Viikon Aivoradio 2/2019

SuedeFlytipping: Ei uskoisi, että minä Sueden otan kuunteluun. Uusi levy on synkempi, ja siksi mielenkiintoinen.

LowFly: Low on ollut paljonkin kuuntelussa ja uusi levy on viime vuoden kärkipaikoilla. Kokonaisuus on, kuin kuuntelisi vähän taajuudelta sivussa olevaa radiota. On siellä silti hyvätkin hetkensä.

PursonThe Contract: Psykedeelisiä säveliä Briteistä. Näissä se alun bassokuvio, määrittää aika pitkälle fiiliksen koko kappaleesta.

ThanatopsisIntroit: Bucketheadin bändi. Ei ihan musiikkia, jollaista luulisi, mutta leppoisaa kuunneltavaa.

Brand NewDesert: Bändillä on tutustumisen arvoista tavaraa. Itsekin vielä haltuun ottamatta.

Clown Core Hell: Kumma projekti ilmeisen kovilta muusikoilta. Rummut, syna, saksofoni ja bajamaja.”

T

Jack The LadTime For Change: Lindisfarne hajosi 1973 kahtia. Alan Hull ja Ray Jackson perustivat uuden Lindisfarnen, kun taas Rod Clements, Simon Cowe ja Ray Laidlaw kasasivat  Jack The Lad yhtyeen. 

Paul McCartneyWhen the Wind is Blowing: Viikon Macca, lempeää tuulen huminaa vuodelta 1971. 

Mike & The MechanicsLiving Years: Totesin A:lle, että Genesis on tuottanut muutaman kovan artistin kuten Collins, Gabriel ja Hackett. Niin ja sitten Rutherford, jonka bändin suurin hitti tämä lienee. 

Tony BanksThe Lie: Tony Banks on Mike Rutherfordin lisäksi ainoa Genesiksen kokoonpanossa alusta alkaen mukana pysynyt bändin jäsen. Kosketinsoittaja on julkaissut myös kuusi sooloalbumia. Ensimmäisensä, A Curious Feeling, 1979

Anthony PhilipsWhich Way The Wind Blows: Philpis oli Genesiksen alkuperäinen kitaristi, joka erosi yhtyeestä sen toisen albumin, Trepass (1970), jälkeen.  Erottuaan yhtyeestä hän perehtyi klassiseen musiikkiin ja erityisesti kitaramusiikkiin, mutta myöskin Sibelius mainitaan. 

Steve HackettThere Are Many Sides To The Night: Hackett ei ollut Genesiksen alkuperäisjäsen, mutta oli yhtyeen kitaristi vuodesta 1971-1977 soittaen mm. omilla suosikeillani Selling England by the Pound ja Lamp Lies Down On Broadway. 

Peter GabrielDown The Dolce Vita: Genesiksen perustajajäsen jätti yhtyeen 1975 lähtiäkseen soolouralle ensimmäisen oman albuminsa hän julkaisi 1977. Nimeä tällä ei ollut, mutta yleisesti tätä kutsutaan nimellä Car (kansikuvansa mukaan).”

Yyte

Skid RowYouth Gone Wild: Tammikuun korvamatoja, joka jostain aina ui mieleen.

The Human LeagueDon’t You Want Me: Tästäkään ei tarvitse nähdä kuin biisin nimi, niin jo alkaa korvissa soida.

Jeff TweedyHaving Been Is No Way to Be: Tweedyn uusi oli luotettavan laatutyötä. Ei liikaa mitään, mutta tyylikkäästi tehty. Hyviä sanoituksia kautta linjan.

Lana Del Reyhope is a dangerous thing for woman like me to have – but i have it: Lanan albumi voi olla vuoden jokereita.

Jussi & The BoysValtatie 66: Vuoden ensimmäinen keikka olisi ohjelmassa huomenissa. Sieltä biisilistalta nostetaan tämä rokettirolli.”

A

Professor BlackI Am the Rock: Lemmyn muistolle hyvä Motörhead-henkinen rock-levy.”

Spinebrain

Aivoradio 1/2019

Andrew Gold – Spooky, Scary Skeletons: Uusi vuosi käynnistyi Matias Kangas-keikalla, jossa kuultiin mm. tästä tehty suomennos.

Phil Collins – In the Air Tonight: Joulupukki toi Collinsin omaelämäkerran. Onhan tämä täydellinen pop-kappale.

Ville Valo & Agents – Ikkunaprinsessa: Toimii juuri niin hyvin kuin olettaa sopi. Pulliaiselta mielenkiintoista, päivitettyä kitaransoittoa.

Juice Leskinen Slam – Mies joka rakastaa itseään: Juice-elokuva ja Mika Sundqvist-kirja veivät tähän aikakauteen. XV yö-levyn helmiä.

Pate Mustajärvi – Ukkometso: Genressään parhaita.”

-A-

Evergrey – The Phantom Letters: Evergreyhän sopii mihin vaan, varsinkin näin bänditreeniviikonloppuna.

Sara – Raskas: Kerrankin kappaleen nimi ja tunnelma kohtaavat. Lumisateiseen ajokeliin täydellistä.

NYOS – Harlem: Tästä oman bändin musiikkiin jollain tapaa verrattavaa metelöintiä.

VIRTA – On the Run: Vähän edellisen tapaan, mutta jazzimmin.

Ghost – Miasma: Olen tainnut tämän aiemminkin jakaa. Ei Ghost pelkkää markkinavoimien jylläystä ole, on siellä ihan soittotaitoakin.

Marianne Faithfull – The Gypsy Faerie Queen: Olisiko tämä soinut Ylen Kissankehdossa viitetekstillä ”kumpi on kiinnostavampi; laulajan vai laulun tarina?” Kuulostaa Nick Cavelta tämä kaveri tässä. Varmaan onkin.

Ihana Leijona – Rosebud: Nyt vasta älysin, että kyseessä on kitaristi Kämäräisen ”toinen minä”. Sometimes I Feel Like Screamin’ tässä paistaa, mutta hienosti tehtynä.

Fucked Up – House of Keys: Kummallinen levy on tämä. Kuunnelkaapa koko albumi ja määritelkää sen jälkeen genre, joka osuu jokaiseen biisiin.

Mark Knopfler – My Bacon Roll: Kuten on aiemminkin kerrottu, niin Mark se jaksaa räpeltää. Tässäkin kitaran soinnut tipahtelevat juuri sen oikean millisekuntimäärän myöhässä.

Tal Wilkenfeld – Under the Sun: Naisbasisti Australiasta. Hienostunut laulusoundi ja se Australian ”jokin”, joka sieltä tulevien kappaleissa aina on.”

-T-

The Runaways – Cherry Bomb: Joan Jett ja Lita Ford samassa bändissä, joten jo se takaa tämän orkesterin energialatauksen.

Peter Framton – Do You Feel Like We Do (Framton Comes Alive!): Menestyksestään huolimatta Peter ei ehkä ole Suomessa kaikkein tunnetuimpia muusikoita.

Steve Perry – We’re Still Here: Steven kolmas sooloalbumi, Traces, julkaistiin viime vuoden lokakuussa. Edellisestä olikin vierähtänyt 24 vuotta. Tunneme hänet myös yhtyeestä nimeltä Journey.

Heart – Barracuda: Musiikkia mm. Charlien Enkelit -elokuvasta yhtyeeltä Heart keulakuvinaan sisarukset Ann ja Nancy Wilson.

Pekko Käppi – Ikuiset pahantekijät: Minulle entuudestaan tuntematonta, mutta ehdottoman kuuntelunarvoista musiikkia.

Traffic – Dream Gerrard: Yhtyeen seitsemänneltä albumilta When The Eagle Flies. Pitkä simppeli kappale, jossa kuitenkin on koukku kätkettynä.”

-Yyte-

Ausculton Aivoradio – Viikko 51/2018

”Tarvinneeko nämä tekstejä?

Jamie Cullum – Let It Snow

Various Artists – O Holy Night

Frank Sinatra – White Christmas

Hanoi Rocks – Dead by X-mas

Juice Leskinen Slam – Me käymme joulun viettohon”
A

Erja Lyytinen, Veeti Kallio, Erika Wikman – Joulun Unelma: Erja oli Oulussa 16.12 ja onhan hän vaan Artisti.

