Viikon Aivoradio 8

Airbag – Homesick: Kuin Pink Floydin ja Porcupine Treen yhdistelmä. Vaikka kappale on pitkä, siinä ei ole yhtään turhaa kohtaa.

Agalloch – Black Lake Nidstang: Aivomiehen juttuja, mutta kitarasoundi tässä miellyttää.

The Protomen – The Hounds: En tiedä miksi. Piti vain kuunnella toistamiseen.

Cynic – The Space for This: Cynic loi jo ajat sitten sen, mitä nyky-djenttaajat yrittävät matkia.

Soilwork – Enemies in Fidelity: Ruotsin ylpeys palasi The Ride Majesticilla sinne, minne pitikin. Mainiota tykitystä.

Threshold – Half Way Home: Milleniumin progemetallia. Helpohkoa, mutta ainakin osittain tarttuvaa.

Shakals – New Role Models: Tämä on ilmeisen uutta musiikkia. Tuli ihan sattumalta vastaan.

Miljoonasade – Lapsuuden sankarille: Tämä on aina ollut hyvä kappale. Ei ihan kympin biisi, mutta hyvä joka tapauksessa.

AraabMUZIK – Turn the Tide: Elektrohommia.

Rodrigo y Gabriela – Buster Voodoo: Kasipuoli kitarointia.”
– T

Autiomaa – Maailmanloppu: Rovaniemi-Jääli -akselilla toimiva yhtye, jonka tuorein albumi, Kantrin viimeiset herrasmiehet, omaa Lapin Kansan mukaan vaikutteita Mukalta, Palsalta ja 16 Horsepower -yhtyeeltä.

The Affair – Haparanda Blues: Miksiköhän tällainen laulun aihe? Yhtye on ymmärtääkseni tanskalainen johtajanaan Peter Haandsbæk Jensen, jonka omia suosikkeja ovat Beatles ja Elvis Costello. Siksipä musiikkikin on tutun kuuloista.

Carola – Rakkauden jälkeen: Laulajatar – Hän oli.

Manfred Mann’s Earth Band – Give Me the Good Earth: Onneksemme Suomessa löytyy vielä runsaasti puhdasta luontoa, josta nauttia. Itselleni se tarkoittaa lähinnä Lappia ja sen hiljaisuutta.

Van Morrison – Moondance: Kuopiossa on Gloriansa. Van Morrisonilla on Gloriansa, mutta myös Moondance. Letkeä, mutta samalla niin svengaava kappale.

Jon Lord – Lazy: Minulle Deep Purplen sielu ja sydän oli Jon. Ja tässä kappaleessa ei todellekaan kukaan laiskottele.

Kalle Fält – Basin Street Blues: Saksofonistin 1975 ilmestyneeltä soololevyltä Svengin Orja. Kallenhan tunnemme myös mm. Paradisesta.”
– Yyte

Senses Fail – If There Is Light, It Will Find You: Viikon uutuuksia. Tällainen musiikki olisi ollut muodissa viime vuosikymmenellä. Ihan hyvää rokkenrollia.

Laura Moisio – Kuun poika: Moision levy voi olla aika ylhäällä monilla listoilla tänä vuonna. Suomessa tällaista musiikkia, ainakaan näin hyvin tehtynä, tulee vastoin suhteellisen harvoin. Miellyttävä albumi ja tulee kuunneltua uudestaankin.

Car Seat Headrest – Sober to Death: Car Seat Headrest puolestaan on viime vuosina vilkkunut nimenä silloin tällöin internetkeskusteluissa. Modernia rokkia, joka ainakin itselleni on jäänyt mieleen. Uudet julkaisut tulee kuunneltua aina, kun jotain ilmaantuu.

First Aid Kit – Rebel Heart: Ruotsalaista laatutavaraa tältä vuodelta.

Bruce Springsteen – The Wrestler: Tuli olympialaisten kommentointia lueskellessa mieleen Brucen vajaan vuosikymmenen takainen biisi. ”But I can make you smile when the blood, it hits the floor / tell me friend, can you ask for anything more?”

Bon Jovi – I’ll Sleep When I’m Dead: Kuuma oli keskikesä 2003, kun tämä biisi iskeytyi omaan tajuntaan. Ei ollut aikoihin tullut ajatuksella kuunneltua, joten sai aikaan hymynkareen suupieleen ja em. muistovälähdyksen.”
– A

Primordial – To Hell Or The Hangman: Suosikkiyhtyeeni jo kymmenen vuoden takaa osoittaa, että pystyy uudistumaan, mutta samalla takomaan erittäin laadukasta biisiä. Uusi levy on selkeästi irtiottoa mustempaan metalliin ja liikutaan uusilla, kartoittamattomilla vesillä.

Barren Earth – Withdrawal: Levyn päätöskappaleella mennään kanssa kohti uutta tuntematonta. Kokeilu onnistuu täydellisesti ja Jonin ääni hehkuu kaikissa talviruskan väreissä. Mahtava biisi.

Necrophobic – Mark Of The Necrogram: Uusi vanha laulaja takaisin mikkiständin taakse ja black-dödö nappulat kohdalleen. Tulos on tasaisen varmaa ja tappavaa.

My Dying Bride – Scarborough Fair: Kohtuullisen goottihenkinen, mutta onnistunut coveri tästä tunnetusta veisusta.

Hallatar – Dreams Burn Down: Tarkoituksena päästä kokemaan bändin veto legendaarisella Möysän Essolla… Toivottavasti suunnitelma kantaa hedelmää huomenna.

Carpenter Brut – Leather Teeth: Uusi levy julkaistu tänään, ei hajuakaan onko tämä nyt parasta ja huonointa synthwavea ikinä, mutta kuuntelemallahan siitä selviää.”
– Spinebrain

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=NenNkW18SS26D0mARmW7OQ

Viikon Aivoradio 7

Guess Who – Silver Bird: Kun etsitään kappaletta kaunista.

Nono Söderberg – Seagull: Nono-nimeä kantavalta hänen ensimmäiseltä sooloalbumiltaan. Soittavassa kokoonpanossa vaikuttavat olivat kaikki tekijämiehiä parhaasta päästä: Olli Ahvenlahti, Pekka Pöyry, Heikki Virtanen, Roope Koistinen ja Nono. Onhan tämä vaan hyvin soitettua musiikkia.

Fleetwood Mac – Albatross: Se ensimmäinen Fleetwood Mac, se toinenhan teki ihan erilaista musiikkia. Tämä Peter Greenin sävellys vuodelta 1968 kuvaa hyvin suuren linnun liitelyä meren yllä.

Pugh Rogefelt – Aftonfalkenget out: Västeråsissa 2.3.1947 syntyneen rokkarin originaali, jonka suomenkielisestä versiosta Riki teki klassikoksi luokiteltavan hitin. Ps. Myös Hectorin Snadi kundi stadista on Pughin sävelkynästä lähtöisin.

Little River Band – Night Owls: Little River Band solistinaan Glenn Shorrock – ei pöllömpää.

Mikael Wiehe – Flickan och kråkan: Mikael julkaisi parikymmentä sooloalbumia (sekä iso kasan muita erilaisten kokoonpanojen kanssa). Yksi niistä oli vuoden 1981 Kråksånger, jolta tämä kappale löytyy.

Rumer – Blackbird: Seasons of Soul-albumi koostuu kappaleista, jotka kertovat Rumerin henkilökohtaisista muistoista. Blackbird-laulusta Rumer kertoi Songfacts-sivuston mukaan Sun-lehdelle seuraavaa: ”Having a conversation with a part of myself that won’t let go of being miserable.”
– Yyte
The Smashing Pumpkins – Disarm: Ensimmäistä kertaa ikinä tuli tässä eräänä iltana olo, että pitää kuunnella Smashing Pumpkinsia. ”Siamese Dream” siis soimaan Lieksaan ajellessa ja Uimaharjun kohdalla kaiuttimista kantautunut biisi, jossa laulettiin ”the killer in me is the killer in you” ns. ”osui ja upposi”.

Aqua – Barbie Girl: ”Korvamadon saa poistettua jakamalla sen Facebookiin”, sanoo vanha kansansanonta. Tehostetaan efektiä laittamalla tämä nyt oikein Aivoradioon

Maija Vilkkumaa – Ingalsin Laura: Kyllä Maijan parhaat ovat kovia. Laulusuoritus ja kitara jyräävät tekstin läimiessä tiensä läpi vallin.

Simo & Lentojätkät – Helppo elämä: Paikallisten tuttujen muodostaman bändin ensimmäinen yhteisjulkaisu.

Chase – Get It On: ”Chase was the debut album by jazz-rock fusion band Chase” kertoo Wikipedia. Melkoinen syke on tässä kappaleessa. Jos ei ala pöytään tai polviin läpsytellä tahtia tämän soidessa, niin ihme on.”
– A

Galneryus – Heavenly Punishment: Aivan käsittämätön japanilainen bändi. Turboahdettua neoklassista power metallia, jossa vedetään englantia ja japania sekaisin ja meno on mahtavaa. Syu kitarassa on yksinkertaisesti mykistävä.

Edge Of Sanity – Sacrificed: Kuunnellut EoS-tuotantoa läpi tällä viikolla ja nostan tämän goottihenkisen rallin eetteriin. Dan Swanö on kyl kova jäbä.

Barren Earth – Further Down: Aina kun tämä bändi tekee jotain, kiinnostukseni on tapissa. Ei pettymyksiä edelleenkään luvassa: mahtavaa!

Oceans Of Slumber – The Banished Heart: Erittäin mahtavat vokalisoinnit vaikka mennään hieman liian radioystävällisellä linjalla pääsääntöisesti. Tämän perusteella uusi levy voi yllättää.

Thy Catafalque – Urania: Tämä unkarilainen avantgarde-mammutti, yhden miehen yritys, on tehnyt ja julkaissut mitä mielikuvituksellisempia kappaleita.”
– Spinebrain

Michael Kiwanuka – Ode to You: Kiwanukan kanssa ollaan oltu keskusteluissa tällä viikolla. Mikä jottei.

Alice Cooper – Man with The Golden Gun: Alicen ääni on parhaimmillaan parasta.

Arctic Monkeys – Diamonds Are Forever: Bond-cover aika yllättävältä suunnalta. Melko mukava soundi.

Battledragon – Freestyler: Versiointi tämäkin. Lähinnä läppä, mutta jollain tapaa hauska.

Smack – Paint it Black: Yksi niistä Suomen unohdetuista, mutta kovista bändeistä. Ja lähes alkuperäistä parempi versiointi.

Ane Brun – Black Notebook: Sattumalta tuli vastaan. Pidin.

Chris Cornell – Billie Jean: Aika eri sfääreihin menee tämä Chrisin äänellä.

Ronnie James Dio & Yngwie J. Malmsteen – Dream On: Alkuperäinenkin on hyvä, mutta niin on tämäkin.

CHVRCHES – Get Out: Tämä bändi saattaa tehdä vuoden levyn. Kasipuoli tuontanto.

Fredi – Kolmatta linjaa takaisin: Aina olen tästä kappaleesta tykännyt. Fredin ääni passaa tähän hyvin.”
– T

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=9hXdcNh7T_mN6TQjIK9odg

Viikon Aivoradio 52

Mark Knopfler – So Far From The Clyde: Tulmasävyinen teos Marcin kuudennelta sooloalbumilta Get Lucky (2009). Kitarastaan mies tunnetaan, tässäkin kappaleessa se soi niin knopflermaisen pelkistettynä, mutta kuulakkaana.

Tubes – Don’t Touch Me There (live): Vahvasti teatraaliseen parodiaan pohjaavan yhtyeen kappale on luonnollisesti kuultava live-versiona.

Rutles – Good Times Roll: The Rutlesin musiikki saattaa kuulostaa tutulta. Bändissä vaikuttivat myös Monty Python ryhmässä mukana olleet Eric Idle ja Neil Innes, joista jälkimmäisen tekemiä yhtyeen kappaleet olivat. Jostain syystä Innes joutui myös oikeudessa todistamaan sävellystensä olevan ihka omiaan. Albumi the Rutles ilmestyi vuonna 1978.

Mick Jagger – Joy: Goddess In The Doorway (2001) oli jo Mickin neljäs sooloalbumi, joka ei mitenkään suuri kaupallinen menestys ollut. Mick on (ainakin minun mielestäni) Rollari ja That´s it. Tällä kappaleella on muuten kuultavissa myös Bonoa vokaalihommissa.

Little Steven – St. Valentine´s Day: Kappale on alunperin julkaistu jo vuonna 2009 The Cocktail Slippers’ -yhtyeen versiona nimellä St. Valentine´s Day Massacre. Laulun tekijä Steven Van Zandt julkaisi sen myös itse.

Blues Section – Only Dreamin´: Jim Pembroken sävellys vuodelta 1967 julkaistiin alunperin singlenä. Blues Sectionissa soittivat tässä sessiossa: Jim Pembroke, Hasse Walli (kitarat), Måns Groundstroem (basso), Ronnie Österberg (rummut), Eero Koivistoinen (saksofoni) sekä Otto Donner (piano). Kansainvälisen tason musiikkia jo tuolloin tältä Wigwamin esiasteelta.

Beatles – Revolution 1: Vallankumouksen rauhallinen blues-tempoinen versio ilmestyi Valkoisella tuplalla 1968.

Riki Sorsa – Autograph: Rikin Changing Tunes albumi ilmestyi vuonna 1981 ja nosti hänet minun arvostuksessani muusikkojen armoitettujen joukkoon. Levy oli Kassu Halosen tuottama ja tämän kappaleen sävelsi Jim Pembroke. Uumajassa oli tapanamme viettää Suomen Itsenäisyyspäivää hieman reippaammin. Vuonna 1981 meille oli esiintymässä Universum -ravintolassa Riki ja hauskaa oli. Meninkin seuraavana päivänä bileitten jatkoilta yliopistolle tumma juhlapuku päällä.”
– Yyte

Halestorm – Ride the Lighting: Tuli vastaan FB-feedissä. Päätin kuunnella, vaikka onhan näitä Temallica-covereita jo satoja. Lzzyn vokaalit ja skittasoundi yllättivät: vielä on nuorissa toivoa tulevaisuuteen vaikken bändin muuta tuotantoa tunnekaan.

The Night Flight Orchestra – Gemini: Soilworkin Speed laulaa Totoa 80-luvun tuulipukuhengessä…mitäs hittoa tämä nyt on? Lienee niin että jing ja jang pysyvät balanssissa kun vaihtaa nahkaa lennosta. Mahtavaa!

Dool – She Goat: Olin unohtanut (jostain syystä) tämän levyn vuoden 2017 -listoilta. Kun tykittelin tämän eilen uudestaan muistin miksi tämä on todella upea. Tässä yhtyvät The Devils Blood ja The Year Of The Goat parhaalla mahdollisella tavalla.

Mindkult – Howling Witch: Fowst soittaa itse kaikki instrumentit ja laulaakin vielä pahuksen komeesti. Onneksi tämä ei ole Ruotsista vaan Virginiasta USAsta. Mindkult on Electric Wizardin ja Uncle Acid & The Dead Beatsin lehtolapsi, josta innostuin kovaa.

Circle – Vaellus: Circle voi ja osaa tehdä ihan mitä vaan… Olen entistä enemmän kallistumassa siihen mielipiteeseen. Bändin aito hulluus pitää kokea livenä, mutta onneksi kuuloaistihavaintojen perusteellakin tätä voi täydellä sydämellä promovoida.

Huora – Kovia ja kiljua: Bändin nimi aikanaan aiheutti leukojen venymisreaktiota, mutta onneksi musa on niin paljon parempaa. Tämmöinen rehellinen punkkirock on hyvää, kun se on hyvää. Solisti Anni on intohimoinen saunoja, josta tulee aina 1,5 bonuspistettä. Levy on kokonaisuutena erittäin kompakti ja napakka.”
– Spinebrain

The Beatles – A Day in the Life: Melkeinpä jokaisen joulun aikaan tulee hetki Beatlesia kuunneltua. Sgt. Pepper & co. -levyltä kuului nyt nostaa tämä.

Olavi Uusivirta – Kultaa hiuksissa: Kesän keikkaputkessa versioitiin tämä Uusivirran raita. Oli hauska tilanne, kun tätä ehdotettiin biisilistalle: ”Voisi vetää Uusivirtaa sieltä uudelta levyltä” – ”no, on siellä se yksi ookoo biisi”.

Daft Punk – Fragments of Time: Loppukesäiltojen taika taltioituna ja grooveen verhoiltuna.

Ultra Bra – Älä soita tänne enää koskaan: UB:n ”Sinä päivänä kun synnyin” oli ensimmäinen oma CD:ni. Silloin tämä biisi ei vielä kolahtanut, mutta tänä vuonna kyllä. Ja tulipa bändi viimein nähtyä Ilosaaressakin. Vyöryy…

Tuomari Nurmio – Suuri ja rento ote: Nurmion uusi ”Dumarillumarei” on yksi vuoden levyistä. Tuomari vain jaksaa paahtaa ja sanottavaa löytyy. Vastustamatonta charmia.

