The Essence of Metal – 4. Touch of EvilMetallimusiikin olemus – 4. Kosketus pahan puolelle

HOWLIN’ WOLF – MOANIN’ IN THE MOONLIGHT (1959)

Howlin’ Wolf was a quite old man when he made his first recordings. He was born in 1910 and his debut album was released in 1959. However, this did not mean that he had not previously performed.

The Blues legend, rightly called Chester Burnett, got his artist name from her grandfather, who told stories about wolves. The grandpa told that the wolves would take him away unless the boy could behave. The boy’s childhood was raw, and he was forced out from his home. When it came time to get back, Chester got his mother’s anger over him because he made ”devil’s music” in to earn money.

Howlin ’Wolf is a truly respected artist in blues music. The Bluesmaker, without exception, was an impressive sight at that time. Almost two metres and about 140 kg impressed not only his appearance but also his voice. The howling, the harmonica, and the shifty eyes created the evil presence.

The lyrics really took audience into the dark side, or at least the sense of it. The same wickedness or fear of presence has subsequently been perceptible, for example, in The Doors and Jimi Hendrix, both of them have a solid place among the creators of metal. Both have been coworkers of Howlin ’Wolf.

Clearly from the metal side, his admirers are publicly named Dave Mustaine, who, with Megadeth, is also versioning I Ain’t Superstitious in Peace Sells… But Who’s Buying album. That song was Willie Dixon’s, but Howlin ’Wolf originally recorded it.

His debut album, Moanin ’in the Moonlight (1959), which is quite a good blues record. ”That’s Evil…” as the man singing…

https://www.youtube.com/watch?v=09j6vMdKi3E

Photo: dirtyrock.comHOWLIN’ WOLF – MOANIN’ IN THE MOONLIGHT (1959)

Howlin’ Wolf siirtyi levyttävien artistien joukkoon iän puolesta todella myöhään. Mies kun syntyi 1910 ja debyyttialbumi julkaistiin heti kohta 1959. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, etteikö mies olisi aiemmin esiintynyt.

Blues-legenda, oikealta nimeltään Chester Burnett, sai taiteilijanimensä isoisältään, joka kertoi tarinoita susista. Vaari nimittäin pelotteli, että sudet vievät mennessään, ellei poika osaa käyttäytyä. Pojan lapsuus oli raaka ja kotoakin mies joutui pois. Reissuilla rähjääntyi ja palattuaan Chester sai äidin vihat niskaansa siitä syystä, että oli esittänyt ”paholaisen musiikkia” rahaa ansaitakseen.

Howlin’ Wolf on blues- ja musiikkipiireissä todella arvostettu artisti. Kärkikolmikkoon poikkeuksetta nimetty bluesmies oli vaikuttava näky tuohon aikaan. Lähes kaksimetrinen ja noin 140-kiloinen mies teki vaikutuksen olemuksensa lisäksi myös äänellään. Ulvonta, huuliharppu ja lymyilevä katse loivat pahan läsnäoloa.

Sanoitukset veivät oikeasti pahan puolelle tai ainakin aavistukseen siitä. Samaa pahuutta tai pelon läsnäoloa on myöhemmin ollut havaittavissa esimerkiksi The Doorsin ja Jimi Hendrixin esiitymisissä, joilla molemmilla on selkeä paikka metallin syntymisen vaikuttimina. Molemmat ovat Howlin’ Wolfia coveroineetkin.

Selkeästi metallin puolelta hänen ihailijoihin on julkisesti itsensä nimennyt Dave Mustaine, joka Megadethin kanssa versioikin I Ain’t Superstitiousia Peace Sells… But Who’s Buying-albumilla. Tuo kappale toki oli Willie Dixonin hommia, mutta Howlin’ Wolf sen alunperin äänitti.

Listalta löytyy bluesjätin debyyttialbumi Moanin’ in the Moonlight, joka on ihan pätevä blues-levy. Kyllä se metalliväellekin uppoaa. ”That’s evil…”, kuten mies itse laulaa…

https://www.youtube.com/watch?v=09j6vMdKi3E

Kuva: dirtyrock.com

The Essence of Metal – 3. Tales of Chuck BerryMetallimusiikin olemus – 3. Chuck Berryn tarinat

CHUCK BERRY – BERRY IS ON TOP (1959)

Chuck Berry brought guitar solos into rock music. Blues bent to rock n’ roll and when there’s a dark-skinned man to play guitar, it was strange enough for youth.

