Bruce Springsteen – TOP56-songs: 30 – Ain’t Good Enough for YouBruce Springsteen – TOP56-biisit: 30 – Ain’t Good Enough for You

Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain’t Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it’s true / ain’t good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain’t Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain’t Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it’s true / ain’t good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain’t Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain’t Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it’s true / ain’t good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain’t Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain’t Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it’s true / ain’t good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain’t Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain’t Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it’s true / ain’t good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain’t Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain’t Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it’s true / ain’t good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain’t Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain’t Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it’s true / ain’t good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain’t Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain’t Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it’s true / ain’t good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain’t Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain’t Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it’s true / ain’t good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain’t Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain’t Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it’s true / ain’t good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain’t Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain’t Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it’s true / ain’t good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain’t Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain’t Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it’s true / ain’t good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain’t Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain’t Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it’s true / ain’t good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain’t Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain’t Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it’s true / ain’t good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain’t Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain’t Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it’s true / ain’t good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain’t Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=kPg6ZZC3AcY