Viikon Aivoradio 20

Dream Theater – Strange Deja Vu (Scene Two): Eipä ole pariin vuoteen tullut DT:tä kuunneltua. Yllättävän hyvä oli tämä levy nyt.

Toto – Rosanna: Ihan jees komppi.

Kingcrow – The Moth: Progemetallia Italiasta. Leprous-meininki. Oikein positiivinen sattumalöytö.

Killing Joke – You’ll Never Get To Me: Olen alkanut Killing Jokea ymmärtämään vasta tässä viimeisen parin vuoden aikana. Harmi, etten tajunnut mitään silloin, kun bändi oli Ilosaarirockissa.

Hassisen Kone – Kulkurin iltakalja: Joensuussa kun ollaan niin…

Warmen – Finale: Warmen oli pahimpaan Bodom-fanitusaikaan koko lailla kova kapistus. Ihan hyvältä se vieläkin kuulostaa.

Belaboris – Rakkauden jälkeen: Tämähän voi Yyten mielestä olla ”raiskaus”, mutta ihan taidokas sellainen. On se Carola parempi, mutta ovela tämäkin.

Juice Leskinen – Olipa kerran: Tämä tippui jostain puusta eteeni. Kuuntelin. Oli hyvä.

Aleksanteri Hakaniemi – Pelkääks vai rakastaks: Tytön soittolistalta. Enpä osaa sanoa, mitä tähän sanoisi.

Led Zeppelin – Ramble On: Rokkenrollia.”
T

Jarkko Ahola – Mennyt oot: Herkkä alku. Voisin kyllä kuunnella tämän melodian myös kokonaan akustisena versiona.

Nik West – Purple Unicorn: Aloin kelamaan Oulun Elojazzien artistikattausta ja eteen tuli tällainen energiapakkaus. Basisti, joka on sisäistänyt funkin sielun ja ytimen.

Victor Wooten – U Can´t Hold No Groove: Kun on musiikki veressä ja bassoa näppäillyt joitakin vuosikymmeniä, niin sen metkut alkavat olla jo hallinnassa.

Jennifer Batten – Respect: Kun on kelvannut mm. Michael Jacksonin Bad-kiertueen soolokitaristiksi lienee hommansa osaa. Otis Reddingin kirjoittamaan Respectin tunnemme toki myös Aretha Franklinin tulkintana, mutta tämäkin kelpaa.

Guero Sosa – Safari: Etsin Spotifysta ihan jotain muuta ja osuin tähän. Kuuntelukelpoisen musiikin löytäminen on joskus pelkkää sattumaa ja hyvä niin.

Dr. Feelgood – See You Later Allicator (live): Standardirock, simppeli komppi, torvet… Ja svengi on valmis.

Freddie Falcon – Big Hunk of Love: Kajaaniin ajellessani mitä sitä muuta olisin kuunnellut kuin kaupungin oman miehen äänitettä ja perus rock’n’rollia.”
Yyte

R.E.M. – Man on the Moon: Jostain syystä tämä on kuulostanut paremmalta kuin juuri koskaan. Kertosäkeen kaksi kertaa kuultava ja toisella kertaa korkeammalle nouseva ”man on the moon” sinkauttaa biisin vielä ilmavampiin tunnelmiin.

Sting – Englishman in New York: Tunnelma viipyilee harkitusti.

The Crash – Still Alive: Teemu Brunilan neroutta vastustamattoman pop-kappaleen muodossa. 80-lukulaiset syntikat upposivat korvaan jo 15 vuotta sitten.

J.Karjalainen Electric Sauna – Verinen mies: Maaginen näyte Karjalaisen laulunkirjoituksesta. Sointi puolestaan on Electric Saunaa hienoimmillaan.

Eppu Normaali – Kivenä kengässä: Eepojen Kahdeksas ihme -levy on soinut kuluneen viikon aikana joka ilta sunnuntaista alkaen. Laitetaan kuitenkin samalta aikakaudelta singlen B-puoli, joka sekin fanisivua lainaten ”kalskahtaa hitiltä”.”
A

Hanoi Rocks – Million Miles Away: Omistettu lapsuudenystävä isän muistolle. Jussi oli hyvä mies, hyvää matkaa.