In fact, I’ve seen Chuck Berry’s always a bit of ”one trick pony”. Every other (if not more) of the tracks begins Johnny B. Goode’s intro, and there’s not much variance in chord progression either. Perhaps Berry’s greatest achievement was bringing the stories to music. There’s good stories in every corner of his production. Although the Berry’s music is, in principle, a little boring, it was made somehow right. And of course there was the “duck walk”.

He’s unquestionably a very important pioneer of the all music, even metal. Repeating riffs are one of the main points of metal music and so are the fast guitar solos too. He also knew that he’s doing something new. Eg. Roll over Beethoven is deliberately made to tell how the classical music will give way for the rock music.

Chuck Berry’s Berry is on Top album includes all you need to know about Berry’s work. The following twenty albums have just the same.

We cannot skip the Johnny B. Goode, so there it is.

https://open.spotify.com/album/7qIlDCv2QNNtCrauUzPPP2CHUCK BERRY – BERRY IS ON TOP (1959)

Chuck Berry toi rock-musiikkiin sujuvasti myös kitarasoolot. Blues taipui rock n’ rolliksi ja kun kitaraa vielä raapi tummaihoinen mies, oli se kylliksi omituista tarratakseen nuorisoon.

Itse olen Chuck Berryn nähnyt aina pikkuisen ”one trick ponyna”. Joka toinen (ellei useampikin) kappale alkaa Johnny B. Gooden introlla, eikä sointukierroissakaan juuri varianssia ole. Ehkä Berryn suurin saavutus olikin tarinoiden tuominen musiikkiin. Monessa kappaleessa käydään läpi pitkiä tarinoita ihmisistä ja heidän teoistaan. Vaikka miehen tuotanto on lähtökohtaisesti vähän tylsää, oli siinä jotain oikein. On noita kappaleita niin moni versioinut. Eikä sovi unohtaa ”ankkakävelyä”.

Metallin suunnannäyttäjiä hän kiistatta on. Tietty toisto kuuluu riffeistä elävään metalliin ja tiluttelevat kitarasoolot olivat Berryn myötä tulleet jäädäkseen. Mies myös tiesi tekevänsä jotain uutta. Esim. Roll over Beethoven on tietoisesti tehty kertomaan, kuinka klassiset musiikki-ihanteet saavat väistyä syrjään rockin tieltä.

Chuck Berryn Berry is on Top-albumi sisältää mieheltä oikeastaan kaiken, mitä tarvitsee musiikillisesti tietää. Seuraavat parikymmentä albumia on ihan sitä samaa. Ja näitä kierrättämällä mies on keikkaillut vielä tälläkin vuosikymmennellä.

Johnny B. Goodea ei voi esimerkkipallilta tiputtaa.

https://open.spotify.com/album/7qIlDCv2QNNtCrauUzPPP2

The Essence of Metal – 2. Little Richard roared and used make-upMetallimusiikin olemus – 2. Little Richard karjui ja meikkasi

LITTLE RICHARD – HERE’S LITTLE RICHARD (1957)

Little Richard or Richard Wayne Penniman can be counted to major influencers of rock. Many musicians inspired by this dark-skinned pianist. He renewed music with his playing style, of course, but there’s something more.

Little Richard appeared around the same time as Elvis and Chuck Berry, and of course all liked each other a role model. In particular, Chuck Berry and Little Richard have done a long work on the rock ’n roll. For example, David Bowie and Elton John has told, that Little Richard was one of their biggest influence.

Little Richard was a strange bird in the sense that he was screaming and roaring while he singing. That is reportedly admired by King Diamond. And when you look videos about Little Richard’s acts, you can find even more danger than Elvis.

In addition to this, Little Richard was odd in time with his sexual preferences. He used make-up and that has not been OK for everyone. However, greater problem consisted of voyeurism and sex in public places. He also has a reasonably vague sexual orientation, which led him into difficult cases. He also was a devout believer.

Well, all this mess made him a very interesting artist. A kind of make-up and painting have always been a part of the metal music. As shocking the prevailing norms. Little Richard has been a very great trendsetter, so I completely sign the man’s place in this list.

Musical offering in this album isn’t so diverse that I could say this album is good. But there’s Tutti Frutti.

https://www.youtube.com/watch?v=X7pjP_XkK4U

Photo: pianu.comLITTLE RICHARD – HERE’S LITTLE RICHARD (1957)

Little Richard eli Richard Wayne Penniman voidaan kyseenalaistamatta laskea rockin suuriin vaikuttajiin. Monia muusikoita soitollaan innoittanut tummaihoinen pianisti uudisti musiikkia toki soiton, mutta myös parin muun tavan avulla.

Little Richard esiintyi samoihin aikoihin kuin Chuck Berry, ja molemmathan tietysti pitivät toinen toistaan esikuvanaan. Molemmat ovat tehneet pitkän päivätyön rock ’n rollin parissa. Esikuvaksi miehen ovat kertoneet myös Elton John, David Bowie ja jopa suomalaisista Remu Aaltonen.

Little Richard oli outo lintu siinäkin mielessä, että mies kiljui/karjui laulaessaan. Tätä on tiettävästi ihaillut metallikansasta ainakin King Diamond. Ja kun videoita Little Richardista katselee, on tässä sitä vaaraa vielä jopa Elvistä ja Chuck Berryä runsaammin.

Tämän lisäksi herralla oli aikaansa nähden oudohkoja seksuaalisia mieltymyksiä. Mies nimittäin meikkasi ja sehän ei jollekin osastolle käynyt ollenkaan. Suuremmaksi paheeksi muodostui kuitenkin erilaiset esiintulot vaikka tirkistelijänä ja julkisella paikalla haureuden harjoittajana. Myös kohtuullisen epämääräinen sukupuolinen suuntautuminen olivat tuolle ajalle vaikeita tapauksia.

Tämän lisäksi mies oli vielä harras uskovainen. No, kaikki tämä sekaisin tekivät hänestä hyvin mielenkiintoisen artistin. Eräänlainen meikkaaminen ja maalailu on aina kuulunut metallimusiikkiin. Kuten myös vallitsevien normien järkyttäminen. Siinä Little Richard on ollut oikein erinomainen suunnannäyttäjä, joten allekirjoitan miehen paikan listalla täysin.
Musiikillinen anti ei niin monipuolista ole, että sitä jaksaisi kovin montaa levyllistä kuunnella, mutta kyllä Tutti Fruttilla paikkansa on.

https://www.youtube.com/watch?v=X7pjP_XkK4U

Kuva: pianu.com

The Essence of Metal – 1. Elvis – The Start of Everything?Metallimusiikin olemus – 1. Elviksestäkö kaikki lähti?

ELVIS PRESLEY – ELVIS PRESLEY (1956)

Elvis Aaron Presley received a strong awe for his musicality at a young age. At age 10 he won a singing competition at agricultural exhibition. Soon afrer that, his parents bought him a guitar instead of a bicycle. This guitar he played for hours of music, which is perceived as black music.

When Elvis went to record a birthday present for his mother, received Sam Phillips, director of Sun Records, what he longed: a white man who sounded black. Elvis recorded That’s All Right (Mama) and Sam Phillips gave it to the radio station. After that first presentation hundreds of people called the station hoping it to be played again.

This led to huge popularity. Elvis was moving ”obscene”, and it was very effective to young people. Elvis performances included a lot of improvisation, which also included a wide range of applications phrasing and vocals.

Elvis’ popularity was so immense that when it’s faded, it was a huge drop from a height. After the military service, he separated to his home and rarely appeared in public excl. gigs. Various health problems brought medicines and from the medicines was disappointingly short trip to drugs. However, Elvis died of arrhythmia 08/16/1977.

Meaning for the all music, especially rock music is huge. He could be the most affected artist of 1900’s. Elvis was a character who broke the barriers between races by playing the so-called black music. For the counterbalance of his sex-oozing presence Elvis loved gospel music. Again, this was very revolutionary at that time.

An example album is Elvis’ debut, Elvis Presley (1956), which is made very hastily. Only because of its impact on music is insane. The covers are known to have copied by The Clash. Elvis has been a model for so large number of mega-artists that rock music would be hard to imagine without Elvis. Through this, he would earn almost the role of a saint even metal. I don’t even try to mention the bands that have tried to imitate him.

For the best example of music on this album is Blue Suede Shoes.

Photo: Listchallenges.comELVIS PRESLEY – ELVIS PRESLEY (1956)

Elvis Aaron Presley koki musiikin kautta kunnioitusta jo nuorena. 10-vuotiaana hän voitti maatalousnäyttelyn laulukilpailun. Pian tämän jälkeen hänen vanhempansa ostivat hänelle polkupyörän sijasta kitaran. Tällä kitaralla tapailtiin tuntikaupalla musiikkia, jollaista pääasiassa mustat esittivät.

Kun Elvis meni nauhoittamaan äidilleen syntymäpäivälahjaksi paria kappaletta, sai Sun Recordsin johtaja kauan kaipaamansa. Valkoinen mies, joka kuulostaisi mustalta. Elvis nauhoitti That’s All Right (Mama)-kappaleen nauhalle ja Sam Phillips antoi sen soittoon radioasemalle. Tuon ensisoiton jälkeen sadat ihmiset soittivat asemalle toivoen kappaletta soitettavaksi uudelleen.

Tästä seurasi valtava suosio, jota vaikuttavat live-esiintymiset vain lisäsivät. Elvis liikkui ”siveettömästi”, ja sekös vetosi nuoriin. Elviksen esiintymisessä oli paljon improvisaatiota, johon kuului myös monenlaiset fraseeraukset ja sovellukset laulutavassa.

Elviksen suosio oli niin valtava, että sen hiipuessa pudottiin aika korkealta. Armeija-ajan jälkeen hän eristäytyi kotiinsa ja esiintyi harvoin julkisuudessa. Erilaiset terveysongelmat toivat lääkkeitä ja lääkkeistä oli valitettavan lyhyt matka huumeisiin. Elvis kuitenkin kuoli rytmihäiriöön 16.8.1977.

Merkitys kaikelle musiikille ja varsinkin rock-musiikille on valtava. Häntä voi huoletta pitää jopa 1900-luvun eniten vaikuttaneena artistina. Elvis oli hahmo, joka rikkoi rotujen välisiä aitoja esittämällä täysin varauksetta ns. mustien musiikkia. Seksiäkin tihkuvan esiintymisen vastapainoksi Elvis rakasti gospel-musiikkia. Tämäkin oli hyvin vallankumouksellista tuohon aikaan.

Esimerkkilevynä on Elviksen debyytti Elvis Presley (1956), joka on tehty hyvin hätäisesti. Pelkästään sen vaikutus musiikkiin on mieletön. Kansia on tunnetusti kopioinut The Clash. Esikuvana mies on ollut niin suurelle joukolle mega-artisteja, että hänen jälkeensä seurannutta rock-musiikkia olisi vaikea kuvitella ilman Elvistä. Tätä kautta hän ansaitsisi lähes pyhimyksen roolin jopa metallissa. En edes ala mainitsemaan bändejä, jotka häntä ovat yrittäneet matkia.

Parhaana esimerkkinä albumin musiikista Blue Suede Shoes.

Kuva: Listchallenges.com

The Essence of Metal Music – Prologue Metallimusiikin olemus – Prologi

The essence of metal music has been the subject of many debate in recent years. The topic has always been interested in myself. I have read books, watched documents and walked through an endless maze of metal genres. Now is the time to go on a trip, which is better prepared.

Some time ago I found an interesting article on the subject: ”List Of 1000 Albums That Can Help You To Have A Full And Comprehensive Understanding Of Metal Music”. There’s shown 1000 album, which express the bending of music to the way of metal.

Of course, this is only one aspect, but there has been lot of discussion, and the list is updated according to the proposals. That list attracted me so much that I had to be pulled along.

I thought that I try to thrash out the matter here, too. And this could be very nice possibility for “unmetalheads” to explore their own dark sides. Especially when the trip starts from rock ‘n roll of 1950’s.

Welcome aboard!Metallimusiikin olemuksesta on tullut käytyä keskustelua monellakin taholla. Itsekin sitä taajaan kuuntelevana aihe on aina kiehtonut. Dokumentteja ja kirjoja aiheesta on tullut luettua ja eri genrejen loputtomassa suossa seikkailtua.

Taannoin löysin mielenkiintoisen sivuston aiheeseen liittyen: List Of 1000 Albums That Can Help You To Have A Full And Comprehensive Understanding Of Metal Music”. Artikkelissa on albumiesimerkein pohdittu musiikin taipumista metallin suuntaan.

Toki tämä on vain yksi näkökulma, mutta keskustelua siellä on käyty julmetusti ja listaa on ehdotuksien mukaan päivitetty. Listaihmisenä tuo houkutteli sen verran, että pakko oli tempautua mukaan.

Ajattelin, että yritän täälläkin asiaa puida. Ja tästä voisi olla metallia vierastavien, mutta musiikkia rakastavien hyvä lähteä völjyyn ja tutkimaan omia pimeitä puolia. Varsinkin kun kohti metallia mennään tuolta 1950-luvun rokkenrollista alkaen. Ihan yhtä hyvin se voisi lähteä Afrikan heimomusiikista, mutta sitä on kivikaudella vähemmän albumimittaisena nauhoiteltu.

Tervetuloa matkalle!