Viikon Aivoradio 6/2018

”Van Halen – Hot for Teacher: Ihan tämän kuumeen takia sopii tunnelmaan.

Sacrilege – Feed the Cold: samaan fiilikseen tämäkin.

Stam1na – Lääke: Myös tämä on päässä soinut viikon ”teeman” vuoksi.

Pearl Jam – Alive: Vielä jotakuinkin.

Deftones – Digital Bath: Tyylikäs intro.

TesseracT – Luminary: Maistiaisia huhtikuussa julkaistavalta levyltä. Voi tulla kova.

N.W.A. – Straight Outta Compton: Tällä kuulemma saa ei-toivotut vieraat häipymään.

Sydän, sydän – Ensin täytyy laulaa laulunsa: Bändi, johon en vieläkään ole muistanut tutustua kunnolla.

Weezer – Beach Boys: Eihän minun saisi, mutta tykkäsin tästä silti.

Eels – The Deconstruction: En vielä tiedä syytä, mutta tämäkin miellytti.”
-T-

”Saxon: Nosferatu (The Vampire’s Waltz)

Saxon jaksaa paahtaa yli 40-vuoden kokemuksella. Ei tämä uusi levy huono ole, bändin diggailijat varmaan lämpenevät ja voi tällä uusiakin faneja saada.

Wolves in the Throne Room: The Old Ones Are with Us

Weaverin luontorakkaiden veljesten paluu black metal-kantaan kuuden vuoden jälkeen. Levy otettu osittain ristiriitaisesti vastaan, mutta tässä biisissä on kyllä tunnelma kohdallaan

Monolith Cult: Disconnection Syndrome

Uutta doomia Brittien saarelta. Uppo-outo ennen bongausta jostain TOP2017-listalta. Miellyttävää ja hieman ehkä ennalta-arvattavaa, mutta kuuntelin levyn loppuun saakka ihan helposti.

Diablo Swing Orchestra: The Age of Vulture Culture

On mennyt ohitse että tältä ruotsalaispumpulta oli tullut uusi levy. Tämä on sekametelisoppaa, mutta kun pääsee jyvästä kiinni että meno on rapiaa ja raikasta.

Illimitable Dolor: Abandoned Cuts of River

A-luokan funeral doomia Australiasta. Suositus kuunnella kuulaana pakkasyönä roihuavan takkatulen ääressä, joten kuuma juomaa mukista siemailleen.
-Spinebrain-

”Lasten Hautausmaa – Tove: Musikaalista tarinan kerrontaa yhtyeen III – albumilta.

Lee Ritenour – Midnight Lady: Päivän hempeily. Lee aloitti studiomusiikkona jo 16 vuotiaana ja studiosessioita on nyt, 50 vuotta myöhemmin, 66 vuotiaalla Leellä yli 3000. Useinmiten hänellä on käsissään Gibson, joka julkaisikin 1981 hänelle nimikkomallin LR-10. Tällä kertaa herra hempeilee akustisesti.

Rory Gallagher – Bullfrog Blues (live): Viime viikolla kirjoitin Rorystä näille sivuille. Mutta muistutukseksi, kuten Lee Ritenourillekin, niin myös hänelle on tehty nimikkokitaramalli. Tosin Fenderin toimesta. Niin ja Gallagher on parhaimmillaan livenä.

Ray Davies – Poetry: Toiset on vain luotuja tekemään mukavaa musiikkia. Ray omaa sen taidon, jolla saadaan helponoloiseen ralliin se jokin – koukku, joka tarttuu ja pitää otteessaan. Poetry on Kinks-miehen viimevuotiselta albumilta Americana.

Wigwam – Prophet: Suomiprogea parhaimmillaan yhtyeen Being albumilta 1974. Kappale, kuten lähes koko albumi, on Jukka Gustavsonin kirjoittama.

Jorma Kääriäinen & Riku Niemi Orchestra – Kädenjälki: Kaikkihan me muistamme Jorman Agentsien solistina, mutta tämänkin levy ilmesty jo 10 vuotta sitten – eikä Jorma ollut enää yhtyeen solisti. Kääriäinen palasi soolouralle 2006.

Tom Waits – Jersey Girl: Tomin alkuperäisversio vuodelta 1980. Waitsin ja taustan tasapainoinen seesteisyys luo ainutlaatuisen savuntuoksuisen tunnelmaan. Raastavan kaunista.

Kate Bush – And Dream of Sheep. Kate ja piano -kaikki mitä tarvitaan.

CSN & Y – Time After Time: albumilta 1974, joka äänitettiin kokoonpanon tuolloisella kesäkiertueelta, mutta julkaistiin vasta 2014.

FFS – Little Guy from the Suburbs: Muistatteko Sparksin Los Angelista ? Veljekset Ron ja Russel Mael tekivät 70-kuvuiia omantakeista, persoonallista, avantgardista musiikkia nimellä the Sparks. 2015 he löyttäytyivät yhteen glagowlaisen Franz Ferdinand bändin kanssa ja julkaisivat FFS nimeään kantavan albumin.”
-Yyte-

” Pearl Jam – Brain of J: Harvemmin kuunteluun päätyvältä Yield-levyltä, joka tarttui mukaan taannoiselta Espanjan reissulta. Tämähän rokkasi!

The Surfing Magazines – Voices Carry Through the Mist: Auscultoonkin jaettu viime vuoden tuotos. Neilyoungmainen tunnelma.

Dire Straits – Expresso Love: Dire Straits-tuotanto on tällä viikolla soinut ja tätä kirjoittaessa on viimeistä levyä vaille paketissa. ”Expresso Loven” olemassa olo meinaa useasti unohtua, mutta olipa taas mainio kappale kun kuulokkeisiin pamahti.

The Jayhawks – Real Light: Tätä bändiä ei ole koskaan tullut kuunneltua. Helpompaa Wilcoa.

Benjamin Booker – Believe: Spotifysta löytyneeltä vuoden 2018 biisilistalta. Soiva lauluääni ja retrohtava instrumentaatio saivat paikan heti omalta soittolistalta.”
-A-

VIIKON AIVORADIO 5/2018

”Simon & Garfunkel – Sound of Silence: Espanjan reissulla kahvilan kovaäänisistä korviin kantautuneena pääsi yllättämään.

Porcupine Tree – Trains: ”In Absentia” on jostain syystä talvilevy, vaikka ”Trains” ei sitä biisinä alkuunkaan ole.

Fleetwood Mac – Go Your Own Way: Aina kun ”Rumours”-levyn laittaa soimaan, niin se inspiroi tuotannollaan. ”Go Your Own Wayssa” basso kipittää ja kuuluu.

Tommy Emmanuel – You Don’t Want to Get You One of Those: Vanha jermu Emmanuel lyöttäytyi kimppaan toisen kaltaisensa eli Mark Knopflerin kanssa.

Alan Parsons Project – Sirius: Eilisen aivoradiohitti.”
– A

“Skip Peck – Suspicion: Leppoisaa lounge-musaa.

Eels – Novocaine for the soul: Vähän varjoon jäänyt brittibändi. Ihan asiallinen kuitenkin.

Richard Cheese – Somebody Told Me: Välillä tällainen cover-meininki on ihan kivaa kuunneltavaa. Juuri tämän verran.

Matthew E. White – Fruit Trees: Random-löytö. Kuulosti hyvältä.

Incredible Bondo Band – Apache: Saimaa-tyyppisesti soitettu rautalankaklassikko.

Camel – Rhayader: Ikäisekseen hienosti soivaa progea.

Calexico – The Vanishing Mind: Bändissä on aina ollut elementtejä, joista pidän. Tässäkin biisissä niitä on.

Time Requiem – Watching The Tower of Skies: Ihan esimerkillistä proge power metallia.

Apollo 440 – Ain’t Talkin’ ‘bout Dub: Muistijälki teini-iästä.

Lordi – Would you love a Monsterman: Edelleen täysin käypää raskasta rokkia.”
– T

”Dalriada – Hollorege: Ei kai unkariksi laulettua folk metallia kai koskaan voi olla liikaa? Uusin levy toimittaa jälleen tappavan varmoja melodioita ja erittäin hyvää fiilistä.

Hateful Abandon – The Walker: Kaverin suosituslistalta poimittua todella kummallista post-punkia/metallia. Tämä kuulemma pitää nähdä livenä niin ymmärtää kaiken. Selvä: to-do listalle.

Orphaned Land – The Cave: Uutta levyä saatiin odottaa viisi pitkää vuotta, mutta voi veljet, että maistuukin hyvälle. Koko levy on täyttä itämaisen metallin ilotulista, jossa laulaja Kobi Farhi on selkeästi halunnut haastaa itsensä. Väitän nyt, että tämä tulee olemaan mun TOP2018-listoilla.

Heidevolk – Ontwaakt: Lisää folkkipoljentaa, mutta tällä kerralla flaamin kielellä laulettuna. Tässä tekee mieli täyttää olutsarvi ja rientää menoihin riekkumaan.

Maj Karma – Lama Lama Lama: En ole bändiä juuri koskaan seurannut, tiedän toki hitin sieltä sun täältä. Tämä ponnahti uutisvirtaani, kuuntelin ja diggasin. Lama lama lama, olkaa hyvä!

Troldhaugen – BMX Terminator: Jälleen jostain arvostelusta bongattu. Todella kummallista musaa, mutta kai tällekin aika ja paikka löytyy.”
– Spinebrain

”Pietarin Spektaakkeli – Elviira: Leppoisa pyykkilautaralli.

Pink Floyd – Marooned: Lauantain aamun rauhaisaan tunnelmaan sopi hyvin tämä pelkistetyn kaunis pianon ja kitaran keskustelu lempeän taustan päälle. Pianon rauhallinen tarinointi ja kitaran tiukempaa turinointia hyvässä symbioosissa.

Moody Blues – Nights in White Satin: Niin klassikko, että alkaa olla jo klisee. Days of Future Passed -albumi (1967) oli ensimmäisiä, joilla rock- ja orkesterimusiikin elementtejä yhdistettiin toimivaksi kokonaisuudeksi. Olemme progen syntylähteillä.

Pekka Streng – Muumipeikon tassuttelu: kappale 26-vuotiaana, vuonna 1975 syöpään kuolleen muusikon postuumisti 2009 julkaistulta kolmannelta albumilta Unen maa. Jukka Hakokönkään & Olympia-orkesterin sovittamana Strengin demoihin. (Aluksi valitsin albumilta Olen rakastunut -kappaleen. Sitä ei kuitenkaan Spotifyn albumilla ole).

Tim Staffell – Doin´ Alright: Olipa kerran yhtye the Smile, jonka kuuluivat Timin lisäksi Roger Taylor ja Brian May.  Tämä May/Staffell-kappale äänitettiin Smilen toimesta kesäkuussa 1969. Sittemmin Queen tallensi tämän ensimmäiselle albumilleen 1973. Nyt kuullaan versio Timin uuden yhtyeen aMIGO levyltä (2003), mukana soittamassa Brian May.

Emerson, Lake and Palmer – Fanfare For The Common Man / Blue Rondo A La Turk: Soitinvirtuoosien musiikki-iloittelua kestänee hieman pidempääkin.

Frank Sinatra – I Get A Kick Out Of You: On miellyttävää kuunnella solistia ja elävää orkesteria, jotka kykenevät taidokkaasti leikittelemään melodialla. Pieni kuunteluvinkki – kuinka Frank painottaakaan k-kirjainta sanassa kick…

Al Kooper – It A Lot to Laugh, It Takes A Train to Cry: Kappale albumilta Super Session (1968), jota olivat Kooperin lisäksi työstämässä Mike Bloomfield ja Stephen Stills. Kappale on Dylanin kirjoittama ja julkaistiin alunperin hänen Highway 61 Revisited -albumilla, jolla olivat mukana soittamassa myös Bloomfield ja Kooper.”
– Yyte

Viikon Aivoradio 52

Mark Knopfler – So Far From The Clyde: Tulmasävyinen teos Marcin kuudennelta sooloalbumilta Get Lucky (2009). Kitarastaan mies tunnetaan, tässäkin kappaleessa se soi niin knopflermaisen pelkistettynä, mutta kuulakkaana.

Tubes – Don’t Touch Me There (live): Vahvasti teatraaliseen parodiaan pohjaavan yhtyeen kappale on luonnollisesti kuultava live-versiona.

Rutles – Good Times Roll: The Rutlesin musiikki saattaa kuulostaa tutulta. Bändissä vaikuttivat myös Monty Python ryhmässä mukana olleet Eric Idle ja Neil Innes, joista jälkimmäisen tekemiä yhtyeen kappaleet olivat. Jostain syystä Innes joutui myös oikeudessa todistamaan sävellystensä olevan ihka omiaan. Albumi the Rutles ilmestyi vuonna 1978.

Mick Jagger – Joy: Goddess In The Doorway (2001) oli jo Mickin neljäs sooloalbumi, joka ei mitenkään suuri kaupallinen menestys ollut. Mick on (ainakin minun mielestäni) Rollari ja That´s it. Tällä kappaleella on muuten kuultavissa myös Bonoa vokaalihommissa.

Little Steven – St. Valentine´s Day: Kappale on alunperin julkaistu jo vuonna 2009 The Cocktail Slippers’ -yhtyeen versiona nimellä St. Valentine´s Day Massacre. Laulun tekijä Steven Van Zandt julkaisi sen myös itse.

Blues Section – Only Dreamin´: Jim Pembroken sävellys vuodelta 1967 julkaistiin alunperin singlenä. Blues Sectionissa soittivat tässä sessiossa: Jim Pembroke, Hasse Walli (kitarat), Måns Groundstroem (basso), Ronnie Österberg (rummut), Eero Koivistoinen (saksofoni) sekä Otto Donner (piano). Kansainvälisen tason musiikkia jo tuolloin tältä Wigwamin esiasteelta.

Beatles – Revolution 1: Vallankumouksen rauhallinen blues-tempoinen versio ilmestyi Valkoisella tuplalla 1968.

Riki Sorsa – Autograph: Rikin Changing Tunes albumi ilmestyi vuonna 1981 ja nosti hänet minun arvostuksessani muusikkojen armoitettujen joukkoon. Levy oli Kassu Halosen tuottama ja tämän kappaleen sävelsi Jim Pembroke. Uumajassa oli tapanamme viettää Suomen Itsenäisyyspäivää hieman reippaammin. Vuonna 1981 meille oli esiintymässä Universum -ravintolassa Riki ja hauskaa oli. Meninkin seuraavana päivänä bileitten jatkoilta yliopistolle tumma juhlapuku päällä.”
– Yyte

Halestorm – Ride the Lighting: Tuli vastaan FB-feedissä. Päätin kuunnella, vaikka onhan näitä Temallica-covereita jo satoja. Lzzyn vokaalit ja skittasoundi yllättivät: vielä on nuorissa toivoa tulevaisuuteen vaikken bändin muuta tuotantoa tunnekaan.

The Night Flight Orchestra – Gemini: Soilworkin Speed laulaa Totoa 80-luvun tuulipukuhengessä…mitäs hittoa tämä nyt on? Lienee niin että jing ja jang pysyvät balanssissa kun vaihtaa nahkaa lennosta. Mahtavaa!

Dool – She Goat: Olin unohtanut (jostain syystä) tämän levyn vuoden 2017 -listoilta. Kun tykittelin tämän eilen uudestaan muistin miksi tämä on todella upea. Tässä yhtyvät The Devils Blood ja The Year Of The Goat parhaalla mahdollisella tavalla.

Mindkult – Howling Witch: Fowst soittaa itse kaikki instrumentit ja laulaakin vielä pahuksen komeesti. Onneksi tämä ei ole Ruotsista vaan Virginiasta USAsta. Mindkult on Electric Wizardin ja Uncle Acid & The Dead Beatsin lehtolapsi, josta innostuin kovaa.

Circle – Vaellus: Circle voi ja osaa tehdä ihan mitä vaan… Olen entistä enemmän kallistumassa siihen mielipiteeseen. Bändin aito hulluus pitää kokea livenä, mutta onneksi kuuloaistihavaintojen perusteellakin tätä voi täydellä sydämellä promovoida.

Huora – Kovia ja kiljua: Bändin nimi aikanaan aiheutti leukojen venymisreaktiota, mutta onneksi musa on niin paljon parempaa. Tämmöinen rehellinen punkkirock on hyvää, kun se on hyvää. Solisti Anni on intohimoinen saunoja, josta tulee aina 1,5 bonuspistettä. Levy on kokonaisuutena erittäin kompakti ja napakka.”
– Spinebrain

The Beatles – A Day in the Life: Melkeinpä jokaisen joulun aikaan tulee hetki Beatlesia kuunneltua. Sgt. Pepper & co. -levyltä kuului nyt nostaa tämä.

Olavi Uusivirta – Kultaa hiuksissa: Kesän keikkaputkessa versioitiin tämä Uusivirran raita. Oli hauska tilanne, kun tätä ehdotettiin biisilistalle: ”Voisi vetää Uusivirtaa sieltä uudelta levyltä” – ”no, on siellä se yksi ookoo biisi”.

Daft Punk – Fragments of Time: Loppukesäiltojen taika taltioituna ja grooveen verhoiltuna.

Ultra Bra – Älä soita tänne enää koskaan: UB:n ”Sinä päivänä kun synnyin” oli ensimmäinen oma CD:ni. Silloin tämä biisi ei vielä kolahtanut, mutta tänä vuonna kyllä. Ja tulipa bändi viimein nähtyä Ilosaaressakin. Vyöryy…

Tuomari Nurmio – Suuri ja rento ote: Nurmion uusi ”Dumarillumarei” on yksi vuoden levyistä. Tuomari vain jaksaa paahtaa ja sanottavaa löytyy. Vastustamatonta charmia.

Radiohead – How to Disappear Completely: Radiohead oli toukokuun ulkoilumusiikkia. Tässä osuu mahtavasti osaset kohdilleen ja teos kuulostaa juuri nimensä mukaisen pois häipyvältä.

Belle & Sebastian – Asleep on a Sunbeam: Kevään indie-putkessa tuli kuunneltua Belle & Sebastiania. Kepoinen rallattelu ja hiplailusoitantaa, selkeää melodista kyvykkyyttä.

Fleetwood Mac – Rhiannon: Fleetwod Macin ”Rumoursista” meni kaksi vuotta siirtyä edeltävään, bändin nimeä kantavaan levyyn. ”Rhiannonissa” on mystinen ulottuvuus, eikä ihme, jos joku on aikanaan saattanut Stevie Nicksiä pitää epäilyttävänäkin naisena…

Ryan Gosling & Emma Stone – City of Stars: ”La La Land” oli vuoden elokuvahittejä. Tunnusbiisissä pieni on suurta ja kokonaisuus osiaankin suurempi summa. Mahtavaa, että tällaisella kappaleella (ja B-osalla erityisesti) voi vielä vuonna 2017 voittaa Oscarin.”
– A

Saimaa – Lentävä suomalainen: Saimaa saattaa lopulta nousta korkealle vuoden levyä valkatessa. Soittohan on sinnepäin. Myös biisin ja koko levyn teema istuu minulle.

A Perfect Circle – The Doomed: A Perfect Circlellä on pärjättävä niin kauan, kunnes Tool sen levynsä julkaisee.

Mopo – Niin aikaisin: Jännää suomalaista jazzia.

Stu Larsen – Going back to Bowenville: En tiedä miehestä mitään. Biisi vain tuntui hyvälle.

Antimatter – God Is Coming: Portisheadin jäljillä. Omasta mielestäni paremmin polulla pysyen.

Juha Vainio – Yleisessä saunassa: Siskonmies tätä joulunpyhinä soitteli. Kuulemma siksi, että soinnut vaihtuvat suunnilleen joka sanalle. Riittävän haastava.”
– T

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve

Viikon Aivoradio 51 – Joulu-teema

M.A.Numminen – Joulupukki puree ja lyö: Hieman erilainen lähestyminen joulun tunnelmaan. Pitää ottaa huumoripläjäyksenä, mielensäpahoittajat voivat skipata biisin suoraan.

King Diamond – No Presents for Christmas: Aina kun pyydetään jotain jouluun liittyviä lauluja, niin tämä biisi on heti siellä ensimmäisten joukossa. Kinkku on kunkku.

Venom – Black Xmas: Kun kuulin ensimmäisen kerran teinikloppina, olin myyty. Venom oli kiellettyä ja pahaa, mutta tämä biisihän on punk-henkistä rockenrollia. Takuuvarma joulubiisi minulle.

Band Aid – Do They Know It’s Christmas (1984): Kun tämä projekti vuonna 1984 toteutui siinä oli oikeasti jotain yhdessä tekemisen henkeä. Tuo mieleen jotain lapsuusmuistoja.

Trio Saletti – On Rankka Olla Tonttumies: Älkää kysykö miksi, mutta olen huomannut heräävääni tämä päässäni useana aamuna. Toivottavasti tällä postauksella pääsee siitä eroon!!

Juice Leskinen Slam – Sika: Onhan tämä nyt klassikko. Nykyaikaiset ruokailutottumukset huomioiden tästä voisi hyvin tulla vegaanien protestilaulu.”
– Spinebrain

Hanoi Rock – Dead by X-Mas: Wikipedia-lainaus: ”Joulu pulkassa: 20 toisenlaista joululaulua on Poko Rekordsin vuonna 1998 julkaisema kokoelmalevy. Kokoelmalevy sisältää jouluaiheisia musiikkikappaleita Poko Rekordsissa levyttäneiltä artisteilta ja yhtyeiltä. Levyn kappaleet erottuvat hieman perinteisestä joulumusiikista.” Pikkupojan joulumuistoja tämä siis.

Juice Leskinen Slam – Me käymme joulun viettohon: Mainio, slam-mainen rokkenrol-versio, jossa lainaillaan myös muita ikivihreitä.

Aknestik – Oravan joulu: Oravan joulu: ”Joulu pulkassa”-osastoa tämäkin. Oli pakko saada tälle listalle, koska jää ikävästi korviin soimaan aina soituaan.

Juha Tapio – Kun joulu on: Juhiksen joululevyä on tullut käytettyä referenssinä omissa joulukonserttiprojekteissa. Tämä laulu tuntui pitkään metrin korkuisessa hangessa tarpomiselta, kunnes sopiva säestys löytyi tämän version innoittamana.

Nat King Cole – The Christmas Song (Merry Christmas to You): Loppuun aito jouluklassikko sopivalla soul-vivahteella.”
– A

Queen – A Winter’s Tale: Sain tämän albumin joululahjaksi vuonna 1995. Kappaleessa on jotain hyvin jouluista.

Devin Townsend – Nobody’s Here: Ostin Terrian veljelleni joululahjaksi vuonna 2001. Siitä asti se on ollut hyvin varmasti joululevy. En viitsi täysin rikkoa tunnelmaa, joten laitetaan tällainen rauhallisempi pläjäys.

Ark – Just a Little: Toinen joululahja-albumi vuosituhannen alusta. On kokonaisuudessaan äärimmäisen taitavasti tehtyä progerockia. Just a Little on latinofiiliksellä tehty progebiisi.

Juice Leskinen Slam – Joulu yksin: Kuusessa ollaan on aivan ehdoton joululevy, joka löytyy omasta hyllystäkin. Tässä kappaleessa on monelle joulun realismia.

Leevi and the Leavings – Jos Helsinki on kaunis: Toinen realismipäivitys Göstan tapaan.

Frank Sinatra – Mistletoe And Holly: Frankin äänellä oikeastaan mikä vain joululaulu menisi.

Viipurin Lauluveikot – Oi jouluyö: Tämä se soi joka joulu päässä. ”Kiittäkäätte herraa…” Juuri niin jylhä kuin olla voi.

Type O Negative – Red Water (Christmas Mourning): Spinebrainin kanssa yhteisjakoon menee tämä. Sanat ja kappaleen tunnelma pistävät miettimään.”
– T

Suvi Teräsniska – Tulkoon Joulu: Lapin tytön esitys ja Pekan sävellys. Joulun must.

Slade – Merry Xmas Everybody: Se ensimmäinen rock-joulukappale, joka kolahti.

Chicago – Christmas Time is Here: Ne torvet. Chicago soi ilman ruudinkäryä.

Jussi Björling – O Helga Natt: Mies ja ääni. Moni oikaisee vaikeimmissa paikoissa, Jussi ei.

Tom Petty & Heartbreakers – Christmas All Over Again: Tähän jouluun täytyy sisältyä Tom Pettyn musiikkia.

B.B King – Merry Christmas Baby: Joulua bluesin sävyin kuin vain B.B. kera Lucillensa osaa.

George Thorogood & the Destroyers – Rock And Roll Christmas: Fonit ja kitara… Nyt pannaan Pajakylän sesongin loppukiireisiin työtempo kohdalleen.

Carola Häggvist – Himlen i min famn: Jouluaamun rauhaa – ei kiire niin mihinkään (paitsi ehkä ladulle). Carola on yksi puhdasäänisimmistä laulajista, jonka tiedän. Tämä kappale saa raavaankin miehen herkistymään.

Bruce Springsteen – Santa Claus is Coming to Town
: Tässä on bändi parhaimillaan. Rokkaa, svengaa ja pitää hauskaa.”
– Yyte

Ausculto toivottaa hyvää ja rauhallista joulua!

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve

Viikon Aivoradio 50

John Williams – Rey’s Theme: Käväisin katsomassa uuden Star Warsin. Tämä Williamsin teema on edelleen uusista mieleenjäävin.

Frank Sinatra – Fly Me to the Moon: Klassikko, jossa on myös jotain joulua.

Bruce Springsteen – Long Walk Home: Viikon Bruce. ”Everybody has a neighbor/ everybody has a friend / everybody has a reason to begin again. ”.

Marzi Nyman – Solutasolla: Jäsen T:n tastingista mieleen noussut biisi.

Billy Joel – Scenes from an Italian Restaurant: ”The Stranger” on ollut yksi vuoden yllätyslevyistä joita on tullut kuunneltua useasti. Tämä on sen ydinmateriaalia kohtauskuvauksessaan.
– A

Zola Jesus – Exhumed: Tämän vuoden albumi, korkealla myös maailmalla. Melkoinen tunnelma ja melkoinen ääni.

Manowar – The Power of Thy Sword: Manowaria ei tarvitse perustella. Se on.

King Gizzard and The Lizard Wizard – Deserted Dunes Welcome Weary Feet: Tämän vuoden albumi, korkealla myös maailmalla. Tämmöistä luomuhkoakin tehdään vielä.

Ne Luumäet – Onnellinen perhe: No perhana.

Slayer – Raining Blood: \m/

Vesta – Ota Varovasti: Vaikka olis miten mainstreamia, niin onhan Vestalla hieno ääni.

Virgin Steele – We Rule The Night: Niin on DeFeisilläkin. Hieno hevisoundi.

Mr.Bungle – Goodbye Sober Day:
Nimensä mukainen kappale.

The Hearing – Kabeldon: Tästä ei oikein uskoisi, että tulee Suomesta.

Sotajumala – Sinä et ole yhtään mitään: Ystäväni aamut alkavat tällä kappalleella. Itsetuntoa nostamaan.”
– T

Olli Ahvenlahti – A Piano Song: Ajattoman kaunis kappale, vaikka genre onkin teoriassa jazz.

Oasis – Go Let It Out: Oasis ei kovin usein ole korvakuulolleni osunut. Maanantaiaamuna kuitenkin tähän kappaleeseen pysähdyin keskittyen.

Michael Nesmith – Different Drum: Apinamies (The Monkees), joka teki oman uran myös erittäin arvostettuna singer-songwriterina.

Blondie – One Way or Another: Ihan sama mihin suuntaan Debbie komentaa, niin ainakin musiikki kelpaa.

Jan Akkerman – Anonymous: Focus-kitaristi omaa taitoa ja tyylitajua. Itselleni se ensimmäinen Janin kappale oli Focuksen Sylvia. Sittemmin olen oppinut ymmärtämään enemmänkin hänen musiikkiaan.

Wilko Johnson & Roger Daltrey – All through the city: Luin, että Wilko tulee huhtikuussa Tampereelle. Hänellä todettiin haimasyöpä joulukuussa 2012 ja annettiin puoli vuotta elinaikaa. Tuolloin hän päätti tehdä jäähyväislevyn Rogerin kanssa. Levyn tekoon meni kahdeksan päivää ja Telecaster soi ja soi vieläkin.

Kauko Röyhkä & co – Turmion Suurherttua: Oli muuten hyvä combo livenäkin.

Huba – Man Brings the Bread: Tuomo Kailan johtama Huba teki tämän tyylikkään soulahtavan kappaleen albumilleen Huba vuonna 2007.

Tear fo Fears – I Belive: Pientä herkistelyä oman listani lopuksi. Ps. Olen kokenut tämäkin bändin livenä – työpaikallani.”
– Y

Ulver – The Power of Love: Ulver on tällä hetkellä aivan jäätävässä iskussa, ensin kohtuu täydellinen poppi täyspitkä ja sitten perään tämä EP. Tämä cover on mielestäni mahtava.

Nevermore – The Heart Collector: Warrel Danen muistolle. Yksi ehdottomasti vakuuttavimpia metalliääniä nykymetallin saralla. Rest in Power!

Garden of Worm – Fleeting Are the Days of Man: Päädyttiin eilen laulaja Samin kanssa valitsemaan tämän biisin. Kuvastaa hänen mielestään parhaiten bändin nykytilaa ja tulevaisuuden linjaa. Liikumme vahvasti 70-luvun tunnelmissa progehtavalla vivahteella.

Biglietto Per L’Inferno – L’Amico Suicida: Kaverin seinältä bongattu. Varsinainen italoprogepläjäys iloiselta 70-luvulta. Tässä oli jotain koukuttavaa.

Van Der Graaf Generator – Man-Erg: Internet sanoo: ”David Bowie gone proge”, aika osuva kuvaus. VdGG iloittelee tyylikkäästi vuonna 1971.
– Spinebrain

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve