Viikon Aivoradio 14

Carly Simon – You’re So Vain: Kummasti päähän jäävä ikivihreä.

Jeff Beck – Cause We’ve Ended as Lovers: Kohtalaista kitarasoitannollista maalailua Beckin pojalta. On jo melodioineen siellä, minne muut ovat vasta matkalla.

CMX – Linnunrata: Useimmin kuunteluun ja mukana soiteltavaksi omalla kohdallani eksyvä CMX-biisi. Erityismaininta laulumelodialle kertosäkeessä.

Hot Snakes – Jericho Sirens: Viikon Acclaimed Music-löytö. Ko. pulju kerää levyarvioita ympäri maailmaa ja asettaa sen jälkeen levyt paremmuusjärjestykseen. Tämä oli viimeisimmän tämän vuoden listan ykkösalbumi.

Mount Eerie – Now Only: Taannoista A Crow Looked at Me-levyä jatketaan samankaltaisessa musiikkimallissa. Melodisesti yksinkertaistettua, mutta sanoituksiltaan vahvaa materiaalia.”
A

Eminem – Rap God: Listojen ja knoppilogian Graalin malja: eniten sanoja biisissä ja kohdasta 4:26 alkaen herra vetää 97 sanaa 15 sekunnissa. Jostain syystä olen halunnut kuunnella Eminemiä juuri tällä viikolla.

Kate Tempest – Ketamine For Breakfast: Hieman toisenlainen lähestyminen hip hopiin, mutta tämä nuori nainen on jotain, mistä tulee suuri tähti… Jos itse niin haluaa.

Iron Angel – Rush Of Power: Jostain heviryhmä kaivettu saatesanoilla, kyllä 80-luvulla osattiin tehdä riffejä. Kuuntelin koko levyn ja diggailin kovasti.

Circle – Kill City: Porin hulluutta olisi tarjolla jälleen lauantaina elävän musiikin muodossa… Hyvin mahdollisesti minut löydetään jälleen keikkalattiaa kuluttamasta.

Dr. Feelgood – Milk and Alcohol: Kävin tsekkaamassa Wilko Johnsonin livemeiningin keskiviikkona. Vielä setä oli vedossa, vaikka lopussa lopetti hetkeksi tokaisten ”I’ve been sick and this is just a little too much for me”. Konekiväärikitara lauloi ja karmaa oli tarjolla. Tämä biisi jäi kuitenkin kuulematta.

Amorphis – The Bee: Kovasti kitarassa on The Wayn saundia. Tuotanto on hiottua ja tutulla kaavalla mennään, mutta hieman yllätyksiäkin on mukana. Odotan uutta levyä kuitenkin mielenkiinnolla.”
Spinebrain

Paul Oxley’s Unit – Spanish Bars: Kukaan ei koskaan muista, että tämä bändi tulee Suomesta. Niin se kuitenkin tulee.

Pulp – Disco 2000: Sisko muistutti tämän hitin mieleeni pääsiäisen tienoilla. Nostalgiaa.

Bob Dylan – Gates of Eden: Sitä parempaa Bobia. En ole ennemmin kuullut, mutta päähän jäi.

22-pistepirkko – Birdy: Jos jossain on ysärin maku niin tässä. Ei ole ihme, että 22-pistepirkko oli niin suosittu.

Strapping Young Lad – Force Fed: Devin Townsendin mättöbändin parhaita biisejä. Taitaa olla bändin parhaalta levyltäkin.

Stam1na – Valhe: Jäsen A:n kanssa tuumittiin juuri, että vähälle on jäänyt Stam1nan kuuntelu. Ja aivan suotta.

Rodrigo y Gabriela – Orion: Latinokitaraduon versio suht tunnetusta kipaleesta. Hienosti soi.

The Scenes – Hunters: Suomalainen bändi jokusen vuoden takaa. Tässä kappaleessa on niin hämmentävä peruskomppi, että laitetaan se siksi ilmoille.

Inner Circle – Bad Boys: COPS oli kova juttu pikkupoikana. Sen tunnusbiisi on edelleen.

Demons & Wizards – My Last Sunrise: Blind Guardianin ja Iced Earthin sekasikiö. Jyrkkää laulau ja tehokasta kitaravallia.”
T

Luisa Maita – Anunciou: Sao Paulossa syntynyt musiikkituottajan ja säveltäjän tytär tekee laadukasta sambapohjaista populaaria.

Traveling Wilburys – Maxine: ”Veljesten” simppeleiden rallien lauluarkistosta.

Johanna Iivanainen, Pepe Willberg, Olli Ahvenlahti – Pieni laulu ihmisestä: sanat Tommy Tabermann.

Boston – Foreplay/Long Time: En ole vieläkään varma pidänkö yhtyeestä, ostin levyn, annoin pois, ostin uuden… Ehkä se on laulu korkealta ja kireesti.

Police – De Do Do Do, De Da Da Da: Parodiaa tai ei, mutta Sting kirjoitti laulun osoittaakseen, että ihmiset pitävät simppeleistä lauluista.

Yes – Then: Progressiivisen rockin alkuaikojen taidetta vuodelta 1970.”
Yyte

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=a6e9CHGLQV-sSh3qnjRirQ

Viikon Aivoradio 13

Reverend Bizarre – Doomsower: Debyytin julkaisusta tänään jo 16 vuotta. Bändin kulta-aikaan tämä oli minulle täysin pimennossa, myöhemmin ottanut tuotannon haltuun ja diggailen kyllä.

Gamma Ray – The Silence: Kuuntelimme matkalla kaverini kanssa ja päädyimme siihen, että tämä on Kai Hansenin Bohemian Rhapsody. Kuuntele oletko samaa mieltä vai et.

Mokoma – Kepeät Mullat: Kuuntelin ja diggasin tai en digannut, mutta jotenkin jäi ihon alle. Sylkäistään radioon ja katsotaan, pääseekö sillä madosta eroon.

Satyricon – To Your Brethren in the Dark: Keikalla tuli oppitunti karisman hallinnasta ja käytöstä, settilistakin ihan mukiinmenevä. Tarjoillaan tämä, kun jäi alitajuntaan pyörimään.

Rivers Of Nihil – The Silent Life: Tämä semmoista uusiometallia, joka ei yleensä sytytä mutta jotenkin tässä on kaikki kohdallaan. Kun jaksaa tsempata vielä 4 minuutin markille kohti niin voi kokea pienoisen yllätyksen.

Mournful Congregation – The Incubus Of Karma: Pääsääntöisesti funeral doom -biisit ovat reilusti yli 10 minuuttia, mutta koska nykyihmisen kärsivällisyys on rajallinen, laitan tähän välitunnelmoinnin. Koko levy pakahduttavan pitkä, mutta erittäin monipuolinen ja pysähdyttävä. Ota levy haltuun, mikäli keskittymisesi on rautaa.”
Spinebrain

The Tallest Man on Earth – An Ocean: Silleen jännä, että RUOTSALAISEN Kristian Mattsonin artistinimi. Hienoa musiikkia Dylanin hengessä, mutta paremmalla lauluäänellä.

Kake Singers – Mäntsälä mielessäin: Hyvän mielen kappale.

Dido – White Flag: Aivopesuksi voi sanoa sitä tahtia, millä tämä soi radioissa ilmestyessään. Mutta eihän tämä nykyään kamalalta kuulosta.

Tuomari Nurmio – Lasten mehuhetki: Tämä on muistijälkenä parempi kappale kuin kuultuna, mutta pitää se kerran kuulla, jotta se soi päässä loppupäivän.

Anthrax – Breathing Lightning: Parin vuoden takaista Anthraxia. Bändi näytti silloin nuoremmille, miten sitä tarttuvaa thrashia tehdään.

Seminaarimäen mieslaulajat – Taina: Guilty pleasure -osastoa jälleen. Valehtelette, jos väitätte ettei kappale soi päässä sen jälkeen, kun olette sen kuulleet.

Rufus Wainwright – Perfect Man: Rufus on omalla laillaan paras. Tälle musikaalisuuden tasolle on haastava päästä.

Nightwish – The Kinslayer: Viikon nostalgiatrippi. Jos tämä tulee radiosta, niin pitää se listallekin nostaa.

Virgin Steele – The Burning of Rome (Cry for Pompeii): David DeFeisin äänessä on jotain hienoa. Minun metallikorvaan se lähentelee ajoittain jopa parasta. Age of Consent -albumi on muutenkin täyttä rautaa.

Antti Autio – Tehty Sinulle: Uutta musiikkia. Suomalaista… öööö…. tämmöstä suomalaista perusmusiikkia.”
T

Sofia Jannok – This is my Land (sápmí): Lapissa on muutakin tenhoavaa kuin luonto, saamelaisten musiikki.

Spiritual Front – The Abyss of Heaven: Tämä ralli tarttui korvamatona kuunnellessani vahingossa ostamaani roomalaisyhtyeen Amour Braque albumia.

Erja Lyytinen – Without You: 23.3 julkaistu single. Jälleen kerran vahvaa tuotantoa ja soitantaa eli sitä itseään, eteenpäin rullaavaa bluesia.

Dave Lindhom – Pieni & hento ote: Davella on toistaiseksi sovittuna ensi kesänä kaksi konserttia, joissa hän esittää suomenkielistä tuotantoaan Isokynä-aikakaudesta näihin päiviin. Helsinki 6.7 ja Joensuu 7.7.

Björn Skifs – Let Music Live: Uumajan aikoinani toki ruotsalainen musiikki tuli minulle tutummaksi, vaikka rajalla asuneena siltä ei voinut aiemminkaan välttyä. Björnistä opin, että hän on yksi Pohjoismaiden monipuolisimmista artisteista.

Jari – Onnensoturi: Torniolaisen kaverin ja kuulantyöntäjän musiikillisen unelman yksi steppi.

Tavares – Madam Butterfly: Tavares oli mukana Saturday Night Feverillä tosin ei tällä Madam Butterfly -kappaleella. Toisenlaista lauantai-illan huumaa on minulle luvassa Savonlinnassa toisen Madam Butterflyn myötä.”
Yyte

Agents & Topi Sorsakoski – Kaksi kitaraa: Needless to say. Palaset paikoillaan.

Lucy Dacus – Timefighter: 2018-materiaalia. Acclaimed Music -sivuston viimeisimmästä koonnista löytyi Historian-albumi.

Erja Lyytinen – Silver Stones: Viimeisimmältä Lyytis-levyllä vuorostaan tämä. Osin ollaan jo kaukaannuttu perinteisimmästä bluesista.

Jere & The Universe – Kimble: Reilut kymmenen vuotta sitten elänyt yhtye teki kolme levyllistä suomenkielistä americana-rokkia. Tämä on yksi jo vuonna 2006 mieleen jääneistä biiseistä.

Roxette – Knockin’ on Every Door: Per Gesslen sävelkorva in action.”
A

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=TfF6mEveQSebaLXK3gx3wA

Viikon Aivoradio 12 – Teinivuodet

Tällä kertaa liikutaan jäsenten 13-18-ikävuosien musiikin maailmassa. Osittain poiketaan aika erikoisillekin vesille.

Klamydia – Kuljukka (1993): 7-luokka, Alavuden kulttis, disko, jossa loogisesti soi Klamydia. Pojat kiersivät tanssilattiaa, kun tytöt tanssivat keskellä. Kova.

The Prodigy – No Good (1993): Oikeastaan samaan teemaan, mutta niihin ”pelottavampiin” kymppiluokkalaisten järjestämiin diskoiltoihin.

Rednex – Old Pop in an Oak (1994): Aikansa ilmiö. Melko kamala, kun nyt kuuntelee, mutta nostalgiakerroin todella korkea.

Movetron – Romeo ja Julia (1995): Paikallinen ylpeys. DJ Jape eli Tanttarin Jukka oli meillä noiden diskojen musiikkivastaavana.

The Offspring – Killboy Powerhead (1995): Smash iski melko kovasti ja niin myös bändi. Oli pakko hommata kaikki The Offspringin levyt, eikä valitettavan pitkään kestänyt teknon diggailu ollut enää mahdollista.

