Oasis – TOP21-songs: 18 – Stand by MeOasis – TOP21-biisit: 18 – Stand by Me

From the album Be Here Now (1997).

Slightly puffy material from Be Here Now. Starting with stylish and very Noel-like guitar playing is a song in which Liam gets to shine.

The first two chords of the verse are efficiently steep (G and B7) in which a catchy melody is easy to adjust. The same with the pre-chorus in which the band saunters through pretty traditional trails.

So what’s the matter with you?
Sing me something new

Don’t you know the cold and wind and rain don’t know
They only seem to come and go away”

The chorus could be more flamboyant, but now the effect is in changing the time signature from 4/4 to ¾ once in a while. Stand by me / nobody knows / the way it’s gonna be”.

The last verse does just what a last verse often does: bundles up the whole song.

If you’re leaving will you take me with you
I’m tired of talking on my phone
But there is one thing I can never give you
My heart will never be your home”

There’s one more trademark of Oasis’ songs in this one, the so-called “middle eight”. The eight-measure long section before the last chorus that contains familiar-sounding guitar lines. Oasis was great at doing those sections.

Ei tämä niin raskas kuunneltava ole kuin valtaosa Be Here Now’sta. Kyseessä on jopa jonkin sortin Oasis-klassikko, mutta tällä listalla sellainenkin titteli oikeuttaa vasta tänne asti…

This isn’t as hard a song to listen as most of Be Here Now. This is actually a sort of an Oasis-classic, but in this list that kind of title authorizes only to positition like this…

https://www.youtube.com/watch?v=F9b67FcyMHk

Albumilta Be Here Now (1997).

Be Here Now’n lievästi pöhöttynyttä materiaalia. Tyylitajuisella ja hyvin noelmaisella kitaroinnilla käynnistyvä nätti laulu, jossa myös Liam loistaa.

Säkeistön kaksi ensimmäistä sointua ovat aika tehokkaan jyrkät (G ja H7) joihin iskevä melodia on helppo asetella. Samoin ns. pre-choruksessa, jossa astellaan aika perinteisiä latuja.

So what’s the matter with you?
Sing me something new

Don’t you know the cold and wind and rain don’t know
They only seem to come and go away”

Kertosäe voisi olla mahtipontisempikin, mutta nyt tehokeinona on tahtilajin vaihto aina silloin tällöin 4/4:stä ¾:ään. “Stand by me / nobody knows / the way it’s gonna be”.

Viimeinen säkeistö tekee juuri sen, minkä viimeinen säkeistö usein tekee: niputtaa koko jutun tyylikkäämmin kuin edeltäjänsä.

If you’re leaving will you take me with you
I’m tired of talking on my phone
But there is one thing I can never give you
My heart will never be your home”

Loppuun tulee vielä yksi Oasiksen tavaramerkki eli “middle eight”. Kahdeksan tähdin välike ennen viimeistä kertosäettä, jossa kuultavat kitaralinjat kuullaan useampaan kertaan bändin tuotannossa. Noiden osien tekemisessä pojat olivat aika kovia.

Ei tämä niin raskas kuunneltava ole kuin valtaosa Be Here Now’sta. Kyseessä on jopa jonkin sortin Oasis-klassikko, mutta tällä listalla sellainenkin titteli oikeuttaa vasta tänne asti…

https://www.youtube.com/watch?v=F9b67FcyMHk

Oasis – TOP21-songs: 19 – Roll with ItOasis – TOP21-biisit: 19 – Roll with It

From the album (What’s the Story) Morning Glory? (1995).

And this is how (WtS)MG? finds it’s way to the list. Starting with great chords (D-C9-G) is a song that has some rocking selfconfidence.

You gotta roll with it
You gotta take your time
You gotta say what you say
Don’t let anybody get in your way
’Cause it’s all too much for me to take

Don’t ever stand aside
Don’t ever be denied
You wanna be who you’d be
If you’re coming with me”

Roll with It was released at the peak of the Britpop-movement: in fact it was the same day that Blur’s Country House was released as a single. This was a concious confrontation won by Blur, but only for the single. When the full albums were released later on, Oasis was clearly more popular.

