MUSA-TASTING X: Toomion Suomilevyt TOP50 – 10 parasta kappaletta

Suomi100-teemassa Toomio kävi läpi omasta mielestään 50 parasta suomalaista albumia. Näiden albumien kymmenen parasta kappaletta laitettiin tasting-kokemukseksi ja kuunneltiin arvioiden.

Lista, jolta biisit on valittu:
Magyar Posse – Random Avenger
Pepe & Saimaa – Saimaa
Stam1na – Uudet kymmenen käskyä
Amorphis – Tuonela
Liekki – Korppi
Children of Bodom – Hatebreeder
Oranssi Pazuzu – Värähtelijä
Von Herzen Brothers – Approach
PMMP – Veden Varaan
Juice Leskinen – Pyromaani palaa rikospaikalle
Apocalyptica – Inquisition Symphony
Eppu Normaali – Studio Etana
Pekka Pohjola – Visitation
Sara – Kromi
Stratovarius – Episode
Anssi Tikanmäki – Maisemakuvia Suomesta / Finnish Landscapes
Pariisin kevät – Meteoriitti
Ultramariini – Kevään ja Kesän Tähtikuvioita
Bitch Alert – Kill Your Darlings
Sonata Arctica – Ecliptica
Topi & Agents – Pop
Kolmas Nainen – Hyvää ja kaunista
Vesa-Matti Loiri – Ivalo
Warmen – Unknown Soldier
J.Karjalainen Electric Sauna – Laura Häkkisen Silmät
Tuomo – My Thing
Antero Lindgren – Mother
Dingo – Kerjäläisten Valtakunta
J. Karjalainen – Et ole yksin
Hevisaurus – Räyh!
Leevi & the Leavings – Kadonnut Laakso
Rubik – Dada Bandits
For the Imperium – Hail the Monsters
Jonna Tervomaa – Parempi Loppu
Juice Leskinen Grand Slam – Taivaan Kappaleita
HIM – Razorblade Romance
Juice Leskinen Slam – XV yö (Tauko III)
Don Johnson Big Band – Breaking Daylight
Sentenced – Frozen
Kirka – Surun Pyyhit Silmistäni
Rehupiikles – Kyröjoki Tuluvii
Popeda – Svoboda
Tunnelvision – While the World Awaits
Marzi Nyman – Marzi
Bomfunk MC’s – In Stereo
Maija Vilkkumaa – Ei
Tehosekoitin – Köyhät Syntiset
Nieminen ja Litmanen – Nieminen & Litmanen
Kingston wall – Tri-logy
Rock n’ Roll Band – Everybody Needs Dance Music Sometimes

Tasting-osallistujat:
T – Illan isäntä, olutta ja savulohta.
A – Ausculton jäsen A, Saturday night’s alright for Finnish music.
Yyte – Ausculton jäsen Yyte, Kunhan vaan pötköttelee päivän hiihtolenkistä jalkoja palautellen.
TO – Edellisen kerran jälkeen livenä nähty Anssi Kela, Olavi Uusivirta ja Jenni Vartiainen, joten suomalaiseen iltaan valmistauduttu. Ja täällä hiihdetty myös.

10./10. Pepe Willberg – Lyhyenä hetkenä (Pepe & Saimaa, 2014)

Suurena yllätyksenä hipsteritaivaalle syntynyt tähti oli Pepe Willbergin muotoinen. Taustalla kuitenkin hääri Matti Mikkola, joka jo Tehosekoittimessa teki Suomessa ennen näkemättömiä sovituksia.
Pepe & Saimaa -levyllä on paljon hienoja sävellyksiä. Olisiko tämä niistä kuitenkin hienoin?

https://open.spotify.com/track/0X7GK5gdMgneyxObzyK5RZ
https://www.youtube.com/watch?v=ptc4NC1wuV0

A: Moderni Pepe. Hivelevä kertosäe jota Willbergin ääni kuljettaa. Hulppea sävellys ja teksti. Liekö Pepe & Saimaa-levyn paras raita omalla listalla. Olisin tullut toimeen ilman rokkiosaakin.

T: Tuossa on jalostunutta Tikanmäkeä. Livenä aikamoinen. On niin hieno sovitus, että meinaa sanoitukset jäädä jalkoihin, vaikka aika hienot on nekin.

Yyte: Tämä oli kyllä Pepen uusi tuleminen, mutta ehkä ei kuitenkaan levyn paras kappale. Loppuosasta tulee mieleen Richard Harrisin MacArthur Park –versio. Tämä levy on kokonaisuus, joka on enemmän kuin osiensa summa

TO: Nostalgia on ensimmäinen mieleen tuleva sana. ”Uusvanha” hieno kappale, takuuvarma kertsi ja hienot taustat. Tässä menee Hectorit, Fredit ja Markku Arot sopivasti sekaisin.

A: Teemun ”uusvanha” on hyvä sana. Mietin itsekin, miten kuvata sitä tunnetta.

T: 9,22
A: 9,20
Yyte: 8,15
TO: 9,11
Tasting-rating: 8,92/10

9./10. Magyar Posse – Sudden Death (Random Avenger, 2006)

Porista tulee hyvääkin musiikkia. Magyar Posse luo elokuvamaisia tunnelmia instrumentaalimusiikkiinsa. Tai loi, sillä bändin motivaatio instrumentaalimusiikkiin loppui jo vuosia sitten. Vaikka levystä on jo aikaa, on kappaleet teemoiltaan ja soundeiltaan edelleen relevantteja.

A: Ihan pikkuisen yksitoikkoinen oli tämän päivän makuun. Instrumentaatio kyllä toimi, mutta ei varsinaisesti mieleen jäänyt mitään muuta kuin se kilkatus taustalla ensimmäisen kolmen minuutin aikana. Vaatinee kuunteluita enempi.

Yyte: Alun 3.35 kestoluuppi alkoi jo hieman ärsyttää, seuraavat kolme minuuttia kuulakasta, herkkää, mutta hieman steeriliä. Lopussa jo hieman säröäkin…

T: Tuo voi vaatia ainakin puolipitkän progeoppimäärän.

