Viikon Aivoradio 32/2018

Riki Sorsa – Down to Where: Kassu Halosen tuottama Changing Tunes oli loistava albumi ilmestyessään 1981 ja on yhä täysin kuuntelukelpoinen.

Hollannin kukat – Älä kysy (Elämäähän tää on vaan): Yhtye, joka on tehnyt Whiskey in the Jar:in suomeksi. Pitkäsoitto ilmestyi vuonna 1994.

Rush – Mystic Rhythms: Kanadalainen bändi, joka on myynyt yli 50 miljoonaa levyä ja kuuluu vuodesta 2012 alkaen Rock and Roll Hall of Fameen.  Pitääköhän minunkin jo tutustua yhtyeen tuotantoon?

Supertramp – Take The Long Way Home: Breakfast In America on upea albumi, jolla ei ole heikkoa lenkkiä vaan on alusta loppuun täyttää tavaraa. Esimerkkinä tämä albumille viimeisenä kirjoitettu kappale.

Tom Petty & Heartbreakers – Runnin’ Down A Dream: Tällä viikolla unelmien perässä juostaan mm. Berliinissä.

Paulinho da Costa – Taj Mahal: Paulinho on percussionisti, joka osaa hommansa. Jorge Ben Jorin säveltämässä ja alun perin esittämässä kappaleessa kuuluu teema, jota Rod Stewart myöhemmin hieman ”lainasi”.

Boomtown Rats – I Don’t Like Mondays: Mitähän soittimeni ajatteli, kun laittoi tämän kuuntelulleni maanantaina klo 9.45?  Joka tapauksessa kappale, joka nosti ilmestyessään huikeasti arvostustani Bob Geldofia kohden.

Average White Band – TLC (Live): ”Keskikertainen” valkoisten miesten brittiyhtye, joka soitti funkya aidolla sykkeellä.”
Yyte

Led Zeppelin – Good Times Bad Times: Debyyttilevyn avausbiisiksi varsin kelpo.

Bill Evans – Alice in Wonderland: 1001-listan jazzia. Hyvää sellaista.

Liekki – Rannalla: Liekillä on paljon onnistuneita biisejä ja tässä onnistunut on lähes koko albumi.

Arcane Roots – Off the Floor: Kummallista nykyprogea pop-elementein.

XXXTentacion – Schizophrenia: Kiistelty ja edesmennyt räppipeikko oli jumalattoman suosittu elinaikanaan. Ei se oikeastaan ihme ole. Ihan laadukasta työtä.

Antero Lindgren – Cigarette Stump: Rauhallista ja epäsuomalaista musiikkia.

Red Hot Chili Peppers – By the Way: Nämä RHCP:t iskevät aina kesäisin.

Green Day – Basket Case: Peruslegendaarista.

Alice in Chains – Would?: Grunge alkaa tehdä uustuloaan. Ainakin omiin korviin.

Coldplay – Talk: Robovideo ja muutenkin aika kova biisi Coldpalylta.”
T

”Uriah Heep – July Morning: Viime viikolla korjaantui virhe, sillä tämä alkoi kuulostaa siltä klassikolta mikä suurelle yleisölle onkin.

Jaakko Teppo – Pamela: Minkä perään se Sue Ellen oli liikaa?

Ukkosmaine – Salamaponi: Biisejä, joihin ei eksy muualla kuin Lieksassa ajellessa. Jonkin sortin kultti(peikko-)klassikko.

Childish Gambino – Redbone: Tämä tuli suosituksena. Laadukasta modernia musiikkia.

Porcupine Tree – Lazarus: Elokuun illan ajelumusiikkia parhaasta päästä.”
A

Jarkko Ahola – Mä Tuun Sun luo: Hetken jouduin hieraisemaan silmiäni, että onko tässä sama Teräsbetoni-Jarkko, kyllä maar näin oli.

Olli Herman – Tahdon Vaan Ajaa: Täysin samoilla saatesanoilla kuin J. Ahola… haiskahtaa siltä, että joko A) hevi ei enää myy tai B. Ukkelit eivät jaksa enää innostua siitä.

Neljä Ruusua – Älä Luovuta: Minut on kyllästetty tällä biisillä automatkalla kun vien avopuolisoa duuniin. Ei tämä nyt ihan umpisurkea ole, ehkä kelit eivät tue tunnelmaa täysin.

