Viikon Aivoradio 24

Samat nimet – Ja pakoon: Kummaa musiikkia vähän taaempaa.

Pyhimys – Pyhän Vitutuksen katetdraali: Pyhimyksen uuden levyn parempaa päätä.

Wolfmother – New Moon Rising: Jotenkin Wolfmother aina unohtuu, mutta parhaimmillaan on hyvä.

Paradise Lost – Mercy: Paradise Lostilla on hetkensä. Myös kesällä.

Kauko Röyhkä – Lauralle: Nyt vasta ymmärrän Röyhkää. Tai sen musiikkia.

Devin Townsend Project – Ki: Tuska on tulossa. Sieltä tämä jäi mieleen.

Ylioppilaskunnan laulajat – Metsämiehen laulu: Ihan Jukolan viestin takia.

Massive Attack – A Prayer For England: Aina voi mennä Massiven pariin.

Dance with the Dead – Invader: Elektroninen tykitys maistuu aina välillä.

Nephew – 007 is also gonna Die: Biisin nimen perusteella.”
T

Jukka Nousiainen – Jukan tehdas: Uudelta levyltä. Ei kyllä sen paras biisi, mutta soitannoltaan jäi mieleen.

Bellini – Samba de Janeiro: Jalkapallokisafiiliksen nostatukseen.

The Trammps – Disco Inferno: Mainio syke ja bassokuljetus.

Elvis Presley – I Got a Feeling in My Body: Elvistä tuli hieman mietittyä, kun alkuperäinen rumpali DJ Fontana siirtyi ajasta iäisyyteen. Fontana ei tällä biisillä kylläkään enää rumpaloi.

Stevie Wonder – Superstition: Vastustamaton riffi.”
A

Zeal & Ardor – Built On Ashes: Mahtava viisu. Levykin alkaa hiljalleen avautua.

Amenra – A Mon Ame: Vahvistettu eilen Blow Up 4 kattaukseen Helsingin Korjaamolle. Pää = räjähti!!

Greber – Backhanded interest: Sludgea rummut+basso akselilla. Väittäisin että livenä meno on kohtuullisen väkevää…

Blue Öyster Cult – Flaming Telepaths : Aivan mahtava viisu, bongattu kaverin seinältä.

Godflesh – Streetcleaner: Lisää Blow Up 4 tapahtumaan kiinnitettyjä artisteja. Itselle jäänyt vielä kohtuu tuntemattomaksi, mutta tämä biisi pitää kuulemma olla hallussa.

Fatboy – Bad news from pretty red lips: Tänään rockabillyä livenä Tampereen Klubilla. Kannattaa tulla mestoille, jos on jäänyt väliin.

Volbeat – Room 24: Koska King Diamond. Mies tänään 62v. Hail to the king!

Me and that man – Ain’t much loving : Osaako Behemothin nokkamies Nergal tehdä countrya? Tsekkaa ja tee päätöksesi.”
Spinebrain

Sia Tolno – Waka Waka Woman: Sykettä kunnon biitillä. Eteläistä Guineasta kotoisin oleva Sia aloitti laulajana Conakryn kabareebaareissa

Lindisfarne – Soho Square: Bändillä oli muitakin kappaleita kuin Lady Eleanor ja Meet Me On The Corner.

Supertramp – Goodbye Stranger: Yhtyeen kuudetta, vuonna 1979 julkaistua albumia Breakfast in America on myyty yli 20 miljoonaa kappaletta. Eikä suotta.

The Temptations – Ball of Confusion: Laulu toimii (4 solistia + taustat), soitto toimii (the Funk Brothers), siinäpä ne oleellisimmat määritelmät tästä Norman Whitfieldin tuottamasta kappaleesta

Styx – Sing for the Day: Kyllä kesä laittaa laulamaan, vaikka tämä kappale on kylläkin julkaistu singlenä joulukuussa 1978.

Jethro Tull – Ring Out, Solstice Bells: Mies ja huilu…sekä bändi. Ian Andersson on persoona, jolla on ollut rohkeutta olla erilainen ja poiketa rockin valtavirrasta. Onneksemme.

Roger Daltrey – Always Heading Home: 74 vuotias Roger julkaisi 1.6 albuminsa As Long As I Have You.