TO: Elokuvamusiikkia, vähän haikeaa. Kuuntelin suosituksesta joskus tuotannon läpi. Sopii taustaksi keskittymistä vaativiin röihin.

T: 9,23

A: 8,40
Yyte: 7,76
TO: 8,47
Tasting-rating: 8,46/10


8./10. Liekki – Saattaja (Korppi, 2003)

Naivia ja kornia. Luomusoundeille rakennettua musiikkia. Jotenkin niin viatonta, että koskettaa. Saattajassa on raastava tunnelma.

A: En usko, että tällaisella kompilla, jolla tämä biisi lähtee, kulkevat maailman parhaat biisit. Liian juuretonta. Useimmiten se kuitenkin tarjoaa ”ihan mukavan pohjan” kuten tässäkin, kuin kuvitelman monimutkaisemmasta soitannosta. Oli tämä parempi kuin edellinen ja melodisesti aivan mielenkiintoinen.

Yyte: Tämä oli tanakan ryhdikkäästi soitettua tavaraa, mutta hieman lisää mielikuvitusta, kiitos! Sekä laulupuoleen elävyyttä ja mikseipä stemmojakin.

T: Sovitus voisi olla parempikin, mutta tuo säkeistön melodia on hieno

TO: Liekiltä on tullut muutama hittibiisi, tätä en ollut aiemmin kuullut. Ei oikein uponnut ja laulajan omaperäinen tulkinta ei miellyttänyt.

T: 9,24
A: 8,50
Yyte: 8,37
TO: 7,46
Tasting-rating: 8,39/10

7./10. Juice Leskinen Grand Slam – Norjalainen villapaita (Taivaan kappaleita, 1991)

Vanhoista laulajista kertova kappale on Juicen jälkipään tuotannosta kärkipäätä. Monia verbaalisia oivalluksia ja jonkinmoisella bändillä soiteltu.

Yyte: Juicen sanakynä iskee suoraan kappaleen notkeaan poljentoon. Suomalaista kuplettia, tarinan kerrontaa parhaimmillaan.

T: Tämä oli jo 11-vuotiaana aivan maaginen sanoitus. Vaikkei niistä sanoista sitä syvintä tajunnutkaan. Tajuaako vieläkään?

A: Juicen sanoitukset kuulostavat paremmilta kerta kerralta. Tämä on melodisesti ja soitannollisesti vähän liian kevyt ollakseen ihan kärkeä. Teksti on kyllä sitäkin mahtavampi ja soittopuolelta pisti korvaan tänään erityisesti haitari, joka keinuttaa koko laulua sille ominaisesti.

T: Tässä just viehättää tuollainen keveys. Juicella on kovempiakin biisejä, mutta tässä on jotain pirun suomalaista – on ihan kivaa, silleen viinan kanssa ja vähän väkisin, mutta se on suomalaisen maksimi.

TO: Rentoa menoa on tämä. Eipä ole koskaan tullut kuunneltua sanoituksia näin tarkasti, hoilattua vain kertosäettä. Korvamadon ainesta tässä kyllä on.

A: Kyllä tässä teksti ja sävellys kohtaa tunnelmassa täydellisesti.

Yyte: Norjalainen villapaita lämmittäisi aina hiihtolenkinkin jälkeen, mut just nyt ei löydy kaapista yhtään…

T: Mulla oli norjalainen villapaita yläasteella. Oliko TO:lla?

TO: Toki.

T: 9,40
A: 9,40
Yyte: 9,47
TO: 8,50
Tasting-rating: 9,19/10

6./10. J.karjalainen Electric Sauna – Laura Häkkisen Silmät (Laura Häkkisen Silmät, 1998)

Mitä lie bändi tuumannut, kun J on tuonut kappaleen treeneihin? ”Mulla ois kiva tällainen yks riffi. Sit vähän huuliharppua.” Hieno tarina, hyvä meininki.

https://open.spotify.com/track/5E0a7BnIdg81mMvF0qyFHG
https://www.youtube.com/watch?v=-65sP9QhGGU

A: Ensimmäisiä ”uuden musiikin” mielikuvia ainakin suomalaisesta musiikkimaailmasta. Mietin silloin 6-vuotiaana 1998, että onkohan tämä jotain sukua Mika Häkkiselle? Mainio levy noin kokonaisuudessaankin ja Electric Sauna on aliarvostettu yhtye. Jiiltä sellainen tarina, joka pitää joka kesä kuunnella kerran-pari peltovieriä ajellessa. Ihanan häilyvässä vireessä heitetty ”aina kun mä häntä aattelen” aina kertosäkeessä.

T: Tämä on sellainen, mitä kuunnellaan kun ajellaan kotiin Lapinlahden eliittikisoista.

Yyte: Aika railakas tempoinen hölkkä, jossa soitto pysyy hyvin kasassa. Mutta tarinan ehdoillahan tässä mennään ja kyllä vielä nyansseja jonkun verran kaipaisin.

T: Tämä on itse asiassa aika amerikkalaista tarinankerrontaa.

TO: Viisi säkeistöä liikaa. 83% Jiin musiikista uppoaa. Tämä kipale ei kuitenkaan lukeudu omiin suosikkeihin. Tarinaa on, mut harppua harpun perään. Ei oikein johda mihinkään.

T: 9,41
A: 9,30
Yyte: 8,65
TO: 7,74
Tasting-rating: 8,78/10


5./10. Leevi & the Leavings – Olipa kerran ihminen (Kadonnut Laakso, 1982)

Leevin porukka muistetaan kekseliäistä ja kieroista sanoituksistaan, sellaisesta kapakkahengestä. Gösta oli kapellimestari. Se kuuluu tästä kappaleesta, jossa on jotain erittäin haikeaa.

https://www.youtube.com/watch?v=cdCcEgXJr58
https://open.spotify.com/track/6GmIl7HzcITzY4xkXlDSMN

A: Vähän kun olisi ollut lisää liikkumaa tässä. Lähti todella lupaavasti. Kyllä Göstalla korvaa ja harkintakykyä oli sävelille siinä missä sanoillekin.

