Bruce Springsteen – TOP56-biisit: 23 – Bobby Jean

Albumilta Born in the U.S.A. (1984).

Tammikuinen, kuulas aamu Lieksa-cityssä vuonna 2010. Allekirjoittanut oli polkemassa kouluun ja päättänyt ottaa kuunteluun ensimmäistä kertaa Born in the U.S.A.-levyn oikein ajatuksen kanssa. Tuona aamuna, nykyisen yläasteen kohdalla, soi Bobby Jean. Joskus biisien ensimmäisestä kuulokerrasta jää selkeä muistijälki. Muistan, että olin lukenut Bobby Jeanista jo kirjoista ja fanifoorumeilta ja ymmärsinkin heti, miksi sen oli kehuttu osuvan tiettyyn osaan kuulijoiden sielua.

Vuoden 1984 helmiin lukeutuva Bobby Jean on sikäli mielenkiintoinen kappale, että siinä ei ole varsinaista kertosäettä ollenkaan. Ainoastaan kolme säkeistöä sekä kertaalleen kuultava bridge-osio. Tekstinkuljetus toimii itsessään niin hyvin, ettei niitä osaa kaivatakaan. Springsteen itse on kuvaillut laulua ”tarinana nuorten ystävyydestä”, joka kuitenkaan ei tämän biisin tapauksessa kestä loputtomiin. Päähenkilön nimikään ei paljasta, laulaako kertoja mies- vai naispuoliselle henkilölle.

Roy Bittanin piano kuljettaa musiikillisesti jykevästi etenevää kappaletta, jonka perussointukierron viimeinen sointu antaa sille mukavan persoonallisen säväyksen: tuo sointukiertohan on A-E/G#-D-H7. Aiemmin mainitussa bridge-osiossa poiketaan perinteisiin sävyihin musiikillisesti, mutta Brucen laulusuoritus takaa sen, että tuokin osio toimii. Itseasiassa koko biisin ajan kantavana voimana on Springsteen itse: ystävyyssuhteen katoaminen ajan tuuliin ja sen aikaansaama kaipaus välittyvät kuulijalle. Bobby Jeanissa on myös mallikas näyttö siitä, miten Clarence Clemonsia parhaimmillaan on käytetty: silloin kun sanat loppuvat kesken, niin Clemons viimeistelee tunteen kuvauksen. Lopun saksofonisoolo kruunaa nimittäin tämän kappaleen.

Tietyllä tapaa Bobby Jean jatkaa Nebraska-levyn tarinankerrontamaista kerrontaa. Siitä on hankala nostaa yksittäisiä huippukohtia esille, sillä jokainen osio seisoo omilla jaloillaan ja koskettaa. Ensimmäisessä säkeistössä kuullaan, kuinka ystävä on lähtenyt ilman mahdollisuutta hyvästien jättöön ja selviää, että parimme on tuntenut toisensa 16-vuotiaista saakka. Toisessa säkeistössä muistellaan menneitä: silloin kun muu maailma on hyökännyt päälle on toveruksillamme ollut paitsi yhteinen musiikkimakunsa ja vaatetuksensa myös toisensa.

Bridgessä kuvataan hieno kohtaus: kerrotaan ystävyydestä, joka on kestänyt maailmantuskan ja kipeimmätkin ajat, mutta on nyt häipynyt pois eikä vastaavaa koskaan enää tule. Tämä osio yhdistettynä jo aiemmin mainittuun Brucen mallikkaaseen laulusuoritukseen tenhoaa.

Loppukin on komea: kertoja toivoo, että toveri kuulisi tämän laulavan vielä missä ikinä meneekin ja että silloin vanhat hyvät ajat vielä palaisivat mieleen, vaikka ne ovatkin mennyttä. Juuri kun tuntuu, että kertoja on antamassa tunteilleen vallan, kuin purskahtamassa itkuun, herää Big Manin saksofoni henkiin jatkaen tarinan maaliinsa.

Bobby Jean nimenä ei siis kerro, onko kyseessä mies vai nainen, ystävyys- vai parisuhde. On epäilty, että biisi kertoisi pohjimmiltaan Steve Van Zandtista, Brucen oikeasta kädestä, joka vuonna 1984 lähti soolouralle kymmenvuotisen yhteistyön jälkeen mutta palasi bändiin Reunion-aikakaudella vuonna 1999. Vaikka Bruce ei tätä ole myöntänyt, on yleinen konsensus hyvin pitkälti näin.

Live-arsenaaliin tämä kappale on kuulunut käytännössä aina ja varsinkin 2000-luvulla vakiinnuttanut paikkansa encore-setissä. Suomen keikoilla 2010-luvulla se ei kohdalle ole tosin valitettavasti osunut. Lontoossa vuonna 2013 taltioidussa versiossa kuullaan introriffi torvisektiolla höystettynä sekä nähdään jo perinteeksi muodostunut käsienheiluttelu, klisee, joka kuitenkin toimii.

Well I came by your house the other day, your mother said you went away
She said there was nothing that I could have done
There was nothing nobody could say
Me and you we’ve known each other ever since we were sixteen
I wished I would have known I wished I could have called you
Just to say goodbye Bobby Jean

Now you hung with me when all the others turned away turned up their nose
We liked the same music we liked the same bands we liked the same clothes
We told each other that we were the wildest, the wildest things we’d ever seen
Now I wished you would have told me I wished I could have talked to you
Just to say goodbye Bobby Jean

Now we went walking in the rain talking about the pain from the world we hid
Now there ain’t nobody nowhere nohow gonna ever understand me the way you did
Maybe you’ll be out there on that road somewhere
In some bus or train traveling along
In some motel room there’ll be a radio playing
And you’ll hear me sing this song
Well if you do you’ll know I’m thinking of you and all the miles in between
And I’m just calling one last time not to change your mind
But just to say I miss you baby, good luck goodbye, Bobby Jean

https://www.youtube.com/watch?v=E97mzd_3xvE

Tekijä: Atso

Lieksan rock'n'roll-skenessä varttunut, sittemmin joensuulaistunut musiikin kuluttaja. Kitara soi ja muutkin bändi-instrumentit päästävät jonkinlaisia ääniä. Albumikokonaisuudet ja keikkaelämykset kunniaan!