Saor – Pillars Of The Earth: Kolmen vuoden odotuksen jälkeen tätä herkkua livenä Hyvinkäällä lauantaina. My body is more than ready.

Khorada – Ossify: Agallochin ex-jäsenten ja Giant Squidin laulajan uusi projekti. Erittäin mielenkiintoinen projekti, tästä voi tulla jotain.

Boss Keloid – Chronosiam: Erittäin kummallista musaa, vähän niin kuin Creedin ja Alicen in Chainsin sekoitus pienellä metallitwistillä. En ole vielä päättänyt jääkö voimasoittoon vai oliko tämä tässä.

Slayer – Hardening of The Arteries: Grillikausi on nyt käynnissä täysillä, muistakaa kohtuus… Niin ja liput hommattu viimeiselle keikalle Helsingissä.

Elvis – Patch It Up (That’s The Way It Is): Soinut päässä muutaman päivän, tällä siitä kai pääsee eroon. Ja muuten groove tässä biisissä enemmän kuin kohdallaan.”
Spinebrain

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=GQJb4lCfQVedbcBxgqSG8w

Viikon Aivoradio 18/2018

Petteri Sariola – Howling at the Moon: Aloin vain kuunnella mitä Spotify tarjoaa omatoimisesti. Ja niinpä löytyi Petteri, vuonna 1984 syntynyt akustisen kitaran taituri.

Kanerva – Kypsiä marjoja: Vuonna 2009 soolouransa aloittanut folkrock artisti Kanerva Pasanen julkaisi maaliskuussa ensimmäisen albuminsa Paritanssi. Vaikutteita on saatu mm. Suzanne Vegalta.

Foreigner – Jukebox Hero (live): Ilmavaa aikuisrokkia, 70-luvun loppupuolen kuosia uudelleen muokattuna. Tämä yhtyeen uusin live-levy Foreigner With 21st Century Symphony Orchestra & Chorus ilmestyi nyt vapun alla. Mutta miksi? Kyllähän ne vanhat tallenteet olivat ihan kuuntelukelpoisia, ja jopa parempiakin.

Ultra Bra – Älä soita tänne enää koskaan: Katsoin MTV3:n liven ja minkäpä minä itselleni voin… Liian täyteen ahdettua tavaraa hengästyttävillä temmoilla ja stemmoilla – siis minun makuuni.

Jean-Michel Jarre – Wooloomooloo: Sopii vapun jälkeiseen älämölöön, ainakin nimellisesti.

Cream – Those Were The Days: Kermaa 50 vuoden takaa, mutta ei laisinkaan hapanta.

Nazareth – Go Down Fighting: 70-luvun ”se parempi skottiyhtye”.  Kappale on yhtyeen neljänneltä albumilta Loud’N’Proud, jonka tuotti Deep Purplen basisti Roger Glover.”
Yyte

Atomirotta – Överimies: Atomirotan uutta levyä on hehkuteltu ”piireissä”. Vajaa kaksiminuuttinen rypistys tähän kärkeen tarjoaa makupalan.

Hop Along – What the Writer Meant: Ensimmäinen tämän viikon kahdesta tuoreesta ulkolaisnostosta. Hetkeen sopivan muodikasta, vähän hiimailevaa soitantaa naislaululla.

Patti Smith – Because the Night: ”Easter” oli paljon parempi levy kuin viime kierroksella muistaakseni kaksi vuotta sitten. ”Because the Night” oli tietysti tutuin, koska biisintekijä Springsteenkin sitä on ahkerasti esittänyt.

Janelle Monae – Dirty Computer: Toinen 2018-huomioitava ulkolainen. Tätäkin levyä on kuultu hypetettävän, vaikka julkaisusta on vain viikko. Princen kanssakin yhteistyötä tehnyt Monae saa pop-kappaleensa sykkimään mukavasti.

