – Far Beyond The Sun: Kerran vuodessa tämän voi laittaa. Tai kerran kuussa. Ajalta jolloin Ynkän sävellyksissä oli järkeä.”
T

”Vieläkin on jatkunut artistiteemaiset viikot. Huhtikuussa tuli ihmeteltyä uusia juttuja ja nyt toukokuun alkuun teki mieleni palata vanhaan suosikkiin Oasikseen, kun Gallagherin veljeksiltä on molemmilta tulossa uuttakin materiaalia. Valitaanpa Oasikselta viisi veisua yltäen ensimmäisestä vuoden ’94 albumista aina 2008:een ja viimeiseen ”Dig Out Your Soul”-levyyn.

”Slide Away”

”My Big Mouth”

”Underneath the Sky”

”The Hindu Times”

”The Shock of the Lightning”
A

”Oasis – Lyla: iPod yllätti. Mukavan letkeästi mutta tanakasti rullaava Oasis-kappale, jonka oli jo unohtanut.

Tezaura – Shattered Memories: Aika kuuluu nopeasti. Muutama vuosi sitten pyörähdin keväällä Brnossa. Omien sanojensa mukaan melodista metallia soittava Tezaura on sieltä kotoisin. Siispä muistoja tsekkien kaupungista.

Trabant – Loving me: Joku puhui jotain Popedasta.  Pohdin, että kai se Trabantkin on. Löysin islantilaisen yhtyeen ja aloin kuuntelemaan. Tämä on yhtyeen esikoisalbumilta Emotional.

Bob Marley – Redemption Song: Reggae ja Rap. Hmm. Mieluummin jätän väliin, mutta tässä on kuitenkin jotain softia, muttei liiaksi imelyyttä.

Deep Purple – The Battle Rages On: Vuoden 1993 julkaistun albumin nimikappale. Klassikko kokoonpano (Lord, Glover, Gillan, Page ja Blackmore) jälleen kasassa, kun Gillan oli palannut solistiksi eikä Richie ollut vielä eronnut.

 

Petri Pettersson – Nuoruus: Mika Waltarin runoon pohjautuva Petrin oma sävellys on vuoden 1977 kotimaisia klassikkoja ja albumin, jonka Yleisradion toimittajat valitsivat kyseisen vuoden Vuoden levyksi, nimikappale. Kappaleen soittopuolesta vastaa Finnforest.

Blue Öyster Cult – Flaming Telepaths: Yhtyeellä on muitakin kohtuullisia kappaleita kuin (Don’t Fear) The Reaper.  Tämä on vuoden 1974 tuotannosta.”
Yyte

”Belzebubs – Cathedrals Of Mourning: Monet jättävät kuuntelematta koska kännissä ja läpällä, mutta kyseessä ammattimainen melodinen metalli levy.

Shaded Enmity – And Life was great…: Great band and great vocals from Warrel (RIP)

Månegarm – Hervors Arv: Good viking/folk metal from Sweden.

Midnight – You Can’t Stop Steel: One of best performances at Keep It True festival. Playing in Tavastia club in August, strongly recommended.

Aria – Волонтёр: Aria gave us a rehearsed world class show at KIT festival.

Sortilege – Sortilege: Another magnificent performance and one of the highlights of KIT festival.

Mercenary – Isolation: Been on heavy rotation in my car lately…chorus will be stuck in your head for a while…

Anthem – Black Empire: Another solid performance at KIT festival and another catchy anthem for the upcoming summer.”
Spinebrain

Ausculto – Viikon Aivoradio 17/2019

”Tom Petty – Full Moon Fever: Tämän viikon artisti. Tästä levystä tuli juuri tällä viikolla kuluneeksi 30 vuotta. Alkupuolisko on pelkkää klassikkoa ja loppuun on piilotettu omiin suosikeihin lukeutuva A Face in the Crowd. Heartbreakers säestää käytännössä kokonaisuudessaan, vaikkei mainitakaan nimeltä.”
A

”Toto – 40 Tours Around the Sun: Yhtye perustettiin 1978 ja vuonna 1982 Toto julkaisi albuminsa IV, joka kolahti minulle ja muille. Nyt 40-vuotista uraansa julkistaakseen yhtye julkaisi tämän live-levyn, joka kolahti milteinpä samanlailla. 26 kappaleen verran tiukkaa soitantaa ja svengaavaa jammailua.”
Yyte

”Agent Steel – Unstoppable Force: Live tonight at KIT festival!!!”
Spinebrain

”David Bowie – Blackstar: Jotenkin on lautaselle löytynyt Bowieta tällä viikolla. Ei kuitenkaan tätä levyä, joten haikeudesta huolimatta laitetaan se kontrastiksi valolle.”
T

Ausculto – Viikon Aivoradio 16/2019

Ellips – Shadows: Ranskalaisten veljesten Alexis ja Charles Romanin projekti vuodelta 2014. Albumi Sight on miellyttävä kuuntelukokemus puhtaine sointi- ja laulumaailmoineen.

Erja Lyytinen (feat. Jennifer Batten) – Snake in the Grass: Erja sekä muusikot Harri Taittonen, Iiro Laitinen ja Tatu Back soittavat upeasti ja tässä kappaleessa yhteissointia lisämaustaa Jennifer Batten omalla vahvalla kitaroinnillaan.

Jennifer Batten – Glow: Albumin Momentun kannessa esittäjäksi mainitaan Jennifer Batten’s Tripal Rage, jota projektia täydensivät Jenniferin tukena Ricky Wolking (basso) ja Glen Sobel (rummut).

Maria Kizirian – Heart of the City: 2010 torniolaislähtöinen Maria oli ehdokkaana Armenian edustajana Euroviisuihin. Hän on Jake Voutilaisen tytär ja Lauran sekku.

Ruusut – Iltoja pitkin: Viime vuonna perustetun yhtyeen omaan nimeään kantavan esikoisalbumin Rumba-lehti valitsi vuoden 2018 parhaaksi kotimaiseksi levyksi. Yhtyeen musisoivia jäseniä ovat Miikka Koivisto, Sakari Kukkola, Ringa Manner ja Alpo Nummelin. Heidän lisäksi kokoonpanoon kuuluu kiinteästi Lauri Levola, jonka tarinan kirjoittamiseen yhtyeen laulut pohjautuvat.

Maustetytöt – Tein kai lottorivini väärin: Vaalan Kankari on pieni kylä Kainuussa. Sielä ovat varttuneet Anna ja Kaisa Karjalainen, joiden ensisingle on kyseessä. Pitkäsoitto julkaistaneen lokakuussa. Raikasta.

M – Näytän missä asun: Pysytään Kainuussa. Kuhmosta on ”maailmalle” eli Lahteen muuttanut Minja Koski. Hänen toisen albuminsa nimiraita pohjautuu kuulemaansa keskusteluun Lahden yössä.”
Yyte

”Suldusk – Lunar Falls: Great debut from one woman band Emily Highfield with references to dark neo folk and hints of doom/black metal.”
Spinebrain

”Michael Romeo – F*cking Robots: Symphony X -gurun sukellus dubstepin maailmaan. Ei edes mitenkään pahan kuuloista. Siisti laulumelodiakin. Työtä vauhdittamaan.

Joe Satriani – Flying In A Blue Dream: Paluu ysikytluvun puoleen väliin ja kaverin yläkertaan. Satrianit on kuultu pari kertaa. Varsin omaperäinen soittotyyli ja varsinkin silloin, kun tämä on ilmestynyt.

Earthless – Electric Flame: Tätä stoner-jurnutusta, mistä tykkään. Yksi hyvä riffi ja riittävän rosoinen laulusoundi. Voisi luulla, että bändi on Ruotsista, mutta kyllä tämä ihan Jenkki on.

Tähtiportti – Vauhti päällä: Aika pahaa sanoitusta ja hämmentävää musiikkia muutenkin, mutta jos paha tunnelma pitää olla, niin tässä se nyt on.

The Great Old Ones – Antarctica: Ranskalainen Lovecraft-teemainen post-black metal -bändi. Savuinen ja sumuinen fiilis.

Haken – Nil by Mouth: Progekikkailua pääsiäisen ratoksi.

John Frusciante – Regret: Toinen hyvin omanlaisen soittotyylin omaava kitaristi. Osuu yksinkertaisuudessaan aika usein.

The Flaming Lips – Pompeii AM Götterdämmerung: Outohan tämä bändi on. En nyt juuri muista mistä kappaleesta tämä on tehty, mutta ihan ei omaa tuotosta tainnut olla.

Pain of Salvation – Pluvius Aestivus: PoS:n sinfoniselta, jo 15 vuotta vanhalta Be-albumilta instrumentaalipätkä. Kaunis sadeteema.

Yawning Man – Perpetual Oyster: Instrumentaali stoneria. Yawning Manin sävellyksissä tavoitetaan sitä aavikkoa, mistä stoner-musiikki huumeiden lisäksi on alkunsa saanutkin.”
T

”Jatketaan tällä huhtikuun ”artisti viikossa”-teemalla. Tällä kertaa vuoroon Aerosmith. Vähän on vielä matka bändin tuotannossa tällä kertaa vaiheessa, mutta nostetaan muutama biisi vuoden 1987 Permanent Vacationiin saakka ehdittyäni.

”Dream On”
”Walk This Way”
”Let The Music Do the Talking”
”Rag Doll”
”Dude (Looks Like a Lady)”
A