Radiohead – How to Disappear Completely: Radiohead oli toukokuun ulkoilumusiikkia. Tässä osuu mahtavasti osaset kohdilleen ja teos kuulostaa juuri nimensä mukaisen pois häipyvältä.

Belle & Sebastian – Asleep on a Sunbeam: Kevään indie-putkessa tuli kuunneltua Belle & Sebastiania. Kepoinen rallattelu ja hiplailusoitantaa, selkeää melodista kyvykkyyttä.

Fleetwood Mac – Rhiannon: Fleetwod Macin ”Rumoursista” meni kaksi vuotta siirtyä edeltävään, bändin nimeä kantavaan levyyn. ”Rhiannonissa” on mystinen ulottuvuus, eikä ihme, jos joku on aikanaan saattanut Stevie Nicksiä pitää epäilyttävänäkin naisena…

Ryan Gosling & Emma Stone – City of Stars: ”La La Land” oli vuoden elokuvahittejä. Tunnusbiisissä pieni on suurta ja kokonaisuus osiaankin suurempi summa. Mahtavaa, että tällaisella kappaleella (ja B-osalla erityisesti) voi vielä vuonna 2017 voittaa Oscarin.”
– A

Saimaa – Lentävä suomalainen: Saimaa saattaa lopulta nousta korkealle vuoden levyä valkatessa. Soittohan on sinnepäin. Myös biisin ja koko levyn teema istuu minulle.

A Perfect Circle – The Doomed: A Perfect Circlellä on pärjättävä niin kauan, kunnes Tool sen levynsä julkaisee.

Mopo – Niin aikaisin: Jännää suomalaista jazzia.

Stu Larsen – Going back to Bowenville: En tiedä miehestä mitään. Biisi vain tuntui hyvälle.

Antimatter – God Is Coming: Portisheadin jäljillä. Omasta mielestäni paremmin polulla pysyen.

Juha Vainio – Yleisessä saunassa: Siskonmies tätä joulunpyhinä soitteli. Kuulemma siksi, että soinnut vaihtuvat suunnilleen joka sanalle. Riittävän haastava.”
– T

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve

Viikon Aivoradio 51 – Joulu-teema

M.A.Numminen – Joulupukki puree ja lyö: Hieman erilainen lähestyminen joulun tunnelmaan. Pitää ottaa huumoripläjäyksenä, mielensäpahoittajat voivat skipata biisin suoraan.

King Diamond – No Presents for Christmas: Aina kun pyydetään jotain jouluun liittyviä lauluja, niin tämä biisi on heti siellä ensimmäisten joukossa. Kinkku on kunkku.

Venom – Black Xmas: Kun kuulin ensimmäisen kerran teinikloppina, olin myyty. Venom oli kiellettyä ja pahaa, mutta tämä biisihän on punk-henkistä rockenrollia. Takuuvarma joulubiisi minulle.

Band Aid – Do They Know It’s Christmas (1984): Kun tämä projekti vuonna 1984 toteutui siinä oli oikeasti jotain yhdessä tekemisen henkeä. Tuo mieleen jotain lapsuusmuistoja.

Trio Saletti – On Rankka Olla Tonttumies: Älkää kysykö miksi, mutta olen huomannut heräävääni tämä päässäni useana aamuna. Toivottavasti tällä postauksella pääsee siitä eroon!!

Juice Leskinen Slam – Sika: Onhan tämä nyt klassikko. Nykyaikaiset ruokailutottumukset huomioiden tästä voisi hyvin tulla vegaanien protestilaulu.”
– Spinebrain

Hanoi Rock – Dead by X-Mas: Wikipedia-lainaus: ”Joulu pulkassa: 20 toisenlaista joululaulua on Poko Rekordsin vuonna 1998 julkaisema kokoelmalevy. Kokoelmalevy sisältää jouluaiheisia musiikkikappaleita Poko Rekordsissa levyttäneiltä artisteilta ja yhtyeiltä. Levyn kappaleet erottuvat hieman perinteisestä joulumusiikista.” Pikkupojan joulumuistoja tämä siis.

Juice Leskinen Slam – Me käymme joulun viettohon: Mainio, slam-mainen rokkenrol-versio, jossa lainaillaan myös muita ikivihreitä.

Aknestik – Oravan joulu: Oravan joulu: ”Joulu pulkassa”-osastoa tämäkin. Oli pakko saada tälle listalle, koska jää ikävästi korviin soimaan aina soituaan.

Juha Tapio – Kun joulu on: Juhiksen joululevyä on tullut käytettyä referenssinä omissa joulukonserttiprojekteissa. Tämä laulu tuntui pitkään metrin korkuisessa hangessa tarpomiselta, kunnes sopiva säestys löytyi tämän version innoittamana.

Nat King Cole – The Christmas Song (Merry Christmas to You): Loppuun aito jouluklassikko sopivalla soul-vivahteella.”
– A

Queen – A Winter’s Tale: Sain tämän albumin joululahjaksi vuonna 1995. Kappaleessa on jotain hyvin jouluista.

Devin Townsend – Nobody’s Here: Ostin Terrian veljelleni joululahjaksi vuonna 2001. Siitä asti se on ollut hyvin varmasti joululevy. En viitsi täysin rikkoa tunnelmaa, joten laitetaan tällainen rauhallisempi pläjäys.

Ark – Just a Little: Toinen joululahja-albumi vuosituhannen alusta. On kokonaisuudessaan äärimmäisen taitavasti tehtyä progerockia. Just a Little on latinofiiliksellä tehty progebiisi.

Juice Leskinen Slam – Joulu yksin: Kuusessa ollaan on aivan ehdoton joululevy, joka löytyy omasta hyllystäkin. Tässä kappaleessa on monelle joulun realismia.

Leevi and the Leavings – Jos Helsinki on kaunis: Toinen realismipäivitys Göstan tapaan.

Frank Sinatra – Mistletoe And Holly: Frankin äänellä oikeastaan mikä vain joululaulu menisi.

Viipurin Lauluveikot – Oi jouluyö: Tämä se soi joka joulu päässä. ”Kiittäkäätte herraa…” Juuri niin jylhä kuin olla voi.

Type O Negative – Red Water (Christmas Mourning): Spinebrainin kanssa yhteisjakoon menee tämä. Sanat ja kappaleen tunnelma pistävät miettimään.”
– T

Suvi Teräsniska – Tulkoon Joulu: Lapin tytön esitys ja Pekan sävellys. Joulun must.

Slade – Merry Xmas Everybody: Se ensimmäinen rock-joulukappale, joka kolahti.

Chicago – Christmas Time is Here: Ne torvet. Chicago soi ilman ruudinkäryä.

Jussi Björling – O Helga Natt: Mies ja ääni. Moni oikaisee vaikeimmissa paikoissa, Jussi ei.

Tom Petty & Heartbreakers – Christmas All Over Again: Tähän jouluun täytyy sisältyä Tom Pettyn musiikkia.

B.B King – Merry Christmas Baby: Joulua bluesin sävyin kuin vain B.B. kera Lucillensa osaa.

George Thorogood & the Destroyers – Rock And Roll Christmas: Fonit ja kitara… Nyt pannaan Pajakylän sesongin loppukiireisiin työtempo kohdalleen.

Carola Häggvist – Himlen i min famn: Jouluaamun rauhaa – ei kiire niin mihinkään (paitsi ehkä ladulle). Carola on yksi puhdasäänisimmistä laulajista, jonka tiedän. Tämä kappale saa raavaankin miehen herkistymään.

Bruce Springsteen – Santa Claus is Coming to Town
: Tässä on bändi parhaimillaan. Rokkaa, svengaa ja pitää hauskaa.”
– Yyte

Ausculto toivottaa hyvää ja rauhallista joulua!

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve

Viikon Aivoradio 50

John Williams – Rey’s Theme: Käväisin katsomassa uuden Star Warsin. Tämä Williamsin teema on edelleen uusista mieleenjäävin.

Frank Sinatra – Fly Me to the Moon: Klassikko, jossa on myös jotain joulua.

Bruce Springsteen – Long Walk Home: Viikon Bruce. ”Everybody has a neighbor/ everybody has a friend / everybody has a reason to begin again. ”.

Marzi Nyman – Solutasolla: Jäsen T:n tastingista mieleen noussut biisi.

