Ausculton Aivoradio – Viikko 37/2018

Don Henley – Boys of Summer: Alkuperäinen on aina paras…

The Ataris – Boys of Summer: … vai onko?

Don Huonot – Olemme kuin veljet: ”Hyvää yötä ja huomenta” on aina syyskuun levy. Tämä oli tällä kertaa sen paras biisi.

Ryan Adams – My Wrecking Ball (Live at Carnegie Hall; November 17, 2014): Adamsin Carnegie Hall-live on myös pimentyvien iltojen mielen musiikkia. Kun musiikki riisutaan paljaimmilleen, siitä löytyy jännittäviä sävyjä.

Paul McCartney – Hand in Hand: Uutta sir Paulia.

Mitski – Why Didn’t You Stop Me?: 2018-materiaalia. 14 kappaletta käsittävä ”Be the Cowboy”-albumi kestää vain 32 minuuttia, mutta on silti saanut kriitikoilta erittäin hyviä arvioita. Mikähän tämän genre sitten olisi, sen saa kuulija päättää….”
A

Kamasi Washington – Vi Lua Vi Sol: Vocoder ja jazz. Siinä on yhdistelmä. Kerää kamasi ja kuuntele Kamasi.

Soft Cell – Tainted Love: Kuuntelin ihan kokonaisen albumin Soft Celliä. Sen perusteella Tainted Love oli laukaus pimeään, joka sattui osumaan napakymppiin. Muut menivät huti.

Daikaiju – Escape From Nebula M Spacehunter: Pahaenteistä rautalankamusiikkia. Vanhuus iskee, kun tällainen musiikki alkaa toimia.

Laibach – Opus Dei: Slovenialainen outolintu Laibach teki tällaista musiikkia jo vuonna 1987. Kappaleenhan tuntevat kaikki. Coverista siis on kyse.

Grand Funk Railroad – Mean Mistreater: On niin valloittava Rhodes-intro, että pakkohan tämä on listalle nostaa.

Gnarls Barkley – Crazy: Tämä oli jonkun vuoden hitti. Muistan vain musteläiskävideon, joka oli eri hieno sekin. Hyvä biisi. Voisi periaatteessa olla Bondin tunnussävelmä.

Dial – What World Insane: Dialin pitäisi olla progebändi, mutta enemmän tämä kuulostaa funkilta.

Mastodon – Curl of the Burl: Mastodon on syksyn musiikkia. Se ei houkuta kuuntelemaan, mutta saattaa iskeä nurkan takaa kovastikin.

Eppu Normaali – Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset: Tarviikos tätä mitenkään perustella?

Helloween – Eagle Fly Free: Tämä soi tänä aamuna, ja oli pakko nostaa vielä listalle, kun kerrankin ihan hymyn kera tätä sai kuunnella.”
T

Aretha Franklin – Angel: Kappaleen kirjoittivat vuonna 1973 Arethan sisko Carolyn Franklin ja Sonny Saunders. Carolyn laulaa myös taustoja yhdessä Erma Franklinin kanssa (niin ikään Arethan sisko).

Nicole Willis & UMO Jazz Orchestra – Break Free: Kyllähän UMOa Suomessa tarvitaan – tämäkin kappale se todistaa.

Astrid Swan – Special Ones: Lukeminen kannattaa. Syyskuun ensimmäisen sunnuntain Hesarista luin Astrid Swanin konsertista ja kiinnostuin hänen musiikistaan. Parantumatonta syöpää sairastava Astrid tekee herkkää ja kaunista musiikkia.

Jukka Takalo – Ziggy Stardust Pohjanmaalla: On albumeita, jotka ovat enemmän kuin vain sisältönsä verran hyvää musiikkia. Ne koskettavat hetken ja ikuisesti jääden elämään. Ziggy on yksi näistä, ja se on kolahtanut lujaa myös Takalon Jukalle.

Jean-Michel Jarre – Blah Blah Cafe: Jarrea, mutta jotain muuta kuin Oxygenia.

Victor Wooten – U Can’t Hold No Groove (If You Ain’t Got No Pocket): Ja basso soi.

