Categories
Keikka-arviot

Keikka-arvio: Eppu Normaali @ Pöheikön Pölläys, Ylöjärvi, 24.5.2019

Eppu Normaali avasi keikkakesänsä viime viikon perjantaina 24.5. kotitanhuvillaan Ylöjärvellä 28. kertaa järjestetyssä Pöheikön Pölläys-tapahtumassa. Allekirjoittanut kaapi keikkalipun ja majoituksen takataskuun välittömästi viime marraskuussa kun esiintyminen julkistettiin: olisihan kyseessä ensimmäinen ”oikea” Eppu-keikka liki kahteen vuoteen.

Aamujuna Joensuusta kutsui perinteiseen keikkareissutyyliin klo 7 ja harmaa Tampere saavutettiin Pieksamäen aseman bluesin jälkeen puolen päivän maissa. Lähiliikennebussilla alkuillasta kohti Ylöjärveä ja välittömästi porttien auettua klo 19 eturiviin pitämään paikkaa. 

Lämmittelynumerona toimi Jenni Mustajärvi yhtyeineen. Aivan tarttuvia biisejä, vaikkakin alkusetistä tuli aika monta samansykkeistä kappaletta. Bändi ja Jenni itse kyllä toimivat hyvin! Myös isä-Pauli oli tarkkailemassa meininkiä lavan reunalla.

Klo 22.15 oli sitten pääesiintyjän vuoro. Aloitus viivästyi kuitenkin pari minuuttia, kun teknikot nostelivat käsiään pystyyn Pantsen (uusien?) kitaraefektien kanssa. Tahroja paperilla räimäytti kuitenkin tunnelman heti teltan kattoon. Pientä kiertohämminkiä meinasi olla, mutta sen ei annettu latistaa. Heti perään ammutut Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset ja Vihreän joen rannalla (kauan sitten) poistivat omat epäilykset siitä, oliko tässä reissussa mitään järkeä. Hienosti soi ja Yhtye oli harjoitelleessa sekä inspiroituneessa iskussa.

Ensimmäisessä puheenvuorossaan Martti totesi, että edellisen keikan jälkeen valtaosasta bändiä on tullut virallisesti vanhoja. Lisäksi hän omisti ainakin tämän ensimmäisen keikan alkuaikojen voimahahmolle Mikko Saarelalle, jonka kädenjälkeä kuultiin vahvasti seuranneessa helmessä Hipit rautaa. 

Minun aurinkolasit kuultiin toissa kesältä tuttuna duettona Martin ja Sami Ruusukallion esittämänä. Sitä seurasi toinen, vielä kauemmaksi historiassa ulottanut, Saarela-biisi Maitokuskitwist. Esi-eppu-aikainen ralli, jota oli selvästi harjoiteltu ja sovitettu lisää maaliskuisen Tavastian-keikan jälkeen.

Näiden parin obskuriteetin jälkeen alettiin siirtyä hittejä kohti kahden loisteliaan numeron myötä. Pimeyden tango ja Vuonna85 soivat molemmat rouheasti ja röyhkeästi, niitä seuranneen On viatonta ja kainoa harrastukseni ainoa-biisin ollessa jälleen piristävä poikkeus hittikavalkaadissa.

Keikan top3-hetkiin lukeutui Kun olet poissa. Viimeisimpänä keikkakesänä 2017 piti kiertää neljä keikkaa kolmen kuukauden aikana, että sen sai kuulla: nyt osui heti. Loistava tunnelma ja hienoa soittoa lopukkeen vyöryessä biisin teeman mukaisesti. KOP:in jälkeen oltiinkin turvallisesti klassikko-osastolla loppukeikan ajan.

Valistusosuudesta vastasi jälleen parivaljakko Murheellisten laulujen maa ja Baarikärpänen. Jälkimmäisessä Torvinen soitti muutama vuosi sittenkin nähtyä led-valoin koristeltua kitaraa, jonka sointi oli tällä kertaa mallinnettu akustiseksi. Eli pitkästä aikaa paluuta vanhaan meininkiin, kun Baarikärpänen säestetään akkarilla! Urheiluhullu sisälsi tietenkin Martin lihasten esittelyt.