The melody is overdriven by the ruffling of the Gallagher brothers. There’s some Beatles-like tricks in the text (and it works very well!). Noel works periodically as a “reverb” for his brothers with his backing vocals.

I know the roads down which your life will drive
I find the key that lets you slip inside
Kiss the girl, she’s not behind the door
But you know I think I recognize your face
But I’ve never seen you before”

The band did a great version of this in Top of the Pops in 1995: the boys tantalize the culture of miming and people’s inability to separate the brothers by changing Noel and Liam’s roles.

Albumilta  (What’s the Story) Morning Glory? (1995).

Ja näin nousee mahtava (WtS)MG?:kin listalle. Mahtavilla soinnuilla käynnistyvä ralli, jossa jälleen ollaan liikkellä hyvällä itseluottamuksella.

You gotta roll with it
You gotta take your time
You gotta say what you say
Don’t let anybody get in your way
’Cause it’s all too much for me to take

Don’t ever stand aside
Don’t ever be denied
You wanna be who you’d be
If you’re coming with me”

Roll with It julkaistiin aivan brittirock-huuman kovimmalla hetkellä: itseasiassa samana päivänä kuin Blur-yhtyeen Country House. Tämä oli tietoinen vastakkainasettelu, jonka Blur voitti, mutta ainoastaan singlen osalta. Kun albumit myöhemmin julkaistiin, oli Oasis selkeästi suositumpi.

Tämänkin melodiassa yksinkertaisuus jää kakkoseksi Liamin ja Noelin kukkoilulle. Tekstissä on kuitenkin seassa myös melkoista Beatles-meininkiä ja komeaa sellaista. Lisäksi isoveli Noel toimii paikka paikoin hauskasti nuoremman veljensä “kaikuna” taustalauluineen.

I know the roads down which your life will drive
I find the key that lets you slip inside
Kiss the girl, she’s not behind the door
But you know I think I recognize your face
But I’ve never seen you before”

Tästä on myös mallikas veto Top of the Popsista vuodelta ’95: pojat kettuilevat playback-kulttuurille ja ihmisten kyvyttömyydelle erottaa veljekset toisistaan vaihtamalla Noelin ja Liamin rooleja.

https://www.youtube.com/watch?v=oUTL2jSRIgE

Oasis – TOP21-songs: 20 – My Big MouthOasis – TOP21-biisit: 20 – My Big Mouth

From the album Be Here Now (1997).

The second track of the album Be Here Now. Whole BHN-record was recorded too full of stuff and My Big Mouth doesn’t deviate from this: there’s a lot of noise and overdriven guitars pound.

Liam is in front on this song. There’s nice tricks in both Noel’s composition and lyrics, especially the section before the chorus:

”Around this town you’ve ceased to be
That’s what you get for sleeping with the enemy
Where angels fly you won’t play
So guess who’s gonna take the blame for …”

But Liam’s the one who makes this song rocking in all his arrogance. If this was sung by anyone else this could be a unintentionally comic song, but when the younger Gallagher sings about his big mouth and ”slowly walking down the hall of fame” there’s something cool about those things.
While Be Here Now can be a little bit rag-tag at times, this is part of it’s better half definitely, representing the more classic side of Oasis’ emanation.

Albumilta Be Here Now (1997).

Be Here Now-levyn kakkosraita. Koko BNH-albumi on aika täyteen soitettu, eikä My Big Mouth poikkeusta tee: mekkalaa riittää ja särökitarat rouhivat.

Liamtulee tässä rallissa etujoukoissa. Noelin sävellyksessä ja tekstissä on hyviä jippoja, varsinkin ennen kertosäettä kuultava osio:

Around this town you’ve ceased to be
That’s what you get for sleeping with the enemy
Where angels fly you won’t play
So guess who’s gonna take the blame for …

Mutta Liam on se joka tekee tästä röyhkeydessään rokkaavan laulun. Kenen tahansa muun laulamana tämä voisi olla tahattoman koominen ralli, mutta kun nuorempi Gallagher laulaa suuresta suustaan ja hitaasti hall of famea kohti tepastelemisesta, on siinä jotain erittäin makeaa.

