Toomio’s TOP100: 72. Eppu Normaali – Studio EtanaToomion TOP100: 72. Eppu Normaali – Studio Etana

Producer: Mikko ”Pantse” Syrjä
Recorded: 1992-1993
Published: 14.5.1993
Label: Poko Records

Number one in Finland. Sold about 42 000 records.

SINGLES
– Näinhän Täällä Käy
– Maailmani Kahva
– Arkussa Vainaan

This album sums up what it’s when talked about the finnish melancholic.

This is journey on the very gray surface. This is one of the Eppu Normaali’s masterpieces. There is a cold, gray and dark. It isn’t always feels so badly, even when there is someone to love. But just as good wouldn’t exist if you won’t complain about it.

The sound is guaranteed Eppu Normaali, although there are opinions against too. After all, Martti Syrjä was not the best singer, but people in Finland used to like his voice. Probably his habitus is easy to identify.

Covers may be the world’s worst art. At least they are damn cheap-looking. And maybe this was meant to be cheap.

”After this Eppu Normaali threw the shovel to corner, until after 11 years it was picked up to make an impressive comeback.”

However, what starts with Hipit Rautaa, remains firmly leaning on a shovel just until to stop with Reunan Yli Hohtaa. After this Eppu Normaali threw the shovel to corner, until after 11 years it was picked up to make an impressive comeback.

Studio Etana is one of the best works in Finnish rock to me. Must be listen when there’s  30 degrees below zero, sitting in ’91 Escort, which windshield won’t stay open. Driving between Pieksämäki and Joensuu on Boxing Day.

THE BEST MOMENTS
Hipit Rautaa – The Riff, which is one of the best ever. The song, which is one of the best Finnish ever.
Arkussa VainaanIngenuity of lyrics are against the meaning of this song title.

NOT SO BRILLIANT
Olen Ihminen – Moderately useless and tiring song.

https://open.spotify.com/album/0Z9oJ0FrUT5vWSmaJigGeeTuottaja: Mikko ”Pantse” Syrjä
Nauhoitettu: 1992-1993
Julkaistu: 14.5.1993
Levy-yhtiö: Poko Records

Listaykkönen Suomessa. Myynyt noin 42 000 levyä.

SINGLET
– Näinhän Täällä Käy
– Maailmani Kahva
– Arkussa Vainaan

Lahtinen, entinen paperikoneinsinööri, kulkee pitkin kuraisia katuja, potkiskelee kiviä sieltä täältä.

”Joskus sitä uskottiin vihreyteen ja parempaan maailmaan. Oli Hipit Rautaa. Nyt on siinä rajoilla pitäskö farkkurotsi vaihtaa pikkutakkiin ja hypätä taas oravanpyörään mukaan. Olen Ihminen kuitenkin. Hengissähän se on pysyttävä. Downshiftailu saa nyt jäädä, vaikka aatteet sanos mitä.”
– Lahtinen

Talven kylmät yötunnit ovat kuin loppumatonta Tiimalasin Santaa.

”Olispa ihmiselläkin mahdollisuus nukkua Talviunta. Ei olisi tällasta saatanan kärvistelyä. Talven jäljiltä oon kuitenkin Elossa Taas. Ei oo paha sekään. Ja toisaalta Näinhän Täällä Käy. Itsehän minä Maailmani Kahvaa kääntelin.”
– Lahtinen

Lahtinen astuu siihen tuttuun kapakkaan, jossa joku vielä luottaa häneen.

”Kalja tai pari, siitä se taas lähtee, luovuus liikkeelle.”
– Lahtinen

Pari muuttuu kymmeneksi juoduksi ja yhdeksäksi takaisinmaksettavaksi. Baarin vessan peilistä Lahtinen Näkee Jumalan. Pitäisi saada taas yösija. Tottahan sellainen jossain teollisuushallin lukottomassa varastossa on. Aina on.

”Yöksi vain. Löydän ja Menetän.”
– Lahtinen

Uni ei tule helposti. Milloin viimeksi olisi mies nukkunut lämpimässä tai edes kuivassa paikassa. Sama kuin nukkuisi Arkussa Vainaan. Kuitenkin Reunan Yli Hohtaa vielä aurinko.

”Joskus oli kaunis vaimokin. Ei siitä ole edes kovin kauaa. Sen mitä enää uniani muistan, muistan hänet. Jos se tästä vielä. Joskus. Periksi en perkele anna.”
– Lahtinen

______________________________________________________________

Siinä se on minun näkemys tästä albumista. Kirjoitettu vuonna 1999. Hyvin harmaalla pinnalla matkataan tällä Eppujen, mielestäni, mestariteoksella. Levy kiteyttää tunnin mittaan sen, mistä on kyse kun puhutaan suomalaisesta melankolisuudesta. On kylmää, harmaata ja pimeää. Aina ei mene edes niin huonosti, kun on joku jota rakastaa. Mutta aivan kuin hyvääkään ei olisi olemassa, jos siitä ei valittaisi.

Soundit ovat taattua Eppua, vaikkei ilmeisesti monenkaan mielestä riittävän hyvät. Eihän Martti Syrjä kummoinen laulaja ole, mutta äänestä Suomen kansa on salaa oppinut pitämään. Varmaan hänen habitukseen on helppo kapakkimiesten samaistua.

Kannet saattavat olla maailman kamalinta taidetta. Ovat ainakin pirun halvan näköiset. Ja ehkä tässä on halvalla pyritty menemään.

Se, minkä Hipit Rautaa aloittaa, pysyy tanakasti lapionvarteen nojaten pystyssä, ihan siihen asti kunnes Reunan Yli Hohtaa sen lopettaa. Tämän jälkeen Eput heittikin lapion nurkkaan, kunnes 11 vuoden jälkeen kävi sen noukkimassa tehdäkseen näyttävän paluun.

Studio Etana on minulle suomi-rockin merkkiteos. Kuunnellaan -30 asteen pakkasessa, vuoden -91 Escortissa,  jonka tuulilasi ei pysy auki. Kasettimankka, oikea kanava mykkänä. Ajellaan mielellään Pieksämäki-Joensuu väliä tapaninpäivänä.

PARHAAT HETKET
Hipit Rautaa – Riffi, joka on yksi parhaita ikinä. Kappale, joka on yksi parhaita suomalaisia ikinä.
Arkussa Vainaan – Sanat ovat kappaleen sanomaa vasten ehkä nerokkainta Eppua, mitä sanoituspuolella on.

EI LÄHDE
Olen Ihminen – Kohtuullisen turha ja rasittava pätkä heti huikean avausbiisin jälkeen.

https://open.spotify.com/album/0Z9oJ0FrUT5vWSmaJigGee

Toomio’s TOP100: 73. Massive Attack – 100th WindowToomion TOP100: 73. Massive Attack – 100th Window

Producer: Robert Del Naja, Neil Davidge
Recorded: 2001-2002
Published: 10.2.2003
Label: Virgin Records

Number one in UK, but #69 in US.

SINGLES
– Special Cases
– Butterfly Caught

The sounds moves in many layers. Quietly, hard, fast, slowly, rhythmically, surging as the mass of a million people at the heart of the city.

When listening to album, the glass outer shell of covers explodes and spreads inside the head. The band has good vision to use sounds, loops and different rhythms. They have to wade hundreds of kinds of synthesizers to achieve such results.

Like in all other albums, this has a deep cool atmosphere, autumnal night in a city. Sinead O’Connor’s voice fits this kind of material just fine. His voice vocals next verse must look in the mirror. Sinead O’Connor’s voice fits this kind of material just fine. When she signs next verse, you must look in the mirror.

“Take a look around the world,
You see such bad things happening,
There are many good men,
Ask yourself is he one of them”

Fathers of Trip Hop have made some good records in their career. This is one of them. The album, which has been forced to listen through high quality devices, because the back wall of sounds isn’t very close.

This album is hard to describe. Place the headphones on your head, open online poker and play in a dark room. The bass starts to crawl deep into you head.

THE BEST MOMENTS
Special Cases – The song has something erotic, tempting, and same time something really cold. Musical porn.

NOT SO BRILLIANT
Name Taken – A bit too long.

https://open.spotify.com/album/60szvcndZTCqG9E7GSAplBTuottaja: Robert Del Naja, Neil Davidge
Nauhoitettu: 2001-2002
Julkaistu: 10.2.2003
Levy-yhtiö: Virgin Records

Brittien lista-1 ja Jenkkien 69.

SINGLET
– Special Cases
– Butterfly Caught

Ääniä liikkuu monissa kerroksissa. Hiljaa, kovaa, nopeasti, hitaasti, rytmikkäästi, vellovina kuin ihmismassa miljoonakaupungin ytimessä.

Levyä kuunnellessa käy kuten sen kansissa. Lasinen ulkokuori räjähtää ja sisällä oleva voima leviää pään sisään vallaten joka sopukan.

Soundien, looppien ja erilaisten rytmien käytössä bändillä on näkemystä. Erilaisia syntetisaattoreita on täytynyt kahlata satoja saadakseen tällaista jälkeä. Kuten aikaisemmillakin levyillä, myös tällä on syvä, syksyisen kaupungin yönviileä tunnelma. Sinead O’Connorin ääni sopii tällaiseen materiaaliin hienosti. Hänen äänellään laulettuna seuraava säkeistö saa katsomaan peiliin.

“Take a look around the world,
You see such bad things happening,
There are many good men,
Ask yourself is he one of them”

Trip hopin oppi-isät ovat saaneet aika monta hyvää levyä aikaan. Tämä on yksi niistä. Levy, jota on soundien takia pakko kuunnella kunnon laitteilla. Soundien puolesta peräseinä kun ei tule ihan hetkessä vastaan.

Tätä on hankala kuvailla. Ota luurit päähän, avaa vaikka nettipokeri ja pelaa pimeässä huoneessa. Kyllä sieltä alkaa bassot mönkimään syvälle sisimpään.

PARHAAT HETKET
Special CasesBiisissä on jotain eroottista, houkuttelevaa, samalla todella kylmää praktiikkaa. Musiikillista pornoa.

EI LÄHDE
Name Taken Hiukan ylipitkä.

https://open.spotify.com/album/60szvcndZTCqG9E7GSAplB

Toomio’s TOP100: 74. Cynic – Kindly Bent to Free UsToomion TOP100: 74. Cynic – Kindly Bent to Free Us

Producer: Paul Masvidal, Sean Reinert, Sean MaloneNauhoitettu: 2001
Recorded: 2013
Published: 14.2.2014
Label: Season of Mist

SINGLET
Kindly Bent To Free Us

Cynic is like the meat, which must be brewed a really long time, before you can eat it.

Musically it’s like a taste identification-competition of cooking programs. You need many, many samples, before you can say from what the soup consist of. At a quick look, it looks easy prog metal, but in the end it’s like a bouillabaisse soup, which consists of many different ingredients. Even the influences floating in pretty strong metal sauce, there can be found elements of pop, ambient and indie hippie music.

The album isn’t mixed usually in any way. Sean Malone’s fretless bass are very strongly represented. Paul Masvidal’s vocals sound like there’s three voice layers all the time. And, of course there could be. Sean Reinert’s drums are panned in a funny way, like there’s a very strong treble and very low bass frequencies. Fretless bass and guitar take care of that middle sector. Some pro may say that my analysis is very weak, but that’s what it sounds like.

”Supernatural bass trickery makes the album also interesting.”

The melodies are original. They could work up even in the Flow Festival, if stripped down. Sometimes supernatural bass trickery takes too much from the good melodies. This makes the album also interesting. It is a little stranger spice, which requires getting used to.

If you need new dish, which won’t get you bored, then this is for you.

THE BEST MOMENTS
Infinite Shapes Despite the boring and abstract title, this is the most humming song of the album.

NOT SO BRILLIANT
Holy Fallout – The background of the chorus is too confusing even for me.

https://open.spotify.com/album/5R0EiTkY0eE1VW7GQWozdzTuottaja: Paul Masvidal, Sean Reinert, Sean Malone
Nauhoitettu: 2013
Julkaistu: 14.2.2014
Levy-yhtiö: Season of Mist

SINGLET
Kindly Bent To Free Us

Cynic on kuin lihaa, jota pitää hauduttaa todella pitkään, ennen kuin se luovuttaa parhaan puolensa aistittavaksi.

Musiikillisesti se on kuin ruuanlaitto-ohjelmien makujentunnistustehtävä. Sitä pitää maistella monen monta kertaa, ennen kuin voi sanoa, mistä soppa koostuu. Nopealla vilkaisulle se näyttää helpolta progemetallilta, mutta lopulta se on kuin bouillabaisse-keitto, joka muodostuu mielettömän monesta eri raaka-aineesta. Vaikka lilluvatkin aika vahvassa metalliliemessä, löytyy tältäkin levyltä elementtejä popista, ambientista ja indie-hippimusiikista.

Levy ei ole mitenkään tavallisesti miksattu. Sean Malonen nauhattomat bassot ovat hyvin vahvasti esillä. Paul Masvidalin laulu kuulostaa siltä, kuin olisi koko ajan kolmeääninen stemma menossa. Ja voihan se ollakin. Sean Reinertin rummut taas ovat hajautettu jännästi niin, että sieltä tulee diskanttia ja hyvin matalaa bassotaajuutta. Nauhaton basso ja kitara kun hoitaa tuon keskiosaston. Alaa harrastaneiden mielestä tämä oletus on varmaan hyvin heikko, mutta siltä se kuulostaa.

”Bassokikkailu on se vähän omituisempi mauste, joka vaatii totuttelua.

Sävellyksiä on oletetusti mietitty kauan ja siirtymiä on hiottu tuntikaupalla. Melodiat ovat omaperäisiä. Ne voisivat toimia jopa Flow-festareilla riisutumpina versioina. Yliluonnollinen bassokikkailu vie välillä pohjaa hyviltä melodioilta. Se on osittain jopa kikkeliheviosastoa. Tämä tekee levystä myös mielenkiintoisen. Se on se vähän omituisempi mauste, joka vaatii totuttelua.

Jos kaipaa uutta ruokalajia, johon ei heti kyllästy, niin tässä on teille avokadopasta. Itse voitte päättää, missä tilaisuudessa tämä parhaiten maistuisi.

PARHAAT HETKET
Infinite Shapes Tylsähköstä ja abstraktista nimestään huolimatta levyn eniten hyräiltävä kappale.

EI LÄHDE
Holy Fallout – Kertosäe on taustaltaan minunkin korvaan liian sekava.

https://open.spotify.com/album/5R0EiTkY0eE1VW7GQWozdz

Toomio’s TOP100: 75. Pekka Pohjola – VisitationToomion TOP100: 75. Pekka Pohjola – Visitation

Producers: Pekka Pohjola, Tom Vuori
Recorded: 1979
Published: 1979
Label: Dig it, Love Kustannus

The first album of Pohjola, which have song names in english.

Pekka Pohjola. The man, whose name albums so, that he confused young boy in the library. Therefore, I dared not to borrow those albums. Who knows what horrors they would have contained.

But it doesn’t contain horrors. Visitation first notes indicate that this seems to be played by professionals. Yes, that’s right. There’s Mike Oldfield for example.

The album contains six elaborately composed prog rock songs. The variety of instruments is wide as kebab-pizzeria’s menu. Despite this, the songs haven’t a problem of overbooking. Instruments rarely enter another’s toes, but they walk in perfect harmony side by side. You don’t always have to do amazing tricks to tell that you can.

”The bass of the protagonist beats firmly, still leaving space for the other players.”

Pekka’s albums are always contained fantasy elements, even though he’s s not actually named the songs himself. Also, the song structures are something narrative. There’s any deliberately difficult part, but suitably repetition, so they remain in memory.

The compositions are sufficiently different to avoid the generic even in them own genre. The bass of the protagonist beats firmly, still leaving space for the other players.

The album is a work with old, good sound and comfortably mixing. Listen with the headphones and a cup of coffee.

THE BEST MOMENTS
Vapour TrailsThe bass line will be in your head to the end of the day.

NOT SO BRILLIANT
Everything is brilliant.

https://open.spotify.com/album/13jsiukSg8oNVBKACx3X3fTuottaja: Pekka Pohjola, Tom Vuori
Nauhoitettu: 1979
Julkaistu: 1979
Levy-yhtiö: Dig it, Love Kustannus

Ensimmäinen Pohjolan levyistä, jolla on lähtöjään englanninkieliset kappaleiden nimet.

Pekka Pohjola. Mies, jonka levyjen nimet hämmensivät yläasteikäistä poikaa kirjaston levyvalikoimissa. Sen takia levyjä ei aikanaan uskaltanut lainaamaan mennä. Ties mitä hirveyksiä ne olisivat sisältäneet.

Vaan eipä tämä ainakaan sisällä hirveyksiä. Visitationin ensimmäiset tahdit kertovat, että tässä taitaa olla nyt ammattilaisia asialla. Ja niitähän siellä onkin. Nimittäin itse Oldfieldin Mike soitteleepi Pekan kanssa.

Levy sisältää kuusi taidokkaasti sävellettyä progerock-kappaletta. Soitinkirjo on laaja kuin kebab-pizzerian ruokalista. On monenlaista kilkutinta ja mankelia. Tästä huolimatta kappaleissa ei ole päällekkäinbookkauksen ongelmaa. Harvoin mikään soitin astuu toisen varpaille, vaan sulassa sovussa vieretysten tai perätysten kuljetaan. Aina ei tarvitse kikkailla kertoakseen että osaa.

”Päähenkilön basso lyö tiukasti, mutta ei ole ollenkaan valtiaana muiden soittimien joukossa.”

Fantasiaelementtejä Pekan levyt ovat aina sisältäneet, vaikkei hän ole itse tainnut kappaleiden nimiä keksiäkään. Myös kappalerakenteissa on jotain tarinallista. Mitään tarkoituksellisen vaikeaa ei ole, vaan osissa on sopivasti toistoa, jotta ne pysyvät muistissa.

Sävellykset ovat varmasti riittävän erilaisia, välttääkseen geneerisyyden tunnun edes omassa genressään. Päähenkilön basso lyö tiukasti, mutta ei ole ollenkaan valtiaana muiden soittimien joukossa.

Levyllä on vanhaksi teokseksi hyvät soundit ja miksaus on onnistunut mukavasti. Kuunnelkaa kuulokkeilla kahvikupposen ääressä.

PARHAAT HETKET
Vapour TrailsBassolinja jää päiväksi päähän soimaan

EI LÄHDE
Ei ole huono yksikään.

https://open.spotify.com/album/13jsiukSg8oNVBKACx3X3f

Toomio’sei TOP100: 76. Radiohead – The King of LimbsToomion TOP100: 76. Radiohead – The King of Limbs

Producer: Nigel Godrich
Recorded: 2009-2011
Published: 18.2.2011
Label: Ticker Tape / XL

#7 in US-albumchart, #2 in UK’s.

When I was already accustomed to the fact that Radiohead’s case can’t expect any of the usual, I was able to take this album with an open mind.

Ghost covers of King of Limbs are great, and the album is visually nice to own. Band’s activity are often strange, but the sound is always top notch. Understanding the album takes a lot of time, but so did the recordings. The album was recorded over three years. A coherent whole has to been challenging to get.

Every single one of Radiohead’s albums are at first sight strange clinking, creaking and eccentric song structures. So it is now. Effervescence of sounds is confusing. I have not seen the band live. Still, I appreciate the fact that they play themselves parts which sounds machines and computers. Certainly, there are samples used, but such as From The Basement-serie can be shown, they have skills.

 ”Every single one of Radiohead’s albums are at first sight strange clinking, creaking and eccentric song structures.”

Basically the band trusted a lot Thom Yorke’s voice and repeating. Although Radiohead has always been (probably also in the future will be) Yorke’s band, the other musicians must be totally mad too, because they produce this kind of material.

Yorke is an extremely talented singer. His vocal style and his voice just happens to be such that they are either hated or loved.

The album surrenders best through the good headphones. Go to café, sit down, put your headphones on and take a look at the bleakness of everyday life. It’s ideal for this.

THE BEST MOMENTS
Morning Mr MagpieExciting guitar riff takes you immediately in.
Lotus Flower – Vocal melody, which is strengthen nicely by bass line.

NOT SO BRILLIANT
SeparatorA tedious vocal effect disturbes too much.

https://open.spotify.com/album/6CeulIpMN8ZxqlMk5Gn3S3Tuottaja: Nigel Godrich
Nauhoitettu: 2009-2011
Julkaistu: 18.2.2011
Levy-yhtiö: Ticker Tape / XL

UK:n listalla 7., USA:n 2.

Kun olin jo tottunut siihen tosiasiaan, ettei Radioheadin tapauksessa voi odottaa mitään tavallista, pystyin tähänkin albumiin suhtautumaan avoimin mielin.

King of Limbsin kummituskannet ovat hienot, ja levy on visuaalisestikin mukava omistaa. Tuotannollisesti bändin tekemiset ovat usein outoja, mutta soundit ovat aina huippuluokkaa. Kokonaisuuden haltuun ottaminen ottaa paljon aikaa, mutta niin on sen levyllesaantikin ottanut. Albumi on nauhoiteltu kolmen vuoden aikana. Ehjän kokonaisuuden saaminen noin pitkällä aikajänteellä on luultavimmin haastavaa. Siinä bändi on onnistunut hyvin.

Joka ainut kerta Radioheadin albumit ovat ensi kuulemalta kummallista kilkutusta, narinaa ja epäkeskoja kappalerakenteita. Niin nytkin. Pulputusta on moneen lähtöön. Vaikken bändiä ole livenä nähnytkään, on aina arvostettavaa se, että soittavat kaikkein loopatuimmankin kuuloisimmat juttunsa livenä ”oikeasti”. Varmasti siellä on samplejakin käytetty, mutta kuten esimerkiksi From The Basement-sarjassa on nähtävissä, soittotaitoa löytyy.

”Joka ainut kerta Radioheadin albumit ovat ensi kuulemalta kummallista kilkutusta, narinaa ja epäkeskoja kappalerakenteita.”

Pohjimmiltaan kappaleissa luotetaan Thom Yorken ääneen ja toistoon. Vaikka Radiohead on aina ollut (varmaan myös jatkossa tulee olemaan) Yorken bändi, täytyy muunkin bändin olla aika sekopäistä, että tällaista materiaalia tuottavat.

Yorke on äärimmäisen lahjakas laulaja. Hänen laulutyylinsä ja äänensä vain sattuu olemaan sellainen, että siitä ärsyyntyviä on vähintään yhtä paljon kuin sen rakastajiakin.

Parhaiten levy antautuu kunnon kuulokkeiden kautta. Eli luurit päähän, sadesäällä kahvikuppilaan istumaan ja katsomaan arjen ankeutta. Siihen tämä sopii.

PARHAAT HETKET
Morning Mr MagpieJännittävä kitarariffi vie heti sisään kappaleeseen.
Lotus Flower – Laulumelodia, jota ytimekäs bassolinja hienosti vahvistaa saa Yorken kuulostamaan aika mykistävältä.

EI LÄHDE
SeparatorIkävä efekti laulussa häiritsee allekirjoittanutta liikaa.

https://open.spotify.com/album/6CeulIpMN8ZxqlMk5Gn3S3