Tom Petty and the Heartbreakers – Waiting for Tonight: Tällä viikolla tuli kuunneltua useampi kymmenen veisua Pettyä ja Heartbreakersiä. Tämä nousi omalle listalle uutena löytönä.”
A

Dimmu Borgir – Alpha Aeon Omega: Ensimmäinen levy 8 vuoteen ja haters gonna hate. Tästä biisistä on tykätty arvosteluissa, joten kokeillaanpa.

Saracen – Heroes, Saints and Fools Original Version: Räjäytti potin Keep It True -festareilla, tässä tuleva progerockin kruunun jalokivi.

Flotsam And Jetsam – Doomsday For The Deceiver: Minulle KITin kohokohta: levy tuli alusta loppuun ja halli suurin piirtein räjähti setin aikana ja pitti pyöri kuin pässi narussa.

Grim Reaper – Waysted Love: Steve Grimmett menetti jalan bakteerille, mutta näytti KITissä, että laulu lähtee ja asenne on kohdallaan.

LIK – Rid You Of Your Flesh: Ruåttalaista dödöä hyvällä tyylitajulla ja asenteella.

Ghastly – The Magic Of Severed Limbs: Kavereiden dödis-projekti, jossa kumarretaan vanhoihin dödis-juuriin päin näppärästi. Tässä mennään juuri sopivan löyhkäävissä tunnelmissa.

Angel Sword – Kallio Rock City: Nimensä mukainen perjantaille sopiva illan aloitusralli.”
Spinebrain

Dream Theater – Lifting Shadows Off A Dream: Hyvin legendaarinen delay-intro.

Joe Satriani – Flying in a Blue Dream: Bänditouhujen alkuaikoina tämä oli todella tyylikästä kitarointia.

Soilwork – The Chainheart Machine: Pikkuveljellä oli tämä intro herätysäänenä. Heräsi.

Blackfoot – Ride With You: Tämä oli nosto jäsenille Yyte ja A.

Manic Street Preachers – People Give In: Uutta Mänikkiä. On siellä joku taito tehdä tarttuvia kappaleita edelleen.

The Offspring – Nitro (Youth Energy): Oi aikoja, oi tapoja.

Kalevala – People No Names: Ystäväni suositus. Semmoista kohtalaista yhteensoittoa.

Devin Townsend Project – Gato: Niin typerä juttu kuin onkin, niin minulla oli ”pöytälaatikossa” saman rytmityksen mukaan menevä kappale jo ennen tämän ilmestymistä. Uskon, että Devin teki sen paremmin.

Gov’t Mule – Beautifully Broken: Yksi suosikkibändejäni tästä tyylilajista. Kaunista ja raastavaa bluesia.

Elton John – Believe: Kummitus 1990-luvulta. Vaikuttava sellainen.”
T

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=Czt_QekkTyOIlbOhAV74qw

Viikon Aivoradio 17

J. Karjalainen – Stindebinde: Pitkästä, pitkästä aikaa tuli tämä kuultua taannoin. Jii laittaa kolmeen säkeistöön kohtalaisen henkilökaaren.

Yölintu – Rosoista ja repaleista: Yölinnusta ei periaatteessa ehkä pitäisi tykätä, mutta tämän biisin kaltaiselle kitaransoitannolle on hankala sanoa ei. Viime perjantaina julkaistu levy.

Kacey Musgraves – High Horse: Tämän viikon 2018-nosto. Itse asiassa viimeisimmän Acclaimed Music-listan koko vuoden kärkilevy. ”Country pop” sanaparina voi olla pelottava, mutta helposti meni albumillinen. Tämä ei kylläkään biisinä ehkä edusta levyn musiikillista linjaa täydellisesti.

Cream – White Room: Klassikko.

Corcovado Frequency – Beat It: Oli tässä eräänä iltana soimassa Spotifysta ”JAZZ LOUNGE Covers”-soittolista. Beat Itistä tuli sellainen versio vastaan, että jäi mieleen kummittelemaan…”
A

Jimi Hendrix – The Wind Cries Mary: Leppoisan löysä Jimi-biisi. Kesäisen sadekuuropäivän tunnelma.