Robin Trower -Next In Line: Ex Procol Harum kitaristi, joka diggasi Jimi Hendrixiä.”
Yyte

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=lMYFOGf5RlytmgA3FxzF5A

Viikon Aivoradio 22

Weezer – Africa: Nettikampanjan lopputuotos. Kuulostaa… no, Weezeriltä soittamassa Africaa.

Karvas – Kooma: Kamubändin uusi biisi. Taattua riffittelyä ja Rauskin laulantaa.

Beach House – Pay No Mind: Viikon uutuus. Vahvaa, syntetisoitua tavaraa. Mainio levy koko ”7”.

Richie Sambora – Seven Years Gone: Samboran Aftermath of the Lowdown-levy soi ensimmäistä kertaa julkaisunsa (vuonna 2012) jälkeen. Tämän muisti jo niiltä ajoilta.

Sir Elwoodin Hiljaiset Värit – Viimeisellä rannalla: Päättäripäivän iltana keikalle, jonka settilistaan lukeutuu tämä. Alkanut aueta hiljalleen.”
A

Uada – Cult Of A Dying Sun: Oregonin poijjaat heittävät toisen levyn tiskiin ja vaikka edelleen vertaukset Mglaan ovat vahvat, alkaa pikkuhiljaa omakin tyyliä löytyä.

Ritual Necromancy – Discarnate Machination: Periaatteessa kaikki mitä Dark Descent Records julkaisee, on kovaa kamaa. Tämä levy ei tee poikkeusta. Must to hear jos death/doom on sun juttu.

Cobalt – Hunt The Buffalo: Slow Forever levy on jäänyt aivan liian vähälle kuuntelulle. Kannattaa ottaa haltuun, mikäli sludgemainen runttaus on lähellä sydäntä.

Kalliomäki – Ajastaika: Shamanistista folk/metal-runttausta, kävin keikalla sunnuntaina Vastavirran yläkerrassa ja meno oli yllättävän verevää… Siitä puheen ollen, sain 2min sisällä oltuani laulajalta punaisena valuvat ”verivanat” otsalohkooni!!

Syven – How Fare the Gods?: Lisää shamaanihenkistä akustista musiikkia. Olen kuunnellut tämän saunassa varmaan 25 kertaa hyvän imperial stoutin kera. Joka kerta 5/5 suoritus.

Iron maiden – Wicker man: Maiden toimitti Hartwall Areenalla ikävuosiin ja kilometreihin nähden semmoisella energialla ja tarmolla, että oli hämmentävää. Siihen spektaakkelimainen lavashow päälle ja kansa oli myyty. Jouduin itsekin taipumaan 35 euron arvoisen t-paidan ostoon.”
Spinebrain

Metallica – Creeping Death: Ride the Lighting on aina hyvä, kun sen tarpeeksi harvoin kuuntelee.

Paloma Faith – Stone Cold Sober: Palomalla on jollain tapaa aika hyvä soundi. Tässä on sellaista torvitusta, että eräs lieksalainen pumppu saisi tästä aika hyvän version.

Savatage – Gutter Ballet: Savatage on sitä pahinta Ynkkä-aikaa. Sen oikeastaan kuulee musiikistakin.

Joe Satriani – Cherry Blossoms: Armeija-aikana ja sen jälkeenkin olin Joen kanssa aika samassa lookissa. Kalju ja aurinkolasit.

Bill Frisell – Surfer Girl: Frisell on “kasipuoli” jazz-kitaristi.

Tal Wilkenfeld – Corner Painter: Naisbasisti Australiasta. Aika rouhea meno.

Eminem & Dido – Stan: Kuuntelin Marshall Mathers LP:n ja sehän perhana oli hyvä.

Mew – The Seething Rain Weeps for You: Melkoisen legendaarista musiikkia ajalta, jolloin valtasin Joensuun.

Easy Star All-Stars & Citizen Cope – Karma Police: En ole reggae- tai ska-musiikin ystävä missään mielessä, mutta tämä oli onnistunut.

Bon Jovi – Livin’ On A Prayer: Jakokoski, kesä ja auringonpaiste. ”
T

Status Quo – Caroline: Pakko myöntää, että nuorempana ränttätänttäkin kolahti ja kovaa.

Fourplay – Wish You Were Here: Lee Ritenourin kirjoittama kuulakas balladi yhtyeen ensimmäiseltä albumilta (Fourplay 1991).

