Viikon biisi (12/2018): Glen Hansard & Marketa Irglova – Falling Slowly (2007)

Vuonna 2007 valmistui irlantilainen, John Carneyn ohjaama musiikkielokuva nimeltään Once. Se on tarina kahdesta muusikosta, joiden kamppailua urallaan ja elämässään filmi kuvaa. Elokuvan soundtrackilla kuultavat originaalit laulut ovat pääosanäyttelijöiden Glen Hansardin ja Marketa Irglovan käsialaa. Falling Slowly päätyi lopulta Oscar-voittajaksi asti parhaan alkuperäislaulun kategoriassa.

Kauniisti ja harkitulla sovituksella rakentuva kappale alkaa akustisella kitarakuviolla sekä Hansardin ja Irglovan yhteen sointuvilla äänillä. Harmonia on eheä, rikkomaton, ja b-osioon lähdettäessä kuultava nostatus on luonnollinen paitsi voimakkuutensa, myös melodiansa kannalta. Periaatteessa nyanssit ovat pieniä, mutta tässä teoksessa niillä on suuri merkitys. Jokaisen osion sävelkulku, olipa se sitten soitettu tai laulettu, on korvamadon arvoinen. Hansardin korkeassa rekisterissä on samaa sieluun asti ulottuvaa voimaa kuin Eddie Vedderillä parhaimmillaan, ja ovatpa herrat tätä laulua joskus yhdessä esittäneetkin. Loppupuolella mukaan liittyvät piano ja jouset tukevat äänivallia taiten. Oli hankala uskoa että tämä laulu soi C-duurissa, sillä draamaa ja syvyyttä löytyy normaalisti siinä sävellajissa soivia kappaleita huomattavasti enemmän.

”Falling Slowly” on rakkauslaulu puhtaimmillaan. Sen sanoitus on tunnerikasta kuvaa hetkestä, jolloin sen kaksi kertojaa uppoutuvat samaan tunteeseen. ” I don’t know you / but I want you / All the more for that”, heti avaussäkeistön alkupuolisko, paljastaa syvimmät salat. Kun b-osa kaikessa jylhyydessään kohoaa soimaan, vahvistuvat myös sanat: ”Take this sinking boat and point it home / we’ve still got time”. Toisessa säkeistössä menneet haavat paljastetaan ja halutaan kuulla, mutta silti tahdotaan luottaa siihen, että mahdollisesti uppoavakin paatti saadaan rantaan turvallisesti.

Hansardin ja Irglovan duettokohtaus myös itse elokuvassa on hieno. Tapa, jolla he musiikkikaupan pianon ja akustisen kitaran kanssa käyvät kappaleen rakennetta ja sointuja läpi on hyvin aidosti kuvattu ja luo kappaleelle ulottuvuuden, jollaiselle harvoin pääsee seikkailemaan.

FALLING SLOWLY

I don’t know you
But I want you
All the more for that

Words fall through me
And always fool me
And I can’t react

And games that never amount
To more than they’re meant
Will play themselves out

Take this sinking boat and point it home
We’ve still got time
Raise your hopeful voice, you have a choice
You’ll make it now

Falling slowly, eyes that know me
And I can’t go back

Moods that take me and erase me
And I’m painted black

You have suffered enough
And warred with yourself
It’s time that you won

Take this sinking boat and point it home
We’ve still got time
Raise your hopeful voice, you have a choice
You’ve made it now

Falling slowly sing your melody
I’ll sing it loud

Viikon biisi (11/2018): Ryan Adams – Gimme Something Good (2014)

Ryan Adams on vuonna 1974 syntynyt yhdysvaltalaismuusikko, joka toimi vaihtoehtocountry-yhtyeessä nimeltä Whiskeytown ennen siirtymistään soolouralle vuonna 2000 Heartbreaker-levyn myötä. Tuo albumi syöksi hänet kuuluisuuteen ja uralle, josta ei käänteitä ole puuttunut. Vuosien varrella hän on ehtinyt julkaista tähän päivään mennessä 16 albumia ja lisäksi pienempiä julkaisuja melkoisen nivaskan. Onpa hän jo lopettanut keikkailunkin Mènierén taudin jälkiseurauksien vuoksi, mutta onnistunut sittemmin saamaan sairauden kuriin ja päässyt palaamaan lavoille. Gimme Something Good löytyy hänen omaa nimeään kantavalta ja vuonna 2014 julkaistulta levykokonaisuudelta.

Adamsin musiikista on sanottu, että ”se on kuin antaisi surumielelleen hemmottelupäivän”. Tämä laulu on siitä malliesimerkki. Haikeus puskee läpi sävelistä, sanoista, soitosta ja laulusta. Kun jostain saisi jotain hyvää, johon pystyisi tarrautumaan. Harvasanaiset rivit ja yksinkertainen, mutta sopivalla voimalla tulkittu melodia kulkevat rinnatusten. Soundimaailma on myös artistinsa kuuloinen ominaiskaiussaan rumpuosastolla ja muroutettuine ja tarvittaessa chorus-efektillä marinoituine kitaroineen. Jähmettyneempi A-osa avautuu liikkuvampaan B-osaan ja hieman irtonaisempaan, mukavan tuttuun sointumaisemaan.