T: tässä oli tosiaan ainekset vaikka mihin. itselle tässä on niin paljon nostalgiaa, että on korkealla.

Yyte: Toisenlaista Leeviä, miellyttävää harmoniaa, johon olisi odottanut vielä jonninlaisen huipennuksen.

T: Rion yössä meinasi ihan tippa tulla linssiin, kun soittolistalla tuli vastaan ja aivan järjetön kaaos oli menossa alapuolella kadulla ja itse oli miljoonakaupungin yläpuolella hotellihuoneessa. Biisin nimenä mahtava.

TO: Meinasin kirjoitella, että olipa hieno intro, mut se olikin sitten instrumentaalia koko loraus. Jäi vähän kesken, hyvä kehittely ja lataus ja sitten siihen. Liekö Moby kuunnellut Göstaa?

T: Just mietin Mobya, kun kuuntelin tuota nyt. On siinä jotain samaa kyllä.

TO: Agenttimusiikkia.

T: ”Agenttimusiikkia” – Tuo on paitakamaa!

TO: Onhan toi ihan Extreme Ways suomalaisittain

A: Lienee vm. 1982 Suomessa ollut aika hyvät soundit, koska kuulostaa nytkin miellyttävältä.

T: Sain kasetin kummisedältä vuonna 1986 korvalappustereoiden kanssa lahjaksi. Osasin lukea auttavasti. Punaset Sanyo-merkkiset korvalaput.

T: 9,42
A: 8,50
Yyte: 8,78
TO: 9,23
Tasting-rating: 8,98/10

4./10. Stam1na – Merestä Maalle (Uudet kymmenen käskyä, 2006)

Evoluutio ei ihan perinteisin sanoituksen aihe ole, mutta Stam1nan tapauksessa se sopii kuvioon. Sanoilla on varmasti kaksoismerkityksiä ties kuinka paljon, mutta hyvin tarinan mukaisen möyhinnän ovat saaneet musiikkiin aikaan.

A: Huomattavasti juuri Ausculton ansiosta on Stam1naa tullut vihdoin kuunneltua viime vuosina. Tältä levyltä olisin valinnut useammankin eri biisin ennen tätä. Itselle tässä jää teksti soiton alle, erityisesti rouhean kitaroinnin. On kyllä siinä rajoilla, lipeääkö liian progressiiviseksi omaan makuuni. Bonus-maininnan saa aina siitä, että loppuu kunnolla ilman fade outia.

T: Tästä biisistä ensimmäinen muisto on gaalaristeilyllä, jossa juotiin ihan liikaa lonkeroa erään TO:n kanssa hytissä ja kuunneltiin Stam1naa. Minulle tuo perusriffi on erittäin oivalltava. Siinä nimenomaan kauhotaan merestä maalle.

A: Johtuu varmaan Hyyrysen laulutyylistä ja melodioista, että minulle on hankalaa saada näiden teksteistä kiinni, vaikka kuuntelisin kuinka monta kertaa. Soitosta tykkään enempi.

Yyte: Välisoitto kolahti positiivisesti ja huomaa, että kykyä olisi myös lyyrisempäänkin vokalisointiin. No gaalaristeilyt (viimeksi 2003) ja Stam1na eivät kokonaisuutena ole minun genreäni.

T: Se on tämän genren miinus. Ne tekstit pitää usein kaivaa, että ne tajuaa. Hyyrynen laulaa kyllä hyvin halutessaan.

A: Niin laulaa, mutta itselleni ne hyvät tekstit menevät vähän hukkaan. Harmittaa.

T: Siinä mielessä bändiä pitää arvostaa, että ne tuli pinnalle genrellä jolla ei todellakaan pitänyt.

TO: Keikkaenergialtaan tällä hetkellä yksi Suomen kovimpia. Tänä vuonna näin kahdesti ja tuli jutusteltua kitaristi Peksi Olkkosen kanssa myös Kerubissa. Stam1nassa viehättää musiikilliset äärilaidat, välillä kovaa tykistöä ja perään herkkä kertosäe. Nää biisit eivät ole ihan vasurilla soitettavia, taitavia kavereita soittamaan.

A: Tykkään koettaa Stam1naa aina silloin tällöin, että saisiko kunnolla siitä narunpätkästä kiinni. Pakko myöntää, että sen kerran kun olen livenä nähnyt niin kova oli. (Katselin tässä syksyllä kyllä keikkakalenteria, mutta näemmä ulkomailla ovat.)

T: 9,48
A: 8,50
Yyte: 8,12
TO: 9,43
Tasting-rating: 8,88/10

3./10. Eppu Normaali – Hipit Rautaa (Studio etana, 1993)

Ala-aste loppui tämän kappaleen ilmestyessä. Vaikka olin vielä poikanen, tuntui että ymmärsin sanoista jotain. Siitä lähtien tämä on ollut lähelle paras suomalainen rock-kappale.

https://www.youtube.com/watch?v=2VFch6c-0Zk
https://open.spotify.com/track/3dojwCvSg6abfD9Gs4aLDZ

T: Lama-ajan Eppuja. Minä oletan, että tämä on mun ikään juuri oikeanlainen kappale. Elämä tuntui vähän tuollaiselta silloin 1993: yläaste, koulua, loskaa ja harmaata. rahaa ei oikein ollut, murrosikä jne.

A: Tarkistin Last.fm-palvelusta, että edellinen kuuntelu oli ollut tänään klo 20:55. No, pitää palautella mieleen tauon jälkeen… Ei ihan Eppujen paras, mutta lähellä. Oikeassa kanavassa luuttuava kitara, kun soittaisi jotain muuta, niin saisi vielä ainakin kymmenyksen lisää. Tässäkin, kuten Juicessa, sävelmän tunnelma ja teksti kohtaavat akselillaan juuri oikealla kohdalla. ”Miks kaikki kaunis on vain vitsiä / onni rihkamaa vain ja kitschiä” on tänään paras rivi yhdessä kertosäkeen lopun (”haudalle laitan kukkasen / ja kukoistavan toivon edes sen”) kanssa. Kitarasoolokin on vähän painoton ensimmäisellä puoliskollaan, kummallista Epuille.

