Ausculto – Viikon Aivoradio 38/2019

”Hassisen kone – Levottomat jalat: Hassisen koneen kehityskaari on sellainen, että ne levyt kannattaa kuunnella. Varsinkin viimeisellä Harsoinen teräs-levyllä on hyvää soitantaa ja mystistä sovittamista.

The Smashing Pumpkins – Disarm: Eikö tämä aina mene…

Paleface – Helsinki-Shangri-La: Jostain rupesi taas soimaan päässä. Osui ajanjaksoonsa täydellisesti.

J.J. Cale – Cocaine: Biisi ja riffi täydellisen laid back.

Alice Cooper – Poison: Pistetäänpä tämäkin välillä, kun on tullut soiteltua viime päivinä. Täydellinen kappale?”
A

”Golden Earring – Turn the world around: Hollantilaisyhtyeen stadionrockia vuodelta 1989. Maailman pyöräyttämisessä ympäri ei liene suurempaa ongelmaa, kun mokomakin pallukka tekee sitä itsekseen koko ajan.

Aknestik – Suomirokkia: Haukiputaalaisen yhtyeen korvamato parinkymmenen vuoden takaa.

Robert Plant – Mystery Title: Mihinkäs koira karvoistaan pääsisi. Onhan tämä niin Led Zeppelinin musiikkia kuin vain olla voi. Plantin soolouran ensimmäinen albumi ja tässä rummuissa muuan Phil Collins.

Robert Plant – Thru’ With The Two Step (Live in Houston): Vuoden 1983 Principle of Moments albumin julkaisukiertueelta äänitetty raita. Kerrassaan mainiota soitantaa.

Nordic View – Climbing: Tulipas sopivasti ulos yhtyeen tuorein sinkku. Tätä lukiessanne/kuunnellessanne olen kavereiden kanssa huiputtelemassa Pallaksen tuntureita.

Roxette – Fireworks: Tällä tunturiretkellä tuskin näemme taivaan ilotulitusta revontulien muodossa, mutta ehkäpä seuraavalla. Mutta on Per Gessle aika epeli rustaamaan hittejä.

Wishbone Ash – Phoenix: Komeaa soittoa yhtyeen esikoisalbumilta liki 50 vuoden takaa eli vuodelta 1970. Albumin tuotti Deep Purplen, jonka lämppärinä bändi tuolloin toimi, tuottaja Derek Lawrence.”
Yyte

”Michael Romeo – Believe: Symphony X:n hengessä mahtipontista kitarointia. Parempaa kuin uudet Ynkät. Hyvä albumikin.

Sparky – Bonus: Kevyesti erilaista jazzia, kuin bändi muuten soittaa. Eikä tässäkään ihan aiheessa pysytä. Energiaa perjantaihin.

The Mama’s & The Papa’s – California Dreaming: Kalajoen hiekkoja parempana versiona. On tämä vähän saanut jossain vaiheessa liikaakin soittoa, mutta hieno kappale silti.

Mastodon – The Last Baron: Mastodonin paras anti on laulu. Soitto soljuu häiritsemättömänä siellä taustalla. Laulu on kuitenkin dynaamisesti paikallaan.

Kiss – Creatures of The Night: Tällaista Kissiä minäkin pystyn kuuntelemaan vaivatta. Tälläkin levyllä sitä on valitettavasti vain yksi biisi.

Moby – That’s When I Reach for My Revolver: Moby on kyllä hänkin tehnyt monenmoista musiikkia. Tässä oli ysärimäisen tarttuva kertosäe.

The Night Flight Orchestra – Star of Rio: Tätä kuuntelee mielellään. Taidokasta, mutta viihdyttävää bilerokkia.

Zerostreet – Bad Seed: Nollakatunollan rumpali tupsahti mulle harjoittelijaksi. Ihan kelpoa musiikkia soittaa ja kuunteleekin.

Dimmu Borgir – Mourning Palace: Puhuttiin Dimmusta, sanoin en tunnista uusia biisejä. Tästä se lähti silloin joskus. Ja lähtee edelleen.

Archive – Cloud in the Sky: Archive on minun makuun istuvaa triphopia. Niihin vähemmän aurinkoisiin päiviin.”
T