Prince – Nothing Compares 2 U: Prince on ihan ok.

JB Dunckel – Hold On: Air-hepun uutta musiikkia. Ranskalaisittain helpolla melodialla, mutta ammattitaitoisesti.

A Perfect Circle – So Long, And Thanks For All The Fish: Vihdoin tämä tuli, ja kohta kai se tulee se Toolkin. Hittikamaa, Linnunradan liftari -nimellä.

The Dear Hunter – King of Swords: The Dear Hunterin ‎Casey Crescenzo pystyy tekemään millaista musiikkia tahansa, ja tekeekin. Levyt ovat monitahoisia, ehkä liiankin. Taitava hän kuitenkin on.

Mexrrissey – Me Choca Cuando mis Amigos Triunfan: Morrisseyn biisejä meksiko-versioina. Mikä jottei.

Rush – Anthem: Legendaarista progea.

Oceansize – Ornament/The Last Wrongs: Tällä bändillä on ollut tähän mennessä hienoimmat lavakoreografiat. Myös soitto ja laulu luonnistuvat.

Bang Tango – Someone Like You: 80-luvun jokseenkin unohdettu hard rock -bändi. Aivan toimiva.

Sixpence None The Richer – Kiss Me: Taitaa ainakin Suomessa olla tunnettu vain tästä kappaleesta. Gospel-rockia 90-luvun lopulta.”
T

Deafheaven – Honeycomb: Jos joku toimii, niin sitä ei kannata muuttaa. Aika näyttää puuduttaako tämä pitkässä juoksussa.

Winterhawk – Free To Live: Viikonloppuna tulee koettuna livenä. Tämä biisi kolahti heti ekalla kuulemalla.

Dust – Pull Away/So Many times: Puolitutun suosittelema 70-luvun pläjäys, jossa Ramones rummuissa. Pesee ja linkoaa täysillä!

Radien – Kaiken Kato: Kaverin vinkkaama, kotimaista tuskaa tunteella. On tässä kasvun elementit.

Norrhem – Voima ja Kunnia: Kotimainen pakanametalli elää ja voi hyvin.

Sleep – Marijuanaut’s Theme: Sleepin paluulevyä odotettiin, salaa pelättiin ja lopulta pankki räjähti taivaisiin. Genren yksi luojista näyttää miten stoner doom tehdään kunnolla.”
Spinebrain

Paul McCartney – Once Upon A Long Ago: Maailman ehkä tunnetuin vasenkätinen basisti.

Solju – Heargevuoddji: Ulla Pirttijärvi-Länsmaniin olettekin jo tutustuneet. Hänellä ja tyttärellään Hildá Länsmanilla on yhteinen projekti Solju, jola oli mukana UMK:ssa 2015 Hold Your Colours.  Nyt on julkaistu Soljun debyyttialbumi Ođđa áigodat.

FFS – Dictator’s Son: Muistattehan Sparks -yhtyeen ja Maelin veljekset Ron ja Russel? 2014 he päätyyivät levyttämään yhdessä skottibändi Franz Ferdinandin kanssa yhteisnimellä FFS (Franz Ferdinand Sparks).

Kuru – Flow: omasta kokoelmastani tämä oululaisyhtyeen kappale löytyy albumilta Jälki nimellä Virta. Spotifysta löytyy albumi Lontoon murteella nimellä Trace.  Silmät kiinni ja kuuntelemaan musiikillista kuvausta maamme luonnosta.

Jord – Kaikki on hiljaa: Jord on kotoisin Väylän varresta, Tornionjokilaaksosta ja sen Ruotsin puolelta. Kaikki on hiljaa – akustisesti.

Aili Ikonen – Armaalle: Tutustuin tämän artistin tuotantoon tällä viikolla Kalottijazz ja Blues festivalin tulevaan ohjelmistoon perehtyessäni.”
Yyte

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=BcuYPyTbTLSREOUMdyjOiA

Viikon Aivoradio 16

Wardruna – Raido: Pakko olla Spinebrainin juttuja. Jostain on folk-metallia soittolistalleni eksynyt.