Yyte: Tämänkin kappaleen vahvuus on tekstissä ja Eppujen soinnissa. Kuitenkin minun skaalallani tämä on täydelliseksi rock-kappaleeksi hivenen löysä.

A: Itsellekin se ”löysyys” on vähän päivästä riippuen plussa tai miinus. Siitä on T:n kanssa juteltukin.

TO: Epuilla on omaan makuun vähän liikaa hulvattomia ralleja. Kuitenkin tämä teos pysyy loppuun asti kasassa. Hienoa tunnelmaa, melankoliaa, sekä A-osa että kertosäe täyttä rautaa, mahtavaa sointia.

Yyte: Olen parin kertaa ollut Eppujen keikalla ja silloin tämä mukavasti ”rauhoittaa” välillä.

A: Joo, äsken kun tämä soi Lieksaan ajellessa niin kuulosti pimeyden keskellä kyllä vahvalta.

TO: Tuli Spotifysta perään irinan versio. Ei ollut ihan yhtä hyvä.

T: Se pitäs kieltää.

A: Ei sitä tiedä jos olisi TOP-kahdessa. Kuitenkin T:n suosikkeja.

T: 9,57
A: 9,70
Yyte: 8,58
TO: 9,51
Tasting-rating: 9,34/10

2./10. Marzi Nyman – Solutasolla (Marzi, 2006)

Pidän Suomen parhaana kitaristina. Hahmona mainio. Laulajana ei niin kova, mutta riittävä. Tässä kappaleessa on jotenkin kaikki kohdallaan. Ja rumpalina puoliyllättäen Anssi Nykänen.

A: Taas vähän levoton komppi. Tässä toimii kuitenkin paljon, paljon paremmin kuin Liekissä. Marzi kurittaa kitaraansa ja muutkin omia instrumenttejaan siihen malliin, ettei kyselemistä jää. Kokonaisuus on miellyttävä ja jykevä samalla aikaa. Marzin laulanta heikoin osa, eikä sekään niin heikkoa ole.

T: Tämä tuntuu siltä, että sävellystä on hiottu yksin jossain saunamökillä monta vuotta. Marzissa on semmosta maanista omistautumista.

TO: Se oli ensikuuntelu, Marzi on ollut mulle lähinnä TV:n hyväntekeväisyyskonserttien jampsteri ja toki muutamissa bändeissä. Mutta ihan positiivinen yllätys. Voisin kuunnella lisää, mikään ei särähtänyt korvaan.

Yyte: Nyt mie hellyn… Aluksi tuli mieleen, että kuuntelin tänä aamuna mm. Soulsettiä, Edward Wesalaa ja Harri Saksalaa. Mutta tämä, alun hienoisesta kakofoniasta kehkeytyi tyylikäs kokonaisuus virtusioteetillä soitettuna.

T: 9,66
A: 9,05
Yyte: 9,23
TO: 8,48
Tasting-rating: 9,10/10

1./10. Topi Sorsakoski & Agents – On Kesäyö (Pop, 1988)

Ei kai tästä paljoa suomalaisemmaksi voi mennä. Käännöskappale, Topin laulu ja Pulliaisen kitara. Mahtava.

https://open.spotify.com/track/5lqs3i63lEnS9cEdHsfy3W
https://www.youtube.com/watch?v=cHNDKeGW7QQ

A: Tiukkaa sointia, Pulliaista ja Topia: tietyllä tavalla ”pyhä kolminaisuus”. Soi kevyesti mutta etenee kuin se juna raiteillaan ja kiskot laulavat. Takaperoiset kitarat kuulostavat jotenkin kummallisilta aina Agentsin kontekstissa. Oikein hyvä kappale, jonka kuuntelulle talvi on väärä vuodenaika.

T: Topi on varmaan myös mun ikäluokan juttu. Tämä taas kuuluu siihen, kun ajetaan SM-viesteistä kotiin joskus 23.30 Karvion kanavan kohdalla.

TO: Varjojen yö ja Surujen kitara menee edelle, mutta takuuvarma. Kitarat rullaa ja Topi oli Topi.

Yyte: Minä olen taas sitä ikäpolvea, jolle tämä Brian Henderssonin sävellys on Ankin juttu ja siihen verrattuna tämä on hyvin tehty, mutta hieman hätäinen ja nuhainen. Hyvä kuitenkin.

T: Vähän hätäinen tämä kyllä on ja tuota Pulliaisen kaoottista kitarointia voisi olla enemmänkin. Jotenkin tämä on linjassa soitollisesti tuon Marzin kanssa.

T: 9,67
A: 9,50
Yyte: 8,80
TO: 9,12
Tasting-rating: 9,27/10

Raadin TOP-lista:
1. Eppu Normaali – Hipit Rautaa 9,34
2. Topi & Agents – On Kesäyö 9,27
3. Juice Leskinen Grand Slam – Norjalainen Villapaita 9,19
4. Marzi Nyman – Solutasolla 9,10
5. Leevi & the Leavings – Olipa Kerran Ihminen 8,98
6. Pepe & Saimaa – Lyhyenä Hetkenä 8,92
7. Stam1na – Merestä Maalle 8,88
8. J.Karjalainen Electric Sauna – Laura Häkkisen Silmät 8,78
9. Magyar Posse Sudden Death 8,46
10. Liekki – Saattaja 8,39

Viikon Aivoradio 52

Mark Knopfler – So Far From The Clyde: Tulmasävyinen teos Marcin kuudennelta sooloalbumilta Get Lucky (2009). Kitarastaan mies tunnetaan, tässäkin kappaleessa se soi niin knopflermaisen pelkistettynä, mutta kuulakkaana.