Billy Joel – Scenes from an Italian Restaurant: ”The Stranger” on ollut yksi vuoden yllätyslevyistä joita on tullut kuunneltua useasti. Tämä on sen ydinmateriaalia kohtauskuvauksessaan.
– A

Zola Jesus – Exhumed: Tämän vuoden albumi, korkealla myös maailmalla. Melkoinen tunnelma ja melkoinen ääni.

Manowar – The Power of Thy Sword: Manowaria ei tarvitse perustella. Se on.

King Gizzard and The Lizard Wizard – Deserted Dunes Welcome Weary Feet: Tämän vuoden albumi, korkealla myös maailmalla. Tämmöistä luomuhkoakin tehdään vielä.

Ne Luumäet – Onnellinen perhe: No perhana.

Slayer – Raining Blood: \m/

Vesta – Ota Varovasti: Vaikka olis miten mainstreamia, niin onhan Vestalla hieno ääni.

Virgin Steele – We Rule The Night: Niin on DeFeisilläkin. Hieno hevisoundi.

Mr.Bungle – Goodbye Sober Day:
Nimensä mukainen kappale.

The Hearing – Kabeldon: Tästä ei oikein uskoisi, että tulee Suomesta.

Sotajumala – Sinä et ole yhtään mitään: Ystäväni aamut alkavat tällä kappalleella. Itsetuntoa nostamaan.”
– T

Olli Ahvenlahti – A Piano Song: Ajattoman kaunis kappale, vaikka genre onkin teoriassa jazz.

Oasis – Go Let It Out: Oasis ei kovin usein ole korvakuulolleni osunut. Maanantaiaamuna kuitenkin tähän kappaleeseen pysähdyin keskittyen.

Michael Nesmith – Different Drum: Apinamies (The Monkees), joka teki oman uran myös erittäin arvostettuna singer-songwriterina.

Blondie – One Way or Another: Ihan sama mihin suuntaan Debbie komentaa, niin ainakin musiikki kelpaa.

Jan Akkerman – Anonymous: Focus-kitaristi omaa taitoa ja tyylitajua. Itselleni se ensimmäinen Janin kappale oli Focuksen Sylvia. Sittemmin olen oppinut ymmärtämään enemmänkin hänen musiikkiaan.

Wilko Johnson & Roger Daltrey – All through the city: Luin, että Wilko tulee huhtikuussa Tampereelle. Hänellä todettiin haimasyöpä joulukuussa 2012 ja annettiin puoli vuotta elinaikaa. Tuolloin hän päätti tehdä jäähyväislevyn Rogerin kanssa. Levyn tekoon meni kahdeksan päivää ja Telecaster soi ja soi vieläkin.

Kauko Röyhkä & co – Turmion Suurherttua: Oli muuten hyvä combo livenäkin.

Huba – Man Brings the Bread: Tuomo Kailan johtama Huba teki tämän tyylikkään soulahtavan kappaleen albumilleen Huba vuonna 2007.

Tear fo Fears – I Belive: Pientä herkistelyä oman listani lopuksi. Ps. Olen kokenut tämäkin bändin livenä – työpaikallani.”
– Y

Ulver – The Power of Love: Ulver on tällä hetkellä aivan jäätävässä iskussa, ensin kohtuu täydellinen poppi täyspitkä ja sitten perään tämä EP. Tämä cover on mielestäni mahtava.

Nevermore – The Heart Collector: Warrel Danen muistolle. Yksi ehdottomasti vakuuttavimpia metalliääniä nykymetallin saralla. Rest in Power!

Garden of Worm – Fleeting Are the Days of Man: Päädyttiin eilen laulaja Samin kanssa valitsemaan tämän biisin. Kuvastaa hänen mielestään parhaiten bändin nykytilaa ja tulevaisuuden linjaa. Liikumme vahvasti 70-luvun tunnelmissa progehtavalla vivahteella.

Biglietto Per L’Inferno – L’Amico Suicida: Kaverin seinältä bongattu. Varsinainen italoprogepläjäys iloiselta 70-luvulta. Tässä oli jotain koukuttavaa.

Van Der Graaf Generator – Man-Erg: Internet sanoo: ”David Bowie gone proge”, aika osuva kuvaus. VdGG iloittelee tyylikkäästi vuonna 1971.
– Spinebrain

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve