Toomio’s TOP100: 82. Dream Theater – Metropolis Pt. 2: Scenes from a MemoryToomion TOP100: 82. Dream Theater – Metropolis Pt. 2: Scenes from a Memory

Producer: Mike Portnoy, John Petrucci
Recorded: 1999
Published: 26.10.1999
Label: Elektra Entertainment

The album was voted as the number one all-time progressive rock album in a poll conducted by Rolling Stone-magazine.

SINGLES
– Home
– Through her Eyes

As crazy as it is, this was the first Dream Theater-album, which I bought in knowing what the band was. I bought Awake only based on the cover art.

Metropolis Pt. 2: Scenes from a Memory is one of those theme albums that works. The album reviews the murder mystery through hypnosis. Of course it is somewhat cliché, but music is successful.

They’re skilled, that’s a fact. Sometimes feels like it’s the only purpose, but there’s also very simple and beautiful moments. Mike Portnoy is pretty boring drummer, such as Jordan Rudess in the long run, but both of them are very skilled. So are Johns Myung and Petrucci,  but James LaBrie… A man can’t sing, or at least the sound does not come easily. On this album, however, he does it fine. This was also the first album for Jordan Rudess.

”Dance of Eternity is a strong middle finger to all musicians.”

The songs are typical for the Dream Theater – an inherent complexity and often overlong. But still there are so cool parts that this album will be easily listened to the end. In Fatal Tragedy the style changes nicely when narrator changes, Home is kind of Oriental prog-piece as it should be. Dance of Eternity is a strong middle finger lift to all musicians. In the style of ”Try yourselves”. A snappy album in every way.

Sure, it would be much better with different singer. It contains enough elaborate material to get on my list. Of course, it has a quite personal aspect for me, because it was the most important album for my transition to progressive metalhead.

This must be listen with bandmates, specifically analyzing how the band’s playing. This music is made for that. Music for musicians.

PARHAAT HETKET
Strange Deja Vu – Tightly-played prog metal.
Dance of Eternity – ”Try yourselves!”

EI LÄHDE
Through Her Eyes – It’s so obvious copy of Bon Jovi’s Never Say Goodbye, that I’m ashamed to listen it.

https://open.spotify.com/album/1QZi8laY96nhaeGSklvN4DTuottaja: Mike Portnoy, John Petrucci
Nauhoitettu: 1999
Julkaistu: 26.10.1999
Levy-yhtiö: Elektra Entertainment

Suomen listan 6., Jenkkien 73. Rolling Stone-lehden lukijoiden mielestä kaikkien aikojen paras progerock-albumi.

SINGLET
– Home
– Through her Eyes

Niin hullua kuin se onkin, niin tämä oli ensimmäinen Dream Theater-albumi, minkä ostin tietäen, millainen bändi oli kyseessä. Awaken ostin aiemmin pelkästään kansien perusteella.

Metropolis Pt. 2: Scenes from a Memory on yksi niistä teemalevyistä, joilla on onnistuttu rakentamaan kantava kokonaisuus. Levyssä puidaan murhamysteeriä hypnoosin avulla. Toki se siltä osin on hiukan kliseinen, mutta musiikki on onnistunut.

Soittotaitoa bändillä on, sitä ei kyseenalaista kukaan. Vaikka soittotaidon esittely välillä onkin itsetarkoitus, onnistuu se myös hämmästyttämään. Mike Portnoy on tylsähkö rumpali, kuten Jordan Rudesskin pidemmän päälle kosketinsoittajana, mutta taitavia ovat molemmat. Johnit Myung ja Petrucci ovat kielisoittajien kärkeä millä mittakaavalla vain, mutta se James LaBrie… Mies ei osaa mielestäni laulaa tai ainakaan ääni ei tule helposti. Tällä levyllä sitä kuitenkin kestää jotenkuten. Tämähän oli ensimmäinen levy, jolla Jordan Rudess tuli vakijäseneksi tuoden Kurzweilin soololiu’utukset soolo-osioiden peruskauraksi.

 ”Dance of Eternity on vahva keskisormen nosto kaikille soittajille.”

Biisit ovat DT:lle ominaisen monitahoisia ja usein vähän ylipitkiäkin. Mutta on siellä välissä niin kovia pätkiä, että tämäkin levy helposti tulee loppuun asti kuunneltua. Fatal Tragedyssa vaihtuu tyyli hienosti kertojan muuttuessa, Home taas toimii itämaisena proge-kappaleena niin kuin pitääkin. Dance of Eternity on vahva keskisormen nosto kaikille soittajille. Tyyliin ”tehkää perässä!”. Napakka levy kaikin puolin.

