Viikon aivoradio 31/2018

The Who – My Generation: Sopivaa sekoilua.

Dixie Dregs – Night Meets Light: Raivostuttavalla tavalla taidokasta hilipatihippaa. Steve Morse kitarassa muuten. Sinne päin.

Rauli Badding Somerjoki – Kuihtuu kesäinen maa: Kaunis on kappale. Rauli oli kova.

Sara – Se keinuttaa meitä ajassa: Saran uutta tuotantoa on itsekin tullut haukuttua lällyksi. Ei tämä nyt huono silti ole.

Night Verses – Copper Wasp: Kuparikäärme on aikamoista tilutusta. Hypernopeus-Pliniä.

Arcturus – Kinetic: Arcturus on aina hyvä. Avant-garde metallia tuolta… Norjasta.

Propagandhi – Failed Imagineer: Offspringin jälkeen oikeastaan ainut punk-bändi, jota jaksan kuunnella. Hyvällä tavalla kaoottista menoa.

Phish – Aftermath: Phish se on vaikeasti määriteltävä bändi. Musiikki on oikeastaan vain epämääräistä jamittelua. Tämä on jollain tapaa bändille epätyypillinen kappale. Heleä.

Daniel Caine Orchestra – Hill Street Blues theme: On tämä vaan parhaita tv-sarjatunnareita.

Therapy? – Epilepsy: Hillin kadulta hippasen eri suuntaan. Ehkä tämä soi niillä pimeillä kujilla ja kellareissa.”
T

Van Morrison – Brown Eyed Girl: Vielä voi kesäklassikon laittaa, vaikka elokuulle kääntyy.

Glen Hansard, Marketa Irglová – When Your Mind’ Made Up: Elokuu-musiikkia. Hansardilta melkoinen laulusuoritus 5/4-tahtilajibiisissä.

R.E.M. – Imitation of Life: Tätä yhtyettä en itse oikein jaksa kuunnella levymitassa, mutta kyllä nämä parhaat yksittäiset biisit ovat mahtavia.

George Benson – Love X Love: Jonkinlainen groove ja helppous välittyvät.

Metallica – Moth Into Flame: Ehkä viimeisimmän Metallica-levyn paras biisi. Palautellaanpa mieleen…”
A

Turmion Kätilöt – Sikiö: Perinteisesti jälleen Saarihelvetin pääesiintyjä. Läppä lentää ja humppa soi.

Dynazty – Breathe With Me: Harmitonta ja hyvin tehtyä hård rockia Ruotsista. Hittitehdas elää ja voi hyvin.

Antique – Opa Opa: Mitä tapahtui Isosaaressa jää Isosaareen, mutta tämän biisin voi hyvin jakaa.

Creeping Death – Specter of War: Uusi löytö Jenkkilästä, kaverin seinältä bongattu. Maistuvaa dödistä asenteella.

Primal Fear – King Of Madness: Bändillä on hyviä biisejä, vaikka muille jakaa, muttei koskaan juuri ole breikannut. Tämä semiballadi jaetaan kaverin suosituksesta.

Behemoth – God = Dog: Uusi levy ilmestyy lokakuussa, tässä esimakua tulevasta. Kuulostaa jatkumolta edelliselle levylle.

Assumption – Resurgence: Täysin puskista tullut death/doom -jyrä Italiasta. Vauhtia ei juuri ole, mutta jyrää alleen massiivisella saundillaan.”
Spinebrain

Juice Leskinen Grand Slam – 15th Night: Juicellahan oli tuotantoa myös Lontoon murteella.

Isley Brothers – The Pride: Funkya sieltä paremmasta päästä. Yhtyehän koostui viidestä Isleyn veljeksestä (Ronald, Rudolph, O’Kelly jr., Ernie ja Marvin sekä yhdestä Jasperista (Chris).

Anita Ellis – Amado Mio: Lauloihan Rita Haywood Amado Mion, lauloihan?  No ei laulanut, vaan ”verhon takana” kappaleen tulkitsi Anita Ellis.

Haikara – Jälleen on meidän: Lahtelaisen yhtyeen vuonna 1972 ilmestyneeltä nimikkoalbumilta Vesa Lattusen sävellys.

Kiss – Strutter: Kaikkien erikoisuuksiin väliin hieman peruskamaani kultaisilta nuoruusvuosiltani.

Jeff Beck – Plynth (Water Down The Drain): Kappale julkaistiin vuonna 1969 ja levyttävästä kokoonpanosta löytyvät mm. Rod Stewart (voc), Nicky Hopkins (piano) ja Ronnie Wood (basso), jotka on merkitty kappaleen kirjoittajiksi.

Hullujussi – Intro & Puuki Vuuki Luu: Viime viikonloppuna oli Oulussa Qstock.  Minäkin olen vieraillut Oulussa Kuusisaaren festareilla. Mm 1974, jolloin sielä oli yhtenä orkesterina Hullujussi.

Paul Simon – The Obvious Child: Ei ihan Paulin peruskamaa, mutta mikä sitten.”
Yyte