Freddie Falcon – Let’s Have a Party: Klassikkorokkia kainuulaisena tulkintana.”
Yyte

Ausculto – Viikon Aivoradio 36/2018

Eminem – Lose Yourself: Tipahti mystisesti korviin viime viikonloppuna pitkästä, pitkästä aikaa. Tästä ei jotenkin aikanaan ”saanut” tykätä, mutta nyt on kova.

The War on Drugs – Thinking of a Place: Musiikkia hämärtyviin syysiltoihin.

U2 – One: Oli pitkästä aikaa uukaksimaisen laadukkaan kuuloinen.

Ultra Bra – Sinä lähdit pois: Ostin Ultra Bran historiikin ja lukaisin samana iltana kannesta kanteen. Onkohan tämä kympin biisi?

Leevi and the Leavings – Kerro terveiset lapsille: UB-kirjan jälkeen tuli työn alle vihdoin Gösta Sundqvistin elämäkerta. Sillä verukkeella jakoon vaikkapa tämä.”
A

Matti Johannes Koivu – Satumaa: Ihan ok. Pulliainen skitassa.

Eleven – All My Friends: QOTSA:n jäljissä tehtyä stoner-hörhöilyä. Aivan jees.

Tuomo – The Grant: Eipä kovasti jää tämä komppi ja riffi päähän.

Marko Haavisto & Poutahoukat – Paha vaanii: ”…Paholainen vaanii joka kulman takana…”

Vesa-Matti Loiri – Matkarakastaja: Junnu joskus osui sanoituksissaan. Joskus.

Pearl Jam – State of Love and Trust: On tämä aika hyvä aina.

Kirka – Hengaillaan: ”viiskytkaks ja kolkytkuus”, A:n kanssa nähtiin viikonlopun ruokailun lomassa melkoinen cover-suoritus.

Nick Drake – Saturday Sun: Tämäkin pääsee aina yllättämään.

Elvis Presley – Suspicious Minds: Aina ja joka paikassa, ihan hyvin grungen lomassakin.

Stam1na – Enkelinmurskain: Uutta ja hyvän kuuloista Stam-yks-naa.”
T

Electric Light Orchestra – Letter from Spain:  Kyllä tämä on ELOa ja Jeff Lynnen sävelkynästä lähtöisin. Kappaleella on myös yhteys Olympialaisiin, sitä käytettiin taustamusiikkina Barcelonan kisojen mainonnassa.

Kaseva – Syksy: Lehdet kellastuu, ilmat hieman viilenee – tulee syksy. Uskottavahan se vain on.

David Bowie – Let’s Dance: Koko kesän olen kulkenut punaisissa kengissä, joten mikä ettei.

Ian Thomas – Hold On: Ian Thomas on kanadalainen laulaja, säveltäjä, näyttelijä ja kirjailija. Hänen kappaleitaan ovat tehneet mm.  Mannfred Mann’s Earth Band, Chicago, America…niin ja Santana.

Ernos – Ei: Ernos on perustettu 1965 ja keikkailee edelleen. Yhtye julkaisi ensialbuminsa Rutto ja Romu vuonna 1968 ja se sisälsi 11 kappaletta, joista vain yksi (Kaikki hyvin – Good Vibrations / Brian Wilson) oli käännöskappale. Kaikki muut Erno Lindahlin säveltämiä.

Maná – Oye Mi Amor: Santanan Corazon Espinadon tunnemme. Manán solisti Fher Olvera on sen kirjoittanut ja toimii silläkin solistina.

Tito Puente – Oye Como Va (live): Puertoricolaisjuuret omaava Tito syntyi vuonna 1923 New Yorkissa. Hän kävi lapsena piano- ja rumputunneilla ja liittyi ensimmäiseen yhtyeensä 12 vuotiaana. Tämän kappaleen hän julkaisi vuonna 1962.

Okra Playground – Turmio: Etna-Emman voittajalta vahvaa harmonista laulua sekä upeaa soittoa. Kappale pitää tiukasti otteessaan viimeiseen nuottiin asti.”
Yyte

Psychonaut 4 – Don’t Leave The Room: From Georgia with love.