Toki se saattaisi olla vielä paljon parempi eri laulajalla. Kaiken kaikkiaan se sisältää sen verran taidokasta materiaalia, että listalle kuuluu. Ja on tällä tietysti itselleni aikamoinen henkilökohtainen aspekti, koska tämän levyn aikoihin siirtyminen proge-musiikin lavealle polulle sai alkunsa.

Tätä tulee kuunnella omien soittokavereiden kanssa nimenomaan soittamista analysoiden. Siihen tämä musiikki on tehty. Musiikkia soittajille.

PARHAAT HETKET
Strange DejaLetkeä alku tiukasti soitettua progemetallia.
Dance of Eternity”Tehkää perässä!”

EI LÄHDE
Through Her EyesTrough Her Eyes on niin ilmiselvä Bon Jovin Never Say Goodbye, että hävettää kuunnellessakin.

https://open.spotify.com/album/1QZi8laY96nhaeGSklvN4D

Toomio’s TOP100: 83. Soilwork – Figure Number FiveToomion TOP100: 83. Soilwork – Figure Number Five

Producer: Soilwork
Recorded: 2002-2003
Published: 22.4.2003
Label: Nuclear Blast

#23 in Finnish albumchart.

SINGLET
– Departure Plan
– Rejection Role
– Light the Torch

This album came after Natural Born Chaos. I just remember how dull covers this very awaited album had.

The songs were as good as expectations and probably composed thinking target group more than before. The album has a traditional sound for its releasing time. The hooks require more concentration, and may not reach the ear at the first play. The album is slightly longer than its predecessor and material includes more elements of pop.

Figure Number Five is a reminder of the early days of the band, as well as how keyboards can be real value also in death metal. It is no wonder, because half of the songs are composed by keyboardist Sven Karlsson. If any, so just Soilwork’s keyboardist has become the biggest influence to my own playing style.

Vocalist Speed has said that the album could have been better composed, even though it contains a lot of good melodies. In any case the album is  really strong. Soilwork is able to make better individual songs, but this entirety really works.

This is worth listening to couple of times. However this is better than In Flames at any time.

THE BEST MOMENTS
Figure Number Five This kind of material should be more than one song, but it is obvious that it will not sell.

NOT SO BRILLIANT
There’s no bad moments.

https://open.spotify.com/album/5XtFmUjy23sc7H5XXpTG6hTuottaja: Soilwork
Nauhoitettu: 2002-2003
Julkaistu: 22.4.2003
Levy-yhtiö: Nuclear Blast

Suomen listan 23.

SINGLET
– Departure Plan
– Rejection Role
– Light the Torch

Natural Born Chaoksen jälkeen tuli tämä. Muistan vain sen kuinka tylsät kannet tässä kovin odotetussa levyssä oli. Kappaleet olivat kuitenkin odotuksiinkin nähden hyviä ja luultavasti sävelletty enemmän kohderyhmää miettien.

Albumilla on perinteinen julkaisuajankohtansa soundi. Ei kovin erotteleva. Se hiukan jopa häiritsee koukkuihin tarttumista. Nyt ne vaativat enemmän keskittymistä, eivätkä jää välttämättä korvanlehteen heti ensi kuulemalla. Levy on edeltäjäänsä hiukan pidempi ja materiaaliltaan myös popimpi.

Figure Number Five on muistutus niin bändin alkuajoista kuin myös siitä, kuinka koskettimet voivat olla näinkin raskaassa metallissa oikeasti lisäarvo, eikä vain kuriositeetti. Se ei ole ihme, sillä puolet kappaleista on säveltänyt kosketinsoittaja Sven Karlsson. Jos joltain, niin juuri Soilworkin kosketinsoittajalta on eniten tullut itse otettua vaikutteita. Tämän voivat varmasti meidän bändin pojat allekirjoittaa.

Laulaja Speed on sanonut, että levy olisi voinut olla paremmin sävelletty, vaikka se sisältääkin paljon hyviä melodioita. Levy on joka tapauksessa kokonaisuutena todella kova. Soilwork on vaan pystynyt parempiakin yksittäisiä biisejä tekemään. Silti yhtään surkeaa tai edes välttävää ei tälle levylle ole mahtunut.

Kyllä tämä kannattaa pari kertaa kuunnella ihan ajatuksen kanssa. On tämä nimittäin parempi kuin In Flames milloinkaan.

