Viikon Aivoradio 32/2018

Riki Sorsa – Down to Where: Kassu Halosen tuottama Changing Tunes oli loistava albumi ilmestyessään 1981 ja on yhä täysin kuuntelukelpoinen.

Hollannin kukat – Älä kysy (Elämäähän tää on vaan): Yhtye, joka on tehnyt Whiskey in the Jar:in suomeksi. Pitkäsoitto ilmestyi vuonna 1994.

Rush – Mystic Rhythms: Kanadalainen bändi, joka on myynyt yli 50 miljoonaa levyä ja kuuluu vuodesta 2012 alkaen Rock and Roll Hall of Fameen.  Pitääköhän minunkin jo tutustua yhtyeen tuotantoon?

Supertramp – Take The Long Way Home: Breakfast In America on upea albumi, jolla ei ole heikkoa lenkkiä vaan on alusta loppuun täyttää tavaraa. Esimerkkinä tämä albumille viimeisenä kirjoitettu kappale.

Tom Petty & Heartbreakers – Runnin’ Down A Dream: Tällä viikolla unelmien perässä juostaan mm. Berliinissä.

Paulinho da Costa – Taj Mahal: Paulinho on percussionisti, joka osaa hommansa. Jorge Ben Jorin säveltämässä ja alun perin esittämässä kappaleessa kuuluu teema, jota Rod Stewart myöhemmin hieman ”lainasi”.

Boomtown Rats – I Don’t Like Mondays: Mitähän soittimeni ajatteli, kun laittoi tämän kuuntelulleni maanantaina klo 9.45?  Joka tapauksessa kappale, joka nosti ilmestyessään huikeasti arvostustani Bob Geldofia kohden.

Average White Band – TLC (Live): ”Keskikertainen” valkoisten miesten brittiyhtye, joka soitti funkya aidolla sykkeellä.”
Yyte

Led Zeppelin – Good Times Bad Times: Debyyttilevyn avausbiisiksi varsin kelpo.

Bill Evans – Alice in Wonderland: 1001-listan jazzia. Hyvää sellaista.

Liekki – Rannalla: Liekillä on paljon onnistuneita biisejä ja tässä onnistunut on lähes koko albumi.

Arcane Roots – Off the Floor: Kummallista nykyprogea pop-elementein.

XXXTentacion – Schizophrenia: Kiistelty ja edesmennyt räppipeikko oli jumalattoman suosittu elinaikanaan. Ei se oikeastaan ihme ole. Ihan laadukasta työtä.

Antero Lindgren – Cigarette Stump: Rauhallista ja epäsuomalaista musiikkia.

Red Hot Chili Peppers – By the Way: Nämä RHCP:t iskevät aina kesäisin.

Green Day – Basket Case: Peruslegendaarista.

Alice in Chains – Would?: Grunge alkaa tehdä uustuloaan. Ainakin omiin korviin.

Coldplay – Talk: Robovideo ja muutenkin aika kova biisi Coldpalylta.”
T

”Uriah Heep – July Morning: Viime viikolla korjaantui virhe, sillä tämä alkoi kuulostaa siltä klassikolta mikä suurelle yleisölle onkin.

Jaakko Teppo – Pamela: Minkä perään se Sue Ellen oli liikaa?

Ukkosmaine – Salamaponi: Biisejä, joihin ei eksy muualla kuin Lieksassa ajellessa. Jonkin sortin kultti(peikko-)klassikko.

Childish Gambino – Redbone: Tämä tuli suosituksena. Laadukasta modernia musiikkia.

Porcupine Tree – Lazarus: Elokuun illan ajelumusiikkia parhaasta päästä.”
A

Jarkko Ahola – Mä Tuun Sun luo: Hetken jouduin hieraisemaan silmiäni, että onko tässä sama Teräsbetoni-Jarkko, kyllä maar näin oli.

Olli Herman – Tahdon Vaan Ajaa: Täysin samoilla saatesanoilla kuin J. Ahola… haiskahtaa siltä, että joko A) hevi ei enää myy tai B. Ukkelit eivät jaksa enää innostua siitä.

Neljä Ruusua – Älä Luovuta: Minut on kyllästetty tällä biisillä automatkalla kun vien avopuolisoa duuniin. Ei tämä nyt ihan umpisurkea ole, ehkä kelit eivät tue tunnelmaa täysin.

Idle Hands – Can You Hear The Rain: Uutta jenkkimetallia hieman post-punk saundilla. Ei suoraan torille, mutta ihan kuunneltavaa tavaraa.

Michael Romeo – Black: Symphony X -kitaristi yllätti uudella levyllä. Ei pelkkää instrumentaalia soitin glorifiointia, vaan hyvä laulaja ja tarttuvia biisejä

Bossk – Define: Tässä sitten osuuteni instrumentaalimusiikin saralla: Kentistä ponnistavat herrat osaavat soittimien käsittelytaidon

Jinjer – Pisces: Ukrainalaiset kävivät Saarihelvetissä esittelemässä livekuntoaan. Kohtuu hyvin selvisivät, vaikkakin huomio miesyleisössä keskittyi laulaja Tatianan hekumalliseen ulkomuotoon. Toki korinatkin tulivat yllättävän hyvin. Päättäkää itse, onko bändissä ainesta isommaksi.

Helhorse – Carry Your Own: Tanskalaiset kävivät kanssa rymistelemässä Viikinsaaressa. Sen verran iloista oli meno lavalla, että laitetaan promona uuden levyn avausraita.”
Spinebrain

Viikon aivoradio 31/2018

The Who – My Generation: Sopivaa sekoilua.

Dixie Dregs – Night Meets Light: Raivostuttavalla tavalla taidokasta hilipatihippaa. Steve Morse kitarassa muuten. Sinne päin.

Rauli Badding Somerjoki – Kuihtuu kesäinen maa: Kaunis on kappale. Rauli oli kova.

Sara – Se keinuttaa meitä ajassa: Saran uutta tuotantoa on itsekin tullut haukuttua lällyksi. Ei tämä nyt huono silti ole.

Night Verses – Copper Wasp: Kuparikäärme on aikamoista tilutusta. Hypernopeus-Pliniä.

Arcturus – Kinetic: Arcturus on aina hyvä. Avant-garde metallia tuolta… Norjasta.

Propagandhi – Failed Imagineer: Offspringin jälkeen oikeastaan ainut punk-bändi, jota jaksan kuunnella. Hyvällä tavalla kaoottista menoa.

Phish – Aftermath: Phish se on vaikeasti määriteltävä bändi. Musiikki on oikeastaan vain epämääräistä jamittelua. Tämä on jollain tapaa bändille epätyypillinen kappale. Heleä.

Daniel Caine Orchestra – Hill Street Blues theme: On tämä vaan parhaita tv-sarjatunnareita.

Therapy? – Epilepsy: Hillin kadulta hippasen eri suuntaan. Ehkä tämä soi niillä pimeillä kujilla ja kellareissa.”
T

Van Morrison – Brown Eyed Girl: Vielä voi kesäklassikon laittaa, vaikka elokuulle kääntyy.

Glen Hansard, Marketa Irglová – When Your Mind’ Made Up: Elokuu-musiikkia. Hansardilta melkoinen laulusuoritus 5/4-tahtilajibiisissä.

R.E.M. – Imitation of Life: Tätä yhtyettä en itse oikein jaksa kuunnella levymitassa, mutta kyllä nämä parhaat yksittäiset biisit ovat mahtavia.

George Benson – Love X Love: Jonkinlainen groove ja helppous välittyvät.

Metallica – Moth Into Flame: Ehkä viimeisimmän Metallica-levyn paras biisi. Palautellaanpa mieleen…”
A

Turmion Kätilöt – Sikiö: Perinteisesti jälleen Saarihelvetin pääesiintyjä. Läppä lentää ja humppa soi.

Dynazty – Breathe With Me: Harmitonta ja hyvin tehtyä hård rockia Ruotsista. Hittitehdas elää ja voi hyvin.

Antique – Opa Opa: Mitä tapahtui Isosaaressa jää Isosaareen, mutta tämän biisin voi hyvin jakaa.

Creeping Death – Specter of War: Uusi löytö Jenkkilästä, kaverin seinältä bongattu. Maistuvaa dödistä asenteella.

Primal Fear – King Of Madness: Bändillä on hyviä biisejä, vaikka muille jakaa, muttei koskaan juuri ole breikannut. Tämä semiballadi jaetaan kaverin suosituksesta.

Behemoth – God = Dog: Uusi levy ilmestyy lokakuussa, tässä esimakua tulevasta. Kuulostaa jatkumolta edelliselle levylle.

Assumption – Resurgence: Täysin puskista tullut death/doom -jyrä Italiasta. Vauhtia ei juuri ole, mutta jyrää alleen massiivisella saundillaan.”
Spinebrain

Juice Leskinen Grand Slam – 15th Night: Juicellahan oli tuotantoa myös Lontoon murteella.

Isley Brothers – The Pride: Funkya sieltä paremmasta päästä. Yhtyehän koostui viidestä Isleyn veljeksestä (Ronald, Rudolph, O’Kelly jr., Ernie ja Marvin sekä yhdestä Jasperista (Chris).

Anita Ellis – Amado Mio: Lauloihan Rita Haywood Amado Mion, lauloihan?  No ei laulanut, vaan ”verhon takana” kappaleen tulkitsi Anita Ellis.

Haikara – Jälleen on meidän: Lahtelaisen yhtyeen vuonna 1972 ilmestyneeltä nimikkoalbumilta Vesa Lattusen sävellys.

Kiss – Strutter: Kaikkien erikoisuuksiin väliin hieman peruskamaani kultaisilta nuoruusvuosiltani.

Jeff Beck – Plynth (Water Down The Drain): Kappale julkaistiin vuonna 1969 ja levyttävästä kokoonpanosta löytyvät mm. Rod Stewart (voc), Nicky Hopkins (piano) ja Ronnie Wood (basso), jotka on merkitty kappaleen kirjoittajiksi.

Hullujussi – Intro & Puuki Vuuki Luu: Viime viikonloppuna oli Oulussa Qstock.  Minäkin olen vieraillut Oulussa Kuusisaaren festareilla. Mm 1974, jolloin sielä oli yhtenä orkesterina Hullujussi.

Paul Simon – The Obvious Child: Ei ihan Paulin peruskamaa, mutta mikä sitten.”
Yyte

Viikon Aivoradio 28

Tällä kertaa Aivoradio koetaan hieman poikkeavassa muodossa, sillä jokainen Ausculto-tiimin jäsen on jakanut yhden kokonaisen albumin kesäkuunneltavaksi.

Made in Sweden – Where Do We Begin: Yhtye oli suomalaisten ja ruotsalaisten huippumuusikoiden superbändi 70-luvun puolivälistä. Vesa Aaltonen rummut, Pekka Pohjola basso, Joijje Wadenius kitarat, Wlodek Gulkowski koskettimet ja Tommy Körberg laulu.”
-Yyte

Cry of Love – Brother: Kesä 2005. Kaikki oli kummallista, mutta musiikki yksinkertaista etelän rokkia.”
-TooM

Virgin Steele – Invictus: Tämä levy aina messissä Kreikan matkalla. Loistavat vokaalit ja tunnelma.”
-Spinebrain

Creedence Clearwater Revival – Green River: Pohdin hetken että mikä sopisi heinäkuuhun. Tässä on CCR aika hyvin tavoittanut asiaankuuluvan leppoisan sävyn ja soinnin. Puoli tuntia musiikkia ajalta ja paikasta, jota ei enää ole.”
-A

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=fIJVzMF2RgOsBlTa7nzvzw

Viikon Aivoradio 26

”Irwin Goodman – Piip piip: Irwinin viimeisen studioalbumin, Ai ai ai kun nuori ois, viimeinen raita. Kitarasoolon soittaa Albert Järvinen, jolle levytys oli myös hänen viimeinen studiokeikkansa.

Ted Ström – Till Marstrand: Ruotsalaisen progen edelläkävijän kappale albumiltaan Ger mig mer. Kyseiseltä levyltä löytyy myös hänen tunnetuin kappaleensa Vintersaga.

Bo Kaspers Orkester – The Spotlight Is On Me: Bo Sundströmin musiikki on kepeää, letkeää ja ilmavaa ja hänhän on melkein naapurikylän poikia – kotoisin Piitimestä (Piteå) 180 km Torniosta.

Kotiteollisuus – Haltin häät: Tiistaina nousimme Saanan laelle Mallaakin ihastelemaan.

Santana – Xibaba: Olin Carlosin kanssa viime viikolla yhtä aikaa Helsingissä. Emme kuitenkaan tavanneet, sillä vaikka hänellä oli keikka Kaisaniemessä, en tällä kertaa sinne ennättänyt. Mutta onhan näitä levyjä.

Mabibaland – Oulu: Ihan vaan nimen perusteella.

Anna Järvinen – Kirjoitan sulle: Tänään menen Aineen taidemuseolle, jossa on Tornion Kalottijazz & bluesfestivaalin avajaiskonsertti esiintyjänä Anna Järvinen.”

-Yyte

Marko Tuovinen – Olet koko maailmain: Marcelon uusi single. Omppu Oinonen soittelee asiaan ja tunnelmaan kuuluvat kesäiskelmäkitarat.

J. Karjalainen – Tule kesäyö: Uusi perusvarma J.

The Beatles – Let It Be: Rupesi eräänä iltana soimaan päässä niin, että piti vielä sängyssäkin kaivaa kuunteluun.

Carole King – It’s Too Late: Käytiin soittamassa Kingin Tapestry-levy keikalla. ”It’s Too Late” on noussut sieltä korviin.

Johnny Rivers – Mountain of Love: Tälle osastolle ei olekaan tullut piipahdettua hetkeen. Musiikkia tunnelmassaan kaukaa.”

-A

The Night Flight Orchestra – Lovers in the Rain: Olen tainnut laittaa tätä ennenkin, mutta kertakaikkiaan Soilworkin Speed on kova jamppa ja arvostan ettei ole rääkymisellään kokonaan pilannut ääntänsä

Leverage – Wheels from Hell: Näin sitä Kimmo Blom siirtyi Voice Of Finlandin kautta erilaisiin proggiksiin ja nyt paluuta tekevän Leveragen vokalistina. Kohtuullisen kova suoritus, vaikka pientä kireyttä äänessä havaittavissa muutamassa kohdassa.

Funeral Mist – In Nomine Domini: Ruotsin bläkkislegenda tekee paluun ja tämän biisin tempo ja riffi vakuutti!

Riot V – Victory: Aluksi hieman tuomitsin levyä ettei lähde, mutta toisella kierroksella lähti kuin hauki rannasta. Orkkis kitaristi Mark Reale meni jo muutama vuosi sitten, mutta onneksi bändi päätti jatkaa uudistetun nimen turvin.

Ripped To Shreds – Talisman to Seal The Hopping Corpse Before It Steals Your Qi: Yhden miehen death metal-jyrä, osoittaa että kun itse tekee kaiken niin lopputulos on päräyttävä josta saa olla ylpeä! Lähti samoin tein tilaukseen.

Anna von Hausswolff – The Mysterious Vanishing of Electra: Jostain death metal keskustelusta bongattu TOP5-listan kärkipaikan haltija, johon piti tutustua. Kyllähän tämä on hypensä ansainnut.

Primal Rite – Antivenom: Myytiin saatesanoilla ”haluatko rässin, HC:n ja svenska dödön samassa paketissa?” Hit play ja tässä sitä nyt on. Erittäin kovaa crossover-meininkiä.”

-Spinebrain

Pain – Eleanor Rigby: Enpä tiedä onko tämä niin erinomainen, mutta päähän se soimaan jäi.

CCR – Pagan Baby: Joskus A:n kanssa mietittiin, että onko John Fogertylla täydellinen rock-ääni? Aika lähellä on.

YUP – Minä olen myyrä: Sekopäistä progea sekopäisillä sanoituksilla.

Juice Leskinen Grand Slam – Jenkka uskonpuhdistamisesta (twist): Koska Juice ei ole kesämusiikkia.

Paradise Lost – It’s Too Late: Paradise Lostin monelle vääränlaista tuotantoa. Surumielistä ja elektronista.

Run-D.M.C. – It’s Tricky: Lapsuuden ensimmäisiä rap-kokemuksia. Toki kitarariffeineen aika crossoveria.

At the Drive-In – Invalid Litter Dept.: The Mars Voltan sisarbändi. Tällainen balladin ja alternative punkin sekoitusbiisi, jonka puhtaat stemmat jäävät mieleen.

Queen – You Take My Breath Away: Queenin rauhallista materiaalia. On melkoinen laulusuoritus.

Eppu Normaali – Näin kulutan aikaa: Onhan tämä hyvä kappale muutenkin, mutta lopun köppäisellä jousisoundilla soitettu kosketinosuus jotenkin kruunaa koko hoidon.

J.Karjalainen & Mustat Lasit – Myrskytuuli: Peruskesärokkia oikein eli niin kuin Jii sen tekee..”

-TooM

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve

Viikon Aivoradio 23

Lake Jons – Think of It: Tuli suositus kuunnella Lake Jons-yhtyeen uusi nimikkolevy. Aivan pätevää tavaraa.

Coldplay – God Put a Smile Upon Your Face: Mistä tulikin mieleen kuunnella vanhaa Coldplayta. Jäsen T tätä on hehkutellut jo kauan ja nyt sorruin itsekin.

Billy Joel – Piano Man: Olin ikäni soittanut alun huuliharppukuvion väärin, joten piti ottaa tämä biisi tehokuunteluun virheen poisoppimiseksi.

The Smashing Pumpkins – Solara: Uusi Smashing Pumpkins -veisu oli yllättävänkin verevä!

Stella – Kaksikko: Kaivettiin bänditreeneissä Stella-arkistosta harvemmin kuultu raita esille. Soittivat tämän myös viimeisillä keikoilla syksyllä 2013.”

-A-

Airbag – Disconnected: Pink Floydin tapaista hiimailua uudella sävyllä.

Anssi Tikanmäki – Aamu lakeuksilla: On tässä tavoitettu jotain, minkä kokee vain jos herää sumuiseen peltomaisemaan.

Lostprophets – Last Train Home: Tämä oli vaikea päätös. Kappale on hyvä, vaikka bändin keulahahmo onkin hyvin sairas ihminen. Ei syytetä siitä kuitenkaan koko bändiä.

Type O Negative – Less Than Zero: Olen näitä elämäni kärkilevyjä aika harvoin kuunnellut, etteivät kulu. Tämä tuli automatkalla radiosta ja sekös oli hienoa.

Muse – Bliss: Ei ole tullut hetkeen kuunneltua ”Musseekaan”. Ajoittain mainio.

Steve Vai – Survive: Alkaa räväkästi. Levy, jolla Devin Townsend marssi kuuluisuuteen. Aika kova.

David Gilmour – On an Island: David osaa. Soinnut osuvat aina oikeaan kohtaan.

Annika Eklund – Shanghain valot: Terävä päivitys iskelmäkenttään oli tämä. Bond-teemasta pisteet.

Freud, Marx, Engels & Jung – Danny-show: Tytär halusi kuulla tämän kolme kertaa putkeen. Kuulemma hyvät sanat.

A-ha – Take On Me: ”Isi, tämä biisi oli tosi hyvä! Laita mun soittolistalle! Onkohan siitä musiikkivideo?” Kyllä, tyttöni. On siitä.”

-T-

Steely Dan – Your Gold Teeth: En omista kultahammasta vielä (ja toivottovasti en koskaan). Kappale on tämän Donald Fagenin ja Walter Beckerin perustaman yhtyeen toiselta albumilta Countdown to Ecstasy. Tyylilteltyä musiikkia R&B, pop ja jazz vaikuttein 45 vuoden takaa.

Clarence Clemons – A Man in Love: E Street Bandin sielu CC kuoli 18.6.2011 69 vuotiaana – sanomansa kuitenkin puree soitollaan.

Barry White – It’s Ecstasy When You Lay Down Next to Me: Nuorempaa en oikein kehdannut julkisesti sanoa tämän olevan hyvää tehtyä musiikkia.

Plastic Penny – Pleasure Without Pain My Love: Yhtye oli 60-luvun lopun pääasiassa psykedelistä musikkia soittava orkesteri. Albumi Two Sides of Penny julkaistiin 1968, jolloin kokoonpanossa oli mm Nigel Olsson (rummut) ja Mick Grabham (kitara).
Nigelin nimi löytyy useimmiten Elton Johnin tuotannosta.

John Mayer – Do You Know Me: Kun pojalla on kitara ja kun saa naapurilta Steve Rayn Vaughanin kasetin, niin muusikkohan hänestä tulee – etenkin, jos on lahjoja soittoon.”

-Yyte-

”Aki ja Turo – Mahtisonni: Älä kysy mistä, mutta juuri tämä biisi soi päässä kun heräsin. Näillä mennään.

The Coveralls – Kesä2018: Kuuntelin vahingossa jotain Ylen kanavaa ja siellä tuli levyraati. Tämä biisi voitti ylivoimaisesti. Onhan tässä Greendayt, Neluumäet ja Klamydiat hienosti kimpassa ja energia on kohdallaan. Hyvän tuulen kesäbiisi.

Hypnopazuzu – Your Eyes In the Skittle Hills: Vaatii tietyn mielentilan toimiakseen täysillä, mutta kun se löytyy niin voi veljet: kyseessä on cowa levy!

Bonfire – Feed The Fire (Like The Bonfire): Muistaako kukaan enää tätä sakemannien melodista rock / AOR pumppua? Uudella levyllä uusi laulaja ja ruuvia on kiristetty, yllätti housut nilkoissa!

Crystal Ball – Crystallizer: Kertsiriffi jäi päähän kuin leka!! Kesäbiisi ehdottomasti.

Valgrind – Victorious: Italian dödisjyrä osoittaa että vaikka kilometreja mittarissa jo parikymmentä vuotta, niin soitto taittuu vielä mallikkaasti

Cryptic Void – Subterranean Vault Of The Mysteries: Aina on aikaa 62 sekuntia erittäin hyvälle deathgrindille

Judas Priest – Evil Never Dies: Tänään tarjolla RockFestissä, mutta yllättäen itse en taivu paikalle. Uusi levy antaa kuitenkin vahvaa osviittaa että perintö jatkuu vielä muutaman vuoden.”

-Spinebrain-

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=mS97uEz2ROKc_tt10eFKJQ