Vähän sekalaisen Be Here Now’n parempaa puoliskoa tämä on, edustaen perinteisempää Oasis-uhoa.

https://www.youtube.com/watch?v=AP0IqCbXlW0

Oasis – TOP21-songs: 21 – The Importance of Being IdleOasis – TOP21-biisit: 21 – The Importance of Being Idle

From the album Don’t Believe the Truth (2005).

A song that tastily hints towards 60s pop, interpret by Noel himself. The man has granted that the text has its foundation in his own adventures in the late 90s (”I begged my doctor for one more line / he said: ”Son, words fail me”). Both the vocal- and the guitar melodies have catchy elements. One of the best things the band put out in the 2000s and one of the few songs to be considered a classic from the last decade.

https://www.youtube.com/watch?v=2HdGw3T8OlMAlbumilta Don’t Believe the Truth (2005).

Maukkaasti 60-luvun poppien suuntaan vihjaileva ralli, jonka tulkitsee Noel itse. Herra on myöntänyt, että sanoituksessa on osansa omilla seikkailuilla 90-luvun lopulla (”I begged my doctor for one more line / he said: ”Son, words fail me”). Sekä laulu- että kitaramelodioissa on aika tarttuvia juttuja. 2000-luvun parhaita tekeleitä ja harvoja klassikoiksi luokiteltavia bändin viimeiseltä vuosikymmeneltä.

https://www.youtube.com/watch?v=2HdGw3T8OlM

Atso’s Time Machine: 2014 & Tom Petty and the Heartbreakers – Hypnotic EyeAtson Aikakone: 2014 & Tom Petty and the Heartbreakers – Hypnotic Eye

Tom Petty and Heartbreakers’ new album Hypnotic Eye has been praised in many occasions and I have been thinking about buying it while browsing through record shelves. However, I just came to listen to it last week: I’m glad I finally did. The album’s full of great rock music played by a real Band. It also has powerful songs written by the man himself, mr. Tom Petty. The veterans show that it doesn’t take wonders to make great music.


Hypnotic Eye starts with the song American Plan B. It has got ragged riffing, fuzzy guitar and the familiar, creaky way of singing. ”I’m gonna make my way through this world someday / I don’t care what nobody say”. When the song gets to it’s chorus the atmosphere opens up and the band’s playing has got air. The guitar fill in the chorus is touchingly leaning forward, it definitely hasn’t been placed in perfect timing with Pro Tools. This song can be taken’ as kind of a sequel to the 1977 classic song American Girl.

Fault Lines starts interestingly with Mike Campbell’s guitar, there’s even wah-wah there somewhere. The ambience is melancholic and wistful, Petty’s sound fits this life experience demanding text great.

And I’ve got a few of my own
I’ve got a few of my own fault lines
Running under my life”

The interlude with fuzz guitar and harmonica is pretty catchy and works well.

Red River is a great song. The vocal melody and the guitar line going underneath are supplementing each other nicely. Meanwhile there’s an electric guitar being played above the landscape, painting tones with simple chords.

This one also has upstanding chorus and the feel opens up before closing in on the following verse.

So meet me tonight by the Red River
Where the water is clear and cold
Meet me tonight by the Red River
And look down into your soul
Look down into your soul”

The bridge and guitar solo feel like coming from a different song. The solo has got a nice acoustic guitar sound until the band jumps in and the guitar solo changes to an electric one.

It’s a great song with the sections supporting each other. One of the best pieces on the album.

The fourth track, Full Grown Boy, is almost jazz. Petty and the band show how they’re capable of swinging from one feel to another. The band plays barely and intimately while Petty joins with style.

The line ”full grown boy” is an interesting one and it’s amazingly apt. There’s something magical and beautiful in the atmosphere, it makes my spine tingle…

Can you see her in the fire light
Hear how soft and low she sings
How’m I gonna tell her that I love her
When words don’t mean a thing
And I’m a full grown boy”

Immediately after the dusky ambience the album gets back to rocking with All You Can Carry. Because the record popped in different sound, now this rock-band sound feels to work even better.

In the verses there’s some similarity to Red River, but this one’s chorus is more simple, almost lingering. The past is left behind and all that’s taken along and remembered are the things needed. Petty’s sound grinded by rock miles gives this song a great tinge.