PARHAAT HETKET
Figure Number Five Tätä materiaalia saisi olla enemmänkin, mutta on ilmiselvää, ettei se myy.

EI LÄHDE
Huonoa hetkeä ei ole.

https://open.spotify.com/album/5XtFmUjy23sc7H5XXpTG6h

Toomio’s TOP100: 84. Anssi Tikanmäki – Maisemakuvia SuomestaToomion TOP100: 84. Anssi Tikanmäki – Maisemakuvia Suomesta

Producer: Pekka Aarnio
Published: 30.11.1981
Label: Johanna Kustannus

The album will soon be reaching the old Finnish gold record limit (25, 000). It is very close to be the most sold Finnish instrumental record.

My brother-in-law recommended to listen to this album. Sure, I was heard Anssi Tikanmäki name on several occasions, but his solo production was not familiar.

The album is meant to describe the Finnish landscapes by music. That is managed very well. Even the cover art is something so Finnish, that I can’t ask for more. The songs are named so, that approximately all Finns have some kind of picture the places they describe.  In booklet can be found in a small text of each song. Those texts are also available on the Tikanmäki’s homepage.

”The album is played by the Finnish top musicians.”

Lapin Tunturit – The rugged and grandiose spirit of hiking, Savolainen Metsä – Exuberant, even folk-inspired rhythm. If you want somehow describe the Ostrobothnia by sounds, the aswer is Aamu Lakeuksilla. The song smells like a muddy spring and the flooded fields.

The album is played by the Finnish top musicians. For example, Peter Lerche guitar is so unique that few people on style gets close. The compositions are similar to Pekka Pohjola’s works and some wonder that the man is not included the album’s cast.

If anyone would miss our homeland description by the soundtrack, I would give this album. Although the sounds is a little 80’s, are the feelings as my own childhood. Fine piece of work, which would played when traveling through Finland.

THE BEST MOMENTS
Lapin Tunturit Like wandering through a rugged mountain scenery.
Aamu LakeuksillaSomething great and something sad, such always when talking about the Ostrobothnia.

NOT SO BRILLIANT
Everything is brilliant.

http://open.spotify.com/album/526aRFO5ojkeqb9yJaWoCFTuottaja: Pekka Aarnio
Julkaistu: 30.11.1981
Levy-yhtiö: Johanna Kustannus

Levy on pian saavuttamassa Suomen vanhan kultalevyrajan (25 000). Se on hyvinkin lähelle kautta aikojen myydyin suomalainen instrumentaalilevy.

Levyn tuli kuunteluun siskonmiehen suosituksesta. Toki Anssi Tikanmäki nimenä oli kuultu useaan otteeseen, mutta eipä sitä miehen soolotuotantoon ollut törmännyt missään.

Levyllä on ollut tarkoitus musiikin keinoin kuvata suomalaisia maisemia. _Siinä on mielestäni onnistuttu todella hyvin. Jopa kansitaiteessa on jotain hyvin perisuomalaista, vaikkei se mikään taiteen helmi muuten olekaan. Kappaleet on nimetty siten, että suunnilleen kaikilla suomalaisilla on jonkinlainen kuva paikoista, joista ne kertovat. Kansiteksteistä löytyy pieni teksti jokaisesta kappaleesta. Nuo tekstit ovat luettavissa myös Tikanmäen omilla sivuilla.

”Levyllä soittavat muusikot ovat silloista, ja osa nykyistäkin, Suomen kärkikastia.”

Lapin tunturit – jylhää ja mahtipontista vaellushenkeä, Savolainen metsä – vallatonta, jopa folk-henkistä poljentoa. Jos taas Pohjanmaata haluaa jotenkin äänellisesti kuvata, niin Aamu Lakeuksilla onnistuu siinä sen verran komeasti, että se voisi hyvin olla Häjyt-elokuvan tunnussävelenä. Kappale tuoksuu mutaisilta kevätpelloilta ja tulvivilta jokiuomilta.

Levyllä soittavat muusikot ovat silloista, ja osa nykyistäkin, Suomen kärkikastia. Erityisesti Peter Lerchen kitara soi niin omaleimaisesti, että tyylikkyydessä harva pääsee lähelle. Sävellykset ovat samankaltaisia kuin Pekka Pohjolan teokset, ja jonkin verran ihmettelen sitä, että mies ei soittajakaartiin kuulu. Tällaisiin tunnelmankuvauksiin ei ole Suomen maalta moni päässyt. Ehkä Magyar Posse lähimmäksi.