Idle Hands – Can You Hear The Rain: Uutta jenkkimetallia hieman post-punk saundilla. Ei suoraan torille, mutta ihan kuunneltavaa tavaraa.

Michael Romeo – Black: Symphony X -kitaristi yllätti uudella levyllä. Ei pelkkää instrumentaalia soitin glorifiointia, vaan hyvä laulaja ja tarttuvia biisejä

Bossk – Define: Tässä sitten osuuteni instrumentaalimusiikin saralla: Kentistä ponnistavat herrat osaavat soittimien käsittelytaidon

Jinjer – Pisces: Ukrainalaiset kävivät Saarihelvetissä esittelemässä livekuntoaan. Kohtuu hyvin selvisivät, vaikkakin huomio miesyleisössä keskittyi laulaja Tatianan hekumalliseen ulkomuotoon. Toki korinatkin tulivat yllättävän hyvin. Päättäkää itse, onko bändissä ainesta isommaksi.

Helhorse – Carry Your Own: Tanskalaiset kävivät kanssa rymistelemässä Viikinsaaressa. Sen verran iloista oli meno lavalla, että laitetaan promona uuden levyn avausraita.”
Spinebrain

Viikon aivoradio 31/2018

The Who – My Generation: Sopivaa sekoilua.

Dixie Dregs – Night Meets Light: Raivostuttavalla tavalla taidokasta hilipatihippaa. Steve Morse kitarassa muuten. Sinne päin.

Rauli Badding Somerjoki – Kuihtuu kesäinen maa: Kaunis on kappale. Rauli oli kova.

Sara – Se keinuttaa meitä ajassa: Saran uutta tuotantoa on itsekin tullut haukuttua lällyksi. Ei tämä nyt huono silti ole.

Night Verses – Copper Wasp: Kuparikäärme on aikamoista tilutusta. Hypernopeus-Pliniä.

Arcturus – Kinetic: Arcturus on aina hyvä. Avant-garde metallia tuolta… Norjasta.

Propagandhi – Failed Imagineer: Offspringin jälkeen oikeastaan ainut punk-bändi, jota jaksan kuunnella. Hyvällä tavalla kaoottista menoa.

Phish – Aftermath: Phish se on vaikeasti määriteltävä bändi. Musiikki on oikeastaan vain epämääräistä jamittelua. Tämä on jollain tapaa bändille epätyypillinen kappale. Heleä.

Daniel Caine Orchestra – Hill Street Blues theme: On tämä vaan parhaita tv-sarjatunnareita.

Therapy? – Epilepsy: Hillin kadulta hippasen eri suuntaan. Ehkä tämä soi niillä pimeillä kujilla ja kellareissa.”
T

Van Morrison – Brown Eyed Girl: Vielä voi kesäklassikon laittaa, vaikka elokuulle kääntyy.

Glen Hansard, Marketa Irglová – When Your Mind’ Made Up: Elokuu-musiikkia. Hansardilta melkoinen laulusuoritus 5/4-tahtilajibiisissä.

R.E.M. – Imitation of Life: Tätä yhtyettä en itse oikein jaksa kuunnella levymitassa, mutta kyllä nämä parhaat yksittäiset biisit ovat mahtavia.

George Benson – Love X Love: Jonkinlainen groove ja helppous välittyvät.

Metallica – Moth Into Flame: Ehkä viimeisimmän Metallica-levyn paras biisi. Palautellaanpa mieleen…”
A

Turmion Kätilöt – Sikiö: Perinteisesti jälleen Saarihelvetin pääesiintyjä. Läppä lentää ja humppa soi.

Dynazty – Breathe With Me: Harmitonta ja hyvin tehtyä hård rockia Ruotsista. Hittitehdas elää ja voi hyvin.

Antique – Opa Opa: Mitä tapahtui Isosaaressa jää Isosaareen, mutta tämän biisin voi hyvin jakaa.

Creeping Death – Specter of War: Uusi löytö Jenkkilästä, kaverin seinältä bongattu. Maistuvaa dödistä asenteella.

Primal Fear – King Of Madness: Bändillä on hyviä biisejä, vaikka muille jakaa, muttei koskaan juuri ole breikannut. Tämä semiballadi jaetaan kaverin suosituksesta.

Behemoth – God = Dog: Uusi levy ilmestyy lokakuussa, tässä esimakua tulevasta. Kuulostaa jatkumolta edelliselle levylle.

Assumption – Resurgence: Täysin puskista tullut death/doom -jyrä Italiasta. Vauhtia ei juuri ole, mutta jyrää alleen massiivisella saundillaan.”
Spinebrain

Juice Leskinen Grand Slam – 15th Night: Juicellahan oli tuotantoa myös Lontoon murteella.

Isley Brothers – The Pride: Funkya sieltä paremmasta päästä. Yhtyehän koostui viidestä Isleyn veljeksestä (Ronald, Rudolph, O’Kelly jr., Ernie ja Marvin sekä yhdestä Jasperista (Chris).

Anita Ellis – Amado Mio: Lauloihan Rita Haywood Amado Mion, lauloihan?  No ei laulanut, vaan ”verhon takana” kappaleen tulkitsi Anita Ellis.

Haikara – Jälleen on meidän: Lahtelaisen yhtyeen vuonna 1972 ilmestyneeltä nimikkoalbumilta Vesa Lattusen sävellys.

Kiss – Strutter: Kaikkien erikoisuuksiin väliin hieman peruskamaani kultaisilta nuoruusvuosiltani.

Jeff Beck – Plynth (Water Down The Drain): Kappale julkaistiin vuonna 1969 ja levyttävästä kokoonpanosta löytyvät mm. Rod Stewart (voc), Nicky Hopkins (piano) ja Ronnie Wood (basso), jotka on merkitty kappaleen kirjoittajiksi.

Hullujussi – Intro & Puuki Vuuki Luu: Viime viikonloppuna oli Oulussa Qstock.  Minäkin olen vieraillut Oulussa Kuusisaaren festareilla. Mm 1974, jolloin sielä oli yhtenä orkesterina Hullujussi.

Paul Simon – The Obvious Child: Ei ihan Paulin peruskamaa, mutta mikä sitten.”
Yyte

Viikon Aivoradio 30/2018

ABBA – Mamma Mia: Tämä on taas huudossa. Ei ole tullut kymmeneen vuoteen kuunneltua, vaikka se ensimmäisen elokuvan soundtrack löytyy ihan tuoreeltaan ostettuna hyllystä.

Ryan Adams – Halo: Tuoreen levyn ylijäämä-B-puolilevy oli hyvä.

Studio Killers – Ode to the Bouncer: Kisaklassikko.

Pointer Sisters – I’m So Excited: Viime viikkoisen keikan jälkeen tukevasti päähän jäänyt biisi. Tämä on tosin aina ollut kelpo kasarinumero.

Sting – Fragile: Kasi puoli sanat.”
A

Kissin’ Dynamite – I’ve got the fire: Harmitonta ja leppoisaa hård rockia Ruåtsista kuumiin kesäiltoihin.

Pink Floyd – Comfortably Numb: En juurikaan kuuntele bändiä, mutta tämä biisi maistui eilen Mikkelin ravitsemusliikkeessä.

The Coffinshakers – Last Night Down By The Grave: Hyvää fiilistä kesäiltaan.

Anki – Niin Aikaisin: Törmäsin puolivahingossa Ylen kanavilla ajellessani kotiin. Komea tulkinta usvaiseen kesäiltaan.

Jan Johansson – Visa from utanmyra: Samoilla Ylen kanavilla bongattu. Sopivan letkeää musaa helleuupumukseen.

ZZ Top – I gotsta get paid: Jostain syystä tämä biisi täytyi juuri nyt kaivaa eetteriin.

Blackfoot – Train, train: Lisää oldies but goldies -kamaa. Verevä riffi ja hyvää meininkiä.”
Spinebrain

Bon Iver & St. Vincent – Roslyn: Portugalilaisen kaverin sivuilta bongattu kappale, minulle aivan vieraalta artistilta.

Neil Young – Already One: Niilon herkempää, melodista puolta. Kaunis akustinen tunnelma.

Tuomas Holopainen – The Last Sled: Ei yöntoiveita, vaan Roope Ankan seikkaluja Klondyken kultamaassa.

Joe Cocker – With A Little Help From My Friends: Pääsääntönä voisi pitää, että kenenkään toisen ei kannata kajota Beatles-biiseihin, sillä siitä ei synny kuin sekundaa. Mutta tässäkin poikkeus vahvistaa säännön ja se poikkeus on Joe Cocker.

Yanni – The Rain Must Fall: Albanialaisen kaveri minulle suosittelema kreikkalainen New Age -muusikko.

Wigwam – Drinks On The House: Titan Wheel -albumi ilmestyi 2002 ja parin viikon päästä olisi tilaisuus päästä kuuntelemaan bändiä Oulussa. Toki olen ollut Wigwamin keikalla aiemminkin, 1975 Tervolassa.

Beck – Morning: Rakastan hiljaisia rauhallisia aamuja, kunhan herään riittävän aikaisin niistä nauttimaan = ennen kuutta.”
Yyte

Between the Buried and Me – Three of a Perfect Pair: King Crimson -coveri. Ei ehkä ihan yhtä koskettava kuin alkuperäinen, mutta alkuperäistä ei netin syövereistä herkällä löydy.

Radiohead – Weird Fishes/ Arpeggi: In Rainbowsin “epämusik.pask.”.

Hassisen Kone – Levottomat jalat: Joensuun kesään tämä kytkeytyy.

Pekka Pohjola – Oivallettu matkalyhty: Hitusen hämäriä kappaleiden nimiä, mutta soitto on komeaa. Tuottajana Mike Oldfield.

To/Die/For – Loveless: 1999 vuoden goottimetallia. Vaikka bändi oli teemoissaan kornin kliseinen, oli melodiantajua sillä reilusti. Tässä on myös komea kitarasoolo.

Yoko Ono – Death of Samantha: Harva artisti on itselleni niin vastenmielinen kuin Ono on, mutta näin Porcupine Treen kanssa yhteistyössä tämä menettelee.

The Who – Behind Blue Eyes: Heitetäänpäs ne Fred Durstit halleberryineen nyt marjakorin sijasta romukoppaan.

Juice Leskinen Grand Slam – Pyhä toimitus: On se tässäkin sanoitus.

Jonna Tervomaa – Hyvä Opetus: Jonna on parhaimmillaan Suomen paras naisartisti. Jaakonaho muutenkin parhaita kitaristeja, ainakin tuotanto- ja soundipuolella. Tässä on ovela folk-meininki.

Ultramariini – Huominen, tulisitpa nopeasti: Ultramariini, joka muuten on tekemässä paluuta, oli 2005 aika iso juttu meidän taloudessa. Matti Johannes Koivu oli vielä ujo laulelijapoika ja rumpukomppi on aitoa tuon ajan indietä.”
T

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=IkItQyp_RBqzQQXYKXmYaw

Viikon Aivoradio 29

”The Shadows – Apache: Kesän ensimmäisellä vierailulla Lieksan raveissa huomasi jälleen, että jotkin asiat säilyvät. Kuten se, että ”Apachen” kuuluu soida ennen jokaista lähtöä.

Bon Jovi – Blood on Blood: Viikon projektina on ollut Bon Jovin 2017 USA:n kiertueen kahlaaminen. ”Blood on Bloodin” olemassaolo oli vähän unohtunut…

Aerosmith – Cryin’: Soittolistalta vastaan. Kuulosti paremmalta kuin aikoihin.

Oasis – It’s Good to Be Free: Alkoi soida eilen päivällä päässä ja vei suoraan kesään 2006.

The Trammps – Disco Inferno: Illalla olisi mainion Kukko Boys-orkesterin kanssa semi-iso telttakeikka kun Vaskiviikon ja samaan aikaan järjestettävän Viihdeteltan hulinat käynnistyvät Lieksassa. Tämä on KB-hässäkän teemabiisejä!”
A

Euphoreon – Mirrors: Käsittämättömän kovan kakkoslevyn tehnyt tämä projekti. Tässä on Wintersun meets Aether Realm meets Kalmah. Ottakaa haltuun!

Journey – Mother, Father (Escape): Kaverin aikajanalta bongattu. Todella kovat vokaalit tässä biisissä ja sopiva kasaritunnelma

Deafheaven – Worthless Animal: Kovasti on uutta levyä hehkutettu ja dissattu. Rääkyvokaalit huononevat levy levyltä, mutta sovituksellisesti ja musiikillisesti edelleen pätevää kamaa.

Unreqvited – Stardust: Kovin eteerista ja samalla surullista ja koskettavaa. Vokaalit jakanevat osan kuulijoista, mutta musa maistuu allekirjoittaneelle.

Immortal – Mighty Ravendark: On näköjään mahdollista, että Immortal on olemassa ilman Abbathia. En rupea sen enempää erojen syytä pohtimaan, miinulle kelpaa että nyt on kaksi hyvää bändi jota voi kuunnella ja/tai käydä keikalla katsomassa.

Lucifer – Dreamer: Jälleen 70-luvun retrorokkia naisvokaaleilla, mutta kun se tehdään hyvin niin jaksaahan tämän seurassa hytkyillä

Omnium Gatherum – Gods Go First: Esimakua uudelta levyltä. Ei ihan räjäytä pottia, mutta jättää odotuksen pintaan.

Dee Snider – Become The Storm: Vaikka Twisted Sister on laskettu lepoon, Dee jaksaa painaa ja yllättävän verevästi. Kertsissä on jotain mistä en ihan tykkää, mutta vokaalit ovat timanttia”
Spinebrain

Wildorado – Wheat: Vehnälle

Electric Light Orchestra – Showdown: Metronomin voi säätää tanakan kompin mukaan. Yksi orkesterin parhaita tuotoksia.

George Thorogood & Destroyers feat. Johnny Johnson – Johnny Be Goode: Voiko rokimpaa olla kuin kaimani bändeineen takomassa rock’n’rollin kansallislaulua täydelllä vimmalla?

Marie Fredriksson – Medan tiden är inne: Loistava laulaja ja tulkitsija. Kappaletta voinee peilata hänen omaan elämäänsä, sairastumiseensa pahanlaatuiseen aivokasvaimeen. Tästä hän kuitenkin parantui.

Choir & Orchestra of the Sofia Opera – Humming Chorus:  Kesäloma alkaa ja ohjelmassa myös Puccinin Madama Butterfly huomenna Savonlinnassa.

Cactus – One way…or another (live): 1969 perustetun bändin toisen albumin (1971) nimiraita, jonka liveversio on taltioitu 2014 ilmestyneelle Tokyo Nights albumille.

Jenny Wilson – Disrespect is Universal: Tänä vuonna ilmestyneeltä albumiltaan Exorcism, joka pohjautuu hänen parin vuoden takaiseen traumaattiseen kokemukseensa. Hänet raiskattiin, kun hän oli palaamassa tanssimasta.”
Yyte

Pearl Jam – Better Man: Vuosi tuli täyteen, niin olisinko parempi mies?

Edu Kettunen – Kone älä hyydy: Edu alkaa iän myötä lähtemään joka kuulemalla paremmin.

Topi Sorsakoski & Agents – Ajomies: Sen verran sopii maalaismaisemaan, että menköön.

Freud, Marx, Engels & Jung – Huomenna päivä on uus: Kunhan soi päässä.

J.Karjalainen – Laura Häkkisen silmät: ”Mulla olis pojat tämmönen sointukulku…”

Kenny Loggins – Danger Zone: Oli vähän lentohässäkkää ja hämminkiä…

Berlin – Take My Breath Away: Tähän tapaan tuo hässäkkä meinasi päättyä…

Propagandhi – Middle Finger Response: Onneksi selvittiin kuitenkin tällä.”
T

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=efR_lYunSLS78wB5lcO8VQ

Viikon Aivoradio 27

Brian Eno – Mea Culpa: 1001-listan poimintoja. Erikoista musiikkia ihan mille ajalle tahansa.

David Maxim Micic – Mbinguni Amina: Serbialaista kikkailumusiikkia.

Ghost – Genesis: Jo kahdeksan vuotta vanhaa Ghostia. Silloin ei oltu vielä niin pop.

Union Carbide Productions – Golden Age: Ruotsalaista rokkia 80-90-lukujen vaihteesta. J.Karjalaisen ja Porcupine Treen sävyjä havaittavissa.

Rage Against the Machine – Beautiful World: Cover-veto Devon kappaleesta. Aika rauhallinen ja pelkistetty RATM-biisiksi.

Imperial State Electric – Uh Huh: Perusrokkia. Hyvä riffi. Jännä, että Ruotsista.

Guilt Machine – Over: Hyvää metallia. Ei koukkuista, mutta laadukasta.

Avicii – Levels: “Rata yksi…”

Zero 7 – Milton At Midnight: Taustahämyilymusiikkia.

Liekki – Tähtien: Liekin vanhaa menoa. Jollain tapaa kaunis ja kesäinen kappale.”
T

The Idle Race –  By the Sun: Bändi, jonka riveissä ovat olleet mm. Roy Wood, Jeff Lynne ja Steve Gibbons. Tällä vuonna 1971 julkaistulla kappaleella kukaan heistä ei ole mukana.  Wood ja Lynne ovat jo muissa hommissa ja Gibbons ei ole vielä bändin kokoonpanoon astunut.

Ray Davies – The Big Weird: Kinks-yhtyettä ollaan kasaamassa uudelleen kokoon. Sitä odotellessa kappale Rayn uusimmalta, tänä vuonna julkaistulta, Our Country: Americana act II-albumilta

Dario G – Carnaval de Paris: Mummolaan kun pyöräilemme… Eikun jalkapalloonhan tämä liittyikin.

Joe Bonamassa – Redemption: Joe on minulle vielä syvällisempää perehtymistä vailla oleva artisti.  Tulevan albumin (ilmestyy 21.9) kautta aion kuitenkin tutustumisen aloittaa.

Nina Simone – My Baby Just Cares For Me: Nainen with the voice and style. Eikä kappaleessakaan ole moittimista.

Maarit – Sua ehkä liikaa pomputin: Stevie Wonderin sävel, Hectorin teksti ja Maarit – helposti kuunneltavaa, kevyesti soljuvaa musiikkia.

Simon Dupree & Big Sounds – Kites: Tämän me kaikki tunnemme, vaikka ei ollutkaan mikään suuri hitti maailmalla.”
Yyte

Toto – Africa: Pidettiin Joensuussa kisat. Tällä kuuluu aloittaa.

Vesa-Matti Loiri – Sellaista elämä on: Veskun Junnu-levyihin ei usein tule eksyttyä, mutta aina ne miellyttävät. ”Sillä suoraan sanottuna, suurin piirtein…”

The Darkness – Love Is Only a Feeling: The Darkness oli kauan kadoksissa. Se lensi omaan tutkaan juuri tämän levyn aikoihin 2003. Pistetään taas muistiin tämän soittolistanoston myötä.

Nils Lofgren – Man in the Moon: Nils on edelleen vahvasti aliarvostettu muusikko. Tämä soolovetäisy on aika tyylikäs…

Kamasi Washington – Hub-Tones: Washingtonin uutta levyä on hehkutettu monessa paikassa, joten täytyihän se kuunnella itsekin. Olipa melkoisen hyvä. ”Hub-Tones” nousi heti soittolistalle, kun ensimmäiset iskut päsähtivät ilmoille.

Prince & The Revolution – Purple Rain: Pidettiin Joensuussa kisat. Tähän kuuluu lopettaa.”
A

Demis Roussos – Forever and ever: Tottakai, koska lomamatka odottaa ja Kreikan meri kutsuu.

Despise – Spewing Out from Hell (Complete guide to Greek Heavy Metal): Tein hieman kreikkalaisen heavy metallin kotiläksyjä ja tämä tuli vastaan. Iski kuin tuhat sähköankeriasta ja kahvit rinnuksile!

SepticFlesh – A Great Mass Of Death: Korttini alkavat paljastua maan osalta, mutta tässä on tehty orkestroinnit ja metallin hienosti yhteen

Macabre Omen – From Son To Father: Olen laittanut tästä aikaisemminkin biisin, mutta pakko laittaa lisää koska tämä levy on 9,75/10 mun kirjoissa. Alunperin Alexandros on muuten Rodoksen saarelta, sittemmin lontoolaistunut.

Kawir – Hymn To Apollo: Taidan jälleen toistaa itseäni ja laittaa bändiä, jota olen jo tarjonnut. Kawir ansaitsee kuitenkin lisää palstatilaa ja pakanallinen metali soittoaikaa.

Agatus – The Oath (of Magic and Fire): Olen kuunnellut tämän levyn varmaan 12 kertaa enkä ole vielä kyllästynyt. Veljekset tekivät niin rehellisen ja aidon heavy metal levyn ettei tästä voi olla pitämättä

Mikis Theodorakis – Zorba dance: Tähän on hyvä lopettaa kreikkalainen kiimani.”
Spinebrain

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=u3-yAaovQbm5JgnkJEXRNQ