Marvin Gaye – What’s Going On: Mitäpä muuta kuin klassikko.

Pallas – Executioner/Rat Racing: Neo-progressiivista live-musiikkia 2003 julkaistulta Blinding Darkness -albumilta.

Pete Townsend – Face Dances Pt.2: Pete on talentti, joka osaa tehdä koukuttavia kappaleita niin melodisesti kuin tuotannollisestikin.

Peter Frampton – Breaking All the Rules: Peter hyppäsi soolouralle Humble Piesta 21-vuotiaana vuonna 1971. Breaking All the Rules julkaistiin 1981 ollen hänen seitsemännen albuminsa nimikappale. Soittamassa olivat hänen kanssaan mm. Steve Lukather ja Jeff Porcaro.”
Yyte

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=mIEv4eAWQWuSRYBR6rPVKw

Viikon Aivoradio 21

Judicator – The Last Emperor: Kun jenkkipoweri on hyvää, se on todella maukasta. Siihen päälle vielä Hansi Kursch niin voidaan puhua jo loistavuudesta. Bändin uusin yllätti täysin!

Light of the morning star – Nocta: Goottihenkistä poljentaa… Tullut suosituksissa vastaan. Täytynee ottaa paremmin haltuun.

Alkaloid – Azagthoth: Saksalainen nykymetallin suuri toive yllätti uudella levyllä. Tässä on modernisoitu tekninen/progressiivinen metalli viety todella kovalle tasolle. Suosittelen koko levyyn tutustumista, jos tämä kappale iskee.

Grá – Till sörjerskorna: Tukholmalaista bläkkistä tarjolla kolmannen täyspitkän muodossa. Muutaman pyörittelyn jälkeen uskon palaavani tähän uudestaan, kunhan lämpötila laskee ja yöt pimenevät.

Stryper – Lost: Michael Sweetin ääni on edellen käsittämättömässä tikissä. Tällä perusteella olisin Suomen keikalla 99% todennäköisyydellä. Saipa vanhat vihtahousut vastustajat näkyvyyttäkin kun ”God Damn Evil”-levy poistettiin Walmartin listoilta liian ”rajun” albumin nimen takia.

Candlemass – Fortuneteller: Uusi EP julkaistu tänään ja siitä esimakua hieman erilaisen biisin muodossa. Ekalla kerralla iski, katsotaan kestääkö kuunteluja.”
Spinebrain

Miljoonasade – Lelukaupan häät: Sanoituksen neroutta.

Opeth – Demon of The Fall: Opethin live-suosikki.

Orgy – Blue Monday: Joku tässä pölähti päähän. Kesäinen kisabiisi.

Aphrodite’s Child – Aegian Sea: Vanhaa progea ja Demis Roussosin laulu.

Julee Cruise – Falling: Tämä vain on.

Problems – Katupoikien laulu: Harvoin tämän kuulee, mutta tässä on jotain riittävän häiriintynyttä.

The Verve – Bitter Sweet Symphony: Eipä tällekään sen suurempia selityksiä tarvitse.

SANNI – Soita mua (S&M): Tytön viimeinen lisäys soittolistaan. Taitavasti tehtyä musiikkia.

Risto – Olen piirretty hiiri: Jos kappale alkaa sanoilla ”olen piirretty hiiri, mutta en Mikki ja jalkakäytävä ajaa mua takaa” on jotain tehty oikein.

David Bowie – Life on Mars? Hunky Doryn helmi. Ensimmäiset pianolla soitetut tahdit tulee mukavan jymäkästi.”
T

Beach Boys – Fun Fun Fun: 8. Kesäkuuta julkaistaan Beach Boys -hittikimara uudelleen taustoitettuna Royal Philharmonic Orchestran säestyksellä.

Chaz Jankel – Number One: Sen verran tästä brittiherrasta tiedän, että on toiminut mm. kitaristina / kosketinsoittajana Ian Dury & Blockheads -orkesterissa ja löydämme hänet myös Sex, Drugs & Rock and Roll tekijäkreditiiteistä. Hän oli myös Ai No Corridan originaalin esittäjä, jota sittemmin Quincy Jones coveroi.