Lifelover – Neckshot: Legendaarinen loppu biisissä.

Pyre – Merciiess Disease: Kovaa dödöä Venäjältä.

Nekro Drunkz – Asshole Casserole: Livenä koettu… Kovaa menoa Portlandista.

King Dude – God Like Me: Surkeahko nimi, onneksi muza parempaa.

Scorched – Mortuary Of Nightmares: Takuuvarmaa jenkkidödöä.

Elderwind – Temple: Yhden miehen bläkkisprojekti Venäjältä… Ladaa 332 x parempi.

Mustan Kuun Lapset – Morfiinisiivet: Erittäin pysäyttävät jäähyväiset.”
Spinebrain

Viikon Aivoradio 34/2018

Ausculton väellä on jälleen hieman kiireinen viikko, joten palaamme Aivoradiossa kesällä kertaalleen käytettyyn albumikonseptiin. Eli jokainen Ausculto-tiimin jäsen on nostanut listalle yhden kokonaisen albumisuosituksen!

Saverio Maccne & Double Ace – Look Twice:  Argentilainen Maccne yhtyeineen julkaisi pari kuukautta sitten uuden levyllisen juurevaa perusmusiikkia. Maccne muuten kortteeraa toisinaan Torniossa, jossa hän myös esiintyi vain viikko albumin julkaisun jälkeen.” –Yyte

Void of Silence – The Sky Over: Erittäin hieno tunnelma ja sävellysten viitekehys sekä taitavaa laulantaa. Kyllä Italia osaa.” -Spinebrain

CMX – Talvikuningas: En ole bändin kokonaisuuksien fani. Mieluummin päinvastoin. Talvikuningas on kuitenkin niin kunnianhimoinen teos, että sille voi helposti antaa yhden levyn mitan elämästään.” -TooM

Daft Punk – Random Access Memories: Menee tähän elokuun viime hetkiin täydellisesti. Levy, johon tulee palattua vuosittain siinä tilanteessa, kun yrittää tarrata kiinni kesän viime rippeistä.” -A

Ausculto – Viikon Aivoradio 33/2018

Enslaved – Feathers of Eolh: Pitkästä aikaa Enslavedin pariin. Jotenkin se syksymmällä toimii.

Racer X – Technical Difficulties: Soittotaidon ihannoinnin kulta-aikoihin palataan tällä. Paul Gilbert soitti kitaraa poraan kiinnitetyillä plektroilla ja muuta sellasta perusperus…

Marty Friedman – Self Pollution: Toinen saman sarjan tyyppi. Viime vuoden meininkiä.

Adagio – The Mirror Stage: Onpa muuten kikkailuhevin viikko. Tästä ranskalaista progesinfoniaa.

Jamiroquai – Feel So Good: Astutaan askel kepeämpään maastoon. Jamiroquai lähtee jostain syystä aina.

Pearl Jam – Nothingman: Olenhan minä tämän kuullut, mutta A:n muistuttamana iski paremmin kuin koskaan. Pearl Jam on parhaimmillaan paras.

Survivor – Burning Heart: Minulle tämä on aina ollut parempi kuin Eye of the Tiger.

Foo Fighters – Skin and Bones: Livejä tulee harvoin kuunneltua. Tämä on niistä harvoista live-vedoista aika hyvä. Tämän pystyy itsekin soittamaan kitaralla.kov

The War on Drugs – Red Eyes: Tähän viikonloppuun, syksyyn ja vuoteen 2016 kiteytyvä kappale. Rio ohoi!

Anathema – Pulled Under at 2000 Metres a Second: Kun rumpuja soitetaan kapulat väärin päin ja tällainen pakokauhu saadaan kappaleeseen vangittua, on onnistuttu. Kuunnelkaa rumpufillejä!”
T

Kovaa Rasvaa – Paha Kaiku: Klubilla tänään koettu ja hihamerkin voimin Turku delivered.

Foreseen – Death Injection: Juuri lavalla ja pesee niin kotona kuin naapurissakin.