Jos joku kaipaisi kotimaamme kuvausta soundtrackina, antaisin melko varmasti tämän levyn. Vaikka soundeissa on hiukan 80-lukua, ovat tunnelmat kuin omasta lapsuudestani. Hieno teos, jonka kuuluisi soida Suomen läpi matkustettaessa.

PARHAAT HETKET
Lapin Tunturit Kuin vaeltamassa jylhässä tunturimaisemassa olisi.
Aamu LakeuksillaJotain hienoa ja jotain surullista, kuten Pohjanmaasta puhuttaessa aina.

EI LÄHDE
Kyllä lähtee. Kaikki.

http://open.spotify.com/album/526aRFO5ojkeqb9yJaWoCF

Toomio’s TOP100: 85. Liekki – Rajan Piirsin TaaToomion TOP100: 85. Liekki – Rajan Piirsin Taa

Producer: Jyrki Tuovinen, Liekki
Recorded: 2004
Published: 23.2.2005
Label: Mercury / Universal

#4 in Finnish TOP40-chart

After Korppi-album this is considerably longer than its predecessor. But already familiar theme of childishness is sprinkled with the covers and lyrics. Such a child’s gullibility and sincerity is something what was once heard in Kaseva (ex-Finnsh band).

Due to the number of tracks, there’s a little disorganized remaining in the album. It contains a few real pearl, a lot of good and a couple of weaker moments. Almost piano-driven Jäljet is a gem of the minimalist music.

  ”Often there’s a talk about bass-drummer-duo, but the heart of this band is bassist and a keyboard player.

The band plays so damn firmly that you cannot ignore it. Often there’s a talk about bass-drummer-duo, but the heart of this band is bassist and a keyboard player. it’s hard to say is guitarist-singer Janne Kuusela good guitarist or not. In any case, he is a good composer.

There’s more effects in guitars, which explains that they want to reach a new levels. All instruments are nicely separated from each other in the mixing. Anyway the sound is undisturbed.

Sleepy colors and the rain. Like autumn.

THE BEST MOMENTS
Jäljet The Gem of the minimalist music
Rajan Piirsin TaaSpruce forest and cold rain in October.

NOT SO BRILLIANT
Saarelaiset An useless ditty.

http://open.spotify.com/album/7Hawp2vr54yRBs5d0R7628Tuottaja: Jyrki Tuovinen, Liekki
Nauhoitettu: 2004
Julkaistu: 23.2.2005
Levy-yhtiö: Mercury / Universal

Suomen listan 4.

Korpin jälkeinen levy on huomattavasti edeltäjäänsä pidempi teos. Mutta jo aiemmin tutuksi tullutta, lapsellisuuteenkin taipuvaa tematiikkaa oli ripoteltu niin kansiin kuin teksteihin. Tällainen lapsen sinisilmäisyys ja vilpittömyys viestii jotain samaa kuin Kasevassa oli aikoinaan kuultavissa.

Kappalemäärän takia hiukan hajanaiseksi jäävä albumi sisältää muutaman todellisen helmen, paljon hyvää ja pari heikompaa hetkeä. Lähes pianovetoinen Jäljet on minimalistisen musiikin helmi. Nimibiisi taas lainaa tunnelmansa Kuusamoon-biisistä. Lyriikat ovat liekkimäisiä. Niitä ei tosin kovin helposti tämän levyn kappaleisiin netistä löydy.

”Usein puhutaan basisti-rumpali-duosta, mutta tämän bändin sydän on basisti-kiippari.”

Bändi soittaa niin pirun tanakasti, että ei sitä voi olla ihailematta. Usein puhutaan basisti-rumpali-duosta, mutta tämän bändin sydän on basisti-kiippari. Kitaristi-laulaja Janne Kuuselasta on paha sanoa, onko hän taitava soittaja vai ei. Taitava säveltäjä hän joka tapauksessa on.

Kitarapuolellakin on entistä enemmän efektiä, joka kertoo uusien ovien tai kurkottelusta. Musiikin joukkoon on heitelty jopa pieni ripaus progea Kaikki soittimet on eroteltu miksausvaiheessa toisistaan hienosti. Soundit ovat muutenkin häiritsemättömät.

Syksyinen levy tunnelmaltaan. Ruskaa, vesisadetta ja selkeitä soundeja. Jos joskus kaipaa tanakkaa bassotaajuksien toistoa niin tämän levyn parissa kyllä.

PARHAAT HETKET
Jäljet Minimalistisen musiikin helmi.
Rajan Piirsin TaaLokakuista kuusimetsää ja alijäähtynyttä vettä.