Joka päivä ja joka ikinen yö on aina mahtava eikä sortunut tällä kertaa ylisoittamiseen kuten joskus. Puhtoinen lähiöni seurasi sitä, kuten usein. ”Lähiön” lopun vihellyssoolossa kuultiin piiitkäästä aikaa bassosoolo takanojineen, kuten joskus aikoinaan. Mukava välähdys menneestä tämäkin.

Loppukirissä soinut Linnunradan laidalla eli hieman erilaisella kitarakompilla kuin aiemmin ja Aku ryskytti massiivisesti. Teltassa olleet useampi subbari tehostivat eritysesti bassorumpua nasakasti. Kitara, taivas ja tähdet ja viimeisenä kuultu Voi kuinka me sinua kaivataan saattelivat pääsetin loppuun Kahdeksas ihme-levyn tunnelmissa.

Encoreen saavuttiin Martin juontaessa sisään biisin, jonka ajankohtaisuudesta poliitikot ovat pitäneet hyvän huolen. Vuoron sai Suomiilmiö, joka on livenä aina parempi kuin levyllä kertosäkeen yhteislauluineen. Toiseksi viimeisenä kuultiin haikeankaunis Kaikki häipyy, on vain nyt ennen kuin Njet njet saatteli hienon keikan maaliinsa loppuryminöineen.

Hieno keikkareissu siis takana jälleen. Lavalta kouraan saatu biisilista muuten paljasti, että encoressa oli tarkoitus soittaa neljä biisiä. Keikka päättyi tasan klo 00.00, mutta Pidetään ikävää jäi pois. Jos alussa ei olisi ollut siitä muutaman minuutin viivästystä kitarakamojen kanssa, niin ehkä se olisi kuultu…

Biisilista kokonaisuudessaan:

  1. Tahroja paperilla
  2. Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset
  3. Vihreän joen rannalla (kauan sitten)
  4. Hipit rautaa
  5. Minun aurinkolasit
  6. Maitokuski-twist
  7. Pimeyden tango
  8. Vuonna ’85
  9. On viatonta ja kainoa harrastukseni ainoa
  10. Kun olet poissa
  11. Murheellisten laulujen maa
  12. Baarikärpänen
  13. Urheiluhullu
  14. Joka päivä ja joka ikinen yö
  15. Puhtoinen lähiöni
  16. Linnunradan laidalla
  17. Kitara, taivas ja tähdet
  18. Voi kuinka me sinua kaivataan
  19. Suomi-ilmiö
  20. Kaikki häipyy, on vain nyt
  21. Njet njet

Muutama keikkavideo löytyy täältä: https://www.youtube.com/playlist?list=PLsVziYINquEZ7g9CKSQ_dIfcT1jRBlAX0

Categories
Keikka-arviot

Keikka-arvio: Eppu Normaali Mikko Saarelan muistokonsertissa Tavastialla 5.3.2019

Tammikuussa edesmennyttä Mikko Saarelaa muisteltiin eilen konsertin merkeissä Helsingin Tavastia-klubilla. Illan aikana lavalla nähtiin musiikkia useilta Saarelan kokoonpanoilta UBayousta Freud, Marx, Engels & Jung-tribuuttiin ja vierailipa valokeilassa myös fanipohjalta mukaan lähtenyt Kolmas Nainen. Illan pääaktina oli tietenkin Eppu Normaali, jonka tuotannossa Mikko Saarela vaikutti vuoteen 1981 saakka sitä yhtä 90-luvun poikkeamabiisiä lukuun ottamatta…