Eppu Normaali – Hipit Rautaa (1996): Repullinen Hittejä ilmestyi ja sain sen joululahjaksi. Jonkin verran kuunneltiin. Totta kai se on Hipit rautaa.

Scooter – Fire (1997): Jotta saadaan edellinen mitätöityä, on pakko nostaa listalle Scooteria. Bändi on aina ollut genrestä huolimatta jotenkin tyydyttävä. Firea soitin kotini vanhoilla stereoilla niin kovaa, että kalvo repesi toisesta kaapista.

Stratovarius – Black Diamond (1997): Seuraava porras olikin sitten Stratovarius, jota kuulin ensimmäisen kerran toukokuussa 1997. Sitten sielu oli myyty tilutusmetallille. Metallivaihehan oli jo siellä ala-asteikäisenä hetken aikaa.

Children of Bodom – Deadnight Warrior (1997): Vuonna 1998 iski sitten lähes yhtä kovaa Bodom, joka oli ihan käsittämättömän nopeaa ja taidokasta musiikkia Suomesta. Deadnight Warriorissa on alkukantaista vaaraa.”
T

18 -1975/ Bruce Springsteen – Jungeland: Pomon kolmas albumi Born to Run kolahti ja kolahti sen verran kovaa, että ei enää ole sille tasolle yltänyt.

17 – 1974/ Mott the Hopple – The Golden Age of Rock ’n’ Roll: Tulihan bändiä kuunneltua.  Ps. yhtyeen lämppärinä USA:n turneellaan oli muuan Queen.

16 – 1973/ Procol Harum – Grand Hotel: majesteettisen kaunista tyylittelyä

16 – 1973/ Pink Floyd – Money: Hittialbumin hitti. Dark of the Moon on sekä taiteellinen että kaupallinen menestys.

16 – 1973/ Electric Light Orchestra – Kuiama: itselleni yksi tärkeimmistä ELOn kappaleista.

15- 1972 / David Bowie – Rock´n´Roll Suicide: Ziggyn toisenlainen päätöskappale.

14 – 1971 / Marc Bolan – Bang a Gong (Get it on): Marc loi jotain toisenlaista ennen liian aikaista poislähtöään.

13 – 1970 / CCR – I Heard It Through the Grapevine: Cosmo´s Factory oli ensimmäinen itse hankkimani LP, jolta esiin toisenlaisen versio Marvin Gayen klassikosta.”
Yyte

H.I.M. – Wings of a Butterfly: Yläasteelle siirtyessä vuonna 2005 HIM oli hyvin vahvasti muodissa ja teki yhden parhaista levyistään, ”Dark Lightin”. ”Wings of a Butterflyn” alun kitarakuvio oli pari päivää maailman coolein.

Lordi – Hard Rock Hallelujah: Soi silloin yhtenä keväänä (2006) joka paikassa. Euroviisuvoittolauantaita seuranneena maanantaina ajeltiin Tampereelle, ja aina kun biisin loputtua vaihtoi radiokanavaa niin jollain muulla jo raikui taas.

Nightwish – Amaranth: Sitä maineikkainta solistinvaihtoa seurasi ”Dark Passion Play”-levy syyskuussa 2007. ”Amaranthiin” sen julkaisu kytkeytyy omissa muistoissa ensikuunteluineen pimeissä ja sateisissa syysilloissa.

Coldplay – Viva la Vida: Veli Ilkka totesi vuonna 2008 Coldplaysta, että ”tässä menee maailman poprock-musiikin keula tällä hetkellä”. Näin jälkikäteen katsottuna oli aika oikeassa.

Lady Gaga – Bad Romance: Tämän hahmon nousu on tuoreessa muistissa. Alkuun vain outo, mutta sittemmin taidot ovat selkiytyneet. Hittikorva kyllä ollut alusta asti vahva.

Maroon 5 feat. Christina Aguilera – Moves Like Jagger: Pakollinen yöbiisi. Legendaarinen ravintola Simo Hurtta.”
A

Hallows Eve – Nefarious: Leirikoulu Ahvenanmaa way back. Never forget.

Slayer – Angel Of Death: Aikanaan pelottava ja shokeeraava ja ai että sitä rumpufilliä odotettiin.

Twisted Sister – Come Out And Play: Dee Sniderin viilatut hampaat, avattava levynkansi ja kylmät väreet… voi veljet!

Ratt – Lay It Down: Tämä oli aikoinaan kovassa soitossa. Legendaarinen riffi ja hyvät muistot.

Metallica – Creeping Death: Sanoitukset aikanaan pelottivat ja tietty riffit parasta A-ryhmää… I was born for dying.

Pink Cream 69 – Take Those Tears: Andi Deris on ollut kova jäbä jo 30 vuotta. Kertsissä kaikki kliseet 10/10.

Suicidal Tendencies – Pledge Your Alliance: Huivi päähän, skeittishortsit jalkaan ja menoksi! Cause I will always be ST.
Spinebrain

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=dgE9O5K9S7q6I0Q6BlGOLw

Viikon Aivoradio 11

Jim Croce – Time in A Bottle: 30-vuotiaana lento-onnettomuudessa kuollut Croce ehti kirjoittaa lyhyeksi jäänellä urallaan monta menestyskappaletta, joista tämä lienee tunnetuin.

Juha Vainio – Ylläksellä soitto soi: Täällähän sitä ollaan – sukset jalassa.

David Byrne – It´s Not Dark Up There: Veikeä kappale Byrnen uusimmalta albumilta American Utopia.

Brian Setzer Orchestra – Jumpin´ East of Java: Kitarataituri ja big band on todellakin svengaava combo.

Suvi Teräsniska – En saanut sua pilviin: Suvi on Kolarista ja Ylläs on Kolarissa. Olen asunut Porissakin ja siellä on Yö, mutta Suvi tekee siitäkin päivän.

Jimi Hendrix – Woodstock: Albumi Both Sides of the Sky julkaistiin kokonaisuudessaan viime viikolla ja tämä kappale yllätti, onkohan tämä Jimiä laisinkaan… Poissa on rosoisuus ja laulun tunkkaisuus. Tätä Joni Mitchellin laulua on versioitu tavalla jos toisella täysin erilaisilla versioilla: Joni, CSN&Y, Ian Matthews, Karma… Tässä yksi raikas lisä versioihin.

Miljoonasade – Tie tiettömään: Ostin 13.3. elämäni ensimmäisen Miljoonasade-albumin, ja kas taas opin joitain uutta. Yhtye on versioinut Sladea.”
Yyte

Blackfoot – Teenage Idol: Bassonsoittelusessioissa tuli vastaan tämä. Kertosäe jäi tehokkaasti päähän taas, musisoimassa mm. Rickey Medlocke (myös Lynyrd Skynyrdissä) ja Ken Hensley (myös Uriah Heepissä).

Sting – Englishman in New York: Samaisissa bassosessioissa myös tämä. Aina hyvä. Viipyilevä sointi ja stingmäisen harkittu teksti.

Superchunk – What a Time to Be Alive: Tämän vuoden levyjä. Reilun puolen tunnin kestossaan koko albumi on aika nopeakuunteluista rokkenrollia.

Seals & Crofts – Summer Breeze: 70-luvun höyryistä tuotantoa. Monenkin artistin coveroima biisi, jonka alkuperäisessä versiossa on mahtava kesätuulitunnelma.

Foo Fighters – Subterranean: FF:n Sonic Highways-dokumenttisarja tuli saatettua taannoin maaliinsa. Sittemmin levyä on tullut kuunneltua uusin korvin ja tämän tunnelma jäi vahvasti mieleen. Ei se ehkä niin kehno levy olekaan.”
A

Tankard – (Empty) Tankard: Tänään lomille ja lapsuuden kaveri messissä. Tämä biisi on pakollinen.

Overkill – In Union We Stand: Mahtava kertsi ja melodia. Blitzin vokaalit huippukunnossa.

Merlin – Abyss: Saksofonia ja stoner doomia? Aika jännä kombinaatio, mutta tavallaan toimii.

Antti Ketonen – Olisitpa sylissäni: Kiitos tästä korvamadosta Radio Suomipop.

Porcupine Tree – Arriving Somewhere But Not Here: Matkakumppanin suosikkibiisejä. Onhan tämä kova.

