Viikon Aivoradio 2/2019

SuedeFlytipping: Ei uskoisi, että minä Sueden otan kuunteluun. Uusi levy on synkempi, ja siksi mielenkiintoinen.

LowFly: Low on ollut paljonkin kuuntelussa ja uusi levy on viime vuoden kärkipaikoilla. Kokonaisuus on, kuin kuuntelisi vähän taajuudelta sivussa olevaa radiota. On siellä silti hyvätkin hetkensä.

PursonThe Contract: Psykedeelisiä säveliä Briteistä. Näissä se alun bassokuvio, määrittää aika pitkälle fiiliksen koko kappaleesta.

ThanatopsisIntroit: Bucketheadin bändi. Ei ihan musiikkia, jollaista luulisi, mutta leppoisaa kuunneltavaa.

Brand NewDesert: Bändillä on tutustumisen arvoista tavaraa. Itsekin vielä haltuun ottamatta.

Clown Core Hell: Kumma projekti ilmeisen kovilta muusikoilta. Rummut, syna, saksofoni ja bajamaja.”

T

Jack The LadTime For Change: Lindisfarne hajosi 1973 kahtia. Alan Hull ja Ray Jackson perustivat uuden Lindisfarnen, kun taas Rod Clements, Simon Cowe ja Ray Laidlaw kasasivat  Jack The Lad yhtyeen. 

Paul McCartneyWhen the Wind is Blowing: Viikon Macca, lempeää tuulen huminaa vuodelta 1971. 

Mike & The MechanicsLiving Years: Totesin A:lle, että Genesis on tuottanut muutaman kovan artistin kuten Collins, Gabriel ja Hackett. Niin ja sitten Rutherford, jonka bändin suurin hitti tämä lienee. 

Tony BanksThe Lie: Tony Banks on Mike Rutherfordin lisäksi ainoa Genesiksen kokoonpanossa alusta alkaen mukana pysynyt bändin jäsen. Kosketinsoittaja on julkaissut myös kuusi sooloalbumia. Ensimmäisensä, A Curious Feeling, 1979

Anthony PhilipsWhich Way The Wind Blows: Philpis oli Genesiksen alkuperäinen kitaristi, joka erosi yhtyeestä sen toisen albumin, Trepass (1970), jälkeen.  Erottuaan yhtyeestä hän perehtyi klassiseen musiikkiin ja erityisesti kitaramusiikkiin, mutta myöskin Sibelius mainitaan. 

Steve HackettThere Are Many Sides To The Night: Hackett ei ollut Genesiksen alkuperäisjäsen, mutta oli yhtyeen kitaristi vuodesta 1971-1977 soittaen mm. omilla suosikeillani Selling England by the Pound ja Lamp Lies Down On Broadway. 

Peter GabrielDown The Dolce Vita: Genesiksen perustajajäsen jätti yhtyeen 1975 lähtiäkseen soolouralle ensimmäisen oman albuminsa hän julkaisi 1977. Nimeä tällä ei ollut, mutta yleisesti tätä kutsutaan nimellä Car (kansikuvansa mukaan).”

Yyte

Skid RowYouth Gone Wild: Tammikuun korvamatoja, joka jostain aina ui mieleen.

The Human LeagueDon’t You Want Me: Tästäkään ei tarvitse nähdä kuin biisin nimi, niin jo alkaa korvissa soida.

Jeff TweedyHaving Been Is No Way to Be: Tweedyn uusi oli luotettavan laatutyötä. Ei liikaa mitään, mutta tyylikkäästi tehty. Hyviä sanoituksia kautta linjan.

Lana Del Reyhope is a dangerous thing for woman like me to have – but i have it: Lanan albumi voi olla vuoden jokereita.

Jussi & The BoysValtatie 66: Vuoden ensimmäinen keikka olisi ohjelmassa huomenissa. Sieltä biisilistalta nostetaan tämä rokettirolli.”

A

Professor BlackI Am the Rock: Lemmyn muistolle hyvä Motörhead-henkinen rock-levy.”

Spinebrain

Aivoradio 1/2019

Andrew Gold – Spooky, Scary Skeletons: Uusi vuosi käynnistyi Matias Kangas-keikalla, jossa kuultiin mm. tästä tehty suomennos.

Phil Collins – In the Air Tonight: Joulupukki toi Collinsin omaelämäkerran. Onhan tämä täydellinen pop-kappale.

Ville Valo & Agents – Ikkunaprinsessa: Toimii juuri niin hyvin kuin olettaa sopi. Pulliaiselta mielenkiintoista, päivitettyä kitaransoittoa.

