Keikka-arvio: Eppu Normaali Kosketuksessa (Kuopio 3.2.2017 & Kuhmo 4.2.2017)

Eppu Normaali kiertää paraikaa maan konserttisaleja akustisen Kosketuksessa-kiertueen merkeissä. Kiertue julkistettiin joulukuun alussa ja möi saleihin lippuja nopeaan tahtiin, mutta allekirjoittanut onnistui haalimaan mukavat paikat kolmelle keikalle: kuluneen viikonlopun rientoihin Kuopion Musiikkikeskuksen sekä Kuhmon Kuhmo-talon esiintymisiin ja myös ensi viikonlopun Joensuun Carelia-salin vetoon. Ohessa kuulumisia koottuna kahdesta ensimmäisestä vetäisystä.

Sähkökitarat on siis korvattu akustisilla sekä bassona kontrabasso, ja suurimpana päivityksenä kokoonpanoon on lisätty kosketinsoittimet. Tuolla osastolla vuorottelevat keikoilla Iiro Rantala sekä vuosien varrella useilla levyillä sekä keikoilla mukana ollut Eero ”Safka” Pekkonen. Tänä viikonloppuna oli Safkan vuoro olla mukana. Siinä missä Iiro soittelee bravuuriaan pianoa, vaihtelee Safka biisin mukaan pianon, sähköpianon, urkujen ja legendaarisen Pimeyden tangon haitarin väliä. Komeasti biiseihin istuvia höysteitä kuultiinkin kautta linjan herran sormista.

Molempien keikkojen biisilistat olivat identtiset. Kaksi 75 minuutin settiä + kolmen biisin encore. Ensimmäiseen settiin oli, Martin välijuontojen mukaisestikin, koottu paljon kappaleita joita on harvoin, jos koskaan, kuultu Eppu-keikoilla. Toisessa päästettiin Repullinen hittejä-vaihde käyntiin hittikavalkaadilla.

Biisilistaa oli tullut vakoiltua jo aiempien keikkojen tiimoilta ja tiedossa oli faniherkkupalojen esillepääsy alkupuoliskolla. Avausbiisinä kuultiin, normaalista räimeestä poiketen, aina kuulas Kaikki häipyy, on vain nyt. Näin konserttisalimeininkiin mainiosti istuva teos, joka asetti iltaman tunnelman heti uomiinsa. Toisena kappaleena kuultu En saa mielestä sinua täydensi itselleni Repullisen hittejä niin, että nyt tuolta kokoelmalta on tullut kuultua kaikki kappaleet livenä vähintään kerran. Kyseessä olikin hieno versiointi, jossa levyversion fillailukitaran roolin otti Safkan piano.

Olin vain tuuli kolahti viime kesän Ratinan-keikalla itselleni ja sitä tuli loppuvuodesta kuunneltua aivan uudella korvalla. Iloinen lisä tähänkin settiin siis. Kun jatsia kuunneltiin on soinut viimeisen puolen vuosikymmenen aikana silloin tällöin, joten se ei varsinainen yllätys ollut, mutta varsinkin jälkimmäisellä eli Kuhmon keikalla se lähti liikkeelle varsinkin loppupuolellaan komeasti.

Setin puolivälin paikkeilla kuultiin illan yllätys, Kuulen parran kasvun. Totta kai Tie vie-levyltä kuullaan useampia biisejä, sillä Safkahan soittaa kyseisellä levyllä suuressa roolissa! Tässä numerossa kuultiin mahtava loppusoitto, jonka aikana Marttikin siirtyi Akun rumpusetin viereen soittamaan rytmimunaa ja antoi bändin räimiä koko kapasiteetillaan välillä isostikin rönsyillen. Niinkuin jää palaa, alun perin Sadan vuoden päästäkin-levyllä vuonna 2004 julkaistu outous, kuullaan tällä kiertueella ensimmäistä kertaa keikkasetissä ja se oli ehkä setin kummallisin biisivalinta. Yllätyksetkin kuuluvat Eppu-keikoille.

Valkoinen kupla-levyltä oli ohjelmistossa puolen kymmentä kappaletta. Pois meluun ja tuiskeeseen oli niitä, joita en odottanut ikinä kuulevani keikalla. Tekstintekijä-Martti kertoi kappaleen kertovan vanhenemisesta ja se soikin hämmentävän kauniisti, sillä levyversio on hieman nuukahtanut. Viikonlopun keikkojen päällimäinen mielessä soiva pätkä kuultiinkiin tässä laulussa: ”minkä mä maailmalle mahdan / kun kerran lähden pois / ei kuplia ruiskeeseen / vaan suoraan meluun ja tuiskeeseen”.

Samoilta ajoilta, 80-luvun alusta ennen isointa läpimurtoa, sikiää myös Kuuvartalo yöllä. Viisi vuotta sitten julkaistulla Mutala-levyllä uuden mahdollisuuden saanut biisi, jonka akustinen versio on HUIKEA. Taustakankaalle heijastunut kuutamo ja tummansininen valaistus olivat juuri kohdallaan, tunnelma oli mahtava. Outoiluiden jälkeen ykkössetin loppupuolella kuultiin myös rouheampia vetäisyjä, joista mainittakoon Tihkumme seksiä rock’n’roll-pianoineen.

Toisen setin käynnisti vanha sotaratsu Urheiluhullu. Mieleen istahti ajatus, että eihän tuon biisin pitäisi missään olosuhteissa olla noin toimiva kuin se on. Keikalla vain toimii, ja aika usein melko mallikkaasti. Setin hittiosaston toinen helmiveto oli Suolaista sadetta. Kauniisti akustisena soiva kappale oli sovitettu sikäli uusiksi, että loppusoitto ei ollut sähkökeikoilta tuttu, venytetty malli vaan kompaktimpi ja keikan luonteeseen sopivampi.

Elokuiselta Ratinan juhlakeikalta olivat settiin jääneet Lensin matalalla 2 sekä Viihteen kuningas, jossa Syrjän veljekset pääsevät vuorottelemaan lauluvastuussa. Kumpaakin biisiä kuulisi mielellään jatkossakin keikoilla. Ensin mainitussa Ruusukallio soitteli säkeistöissä kontrabassoaan jousella tuoden aivan uusia sävyjä Eppu-musiikkiin.

Toisessa setissä välijutustelut jäivät vähemmälle ja musiikki nostettiin esiin. Keskisetin hempeilyt Kun olet poissa, Joka päivä ja joka ikinen yö sekä Vihreän joen rannalla (kauan sitten) pääsivät oikeuksiinsa konserttitunnelmassa, jossa yleisö todella kuunteli musiikkia. Varsinkin Kun olet poissa oli molempina kokeminani iltoina tunnelmaltaan todella intiimi Akun soittaessa rumpujaan pehmeästi vispilöillä.

Loppupuolella Safka pääsi haitarinsa varteen jo alussa mainitun Pimeyden tangon merkeissä. ”Tango” nousee aina seuraavalle portaalle, kun siinä soivat Safkan sävelet. Varsinaisen setin viimeisenä kuullussa Voi kuinka me sinua kaivataan-numerossa kuultiin alkuperäiselle levyversiolle ominainen sovitus sekä lopussa Martin kiljaisut. Hyvä!

Encore koostui kolmesta kappaleesta, jotka kaikki päiväytyvät 70-luvulle. Lainelautaileva lehmän maha rock’n’roll hykerrytti yleisöä, Teen sinusta muusia hämmensi ja Njet njet päätti keikan tutulla kaavalla yleisönlaulatuksineen.

Yhteenvedollisesti on pakko sanoa, että tällä kertaa Kuhmo vei Kuopiota yleismeiningiltään. Oma paikkani molemmissa saleissa oli samassa kohtaa, mutta jälkimmäisellä keikalla äänimaisema oli alusta saakka paremmin balanssissa ja erityisesti Safkan koskettimet sekä Ruusukallion basso erottuivat paremmin. Settilista oli siis molemmilla keikoilla sama.

Ensi viikolla olisi ohjelmassa vielä Joensuun pysäkki. Eput ovat mainiossa vireessä ja tarjoavat tällä kiertueella jokaiselle jotakin: ensimmäinen setti upoaa ns. ”hardcore-faneihin” ja toisella tyydytetään hittien nälkä. Toivottavasti kummallisuuksia jää myös kesän keikkoihin, joiden jälkeen bändi jääkin sitten pienelle tauolle. Olisikohan nyt sen uuden levyn paikka sitten?

Tässä vielä biisilista kokonaisuudessaan:

setti 1:
1. Kaikki häipyy, on vain nyt (Valkoinen kupla (1986))
2. En saa mielestä sinua (Valkoinen kupla (1986))
3. Olin vain tuuli (Sadan vuoden päästäkin (2004))
4. Minun aurinkolasit (Akun tehdas (1980))
5. Kun jatsia kuunneltiin (Valkoinen kupla (1986))
6. Kun valot tulevat vastaan (Syvään päähän (2007))
7. Kuulen parran kasvun (Tie vie (1982))
8. Niinkuin jää palaa (Sadan vuoden päästäkin (2004))
9. Poltan loppuun tupakin (Akun tehdas (1980))
10. Pois meluun ja tuiskeeseen (Valkoinen kupla (1986))
11. Kuuvartalo yöllä (Cocktail Bar (1981))
12. Jackpot (Tie vie (1982))
13. Linnunradan laidalla (Imperiumin vastaisku (1988))
14. Tihkumme seksiä (Kahdeksas ihme (1985))
15. Savuna ilmaan (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))

setti 2:
16. Urheiluhullu (Paskahatun paluu (1991))
17. Suolaista sadetta (Sadan vuoden päästäkin (2004))
18. Lensin matalalla 2 (- (-))
19. Viihteen kuningas (Tie vie (1982))
20. Murheellisten laulujen maa (Tie vie (1982))
21. Kun olet poissa (Historian suurmiehiä (1990))
22. Baarikärpänen (Imperiumin vastaisku (1988))
23. Vihreän joen rannalla (kauan sitten) (Kahdeksas ihme (1985))
24. Tahroja paperilla (Historian suurmiehiä (1990))
25. Joka päivä ja joka ikinen yö (Valkoinen kupla (1986))
26. Puhtoinen lähiöni (Akun tehdas (1980))
27. Pimeyden tango (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))
28. Kitara, taivas ja tähdet (Kahdeksas ihme (1985))
29. Voi kuinka me sinua kaivataan (Kahdeksas ihme (1985))

encore:
30. Lainelautailevan lehmän maha rock ’n’ roll (Maximum Jee & Jee (1979))
31. Teen sinusta muusia (Aknepop (1978))
32. Njet njet (Maximum Jee & Jee (1979))

YouTubesta löytyy myös muutama video molemmilta keikoilta:

Kuopio: https://www.youtube.com/playlist?list=PLsVziYINquEbSlbkboUi7sasx_S2LTbk5
Kuhmo: https://www.youtube.com/playlist?list=PLsVziYINquEYRpCU0BenBGt-J8qRfJnjH

Toisen setin käynnisti vanha sotaratsu Urheiluhullu. Mieleen istahti ajatus, että eihän tuon biisin pitäisi missään olosuhteissa olla noin toimiva kuin se on. Keikalla vain toimii, ja aika usein melko mallikkaasti. Setin hittiosaston toinen helmiveto oli Suolaista sadetta. Kauniisti akustisena soiva kappale oli sovitettu sikäli uusiksi, että loppusoitto ei ollut sähkökeikoilta tuttu, venytetty malli vaan kompaktimpi ja keikan luonteeseen sopivampi.

Elokuiselta Ratinan juhlakeikalta olivat settiin jääneet Lensin matalalla 2 sekä Viihteen kuningas, jossa Syrjän veljekset pääsevät vuorottelemaan lauluvastuussa. Kumpaakin biisiä kuulisi mielellään jatkossakin keikoilla. Ensin mainitussa Ruusukallio soitteli säkeistöissä kontrabassoaan jousella tuoden aivan uusia sävyjä Eppu-musiikkiin.

Toisessa setissä välijutustelut jäivät vähemmälle ja musiikki nostettiin esiin. Keskisetin hempeilyt Kun olet poissa, Joka päivä ja joka ikinen yö sekä Vihreän joen rannalla (kauan sitten) pääsivät oikeuksiinsa konserttitunnelmassa, jossa yleisö todella kuunteli musiikkia. Varsinkin Kun olet poissa oli molempina kokeminani iltoina tunnelmaltaan todella intiimi Akun soittaessa rumpujaan pehmeästi vispilöillä.

Loppupuolella Safka pääsi haitarinsa varteen jo alussa mainitun Pimeyden tangon merkeissä. ”Tango” nousee aina seuraavalle portaalle, kun siinä soivat Safkan sävelet. Varsinaisen setin viimeisenä kuullussa Voi kuinka me sinua kaivataan-numerossa kuultiin alkuperäiselle levyversiolle ominainen sovitus sekä lopussa Martin kiljaisut. Hyvä!

Encore koostui kolmesta kappaleesta, jotka kaikki päiväytyvät 70-luvulle. Lainelautaileva lehmän maha rock’n’roll hykerrytti yleisöä, Teen sinusta muusia hämmensi ja Njet njet päätti keikan tutulla kaavalla yleisönlaulatuksineen.

Yhteenvedollisesti on pakko sanoa, että tällä kertaa Kuhmo vei Kuopiota yleismeiningiltään. Oma paikkani molemmissa saleissa oli samassa kohtaa, mutta jälkimmäisellä keikalla äänimaisema oli alusta saakka paremmin balanssissa ja erityisesti Safkan koskettimet sekä Ruusukallion basso erottuivat paremmin. Settilista oli siis molemmilla keikoilla sama.

Ensi viikolla olisi ohjelmassa vielä Joensuun pysäkki. Eput ovat mainiossa vireessä ja tarjoavat tällä kiertueella jokaiselle jotakin: ensimmäinen setti upoaa ns. ”hardcore-faneihin” ja toisella tyydytetään hittien nälkä. Toivottavasti kummallisuuksia jää myös kesän keikkoihin, joiden jälkeen bändi jääkin sitten pienelle tauolle. Olisikohan nyt sen uuden levyn paikka sitten?

