Bruce Springsteen – TOP56-biisit: 35 – Streets of Philadelphia

Singleltä Streets of Philadelphia (1994).

Streets of Philadelphia oli viimeisiä nostoja tälle listalle ja meinasi suorastaan unohtua, sillä tätä ei ole julkaistu millään varsinaisella studioalbumilla vaan ainoastaan singlenä sekä kokoelmalevyillä. Brucehan teki laulun Philadelphia-elokuvaan (1993) E Street Bandin ollessa tauolla, joten hän itse hoitaa kaikki laulussa kuultavat soittimet lukuun ottamatta Tommy Simsin bassonsoitantaa ja taustalaulua. Streets of Philadelphiasta tulikin valtava hitti: Oscar-palkinto parhaasta laulusta sekä neljä Grammya: ”Song of the Year”, ”Best Rock Song”, ”Best Rock Vocal Performance” ja ”Best Song Written Specifically for a Motion Picture or Television”.

Huhupuheet kertovat, että Springsteen olisi vuonna 1994 koonnut valmiiksi eräänlaisen “hiphop”-albumin rumpukoneineen ja syntetisaattoreineen ja Streets of Philadelphia olisi noiden sessioiden materiaalia. Vahva syntetisaattorimatto ja rumpuluuppi kiertävät koko biisin ajan luoden liki mystisen, hypnoottisen tunnelman.

Elokuvanahan Philadelphia kertoo Tom Hanksin näyttelemästä asianajajasta, joka erotetaan firmastaan kun paljastuu että hänellä on AIDS. Mies palkkaa Denzel Washingtonin näyttelemän homofobisen asianajajan taistelemaan puolestaan. Bruce laulaa tätä laulua kuin tuon Hanksin hahmon silmin: siksi laulusuoritus onkin vaipunut ja hauras.

Biisi alkaa rumpuluupilla, johon kosketinsoittimet uivat mukaan. Ensisäkeistö käsittelee tuntemuksia, joita ei oikein osata kuvata. Toisaalta se, että katsoo peiliin eikä tunne takaisin tuijottavaa hahmoa, voi kertoa muustakin kuin fyysisestä sairaudesta. Eikö tässä lopulta muuta jää kuin ajelehtimaan Philadelphian kaduille?

I was bruised and battered and I couldn’t tell
what I felt
I was
unrecognizable to myself
Saw my reflection in a window I didn’t know
my own face
Oh brother are you gonna leave me
wasting away
On the streets of Philadelphia

Tätä on kestänyt jo pitkään ja matkan varrella monet jutut ovat vaihtuneet muistoiksi: entiset ystävätkin ovat kadonneet. Kohtaus, joka kuvataan viimeisillä kolmella rivillä kertoo yksinäisyydestä vahvasti: voi kuulla veren kohinankin.

I walked the avenue till my legs felt like stone
I heard the voices of friends vanished and gone
At night I could hear the blood in my veins
Just as black and whispering as the rain
On the streets of Philadelphia

90-luvun Bruce-sävellyksille ominainen väliosa tulee myös. Tästä ei taideta selvitä, ja jäljellä ei ole enää montaa. Onko tänne asti tultu vain heittämään kaikki mennyt menemään?

Ain’t no angel gonna greet me
It’s just you and I my friend
And my clothes don’t fit me no more
I walked a thousand miles
just to slip this skin

Itse koen, että viimeisessä säkeistössä tulee loppu konkreettisesti. ”I can feel myself fading away” on kauniisti sanottu. Jos kukaan ei ole ottamassa vastaan kun lähtö tulee, niin silloin jää vain haihtumaan Philadelphian kaduille.

The night has fallen, I’m lyin’ awake
I can feel myself fading away
So receive me brother with your faithless kiss
or will we leave each other alone like this
On the streets of Philadelphia

Tekijä: Atso

Lieksan rock'n'roll-skenessä varttunut, sittemmin joensuulaistunut musiikin kuluttaja. Kitara soi ja muutkin bändi-instrumentit päästävät jonkinlaisia ääniä. Albumikokonaisuudet ja keikkaelämykset kunniaan!