Juice Leskinen Slam – Mies joka rakastaa itseään: Juice-elokuva ja Mika Sundqvist-kirja veivät tähän aikakauteen. XV yö-levyn helmiä.

Pate Mustajärvi – Ukkometso: Genressään parhaita.”

-A-

Evergrey – The Phantom Letters: Evergreyhän sopii mihin vaan, varsinkin näin bänditreeniviikonloppuna.

Sara – Raskas: Kerrankin kappaleen nimi ja tunnelma kohtaavat. Lumisateiseen ajokeliin täydellistä.

NYOS – Harlem: Tästä oman bändin musiikkiin jollain tapaa verrattavaa metelöintiä.

VIRTA – On the Run: Vähän edellisen tapaan, mutta jazzimmin.

Ghost – Miasma: Olen tainnut tämän aiemminkin jakaa. Ei Ghost pelkkää markkinavoimien jylläystä ole, on siellä ihan soittotaitoakin.

Marianne Faithfull – The Gypsy Faerie Queen: Olisiko tämä soinut Ylen Kissankehdossa viitetekstillä ”kumpi on kiinnostavampi; laulajan vai laulun tarina?” Kuulostaa Nick Cavelta tämä kaveri tässä. Varmaan onkin.

Ihana Leijona – Rosebud: Nyt vasta älysin, että kyseessä on kitaristi Kämäräisen ”toinen minä”. Sometimes I Feel Like Screamin’ tässä paistaa, mutta hienosti tehtynä.

Fucked Up – House of Keys: Kummallinen levy on tämä. Kuunnelkaapa koko albumi ja määritelkää sen jälkeen genre, joka osuu jokaiseen biisiin.

Mark Knopfler – My Bacon Roll: Kuten on aiemminkin kerrottu, niin Mark se jaksaa räpeltää. Tässäkin kitaran soinnut tipahtelevat juuri sen oikean millisekuntimäärän myöhässä.

Tal Wilkenfeld – Under the Sun: Naisbasisti Australiasta. Hienostunut laulusoundi ja se Australian ”jokin”, joka sieltä tulevien kappaleissa aina on.”

-T-

The Runaways – Cherry Bomb: Joan Jett ja Lita Ford samassa bändissä, joten jo se takaa tämän orkesterin energialatauksen.

Peter Framton – Do You Feel Like We Do (Framton Comes Alive!): Menestyksestään huolimatta Peter ei ehkä ole Suomessa kaikkein tunnetuimpia muusikoita.

Steve Perry – We’re Still Here: Steven kolmas sooloalbumi, Traces, julkaistiin viime vuoden lokakuussa. Edellisestä olikin vierähtänyt 24 vuotta. Tunneme hänet myös yhtyeestä nimeltä Journey.

Heart – Barracuda: Musiikkia mm. Charlien Enkelit -elokuvasta yhtyeeltä Heart keulakuvinaan sisarukset Ann ja Nancy Wilson.

Pekko Käppi – Ikuiset pahantekijät: Minulle entuudestaan tuntematonta, mutta ehdottoman kuuntelunarvoista musiikkia.

Traffic – Dream Gerrard: Yhtyeen seitsemänneltä albumilta When The Eagle Flies. Pitkä simppeli kappale, jossa kuitenkin on koukku kätkettynä.”

-Yyte-

Viikon Aivoradio 49/2018

Mark Ronson feat. Miley Cyrus – Nothing Breaks Like a Heart: Viikon tuore nosto. Yllättävän ok. Ronson meinaa olla kultanäppi.

U2 – With or Without You: Ajelumusiikkia, osa 1.

Emma Salokoski Ensemble – Veden alla: Ajelumusiikkia, osa 2. Aina unohtuu miten hyvä tämäkin on.

Causes – Teach Me How to Dance with You: Kitarakuvio tuli vastaan Youtube-videossa. Biisi meinaa livetä hömpäksi, mutta em. kitaroinnilla saa paikkansa soittolistalla.

The Offspring – Bad Habit: Loppuun vähän vanhaa kunnon Offspringiä, ettei mene ihan nössöilyksi.”

-A

Carita Holmström – Shore: Kun on opiskellut pianon soittoa jo 8 vuotiaana Sibeliusakatemissa, lienee saanut hyvän pohjakoulutuksen. Taidolla tehtyä tyylikästä musiikkia.

Ulf Lundell – Snön faller och vid med den: Täll hetkellä kun tätä kirjoitan (4.12) oli runsaan lumisateen päivä. Kappale on vuodelta 1978 ja taustoja laulaa Agnetha Fältskog.

The City – Lady: Tämänkin yhtyeen jäsenenä oli taitava pianisti ja sävelkynäilijä. Carole Kingin perustama yhtye julkaisi yhden albumin, Now That Everything’s Been Said, vuonna 1968.