EI LÄHDE
Saarelaiset Yhdentekevä rallattelu.

http://open.spotify.com/album/7Hawp2vr54yRBs5d0R7628

Toomio’s TOP100: 86. Saor – AuraToomion TOP100: 86. Saor – Aura

Producer: Andy Marshall
Published: 6.6.2014
Label: Fortriu Productions

”The atmospheric black metal” AKA shitty sounds and damn long songs. This was the default image for this album.

For some reason, this record came against me in almost every ”Best Metal Albums in 2014”-list. When I was in any case listened to hundreds of albums for this list in last year, so I listened this one too. It surprised me.

In my age the band’s satanism or the lack of it won’t make any effect. I will only listen to music, regardless of the intentions the band have in their lyrics. Well, it’s not that simple but especially bands with harsh vocals take my attention with music, not lyrics.

This band represents a Scottish branch, which rarely sings “with the Devil”. I think that the target group is not teenagers but middle-aged men. Why? Because listening section of Aura is followed by an enormous desire to look Braveheart. And if it is considered a good movie, you must be at middle-age. At least close to it.

”In black metal the sound must come from under the ground or from the depths of the forest.”

Immediately after hearing the first notes, you know that this is ambient (=cloudy). It’s not the same thing as bad sounds. The sound must come from under the ground or from the depths of the forest. Smelling moss and peat. The album is actually not even very heavy. I would say that a little heavier Sigur Ros. Metal classification is a little misleading in connection with this album. Heavy post-rock maybe?

As the connection with band is so short-lived, my moods go to the Scottish moors and bogs. Give it a chance.

THE BEST MOMENTS
The AwakeningThe Scottish whisky and swords buried in moors.

NOT SO BRILLIANT
Farewell Not enough the Scottish whisky and swords buried in moors.

http://open.spotify.com/album/1BhdMkVHX7OGnAo1llUEmqTuottaja: Andy Marshall
Julkaistu: 6.6.2014
Levy-yhtiö: Fortriu Productions

”Tunnelmallista black metallia” eli paskat soundit ja pirun pitkiä kappaleita. Tämä oli oletus tästä levystä ennakkoon.

Jostain syystä levy tuli vastaan lähes jokaisesta ”parhaat metallilevyt vuonna 2014”-listasta. Kun olin joka tapauksessa kuunnellut satoja levyjä listaa varten, kuuntelin tämänkin. Se yllätti.

Tämän ikäisenä ei bändin saatanallisuus tai sen puute enää tee minkäänlaista vaikutusta suuntaan tai toiseen. Kuuntelen vain musiikkia riippumatta siitä, mitkä bändin tarkoitusperät sanomalleen ovat. No ei ihan näin mustavalkoista ole tämäkään, mutta varsinkin örinäbändeissä eivät lyriikat ole ensimmäinen osa, johon tulee huomiota kiinnitettyä.

Tämä bändi edustaa skottihaaraa, jossa harvemmin vanhaa sielunvihollista kaveerataan. Voisi olettaa, että kohderyhmänä eivät olekaan teinit vaan keski-ikäiset miehet. Miksi? Siksi, että tämän jälkeen tulee suunnaton mielihalu katsoa Braveheart. Ja jos sitä pitää hyvänä elokuvana, täytyy olla keski-iässä. Ainakin lähelle sitä.

”Tähän genreen vaan kuuluu, että ääni tulee maan alta tai metsän syvyyksistä.”

Heti ensikuulemalla tietää, että meininki on ambientia. Lue epäselvää. Se ei ole sama asia kuin huonot soundit. Tähän genreen vaan kuuluu, että ääni tulee maan alta tai metsän syvyyksistä. Sammaleen ja turpeen tuoksuisena. Levy ei oikeastaan ole edes kovin raskas. Sanoisinko, että vähän raskaampaa Sigur Rosia. Hyvää tunnelmamusiikkia. Metalliksi luokittelu on jopa vähän harhaanjohtava tämän albumin yhteydessä. Raskasta post-rockia?

Koska yhteys bändiin on itselläni niin lyhytaikainen, vien tämän sinne Skotlannin soille ja nummille. Hyvä levy. Antakaa mahdollisuus.

PARHAAT HETKET
The AwakeningSopivasti skottiviskiä ja nummille haudattuja miekkoja

EI LÄHDE
Farewell – Liian vähän skottiviskiä ja nummille haudattuja miekkoja

http://open.spotify.com/album/1BhdMkVHX7OGnAo1llUEmq