Tubes – Don’t Touch Me There (live): Vahvasti teatraaliseen parodiaan pohjaavan yhtyeen kappale on luonnollisesti kuultava live-versiona.

Rutles – Good Times Roll: The Rutlesin musiikki saattaa kuulostaa tutulta. Bändissä vaikuttivat myös Monty Python ryhmässä mukana olleet Eric Idle ja Neil Innes, joista jälkimmäisen tekemiä yhtyeen kappaleet olivat. Jostain syystä Innes joutui myös oikeudessa todistamaan sävellystensä olevan ihka omiaan. Albumi the Rutles ilmestyi vuonna 1978.

Mick Jagger – Joy: Goddess In The Doorway (2001) oli jo Mickin neljäs sooloalbumi, joka ei mitenkään suuri kaupallinen menestys ollut. Mick on (ainakin minun mielestäni) Rollari ja That´s it. Tällä kappaleella on muuten kuultavissa myös Bonoa vokaalihommissa.

Little Steven – St. Valentine´s Day: Kappale on alunperin julkaistu jo vuonna 2009 The Cocktail Slippers’ -yhtyeen versiona nimellä St. Valentine´s Day Massacre. Laulun tekijä Steven Van Zandt julkaisi sen myös itse.

Blues Section – Only Dreamin´: Jim Pembroken sävellys vuodelta 1967 julkaistiin alunperin singlenä. Blues Sectionissa soittivat tässä sessiossa: Jim Pembroke, Hasse Walli (kitarat), Måns Groundstroem (basso), Ronnie Österberg (rummut), Eero Koivistoinen (saksofoni) sekä Otto Donner (piano). Kansainvälisen tason musiikkia jo tuolloin tältä Wigwamin esiasteelta.

Beatles – Revolution 1: Vallankumouksen rauhallinen blues-tempoinen versio ilmestyi Valkoisella tuplalla 1968.

Riki Sorsa – Autograph: Rikin Changing Tunes albumi ilmestyi vuonna 1981 ja nosti hänet minun arvostuksessani muusikkojen armoitettujen joukkoon. Levy oli Kassu Halosen tuottama ja tämän kappaleen sävelsi Jim Pembroke. Uumajassa oli tapanamme viettää Suomen Itsenäisyyspäivää hieman reippaammin. Vuonna 1981 meille oli esiintymässä Universum -ravintolassa Riki ja hauskaa oli. Meninkin seuraavana päivänä bileitten jatkoilta yliopistolle tumma juhlapuku päällä.”
– Yyte

Halestorm – Ride the Lighting: Tuli vastaan FB-feedissä. Päätin kuunnella, vaikka onhan näitä Temallica-covereita jo satoja. Lzzyn vokaalit ja skittasoundi yllättivät: vielä on nuorissa toivoa tulevaisuuteen vaikken bändin muuta tuotantoa tunnekaan.

The Night Flight Orchestra – Gemini: Soilworkin Speed laulaa Totoa 80-luvun tuulipukuhengessä…mitäs hittoa tämä nyt on? Lienee niin että jing ja jang pysyvät balanssissa kun vaihtaa nahkaa lennosta. Mahtavaa!

Dool – She Goat: Olin unohtanut (jostain syystä) tämän levyn vuoden 2017 -listoilta. Kun tykittelin tämän eilen uudestaan muistin miksi tämä on todella upea. Tässä yhtyvät The Devils Blood ja The Year Of The Goat parhaalla mahdollisella tavalla.

Mindkult – Howling Witch: Fowst soittaa itse kaikki instrumentit ja laulaakin vielä pahuksen komeesti. Onneksi tämä ei ole Ruotsista vaan Virginiasta USAsta. Mindkult on Electric Wizardin ja Uncle Acid & The Dead Beatsin lehtolapsi, josta innostuin kovaa.

Circle – Vaellus: Circle voi ja osaa tehdä ihan mitä vaan… Olen entistä enemmän kallistumassa siihen mielipiteeseen. Bändin aito hulluus pitää kokea livenä, mutta onneksi kuuloaistihavaintojen perusteellakin tätä voi täydellä sydämellä promovoida.

Huora – Kovia ja kiljua: Bändin nimi aikanaan aiheutti leukojen venymisreaktiota, mutta onneksi musa on niin paljon parempaa. Tämmöinen rehellinen punkkirock on hyvää, kun se on hyvää. Solisti Anni on intohimoinen saunoja, josta tulee aina 1,5 bonuspistettä. Levy on kokonaisuutena erittäin kompakti ja napakka.”
– Spinebrain

The Beatles – A Day in the Life: Melkeinpä jokaisen joulun aikaan tulee hetki Beatlesia kuunneltua. Sgt. Pepper & co. -levyltä kuului nyt nostaa tämä.

Olavi Uusivirta – Kultaa hiuksissa: Kesän keikkaputkessa versioitiin tämä Uusivirran raita. Oli hauska tilanne, kun tätä ehdotettiin biisilistalle: ”Voisi vetää Uusivirtaa sieltä uudelta levyltä” – ”no, on siellä se yksi ookoo biisi”.

Daft Punk – Fragments of Time: Loppukesäiltojen taika taltioituna ja grooveen verhoiltuna.

Ultra Bra – Älä soita tänne enää koskaan: UB:n ”Sinä päivänä kun synnyin” oli ensimmäinen oma CD:ni. Silloin tämä biisi ei vielä kolahtanut, mutta tänä vuonna kyllä. Ja tulipa bändi viimein nähtyä Ilosaaressakin. Vyöryy…

Tuomari Nurmio – Suuri ja rento ote: Nurmion uusi ”Dumarillumarei” on yksi vuoden levyistä. Tuomari vain jaksaa paahtaa ja sanottavaa löytyy. Vastustamatonta charmia.

Radiohead – How to Disappear Completely: Radiohead oli toukokuun ulkoilumusiikkia. Tässä osuu mahtavasti osaset kohdilleen ja teos kuulostaa juuri nimensä mukaisen pois häipyvältä.