Chesney Hawkes – The One and Only: iPodin arpomaa työpäivän taustalle. Tämä kappale oli mukana Buddy’s Song -soundtrackilla, jonka nimiosaa Chesney näytteli. Kappale ylsi vuonna 1991 brittilistan kärkeen.

Marillion – Market Square Heroes: On yhtyeen debuuttisingle (1982) bändin progressiivisemmalta kaudelta. Tuolloin yhtyeen keulahahmona toimi laulaja Fish (Derek Dick), joka jätti yhtyeen 1989. Tämän jälkeen solistiksi tuli Steve Hogarth ja bändi reivasi soittoaan enemmän indie rockin suuntaan.

Elonkorjuu – Crimson of Love: porilaisen yhtyeen musisointia tarjosin jäsen A:lle pyöräilyä tahdittamaan Lieksasta Joensuuhun.

Tuomari Nurmio, Knucklebone Oscar: Will the Circle Be Unbroken: Ensimmäiseksi minulle tästä Hannu Nurmion ja Oskari Martimon yhteistuotteesta tuli mieleeni standardi gospel-ralli bluesiin väännettynä. Ja sitähän se onkin, tämä hengellinen laulu on kirjoitettu jo vuonna 1907.”
Yyte

Pepe Willberg – Lyhyenä hetkenä: Pepen ja Saimaan levyä pitäisi kuunnella useammin.

Porcupine Tree – Trains: Arpoontui eilen soittolistalta. Joskus tämä tuntuu tekstistään huolimatta itselleni talvibiisiltä, mutta kyllä oli eilenkin vaikuttava.

Maynard Ferguson – Gonna Fly Now: Rocky-tunnari vähän menevämmällä otteella.

Courtney Barnett – Charity: Barnettin uusi levy tuli viime viikolla. Edellinen ”Sometimes I Sit and Think, and Sometimes I Just Sit” vuodelta 2015 lienee eräänlainen sukupolvikokemus. Indiehtää.

PMMP – Kovemmat kädet: Olipa pitkästä aikaa vallan hyvä. Tästähän se Ausculton ensimmäisen juttusarjan ensimmäinen kirjoitus aikoinaan lähti jäsen T:n kynästä.”
A

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=jnKhOi-ySDKiSMo7OTrutQ

Viikon Aivoradio 20

Dream Theater – Strange Deja Vu (Scene Two): Eipä ole pariin vuoteen tullut DT:tä kuunneltua. Yllättävän hyvä oli tämä levy nyt.

Toto – Rosanna: Ihan jees komppi.

Kingcrow – The Moth: Progemetallia Italiasta. Leprous-meininki. Oikein positiivinen sattumalöytö.

Killing Joke – You’ll Never Get To Me: Olen alkanut Killing Jokea ymmärtämään vasta tässä viimeisen parin vuoden aikana. Harmi, etten tajunnut mitään silloin, kun bändi oli Ilosaarirockissa.

Hassisen Kone – Kulkurin iltakalja: Joensuussa kun ollaan niin…

Warmen – Finale: Warmen oli pahimpaan Bodom-fanitusaikaan koko lailla kova kapistus. Ihan hyvältä se vieläkin kuulostaa.

Belaboris – Rakkauden jälkeen: Tämähän voi Yyten mielestä olla ”raiskaus”, mutta ihan taidokas sellainen. On se Carola parempi, mutta ovela tämäkin.

Juice Leskinen – Olipa kerran: Tämä tippui jostain puusta eteeni. Kuuntelin. Oli hyvä.

Aleksanteri Hakaniemi – Pelkääks vai rakastaks: Tytön soittolistalta. Enpä osaa sanoa, mitä tähän sanoisi.

Led Zeppelin – Ramble On: Rokkenrollia.”
T

Jarkko Ahola – Mennyt oot: Herkkä alku. Voisin kyllä kuunnella tämän melodian myös kokonaan akustisena versiona.

Nik West – Purple Unicorn: Aloin kelamaan Oulun Elojazzien artistikattausta ja eteen tuli tällainen energiapakkaus. Basisti, joka on sisäistänyt funkin sielun ja ytimen.

Victor Wooten – U Can´t Hold No Groove: Kun on musiikki veressä ja bassoa näppäillyt joitakin vuosikymmeniä, niin sen metkut alkavat olla jo hallinnassa.