There’s something moving in the dark outside
I gotta face it when it hits the light
No one can say I didn’t have your side
No one can say I left without a fight”

Power Drunk is somehow a neutral song. ”Can you see me against the sun? / crying out to reach someone”. Nice riffing flavoured with fuzz. The clean sound of the guitar is also pleasant. This kind of ”lazy” american rock isn’t exactly my cup of tea…

Forgotten Man continues the album with more rocking feel, starting with an overdriven guitar played through a tremelo effect. The band plays great once again! And the term ”forgotten man”, while sung by Petty, sounds pretty credible. This song doesn’t straggle, it just keeps on rocking straight forward.

The next song coming is one that rose as one of the album’s jewels right from the first listens: Sins of My Youth. There’s an almost Agents-like hazy feel and sound in the song, that’s clearly the most beautiful one on the album.

When the past gets up in your face
Memories slide out of place
All those things that were hidden away
Ain’t so bad in the light of day

Oh…
Let me tell you the truth
I love you more
Than the sins of my youth”

Here’s a song that’s got nothing too much. Sins of My Youth goes to my soul every single time. If somebody sings a line ”I love you more / than the sins of my youth”, it means he’s talking about pretty powerful feelings. Damn, what a beautiful song.

U Get Me High. The guitar sounds differ from the previous songs, it’s more overdrive than fuzz. The bass guitar sounds more prominent also. This song is just a little ”too slow”, it feels like it’s prances forward leaning backwards.

I guess this a love song in a manner of Tom Petty.

You get me high
You get me high
You give me something so deep
You get me high”

In the outro the band plays greatly as one piece, the ending section could have been even longer!

Burnt Out Town is more bluesy material with it’s piano fills and harmonica. The theme of this song has been dealt with in many songs and especially by these veteran rockers. The youngsters don’t sing about these things this way too often. The harmonica played through a bullet-mic rocks!

There’s also a piano solo in this one: it means more blues. The song is carried by drums and bass and not guitar, like the rest on this album.

Yeah, it’s a burnt out town
It’s going down but no one knows
Yeah, it’s a burnt out town
Ain’t dead but getting close”

Shadow People. Hypnotic Eye gets to it’s end with a great final track. I think the song’s ”shadow people” describe the people often referred to only as ”they”, who always do everything and often screw things up. They do this and they do that, but no one can name them. The song can also be taken in a way that everyone goes where they go and no one else can know it. ”Shadow people / in shadow land”.

That one’s thinking of great art and eloquent words
That one’s strapped on a gun and joined up with the herd
That one’s saving up water, got some food stored away
For the war that is coming on the judgment day”

The chords and scenery of this song have some tone of wisdom in them. The keyboard pad and the guitar pattern bring some magic and mysticism. Especially the interlude that tinkles while the bass pumps a few selected notes has a great tension.

Shadow People’s lyrics have something to say against the U.S. like the opening song of the album.

And this one carries a gun for the USA
He’s a 21st Century man
And he’s scary as hell cause when he’s afraid
He’ll destroy everything he don’t understand”

This one’s clearly the longest track on the album. Petty & the Heartbreakers isn’t best known about long songs otherwise. It has a long outro that hovers in the air and then tails off, until Petty steps forward with just an acoustic guitar. ”Waiting for the sun to be straight overhead / ’Til we ain’t got no shadow at all”.


Hypnotic Eye wasn’t in the top positions for nothing when selecting the best rock records of 2014. The songs are strong not only independent but also as parts of the album. Especially the trio of Red River, Sins of My Youth and Shadow People are such songs that you hear these days way too rarely in a music world in which disposable material and radio hits weigh too much.

https://open.spotify.com/album/55dSc0Ry199sq95DwnHFFaTom Petty and the Heartbreakersin uutta Hypnotic Eye-levyä on hehkutettu monissa paikoissa ja itsekin olen sitä hypistellyt levyhyllyjä kierrellessä. Kuunteluun se tuli kuitenkin otettua vasta viime viikolla: onneksi tuli. Hienoa rock-soitantaa aidon bändin soittamana ja tehokkaita lauluja vanhan herran Pettyn kirjoittamina. Vanhat jermut näyttävät, ettei toimivaan musiikkiin ihmeitä tarvita.


Hypnotic Eye käynnistyy raidalla American Plan B. Rouheaa riffittelyä, fuzzahtavaa kitaraa ja tuttu, nariseva laulusoundi. ”I’m gonna make my way through this world someday / I don’t care what nobody say”. Kertosäkeeseen tultaessa laulu ja ilmapiiri ”aukeaa” ja bändin soitossa on tilaa. Kertosäkeen kitarafilli on hellyttävästi nokallaan, sitä ei olla Pro Toolsilla aseteltu kohdalleen. Tätä laulua voi pitää tietynlaisena jatko-osana vuoden 1977 American Girlille.

Fault Lines lähtee mielenkiintoisesti Mike Campbellin kitaroiden voimin, kuullaanpa seassa myös wah-wahia. Laulun tunnelma on melankolinen ja haikea, Pettyn laulusoundi sopii tähän elämänkokemusta vaativaan tekstiin mahtavasti.

And I’ve got a few of my own
I’ve got a few of my own fault lines
Running under my life”

Huuliharpulla sävytetty fuzz-kitaravälike on ihmeen tarttuva ja toimiva.

Red River puolestaan on erinomainen biisi. Laulumelodia ja sen pohjalla kulkeva kitaralinja täydentävät toisiaan. Samalla maiseman yläpuolella kulkee pehmeä, sointuja maalaileva sähkökitara.

Kertosäe on tässäkin komea ja tunnelma aukeaa, ennenkuin sulkeutuu taas seuraavan säkeistön myötä.

So meet me tonight by the Red River
Where the water is clear and cold
Meet me tonight by the Red River
And look down into your soul
Look down into your soul”

Väliosa ja soolo ovat kuin eri biisistä. Tässä osassa kuullaan hienoa akustista kitarasoolosoundia, kunnes bändi hyppää sisään ja kitarasoolo vaihtuu sähköiseksi.

Onpas hieno biisi, jossa osat täydentävät toisiaan. Levyn parhaimmistoa.

Nelosraita Full Grown Boy on liki jatsia. Petty ja bändi näyttävät, miten pystyvät syöksymään tunnelmasta toiseen. Paljasta soitantaa, johon Petty lauluäänellään jälleen ui sekaan tyylikkäästi.

”Full grown boy” on mielenkiintoisesti ja hämmästyttävän osuvasti sanottu. Tunnelmassa on jotain maagista ja kaunista, selkäpiitä kutkuttavaa.

Can you see her in the fire light
Hear how soft and low she sings
How’m I gonna tell her that I love her
When words don’t mean a thing
And I’m a full grown boy”

Välittömästi hämyilyn jälkeen palataan rock-meininkiin All You Can Carryn avulla. Kun välissä käväistiin erilaisissa soundeissa, niin tämä bändisoundi kuulostaa entistä toimivammalta.

Säkeistössä on jotain samaa kuin Red Riverissä, mutta kertosäe on simppelimpi, liki hieman viipyilevä. Mennyt jätetään taakse ja otetaan mukaan ja muistetaan vain se, mitä tarvitaan. Tässäkin Pettyn rock-kilometrejä nähnyt soundi tuo tekstiin oman säväyksensä.

There’s something moving in the dark outside
I gotta face it when it hits the light
No one can say I didn’t have your side
No one can say I left without a fight”

Power Drunk on jotenkin tasapaksu raita. Can you see me against the sun? / crying out to reach someone”. Fuzzilla höystettyä riffittelyä. Myös clean-soundi miellyttää. Tällainen ns. ”laiska” amerikanrokki ei ihan lähde…

Forgotten Man jatkaa rokkaavammalla otteella startaten tremolon läpi ajetulla särökitaralla. Bändisoitto skulaa taas! Termi ”forgotten man” istuu jälleen Pettyn suuhun aika uskottavasti. Tämä biisi ei rönsyile turhia vaan rokkaa suoraviivaisesti eteenpäin.