Tässä vielä biisilista kokonaisuudessaan:

setti 1:
1. Kaikki häipyy, on vain nyt (Valkoinen kupla (1986))
2. En saa mielestä sinua (Valkoinen kupla (1986))
3. Olin vain tuuli (Sadan vuoden päästäkin (2004))
4. Minun aurinkolasit (Akun tehdas (1980))
5. Kun jatsia kuunneltiin (Valkoinen kupla (1986))
6. Kun valot tulevat vastaan (Syvään päähän (2007))
7. Kuulen parran kasvun (Tie vie (1982))
8. Niinkuin jää palaa (Sadan vuoden päästäkin (2004))
9. Poltan loppuun tupakin (Akun tehdas (1980))
10. Pois meluun ja tuiskeeseen (Valkoinen kupla (1986))
11. Kuuvartalo yöllä (Cocktail Bar (1981))
12. Jackpot (Tie vie (1982))
13. Linnunradan laidalla (Imperiumin vastaisku (1988))
14. Tihkumme seksiä (Kahdeksas ihme (1985))
15. Savuna ilmaan (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))

setti 2:
16. Urheiluhullu (Paskahatun paluu (1991))
17. Suolaista sadetta (Sadan vuoden päästäkin (2004))
18. Lensin matalalla 2 (- (-))
19. Viihteen kuningas (Tie vie (1982))
20. Murheellisten laulujen maa (Tie vie (1982))
21. Kun olet poissa (Historian suurmiehiä (1990))
22. Baarikärpänen (Imperiumin vastaisku (1988))
23. Vihreän joen rannalla (kauan sitten) (Kahdeksas ihme (1985))
24. Tahroja paperilla (Historian suurmiehiä (1990))
25. Joka päivä ja joka ikinen yö (Valkoinen kupla (1986))
26. Puhtoinen lähiöni (Akun tehdas (1980))
27. Pimeyden tango (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))
28. Kitara, taivas ja tähdet (Kahdeksas ihme (1985))
29. Voi kuinka me sinua kaivataan (Kahdeksas ihme (1985))

encore:
30. Lainelautailevan lehmän maha rock ’n’ roll (Maximum Jee & Jee (1979))
31. Teen sinusta muusia (Aknepop (1978))
32. Njet njet (Maximum Jee & Jee (1979))

YouTubesta löytyy myös muutama video molemmilta keikoilta:

Kuopio: https://www.youtube.com/playlist?list=PLsVziYINquEbSlbkboUi7sasx_S2LTbk5
Kuhmo: https://www.youtube.com/playlist?list=PLsVziYINquEYRpCU0BenBGt-J8qRfJnjH

Toisen setin käynnisti vanha sotaratsu Urheiluhullu. Mieleen istahti ajatus, että eihän tuon biisin pitäisi missään olosuhteissa olla noin toimiva kuin se on. Keikalla vain toimii, ja aika usein melko mallikkaasti. Setin hittiosaston toinen helmiveto oli Suolaista sadetta. Kauniisti akustisena soiva kappale oli sovitettu sikäli uusiksi, että loppusoitto ei ollut sähkökeikoilta tuttu, venytetty malli vaan kompaktimpi ja keikan luonteeseen sopivampi.

Elokuiselta Ratinan juhlakeikalta olivat settiin jääneet Lensin matalalla 2 sekä Viihteen kuningas, jossa Syrjän veljekset pääsevät vuorottelemaan lauluvastuussa. Kumpaakin biisiä kuulisi mielellään jatkossakin keikoilla. Ensin mainitussa Ruusukallio soitteli säkeistöissä kontrabassoaan jousella tuoden aivan uusia sävyjä Eppu-musiikkiin.

Toisessa setissä välijutustelut jäivät vähemmälle ja musiikki nostettiin esiin. Keskisetin hempeilyt Kun olet poissa, Joka päivä ja joka ikinen yö sekä Vihreän joen rannalla (kauan sitten) pääsivät oikeuksiinsa konserttitunnelmassa, jossa yleisö todella kuunteli musiikkia. Varsinkin Kun olet poissa oli molempina kokeminani iltoina tunnelmaltaan todella intiimi Akun soittaessa rumpujaan pehmeästi vispilöillä.

Loppupuolella Safka pääsi haitarinsa varteen jo alussa mainitun Pimeyden tangon merkeissä. ”Tango” nousee aina seuraavalle portaalle, kun siinä soivat Safkan sävelet. Varsinaisen setin viimeisenä kuullussa Voi kuinka me sinua kaivataan-numerossa kuultiin alkuperäiselle levyversiolle ominainen sovitus sekä lopussa Martin kiljaisut. Hyvä!

Encore koostui kolmesta kappaleesta, jotka kaikki päiväytyvät 70-luvulle. Lainelautaileva lehmän maha rock’n’roll hykerrytti yleisöä, Teen sinusta muusia hämmensi ja Njet njet päätti keikan tutulla kaavalla yleisönlaulatuksineen.

Yhteenvedollisesti on pakko sanoa, että tällä kertaa Kuhmo vei Kuopiota yleismeiningiltään. Oma paikkani molemmissa saleissa oli samassa kohtaa, mutta jälkimmäisellä keikalla äänimaisema oli alusta saakka paremmin balanssissa ja erityisesti Safkan koskettimet sekä Ruusukallion basso erottuivat paremmin. Settilista oli siis molemmilla keikoilla sama.

Ensi viikolla olisi ohjelmassa vielä Joensuun pysäkki. Eput ovat mainiossa vireessä ja tarjoavat tällä kiertueella jokaiselle jotakin: ensimmäinen setti upoaa ns. ”hardcore-faneihin” ja toisella tyydytetään hittien nälkä. Toivottavasti kummallisuuksia jää myös kesän keikkoihin, joiden jälkeen bändi jääkin sitten pienelle tauolle. Olisikohan nyt sen uuden levyn paikka sitten?

Tässä vielä biisilista kokonaisuudessaan:

setti 1:
1. Kaikki häipyy, on vain nyt (Valkoinen kupla (1986))
2. En saa mielestä sinua (Valkoinen kupla (1986))
3. Olin vain tuuli (Sadan vuoden päästäkin (2004))
4. Minun aurinkolasit (Akun tehdas (1980))
5. Kun jatsia kuunneltiin (Valkoinen kupla (1986))
6. Kun valot tulevat vastaan (Syvään päähän (2007))
7. Kuulen parran kasvun (Tie vie (1982))
8. Niinkuin jää palaa (Sadan vuoden päästäkin (2004))
9. Poltan loppuun tupakin (Akun tehdas (1980))
10. Pois meluun ja tuiskeeseen (Valkoinen kupla (1986))
11. Kuuvartalo yöllä (Cocktail Bar (1981))
12. Jackpot (Tie vie (1982))
13. Linnunradan laidalla (Imperiumin vastaisku (1988))
14. Tihkumme seksiä (Kahdeksas ihme (1985))
15. Savuna ilmaan (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))

setti 2:
16. Urheiluhullu (Paskahatun paluu (1991))
17. Suolaista sadetta (Sadan vuoden päästäkin (2004))
18. Lensin matalalla 2 (- (-))
19. Viihteen kuningas (Tie vie (1982))
20. Murheellisten laulujen maa (Tie vie (1982))
21. Kun olet poissa (Historian suurmiehiä (1990))
22. Baarikärpänen (Imperiumin vastaisku (1988))
23. Vihreän joen rannalla (kauan sitten) (Kahdeksas ihme (1985))
24. Tahroja paperilla (Historian suurmiehiä (1990))
25. Joka päivä ja joka ikinen yö (Valkoinen kupla (1986))
26. Puhtoinen lähiöni (Akun tehdas (1980))
27. Pimeyden tango (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))
28. Kitara, taivas ja tähdet (Kahdeksas ihme (1985))
29. Voi kuinka me sinua kaivataan (Kahdeksas ihme (1985))

encore:
30. Lainelautailevan lehmän maha rock ’n’ roll (Maximum Jee & Jee (1979))
31. Teen sinusta muusia (Aknepop (1978))
32. Njet njet (Maximum Jee & Jee (1979))

YouTubesta löytyy myös muutama video molemmilta keikoilta:

Kuopio:
Kuhmo: https://www.youtube.com/playlist?list=PLsVziYINquEYRpCU0BenBGt-J8qRfJnjH

Toisen setin käynnisti vanha sotaratsu Urheiluhullu. Mieleen istahti ajatus, että eihän tuon biisin pitäisi missään olosuhteissa olla noin toimiva kuin se on. Keikalla vain toimii, ja aika usein melko mallikkaasti. Setin hittiosaston toinen helmiveto oli Suolaista sadetta. Kauniisti akustisena soiva kappale oli sovitettu sikäli uusiksi, että loppusoitto ei ollut sähkökeikoilta tuttu, venytetty malli vaan kompaktimpi ja keikan luonteeseen sopivampi.

Elokuiselta Ratinan juhlakeikalta olivat settiin jääneet Lensin matalalla 2 sekä Viihteen kuningas, jossa Syrjän veljekset pääsevät vuorottelemaan lauluvastuussa. Kumpaakin biisiä kuulisi mielellään jatkossakin keikoilla. Ensin mainitussa Ruusukallio soitteli säkeistöissä kontrabassoaan jousella tuoden aivan uusia sävyjä Eppu-musiikkiin.

Toisessa setissä välijutustelut jäivät vähemmälle ja musiikki nostettiin esiin. Keskisetin hempeilyt Kun olet poissa, Joka päivä ja joka ikinen yö sekä Vihreän joen rannalla (kauan sitten) pääsivät oikeuksiinsa konserttitunnelmassa, jossa yleisö todella kuunteli musiikkia. Varsinkin Kun olet poissa oli molempina kokeminani iltoina tunnelmaltaan todella intiimi Akun soittaessa rumpujaan pehmeästi vispilöillä.

Loppupuolella Safka pääsi haitarinsa varteen jo alussa mainitun Pimeyden tangon merkeissä. ”Tango” nousee aina seuraavalle portaalle, kun siinä soivat Safkan sävelet. Varsinaisen setin viimeisenä kuullussa Voi kuinka me sinua kaivataan-numerossa kuultiin alkuperäiselle levyversiolle ominainen sovitus sekä lopussa Martin kiljaisut. Hyvä!

Encore koostui kolmesta kappaleesta, jotka kaikki päiväytyvät 70-luvulle. Lainelautaileva lehmän maha rock’n’roll hykerrytti yleisöä, Teen sinusta muusia hämmensi ja Njet njet päätti keikan tutulla kaavalla yleisönlaulatuksineen.

Yhteenvedollisesti on pakko sanoa, että tällä kertaa Kuhmo vei Kuopiota yleismeiningiltään. Oma paikkani molemmissa saleissa oli samassa kohtaa, mutta jälkimmäisellä keikalla äänimaisema oli alusta saakka paremmin balanssissa ja erityisesti Safkan koskettimet sekä Ruusukallion basso erottuivat paremmin. Settilista oli siis molemmilla keikoilla sama.

Ensi viikolla olisi ohjelmassa vielä Joensuun pysäkki. Eput ovat mainiossa vireessä ja tarjoavat tällä kiertueella jokaiselle jotakin: ensimmäinen setti upoaa ns. ”hardcore-faneihin” ja toisella tyydytetään hittien nälkä. Toivottavasti kummallisuuksia jää myös kesän keikkoihin, joiden jälkeen bändi jääkin sitten pienelle tauolle. Olisikohan nyt sen uuden levyn paikka sitten?

Tässä vielä biisilista kokonaisuudessaan:

setti 1:
1. Kaikki häipyy, on vain nyt (Valkoinen kupla (1986))
2. En saa mielestä sinua (Valkoinen kupla (1986))
3. Olin vain tuuli (Sadan vuoden päästäkin (2004))
4. Minun aurinkolasit (Akun tehdas (1980))
5. Kun jatsia kuunneltiin (Valkoinen kupla (1986))
6. Kun valot tulevat vastaan (Syvään päähän (2007))
7. Kuulen parran kasvun (Tie vie (1982))
8. Niinkuin jää palaa (Sadan vuoden päästäkin (2004))
9. Poltan loppuun tupakin (Akun tehdas (1980))
10. Pois meluun ja tuiskeeseen (Valkoinen kupla (1986))
11. Kuuvartalo yöllä (Cocktail Bar (1981))
12. Jackpot (Tie vie (1982))
13. Linnunradan laidalla (Imperiumin vastaisku (1988))
14. Tihkumme seksiä (Kahdeksas ihme (1985))
15. Savuna ilmaan (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))

setti 2:
16. Urheiluhullu (Paskahatun paluu (1991))
17. Suolaista sadetta (Sadan vuoden päästäkin (2004))
18. Lensin matalalla 2 (- (-))
19. Viihteen kuningas (Tie vie (1982))
20. Murheellisten laulujen maa (Tie vie (1982))
21. Kun olet poissa (Historian suurmiehiä (1990))
22. Baarikärpänen (Imperiumin vastaisku (1988))
23. Vihreän joen rannalla (kauan sitten) (Kahdeksas ihme (1985))
24. Tahroja paperilla (Historian suurmiehiä (1990))
25. Joka päivä ja joka ikinen yö (Valkoinen kupla (1986))
26. Puhtoinen lähiöni (Akun tehdas (1980))
27. Pimeyden tango (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))
28. Kitara, taivas ja tähdet (Kahdeksas ihme (1985))
29. Voi kuinka me sinua kaivataan (Kahdeksas ihme (1985))

encore:
30. Lainelautailevan lehmän maha rock ’n’ roll (Maximum Jee & Jee (1979))
31. Teen sinusta muusia (Aknepop (1978))
32. Njet njet (Maximum Jee & Jee (1979))

YouTubesta löytyy myös muutama video molemmilta keikoilta:

Kuopio:
Kuhmo:

Toisen setin käynnisti vanha sotaratsu Urheiluhullu. Mieleen istahti ajatus, että eihän tuon biisin pitäisi missään olosuhteissa olla noin toimiva kuin se on. Keikalla vain toimii, ja aika usein melko mallikkaasti. Setin hittiosaston toinen helmiveto oli Suolaista sadetta. Kauniisti akustisena soiva kappale oli sovitettu sikäli uusiksi, että loppusoitto ei ollut sähkökeikoilta tuttu, venytetty malli vaan kompaktimpi ja keikan luonteeseen sopivampi.

Elokuiselta Ratinan juhlakeikalta olivat settiin jääneet Lensin matalalla 2 sekä Viihteen kuningas, jossa Syrjän veljekset pääsevät vuorottelemaan lauluvastuussa. Kumpaakin biisiä kuulisi mielellään jatkossakin keikoilla. Ensin mainitussa Ruusukallio soitteli säkeistöissä kontrabassoaan jousella tuoden aivan uusia sävyjä Eppu-musiikkiin.

Toisessa setissä välijutustelut jäivät vähemmälle ja musiikki nostettiin esiin. Keskisetin hempeilyt Kun olet poissa, Joka päivä ja joka ikinen yö sekä Vihreän joen rannalla (kauan sitten) pääsivät oikeuksiinsa konserttitunnelmassa, jossa yleisö todella kuunteli musiikkia. Varsinkin Kun olet poissa oli molempina kokeminani iltoina tunnelmaltaan todella intiimi Akun soittaessa rumpujaan pehmeästi vispilöillä.

Loppupuolella Safka pääsi haitarinsa varteen jo alussa mainitun Pimeyden tangon merkeissä. ”Tango” nousee aina seuraavalle portaalle, kun siinä soivat Safkan sävelet. Varsinaisen setin viimeisenä kuullussa Voi kuinka me sinua kaivataan-numerossa kuultiin alkuperäiselle levyversiolle ominainen sovitus sekä lopussa Martin kiljaisut. Hyvä!

Encore koostui kolmesta kappaleesta, jotka kaikki päiväytyvät 70-luvulle. Lainelautaileva lehmän maha rock’n’roll hykerrytti yleisöä, Teen sinusta muusia hämmensi ja Njet njet päätti keikan tutulla kaavalla yleisönlaulatuksineen.

Yhteenvedollisesti on pakko sanoa, että tällä kertaa Kuhmo vei Kuopiota yleismeiningiltään. Oma paikkani molemmissa saleissa oli samassa kohtaa, mutta jälkimmäisellä keikalla äänimaisema oli alusta saakka paremmin balanssissa ja erityisesti Safkan koskettimet sekä Ruusukallion basso erottuivat paremmin. Settilista oli siis molemmilla keikoilla sama.