Darlene Love – Christmas (Baby Come Home): Soi komeasti mononakin, kun on ollut tuottaja asialla (Phil Spector).

Trio Töykeät – En etsi valtaa, loistoa: Ja viulu soi (Pekka Kuusisto).

Bob Dylan – Must Be Santa: Kuin Hamboa ruotsalaisittain

Brian Setzer – Boogie Woogie Santa Clause: Onneksi on näinkin swengaavia pukkeja suomalaista mollijoulua raikastamaan.

Clarence Clemons – The Christmas Song: Hyvää Joulua – nauttikaa ystävät”
A

Leevi and the Leavings – Jouluaattona kännissä: Laittaisin tähän mieluummin Jossain on kai vielä joulun, mutta sitä ei Spotifyssa ole. Leevi oli toinen kasetti, jonka sain joululahjaksi.

Juice Leskinen Slam – Joulu Yksin: Jaan tämän joka joulu.

Eppu Normaali – Arkussa vainaan: Eppu Normaalin Repullinen hittejä oli viides kasetti, minkä sain joululahjaksi.

Roy Orbison – She´s a Mystery to me: Roy Orbison oli kolmas kasetti, minkä sain lahjaksi. Se oli kopio ja toisella puolella oli Kirkaa, mutta sekin oli ihan hyvä.

Topi Sorsakoski & Agents: Varjojen Yö: Joka joulu päädymme lopulta kuuntelemaan Topia.

Devin Townsend – Tiny tears: Tämä on minulle SE joululevy.

Ark – Just A Little: Annoin tämän levyn joskus pikkuveljelle lahjaksi. Hyvä muisto tämäkin.

Type O Negative – Wolf Moon (Including Zoanthropic Paranoia): Tämän levyn tunnelma on synkkyyden lisäksi, jotenkin synkkä myös.

Nat King Cole – O Holy Night: Tämä se soi lapsuudessa aina jouluisin. Onhan siinä ääni melkoinen.”
T

Ausculto – Viikon Aivoradio 50/2018

Jason Becker – Valley of Fire: Tätä kappaletta työstäessä on studiossa ollut ahdasta, mutta kokkien määrästä huolimatta soppa on maukasta kimppakitarointia.

Patti Scialfa – Come Tomorrow: Patti on ollut mukana mm. Rolling Stonesien ja Southside Johnnyn & Dukesien levyillä sekä tietysti puolisonsa Bruce Springsteenin. Mutta hän on julkaissut myös kolme sooloalbumia 1993-2007.

Steve Hackett – Under the Eye of the Sun: Lapin kaamoksessa ei juuri aurinko näy, mutta sinne jouluksi tieni vie. Siellä Hackettin aurinkosilmä riittää vallan mainiosti tunnelmaa täyttämään.

Laura Nyro – Sophia: Löysin Lauran musiikin 1968 tastingin myötä. Jo hänen vuokseen se kannatti tehdä. Kappale on Lauran albumilta Mother’s Spiritual, jonka julkaisusta tulee tammikuussa 35-vuotta.

Sex Pistols – Anarchy in The U.K: Brexit vai ei? Osuiko Marraskuussa 1976 Sex Pistols brittiläisyyden ytimeen?

America – Ventura Highway: Ystävälleni Juhalle, joka vietti merkkipäiväänsä Venturan seuduilla.

Wings – Band on The Run: Sir Paul & Co.”
Yyte

Mournful Congregation – The Book Of Kings: 33min hitautta liian kiireisen elämän tasapainoksi”
Spinebrain

Blue Öyster Cult – (Don’t Fear) The Reaper: Viikolla tuli kuunneltua paljon klassikoita. Tätä ei ollut aikoihin tullut kuultua loppuun asti, ja olipa hyvä.

Kansas – Dust in the Wind: Väliosan jouset, ah…

Lynyrd Skynyrd – Free Bird: Tämäkin kolisi pitkästä aikaa. Mikähän tästä mahtaisi olla paras osa?

Lana del Rey – Venice Bitch: Lana syöksyi suoraan tämän vuoden top 10-biisilistalle. Kahdeksan ja puolen minuutin kestolla saa heti pisteet, ja muukin sisältö toimii.

Antony Parviainen – Sylvian joululaulu: Ensimmäinen joululaulu jakoon tälle vuodelle. Onhan se Raskasta joulua kuulunut alusta asti joululevyihin.”
A

Timo Kämäräinen – John´s Suitcase: Timo ”räpeltää” kitaraa.

 E-Type – Angels Crying: Tässä ollaan Mietaan nuorisoseuralla aika lailla väsyneinä ja kylmissään, mutta silti vähissä vaatteissa.

The Residents – Voodoo Doll: Tarantinomaista musiikkia jonnekin Monkey Islandin tunnelmiin.

Antero Lindgren – World Gone Mad: Maantiemusiikkia vakuuttavalla äänellä. Jonnekin Hankasalmen ja Pieksämäen välille, kun alijäähtynyttä vettä vihmoo tuulilasiin.

Stig Dogg feat. Vesta – Korkeilla käytävillä: Stig Doggissa on jotain huvittavaa. Tyhmä mies ei varmasti ole. Tämän kappaleen kuitenkin kruunaa Vesta ja hänen mieletön äänensä.

Gluecifer – Reversed: Rähinärokkia. Täysin väärästä ilmanalasta näihin joulun hetkiin.

ZZ Top – La Grange: Oi, jospa saisin nähdä tämän erään paikallisen trubaduurin esittämänä. Hattu ja partakin hältä taitaa löytyä.

Riverside – Cybernetic Pillow: Surumielistä progea Puolan maalta.

Rihanna – Kiss It Better: Tyttären soittolistalta bongailtu. Aivan hyvä. On voinut olla ennenkin täällä.

Anssi Tikanmäki – Balladi elokuvasta Klaani: Melkoinen sävellys. Tässä on jotain suomalaista joululaulua. Niin synkkä, että katse alkaa etsiä tukevampia kattohirsiä.”
T

Viikon Aivoradio 49/2018

Mark Ronson feat. Miley Cyrus – Nothing Breaks Like a Heart: Viikon tuore nosto. Yllättävän ok. Ronson meinaa olla kultanäppi.

U2 – With or Without You: Ajelumusiikkia, osa 1.

Emma Salokoski Ensemble – Veden alla: Ajelumusiikkia, osa 2. Aina unohtuu miten hyvä tämäkin on.

Causes – Teach Me How to Dance with You: Kitarakuvio tuli vastaan Youtube-videossa. Biisi meinaa livetä hömpäksi, mutta em. kitaroinnilla saa paikkansa soittolistalla.

The Offspring – Bad Habit: Loppuun vähän vanhaa kunnon Offspringiä, ettei mene ihan nössöilyksi.”

-A

Carita Holmström – Shore: Kun on opiskellut pianon soittoa jo 8 vuotiaana Sibeliusakatemissa, lienee saanut hyvän pohjakoulutuksen. Taidolla tehtyä tyylikästä musiikkia.

Ulf Lundell – Snön faller och vid med den: Täll hetkellä kun tätä kirjoitan (4.12) oli runsaan lumisateen päivä. Kappale on vuodelta 1978 ja taustoja laulaa Agnetha Fältskog.

The City – Lady: Tämänkin yhtyeen jäsenenä oli taitava pianisti ja sävelkynäilijä. Carole Kingin perustama yhtye julkaisi yhden albumin, Now That Everything’s Been Said, vuonna 1968.

Jasmin Tabatabai – La Le Lu : Jäljet päättyvät Berliiniin sunnuntaisin – Mina Amiri on tekee myös musiikkia.

Larkin Poe – Sometimes: Atlantalaissiskosten Megan ja Rebecca Lovellin albumi Venom & Faith on juurevaa bluesia.

Blues Section – Kauan kuljen: merkitty Spotifyssa yhtyeen nimiin, mutta käytänössä orkesteri soitti taustoja tällä Ronnie Österbergin singlellä.

-Yyte

Enslaved – E: viime vuoden kärkialbumeita. Metsän ja talventuoksuista menoa.

-T