Dumdum Boys – Lunch I Det Grønne: Norjalaista kasarirockia.

Pojat – Lemmikkihautuumaa: Tämä on varmaan ollut ennenkin, mutta on niin korni, että pakko listata.

Carousel – Jeweler’s Daughter: Vakuuttavalla rumpufillillä lähtee tämä stoner-mätke.

Electric Light Orchestra – Tightrope: Oikeastaan orkestraatioiden takia tämä tänne lisätään.

Nothing – The Dead Are Dumb: Twin Peaks -musiikkia.

Sash! – Ecuador: Tarvinneeko tätä perustella. Monesti on ihmetelty tätä musiikin vaihetta.

Steve Vai – Bad Horsie: Steve soittaa useamman kuin Vain yhden soinnun. Säveltäjänä mies ei ole vakuuttanut koskaan, mutta tässä jotenkin vetoava riffi.

Kolmas Nainen – Hevonpaskankuningas: Vähän suomalaista rokkia sekaan.

David Lynch – The Line It Curves: Twin Peaks -miehen musiikkia. Jos ei ihan tavallista ole kuvamateriaali, niin ei myöskään musiikki.”
T

Lizzy Borden – My Midnight Things: Lizzy is alive and kicking! Uusi lätty eetteriin 11 vuoden tauon jälkeen ja levydili Metal Bladen kanssa kolmesta uudesta levystä. Tämän perusteella tatsi ei ole kateissa.

Evil Invaders – Raising Hell: Nämä nuoret Belgian ylpeydet räjäyttivät katon ja hallin eilen Elmun baarissa. Tässä jos missä on juuri sitä uhoa ja karismaa, mitä monissa uusissa bändeissä uupuu. Vuoden kovin keikka tähän mennessä.

Sigh – Equale: Tämä Japanin kummallisuus on käynyt Suomessakin, mutta en valitettavasti päässyt tuolloin paikalle. Erittäin omintakeista avantgarde metallia, jossa on mausteita sieltä sun täältä. Kun pyörre nappaa mukaansa niin mennään ja kovaa.

Thy Catafalque – Sarember: Olen tästä Unkarin superlahjakkuudesta liekehtinyt aikaisemminkin, joten vaikka toistan itseäni, niin suosittelen tutustumaan tuotantoon mikäli hiemankaan oudompi ja vieraalla kielellä laulettu avantgarde musa kiinnostaa.

Edguy – Vain Glory Opera: Tobias Sammet on tuottelias ja monipuolinen jäbä. Edguyn nykytuotanto on vähän hit/miss-tyyppinen ratkaisu, mutta tämä vanha veisu toimii aina niin kodissa kuin puutarhassa!

YOB – The Screen: Doom-mammutti julkaisee uuden levyn ja tämän sinkun perusteella vanhat fanit tulevat diggailemaan ja kyllä tällä uusiakin faneja saadaan. Tasavahva ja kompakti paketti.”
Spinebrain

Benny Andersson – Efter Regnet: Hep Stars, Abba ja Benny Andersson. Tällä kertaa pelkistettynä Benny ja piano – kesäsadetta odotellessa.

Tutu – Viikonpäivälaulu: Kohtasin Tutun viimevuoden Kalottijazzien avajaiskonsertissa. Raikashenkistä soitantaa ja laulantaa.

Joni Mitchell – Hejira: Jonin lisäksi aistikorvat hereille basson suuntaan, sillä taustalta se nousee vahvasti käsittelijänään Jaco Pastorius.

Hugh Laurie – The Weed Smoker´s Dream: Tempo, laulu, soitto – niistä voi aistia savun maun ja hajun.

Kassu Halonen – I´m Rock: Oulujärven Säräisniemeltä syntyisin oleva Kassu Halonen on yksi populaarimusiikkimme suurista vaikuttajista mm. runsaalla 1500 sävellyksellään. Sooloalbumeitakin on puolisen tusinaa tämän kappaleen löytyessä vuoden 1986 levyltä I Have Played Rock´n´Roll.

Lisa Miskovsky – Why Start A Fire: Jo suomalaisten sukujuurtensa vuoksi. Uumajalaisen Lisan äiti on suomalainen (muistaakseni Pohjanmaalta) ja isänsä tsekki. Tällä kappaleella hän pyrki edustamaan Ruotsia 2012 Euroviisuissa.”
Yyte

No Doubt – Just a Girl: ”Tragic Kingdom”-levy on aika paljon muutakin kuin pelkkä ”Don’t Speak”.

King Tuff – Circuits in the Sand: Tämän viikon listan pakollinen vuoden 2018 raita. King Tuffin ”The Other” on ihan kuunneltava albumi!

Paleface – Helsinki-Shangri-La: Tämän muistaa jo julkaisuvuodeltaan. Sävellys traditionaalista ja Tapsa Rautavaaralta lainattu, teksti viiltää aikansa kuvaa.

The Hold Steady – Eureka: Jäsen T tätä suositteli. Springsteen, Pearl Jam ja Foo Fighters lyövät kättä tänä päivänä melkeinpä uhanalaisen rock-musiikki-tyylin merkeissä.

Elton John – Rocket Man (I Think It’s Goint to Be a Long Long Time): Tätä on ”joutunut” soittelemaan eräässä projektissa kosketinsoittajana. Elton osaa käsitellä pianoaan helppotajuisesti.

The Darkness – Friday Night: Tämä piti laittaa jo viime viikolla, mutta unohtui…”
A

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=G8PodQPdQyKifZM4DqAc2w

Viikon Aivoradio 15

Suomen Tulli – Talolla: Alan jo odottamaan uutta Suomen Tulli -levyä. Tämä kappale on Kukkola-levyltä, joka nimenomaan äänitettiin talolla Kukkolassa.

Isokynä Lindholm – Linnut laulaa niin kuin ennenkin: Kevät tulee ja olen löytänyt uudelleen Bigpenin. Daven monipuolisuus on jopa hämmästyttävää… Isokynä, Rock´n´Roll Band, Pen Lee & Co, SF Blues…

Marianne Faithfull – Working Class Hero:  Vuonna 1979 se julkaistiin – Mariannen albumi Broken English, joka oli vahva paluu elämän varjoisalta puolelta (huumeet, asunnottomuus) takaisin musiikin pariin.

Poco – Heart Of The Night: Vuoden 1978 hittejä, joka säveltäjänsä Paul Cottonin mukaan sijoittuu New Orleansin yöelämään. Mukana myös saksofoneineen Phil Kenzie, joka muistetaan myös soitostaan Al Stewartin Year Of The Cat -kappaleella.

Edith Piaf – Je hais Les Dimaches: Ääni ja tulkinta.

Big Mama Thornton -Sheriff O.E. & Me: Mama-myöhäistuotantoa vuoden 1975 albumilta Jail, joka koottiin kahden vankilakonsertin nauhoituksista.

Jussi Hakulinen – Vaaleanpunainen Majatalo: Jussi lähti Yöstä 1985 julkaisten sooloalbumin, jonka nimikappale tämä on. Taustoja soittava kokoonpano muodosti jatkossa Jussin kanssa yhtyeen Kinsky.

Jethro Tull – Thick as A Brick (Part 2) (1997 Remastered version): Vaikka koko albumi sisältää vain yhden sävellyksen, on se kuitenkin progressiivisen rockin klassikoita monipuolisuudellaan, teemoillaan, tempovaihteluiltaan ja soitinarsenaaliltaan. Tämä on kappaleen lyhyempi puolikas.”
Yyte

Eppu Normaali – Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset: Tekaisin eilen keikkareissuilta koostevideon tästä biisistä. ”Eppu Normaali jakoi julkaisusi”. Somea someimmillaan.

John Carpenter – Halloween Theme: Ei ihan perjantai ja kolmastoista, mutta melkein.

Joe Grushecky and the Houserockers – The Voice: Vanha herra iski viime viikolla ilmoille uuden albumin luottobändinsä kanssa. Vähän Tom Petty-vivahdetta on tässä raidassa.

Ty Segall – When Mommy Kills You: Jos biisillä on tällainen nimi, se on pakko laittaa listalle. ”Freedom’s Goblin”-levy on yksi vuoden mielenkiintoisia julkaisuja toistaiseksi.

Sonja Lumme – Eläköön elämä: Ensi viikolla pitäisi soitella pikkukeikallinen euroviisuja. On kohtalaisia sovituksia, tässä Bruno Korpelan kynästä. Loppusijoituskinhan oli aivan kunniakas yhdeksäs.”
A

While Heaven Wept – The Furthest Shore: Tässä on semmoinen proge-kirkkoheavy-heavy metal anthem, ettei paremmasta väliä. WHW aktivoituu vielä kerran ja tekee lyhyen Euroopan rundin. Allekirjoittanut tekee kaikkensa päästääkseen tuota todistamaan!

Panopticon – The Wandering Ghost: Austin tehnyt kunnianhimoisen tuplalevyn: osa 1 takuuvarmaa atmobläkkistä, mutta tämä osa 2 on semmoista bluegrass / country henkistä fiilistelymusaa. Jostain syystä tämä biisi räjäytti tajunnan heti kerrasta!

Almyrkvi – Forlorn Astral Ruins: Islanti tekee nykymetallin niin hienosti ja tunteella että melkein mikä tahansa niistä toimii. Kuuntelin vasta eilen tämän Almyrkvin uutukaisen ja osui ja upposi heti isosti!

Paara – Hurmeen hauta: Omalaatuinen ja vaikeasti avautuva levy, mutta ennen kaikkea pisteet oman tien kulkemisesta.

Count Raven – Destruction Of The Void: Voisi luulla, että Ozzyko se siellä lurittelee, mutta eipä ei: tämä on yksi Ruotsin salattu doomihelmi ja mikin takana Fodde Fondelius. Nähty kanssa livenä 2011 ja kyllä lähtee!”
Spimebrain

The Ocean – Bathyalpelagic Ii: The Wish in Dreams: Kikkailuheviä jostain Aivomiehen muisteloista…

Harri Marstio – Surullinen sunnuntai: Raspikurkun versio viikon TOP200-biisistä.

Bjørn Riis– Forever Comes to an End: Norjalaisen progeartistin viime vuoden tuotosta. Ääni ei oikeastaan sovi miehen ulkomuotoon mitenkään, mutta kauniisti laulaa. Porcupine Treen ja Anatheman ystäville.

Maj Karma – 101 tapaa olla vapaa: Joku on vialla, kun Maj Karma pölähtää meidän listoille vähän väliä. Taas on taidokas kappale. Näissä on tuotanto parantunut niin paljon, että mielellään kuuntelee.

Hold Steady – Eureka: Olemme Ausculton jätkien kesken puhuneet perinteisemmän rockin vähyydestä uudessa musiikissa. Tässäpä sitä nyt olisi. Brucen, Foo Fightersin ja osittain jopa Dire Straitsin jäljissä kuljetaan. Aurinkobiisi.

Vesta – Vestallica: Pyhimyksen Kynnet, kynnet -kappaleesta tuttu Vesta teki uuden levyn. En ole sitä vielä kuunnellut, mutta omaperäinen ote on.

Mantaray – Policy: Uutta musiikkia, jonka tyttäreni Spotifysta bongasi. Voisi jälkikasvu huonomminkin valita.

Dingo – Nahkatakkinen tyttö: Samalta henkilöltä tulee tämä valinta. Legendaarista. Sanat tarttuvat 30 vuotta myöhemminkin 6-vuotiaiden mieliin.

SANNI – Prinsessoja & Astronautteja: Edelleen lähde sama. Ei se kamala tämäkään kappale ole.

The Grand Silent System – The Graveyard Song: Tämä on sitten paremminkin oman maun mukainen valinta. Oikeastaan intron takia valittu.”
T

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=rgTC7atCQ0qizWIOYmPo3w