Ensi viikolla olisi ohjelmassa vielä Joensuun pysäkki. Eput ovat mainiossa vireessä ja tarjoavat tällä kiertueella jokaiselle jotakin: ensimmäinen setti upoaa ns. ”hardcore-faneihin” ja toisella tyydytetään hittien nälkä. Toivottavasti kummallisuuksia jää myös kesän keikkoihin, joiden jälkeen bändi jääkin sitten pienelle tauolle. Olisikohan nyt sen uuden levyn paikka sitten?

Tässä vielä biisilista kokonaisuudessaan:

setti 1:
1. Kaikki häipyy, on vain nyt (Valkoinen kupla (1986))
2. En saa mielestä sinua (Valkoinen kupla (1986))
3. Olin vain tuuli (Sadan vuoden päästäkin (2004))
4. Minun aurinkolasit (Akun tehdas (1980))
5. Kun jatsia kuunneltiin (Valkoinen kupla (1986))
6. Kun valot tulevat vastaan (Syvään päähän (2007))
7. Kuulen parran kasvun (Tie vie (1982))
8. Niinkuin jää palaa (Sadan vuoden päästäkin (2004))
9. Poltan loppuun tupakin (Akun tehdas (1980))
10. Pois meluun ja tuiskeeseen (Valkoinen kupla (1986))
11. Kuuvartalo yöllä (Cocktail Bar (1981))
12. Jackpot (Tie vie (1982))
13. Linnunradan laidalla (Imperiumin vastaisku (1988))
14. Tihkumme seksiä (Kahdeksas ihme (1985))
15. Savuna ilmaan (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))

setti 2:
16. Urheiluhullu (Paskahatun paluu (1991))
17. Suolaista sadetta (Sadan vuoden päästäkin (2004))
18. Lensin matalalla 2 (- (-))
19. Viihteen kuningas (Tie vie (1982))
20. Murheellisten laulujen maa (Tie vie (1982))
21. Kun olet poissa (Historian suurmiehiä (1990))
22. Baarikärpänen (Imperiumin vastaisku (1988))
23. Vihreän joen rannalla (kauan sitten) (Kahdeksas ihme (1985))
24. Tahroja paperilla (Historian suurmiehiä (1990))
25. Joka päivä ja joka ikinen yö (Valkoinen kupla (1986))
26. Puhtoinen lähiöni (Akun tehdas (1980))
27. Pimeyden tango (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))
28. Kitara, taivas ja tähdet (Kahdeksas ihme (1985))
29. Voi kuinka me sinua kaivataan (Kahdeksas ihme (1985))

encore:
30. Lainelautailevan lehmän maha rock ’n’ roll (Maximum Jee & Jee (1979))
31. Teen sinusta muusia (Aknepop (1978))
32. Njet njet (Maximum Jee & Jee (1979))

YouTubesta löytyy myös muutama video molemmilta keikoilta:

Kuopio: https://www.youtube.com/playlist?list=PLsVziYINquEbSlbkboUi7sasx_S2LTbk5
Kuhmo: https://www.youtube.com/playlist?list=PLsVziYINquEbSlbkboUi7sasx_S2LTbk5

Toisen setin käynnisti vanha sotaratsu Urheiluhullu. Mieleen istahti ajatus, että eihän tuon biisin pitäisi missään olosuhteissa olla noin toimiva kuin se on. Keikalla vain toimii, ja aika usein melko mallikkaasti. Setin hittiosaston toinen helmiveto oli Suolaista sadetta. Kauniisti akustisena soiva kappale oli sovitettu sikäli uusiksi, että loppusoitto ei ollut sähkökeikoilta tuttu, venytetty malli vaan kompaktimpi ja keikan luonteeseen sopivampi.

Elokuiselta Ratinan juhlakeikalta olivat settiin jääneet Lensin matalalla 2 sekä Viihteen kuningas, jossa Syrjän veljekset pääsevät vuorottelemaan lauluvastuussa. Kumpaakin biisiä kuulisi mielellään jatkossakin keikoilla. Ensin mainitussa Ruusukallio soitteli säkeistöissä kontrabassoaan jousella tuoden aivan uusia sävyjä Eppu-musiikkiin.

Toisessa setissä välijutustelut jäivät vähemmälle ja musiikki nostettiin esiin. Keskisetin hempeilyt Kun olet poissa, Joka päivä ja joka ikinen yö sekä Vihreän joen rannalla (kauan sitten) pääsivät oikeuksiinsa konserttitunnelmassa, jossa yleisö todella kuunteli musiikkia. Varsinkin Kun olet poissa oli molempina kokeminani iltoina tunnelmaltaan todella intiimi Akun soittaessa rumpujaan pehmeästi vispilöillä.

Loppupuolella Safka pääsi haitarinsa varteen jo alussa mainitun Pimeyden tangon merkeissä. ”Tango” nousee aina seuraavalle portaalle, kun siinä soivat Safkan sävelet. Varsinaisen setin viimeisenä kuullussa Voi kuinka me sinua kaivataan-numerossa kuultiin alkuperäiselle levyversiolle ominainen sovitus sekä lopussa Martin kiljaisut. Hyvä!

Encore koostui kolmesta kappaleesta, jotka kaikki päiväytyvät 70-luvulle. Lainelautaileva lehmän maha rock’n’roll hykerrytti yleisöä, Teen sinusta muusia hämmensi ja Njet njet päätti keikan tutulla kaavalla yleisönlaulatuksineen.

Yhteenvedollisesti on pakko sanoa, että tällä kertaa Kuhmo vei Kuopiota yleismeiningiltään. Oma paikkani molemmissa saleissa oli samassa kohtaa, mutta jälkimmäisellä keikalla äänimaisema oli alusta saakka paremmin balanssissa ja erityisesti Safkan koskettimet sekä Ruusukallion basso erottuivat paremmin. Settilista oli siis molemmilla keikoilla sama.

Ensi viikolla olisi ohjelmassa vielä Joensuun pysäkki. Eput ovat mainiossa vireessä ja tarjoavat tällä kiertueella jokaiselle jotakin: ensimmäinen setti upoaa ns. ”hardcore-faneihin” ja toisella tyydytetään hittien nälkä. Toivottavasti kummallisuuksia jää myös kesän keikkoihin, joiden jälkeen bändi jääkin sitten pienelle tauolle. Olisikohan nyt sen uuden levyn paikka sitten?

Tässä vielä biisilista kokonaisuudessaan:

setti 1:
1. Kaikki häipyy, on vain nyt (Valkoinen kupla (1986))
2. En saa mielestä sinua (Valkoinen kupla (1986))
3. Olin vain tuuli (Sadan vuoden päästäkin (2004))
4. Minun aurinkolasit (Akun tehdas (1980))
5. Kun jatsia kuunneltiin (Valkoinen kupla (1986))
6. Kun valot tulevat vastaan (Syvään päähän (2007))
7. Kuulen parran kasvun (Tie vie (1982))
8. Niinkuin jää palaa (Sadan vuoden päästäkin (2004))
9. Poltan loppuun tupakin (Akun tehdas (1980))
10. Pois meluun ja tuiskeeseen (Valkoinen kupla (1986))
11. Kuuvartalo yöllä (Cocktail Bar (1981))
12. Jackpot (Tie vie (1982))
13. Linnunradan laidalla (Imperiumin vastaisku (1988))
14. Tihkumme seksiä (Kahdeksas ihme (1985))
15. Savuna ilmaan (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))

setti 2:
16. Urheiluhullu (Paskahatun paluu (1991))
17. Suolaista sadetta (Sadan vuoden päästäkin (2004))
18. Lensin matalalla 2 (- (-))
19. Viihteen kuningas (Tie vie (1982))
20. Murheellisten laulujen maa (Tie vie (1982))
21. Kun olet poissa (Historian suurmiehiä (1990))
22. Baarikärpänen (Imperiumin vastaisku (1988))
23. Vihreän joen rannalla (kauan sitten) (Kahdeksas ihme (1985))
24. Tahroja paperilla (Historian suurmiehiä (1990))
25. Joka päivä ja joka ikinen yö (Valkoinen kupla (1986))
26. Puhtoinen lähiöni (Akun tehdas (1980))
27. Pimeyden tango (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))
28. Kitara, taivas ja tähdet (Kahdeksas ihme (1985))
29. Voi kuinka me sinua kaivataan (Kahdeksas ihme (1985))

encore:
30. Lainelautailevan lehmän maha rock ’n’ roll (Maximum Jee & Jee (1979))
31. Teen sinusta muusia (Aknepop (1978))
32. Njet njet (Maximum Jee & Jee (1979))

YouTubesta löytyy myös muutama video molemmilta keikoilta: Kuopio
Kuhmo: https://www.youtube.com/playlist?list=PLsVziYINquEbSlbkboUi7sasx_S2LTbk5

Toisen setin käynnisti vanha sotaratsu Urheiluhullu. Mieleen istahti ajatus, että eihän tuon biisin pitäisi missään olosuhteissa olla noin toimiva kuin se on. Keikalla vain toimii, ja aika usein melko mallikkaasti. Setin hittiosaston toinen helmiveto oli Suolaista sadetta. Kauniisti akustisena soiva kappale oli sovitettu sikäli uusiksi, että loppusoitto ei ollut sähkökeikoilta tuttu, venytetty malli vaan kompaktimpi ja keikan luonteeseen sopivampi.

Elokuiselta Ratinan juhlakeikalta olivat settiin jääneet Lensin matalalla 2 sekä Viihteen kuningas, jossa Syrjän veljekset pääsevät vuorottelemaan lauluvastuussa. Kumpaakin biisiä kuulisi mielellään jatkossakin keikoilla. Ensin mainitussa Ruusukallio soitteli säkeistöissä kontrabassoaan jousella tuoden aivan uusia sävyjä Eppu-musiikkiin.

Toisessa setissä välijutustelut jäivät vähemmälle ja musiikki nostettiin esiin. Keskisetin hempeilyt Kun olet poissa, Joka päivä ja joka ikinen yö sekä Vihreän joen rannalla (kauan sitten) pääsivät oikeuksiinsa konserttitunnelmassa, jossa yleisö todella kuunteli musiikkia. Varsinkin Kun olet poissa oli molempina kokeminani iltoina tunnelmaltaan todella intiimi Akun soittaessa rumpujaan pehmeästi vispilöillä.

Loppupuolella Safka pääsi haitarinsa varteen jo alussa mainitun Pimeyden tangon merkeissä. ”Tango” nousee aina seuraavalle portaalle, kun siinä soivat Safkan sävelet. Varsinaisen setin viimeisenä kuullussa Voi kuinka me sinua kaivataan-numerossa kuultiin alkuperäiselle levyversiolle ominainen sovitus sekä lopussa Martin kiljaisut. Hyvä!

Encore koostui kolmesta kappaleesta, jotka kaikki päiväytyvät 70-luvulle. Lainelautaileva lehmän maha rock’n’roll hykerrytti yleisöä, Teen sinusta muusia hämmensi ja Njet njet päätti keikan tutulla kaavalla yleisönlaulatuksineen.

Yhteenvedollisesti on pakko sanoa, että tällä kertaa Kuhmo vei Kuopiota yleismeiningiltään. Oma paikkani molemmissa saleissa oli samassa kohtaa, mutta jälkimmäisellä keikalla äänimaisema oli alusta saakka paremmin balanssissa ja erityisesti Safkan koskettimet sekä Ruusukallion basso erottuivat paremmin. Settilista oli siis molemmilla keikoilla sama.

Ensi viikolla olisi ohjelmassa vielä Joensuun pysäkki. Eput ovat mainiossa vireessä ja tarjoavat tällä kiertueella jokaiselle jotakin: ensimmäinen setti upoaa ns. ”hardcore-faneihin” ja toisella tyydytetään hittien nälkä. Toivottavasti kummallisuuksia jää myös kesän keikkoihin, joiden jälkeen bändi jääkin sitten pienelle tauolle. Olisikohan nyt sen uuden levyn paikka sitten?

Tässä vielä biisilista kokonaisuudessaan:

setti 1:
1. Kaikki häipyy, on vain nyt (Valkoinen kupla (1986))
2. En saa mielestä sinua (Valkoinen kupla (1986))
3. Olin vain tuuli (Sadan vuoden päästäkin (2004))
4. Minun aurinkolasit (Akun tehdas (1980))
5. Kun jatsia kuunneltiin (Valkoinen kupla (1986))
6. Kun valot tulevat vastaan (Syvään päähän (2007))
7. Kuulen parran kasvun (Tie vie (1982))
8. Niinkuin jää palaa (Sadan vuoden päästäkin (2004))
9. Poltan loppuun tupakin (Akun tehdas (1980))
10. Pois meluun ja tuiskeeseen (Valkoinen kupla (1986))
11. Kuuvartalo yöllä (Cocktail Bar (1981))
12. Jackpot (Tie vie (1982))
13. Linnunradan laidalla (Imperiumin vastaisku (1988))
14. Tihkumme seksiä (Kahdeksas ihme (1985))
15. Savuna ilmaan (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))

setti 2:
16. Urheiluhullu (Paskahatun paluu (1991))
17. Suolaista sadetta (Sadan vuoden päästäkin (2004))
18. Lensin matalalla 2 (- (-))
19. Viihteen kuningas (Tie vie (1982))
20. Murheellisten laulujen maa (Tie vie (1982))
21. Kun olet poissa (Historian suurmiehiä (1990))
22. Baarikärpänen (Imperiumin vastaisku (1988))
23. Vihreän joen rannalla (kauan sitten) (Kahdeksas ihme (1985))
24. Tahroja paperilla (Historian suurmiehiä (1990))
25. Joka päivä ja joka ikinen yö (Valkoinen kupla (1986))
26. Puhtoinen lähiöni (Akun tehdas (1980))
27. Pimeyden tango (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))
28. Kitara, taivas ja tähdet (Kahdeksas ihme (1985))
29. Voi kuinka me sinua kaivataan (Kahdeksas ihme (1985))

encore:
30. Lainelautailevan lehmän maha rock ’n’ roll (Maximum Jee & Jee (1979))
31. Teen sinusta muusia (Aknepop (1978))
32. Njet njet (Maximum Jee & Jee (1979))

YouTubesta löytyy myös muutama video molemmilta keikoilta: Kuopio ja Kuhmo

Toisen setin käynnisti vanha sotaratsu Urheiluhullu. Mieleen istahti ajatus, että eihän tuon biisin pitäisi missään olosuhteissa olla noin toimiva kuin se on. Keikalla vain toimii, ja aika usein melko mallikkaasti. Setin hittiosaston toinen helmiveto oli Suolaista sadetta. Kauniisti akustisena soiva kappale oli sovitettu sikäli uusiksi, että loppusoitto ei ollut sähkökeikoilta tuttu, venytetty malli vaan kompaktimpi ja keikan luonteeseen sopivampi.

Elokuiselta Ratinan juhlakeikalta olivat settiin jääneet Lensin matalalla 2 sekä Viihteen kuningas, jossa Syrjän veljekset pääsevät vuorottelemaan lauluvastuussa. Kumpaakin biisiä kuulisi mielellään jatkossakin keikoilla. Ensin mainitussa Ruusukallio soitteli säkeistöissä kontrabassoaan jousella tuoden aivan uusia sävyjä Eppu-musiikkiin.

Toisessa setissä välijutustelut jäivät vähemmälle ja musiikki nostettiin esiin. Keskisetin hempeilyt Kun olet poissa, Joka päivä ja joka ikinen yö sekä Vihreän joen rannalla (kauan sitten) pääsivät oikeuksiinsa konserttitunnelmassa, jossa yleisö todella kuunteli musiikkia. Varsinkin Kun olet poissa oli molempina kokeminani iltoina tunnelmaltaan todella intiimi Akun soittaessa rumpujaan pehmeästi vispilöillä.

Loppupuolella Safka pääsi haitarinsa varteen jo alussa mainitun Pimeyden tangon merkeissä. ”Tango” nousee aina seuraavalle portaalle, kun siinä soivat Safkan sävelet. Varsinaisen setin viimeisenä kuullussa Voi kuinka me sinua kaivataan-numerossa kuultiin alkuperäiselle levyversiolle ominainen sovitus sekä lopussa Martin kiljaisut. Hyvä!

Encore koostui kolmesta kappaleesta, jotka kaikki päiväytyvät 70-luvulle. Lainelautaileva lehmän maha rock’n’roll hykerrytti yleisöä, Teen sinusta muusia hämmensi ja Njet njet päätti keikan tutulla kaavalla yleisönlaulatuksineen.

Yhteenvedollisesti on pakko sanoa, että tällä kertaa Kuhmo vei Kuopiota yleismeiningiltään. Oma paikkani molemmissa saleissa oli samassa kohtaa, mutta jälkimmäisellä keikalla äänimaisema oli alusta saakka paremmin balanssissa ja erityisesti Safkan koskettimet sekä Ruusukallion basso erottuivat paremmin. Settilista oli siis molemmilla keikoilla sama.

Ensi viikolla olisi ohjelmassa vielä Joensuun pysäkki. Eput ovat mainiossa vireessä ja tarjoavat tällä kiertueella jokaiselle jotakin: ensimmäinen setti upoaa ns. ”hardcore-faneihin” ja toisella tyydytetään hittien nälkä. Toivottavasti kummallisuuksia jää myös kesän keikkoihin, joiden jälkeen bändi jääkin sitten pienelle tauolle. Olisikohan nyt sen uuden levyn paikka sitten?

Tässä vielä biisilista kokonaisuudessaan:

setti 1:
1. Kaikki häipyy, on vain nyt (Valkoinen kupla (1986))
2. En saa mielestä sinua (Valkoinen kupla (1986))
3. Olin vain tuuli (Sadan vuoden päästäkin (2004))
4. Minun aurinkolasit (Akun tehdas (1980))
5. Kun jatsia kuunneltiin (Valkoinen kupla (1986))
6. Kun valot tulevat vastaan (Syvään päähän (2007))
7. Kuulen parran kasvun (Tie vie (1982))
8. Niinkuin jää palaa (Sadan vuoden päästäkin (2004))
9. Poltan loppuun tupakin (Akun tehdas (1980))
10. Pois meluun ja tuiskeeseen (Valkoinen kupla (1986))
11. Kuuvartalo yöllä (Cocktail Bar (1981))
12. Jackpot (Tie vie (1982))
13. Linnunradan laidalla (Imperiumin vastaisku (1988))
14. Tihkumme seksiä (Kahdeksas ihme (1985))
15. Savuna ilmaan (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))

setti 2:
16. Urheiluhullu (Paskahatun paluu (1991))
17. Suolaista sadetta (Sadan vuoden päästäkin (2004))
18. Lensin matalalla 2 (- (-))
19. Viihteen kuningas (Tie vie (1982))
20. Murheellisten laulujen maa (Tie vie (1982))
21. Kun olet poissa (Historian suurmiehiä (1990))
22. Baarikärpänen (Imperiumin vastaisku (1988))
23. Vihreän joen rannalla (kauan sitten) (Kahdeksas ihme (1985))
24. Tahroja paperilla (Historian suurmiehiä (1990))
25. Joka päivä ja joka ikinen yö (Valkoinen kupla (1986))
26. Puhtoinen lähiöni (Akun tehdas (1980))
27. Pimeyden tango (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))
28. Kitara, taivas ja tähdet (Kahdeksas ihme (1985))
29. Voi kuinka me sinua kaivataan (Kahdeksas ihme (1985))

encore:
30. Lainelautailevan lehmän maha rock ’n’ roll (Maximum Jee & Jee (1979))
31. Teen sinusta muusia (Aknepop (1978))
32. Njet njet (Maximum Jee & Jee (1979))

YouTubesta löytyy myös muutama video molemmilta keikoilta: Kuopio ja Kuhmo.

Toisen setin käynnisti vanha sotaratsu Urheiluhullu. Mieleen istahti ajatus, että eihän tuon biisin pitäisi missään olosuhteissa olla noin toimiva kuin se on. Keikalla vain toimii, ja aika usein melko mallikkaasti. Setin hittiosaston toinen helmiveto oli Suolaista sadetta. Kauniisti akustisena soiva kappale oli sovitettu sikäli uusiksi, että loppusoitto ei ollut sähkökeikoilta tuttu, venytetty malli vaan kompaktimpi ja keikan luonteeseen sopivampi.

Elokuiselta Ratinan juhlakeikalta olivat settiin jääneet Lensin matalalla 2 sekä Viihteen kuningas, jossa Syrjän veljekset pääsevät vuorottelemaan lauluvastuussa. Kumpaakin biisiä kuulisi mielellään jatkossakin keikoilla. Ensin mainitussa Ruusukallio soitteli säkeistöissä kontrabassoaan jousella tuoden aivan uusia sävyjä Eppu-musiikkiin.

Toisessa setissä välijutustelut jäivät vähemmälle ja musiikki nostettiin esiin. Keskisetin hempeilyt Kun olet poissa, Joka päivä ja joka ikinen yö sekä Vihreän joen rannalla (kauan sitten) pääsivät oikeuksiinsa konserttitunnelmassa, jossa yleisö todella kuunteli musiikkia. Varsinkin Kun olet poissa oli molempina kokeminani iltoina tunnelmaltaan todella intiimi Akun soittaessa rumpujaan pehmeästi vispilöillä.

Loppupuolella Safka pääsi haitarinsa varteen jo alussa mainitun Pimeyden tangon merkeissä. ”Tango” nousee aina seuraavalle portaalle, kun siinä soivat Safkan sävelet. Varsinaisen setin viimeisenä kuullussa Voi kuinka me sinua kaivataan-numerossa kuultiin alkuperäiselle levyversiolle ominainen sovitus sekä lopussa Martin kiljaisut. Hyvä!

Encore koostui kolmesta kappaleesta, jotka kaikki päiväytyvät 70-luvulle. Lainelautaileva lehmän maha rock’n’roll hykerrytti yleisöä, Teen sinusta muusia hämmensi ja Njet njet päätti keikan tutulla kaavalla yleisönlaulatuksineen.

Yhteenvedollisesti on pakko sanoa, että tällä kertaa Kuhmo vei Kuopiota yleismeiningiltään. Oma paikkani molemmissa saleissa oli samassa kohtaa, mutta jälkimmäisellä keikalla äänimaisema oli alusta saakka paremmin balanssissa ja erityisesti Safkan koskettimet sekä Ruusukallion basso erottuivat paremmin. Settilista oli siis molemmilla keikoilla sama.

Ensi viikolla olisi ohjelmassa vielä Joensuun pysäkki. Eput ovat mainiossa vireessä ja tarjoavat tällä kiertueella jokaiselle jotakin: ensimmäinen setti upoaa ns. ”hardcore-faneihin” ja toisella tyydytetään hittien nälkä. Toivottavasti kummallisuuksia jää myös kesän keikkoihin, joiden jälkeen bändi jääkin sitten pienelle tauolle. Olisikohan nyt sen uuden levyn paikka sitten?

Tässä vielä biisilista kokonaisuudessaan:

setti 1:
1. Kaikki häipyy, on vain nyt (Valkoinen kupla (1986))
2. En saa mielestä sinua (Valkoinen kupla (1986))
3. Olin vain tuuli (Sadan vuoden päästäkin (2004))
4. Minun aurinkolasit (Akun tehdas (1980))
5. Kun jatsia kuunneltiin (Valkoinen kupla (1986))
6. Kun valot tulevat vastaan (Syvään päähän (2007))
7. Kuulen parran kasvun (Tie vie (1982))
8. Niinkuin jää palaa (Sadan vuoden päästäkin (2004))
9. Poltan loppuun tupakin (Akun tehdas (1980))
10. Pois meluun ja tuiskeeseen (Valkoinen kupla (1986))
11. Kuuvartalo yöllä (Cocktail Bar (1981))
12. Jackpot (Tie vie (1982))
13. Linnunradan laidalla (Imperiumin vastaisku (1988))
14. Tihkumme seksiä (Kahdeksas ihme (1985))
15. Savuna ilmaan (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))

setti 2:
16. Urheiluhullu (Paskahatun paluu (1991))
17. Suolaista sadetta (Sadan vuoden päästäkin (2004))
18. Lensin matalalla 2 (- (-))
19. Viihteen kuningas (Tie vie (1982))
20. Murheellisten laulujen maa (Tie vie (1982))
21. Kun olet poissa (Historian suurmiehiä (1990))
22. Baarikärpänen (Imperiumin vastaisku (1988))
23. Vihreän joen rannalla (kauan sitten) (Kahdeksas ihme (1985))
24. Tahroja paperilla (Historian suurmiehiä (1990))
25. Joka päivä ja joka ikinen yö (Valkoinen kupla (1986))
26. Puhtoinen lähiöni (Akun tehdas (1980))
27. Pimeyden tango (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))
28. Kitara, taivas ja tähdet (Kahdeksas ihme (1985))
29. Voi kuinka me sinua kaivataan (Kahdeksas ihme (1985))

encore:
30. Lainelautailevan lehmän maha rock ’n’ roll (Maximum Jee & Jee (1979))
31. Teen sinusta muusia (Aknepop (1978))
32. Njet njet (Maximum Jee & Jee (1979))

YouTubesta löytyy myös muutama video molemmilta keikoilta: Kuopio ja Kuhmo.

Toisen setin käynnisti vanha sotaratsu Urheiluhullu. Mieleen istahti ajatus, että eihän tuon biisin pitäisi missään olosuhteissa olla noin toimiva kuin se on. Keikalla vain toimii, ja aika usein melko mallikkaasti. Setin hittiosaston toinen helmiveto oli Suolaista sadetta. Kauniisti akustisena soiva kappale oli sovitettu sikäli uusiksi, että loppusoitto ei ollut sähkökeikoilta tuttu, venytetty malli vaan kompaktimpi ja keikan luonteeseen sopivampi.

Elokuiselta Ratinan juhlakeikalta olivat settiin jääneet Lensin matalalla 2 sekä Viihteen kuningas, jossa Syrjän veljekset pääsevät vuorottelemaan lauluvastuussa. Kumpaakin biisiä kuulisi mielellään jatkossakin keikoilla. Ensin mainitussa Ruusukallio soitteli säkeistöissä kontrabassoaan jousella tuoden aivan uusia sävyjä Eppu-musiikkiin.

Toisessa setissä välijutustelut jäivät vähemmälle ja musiikki nostettiin esiin. Keskisetin hempeilyt Kun olet poissa, Joka päivä ja joka ikinen yö sekä Vihreän joen rannalla (kauan sitten) pääsivät oikeuksiinsa konserttitunnelmassa, jossa yleisö todella kuunteli musiikkia. Varsinkin Kun olet poissa oli molempina kokeminani iltoina tunnelmaltaan todella intiimi Akun soittaessa rumpujaan pehmeästi vispilöillä.

Loppupuolella Safka pääsi haitarinsa varteen jo alussa mainitun Pimeyden tangon merkeissä. ”Tango” nousee aina seuraavalle portaalle, kun siinä soivat Safkan sävelet. Varsinaisen setin viimeisenä kuullussa Voi kuinka me sinua kaivataan-numerossa kuultiin alkuperäiselle levyversiolle ominainen sovitus sekä lopussa Martin kiljaisut. Hyvä!

Encore koostui kolmesta kappaleesta, jotka kaikki päiväytyvät 70-luvulle. Lainelautaileva lehmän maha rock’n’roll hykerrytti yleisöä, Teen sinusta muusia hämmensi ja Njet njet päätti keikan tutulla kaavalla yleisönlaulatuksineen.

Yhteenvedollisesti on pakko sanoa, että tällä kertaa Kuhmo vei Kuopiota yleismeiningiltään. Oma paikkani molemmissa saleissa oli samassa kohtaa, mutta jälkimmäisellä keikalla äänimaisema oli alusta saakka paremmin balanssissa ja erityisesti Safkan koskettimet sekä Ruusukallion basso erottuivat paremmin. Settilista oli siis molemmilla keikoilla sama.

Ensi viikolla olisi ohjelmassa vielä Joensuun pysäkki. Eput ovat mainiossa vireessä ja tarjoavat tällä kiertueella jokaiselle jotakin: ensimmäinen setti upoaa ns. ”hardcore-faneihin” ja toisella tyydytetään hittien nälkä. Toivottavasti kummallisuuksia jää myös kesän keikkoihin, joiden jälkeen bändi jääkin sitten pienelle tauolle. Olisikohan nyt sen uuden levyn paikka sitten?

Tässä vielä biisilista kokonaisuudessaan:

setti 1:
1. Kaikki häipyy, on vain nyt (Valkoinen kupla (1986))
2. En saa mielestä sinua (Valkoinen kupla (1986))
3. Olin vain tuuli (Sadan vuoden päästäkin (2004))
4. Minun aurinkolasit (Akun tehdas (1980))
5. Kun jatsia kuunneltiin (Valkoinen kupla (1986))
6. Kun valot tulevat vastaan (Syvään päähän (2007))
7. Kuulen parran kasvun (Tie vie (1982))
8. Niinkuin jää palaa (Sadan vuoden päästäkin (2004))
9. Poltan loppuun tupakin (Akun tehdas (1980))
10. Pois meluun ja tuiskeeseen (Valkoinen kupla (1986))
11. Kuuvartalo yöllä (Cocktail Bar (1981))
12. Jackpot (Tie vie (1982))
13. Linnunradan laidalla (Imperiumin vastaisku (1988))
14. Tihkumme seksiä (Kahdeksas ihme (1985))
15. Savuna ilmaan (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))

setti 2:
16. Urheiluhullu (Paskahatun paluu (1991))
17. Suolaista sadetta (Sadan vuoden päästäkin (2004))
18. Lensin matalalla 2 (- (-))
19. Viihteen kuningas (Tie vie (1982))
20. Murheellisten laulujen maa (Tie vie (1982))
21. Kun olet poissa (Historian suurmiehiä (1990))
22. Baarikärpänen (Imperiumin vastaisku (1988))
23. Vihreän joen rannalla (kauan sitten) (Kahdeksas ihme (1985))
24. Tahroja paperilla (Historian suurmiehiä (1990))
25. Joka päivä ja joka ikinen yö (Valkoinen kupla (1986))
26. Puhtoinen lähiöni (Akun tehdas (1980))
27. Pimeyden tango (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))
28. Kitara, taivas ja tähdet (Kahdeksas ihme (1985))
29. Voi kuinka me sinua kaivataan (Kahdeksas ihme (1985))

encore:
30. Lainelautailevan lehmän maha rock ’n’ roll (Maximum Jee & Jee (1979))
31. Teen sinusta muusia (Aknepop (1978))
32. Njet njet (Maximum Jee & Jee (1979))

YouTubesta löytyy myös muutama video molemmilta keikoilta: Kuopio ja Kuhmo.