Belle & Sebastian – Asleep on a Sunbeam: Kevään indie-putkessa tuli kuunneltua Belle & Sebastiania. Kepoinen rallattelu ja hiplailusoitantaa, selkeää melodista kyvykkyyttä.

Fleetwood Mac – Rhiannon: Fleetwod Macin ”Rumoursista” meni kaksi vuotta siirtyä edeltävään, bändin nimeä kantavaan levyyn. ”Rhiannonissa” on mystinen ulottuvuus, eikä ihme, jos joku on aikanaan saattanut Stevie Nicksiä pitää epäilyttävänäkin naisena…

Ryan Gosling & Emma Stone – City of Stars: ”La La Land” oli vuoden elokuvahittejä. Tunnusbiisissä pieni on suurta ja kokonaisuus osiaankin suurempi summa. Mahtavaa, että tällaisella kappaleella (ja B-osalla erityisesti) voi vielä vuonna 2017 voittaa Oscarin.”
– A

Saimaa – Lentävä suomalainen: Saimaa saattaa lopulta nousta korkealle vuoden levyä valkatessa. Soittohan on sinnepäin. Myös biisin ja koko levyn teema istuu minulle.

A Perfect Circle – The Doomed: A Perfect Circlellä on pärjättävä niin kauan, kunnes Tool sen levynsä julkaisee.

Mopo – Niin aikaisin: Jännää suomalaista jazzia.

Stu Larsen – Going back to Bowenville: En tiedä miehestä mitään. Biisi vain tuntui hyvälle.

Antimatter – God Is Coming: Portisheadin jäljillä. Omasta mielestäni paremmin polulla pysyen.

Juha Vainio – Yleisessä saunassa: Siskonmies tätä joulunpyhinä soitteli. Kuulemma siksi, että soinnut vaihtuvat suunnilleen joka sanalle. Riittävän haastava.”
– T

Viikon Aivoradio 51 – Joulu-teema

M.A.Numminen – Joulupukki puree ja lyö: Hieman erilainen lähestyminen joulun tunnelmaan. Pitää ottaa huumoripläjäyksenä, mielensäpahoittajat voivat skipata biisin suoraan.

King Diamond – No Presents for Christmas: Aina kun pyydetään jotain jouluun liittyviä lauluja, niin tämä biisi on heti siellä ensimmäisten joukossa. Kinkku on kunkku.

Venom – Black Xmas: Kun kuulin ensimmäisen kerran teinikloppina, olin myyty. Venom oli kiellettyä ja pahaa, mutta tämä biisihän on punk-henkistä rockenrollia. Takuuvarma joulubiisi minulle.

Band Aid – Do They Know It’s Christmas (1984): Kun tämä projekti vuonna 1984 toteutui siinä oli oikeasti jotain yhdessä tekemisen henkeä. Tuo mieleen jotain lapsuusmuistoja.

Trio Saletti – On Rankka Olla Tonttumies: Älkää kysykö miksi, mutta olen huomannut heräävääni tämä päässäni useana aamuna. Toivottavasti tällä postauksella pääsee siitä eroon!!

Juice Leskinen Slam – Sika: Onhan tämä nyt klassikko. Nykyaikaiset ruokailutottumukset huomioiden tästä voisi hyvin tulla vegaanien protestilaulu.”
– Spinebrain

Hanoi Rock – Dead by X-Mas: Wikipedia-lainaus: ”Joulu pulkassa: 20 toisenlaista joululaulua on Poko Rekordsin vuonna 1998 julkaisema kokoelmalevy. Kokoelmalevy sisältää jouluaiheisia musiikkikappaleita Poko Rekordsissa levyttäneiltä artisteilta ja yhtyeiltä. Levyn kappaleet erottuvat hieman perinteisestä joulumusiikista.” Pikkupojan joulumuistoja tämä siis.

Juice Leskinen Slam – Me käymme joulun viettohon: Mainio, slam-mainen rokkenrol-versio, jossa lainaillaan myös muita ikivihreitä.

Aknestik – Oravan joulu: Oravan joulu: ”Joulu pulkassa”-osastoa tämäkin. Oli pakko saada tälle listalle, koska jää ikävästi korviin soimaan aina soituaan.

Juha Tapio – Kun joulu on: Juhiksen joululevyä on tullut käytettyä referenssinä omissa joulukonserttiprojekteissa. Tämä laulu tuntui pitkään metrin korkuisessa hangessa tarpomiselta, kunnes sopiva säestys löytyi tämän version innoittamana.

Nat King Cole – The Christmas Song (Merry Christmas to You): Loppuun aito jouluklassikko sopivalla soul-vivahteella.”
– A

Queen – A Winter’s Tale: Sain tämän albumin joululahjaksi vuonna 1995. Kappaleessa on jotain hyvin jouluista.

Devin Townsend – Nobody’s Here: Ostin Terrian veljelleni joululahjaksi vuonna 2001. Siitä asti se on ollut hyvin varmasti joululevy. En viitsi täysin rikkoa tunnelmaa, joten laitetaan tällainen rauhallisempi pläjäys.

Ark – Just a Little: Toinen joululahja-albumi vuosituhannen alusta. On kokonaisuudessaan äärimmäisen taitavasti tehtyä progerockia. Just a Little on latinofiiliksellä tehty progebiisi.

Juice Leskinen Slam – Joulu yksin: Kuusessa ollaan on aivan ehdoton joululevy, joka löytyy omasta hyllystäkin. Tässä kappaleessa on monelle joulun realismia.

Leevi and the Leavings – Jos Helsinki on kaunis: Toinen realismipäivitys Göstan tapaan.

Frank Sinatra – Mistletoe And Holly: Frankin äänellä oikeastaan mikä vain joululaulu menisi.

Viipurin Lauluveikot – Oi jouluyö: Tämä se soi joka joulu päässä. ”Kiittäkäätte herraa…” Juuri niin jylhä kuin olla voi.