Jennifer Batten – Respect: Kun on kelvannut mm. Michael Jacksonin Bad-kiertueen soolokitaristiksi lienee hommansa osaa. Otis Reddingin kirjoittamaan Respectin tunnemme toki myös Aretha Franklinin tulkintana, mutta tämäkin kelpaa.

Guero Sosa – Safari: Etsin Spotifysta ihan jotain muuta ja osuin tähän. Kuuntelukelpoisen musiikin löytäminen on joskus pelkkää sattumaa ja hyvä niin.

Dr. Feelgood – See You Later Allicator (live): Standardirock, simppeli komppi, torvet… Ja svengi on valmis.

Freddie Falcon – Big Hunk of Love: Kajaaniin ajellessani mitä sitä muuta olisin kuunnellut kuin kaupungin oman miehen äänitettä ja perus rock’n’rollia.”
Yyte

R.E.M. – Man on the Moon: Jostain syystä tämä on kuulostanut paremmalta kuin juuri koskaan. Kertosäkeen kaksi kertaa kuultava ja toisella kertaa korkeammalle nouseva ”man on the moon” sinkauttaa biisin vielä ilmavampiin tunnelmiin.

Sting – Englishman in New York: Tunnelma viipyilee harkitusti.

The Crash – Still Alive: Teemu Brunilan neroutta vastustamattoman pop-kappaleen muodossa. 80-lukulaiset syntikat upposivat korvaan jo 15 vuotta sitten.

J.Karjalainen Electric Sauna – Verinen mies: Maaginen näyte Karjalaisen laulunkirjoituksesta. Sointi puolestaan on Electric Saunaa hienoimmillaan.

Eppu Normaali – Kivenä kengässä: Eepojen Kahdeksas ihme -levy on soinut kuluneen viikon aikana joka ilta sunnuntaista alkaen. Laitetaan kuitenkin samalta aikakaudelta singlen B-puoli, joka sekin fanisivua lainaten ”kalskahtaa hitiltä”.”
A

Hanoi Rocks – Million Miles Away: Omistettu lapsuudenystävä isän muistolle. Jussi oli hyvä mies, hyvää matkaa.

Saor – Pillars Of The Earth: Kolmen vuoden odotuksen jälkeen tätä herkkua livenä Hyvinkäällä lauantaina. My body is more than ready.

Khorada – Ossify: Agallochin ex-jäsenten ja Giant Squidin laulajan uusi projekti. Erittäin mielenkiintoinen projekti, tästä voi tulla jotain.

Boss Keloid – Chronosiam: Erittäin kummallista musaa, vähän niin kuin Creedin ja Alicen in Chainsin sekoitus pienellä metallitwistillä. En ole vielä päättänyt jääkö voimasoittoon vai oliko tämä tässä.

Slayer – Hardening of The Arteries: Grillikausi on nyt käynnissä täysillä, muistakaa kohtuus… Niin ja liput hommattu viimeiselle keikalle Helsingissä.

Elvis – Patch It Up (That’s The Way It Is): Soinut päässä muutaman päivän, tällä siitä kai pääsee eroon. Ja muuten groove tässä biisissä enemmän kuin kohdallaan.”
Spinebrain

Viikon Aivoradio 18/2018

Petteri Sariola – Howling at the Moon: Aloin vain kuunnella mitä Spotify tarjoaa omatoimisesti. Ja niinpä löytyi Petteri, vuonna 1984 syntynyt akustisen kitaran taituri.

Kanerva – Kypsiä marjoja: Vuonna 2009 soolouransa aloittanut folkrock artisti Kanerva Pasanen julkaisi maaliskuussa ensimmäisen albuminsa Paritanssi. Vaikutteita on saatu mm. Suzanne Vegalta.

Foreigner – Jukebox Hero (live): Ilmavaa aikuisrokkia, 70-luvun loppupuolen kuosia uudelleen muokattuna. Tämä yhtyeen uusin live-levy Foreigner With 21st Century Symphony Orchestra & Chorus ilmestyi nyt vapun alla. Mutta miksi? Kyllähän ne vanhat tallenteet olivat ihan kuuntelukelpoisia, ja jopa parempiakin.

Ultra Bra – Älä soita tänne enää koskaan: Katsoin MTV3:n liven ja minkäpä minä itselleni voin… Liian täyteen ahdettua tavaraa hengästyttävillä temmoilla ja stemmoilla – siis minun makuuni.