Tekstissä liikutaan siis, kuten Adams parhaimmillaan tekee, kertojan mielessä. Tätä tehostaa lauluun lisätty kaiku, joka luo mielikuvan keskustelusta pään sisällä. Tyhjää on ja valonpilkahdusta odotetaan, vaikka sitten maailmanloppuun asti. Kertosäkeessä todettava ”holding everything I have like it was broken” kertoo sanojastaan enemmän kuin monta säkeistöä tekisi. Koskettavimman osion arvonimen saa kuitenkin toisen säkeistön jälkimmäinen puolisko. ”So I can’t talk / I got nothing left to say / It’s like there’s no tomorrow / barely yesterday”.

”Gimme Something Good” on muun Ryan Adams-tuotannon ohella vahvasti tunnelmamusiikkia. Joskus siihen ei jaksa uppoutua, mutta sopivassa hämäryydessä se hellii kuulijan sielua. Myös akustiset live-otannat tästä kappaleesta, jotka löytyvät Live at Carnegie Hall-levyltä, ovat kuunneltavaa materiaalia. Toinen niistä soi itse asiassa sävelaskelta alempaa kuin levyversio. Tuo albumi on soolona keikalla äänitetty, joten Adams säestää itseään yksin akustisella kitaralla.

Gimme Something Good

I can’t talk
My mind is so blank
So going for a walk
I’ve got nothing left to say

I can’t see
The darkness on the rise
I’ll be waiting here
Until the end of time

All my life
Been shaking
Wanting something
Holding everything I have like it was broken
Gimme something good

I was playing dead
Didn’t make a sound
Holding my breath
Going underground

So I can’t talk
I got nothing left to say
It’s like there’s no tomorrow
Barely yesterday

All my life
Been shaking
Wanting something
Holding everything I have like it was broken
Gimme something good

Oh no

All my life
Been shaking
Wanting something
Holding everybody back
Demanding ransom
Gimme something good

Viikon biisi (10/2018): Alice Cooper – Poison (1989)

Trash on Alice Cooperin uran 18. studioalbumi, joka julkaistiin vuonna 1989. Albumin ensimmäisenä singlenä kuultu Poison oli Cooperin ensimmäinen top10-hitti sitten vuoden 1977 ja on jäänyt radiosoittoon näihin päiviin saakka. Cooperin, John McCurryn sekä tuottajakultasormi Desmond Childin kirjoittama kappale on todellinen rock-musiikin helmi.

Tähän lauluun voi lähteä tutustumaan jo sen nimen pohjalta, sillä ”Poison” jo kirjoitettuna näyttää melkoisen tyylikkäältä. Rakkaus, usein tavalla tai toisella kielletty sellainen, on rock-lyriikan peruskiveä. Tämän kappaleen tekstissä kertoja on lankeamaisillaan, vaikka tietää ettei saisi. ”One look could kill my pain, your thrill”.

Sisäiseen tunteiden vääntöön, jota tässä kappaleessa käydään, voinee aika moni samaistua. Pitäisikö, uskaltaisiko? Kuinka käy? Huonosti? ”Poisonissa” ollaan kuitenkin koko ajan hieman riskin puolella, ja se tekee siitä aina niin tenhoavan ja sopivan vaarallisen kuuloisen vielä ties kuinka monennella kymmenennellä kuuntelukerralla.

Soitto- ja tuotantopuolella kuuluu Desmond Childin kädenjälki. Koko soundipolitiikka on aikansa hermolla vuodessa 1989 kuulostaen tehokkaalta ja miellyttävältä vielä liki kolme vuosikymmentä myöhemminkin. Viimeisten kertosäkeiden taustalla kuultava kitaravingutus tai taustalaulut ovat juuri paikoillaan.

Sävellyksen koukkuna on kierrättää samaa sointukiertoa eri sävellajeissa, kun kappale lähtee varsinaisesti käyntiin. ”I wanna love you, but I better not touch”-kohdasta eteenpäin tapahtuu temppu, joka tehdään maagisemmin kuin missään muussa biisissä. Perinteinen kaava ottaakin sivuaskeleen: Gm-Eb-Bb-F -> Cm-Ab-Eb-Bb -> Am-F-C-G -> Dm-Bb-F-C.

Tuskin ”Poison” olisi niin taianomainen laulu, jos sen laulaisi joku muu kuin Alice Cooper. Cooperissa oli tuolloin vielä pelottavuutta sekä uhkaa niin, että tämän kaltainen teksti istui hänen tulkittavakseen erittäin hyvin. Varsinkin hiljaisissa säkeistöjen aluissa hän vakuuttaa, mutta saa myös jännitteen noustessa kannettua biisiä laulusuorituksellaan.

”Poison” on niitä lauluja, jotka voi kuunnella aina. Radiokanava ei vaihdu, jos tämä alkaa soida.

POISON

Your cruel device
Your blood, like ice
One look could kill
My pain, your thrill

I wanna love you, but I better not touch
I wanna hold you, but my senses tell me to stop
I wanna kiss you, but I want it too much
I wanna taste you, but you’re lips are venomous poison

You’re poison running through my veins
You’re poison, I don’t wanna break these chains

Your mouth, so hot
Your web, I’m caught
Your skin, so wet
Black lace on sweat

I hear you calling and it’s needles and pins
I wanna hurt you just to hear you screaming my name
Don’t wanna touch you, but you’re under my skin
I wanna kiss you, but you’re lips are venomous poison

You’re poison running through my veins
You’re poison, I don’t wanna break these chains
Poison

One look
Could kill
My pain
Your thrill

I wanna love you, but I better not touch
I wanna hold you, but my senses tell me to stop
I wanna kiss you, but I want it too much
I wanna taste you, but you’re lips are venomous poison

You’re poison running through my veins
You’re poison, I don’t wanna break these chains