Immolation – Destructive Currents: Vahvistettu tänään Steelfest 2019 kattaukseen… Maistuu isosti!

Asphyx – Deathhammer: Toinen Steelfest 2019 -kiinnitys ja jo kerran kokeneena voin kertoa että pesee ja linkoaa.

Antimateria – Kun Aukeaa Mysteerit Kuoleman: Kerran livenä koettu ja silloin räjäytti tajunnan kohtuu suvereenisti.

Jorma Kääriäinen, Harri Marstio, Pate Mustajärvi, Topi Sorsakoski – Mä elän vieläkin: Marstio on Kuusaan Joe Cocker tjsp. Raspia on kuitenkin sen verran että kiinnostus säilyy.

Trappist – No Soldier Left Behind: Jos bändin nimi on olutta ja ideana ettei sitä saa hukata missään vaiheessa, niin olemme suuruuden äärellä.

Svalbard – Unpaid Intern: Melodista hardcorea Kanadasta. Lähti muuten hilseet koko kropasta.”
Spinebrain

Fatoumata Diawara – Negue Negue: Persoonalista musiikkia afrikkalaisella otteella.

The Who – I Can See For Miles: CSI Cyber tuli Suomeen. En tiedä onko katsomisen arvoinen, mutta ainakin tunnari kannattaa kuunnella.

Clarence Clemons – CC Angel (live): Isomies ja torvi – tämä svengaa, toivottavasti myös siellä ylhäällä…

Little Feat – Two Trains: Lupauduin kevättalven viikonlopuksi Joensuuhun, sinne päässee kahta junaa käyttäen…

Alice Cooper – Under My Wheels: …tai omalla autolla.

The Script – Millioinares: iPodin arpomaa työpäivän taustamusiikkia.”
Yyte

Pariisin Kevät – Tuu rokkaa mun tanssilattiaa (mitä sä vaiheilet?): Harvinaisesti soi päässä biisi ilman, että siitä on kuullut kuukausiin nuottiakaan.

Eläkeläiset – Elän humpalla: Eksyttiin jäsen T:n kanssa kuuntelemaan Eläkeläisiä tässä päivänä eräänä. Laitetaan hyvä kiertoon.

Thrice – Come All You Weary: Suositusnosto tännekin.

Marvin Gaye & Tammi Terrell – Ain’t No Mountain High Enough: Tuli mystisellä ”Feelin’ Good”-soittolistalla vastaan tällaisten hahmojen versioimana.

Hurriganes – Bourbon Street: Tuli viime viikonloppuna soiteltua pitkästä aikaa hääkeikka. Vielä pidempi aika oli siitä, kun tämä oli tullut rämpyteltyä. Hauskaa oli!”
A

Viikon Aivoradio 32/2018

Riki Sorsa – Down to Where: Kassu Halosen tuottama Changing Tunes oli loistava albumi ilmestyessään 1981 ja on yhä täysin kuuntelukelpoinen.

Hollannin kukat – Älä kysy (Elämäähän tää on vaan): Yhtye, joka on tehnyt Whiskey in the Jar:in suomeksi. Pitkäsoitto ilmestyi vuonna 1994.

Rush – Mystic Rhythms: Kanadalainen bändi, joka on myynyt yli 50 miljoonaa levyä ja kuuluu vuodesta 2012 alkaen Rock and Roll Hall of Fameen.  Pitääköhän minunkin jo tutustua yhtyeen tuotantoon?

Supertramp – Take The Long Way Home: Breakfast In America on upea albumi, jolla ei ole heikkoa lenkkiä vaan on alusta loppuun täyttää tavaraa. Esimerkkinä tämä albumille viimeisenä kirjoitettu kappale.

Tom Petty & Heartbreakers – Runnin’ Down A Dream: Tällä viikolla unelmien perässä juostaan mm. Berliinissä.

Paulinho da Costa – Taj Mahal: Paulinho on percussionisti, joka osaa hommansa. Jorge Ben Jorin säveltämässä ja alun perin esittämässä kappaleessa kuuluu teema, jota Rod Stewart myöhemmin hieman ”lainasi”.