Type O Negative – Red Water (Christmas Mourning): Spinebrainin kanssa yhteisjakoon menee tämä. Sanat ja kappaleen tunnelma pistävät miettimään.”
– T

Suvi Teräsniska – Tulkoon Joulu: Lapin tytön esitys ja Pekan sävellys. Joulun must.

Slade – Merry Xmas Everybody: Se ensimmäinen rock-joulukappale, joka kolahti.

Chicago – Christmas Time is Here: Ne torvet. Chicago soi ilman ruudinkäryä.

Jussi Björling – O Helga Natt: Mies ja ääni. Moni oikaisee vaikeimmissa paikoissa, Jussi ei.

Tom Petty & Heartbreakers – Christmas All Over Again: Tähän jouluun täytyy sisältyä Tom Pettyn musiikkia.

B.B King – Merry Christmas Baby: Joulua bluesin sävyin kuin vain B.B. kera Lucillensa osaa.

George Thorogood & the Destroyers – Rock And Roll Christmas: Fonit ja kitara… Nyt pannaan Pajakylän sesongin loppukiireisiin työtempo kohdalleen.

Carola Häggvist – Himlen i min famn: Jouluaamun rauhaa – ei kiire niin mihinkään (paitsi ehkä ladulle). Carola on yksi puhdasäänisimmistä laulajista, jonka tiedän. Tämä kappale saa raavaankin miehen herkistymään.

Bruce Springsteen – Santa Claus is Coming to Town
: Tässä on bändi parhaimillaan. Rokkaa, svengaa ja pitää hauskaa.”
– Yyte

Ausculto toivottaa hyvää ja rauhallista joulua!

Viikon Aivoradio 50

John Williams – Rey’s Theme: Käväisin katsomassa uuden Star Warsin. Tämä Williamsin teema on edelleen uusista mieleenjäävin.

Frank Sinatra – Fly Me to the Moon: Klassikko, jossa on myös jotain joulua.

Bruce Springsteen – Long Walk Home: Viikon Bruce. ”Everybody has a neighbor/ everybody has a friend / everybody has a reason to begin again. ”.

Marzi Nyman – Solutasolla: Jäsen T:n tastingista mieleen noussut biisi.

Billy Joel – Scenes from an Italian Restaurant: ”The Stranger” on ollut yksi vuoden yllätyslevyistä joita on tullut kuunneltua useasti. Tämä on sen ydinmateriaalia kohtauskuvauksessaan.
– A

Zola Jesus – Exhumed: Tämän vuoden albumi, korkealla myös maailmalla. Melkoinen tunnelma ja melkoinen ääni.

Manowar – The Power of Thy Sword: Manowaria ei tarvitse perustella. Se on.

King Gizzard and The Lizard Wizard – Deserted Dunes Welcome Weary Feet: Tämän vuoden albumi, korkealla myös maailmalla. Tämmöistä luomuhkoakin tehdään vielä.

Ne Luumäet – Onnellinen perhe: No perhana.

Slayer – Raining Blood: \m/

Vesta – Ota Varovasti: Vaikka olis miten mainstreamia, niin onhan Vestalla hieno ääni.

Virgin Steele – We Rule The Night: Niin on DeFeisilläkin. Hieno hevisoundi.

Mr.Bungle – Goodbye Sober Day:
Nimensä mukainen kappale.

The Hearing – Kabeldon: Tästä ei oikein uskoisi, että tulee Suomesta.

Sotajumala – Sinä et ole yhtään mitään: Ystäväni aamut alkavat tällä kappalleella. Itsetuntoa nostamaan.”
– T

Olli Ahvenlahti – A Piano Song: Ajattoman kaunis kappale, vaikka genre onkin teoriassa jazz.

Oasis – Go Let It Out: Oasis ei kovin usein ole korvakuulolleni osunut. Maanantaiaamuna kuitenkin tähän kappaleeseen pysähdyin keskittyen.

Michael Nesmith – Different Drum: Apinamies (The Monkees), joka teki oman uran myös erittäin arvostettuna singer-songwriterina.

Blondie – One Way or Another: Ihan sama mihin suuntaan Debbie komentaa, niin ainakin musiikki kelpaa.

Jan Akkerman – Anonymous: Focus-kitaristi omaa taitoa ja tyylitajua. Itselleni se ensimmäinen Janin kappale oli Focuksen Sylvia. Sittemmin olen oppinut ymmärtämään enemmänkin hänen musiikkiaan.

Wilko Johnson & Roger Daltrey – All through the city: Luin, että Wilko tulee huhtikuussa Tampereelle. Hänellä todettiin haimasyöpä joulukuussa 2012 ja annettiin puoli vuotta elinaikaa. Tuolloin hän päätti tehdä jäähyväislevyn Rogerin kanssa. Levyn tekoon meni kahdeksan päivää ja Telecaster soi ja soi vieläkin.

Kauko Röyhkä & co – Turmion Suurherttua: Oli muuten hyvä combo livenäkin.

Huba – Man Brings the Bread: Tuomo Kailan johtama Huba teki tämän tyylikkään soulahtavan kappaleen albumilleen Huba vuonna 2007.

Tear fo Fears – I Belive: Pientä herkistelyä oman listani lopuksi. Ps. Olen kokenut tämäkin bändin livenä – työpaikallani.”
– Y

Ulver – The Power of Love: Ulver on tällä hetkellä aivan jäätävässä iskussa, ensin kohtuu täydellinen poppi täyspitkä ja sitten perään tämä EP. Tämä cover on mielestäni mahtava.

Nevermore – The Heart Collector: Warrel Danen muistolle. Yksi ehdottomasti vakuuttavimpia metalliääniä nykymetallin saralla. Rest in Power!

Garden of Worm – Fleeting Are the Days of Man: Päädyttiin eilen laulaja Samin kanssa valitsemaan tämän biisin. Kuvastaa hänen mielestään parhaiten bändin nykytilaa ja tulevaisuuden linjaa. Liikumme vahvasti 70-luvun tunnelmissa progehtavalla vivahteella.