Jasmin Tabatabai – La Le Lu : Jäljet päättyvät Berliiniin sunnuntaisin – Mina Amiri on tekee myös musiikkia.

Larkin Poe – Sometimes: Atlantalaissiskosten Megan ja Rebecca Lovellin albumi Venom & Faith on juurevaa bluesia.

Blues Section – Kauan kuljen: merkitty Spotifyssa yhtyeen nimiin, mutta käytänössä orkesteri soitti taustoja tällä Ronnie Österbergin singlellä.

-Yyte

Enslaved – E: viime vuoden kärkialbumeita. Metsän ja talventuoksuista menoa.

-T

Ausculto – Viikon Aivoradio 42/2018

Marzi Nyman – Olet sydämessäni: Viimeinkin saatiin Marzin uusi levy. Laitetaan siltä vaikkapa tämä.

Sister Sparrow – Leave Here with Me: Uutta musiikkia. Hyvä groove ja lämmin sointi.

Eppu Normaali – Vahantajoki: Akustiselta levyltä vanha ja unohdettu fanisuosikki.

Stam1na – Merivälimatka: Stam1nan uusi levy on tullut muutamaan kertaan kuunneltua.

Neko Case – Last Lion of Albion: Yksi tämän vuoden yllättäjistä omilla listoilla.”

-A

VoiVod – The Wake (albumi): Aivan käsittämätön osoitus tahdonvoimasta 3 vuoden työstämisen jälkeen. Eilen livenäkin koettu ja pesi & linkosi huolella!”

-Spinebrain

”J. Karjalainen – Sä kuljetat mua (albumi): Jiin uusi soi laadukkaasti ja rullaa kevyesti. Vaivatonta kuunneltavaa.”

-T

Danny Bryant – Yours For A Song: Danny alkoi ammattimuusikoksi parikymmentä vuotta sitten 18 vuoden ikäisenä. Albumeja on kertynyt toistakymmentä, joista tuorein, Revelation, tämän vuoden huhtikuussa.

Janiva Magness – Back To Blue: Detroitissa 1957 (hyvää vuosikertaa) syntynyt useampaan kertaan eri palkinnoilla palkittu soul- ja blueslaulajatar, jolta tämän vuoden maaliskuussa julkaistiin albumi Love is An Army.

Bob Seger – Katmandu: Detroitin Raivohärkä rokkasi ja rollasi tähän tahtiin 70-luvun puolivälissä.

38 Special – Hold On Loosely: Lynyrd Skynyrdin Ronnie Van Zandin pikkuveljen Donnien naapurinsa Don Barnesin kanssa perustama rokkiorkesteri.

Peter Frampton – (I’m A) Road Runner: Holland-Dozier-Holland tuotantoa, jonka alunperin levytti Junior Walker & Allstars vuonna 1966. Framtonin versio julkaistiin 11 vuotta myöhemmin.

Erja Lyytinen – Another World: Mie niinku tykkään Erjasta…siis hänen musiikistaan. Sinkku julkaistiin tässä kuussa.

Anna Murtola – Fuego por dentro: Oululaislöhtöisen Annan maanantaina ilmestynyneen albumin nimikappale Levyn myötä Anna on ensimmäinen Suomessa levyttänyt flamengo-laulaja.”

-Yyte

Viikon Aivoradio 34/2018

Ausculton väellä on jälleen hieman kiireinen viikko, joten palaamme Aivoradiossa kesällä kertaalleen käytettyyn albumikonseptiin. Eli jokainen Ausculto-tiimin jäsen on nostanut listalle yhden kokonaisen albumisuosituksen!

Saverio Maccne & Double Ace – Look Twice:  Argentilainen Maccne yhtyeineen julkaisi pari kuukautta sitten uuden levyllisen juurevaa perusmusiikkia. Maccne muuten kortteeraa toisinaan Torniossa, jossa hän myös esiintyi vain viikko albumin julkaisun jälkeen.” –Yyte

Void of Silence – The Sky Over: Erittäin hieno tunnelma ja sävellysten viitekehys sekä taitavaa laulantaa. Kyllä Italia osaa.” -Spinebrain

CMX – Talvikuningas: En ole bändin kokonaisuuksien fani. Mieluummin päinvastoin. Talvikuningas on kuitenkin niin kunnianhimoinen teos, että sille voi helposti antaa yhden levyn mitan elämästään.” -TooM

Daft Punk – Random Access Memories: Menee tähän elokuun viime hetkiin täydellisesti. Levy, johon tulee palattua vuosittain siinä tilanteessa, kun yrittää tarrata kiinni kesän viime rippeistä.” -A