Eppujen setti oli luvattu olevan erikoiskattaus Saarelan aikaisia ralleja. Asiaan päästiinkin heti ensinumerossa Rääväsuita ei haluta Suomeen suoraan debyyttilevy Aknepopilta vuodelta 1978. Biisilista kulkikin tukevasti 70-luvulla. Toisena vuoron sai ikisuosikki Pidetään ikävää, joka on soinut ”normiseteissäkin” vielä viime vuosina. Kolmantena kuultiin yksi iltaman erikoisuuksista. James Dean (taas) oli Saarelan itsensä alunperin tulkitsema laulu, joka kuultiin alkuperäismiehityksellä esimerkiksi Ratinan juhlakeikalla vuonna 2016. Tällä kertaa Mikkoa solistina kuitenkin tuurasi Juha Torvinen, jonka laulua (tai ”laulua”, kuten Martti kappaletta alusti) ei järin usein kuulla. Ratkaisu istui sopivasti illan tunnelmaan ja varmasti myös sekä Saarelan että Eppujen huumorintajuun.

Settilistan osat 4-7 olivat syöksy esi-eppunormaalihistoriaan. Vahvasti country-sävytteiset kappaleet Rantsille omalle, Maitokuskitwist, Pispalaan ja Aku Ankkatwist olivat Saarelan ja Pantsen aikoinaan tekemiä ensimmäisiä biisikyhäelmiä, joita ei ole koskaan levytetty. Martti totesi Mikon viimeisiä toiveita olleen, että nuo kappaleet vielä äänitettäisiin. Mukavaa poljentoa.

Kamat lujilla ja Kaljanlanttauslaulu ovat kulkeneet myös silloin tällöin ”oikeidenkin” keikkojen ohjelmistossa, mutta niitä seurannut duo oli sellainen jota en ole aiemmin onnistunut itse näkemään keikalla. Sotilaallinen tyhjiö ponnistaa sekin avauslevyltä yli neljän vuosikymmenen takaa sisältäen melkoisen yleisöönmenevän kertosäkeen. Kitara ja kivääri meinasi lähdössään hieman tökätä, mutta liikkeelle päästyään oli iltaman parhaita vetäisyjä.

Kaksi viimeistä ennen encorea kuultua biisiä olivat sitten Marttia lainaten Saarelan neronleimauksia, Torvisen vielä lisätessä ”neronleimausten sarjassa”. Suomiilmiö ja Puhtoinen lähiöni ovat edelleen relevantteja, vaikka molempien ensijulkaisusta tulee tänä vuonna kuluneeksi 40 vuotta. Mahtavia lauluja!

Encoreen bändi saapui kahdella numerolla. Ensin kuultiin se yksi ”viiveellä” Saarelan kanssa tehty teos, eli vuosi vuodelta huikeampi Hipit rautaa. ”Miks kaikki kaunis on niin naiivia?”. Heti sen perään iskettiin Akun tehdas-levyn (1980) aloitusraita Vanha kellarissa valittaa, joka sekin oli itselle livenä ennen kuulematon. Hieno pari ja kontrasti olivat nämä kaksi. Jälkimmäisessä oli ihastuttava paahto.

Näiden jälkeen bändi häipyi lavalta, palaten kuitenkin vierailijoiden kera. Stagelle saapui joukko aiemmin illalla nähtyjä muusikoita, ja yhdessä tempaistiin konsertin päätteeksi tietenkin Njet njet. Pauli Hanhiniemikin kävi laulamassa yhden säkeistöllisen. Asiaankuuluva tunnelma.

Olipa musiikin juhlaa. Mikko Saarelan kädenjälki elää edelleen vahvasti laulujensa myötä.

Eppu Normaali @ Mikko Saarelan muistokonsertti, Tavastia-klubi, 5.3.2019

1. Rääväsuita ei haluta Suomeen

2. Pidetään ikävää

3. James Dean (taas) (Juha Torvinen, laulu)

4. Rantsille omalle

5. Maitokuski-twist

6. Pispalaan

7. Aku Ankka-twist

8. Kamat lujilla

9. Kaljanlanttauslaulu

10. Sotilaallinen tyhjiö (!)

11. Kitara ja kivääri (!)

12. Suomi-ilmiö

13. Puhtoinen lähiöni

14. Hipit rautaa

15. Vanha kellarissa valittaa

16. Njet njet

Videoita keikasta löytyy klikkaamalla tästä.