Tässä vielä biisilista kokonaisuudessaan:

setti 1:
1. Kaikki häipyy, on vain nyt (Valkoinen kupla (1986))
2. En saa mielestä sinua (Valkoinen kupla (1986))
3. Olin vain tuuli (Sadan vuoden päästäkin (2004))
4. Minun aurinkolasit (Akun tehdas (1980))
5. Kun jatsia kuunneltiin (Valkoinen kupla (1986))
6. Kun valot tulevat vastaan (Syvään päähän (2007))
7. Kuulen parran kasvun (Tie vie (1982))
8. Niinkuin jää palaa (Sadan vuoden päästäkin (2004))
9. Poltan loppuun tupakin (Akun tehdas (1980))
10. Pois meluun ja tuiskeeseen (Valkoinen kupla (1986))
11. Kuuvartalo yöllä (Cocktail Bar (1981))
12. Jackpot (Tie vie (1982))
13. Linnunradan laidalla (Imperiumin vastaisku (1988))
14. Tihkumme seksiä (Kahdeksas ihme (1985))
15. Savuna ilmaan (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))

setti 2:
16. Urheiluhullu (Paskahatun paluu (1991))
17. Suolaista sadetta (Sadan vuoden päästäkin (2004))
18. Lensin matalalla 2 (- (-))
19. Viihteen kuningas (Tie vie (1982))
20. Murheellisten laulujen maa (Tie vie (1982))
21. Kun olet poissa (Historian suurmiehiä (1990))
22. Baarikärpänen (Imperiumin vastaisku (1988))
23. Vihreän joen rannalla (kauan sitten) (Kahdeksas ihme (1985))
24. Tahroja paperilla (Historian suurmiehiä (1990))
25. Joka päivä ja joka ikinen yö (Valkoinen kupla (1986))
26. Puhtoinen lähiöni (Akun tehdas (1980))
27. Pimeyden tango (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))
28. Kitara, taivas ja tähdet (Kahdeksas ihme (1985))
29. Voi kuinka me sinua kaivataan (Kahdeksas ihme (1985))

encore:
30. Lainelautailevan lehmän maha rock ’n’ roll (Maximum Jee & Jee (1979))
31. Teen sinusta muusia (Aknepop (1978))
32. Njet njet (Maximum Jee & Jee (1979))

YouTubesta löytyy myös muutama video molemmilta keikoilta: Kuopio ja Kuhmo.

Toisen setin käynnisti vanha sotaratsu Urheiluhullu. Mieleen istahti ajatus, että eihän tuon biisin pitäisi missään olosuhteissa olla noin toimiva kuin se on. Keikalla vain toimii, ja aika usein melko mallikkaasti. Setin hittiosaston toinen helmiveto oli Suolaista sadetta. Kauniisti akustisena soiva kappale oli sovitettu sikäli uusiksi, että loppusoitto ei ollut sähkökeikoilta tuttu, venytetty malli vaan kompaktimpi ja keikan luonteeseen sopivampi.

Elokuiselta Ratinan juhlakeikalta olivat settiin jääneet Lensin matalalla 2 sekä Viihteen kuningas, jossa Syrjän veljekset pääsevät vuorottelemaan lauluvastuussa. Kumpaakin biisiä kuulisi mielellään jatkossakin keikoilla. Ensin mainitussa Ruusukallio soitteli säkeistöissä kontrabassoaan jousella tuoden aivan uusia sävyjä Eppu-musiikkiin.

Toisessa setissä välijutustelut jäivät vähemmälle ja musiikki nostettiin esiin. Keskisetin hempeilyt Kun olet poissa, Joka päivä ja joka ikinen yö sekä Vihreän joen rannalla (kauan sitten) pääsivät oikeuksiinsa konserttitunnelmassa, jossa yleisö todella kuunteli musiikkia. Varsinkin Kun olet poissa oli molempina kokeminani iltoina tunnelmaltaan todella intiimi Akun soittaessa rumpujaan pehmeästi vispilöillä.

Loppupuolella Safka pääsi haitarinsa varteen jo alussa mainitun Pimeyden tangon merkeissä. ”Tango” nousee aina seuraavalle portaalle, kun siinä soivat Safkan sävelet. Varsinaisen setin viimeisenä kuullussa Voi kuinka me sinua kaivataan-numerossa kuultiin alkuperäiselle levyversiolle ominainen sovitus sekä lopussa Martin kiljaisut. Hyvä!

Encore koostui kolmesta kappaleesta, jotka kaikki päiväytyvät 70-luvulle. Lainelautaileva lehmän maha rock’n’roll hykerrytti yleisöä, Teen sinusta muusia hämmensi ja Njet njet päätti keikan tutulla kaavalla yleisönlaulatuksineen.

Yhteenvedollisesti on pakko sanoa, että tällä kertaa Kuhmo vei Kuopiota yleismeiningiltään. Oma paikkani molemmissa saleissa oli samassa kohtaa, mutta jälkimmäisellä keikalla äänimaisema oli alusta saakka paremmin balanssissa ja erityisesti Safkan koskettimet sekä Ruusukallion basso erottuivat paremmin. Settilista oli siis molemmilla keikoilla sama.

Ensi viikolla olisi ohjelmassa vielä Joensuun pysäkki. Eput ovat mainiossa vireessä ja tarjoavat tällä kiertueella jokaiselle jotakin: ensimmäinen setti upoaa ns. ”hardcore-faneihin” ja toisella tyydytetään hittien nälkä. Toivottavasti kummallisuuksia jää myös kesän keikkoihin, joiden jälkeen bändi jääkin sitten pienelle tauolle. Olisikohan nyt sen uuden levyn paikka sitten?

Tässä vielä biisilista kokonaisuudessaan:

setti 1:
1. Kaikki häipyy, on vain nyt (Valkoinen kupla (1986))
2. En saa mielestä sinua (Valkoinen kupla (1986))
3. Olin vain tuuli (Sadan vuoden päästäkin (2004))
4. Minun aurinkolasit (Akun tehdas (1980))
5. Kun jatsia kuunneltiin (Valkoinen kupla (1986))
6. Kun valot tulevat vastaan (Syvään päähän (2007))
7. Kuulen parran kasvun (Tie vie (1982))
8. Niinkuin jää palaa (Sadan vuoden päästäkin (2004))
9. Poltan loppuun tupakin (Akun tehdas (1980))
10. Pois meluun ja tuiskeeseen (Valkoinen kupla (1986))
11. Kuuvartalo yöllä (Cocktail Bar (1981))
12. Jackpot (Tie vie (1982))
13. Linnunradan laidalla (Imperiumin vastaisku (1988))
14. Tihkumme seksiä (Kahdeksas ihme (1985))
15. Savuna ilmaan (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))

setti 2:
16. Urheiluhullu (Paskahatun paluu (1991))
17. Suolaista sadetta (Sadan vuoden päästäkin (2004))
18. Lensin matalalla 2 (- (-))
19. Viihteen kuningas (Tie vie (1982))
20. Murheellisten laulujen maa (Tie vie (1982))
21. Kun olet poissa (Historian suurmiehiä (1990))
22. Baarikärpänen (Imperiumin vastaisku (1988))
23. Vihreän joen rannalla (kauan sitten) (Kahdeksas ihme (1985))
24. Tahroja paperilla (Historian suurmiehiä (1990))
25. Joka päivä ja joka ikinen yö (Valkoinen kupla (1986))
26. Puhtoinen lähiöni (Akun tehdas (1980))
27. Pimeyden tango (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))
28. Kitara, taivas ja tähdet (Kahdeksas ihme (1985))
29. Voi kuinka me sinua kaivataan (Kahdeksas ihme (1985))

encore:
30. Lainelautailevan lehmän maha rock ’n’ roll (Maximum Jee & Jee (1979))
31. Teen sinusta muusia (Aknepop (1978))
32. Njet njet (Maximum Jee & Jee (1979))

YouTubesta löytyy myös muutama video molemmilta keikoilta: Kuopio ja Kuhmo.

Toisen setin käynnisti vanha sotaratsu Urheiluhullu. Mieleen istahti ajatus, että eihän tuon biisin pitäisi missään olosuhteissa olla noin toimiva kuin se on. Keikalla vain toimii, ja aika usein melko mallikkaasti. Setin hittiosaston toinen helmiveto oli Suolaista sadetta. Kauniisti akustisena soiva kappale oli sovitettu sikäli uusiksi, että loppusoitto ei ollut sähkökeikoilta tuttu, venytetty malli vaan kompaktimpi ja keikan luonteeseen sopivampi.

Elokuiselta Ratinan juhlakeikalta olivat settiin jääneet Lensin matalalla 2 sekä Viihteen kuningas, jossa Syrjän veljekset pääsevät vuorottelemaan lauluvastuussa. Kumpaakin biisiä kuulisi mielellään jatkossakin keikoilla. Ensin mainitussa Ruusukallio soitteli säkeistöissä kontrabassoaan jousella tuoden aivan uusia sävyjä Eppu-musiikkiin.

Toisessa setissä välijutustelut jäivät vähemmälle ja musiikki nostettiin esiin. Keskisetin hempeilyt Kun olet poissa, Joka päivä ja joka ikinen yö sekä Vihreän joen rannalla (kauan sitten) pääsivät oikeuksiinsa konserttitunnelmassa, jossa yleisö todella kuunteli musiikkia. Varsinkin Kun olet poissa oli molempina kokeminani iltoina tunnelmaltaan todella intiimi Akun soittaessa rumpujaan pehmeästi vispilöillä.

Loppupuolella Safka pääsi haitarinsa varteen jo alussa mainitun Pimeyden tangon merkeissä. ”Tango” nousee aina seuraavalle portaalle, kun siinä soivat Safkan sävelet. Varsinaisen setin viimeisenä kuullussa Voi kuinka me sinua kaivataan-numerossa kuultiin alkuperäiselle levyversiolle ominainen sovitus sekä lopussa Martin kiljaisut. Hyvä!

Encore koostui kolmesta kappaleesta, jotka kaikki päiväytyvät 70-luvulle. Lainelautaileva lehmän maha rock’n’roll hykerrytti yleisöä, Teen sinusta muusia hämmensi ja Njet njet päätti keikan tutulla kaavalla yleisönlaulatuksineen.

Yhteenvedollisesti on pakko sanoa, että tällä kertaa Kuhmo vei Kuopiota yleismeiningiltään. Oma paikkani molemmissa saleissa oli samassa kohtaa, mutta jälkimmäisellä keikalla äänimaisema oli alusta saakka paremmin balanssissa ja erityisesti Safkan koskettimet sekä Ruusukallion basso erottuivat paremmin. Settilista oli siis molemmilla keikoilla sama.

Ensi viikolla olisi ohjelmassa vielä Joensuun pysäkki. Eput ovat mainiossa vireessä ja tarjoavat tällä kiertueella jokaiselle jotakin: ensimmäinen setti upoaa ns. ”hardcore-faneihin” ja toisella tyydytetään hittien nälkä. Toivottavasti kummallisuuksia jää myös kesän keikkoihin, joiden jälkeen bändi jääkin sitten pienelle tauolle. Olisikohan nyt sen uuden levyn paikka sitten?

Tässä vielä biisilista kokonaisuudessaan:

setti 1:
1. Kaikki häipyy, on vain nyt (Valkoinen kupla (1986))
2. En saa mielestä sinua (Valkoinen kupla (1986))
3. Olin vain tuuli (Sadan vuoden päästäkin (2004))
4. Minun aurinkolasit (Akun tehdas (1980))
5. Kun jatsia kuunneltiin (Valkoinen kupla (1986))
6. Kun valot tulevat vastaan (Syvään päähän (2007))
7. Kuulen parran kasvun (Tie vie (1982))
8. Niinkuin jää palaa (Sadan vuoden päästäkin (2004))
9. Poltan loppuun tupakin (Akun tehdas (1980))
10. Pois meluun ja tuiskeeseen (Valkoinen kupla (1986))
11. Kuuvartalo yöllä (Cocktail Bar (1981))
12. Jackpot (Tie vie (1982))
13. Linnunradan laidalla (Imperiumin vastaisku (1988))
14. Tihkumme seksiä (Kahdeksas ihme (1985))
15. Savuna ilmaan (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))

setti 2:
16. Urheiluhullu (Paskahatun paluu (1991))
17. Suolaista sadetta (Sadan vuoden päästäkin (2004))
18. Lensin matalalla 2 (- (-))
19. Viihteen kuningas (Tie vie (1982))
20. Murheellisten laulujen maa (Tie vie (1982))
21. Kun olet poissa (Historian suurmiehiä (1990))
22. Baarikärpänen (Imperiumin vastaisku (1988))
23. Vihreän joen rannalla (kauan sitten) (Kahdeksas ihme (1985))
24. Tahroja paperilla (Historian suurmiehiä (1990))
25. Joka päivä ja joka ikinen yö (Valkoinen kupla (1986))
26. Puhtoinen lähiöni (Akun tehdas (1980))
27. Pimeyden tango (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))
28. Kitara, taivas ja tähdet (Kahdeksas ihme (1985))
29. Voi kuinka me sinua kaivataan (Kahdeksas ihme (1985))

encore:
30. Lainelautailevan lehmän maha rock ’n’ roll (Maximum Jee & Jee (1979))
31. Teen sinusta muusia (Aknepop (1978))
32. Njet njet (Maximum Jee & Jee (1979))

YouTubesta löytyy myös muutama video molemmilta keikoilta: Kuopio ja Kuhmo.

Toisen setin käynnisti vanha sotaratsu Urheiluhullu. Mieleen istahti ajatus, että eihän tuon biisin pitäisi missään olosuhteissa olla noin toimiva kuin se on. Keikalla vain toimii, ja aika usein melko mallikkaasti. Setin hittiosaston toinen helmiveto oli Suolaista sadetta. Kauniisti akustisena soiva kappale oli sovitettu sikäli uusiksi, että loppusoitto ei ollut sähkökeikoilta tuttu, venytetty malli vaan kompaktimpi ja keikan luonteeseen sopivampi.

Elokuiselta Ratinan juhlakeikalta olivat settiin jääneet Lensin matalalla 2 sekä Viihteen kuningas, jossa Syrjän veljekset pääsevät vuorottelemaan lauluvastuussa. Kumpaakin biisiä kuulisi mielellään jatkossakin keikoilla. Ensin mainitussa Ruusukallio soitteli säkeistöissä kontrabassoaan jousella tuoden aivan uusia sävyjä Eppu-musiikkiin.

Toisessa setissä välijutustelut jäivät vähemmälle ja musiikki nostettiin esiin. Keskisetin hempeilyt Kun olet poissa, Joka päivä ja joka ikinen yö sekä Vihreän joen rannalla (kauan sitten) pääsivät oikeuksiinsa konserttitunnelmassa, jossa yleisö todella kuunteli musiikkia. Varsinkin Kun olet poissa oli molempina kokeminani iltoina tunnelmaltaan todella intiimi Akun soittaessa rumpujaan pehmeästi vispilöillä.

Loppupuolella Safka pääsi haitarinsa varteen jo alussa mainitun Pimeyden tangon merkeissä. ”Tango” nousee aina seuraavalle portaalle, kun siinä soivat Safkan sävelet. Varsinaisen setin viimeisenä kuullussa Voi kuinka me sinua kaivataan-numerossa kuultiin alkuperäiselle levyversiolle ominainen sovitus sekä lopussa Martin kiljaisut. Hyvä!

Encore koostui kolmesta kappaleesta, jotka kaikki päiväytyvät 70-luvulle. Lainelautaileva lehmän maha rock’n’roll hykerrytti yleisöä, Teen sinusta muusia hämmensi ja Njet njet päätti keikan tutulla kaavalla yleisönlaulatuksineen.

Yhteenvedollisesti on pakko sanoa, että tällä kertaa Kuhmo vei Kuopiota yleismeiningiltään. Oma paikkani molemmissa saleissa oli samassa kohtaa, mutta jälkimmäisellä keikalla äänimaisema oli alusta saakka paremmin balanssissa ja erityisesti Safkan koskettimet sekä Ruusukallion basso erottuivat paremmin. Settilista oli siis molemmilla keikoilla sama.

Ensi viikolla olisi ohjelmassa vielä Joensuun pysäkki. Eput ovat mainiossa vireessä ja tarjoavat tällä kiertueella jokaiselle jotakin: ensimmäinen setti upoaa ns. ”hardcore-faneihin” ja toisella tyydytetään hittien nälkä. Toivottavasti kummallisuuksia jää myös kesän keikkoihin, joiden jälkeen bändi jääkin sitten pienelle tauolle. Olisikohan nyt sen uuden levyn paikka sitten?

Tässä vielä biisilista kokonaisuudessaan:

setti 1:
1. Kaikki häipyy, on vain nyt (Valkoinen kupla (1986))
2. En saa mielestä sinua (Valkoinen kupla (1986))
3. Olin vain tuuli (Sadan vuoden päästäkin (2004))
4. Minun aurinkolasit (Akun tehdas (1980))
5. Kun jatsia kuunneltiin (Valkoinen kupla (1986))
6. Kun valot tulevat vastaan (Syvään päähän (2007))
7. Kuulen parran kasvun (Tie vie (1982))
8. Niinkuin jää palaa (Sadan vuoden päästäkin (2004))
9. Poltan loppuun tupakin (Akun tehdas (1980))
10. Pois meluun ja tuiskeeseen (Valkoinen kupla (1986))
11. Kuuvartalo yöllä (Cocktail Bar (1981))
12. Jackpot (Tie vie (1982))
13. Linnunradan laidalla (Imperiumin vastaisku (1988))
14. Tihkumme seksiä (Kahdeksas ihme (1985))
15. Savuna ilmaan (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))

setti 2:
16. Urheiluhullu (Paskahatun paluu (1991))
17. Suolaista sadetta (Sadan vuoden päästäkin (2004))
18. Lensin matalalla 2 (- (-))
19. Viihteen kuningas (Tie vie (1982))
20. Murheellisten laulujen maa (Tie vie (1982))
21. Kun olet poissa (Historian suurmiehiä (1990))
22. Baarikärpänen (Imperiumin vastaisku (1988))
23. Vihreän joen rannalla (kauan sitten) (Kahdeksas ihme (1985))
24. Tahroja paperilla (Historian suurmiehiä (1990))
25. Joka päivä ja joka ikinen yö (Valkoinen kupla (1986))
26. Puhtoinen lähiöni (Akun tehdas (1980))
27. Pimeyden tango (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))
28. Kitara, taivas ja tähdet (Kahdeksas ihme (1985))
29. Voi kuinka me sinua kaivataan (Kahdeksas ihme (1985))

encore:
30. Lainelautailevan lehmän maha rock ’n’ roll (Maximum Jee & Jee (1979))
31. Teen sinusta muusia (Aknepop (1978))
32. Njet njet (Maximum Jee & Jee (1979))

YouTubesta löytyy myös muutama video molemmilta keikoilta: Kuopio ja Kuhmo.

Eppu Normaali kiertää paraikaa maan konserttisaleja akustisen Kosketuksessa-kiertueen merkeissä. Kiertue julkistettiin joulukuun alussa ja möi saleihin lippuja nopeaan tahtiin, mutta allekirjoittanut onnistui haalimaan mukavat paikat kolmelle keikalle: kuluneen viikonlopun rientoihin Kuopion Musiikkikeskuksen sekä Kuhmon Kuhmo-talon esiintymisiin ja myös ensi viikonlopun Joensuun Carelia-salin vetoon. Ohessa kuulumisia koottuna kahdesta ensimmäisestä vetäisystä.

Sähkökitarat on siis korvattu akustisilla sekä bassona toimii kontrabasso, ja suurimpana päivityksenä kokoonpanoon on lisätty kosketinsoittimet. Tuolla osastolla vuorottelevat keikoilla Iiro Rantala sekä vuosien varrella useilla levyillä sekä keikoilla mukana ollut Eero ”Safka” Pekkonen. Tänä viikonloppuna oli Safkan vuoro olla mukana. Siinä missä Iiro soittelee bravuuriaan pianoa, vaihtelee Safka biisin mukaan pianon, sähköpianon, urkujen ja legendaarisen Pimeyden tangon haitarin väliä. Komeasti biiseihin istuvia höysteitä kuultiinkin kautta linjan herran sormista.

Molempien keikkojen biisilistat olivat identtiset. Kaksi 75 minuutin settiä + kolmen biisin encore. Ensimmäiseen settiin oli, Martin välijuontojen mukaisestikin, koottu paljon kappaleita joita on harvoin, jos koskaan, kuultu Eppu-keikoilla. Toisessa päästettiin Repullinen hittejä-vaihde käyntiin hittikavalkaadilla.

Biisilistaa oli tullut vakoiltua jo aiempien keikkojen tiimoilta ja tiedossa oli faniherkkupalojen pääsy esille alkupuoliskolla. Avausbiisinä kuultiin, normaalista räimeestä poiketen, aina kuulas Kaikki häipyy, on vain nyt. Näin konserttisalimeininkiin mainiosti istuva teos, joka asetti iltaman tunnelman heti uomiinsa. Toisena kappaleena kuultu En saa mielestä sinua täydensi itselleni Repullisen hittejä niin, että nyt tuolta kokoelmalta on tullut kuultua kaikki kappaleet livenä vähintään kerran. Kyseessä olikin hieno versiointi, jossa levyversion fillailukitaran roolin otti Safkan piano.

Olin vain tuuli kolahti viime kesän Ratinan-keikalla itselleni ja sitä tuli loppuvuodesta kuunneltua aivan uudella korvalla. Iloinen lisä tähänkin settiin siis. Kun jatsia kuunneltiin on soinut viimeisen puolen vuosikymmenen aikana silloin tällöin, joten se ei varsinainen yllätys ollut, mutta varsinkin jälkimmäisellä eli Kuhmon keikalla se lähti liikkeelle varsinkin loppupuolellaan komeasti.

Setin puolivälin paikkeilla kuultiin illan yllätys, Kuulen parran kasvun. Totta kai Tie vie-levyltä kuullaan useampia biisejä, sillä Safkahan soittaa kyseisellä levyllä suuressa roolissa! Tässä numerossa kuultiin mahtava loppusoitto, jonka aikana Marttikin siirtyi Akun rumpusetin viereen soittamaan rytmimunaa ja antoi bändin räimiä koko kapasiteetillaan välillä isostikin rönsyillen. Niinkuin jää palaa, alun perin Sadan vuoden päästäkin-levyllä vuonna 2004 julkaistu outous, kuullaan tällä kiertueella ensimmäistä kertaa keikkasetissä ja se oli ehkä setin kummallisin biisivalinta. Yllätyksetkin kuuluvat Eppu-keikoille.

Valkoinen kupla-levyltä oli ohjelmistossa puolen kymmentä kappaletta. Pois meluun ja tuiskeeseen oli niitä, joita en odottanut ikinä kuulevani keikalla. Tekstintekijä-Martti kertoi kappaleen kertovan vanhenemisesta ja se soikin hämmentävän kauniisti, sillä levyversio on hieman nuukahtanut. Viikonlopun keikkojen päällimäinen mielessä soiva pätkä kuultiinkiin tässä laulussa: ”minkä mä maailmalle mahdan / kun kerran lähden pois / ei kuplia ruiskeeseen / vaan suoraan meluun ja tuiskeeseen”.

Samoilta ajoilta, 80-luvun alusta ennen isointa läpimurtoa, sikiää myös Kuuvartalo yöllä. Viisi vuotta sitten julkaistulla Mutala-levyllä uuden mahdollisuuden saanut biisi, jonka akustinen versio on HUIKEA. Taustakankaalle heijastunut kuutamo ja tummansininen valaistus olivat juuri kohdallaan, tunnelma oli mahtava. Outoiluiden jälkeen ykkössetin loppupuolella kuultiin myös rouheampia vetäisyjä, joista mainittakoon Tihkumme seksiä rock’n’roll-pianoineen.

Toisen setin käynnisti vanha sotaratsu Urheiluhullu. Mieleen istahti ajatus, että eihän tuon biisin pitäisi missään olosuhteissa olla noin toimiva kuin se on. Keikalla vain toimii, ja aika usein melko mallikkaasti. Setin hittiosaston toinen helmiveto oli Suolaista sadetta. Kauniisti akustisena soiva kappale oli sovitettu sikäli uusiksi, että loppusoitto ei ollut sähkökeikoilta tuttu, venytetty malli vaan kompaktimpi ja keikan luonteeseen sopivampi.

Elokuiselta Ratinan juhlakeikalta olivat settiin jääneet Lensin matalalla 2 sekä Viihteen kuningas, jossa Syrjän veljekset pääsevät vuorottelemaan lauluvastuussa. Kumpaakin biisiä kuulisi mielellään jatkossakin keikoilla. Ensin mainitussa Ruusukallio soitteli säkeistöissä kontrabassoaan jousella tuoden aivan uusia sävyjä Eppu-musiikkiin.

Toisessa setissä välijutustelut jäivät vähemmälle ja musiikki nostettiin esiin. Keskisetin hempeilyt Kun olet poissa, Joka päivä ja joka ikinen yö sekä Vihreän joen rannalla (kauan sitten) pääsivät oikeuksiinsa konserttitunnelmassa, jossa yleisö todella kuunteli musiikkia. Varsinkin Kun olet poissa oli molempina kokeminani iltoina tunnelmaltaan todella intiimi Akun soittaessa rumpujaan pehmeästi vispilöillä.

Loppupuolella Safka pääsi haitarinsa varteen jo alussa mainitun Pimeyden tangon merkeissä. ”Tango” nousee aina seuraavalle portaalle, kun siinä soivat Safkan sävelet. Varsinaisen setin viimeisenä kuullussa Voi kuinka me sinua kaivataan-numerossa kuultiin alkuperäiselle levyversiolle ominainen sovitus sekä lopussa Martin kiljaisut. Hyvä!

Encore koostui kolmesta kappaleesta, jotka kaikki päiväytyvät 70-luvulle. Lainelautaileva lehmän maha rock’n’roll hykerrytti yleisöä, Teen sinusta muusia hämmensi ja Njet njet päätti keikan tutulla kaavalla yleisönlaulatuksineen.

Yhteenvedollisesti on pakko sanoa, että tällä kertaa Kuhmo vei Kuopiota yleismeiningiltään. Oma paikkani molemmissa saleissa oli samassa kohtaa, mutta jälkimmäisellä keikalla äänimaisema oli alusta saakka paremmin balanssissa ja erityisesti Safkan koskettimet sekä Ruusukallion basso erottuivat paremmin. Settilista oli siis molemmilla keikoilla sama.

Ensi viikolla olisi ohjelmassa vielä Joensuun pysäkki. Eput ovat mainiossa vireessä ja tarjoavat tällä kiertueella jokaiselle jotakin: ensimmäinen setti uppoaa ns. ”hardcore-faneihin” ja toisella tyydytetään hittien nälkä. Toivottavasti kummallisuuksia jää myös kesän keikkoihin, joiden jälkeen bändi jääkin sitten pienelle tauolle. Olisikohan nyt sen uuden levyn paikka sitten?

Tässä vielä biisilista kokonaisuudessaan:

setti 1:
1. Kaikki häipyy, on vain nyt (Valkoinen kupla (1986))
2. En saa mielestä sinua (Valkoinen kupla (1986))
3. Olin vain tuuli (Sadan vuoden päästäkin (2004))
4. Minun aurinkolasit (Akun tehdas (1980))
5. Kun jatsia kuunneltiin (Valkoinen kupla (1986))
6. Kun valot tulevat vastaan (Syvään päähän (2007))
7. Kuulen parran kasvun (Tie vie (1982))
8. Niinkuin jää palaa (Sadan vuoden päästäkin (2004))
9. Poltan loppuun tupakin (Akun tehdas (1980))
10. Pois meluun ja tuiskeeseen (Valkoinen kupla (1986))
11. Kuuvartalo yöllä (Cocktail Bar (1981))
12. Jackpot (Tie vie (1982))
13. Linnunradan laidalla (Imperiumin vastaisku (1988))
14. Tihkumme seksiä (Kahdeksas ihme (1985))
15. Savuna ilmaan (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))

setti 2:
16. Urheiluhullu (Paskahatun paluu (1991))
17. Suolaista sadetta (Sadan vuoden päästäkin (2004))
18. Lensin matalalla 2 (- (-))
19. Viihteen kuningas (Tie vie (1982))
20. Murheellisten laulujen maa (Tie vie (1982))
21. Kun olet poissa (Historian suurmiehiä (1990))
22. Baarikärpänen (Imperiumin vastaisku (1988))
23. Vihreän joen rannalla (kauan sitten) (Kahdeksas ihme (1985))
24. Tahroja paperilla (Historian suurmiehiä (1990))
25. Joka päivä ja joka ikinen yö (Valkoinen kupla (1986))
26. Puhtoinen lähiöni (Akun tehdas (1980))
27. Pimeyden tango (Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984))
28. Kitara, taivas ja tähdet (Kahdeksas ihme (1985))
29. Voi kuinka me sinua kaivataan (Kahdeksas ihme (1985))

encore:
30. Lainelautailevan lehmän maha rock ’n’ roll (Maximum Jee & Jee (1979))
31. Teen sinusta muusia (Aknepop (1978))
32. Njet njet (Maximum Jee & Jee (1979))

YouTubesta löytyy myös muutama video molemmilta keikoilta: Kuopio ja Kuhmo.

Keikka-arvio: Eppu Normaali @ Retrofest Yks, Järvenpää, 16.7.2016

Kun heinäkuun kolmas viikonloppu vapautui omasta kalenterista, tuli idea lähteä katsomaan vuoden ensimmäinen Eppu Normaali-keikka. ”Kaipa ne sinä viikonloppuna jossain tässä lähellä silloin keikalla ovat” oli ajatus, kun avasin keikkakalenterin. Jaa-a, Järvenpää ja Retrofest Yks-minifestivaali… Mukana lämmittelijöinä Jocke Nyberg Rock Band ja Osmos Cosmos. Viitsiiköhän tuonne lähteä ajelemaan? Totta kai!

Lieksasta käsin suoritetun menomatkan jälkeen ja pikaisen hotellille kirjautumisen perään hyppäsin mainiosti järjestettyyn bussikuljetukseen Järvenpään juna-asemalta Vanhankylän kartanon maisemiin, jotka siis tarjosivat mainiot puitteet kesäiselle rock-iltamalle. Busseja ajeli riittävästi, muutaman minuutin menomatkan aikana niitä näkyi ainakin viisi.

Alueelle käppäillessä Jocke Nyberg Rock Band jo soitti Summer of 69’ia. Setti oli bilebändihenkinen, josta erityisesti ilahdutti Huey Lewis & the Newsin Hip to Be Square. Se ei sentään jokaisen orkesterin listoille kuulu. Leppoisan roudaustauon jälkeen lavan valtasi Osmos Cosmos, joka soitteli niin ikään covereita mutta vahvemmin edeltävältä vuosikymmeneltä eli 70-luvulta. Heidän setistään jäivät mieleen encorena tullut Final Countdown sekä pahaksi korvamadoksi tarttunut Don’t You Want Me, The Human Leaguen klassikko vuodelta 1981.

Kellon lähestyessä iltakymmentä paikalle saapunut yleisö alkoi pakkaantua lavan eteen. Itse sain haalittua paikan ykkösrivistä aika keskeltä, mikä oli hieman yllättävää sillä muuten eturivi jäi varatuksi heti Osmos Cosmosin perään. Eppujen roudaus ja soundien testaus venähti hieman, juontajan mukaan siksi, että Aku oli hankkinut edellisenä päivänä uudet rummut joita viriteltiin hieman ennakkoon ilmoitetun showtimen ylikin.

Parilta viime vuodelta tuttu intronauha pärähti soimaan ja ensimmäisenä kuultiin Tien päällä taas. Erittäin hyvä juttu, että tämä viime vuodelta Kahdeksas ihme-levyn läpisoitoilta tuttu biisi on jäänyt avausbiisiksi tuoden virkistävää vaihtelua. Heti perään jatkettiin samaisen levyn klassikolla, erottamattomasti suomalaiseen kesäyöhön kuuluvalla Vihreän joen rannalla (kauan sitten).

Alkusetin biisejä oli myllätty mukavasti oikeastaan koko 2010-luvun melko vakiona pysyneistä asetuksista. Kolmas numero olikin yksi odotetuista, kun internetistä oli kuullut että vanha sotaratsu Pidetään ikävää oli nostettu taas esille. Viimeksi tämä oli mukana 2010-2011 ja riemastutti todella tällä kertaa. Samoissa tunnelmissa 1970- ja 80-lukujen taitteessa jatkoi myös Suomi-ilmiö, jonka kohdalle piti kännykkämuistiinpanoihin merkitä oikein huutomerkki: joskus kyseinen laulu on meinannut olla vähän läpisoitetun oloinen, mutta lauantai-iltana Järvenpäässä yleisön laulu kantautui yhtenä kovimmista.

Myös seurannut Pimeyden tango on totuttu kuulemaan aikaisemmin myöhemmin setissä, ja sekin oli itse asiassa 2010-luvulla pitkään paitsiossa biisilistoilta. Syyttä suotta, sillä olihan se albuminsa suurimpia hittejä vuonna 1984. ”Miten muuten voi mennä retroilussa pidemmälle, kuin siirtymällä seuraavaan vuoteen? Ja mikäs vuosi tulee vuoden ’84 jälkeen?” Eli ”Tangon” perään kuultiin nykyisin aina rouhea Vuonna ’85. Jos keikan jälkeen etsii Youtubesta yleisön kuvaamia keikkavideoita, niin joka keikalta löytyy pätkä tästä: yleisösuosikki!

Myöskään Afrikka, sarvikuonojen maa ei ole niin vakituinen vieras keikoilla kuin äkkiseltään olettaisi. ”Afrikka” tarjoaa kuitenkin miellyttävän variaation poikkeavalla sykkeellään ja viidakkorummuillaan sekä Pantsen soololla, jossa vilahtaa aina hieman tappingia. On viatonta ja kainoa harrastukseni ainoa oli illan kummallisuus-osastoa jota itse odotin, mutta biisi meni valitettavasti itseltäni melko lailla ohi erään keikallakävijän häiriköinnin takia, jota taltuttamaan tarvittiin useampikin järkkäri.

Yksi hyvän Eppu-keikan osatekijä on, että illan aikana pitää kuulla ainakin yksi biisi joka kertoo bändistä itsestään. ”Tämä kertoo meistä, vaikka sillä onkin Akun nimi”: Akun tehdas! Mainiota! Tehtaan rokkailun ja asiaankuuluvien bassosoolojen jälkeen rauhoituttiin komean Kun olet poissa myötä. Kylmiä väreitä nostattanut KOP on noussut viime vuosina omaksi keikkasuosikiksi biisin sisään rakennetun draaman kaaren myötä ja molemmat kitaristit saavat paikkansa loistaa: tällä kertaa intro venyi hieman ja Torvinen sai soitella täytteitään hieman normaalia enemmän, kun taas Pantse muunteli biisin normaalin kitarakompin kuviota ja hymyili kehitelmilleen itsekin.

Tästä alkoikin hittiputki. Murheellisten laulujen maa pitää tulla aina ja sitä yleisö odottaa. Vaikka senkin mieltää ehkä puhkisoitetuksi, niin keikoilla tulee laulettua joka sana mukana. ”Ryynien” perään, tällä kertaa poikkeuksellisesti ilman välispiikkejä, tuli seuraava helmi eli Joka päivä ja joka ikinen yö. Aikaisemmissakin keikka-arvioissa on tullut ihailtua tätä, mutta jälleen tapa jolla kitarat risteilevät ja koko paketti hehkuu ovat huikeita. Kesäyössä oli taas taikaa. Torvisella oli biisissä capo 5. nauhalla, joten tiedetään mitä todennäköisesti seuraa eli Puhtoinen lähiöni. Tämänkin kohdalla on muistiinpanoissa huutomerkki, sillä P2.L pääsi yllättämään. Keikkaversiossa on aina ollut hyvä rytinä, mutta nyt sitä oli napsu lisää. Lisäksi perinteisesti bassosoolona kuultu, alun perin levyllä vihellyssoolona oleva pätkä kuultiin nyt puhallettavalla melodikalla Ruusukallion toimesta!

Urheiluhullu ei kuulunut settiin viime kesänä, mutta nyt sitä on kuultu. Martti pääsi jälleen pullistelemaan silmissään nuoren Martin kiilto. Kiva oli kuulla tämäkin pitkästä aikaa. Lisää höyryä toi ainoa biisi, jonka olen jokaisella 20:lla Eppu-keikalla kuullut eli Kitara, taivas ja tähdet. Yhteislaulun määrä on tämän biisin kohdalla vakio: aina suuri. Pantse varioi mukavasti kitarakuvioita keikka toisensa jälkeen ja Akulta tuntuu joka kerta lähtevän lapasesta viimeisessä säkeistössä.

Tässä kohtaa keikkaa ei enää ylimääräisiä välihöpötyksiä käyty vaan heti perään lähti Tahroja paperilla. ”Tahrojen” pitää myös päästä yllättämään jotta se tehoaa parhaimmin ja nyt se olikin hieman ennalta-arvaamattomassa kohdassa biisilistaa. Kun tarkasti kuuntelee, niin onhan siinäkin selkäkarvat pystyyn nostava biisi. Kuten oli seuraavakin, aina keikan tunteellinen huippukohta Kaikki häipyy, on vain nyt. Tämän sovitus oli hieman keventynyt eikä ollut enää niin junnaava kuin esimerkiksi viime vuonna. Hieno veto, jota ei haitannut että Martti sääti hieman sanojen kanssa: riimipari piirtyvän-siirtyvän korvautui parilla siirtyvän-siirtyvän.

Pääsetin viimeisenä kuultiin sitten Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset. Mietin jo keikalla, että miten on mahdollista että se säväyttää joka kerta samalla lailla, olipa avausbiisi tai lopetusbiisi. Melkein jalat pettivät alta Torvisen aloitusriffin lähtiessä käyntiin ja hymy ei kaikonnut missään vaiheessa. Sen fiiliksen takia keikkoja kierretään. ”Repun” jälkeen bändi kaikkosi lavan taakse.

Encorea taputeltiin hetkinen, jonka jälkeen Martin sanoin ”tilaisuus teki varkaan”. Pantse pääsi nimittäin tulkitsemaan Baarikärpäsen. Siihenkään ei ole sen enempää lisättävää, aina se laulattaa ja piristää nähdä P mikin varressa. Minun puolestani tämän voisi soittaa joka keikalla. Heti perään raapaistiin liikkeelle ”Nietu” eli Njet njet, jossa Aku pääsi jälleen rouhimaan oikein isolla kädellä. Poikkeuksellisesti ohjelmassa ei kuitenkaan ollut lopun yhteislaulatusta, vaan biisi ajettiin alas suoraviivaisemmin ja siirryttiin suoraan illan viimeiseen, joka tällä kertaa oli Voi kuinka me sinua kaivataan. Senkin funktiosta on vuosien saatossa keskusteltu, mutta onpa vain keikalla aikamoinen teos. Yksinäisen kitaran säestyksellä alkava ja matkan varrella isommaksi ja isommaksi kasvava biisi kyllä on komea Martin loppukiljaisuineen ja Akun patarumpuineen. Joskus oli hankalampi sietää, mutta nykyisellään menee oikein hyvin.

Pari minuuttia yli puolentoista tunnin setin jälkeen iltama oli päätöksessään. Lavalta sain mukaan vielä biisilistan eikä takaisinpäin kulkeneissa bussijonoissakaan älyttömän kauaa tarvinnut jonotella. Hyvä että tuli taas lähdettyä, sillä kyllä kerran-pari kesässään pitää Eput ulkolavoilla kokea. Sinne se musiikki on monilta osin luotu.

Eppu_retrofestBiisilista

Keikka-arvio: Maija Vilkkumaa @ Kerubi, Joensuu, 22.4.2016

Nyt on tullut nähtyä yksi pitkäaikaissuosikeista, Maija Vilkkumaa, livenä. Keikkapaikkana toimi viime aikojen luottoklubi Kerubi Joensuussa perjantai-iltana 22. huhtikuuta.

Maijahan piti muutaman vuoden tauon vuosikymmenen alkupuolella (2011-2015) ja vaihtoi yhtyeensä miehitystä. Ainoana bändin pitkäaikaisjäsenenä soittaa tällä hetkellä hänen aviomiehensä, yhtenä maan kovimmista kitaristeista pidetty Mikko Kosonen. Nykyisestä kokoonpanosta täytyy mainita myös rumpali Heikki Kytölä, myös PMMP:stä tuttu taiteilija, jonka lavapreesensistä yksinään voisi maksaa jo pääsylipun hinnan.

Kyseessä on edelleen viime syksyisen Aja!-albumin tiimoilta tehty kiertue, joten ohjelmassa oli useampi biisi uudelta levyltä. Niitä kuultiinkin yhteensä viisi, joista kohokohdaksi nousi Kissavideoita yhteislaulatuksineen. Mikäli uusi albumi olisi tuotettu bändimaisempaan soundimaailmaan, sitä saattaisi tulla kuunneltua enemmänkin. Livenä, rock-bändin esittämänä, biisit nimittäin pääsevät oikeuksiinsa huomattavasti paremmin. Yksikään uusista ei kuitenkaan jäänyt keikalla vanhempien rallien jalkoihin.

Vanhoista raidoista itselleni kolahtivat kovimmin alkusetistä kuultu Liian kauan, joka ilahdutti myös muuta yleisöä avausnumerona kuullun Onnea-biisin jälkeen huomattavan paljon. Hieman myöhemmin perätysten kuullut Mun elämä ja Satumaa-tango ovat Vilkkumaan uran suurimpia hittejä, joista kokemus paistoi hienosti. Muistuipa mieleen taas, kuinka loistavia rock-kappaleita ne ovatkaan.

Setin puolivälin jälkeen nähtiin mielenkiintoinen synkeämpi vaihe triolla Kaivopuiston jääMä haluanSe ei olekaan niin. Erityisesti viimeinen oli osastoa ”karvat pystyyn”: ehkä jopa illan kohokohta. Kososen laajennettu kitaraintro asetteli Kerubiin mahtavan tunnelman.

Siitä eteenpäin ilta olikin rock-juhlaa: Lottovoitto edusti ainoana biisinä edellä mainittua ura-taukoa edeltävää Kunnes joet muuttaa suuntaa-levyä, ja sitä seurasi kolme biisiä reilun vuosikymmenen takaa: Ei-levyltä poimitut Kristiina ja Ei sekä niiden väliin aseteltu vanha kunnon Ingalsin Laura. Näissä meininki oli kovimmillaan, juuri niin kuin kuuluu. Ensin mainittu pääsi hieman yllättämään itseni potkimalla todella lujasti.

Encoreen tultiin tietenkin, tällä kertaa kahden biisin voimin. Totuutta ja tehtävää taisi itselle tarttua korviin jo julkaisunsa aikoihin 2000-luvun alussa edustaen omassa genressään kotimaista kärkeä. Kertosäehän on ollut stadion-kamaa aina. Viimeisenä kuultiin rouhea versio Kesästä, jossa bändi räimi viimeisetkin energian rippeet Kerubin lavalle puolentoista tunnin keikan päätteeksi.

Hieno rock ’n’ roll –show siis. Keikalle ajellessa muistelin omia kokemuksia Vilkkumaan musiikista, johon liittyy yllättävänkin paljon muistoja. Kaikki levyt on tullut vuosien saatossa kuunneltua ja joihinkin biiseihin on ehtinyt muodostua mukavia mielleyhtymiä. Siksi erityisesti Hiuksissa hiekkaa-biisin puuttuminen jättikin fiiliksen siitä, että Maija & bändi pitää nähdä uudestaankin.

BIISILISTA, MAIJA VILKKUMAA @ KERUBI, JOENSUU, 22.4.2016

1. Onnea
2. Liian kauan
3. Parempii aikoja
4. Mun elämä
5. Satumaa-tango
6. Onkse väärin
7. Kissavideoita
8. Kaivopuiston jää
9. Mä haluan
10. Se ei olekaan niin
11. Lottovoitto
12. Lissu ja mä
13. Kristiina
14. Ingalsin Laura
15. Ei

16. Totuutta ja tehtävää
17. Kesä

Videoita keikalta löytyy täältä:

http://www.youtube.com/playlist?list=PLsVziYINquEajJWz8D76N2dGTrSDbC3Aj

KEIKKA-ARVIO: Saimaa @ KERUBI, JOENSUU, 19.2.2016

Jäsenet T ja A olivat tarkastamassa Saimaan live-kunnon. Millaisin miettein muutama päivä keikan jälkeen?

JÄSEN T

Vuosi sitten olin tarkastamassa Saimaa-bändin ja Pepe Willbergin taidot Joensuun kaupunginorkesterin kanssa. Saimaa tuli uuden levyn myötä Joensuuhun keikalle. Matka Mielen Ytimeen oli vähän vaativampi albumi, eikä auennut ensikuulemalla. Siitä kävi kuitenkin selväksi, että live-soittoa varten on sävellykset tehty.