Biglietto Per L’Inferno – L’Amico Suicida: Kaverin seinältä bongattu. Varsinainen italoprogepläjäys iloiselta 70-luvulta. Tässä oli jotain koukuttavaa.

Van Der Graaf Generator – Man-Erg: Internet sanoo: ”David Bowie gone proge”, aika osuva kuvaus. VdGG iloittelee tyylikkäästi vuonna 1971.
– Spinebrain

Viikon Aivoradio 49 – Suomi-teema

Olemme päättäneet luoda viikoittain päivittyvän Spotify-soittolistan. Viikon Aivoradiossa on jokaiselta Ausculton jäseneltä 5-10 kappaletta, jotka kullakin on jollain tapaa viikon aikana päässä soinut. Nämä eivät todennäköisesti ole samoja biisejä, jotka Facebookin aikajanalla kulkevat.

Toivomme, että tältä perjantaisin päivittyvältä listalta löytyy jokaiselle mukava kattaus musiikkia. Pääsääntöisesti emme liiku missään teemassa, vaan laitamme tänne vain jollain tapaa päihimme jääneitä kappaleita. Jäsenemme myös kirjoittavat pienimuotoisen päivityksen listan koostumukseen.

Fredi: Synkkä kappale. Ensimmäisiä kappaleita, jonka halusin ehdottomasti kuulla uudelleen.

Pekka Ruuska: Ei ole mitenkään suosikki, mutta osasin soittaa tämän.

Pentti Hietanen: On hetki oli kappale, jonka soitin jossain koulun juhlassa. Siskoni lauloi. Hieno sävellys.

Popeda: Kersantti Karoliinan sanoja opeteltiin ulkoa kasetilta.

Juice Leskinen Grand Slam: Yksi Suomen parhaista sanoituksista.

Stratovarius: Opettelin korvakuulolta soittamaan ankealla Korgin DS-8:lla.

Children of Bodom: Tätäkin osasin soittaa yllättävän pitkälle.

Tapio Rautavaara: Kappale, jonka aikana tajusin, että minähän tosiaan osaan jotain soittaa.

Sara: Kitaralla opettelin tätäkin. Ei ole edes hirvittävän hankala.

Eppu Normaali: Liekö maailman paras suomalainen rock-kappale?”
– T

Kalevala – Capseller: Suomalaista rock’n’rollia yhtyeeltä, joka oli olemassa jo ennen Hurriganesia. Yhtyeessä ovat soittaneet mm. Remu Aaltonen ja Albert Järvinen. Yhtyeen perusti Juha Salonen 1969. Remu sai potkut 1971 ja perusti Hurriganesin Kalevalan jatkaessa toimintaansa. Capseller on yhtyeen toiselta albumilta Boogie Jungle vuodelta 1975.

Anna Eriksson – Sanokoot mitä vaan: Yyte ja Anna Eriksson? Sanokaa mitä vaan, mutta tämä on Annalta huikea suoritus. Suomi-iskelmästä musiikin suuntaan täydellä latauksella kappaleen sanomaan eläytyen.

Piirpauke – Kuunnousu: Maanantai-iltana oli kaunis täysikuu luoden omaa tunnelmaansa hiihtoladulleni. Kappale on yhtyeen ensimmäiseltä albumilta vuodelta 1957.

Pepe Willberg – Elämän seppeleet: Käsittämättömän hyvä ja monipuolinen laulaja. Pepe & Saimaa -levy on hiottu kokonaisuus, joka vahvistaa Pepen karismaa tulkitsijana.

Ratz´n´Roll – Mama on the Backstage: Yhtyeen rumpalin, nuoruuden ystäväni, Pertti Siivolan, muistolle. Hän kuoli noin vuosi sitten 1.12.2016. ”Pempi” oli minua kaksi päivää vanhempi, sydämellinen ja positiivinen, elämäniloinen kaveri.

Tikanmäki Attack & Roope Latvala – Maamme: Suomi 100 -viikon päätteeksi vielä tämä hieno tulkinta kansallislaulustamme. Se löytyy albumilta Anthems, joka sisältää upeita, kunnioituksella tehtyjä heavyversioita kansallishymneistä.”
– Yyte

Juice Leskinen: Paremman puoliskon suosikkibiisi artistilta, jonka arvo silmissäni kasvaa koko ajan kohisten.

Pekka Streng: Valinta myös sohvan toiselta puoliskolta. Vaatii kuulemma tietyn mielentilan täysin toimiakseen…

Havukruunu: Lienee kovimpia, ellei kovin kotimainen metallijulkaisu tänä vuonna. Pakanahenkistä mustaa metallia, joka kolahti allekirjoittaneelle hemmetin isosti.

Blue Eyed Sons: Miten tällä bändillä ei voi vielä olla levytyssopimusta? Suomen Rival Sons, tajuttoman kova bändi ja vokalisti!
Periphelion Ship: Suomalaista progeosaamista. Ei vielä timantti, mutta kasvupotentiaalia löytyy.

Rättö & Lehtisalo: Rätön ja Lehtisalon luova hulluus on vienyt minut täysin mennessään. Tuntuu että nämä hemmot voivat tehdä mitä tahansa ja aina osuu ja uppoaa.

Grave Pleasures: Paluu ruotuun. Tämä on sitä post-punkkia, josta meikkis diggaa.”
– Spinebrain

Tapio Rautavaara – Päivänsäde ja menninkäinen: Suomalaisten rakkauslaulujen numero yksi.

Leevi and the Leavings – Mitä kuuluu, Marja-Leena: Suomalainen mies herkimmillään.

Jaakko Teppo – Hilma ja Onni: Suomalainen mies herkimmillään.

Saimaa – Myrskylyodon Maija: Mahtava sävellys, mahtava bändi.

Topi Sorsakoski & Agents – Yksi ainoa ikkuna: Jos johonkin biisiin nivoutuu suomalainen juhannusyö, niin tähän.”
– A