Jean-Michel Jarre – Wooloomooloo: Sopii vapun jälkeiseen älämölöön, ainakin nimellisesti.

Cream – Those Were The Days: Kermaa 50 vuoden takaa, mutta ei laisinkaan hapanta.

Nazareth – Go Down Fighting: 70-luvun ”se parempi skottiyhtye”.  Kappale on yhtyeen neljänneltä albumilta Loud’N’Proud, jonka tuotti Deep Purplen basisti Roger Glover.”
Yyte

Atomirotta – Överimies: Atomirotan uutta levyä on hehkuteltu ”piireissä”. Vajaa kaksiminuuttinen rypistys tähän kärkeen tarjoaa makupalan.

Hop Along – What the Writer Meant: Ensimmäinen tämän viikon kahdesta tuoreesta ulkolaisnostosta. Hetkeen sopivan muodikasta, vähän hiimailevaa soitantaa naislaululla.

Patti Smith – Because the Night: ”Easter” oli paljon parempi levy kuin viime kierroksella muistaakseni kaksi vuotta sitten. ”Because the Night” oli tietysti tutuin, koska biisintekijä Springsteenkin sitä on ahkerasti esittänyt.

Janelle Monae – Dirty Computer: Toinen 2018-huomioitava ulkolainen. Tätäkin levyä on kuultu hypetettävän, vaikka julkaisusta on vain viikko. Princen kanssakin yhteistyötä tehnyt Monae saa pop-kappaleensa sykkimään mukavasti.

Tom Petty and the Heartbreakers – Waiting for Tonight: Tällä viikolla tuli kuunneltua useampi kymmenen veisua Pettyä ja Heartbreakersiä. Tämä nousi omalle listalle uutena löytönä.”
A

Dimmu Borgir – Alpha Aeon Omega: Ensimmäinen levy 8 vuoteen ja haters gonna hate. Tästä biisistä on tykätty arvosteluissa, joten kokeillaanpa.

Saracen – Heroes, Saints and Fools Original Version: Räjäytti potin Keep It True -festareilla, tässä tuleva progerockin kruunun jalokivi.

Flotsam And Jetsam – Doomsday For The Deceiver: Minulle KITin kohokohta: levy tuli alusta loppuun ja halli suurin piirtein räjähti setin aikana ja pitti pyöri kuin pässi narussa.

Grim Reaper – Waysted Love: Steve Grimmett menetti jalan bakteerille, mutta näytti KITissä, että laulu lähtee ja asenne on kohdallaan.

LIK – Rid You Of Your Flesh: Ruåttalaista dödöä hyvällä tyylitajulla ja asenteella.

Ghastly – The Magic Of Severed Limbs: Kavereiden dödis-projekti, jossa kumarretaan vanhoihin dödis-juuriin päin näppärästi. Tässä mennään juuri sopivan löyhkäävissä tunnelmissa.

Angel Sword – Kallio Rock City: Nimensä mukainen perjantaille sopiva illan aloitusralli.”
Spinebrain

Dream Theater – Lifting Shadows Off A Dream: Hyvin legendaarinen delay-intro.

Joe Satriani – Flying in a Blue Dream: Bänditouhujen alkuaikoina tämä oli todella tyylikästä kitarointia.

Soilwork – The Chainheart Machine: Pikkuveljellä oli tämä intro herätysäänenä. Heräsi.

Blackfoot – Ride With You: Tämä oli nosto jäsenille Yyte ja A.

Manic Street Preachers – People Give In: Uutta Mänikkiä. On siellä joku taito tehdä tarttuvia kappaleita edelleen.

The Offspring – Nitro (Youth Energy): Oi aikoja, oi tapoja.

Kalevala – People No Names: Ystäväni suositus. Semmoista kohtalaista yhteensoittoa.

Devin Townsend Project – Gato: Niin typerä juttu kuin onkin, niin minulla oli ”pöytälaatikossa” saman rytmityksen mukaan menevä kappale jo ennen tämän ilmestymistä. Uskon, että Devin teki sen paremmin.

Gov’t Mule – Beautifully Broken: Yksi suosikkibändejäni tästä tyylilajista. Kaunista ja raastavaa bluesia.

Elton John – Believe: Kummitus 1990-luvulta. Vaikuttava sellainen.”
T