Metallimusiikin olemus – 60. Köyhäintalosta maailmanmenestykseen

GENESIS – THE LAMB LIES DOWN ON BROADWAY (1975)

Edellinen vuosi oli tahkottu aiemman levyn kiertuetta ja rahaa. Selling England by the Pound oli nimittäin menestys. Noilla tuloilla bändi varasi osuvana vastaiskuna köyhäintalon kolmeksi kuukaudeksi harjoittelutilakseen. Uuden albumin sävellystyö laskettiin suurimmaksi osaksi soittajien käsiinkun laulaja Peter Gabriel keskittyi lyriikoihin ja tarinaan.  

Kuten usein menestystä saaneiden albumeiden jälkeen käyalkoi Genesiksenkin luomisprosessi sisältää enemmän tuskaa. “Osa jäsenistä meni naimisiin, osa sai lapsia ja osa oli eroamassa ja silti bändi yritti pysyä yhdessä jossain maaseudullatotesi kitaristi Steve Hackett. Kosketinsoittaja Tony Banksin mielestä Lamb Liesin harjoittelu on ollut yhtyeen vähiten mukavaa aikaa. 

Peter Gabriel oli työstämässä hänen viimeiseksi jääväänsä Genesis-albumiaHän erosi väliaikaisesti jopa albumia tehdessä karatakseen muiden projektiensa pariin. Gabriel kuitenkin keskittyi tarinaan ja sen sisältöönTarina oli mutkikas. Se kertoi puertoricolaisesta Raelista ja hänen kokemista sattumuksistaanmutta otti myös kantaa aikakauden tapahtumiin. 

Kun albumi ilmestyi ja kiertue oli liikkellä, Gabriel kertoi muulle bändille häipyvänsä sen loputtuaGabriel halusi keskittyä perheeseensämutta ongelmaksi koettiin myös se, että media piti Gabrielia isompana tähtenä kuin bändiä muuten pidettiin. Gabriel ei itsekään tästä pitänyt ja lopulta ero oli kaikille jonkinmoinen helpotus. 

Briteissä albumi nousi sijalle 10 ja menestyi progebändiksi muutenkin ihan hyvinTällä hetkellä se on kirjatusti myynyt lähes miljoonaa kopiota ympäri maailmanNiistä USA:ssa yli puoli miljoonaa. 

Tiellä metalliin se ei minusta ole kärkipään vaikuttajiavaikka kitarasoundeissa alkaakin kuulumaan metallisuutta. Varsinkin Broadway Melody of 1974kappaleen taustakompissaMyös tupla-albumimuotti ja konsepti tarinasta on myöhemmillekin progebändeille ollut tuttu 

Pidän eniten In the Cagen soundimaailmastajoka sujuvasti kertoo yhdellä soitolla albumin sisällöstänykyaikaisuudesta ja soittotaidosta kaiken oleellisen. Se myös kuvastaa hyvin New Yorkin hektistä elämänmenoaVaihtoehtoisesti näkyviin myös albumin aikainen live-veto kappaleestaOnhan Gabriel eläytynyt koko lailla vahvasti kappaleisiin. 

Toomion TOP200-biisit: 163. Tapio Rautavaara – Päivänsäde ja menninkäinen

Onhan tässä sävyero muihin listan kappaleisiin. Silti olen ollut tästä kappaleesta vaikuttunut jo ihan pienestä asti.

Reino Helismaa, jonka sanoitustyöt ovat kautta linjan nerokkaita, sanoitti tämä jo miljoona vuotta sitten. Puoli miljoonaa vuotta sen jälkeen Tapio Rautavaara halusi luvan levyttää kappaleen. Lupa heltyi ja taustat tehtiin sähköbasson ja sähkökitaroiden säestyksellä. Tämä versio ilmaantui kuultavaksi 1965.

Kappaleesta tulee kotoinen tunnelma. Tai oikeastaan se tunnelma, mikä meillä oli kotona, kun olin pieni poika ja kotitalomme mukavuudet nykyisiin verrattuna vähäiset. Paljaat hirsiseinät, hiukan savunhajua, pappa keinutuolissa ja ruuaksi ruskeaa kastiketta.

Ausculto – Viikon Aivoradio 41/2019

”Claudio Simonetti’s Goblin – Brain Zero One: Aikamoista jurmutusta analogimaailmasta. Syyssateiseen kaupunkiautoiluun.

The Rasmus – Funky Jam: Hyvää pirigunutusta ja fung-meiningiä.

Viikate – Varjojen Yö: Varjojen Öyöyöyyööö…

Lac Belot – Pale Moon Rabbit: Yhden miehen rustailemaa, tuotannollisesti sielua hivelevää utuilua.

Steve Reich – Electric Counterpoint III, Fast: Reichin Radioheadista inspiroitunutta kudelmaa.

Saa Kiljua – Mä en skeittaa: Kun tuli suositus ihan YV:nä, niin laitetaan nyt ilmoille. Naislaulettua suomi-punkia. Laadukasta!

Elvis Presley – Can’t Help Falling In Love: Elviksellähän oli ”kasipuoli” laulusoundi.

Smashing Pumpkins – Ava Adore: Pakko se on vähän käydä ysärin loppupuolella visiitillä.

Deodato – Also Sprach Zarathustra: Saimaa-bändin lavallenousubiisejä. Varmaan monen muunkin. Kova.

Radiohead – (Nice Dream): The Bends -albumi on täynnä näitä akustisella räimittäviä biisejä. Tätä sitä on itsekin tullut kokeiltua.”
T

”Viikonloppuna olisi suuntana Tavastia ja Don Huonojen 30-vuotisjuhlakeikat. Laitetaanpa muutama Donkkari-nosto sen merkeissä!

Hannu ja Kerttu
Metsänelävien puolustusliitto
Seireeni
Kärpänen II
Sininen yö
Riidankylväjä
Olemme kuin veljet
Tuulee
Suojelusenkeli
Sydänpuu
Pyhimys
Sopeutumattomat
Revontulikipinät”
A

”East of Eden – Mandarin’s Daughter: Yhtyeelle olkoon annettu genreksi proge. Minusta kuitenkin ihan perus rockmusiikkia 1970-luvulta.

Hasse Fröberg Musical Companion – Above: Minuakin on kutsuttu ”Upsalan ekonomiksi”. No opiskelin Uumajassa, mutta tämä yhtye sitä vastoin tulee Upsalasta. Entisen metallimies (Spellbound) Hassen kasaama erinomainen proge-kokoonpano.

Cigarettes After Sex – Heavenly: Avasin sunnuntaiaamuna ompun soittolistan Dark Sky – Rockia rentoutumiseen. Sen löytöjä.

Klaatu – A Million Miles Away: iPad heitti korvilleni musiikkia myöhäisnuoruudesta eli kanadalaista Klaatua vuodelta 1981

Rory Gallagher – A Million Miles away: Saman aiheen voi esittää toisinkin Tämä Roryn esitys on teinivuosiltani, jolloin torniolaisnuorkainen hurahti lopullisesti rockin pauloihin.

Robbie Robertson – I Hear You Paint Houses: The Band oli Dylanin vahva taustatuki, joka oli todella kova yhtye myös ”soolona”. Yhtyeen kitaristi ja lauluntekijä on nyt julkaissut kuudennen sooloalbuminsa Sinematic. Mukana mm. Van Morrison tunnistettavalla lauluäänellään.

Baker Gurvitz Army – People: Ginger Baker in our memories

Von2 Braun – Euroopan uudet vaatteet: Tätä olen odottanut. Oululaisen trion erilaista musiikkia, jossa Petri Heikkisen bassollaan tanakasti tukemaa Janne Helttusen vokaalisointia täydentää Samu Forsblomin trumpetin ja elektroninen musiikkimaalailu.”
Yyte

Metallimusiikin olemus – 59. Maailman hienoimmat levyn kannet?

EMERSON, LAKE & PALMER – BRAIN SALAD SURGERY (1973)

ELP:n miehet alkoivat olla kypsiä levy+yhtiö Atlanticin touhuihin. Tästä johtuen he päättivät perustaa oman Manticore-levy-yhtiön, jos saisivat tehdä kuten halusivat.

Trilogy-albumi oli kohottanut ELP:n taikinan sellaisiin mittoihin, että se kiinnosti kaupallisesti ympäri maailmaa. Oli siis uuden levyn aika.

Uutta levyä lähdettiin säveltämään, harjoittelemaan ja valmistelemaan entiseen elokuvateatteriin, jossa bändi pystyi koeajamaan materiaalia kuvitellulle yleisölle keikkaa mallintavissa olosuhteissa.

Kaikista sävellyksistä vastasi Keith Emerson, kun taas kaikki sanoitukset olivat Greg Laken käsialaa höystettynä Pete Sinfieldin koukeroilla.

Albumi oli bändinkin mielestä paperilla sekava tuotos. Ensin pari kappaletta klassista musiikkia mukaillen, sitten balladi, vähän huumorimusiikkia ja loppuun puolen tunnin kolmiosainen eepos. Helppoa se ei ollut soittajillekaan. Emerson toteutti musiikillista nerouttaan ja Lake & Carl Palmer yrittivät sinnitellä kannoilla.

Klassiset viitteet ovat metallin peruselementtejä ja yleisön ja kanssaihmisten hämmentäminen metalli-ihmisten stereoyyypin toimeenpaneva voima. Eniten metalliin viitannee kuitenkin kansitaide. H.R.Giger, jonka tunnetuinta kuvastoa on varmasti Alien, on raskaan musiikin ystävien suosiossa ollut kauan. Synkkä, dystooppinen värimaailma on säväyttänyt sitä väkeä aina.

Giger teki kansitaiteen ELP:n musiikista vaikuttuneena. Albumin työnimenä oli Whip Some Skull on Ya, joka tarkoittaa fellaatiota. Myös kansitaide oli nykyistä rivompaa, mutta sitä jouduttiin hiukan retusoimaan ennen julkaisua. Myös nimi vaihdettiin nykyiseen, joka kuitenkin merkitykseltään on sama. Gigerin alkuperäiset maalaukset katosivat eli varastettiin 2005. Ovat minul… kateissa edelleen.

Albumi julkaistiin vuonna 1973 ja oli kova menestys. Albumilistan kakkonen Briteissä ja jopa 11. Jenkeissä.

Helppo se ei kuunneltavaksi ole, mutta eittämättä se on proge-maailman yksi tärkeimpiä albumeita. Kuunneltavaksi Toccata.

Kuva:

Toomion TOP200-biisit: 164. Radiohead – Pyramid Song

Radiohead ei ollut mikään suursuosikki minulle silloin tuhansien vaihtuessa. Jotkut OK Computerin biisit olivat ok, mutta en ymmärtänyt Thom Yorken narinalaulun päälle noina aikoina mitään.

Kappale on bändin omia suosikkeja ja juuri päämies Yorke on sanonut sen olevan ”parasta, mitä yhtye on nauhalle saanut”. Vaikka kappaleesta asianomaiset pitivätkin ja sitä myös soitettiin keikoille jo ennen Kid A:ta, tuli se albumiformaatissa ulos vasta vuonna 2001 Amnesiacilla.

Sanoituksissa liikutaan kuoleman jälkeisessä maailmassa. Vaikuttimina ovat kuuleman mukaan toimineet Jumalainen näytelmä, tiibetiläinen ja egyptiläinen Kuolleiden kirja sekä Hessen Siddharta.

Oman sieluni kappale vei sen videolla ja rytmityksellä. Itämaiset jouset ja jazzmainen rumpalointi tehoaa aina. Siihen törmätään tällä listalla myöhemminkin.

Tämä soi Mitsubishi Coltissa, kun ajetaan myöhään syysyössä halki Pohjanmaan lakeuksien.