Sitten tuleekin ensikuunteluista saakka yhdeksi albumin helmistä noussut Sins of My Youth. Tässä biisissä on liki agentsmaisen utuinen tunnelma ja soundi. Ylivoimaisesti albumin kaunein laulu.

When the past gets up in your face
Memories slide out of place
All those things that were hidden away
Ain’t so bad in the light of day

Oh…
Let me tell you the truth
I love you more
Than the sins of my youth”

Tässä on biisi, jossa ei ole mitään ylimääräistä. Uppoaa joka kuuntelukerralla sieluun saakka. Jos sanoo, että ”I love you more / than the sins of my youth” niin silloin ollaan aika voimakkaissa tunteissa. Onpa kaunis laulu.

U Get Me High. Kitarasoundit ovat erilaiset kuin aiemmissa, enemmän overdrive kuin fuzz. Bassokin enemmän pinnassa. Tämä biisi on juuri pykälän ”liian hidas”, soitto ikäänkuin tepastelee eteenpäin hieman takanojassa.

Kai tämä jonkinsortin rakkauslaulu on Pettymäiseen tyyliin.

You get me high
You get me high
You give me something so deep
You get me high”

Outrossa bändi soittaa hienosti yhtenä palikkana, olisi voinut olla pidempikin loppusoitto!

Burnt Out Town on bluesihtavaa materiaalia pianotilutuksineen ja huuliharppuineen. Tätä teemaa on käsitelty aika monissa biiseissä, usein juuri näiden konkareiden toimesta. Ei nuorisokaarti tästä tällä tavalla useinkaan laula. Bullet-mic-huuliharppu rokkaa.

Tässä kuullaan myös pianosoolo: eli lisää bluesia. Tätä kuljettaa rummut-basso-akseli eikä kitara.

Yeah, it’s a burnt out town
It’s going down but no one knows
Yeah, it’s a burnt out town
Ain’t dead but getting close”

Shadow People. Hypnotic Eye tulee päätöksensä loistava lopetusraidan myötä.. Itse ymmärrän tämän laulun niin, että ”shadow people” on kuin niin usein puhekielessä esiintyvät ”ne”, jotka tekevät aina kaiken ja useimmiten pilaavat asiat. Ne sitä ja ne tätä, vaikkei kukaan osaa nimetä ketään. Toisaalta tämän voi ottaa myös niin, että itse kukin menee minne menee eikä sitä kukaan muu voi tietää. ”Shadow people / in shadow land”.

”That one’s thinking of great art and eloquent words
That one’s strapped on a gun and joined up with the herd
That one’s saving up water, got some food stored away
For the war that is coming on the judgment day”

Soinnuissa ja maisemassa on jotain elämänviisauden sävyä. Kosketinmatto ja kitarakuvio tuovat tähänkin magiaa ilmaan ja tiettyä mystisyyttä. Varsinkin väliosassa, jossa kilkatellaan ja basso jumputtaa paria nuottia, on melkoinen jännite.

On tässä myös tekstissä samaa USA:n meininkiä vastaan sanomista kuin levyn avausraidassa.

”And this one carries a gun for the USA
He’s a 21st Century man
And he’s scary as hell cause when he’s afraid
He’ll destroy everything he don’t understand”

Kyseessä on levyn selkeästi pisin raita, Petty & Heartbreakershan ei ole tunnettu pitkistä biiseistä muutenkaan. Pitkä outro, joka kuin leijuu ilmassa ja hiipuu sitten pois, kunnes esiin astuu vielä Petty akustisen kitaran kera: ”Waiting for the sun to be straight overhead / ’Til we ain’t got no shadow at all”.


Hypnotic Eye ei turhaan ollut monien listojen kärkisijoilla, kun valittiin vuoden 2014 parasta rock-levyä. Biisit ovat vahvoja paitsi itsenäisinä niin myös albumin osina. Erityisesti kolmikko Red River, Sins of My Youth ja Shadow People ovat sellaisia lauluja, että nykypäivänä harvoin tulee vastaan musiikkimaailmassa, jossa kertakäyttömateriaali ja radiosoitto painavat liian paljon.

https://open.spotify.com/album/55dSc0Ry199sq95DwnHFFa