Kerubi ei mikään maaliman stage ole isolle bändille. Toisaalta bändin imago on sellainen, ettei keikka loppuun tulisi myytyä. Lavalle asteli yhdeksän enempi vähempi hipin näköistä jätkää. Kolme lyömäsoittajaa, basisti, kolme kitaristia, kiippari ja huilisti/fonisti. Kokoonpano oli basistia vaille eri kuin vuosi sitten näkemälläni keikalla. Ja siitä sakista juuri basisti olikin se, jota en itsekään olisi vaihtanut. Bob Marleyn kelkasta tippuneen näköinen bassottelija, Juho Kanervo ei pettänyt tälläkään kertaa. Vaikka miehen ilmeistä voi tulkita välillä hämmennystä, välillä mielipuolista riemua, ei basso tipu missään vaiheessa pelistä. Saimaan sovitukset ovat sellaisia, että ulkopuolisen on vaikea tietää milloin improvisoidaan ja milloin pysytään suunnitelmassa. Kanervon soitto on niin viihdyttävää katseltavaa, ettei tuolla määränpään puutteella ole oikeastaan edes väliä. Se vain vyöryy eteenpäin.

Koko homman pääarkkitehti herra Mikkola on ollut viime aikoina jopa julkisuudessa tekemistensä vuoksi. Miehestä huokui yleisöön asti ilo. Ilo siitä, että sai olla soittamassa kovan bändin kanssa. Välispiikit olivat sopivan harkitsemattomia. Elämän Seppeleestä väännetty ”Elämän Zeppelin” sai jopa bändikaverit naureskelemaan.

Bändiä ja soittoa tuntuivat pitävän kasassa kaksi henkilöä. Jesper Anastasiadis akustisensa kanssa sekä Tumppi Rönnholm keskimmäisessä rumpusetissä. Heillä oli jokseenkin varma ote siitä, mitä keikalla tapahtuisi. Muut vain nauttivat ja leijuivat maailman parhaiden bänditreenien flowssa. Jesperin laulusuoritukset ovat vertaansa vailla. Liekö jonkinlaista syntyperäistä läsnäoloa, mutta mies oli koko ajan kiinni hetkessä ja katsoi päältä, että homma toimi. Harvoin suurelle osalle tuntematon solisti saa noin hyvin koko yleisön mukaansa.

Soolokitaraan oli raahattu Juhani Grönroos. Hänestäkin on tähän asti vain kuullut juttuja ja legendoja pätevyydestä. Miehen 90-luvun habitus ja Les Paul olivat niin erottamasti samaa elävää olentoa, että välillä oli hankala sanoa kumpi hengitti; mies vai kitara. Kitaristi ei oletettavasti katsonut kertaakaan sormiinsa. Silti ainakaan minun sävelkorvaani ei kantautunut vääriä säveliä.

Yllättävänkin ison osan lauluhommista sai toinen rumpali Eppu Kosonen. Miehellä on miellyttävä ääni. Esittämistapakin on niin vilpittömän aito, ettei siitä voi pahaa sanoa. Miehen, ja toki keikankin, yksi kohokohtia oli vallan viiltävä versio Barry Manilown Could It be Magicista. Esiintyminen toi mieleen Antony Hogartin tavan eläytyä. Sitä edelsi kosketinvelho Mikael Myrskogin riipiväsoundinen versiointi Twin Peaksin Laura Palmer’s Themestä. Myrskog on Rönnholmin tapaan ”auta, älä häiritte”-tyyppiä eli esilläolo on täysin toissijaista, vain soittamisella ja kokonaisuuden parantamisella on merkitystä. Huilun ja saksofonin varressa huojui Jussi Paavola, Ranskassakin vähän jazzia nyplännyt tyyppi. Pätevää oli soitto ja puhaltimilla oli selkeä paikka bändin teoksissa. Eikä moitetta laiteta myöskään perkussioiden soittoon. Siellä Tonki Kulku esitti ajoittain väkeviäkin sambarytmejä.

Jossain vaiheessa tunnelmasta muodostui niin tiivis, että tuli kaipuu Woodstockiin ’69. Onneksi tälläkin kertaa musiikki ja pari olutta riittivät tuohon olotilaan. Oletan, ettei jäsen A tarvinnut kuin kahvia.

Miksi en kirjoita tämän enempää biiseistä? Siksi, että niillä ei ole oikeastaan merkitystä. Tuolla bändillä olisi voinut esittää mitä vain ja se olisi kuulostanut hyvältä. En tiedä oliko kokemus oikeastaan keikka vai oliko se tilaisuus päästä katsomaan huippumuusikoiden bänditreenejä. Itselleni on muutenkin keikkojen ”lähteminen” ollut aika sattumanvaraista. Usein juuri tällainen pienehkö bändi saattaa viedä täysin mukanaan, kun isot nimet kykenevät vain olemaan pirun hyviä. Joka tapauksessa varsinkin kaikki soittajat tai soittamista harrastavat, käykää KOKEMASSA Saimaa.

JÄSEN A

T kävikin keskeisimmät mainiosti läpi omassa raportissaan. Kuten etukäteen vähän uumoiltiin oli ilta ennenkaikkea ”musiikkia muusikoille”. Äärimmäisen taitavaa instrumenttien hallintaa ja laulamista monen miehen voimin. Soolojakin kuultiin koko miehistöltä.

Minä voisin hieman sivuta biisejäkin, kun kerran T ei niistä enemmän jutellut. Puolet illan setistä koostui uuden Matka mielen ytimeen-albumin biiseistä ja loput olivat joko uusia covereita tai pari vuotta sitten julkaistun Pepe & Saimaa-levyn tuotoksia. Ennen kaikkea varsinaisen setin aloitus- ja lopetusbiisit olivat paikallaan, muuten jäi hieman sillisalaattimainen vaikutelma. Toki noinkin rönsyilevillä ja progressiivisilla sävelteoksilla lankojen käsissä pitäminen parin tunnin ajan on melkoinen haaste. Plussaa kyllä ehdottomasti siitä, että kaikki encoreissa kuullut biisit olivat omia, Pepe-aikaisia lauluja.

Ja kun T noin isosti kehui, niin minä sitten nipotan vielä hieman, vaikka iltama olikin oikein onnistunut musiikillinen ilotulitus. Johtuikohan perinteisen myöhäisestä keikka-ajankohdasta vai mistä, mutta loppusetistä jatkuva informaatiotulva lavalta yleisöön alkoi jo aiheuttaa pientä päänsärkyä. Mene ja tiedä olisiko miksaus ollut parempi jossain toisessa kohti salia, koska itse todistin koko keikan samoilta jalansijoilta.

Itselleni TOP3-kohokohdiksi muodostuivat:
– Avausnumero, joka nosti keikan jännitteen sopivan korkeaksi.
– Eppu Kososen tulkitsema Could It Be Magic, jota edelsi siis mahtava ja totaalisen puun takaa tullut Laura Palmerin teema Twin Peaksista.
– Viimeinen encore Lyhyenä hetkenä.

Viimeisestä biisistä tulikin mieleeni, että keikan kovimpia ansioita oli saada tajuamaan kuinka kovia biisejä kaikki illan aikana vedetyt Pepe Willberg-projektia varten tehdyt laulut ovat.

Siinäpä sitä. Kyllä Saimaa on näkemisen arvoinen produktio ja selkeästi juurikin Mikkolan sanoin ”höyryjenpäästelyprojekti” muusikoille, jotka tekevät paljon työtään myös tausta-alalla tiukkojen soitannollisten raamien sisällä. Musiikin ja keikkailun iloa – sitä Saimaasta saa.

Illan biisilista

https://www.youtube.com/watch?v=TtU0S8O4dfQ&index=4&list=PLsVziYINquEb1BFGXzG9eb0o_IupmrV1X

Live Ritual: Moonspell @ KERUBI, JOENSUU, 7.11.2015KEIKKA-ARVIO: Moonspell @ KERUBI, JOENSUU, 7.11.2015

In fact, I’ve seen so few gigs in a last couple of years that other members of Ausculto could kick me away. I am a album listener. We have had a discussion about how far I could travel to see a one gig. the categories as follows: Kerubi (6km), Helsinki (400 km) and Stockholm (a couple of days trip). I can tell you that quite a few of the band reaches the Helsinki-status.

Yesterday the Portuguese metal band Moonspell has landed here in Joensuu. The band, whose Sin/Pecado-album I listened a lot about 20 years ago.

I went to gig with my friend. Supporting acts (Jaded Star from Greece, and Dagoba from France), we do not bother to go listen. We watched Dagoba for a minute, but it sounded so generic, that we weren’t been able to settle down to listen.

Stage. Kerubi’s stage isn’t large, but adequate. Especially for damn small audience (app. 150-200). The band’s props was the album cover background fabric and a variety of goggles in gothic theme. Organ pipes in front of synths, drums decorate with goat’s skull as well as Moonspell logo here and there. Kerubi’s ceiling is white and it’s not working with white lights. That is too bright. Dark and heavy lights works better.

Show. Other band was a bit gray, but the presence of Fernando Ribeiro was self-confident. The man looks like Bond’s villain and moved around the entire time. It was too much theatrical at some times, but at least the man sang seriously. Speaks included a little band history and traditional ”It’s great to see you all”-stuff.

Music. Moonspell current discography allows a setlist with hits. Unfortunately, the set list was clumsily built. The first half was furious hit parade, but then we went to the production of Wolfheart, which is in my friend’s words like ”lousy played 69 Eyes, but shittier.” That describes it pretty well. The best songs of the gig came from Sin/Pecado-album. Electronic samples, airy verses and catchy choruses. In fact, not so far from that era successors as Paradise Lost and Type O Negative. Even Sentenced is very similar. Mixing of new songs were good.

The ultimate outcome.
If they fiddle the set list a little bit, the presentation would have been very great. The show started a little too late and there was too small audience. However, the band improved towards the end, despite the weaker compositions. Ribeiro’s grip on the audience was accurate. My shoes was covered with three liters of beer, because so called Finnish fans are so damn drunk. If you have chance to see Moonspell, so go and see. Very professional presentation.

SETLIST:
Breathe (Until We Are No More)
Extinct
Night Eternal
Opium
Awake!
Domina
The Last of Us
Medusalem
Magdalene
Nocturna
Malignia
Vampiria
Trebaruna
Alma Mater

Encore:
Everything Invaded
The Future Is Dark
Full Moon MadnessItse olen Ausculton pojista vähiten keikoilla käyvä. Olen levyihminen. Spinebrainille ei pärjää kukaan ja A:kin on vielä nuoruudenhullu. Olemme jäsen A:n kanssa käyneet keskustelua siitä mihin asti nykyään jaksaa lähteä katsomaan keikkaa. Itse kategorioin seuraavasti: Kerubiin (6km), Helsinkiin (400km) ja Tukholmaan (parin päivän reissu). Voin kertoa, että aika harva bändi yltää enää Helsinki-kategoriaankaan. Saati sitten Tukholma-tasolle.

Onneksi Joensuussa tapaa käydä ajoittain aika koviakin artisteja. Pääasiassa ne käyvät Kerubissa, jonne on kotoani on tuo kuusi kilometriä. Eilen sinne oli saapunut portugalilainen Moonspell. Bändi, jonka Sin/Pecado-albumia tuli aikoinaan kuunneltua paljonkin.

Arvasin, että paikalle saapuvat kaverit ovat vähissä, mutta onneksi Reimaan voi luottaa. Lämppäribändejä (Jaded Star Kreikasta ja Dagoba Ranskasta) emme jaksaneet mennä kuuntelemaan. Tai näimme me Dagobaa minuutin verran, mutta kuulosti niin geneeriseltä, ettei jaksanut asettua kuuntelemaan. Lähdin ottamaan kahvin, Reima otti muuta. Ennen bändin tuloa soi Type O Negativen Love You to Death. Se on aina hyvä asia.

Taidan ottaa Spinebrainin kaavion tähän keikan analysointiin.

Lavastus. Kerubin lava ei ole suuren suuri, mutta riittävä. Varsinkin noin pirun pienelle (150-200) yleisömäärälle. Bändin rekvisiitta oli levynkansitaustakangas ja erilaista gotiikkaa sisältävät härpäkkeet. Urkupillit syntikoiden edessä, vuohen pääkallo rumpujen edustalla sekä Moonspell-logoa siellä täällä. Vähän oli halvan näköinen, mutta asiansa ajava. Kerubin katto on valkoinen ja se ei minusta toimi valkoisten valojen kanssa. Välillä salissa on loisteputkitunnelma eli liian kirkasta. Tummat hevimörrivalot toimivat paremmin.

Esiintyminen. Saattoi olla Portugalin pojilla ihmettelemistä, kun väkeä oli niin vähän. Vaikka enhän minä tosin tiedä millaisia määriä bändin keikalla nykyään käy. Muu bändi oli hiukan harmaa, mutta keulakuva Fernando Ribeiron esiintyminen ei kyllä ollut millään lailla kädenlämpöistä. Bondin pahikseksi sopivalla habituksella heiluva mies elehti ja liikkui koko ajan. Siinä oli suomalaiseen jöröttäjäkansaan ajoittain liikaakin teatraalisuutta, mutta ainakin mies veti tosissaan. Yleisöä kosiskeltiin mukaan kaikissa mahdollisissa käänteissä. Ulospäin ei näkynyt minkäänlaista parkit päällä ajelun tuntua. Välispiikeissä oli hiukan bändin historiaa ja perinteistä ”It’s great to see you all”-meininkiä. Miehet vetivät 4-kymppisiksi ihan riittävällä raivolla, ja ovat arvatenkin vetäneet jo pitkän aikaa, jos naamoista jotain voi päätellä.

Musiikki. Moonspell saisi nykyisellä diskografiallaan aikamoisen hittipaukutuksen aikaiseksi. Valitettavasti settilista oli kömpelösti rakennettu. Alkupuolisko oli hurjaa tykitystä hittien parissa, mutta sitten mentiin Wolfheartin tuotantoon, joka on Reiman sanoin ”paskasti soitettua 69 Eyesia, mutta paskempaa.” Tuo kuvaa sitä aika hyvin. Parhaat kappaleet uusien lisäksi tulee Sin/Pecado-albumilta. Se onkin hyvin ilmestymishetkensä oloista musiikkia. Sähköisiä sampleja, ilmavia säkeistöjä ja tarttuvia kertosäkeitä. Itse asiassa ei olla kaukana tuon ajan muista goottimenestyjistä kuten Paradise Lost tai Type O Negative. Jopa Sentenced on osittain hyvin samanlaista. Miksaus oli uusissa biiseissä hyvä. Koskettimet erottuivat, laulu tuli sopivasti, kitarasoundi oli mahtava eikä volyymit muutenkaan olleet aivoja syövyttävällä tasolla. Wolfheartin biisien aikaan miksaajakin taisi huomata niiden olevan aika kehnoja. Äänimaailma meni epätasapainoiseksi.

Lopputulema. Settilistaa rukkaamalla esitys olisi ollut oikein mainio. Keikka alkoi vähän liian myöhään ja yleisöä oli niukasti. Kuitenkin soittajat pääsivät loppua kohti heikkenevistä sävellyksistä huolimatta paremmin vauhtiin ja Ribeiron ote yleisöstä oli pitävä. Kengillä oli noin kolme litraa kännisten suomijunttien kaatelemaa kaljaa, mutta kyllä Moonspell kannatti silti käydä katsomassa. Ammattimainen esitys.

SETLIST:
Breathe (Until We Are No More)
Extinct
Night Eternal
Opium
Awake!
Domina
The Last of Us
Medusalem
Magdalene
Nocturna
Malignia
Vampiria
Trebaruna
Alma Mater

Encore:
Everything Invaded
The Future Is Dark
Full Moon Madness