Bruce Springsteen – TOP56-songs: 54 – Kingdom of DaysBruce Springsteen – TOP56-biisit: 54 – Kingdom of Days

From the album Working on a Dream (2009).

In January 2009 was released an album titled Working on a Dream (abbreviated WOAD), which many fans consider as kind of a minor work for Springsteen. It had been only 16 months since the release of his last record Magic and the band had been touring for 10 months after it with only one 2 month break in between. WOAD was recorded between the little breaks on tour.

Although WOAD isn’t having much respect as an album it differs from other Springsteen albums in it’s favor as well. In many songs there’s ways of colouring the sound palette in ways reminding more of 1960s’ and 70s’ pop (Beach Boys/Brian Wilson, The Byrds) with their string arrangements, decorating background vocals and Bruce’s singing melodies which go into areas to which Bruce doesn’t usually go. There’s even a hint of Wall of Sound to be heard. The most represantive piece of music of all these elements is Kingdom of Days.

Bruce has said that Kingdom of Days is a song that can we written and sung only after a couple has been together for long enough. On WOAD there’s many songs that are left tepid on their atmosphere: this isn’t one of them. There’s something serene in the whole. The song doesn’t hurry in it’s melody, the band’s playing or it’s text.

With you I don’t hear the minutes ticking by
I don’t feel the hours as they fly
I don’t see the summer as it wanes
Just a subtle change of light upon your face

Walk away, walk away, walk away, walk away
This is our kingdom of days

I perceive this song as a description of a gentle summer evening. The second verse portrays a lot of that evening’s atmosphere in just four lines. The following bridge-section is in it’s almost spell-likeness and lyrical content one that in many other songs I would consider to be discomfortable. In Kingdom of Days it fits especially as a musical exception and as a section that is heard for that one time only.

I watch the sun as it rises and sets
I watch the moon trace its arc with no regrets
My jacket around your shoulders, the falling leaves
The wet grass on our backs as the autumn breeze drifts through the trees

Walk away, walk away, walk away, walk away
This is our kingdom of days
This is our kingdom of days

I love you, I love you, I love you, I love you I do
You whisper ”Then prove it, then prove it, then prove it to me baby blue.”

After an interlude led by strings and a fuzzed electric guitar (maybe played by Nils Lofgren?), which diverges from the song’s original key, the song gets back to it’s normalcy. And it’s done beautifully. The vocal melody shifts to almost remind many classic songs but still sounds original, itself. You’re there, I’m here and this is how it’s going to be.

And I count my blessings that you’re mine for always
We laugh beneath the covers and count the wrinkles and the grays
Sing away, sing away, sing away, sing away
Sing away, sing away, my darling, we’ll sing away
This is our kingdom of days
This is our kingdom of days
This is our kingdom of days

It’s not completely wrong to say that WOAD is Bruce’s and the E Street Band’s most decorated album since 1975’s Born to Run. There’s so much style-consciously played fillings by the ESB. This particular song was occasionally heard on the tour following the album and has since been played only once as an acoustic solo version in 2014. When played live the singing performance goes at the higher capacity of Bruce’s singing register, so it’s quite a challenge to get enough power into it.

Albumilta Working on a Dream (2009).

Vuoden 2009 tammikuussa julkaistusta Working on a Dream-levystä (lyhennettynä WOAD) on monille jäänyt tietynlaisen välityön maku. Edellisestä julkaisusta, joka oli Magic-albumi lokakuussa 2007, oli kulunut vasta puolitoista vuotta ja bändi oli kiertänyt heti levyn julkaisun perään 10 kuukauden maailmankiertueen, jonka välissä pidettiin ainoastaan yksi pidempi 2 kuukauden tauko tammi-helmikuussa 2008. Working on a Dream kuitenkin äänitettiin tuon kiertueen breikkien aikana.

Vaikka WOAD ei nautikaan yleistä arvostusta albumina, se poikkeaa muista Brucen levyistä myös edukseen. Monissa lauluissa äänimaisemaa väritetään tavoilla, jotka ovat ennemmin kaikuja 60- ja 70-lukujen popista (Beach Boys/Brian Wilson, The Byrds), sillä mukana on runsaasti jousia, koristelevaa stemmalaulamista ja laulumelodioita, jotka menevät suuntaan jonne Bruce ei useimmiten kulkisi. Jopa tietynlaista Wall of Soundia on havaittavissa. Tyylikkäimmin edellämainitun paketin kokoaa Kingdom of Days.

Bruce on itse todennut Kingdom of Daysin olevan laulu, jollaisen voi tehdä ja laulaa vasta sitten kun on ollut jonkun kanssa todella pitkään yhdessä. WOAD-levyllä on useita lauluja, jotka jäävät hieman haaleiksi tunnelmaltaan: tämä ei ole sellainen. Kokonaisuudessa on jotain levollista. Melodian kuljetuksessa ja bändin säestyksessä ei kiirehditä, kuten ei tekstissäkään.

With you I don’t hear the minutes ticking by
I don’t feel the hours as they fly
I don’t see the summer as it wanes
Just a subtle change of light upon your face

Walk away, walk away, walk away, walk away
This is our kingdom of days

Itse miellän tämän koko laulun lempeän kesäillan kuvaukseksi. Toinen säkeistö kuvaa neljässä rivissä aika paljon tuon illan tunnelmaa. Sitä seuraava bridge-osio on loitsumaisuudessaan ja tekstissään sellainen, että monessa muussa biisissä olisi vaivaannuttavaa kuultavaa. Tähän se kuitenkin sopii erityisesti musiikillisena poikkeuksena ja osana, joka kuullaan ainoastaan tuon yhden kerran.

I watch the sun as it rises and sets
I watch the moon trace its arc with no regrets
My jacket around your shoulders, the falling leaves
The wet grass on our backs as the autumn breeze drifts through the trees

Walk away, walk away, walk away, walk away
This is our kingdom of days
This is our kingdom of days

I love you, I love you, I love you, I love you I do
You whisper ”Then prove it, then prove it, then prove it to me baby blue.”

Jousien ja fuzzatun sähkökitaran (olisiko Nils Lofgren?) liidaaman välisoiton (joka poikkeaa eri sävellajissa kuin muu biisi) palataan takaisin ”arkeen”. Komeasti se tehdäänkin. Melodia muuntuu muistuttelemaan useista klassikoista, mutta kuulostaa kuitenkin omalta itseltään. Sinä olet siinä, minä tässä ja näin tulee olemaan.

And I count my blessings that you’re mine for always
We laugh beneath the covers and count the wrinkles and the grays
Sing away, sing away, sing away, sing away
Sing away, sing away, my darling, we’ll sing away
This is our kingdom of days
This is our kingdom of days
This is our kingdom of days

Ei ole täysin väärin sanottu, että WOAD olisi Brucen ja E Street Bandin koristelluin levy sitten vuoden 1975 Born to Runin. On tässä niin paljon tyylitajuisesti soiteltua täytettä E-kadun bändiltä. Tätä nimenomaista laulua kuultiin silloin tällöin albumia seuranneella kiertueella ja ainoastaan kertaalleen akustisena sooloversiona sen jälkeen vuonna 2014. Keikalla vedettynä laulumelodia kulkee aikalailla Brucen rekisterin ylärajoilla, että siihen saa riittävästi poweria.