Categories
Viikon Aivoradio

Viikon Aivoradio 7/2019

VIIKON AIVORADIO 7/2019.

Ollaan jälleen melkoisen hälinän keskellä, niin palaamme täksi ja ensi viikoksi albumimallisen Aivoradion pariin. Tällä kertaa tällaista.

”Seventh Wonder – Tiara: Viime vuonna ilmestynyt mahtava proge eepos genreä seuraaville pakko-ostos. Osaa Karevik muutakin kuin Kamelot-pastissit.”

-Spinebrain

”Timo Kämäräinen – Pulpae: Leppoista semijazzia. Kiippareissa muuten Esa Kotilainen. Muita hauskoja faktoja ei ole, vaikka voisi olettaa.”

-T

”Dire Straits – Alchemy: Dire Straits Live: Mark Knopfler – kitara, laulu, Hal Lindes – kitara, John Illsley – basso, Terry Williams – rummut, Alan Clark – urut. Upeaa ja aitoa livetunnelmaa. En kaipaa korvikkeita.”

-Yyte

”Ville Valo & Agents – Ville Valo & Agents: Tänään se sitten tuli. Lähtee kuin pitää ja jatkaa samoilla raiteilla. Miellyttävä kuunnella ja tuo turvallisen fiiliksen. Valo edelleen helkkarin hyvä.”

-A

Categories
Viikon Aivoradio

Viikon Aivoradio 4/2019

Ryan AdamsFuck the Rain: Adamsilta tuli uusi, omalla laillaan jälleen ihana biisi.

WeezerTake on Me: W-bändi heitti tyhjästä levyllisen covereita. Mitään uutta ei olla tehty, ja siksi lopputulos kuulostaa ihan Weezeriltä.

Meeri Sarjasto – Viimeistä kertaa: Lieksa-kaverin ensimmäinen single!

Freud, Marx, Engels & JungPohjanmaan kautta: Löytyi Mikko Saarela in memoriam-soittolistalta.

EllipsMaailma on rikki: Laitetaan tänne, jos joltain on mennyt ohi. Tunnistettava Matti Mikkola tuotantopuolella tämän parasta antia.”

-A

Real Estate – Serve The Song: Mukavasti tarjoiltua musiikkia 2009 Ridgewoodissa perustetulta yhtyeeltä ja sen neljänneltä albumilta In Mind.

Cass McCombs – Estrella: Joulukuussa julkaistu single tulevalta Tip of the Sphere albumilta. Simppeliä mutta toimivaa sointujen juoksutusta.

Maná – Perdido En Un Barco: Meksikolainen yhtye Guadaljarasta. Solistinaan Fher Olvera.

The Allstar Project – Light for a Thousand Nights: leirialaisen yhtyeen viimeisin albumi Into the Ivory Tower julkaistiin 2011. Viisi vuotta myöhemmin vierailin ensimmäisen kerran tässä kauniissa kaupungissa Atlannin kyljessä.

RPWL – A New World: Orkesteri perustettiin Saksassa 1997 Pink Floydin cover-yhtyeeksi. Tällä vuosi tuhannella yhtye alkoi tuottamaan myös omaa musiikkiaan ja tämä tuorein kappale on kuluvan vuoden tuotantoa. Albumi, Tales from Outer Space, julkaistaan maaliskuun 22.

Phil Keaggy – Steely Funk: Lohkaisu yli 50 albumia julkaiseen yhdysvaltalaisen kitaristin tuoreimmalta levyltä, the Bucket List, joka julkaistiin 11.1.2019

Harry Chapin – Mail Order Annie: Harry on pienten teemojen taituri.”

Yyte

HelevornNostrum Mare (Et deixo un pont de mar blava): Doomia Mallorcalta… Tämä natiivikielellä kalalonialaisen runoilijan teoksella.