Prag 83 – Passers-by: Jotain ihme folkkis hässäkkää, suositeltu jossain artikkelissa. Kai tämänkin kerran kuuntelee.

Storm(o) – Taxidermia: Screamoa Italiasta. Todella kova meno ainakin bändillä.

Psychework – Fury and the beast: Jos joku väittää tämän jälkeen ettei Antony Parviainen ole Suomen kovimpia kultakurkkuja niin ihmettelen.”
Spinebrain

Horisont – Electrical: Ketään yllättämättä Ruotsista tulee jälleen kovaa hård rockenia.

Pixies – Velouria: Vaihtoehtorockia vuodelta 1990.

Kingston Wall – I Feel Love: Donna Summeria kingstonwallilaisittain.

Hidria Spacefolk – Amos Ame: Suomalaista avaruus-psyke-proge-rockia. Vähän tuon Kingston Wallin jatkeena.

Sparks – This Town Ain’t Big Enoug For Both Of Us: Melkoisen sekavan veljesparin musiikkia jostain kaukaa. Ei ihan ennalta-arvattava kappale.

Funkadelic – Maggot Brain: Riipivää kitarointia bändiltä, jossa on vuosien varrella esiintynyt noin 50 eri jäsentä.

Charlotte Gainsbourg – Lying With You: Vanhempiensa jalanjäljissä. Alkoholismin kiroista kertovalta albumilta kipale. Kannattaa kuunnella.

Rock’n’roll Band – Come ‘round Betty: Suomessa oli joskus tähän genreen aika kovaa osaamista. Dave, Pave jne…

Hot Chip – I Feel Better: Syntikkapoppia. Ilosaarirockissa livenä nähty. Toimi.

Mandré – Freakin’s Fine: 1970-1980-lukujen funk-muusikko, joka kierteli monenkin legendan kanssa. Esim. The Who, Frank Zappa, Earth, Wind & Fire…”
T

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=UOmgnfuOQbGAC9cf_FcZ9A

Viikon Aivoradio 10

Oasis – Don’t Look Back in Anger: Vanha kunnon. Maanantai-aamuna tuli tunne, että tällä viikolla pitää kuunnella hieman Oasista.

Dobie Gray – Drift Away: ”Oh, give me the beat, boys, and free my soul / I wanna get lost in your rock and roll and drift away”.

Jet – Are You Gonna Be My Girl?: Muutama vuosi sitten tämä oli biisilistassa yhdellä rokkikeikalla joka soiteltiin. Männäviikolla alkoi soida päässä mutten meinannut millään muistaa, että mistä on kyse. Ihan hyvin rämisee.

Wigwam – Pig Storm: Nuclear Nightclub-levyä on tullut kuunneltua liki hävettävän vähän.

Norah Jones – Don’t Know Why: Norahissa on jotain kiehtovaa. Omassakin levyhyllyssä on yksi CD, ei kuitenkaan tämä. Jännästi keinahtelee.”
– A

Black Moth – Pig Man: Jostain suosituksista kaivettu to do -listalle. Tämä viimonen biisi jäi mieleen hyvällä tapaa. Muuten tämän henkistä musaa on todella paljon, joten massasta erottuminen on vaikeaa.

Ritchie Valens – La Bamba: Tsekkailin leffaa tällä viikolla ja nukahdin (tottakai) ennen loppua. Jostain syystä meksikolaishenkinen musa on ollut aina lähellä sydäntä ja olihan Ritchien (with a t) tarina oikeesti aika karu, kun kuolema korjasi 18-vuotiaana.

Galvanizer – Enjoyment of Annihilation: Nämä nuoret miehet tekevät grind/death metallin semmoisella asenteella ja innolla, että on vaikea jäädä kylmäksi.

Blaze Bayley – Life Goes On: Salama-setä on saanut paljon ”roskaa” niskaan ollessaan Iron Maidenissa Brucen ollessa tauolla ja sen jälkeenkin, mutta viimeiset seitsemän vuotta miehen tekemisiä seuranneena voin sanoa, että kannattaa unohtaa ennakkoluulot ja ottaa musa haltuun. Vokalistina Blaze on todella taitava.

Pretty Maids – Yellow Rain: Kävin eilen tsekkaamassa tanskalaisten herrojen livekunnon. Ihan niin maukkaasti kuin 2011 ei lähtenyt, mutta vielä ei kannata bändiä roskakoppaankaan heittää. Future World -levy oli aikanaan niin kovassa soitossa ettei mitään rajaa.

Usurpress – The Vagrant Harlot: Angry Metal Guy heitti tällä hyvät arvosanat kehiin. Todella monipuolinen levy ja tämä viimeinen goottihenkinen viisu jäi syystä tai toisesta mieleen.”
– Spinebrain

1000mods – Vidage: Kreikkalaista stoner rockia. Ei hullumpaa. Kyussin hengessä.

Amorphis – My Kantele (Acoustic Reprise): Legendaarista.

Soulsavers – Revival: Mark Laneganin äänellä maustettua musiikkia. Kaikille jotain.

Devin Townsend – Christeen: Tämä se oli kova kappale joskus. Meininkiä vaikka muille jakaa.

Genesis – I Can’t Dance: Muistan tästä hassun videon, jossa sedät eivät osanneet tanssia. Siinä oli myös kaunis nainen Porschen ratissa ja etupenkillä leguaani.

Svartanatt – The Children of Revival: Svartanatt on vähän kuin Night Flight Orchestra. Ruotsistahan tämäkin tulee. Sen yllättäen kuulee.

Dave Grohl, Josh Homme, Trent Reznor – Mantra: Sound City -dokkarin musiikkia. Tietyn aikakauden heeboja hommissa.

Pain of Salvation – Her Voices: Kaksijakoinen proge-kappale. Ensimmäisen puoliskon arvosana kuusi ja jälkimmäisen kymppi. Kannattaa siis kuunnella loppuun.

Marillion – Three Minute Boy: Marillionin minulle rakkaimmalta Radiation-albumilta todella hidas kappale. Hienosti tehty.

† † † (Crosses) – Telepathy: Crosses teki siistin levyn muutama vuosi takaperin. Voisi tehdä enemmänkin.”
– T

David Gilmour – I Can´t Breathe Anymore: Onhan tämä kuin sitä itseään. Davidilla on tiukasti Pink Floyd -palttoo päällä, mutta hyväkuntoinen sellainen.

Joe Sample – Spellbound: Ilmavaa ja kepeää pianomusiikkia Crusaders-hemmon soolouralta.

The Alan Parsons Project – You Don´t Believe: Lisää Pink Floyd -vaikutteita vai pikemminkin päinvastoin? Sillä kyllähän Alan vaikutti vahvasti maagisine sormineen mm. Dark Side of the Moonin soundeihin.

Mari Boine – Crowded Streets of Blue: Norjan saamelaisen Marin musiikkia vaihteeksi englanninkielellä.

Brüssel kaupallinen – Traumatisoitunut: Oululaisyhtyeen solisti Janne Helttunen on juossut 800 metriä aikaan 1.57,76 sekä saavuttanut SM-hopeaa B-poikien 4×300 metrillä.

Rick Derringer – Jump, Jump, Jump: Derringer aloitti uransa 1960 luvulla yhtyeessä McCoys, joka teki mm. hitin Hang On Sloopy Rickin ollessa vasta 17-vuotias. Myös Kirkan Hetki Lyö (Beat the Clock) on yhtyeen musiikkikirjastosta. Sittemmin hän on soitellut mm. Winterin veljesten ja Steely Danin kanssa.

Lindisfarne – Call of the Wild: Lindisfarne on saari Englannin koillisrannikolla toiselta nimeltään Holy Island. Saarelle perustettiin 635 Pyhän Aidan luostarin. Luostari hylättiin viikinkien toistuvien hyökkäysten ja ryöstöretkien johdosta, joista ensimmäistä vuonna 793 on pidetty viikinkiajan alkuna. Tämän saaren mukaan on nimetty tämä 37 albumia julkaissut brittiläinen folk rock -yhtye.”
– Yyte

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=6pSgsAHDT3qSoyHjcDsOtg