Live review: Kimmo Pohjonen & Eric Echampard @ Kerubi, 28.1.2015Keikka-arvio: Kimmo Pohjonen & Eric Echampard @ Kerubi, 28.1.2015

The first live gig of the year is behind. Kimmo Pohjonen and Eric Echampard stopped by in Joensuu during their Winter Tour 2015: they would improvise a soundscape with just an accordion and drums.

Kerubi is a great place for live acts. It was a wednesday evening and still the house felt full and the showtime was 7 PM. It didn’t run until night!

The soundcheck by Pohjonen and Echampard lasted all the way to 18.40. Which was a good thing, because the artists’ were in the mood right when they arrived on stage. During the next hour they moved from feel to another, at times led by the accordion, at times by the drums. There wasn’t one stage banter during the evening, and the tight atmosphere wasn’t cut otherwise.

One of the first questions coming to mind is how do the audience stay interested in playing improvised music for an hour and where will the artists’ find nuances to their act? Pohjonen played the whole evening with the same accordion, but he had a pedal board, which could do some fantasting tricks. Echampard in turn worked with the drums with many kinds of sticks, from mallets through brushes to normal, hard sticks. The sounds went from dusk to fierce.

It was an excellent gig. There was something special about the feel that sparkled from the audience. It’s good to go out and listen to something else than rock ’n’ roll all the time!

Vuoden 2015 ensimmäinen keikkareissu takana. Kohteena Kimmo Pohjosen ja Eric Echampardin talvikiertueen Joensuun pysäkki: ohjelmassa improvisoitua äänimaisemaa haitarin ja rumpujen avulla.

Kerubi on keikkapaikkana aika mahtava. Kyseessä oli keskiviikko-ilta, silti sali tuntui täydeltä ja showtime oli klo 19.00. Ei mennyt yötöiksi!

Pohjosen ja Echampardin soundcheck kesti klo 18.40 saakka. Hyvä niin, sillä taiteilijat olivat moodissa välittömästi astellessaan lavalle. Seuraavan tunnin aikana liikuttiin saumattomasti tunnelmasta toiseen välillä haitarin ja välillä rumpujen liidaamana. Ensimmäistäkään välispiikkiä ei kuultu, eikä tiivistä tunnelmaa katkaistu muutenkaan.

Yksi ensimmäisistä mieleen tulevista kysymyksistä on herkästi, että miten tuollaista improvisoitua soittoa jaksaa kuunnella tunnin verran ja mistä siihen saadaan lisättyä vivahteita? Pohjonen soitti koko illan ajan samalla haitarilla, mutta hänellä oli käytössään melkoisiin (todella hyvällä maulla) temppuihin yltävä pedaalilauta. Echampard puolestaan käsitteli settiään lukuisilla eri kapuloilla malleteista vispilöiden kautta tavallisiin, koviin kapuloihin. Välillä hämysteltiin, välillä paukuteltiin menemään oikeinkin rajusti.

Olihan se hieno keikka. Yleisöstäkin säkenöi jotain harvinaista transsimaista ilmapiiriä. Välillä on hyvä käydä kuuntelemassa muutakin kuin aina sitä rokkenrollin räimettä!