Swallow the Sun – The Giant: Uusi StS ulkona perjantaina… Tästä kaikki aikanaan lähti allekirjoittaneella isosti.

ShylmagoghnarAs All Must Come to Pass: Yksi viime vuoden yllättäjistä, nimihirviö mutta kovaa proge-dödöä.

Madder MortemMoonlight over Silver White: Madder Mortem nimenä tullut vastaan TOP-listoilla ja onhan uutukainen ihan laatuprogea.

Mourning BelovethA Terrible Beauty Is Born: Mourning Beloveth on doomin salattuja jättiläisiä, vahva suositus genreä seuraaville.

AlgiersThe Underside of Power: Keikalla Stadissa, harmittavasti jää väliin.”

Spinebrain

Emerson, Lake & Palmer – Fanfare for the Common Man: Kuulostaa elokuvamusiikilta. Sitä se ei kuitenkaan lähtökohtaisesti taida olla. Palkintojenjaon taustalle.

Loiriplukari – Ilmastonmuutoksessa: Jonkinlaista viraalihittiä tästä oltiin tekemässä jo viime vuonna. Outo projekti, mutta pakko on sanoa, että se myös jotenkin toimii. Päivän kahvitauolla ikkunasta katsellen.

The Night Flight OrchestraCan’t Be That Bad: Soilworkia viihteellisesti. Speed on nykyään kova laulaja ja musiikki mukavaa ilotulittelua. Perjantaina työpäivän jälkeen, kun se helvetin kauppareissukin on jo tehty.

HamferðHon Syndrast: Ei niinkään pahan, vaan mieluummin synkän kuuloista Färsaarten musiikkia. Sen jumalattoman pakkasen ja ikkunoiden raaputtamisen kyytipojaksi.

Between The Buried and MeVoice of Trespass: Tämä kappale voisi olla myös Marzi Nymanin tuotosta, mutta vastoin faktoja rummuissa ei ole Anssi. Progejamittelua aamun ensimmäisen excelin pariksi.

Litku KlemettiMäkkärirakkautta: Mainstream-outoa indietä, jota ei vaan meinaa jaksaa, mutta tässä kappaleessa oli vähän kiinnostustakin herättäviä elementtejä. Ehkä nokillaan oleva komppi?

ShiningWhen I’m Gone: Shiningin tavaramerkit eli saksofoni ja täysin vastavirtaan kulkevat sävellykset ovat poissa ja nykyään tehdään musiikkia pop-elementein. Sääli, mutta tämä biisi oli ihan kuunneltava. Tämäkin sellaiseen pakkasillan autoiluun sopivaa.

Adrew Cyrille, Wadada Leo Smith, Bill FrisellLebroba: Oikean musiikin lähteiltä tuli vihje, että tämä on oikeaa musiikkia. Kuulostaa vääristyneeltä jazzilta. Voisi soida Road Housessa.

Yngwie j. MalmsteenSeventh Sign: Ynkkä kuuluu perjantaihin. Ei tarvitse selittää mitenkään. Vesceran laulu toimii aina.

LeprousAngel: Leprous julkaisi Massive Attack -coverin juuri tänään. Tuotanto on mahtava.”

T

Categories
Viikon Aivoradio

Viikon Aivoradio 3/2019

MorrowBeyond the Cleaved Land: Maaginen crustpunk-levy.

Pelle Miljoona & N.U.S. – Väkivalta & päihdeongelma: Pelle on kova.

Eppu NormaaliPoliisi pamputtaa taas: Mikon muistolle.

Marissa NadlerLeave the Light On (Demo): ”Tulee keväällä Suomeen”, kaveri hehkutti. Ihan kivaa musaa.

DirgeLost Empyrean: Hyvää sludge-pörinää Ranskasta Cult of Luna-hengessä.

SoenLotus: Uutta korvakarkkia tarjolla.

SylvaineMorklagt: Tämä levy yllätti, Alcest-faneille pakollinen.”

Spinebrain

Remu and his AllstarsViittä vaille kaks: Vuoden ensimmäisenä katsomani elokuvan, Tuntematon mestari, musiikkia. 

Leonard CohenYou Want It Darker:  Cohen oli jo 82-vuotias julkaistessaan viimeisen, herrasmiehen tyylitajulla viimeistellyn, albuminsa lokakuussa 2016. 

Ebba Grön800°C: Enpä ole hetkeen muistanutkaan ruotsalaisuuttani. 

Tom Robinson BandRight On Sister: tällä 70-luvun lopun Brittibändillä oli siis muitakin kuuntelukelpoisia kappaleita kuin 2-4-6-8 Motorway. 

Tasavallan PresidenttiI Love You Teddy Bear: Yhtyeen nimeä kantava esikoisalbumi julkaistiin 1969

The WhoBlack Widow’s Eyes: A kertoi Who:n julkaisevan tänä vuonna uuden levyn.  Edellinen, Endless Wire, julkaistiinkin vuonna 2006. Nykyään bändi on lähinnä Pete Townsendin projekti, solistinaan Roger Daltrey.”

Yyte

RadioheadIII Wind: Taattua Radiopäätä. Tämä voisi olla ihan hyvin jollain vanhemmallakin levyllä. Hississä keskellä kaupungin melskettä. 

Bruce SpringsteenI’m on Fire: Miten tämä ajoittain kuulostaakin niin hyvältä. Ei saisi, koska se on Brucea. Verkkaisesti lipuvassa aamuruuhkassa.

ZombiPillars of the Dawn: Sopisi johonkin videopeliin. Digitaalisen kauhun tunnelma. Pimeässä olohuoneessa Ikari Warriorsia pelaten. 

Natalie PrassShip Go Down: Natalie toimii, miellyttävä ääni. Kahvilassa istuskellen. Esim. Koko päivän. 

Sydän, SydänEnsin täytyy laulaa laulunsa: Meitä odotetaan mullan alla -hengessä jyskyttävä kipale. Ehdottoman tarttuva. Bändikavereiden kanssa treenien tauolla.

Dream Theater – Erotomania: Klassikkoainesta. Instrumentaali-progea ysärin sydämestä. Joskus osasin nuo alkusoinnut ja se oli kova juttu. Seinäjoen Top-Soundissa vuonna 2001.

Vesta3.30: Vesta on ehdottomasti feattaaja ja coveroija. Ääni on hyvä. Kun joku kuitenkin laittaa sitä uuden Juice-leffan materiaalia, niin minä laitan tämän. Työhuoneessa klo 7:44.

Del the Funky HomosapienThe Glow: Vanhan liiton räppiä. Vaikkakin täysin uusi albumi. Mainioita bassokuvioita. Kuulokkeilla lumisateessa kävellen.

Omnium GatherumGods Go First: OG on todella kova bändi genressään. Sitä vain unohtaa kuunnella. Suosittelen. Stratovarius-ikävän iskiessä.”

TooM

OrganKundi meikkaa: Saarelan Mikon muistolle tämäkin. Konepoppia 80-luvun alusta.

KISSBeth: Bänditreeneistä kertova biisi. Ne jotka ovat sellaisissa olleet, ehkä tietävät tunteen.

Jamie WaltersHold On: Hyvä tunnelma ja kitara.

Juice Originals & Riku Nieminen – Viidestoista yö: Juicen bändeissä soittaneet näyttävät, miten yhtyeen kuuluu soittaa yhteen. Esimerkiksi Safka kuulostaa urkuineen aivan itseltään, vaikkei soita paljoakaan. Nieminen itsekin suoriutuu oikein kelvollisesti.

The Cranberries – Animal Instinct: Cranberriesiltä tuli uusi single ja sen innoittamana piti kuunnella tämä vanha hitti.

Pariisin KevätPentti Holappa: Uuden vuoden myötä tähän bändiin tulee usein eksyttyä.”

A