Boomtown Rats – I Don’t Like Mondays: Mitähän soittimeni ajatteli, kun laittoi tämän kuuntelulleni maanantaina klo 9.45?  Joka tapauksessa kappale, joka nosti ilmestyessään huikeasti arvostustani Bob Geldofia kohden.

Average White Band – TLC (Live): ”Keskikertainen” valkoisten miesten brittiyhtye, joka soitti funkya aidolla sykkeellä.”
Yyte

Led Zeppelin – Good Times Bad Times: Debyyttilevyn avausbiisiksi varsin kelpo.

Bill Evans – Alice in Wonderland: 1001-listan jazzia. Hyvää sellaista.

Liekki – Rannalla: Liekillä on paljon onnistuneita biisejä ja tässä onnistunut on lähes koko albumi.

Arcane Roots – Off the Floor: Kummallista nykyprogea pop-elementein.

XXXTentacion – Schizophrenia: Kiistelty ja edesmennyt räppipeikko oli jumalattoman suosittu elinaikanaan. Ei se oikeastaan ihme ole. Ihan laadukasta työtä.

Antero Lindgren – Cigarette Stump: Rauhallista ja epäsuomalaista musiikkia.

Red Hot Chili Peppers – By the Way: Nämä RHCP:t iskevät aina kesäisin.

Green Day – Basket Case: Peruslegendaarista.

Alice in Chains – Would?: Grunge alkaa tehdä uustuloaan. Ainakin omiin korviin.

Coldplay – Talk: Robovideo ja muutenkin aika kova biisi Coldpalylta.”
T

”Uriah Heep – July Morning: Viime viikolla korjaantui virhe, sillä tämä alkoi kuulostaa siltä klassikolta mikä suurelle yleisölle onkin.

Jaakko Teppo – Pamela: Minkä perään se Sue Ellen oli liikaa?

Ukkosmaine – Salamaponi: Biisejä, joihin ei eksy muualla kuin Lieksassa ajellessa. Jonkin sortin kultti(peikko-)klassikko.

Childish Gambino – Redbone: Tämä tuli suosituksena. Laadukasta modernia musiikkia.

Porcupine Tree – Lazarus: Elokuun illan ajelumusiikkia parhaasta päästä.”
A

Jarkko Ahola – Mä Tuun Sun luo: Hetken jouduin hieraisemaan silmiäni, että onko tässä sama Teräsbetoni-Jarkko, kyllä maar näin oli.

Olli Herman – Tahdon Vaan Ajaa: Täysin samoilla saatesanoilla kuin J. Ahola… haiskahtaa siltä, että joko A) hevi ei enää myy tai B. Ukkelit eivät jaksa enää innostua siitä.

Neljä Ruusua – Älä Luovuta: Minut on kyllästetty tällä biisillä automatkalla kun vien avopuolisoa duuniin. Ei tämä nyt ihan umpisurkea ole, ehkä kelit eivät tue tunnelmaa täysin.

Idle Hands – Can You Hear The Rain: Uutta jenkkimetallia hieman post-punk saundilla. Ei suoraan torille, mutta ihan kuunneltavaa tavaraa.

Michael Romeo – Black: Symphony X -kitaristi yllätti uudella levyllä. Ei pelkkää instrumentaalia soitin glorifiointia, vaan hyvä laulaja ja tarttuvia biisejä

Bossk – Define: Tässä sitten osuuteni instrumentaalimusiikin saralla: Kentistä ponnistavat herrat osaavat soittimien käsittelytaidon

Jinjer – Pisces: Ukrainalaiset kävivät Saarihelvetissä esittelemässä livekuntoaan. Kohtuu hyvin selvisivät, vaikkakin huomio miesyleisössä keskittyi laulaja Tatianan hekumalliseen ulkomuotoon. Toki korinatkin tulivat yllättävän hyvin. Päättäkää itse, onko bändissä ainesta isommaksi.

Helhorse – Carry Your Own: Tanskalaiset kävivät kanssa rymistelemässä Viikinsaaressa. Sen verran iloista oli meno lavalla, että laitetaan promona uuden levyn avausraita.”
Spinebrain