Viikon Aivoradio 10

Oasis – Don’t Look Back in Anger: Vanha kunnon. Maanantai-aamuna tuli tunne, että tällä viikolla pitää kuunnella hieman Oasista.

Dobie Gray – Drift Away: ”Oh, give me the beat, boys, and free my soul / I wanna get lost in your rock and roll and drift away”.

Jet – Are You Gonna Be My Girl?: Muutama vuosi sitten tämä oli biisilistassa yhdellä rokkikeikalla joka soiteltiin. Männäviikolla alkoi soida päässä mutten meinannut millään muistaa, että mistä on kyse. Ihan hyvin rämisee.

Wigwam – Pig Storm: Nuclear Nightclub-levyä on tullut kuunneltua liki hävettävän vähän.

Norah Jones – Don’t Know Why: Norahissa on jotain kiehtovaa. Omassakin levyhyllyssä on yksi CD, ei kuitenkaan tämä. Jännästi keinahtelee.”
– A

Black Moth – Pig Man: Jostain suosituksista kaivettu to do -listalle. Tämä viimonen biisi jäi mieleen hyvällä tapaa. Muuten tämän henkistä musaa on todella paljon, joten massasta erottuminen on vaikeaa.

Ritchie Valens – La Bamba: Tsekkailin leffaa tällä viikolla ja nukahdin (tottakai) ennen loppua. Jostain syystä meksikolaishenkinen musa on ollut aina lähellä sydäntä ja olihan Ritchien (with a t) tarina oikeesti aika karu, kun kuolema korjasi 18-vuotiaana.

Galvanizer – Enjoyment of Annihilation: Nämä nuoret miehet tekevät grind/death metallin semmoisella asenteella ja innolla, että on vaikea jäädä kylmäksi.

Blaze Bayley – Life Goes On: Salama-setä on saanut paljon ”roskaa” niskaan ollessaan Iron Maidenissa Brucen ollessa tauolla ja sen jälkeenkin, mutta viimeiset seitsemän vuotta miehen tekemisiä seuranneena voin sanoa, että kannattaa unohtaa ennakkoluulot ja ottaa musa haltuun. Vokalistina Blaze on todella taitava.

Pretty Maids – Yellow Rain: Kävin eilen tsekkaamassa tanskalaisten herrojen livekunnon. Ihan niin maukkaasti kuin 2011 ei lähtenyt, mutta vielä ei kannata bändiä roskakoppaankaan heittää. Future World -levy oli aikanaan niin kovassa soitossa ettei mitään rajaa.

Usurpress – The Vagrant Harlot: Angry Metal Guy heitti tällä hyvät arvosanat kehiin. Todella monipuolinen levy ja tämä viimeinen goottihenkinen viisu jäi syystä tai toisesta mieleen.”
– Spinebrain

1000mods – Vidage: Kreikkalaista stoner rockia. Ei hullumpaa. Kyussin hengessä.

Amorphis – My Kantele (Acoustic Reprise): Legendaarista.

Soulsavers – Revival: Mark Laneganin äänellä maustettua musiikkia. Kaikille jotain.

Devin Townsend – Christeen: Tämä se oli kova kappale joskus. Meininkiä vaikka muille jakaa.

Genesis – I Can’t Dance: Muistan tästä hassun videon, jossa sedät eivät osanneet tanssia. Siinä oli myös kaunis nainen Porschen ratissa ja etupenkillä leguaani.

Svartanatt – The Children of Revival: Svartanatt on vähän kuin Night Flight Orchestra. Ruotsistahan tämäkin tulee. Sen yllättäen kuulee.

Dave Grohl, Josh Homme, Trent Reznor – Mantra: Sound City -dokkarin musiikkia. Tietyn aikakauden heeboja hommissa.

Pain of Salvation – Her Voices: Kaksijakoinen proge-kappale. Ensimmäisen puoliskon arvosana kuusi ja jälkimmäisen kymppi. Kannattaa siis kuunnella loppuun.

Marillion – Three Minute Boy: Marillionin minulle rakkaimmalta Radiation-albumilta todella hidas kappale. Hienosti tehty.

† † † (Crosses) – Telepathy: Crosses teki siistin levyn muutama vuosi takaperin. Voisi tehdä enemmänkin.”
– T

David Gilmour – I Can´t Breathe Anymore: Onhan tämä kuin sitä itseään. Davidilla on tiukasti Pink Floyd -palttoo päällä, mutta hyväkuntoinen sellainen.

Joe Sample – Spellbound: Ilmavaa ja kepeää pianomusiikkia Crusaders-hemmon soolouralta.

The Alan Parsons Project – You Don´t Believe: Lisää Pink Floyd -vaikutteita vai pikemminkin päinvastoin? Sillä kyllähän Alan vaikutti vahvasti maagisine sormineen mm. Dark Side of the Moonin soundeihin.

Mari Boine – Crowded Streets of Blue: Norjan saamelaisen Marin musiikkia vaihteeksi englanninkielellä.

Brüssel kaupallinen – Traumatisoitunut: Oululaisyhtyeen solisti Janne Helttunen on juossut 800 metriä aikaan 1.57,76 sekä saavuttanut SM-hopeaa B-poikien 4×300 metrillä.

Rick Derringer – Jump, Jump, Jump: Derringer aloitti uransa 1960 luvulla yhtyeessä McCoys, joka teki mm. hitin Hang On Sloopy Rickin ollessa vasta 17-vuotias. Myös Kirkan Hetki Lyö (Beat the Clock) on yhtyeen musiikkikirjastosta. Sittemmin hän on soitellut mm. Winterin veljesten ja Steely Danin kanssa.

Lindisfarne – Call of the Wild: Lindisfarne on saari Englannin koillisrannikolla toiselta nimeltään Holy Island. Saarelle perustettiin 635 Pyhän Aidan luostarin. Luostari hylättiin viikinkien toistuvien hyökkäysten ja ryöstöretkien johdosta, joista ensimmäistä vuonna 793 on pidetty viikinkiajan alkuna. Tämän saaren mukaan on nimetty tämä 37 albumia julkaissut brittiläinen folk rock -yhtye.”
– Yyte

Viikon Aivoradio 9

VIIKON AIVORADIO 9/2018

Leverage – Red Moon Over Sonora: On mennyt ohitse tämän bändin paluu. Maistuvaa melodista rock/heavyä kaikille Pekka Heinon vokaalien ystäville.

Swans – Screen Shot: Erittäin kummallista ja jossain määrin ärsyttävää musaa. Tälle(kin) on kuitenkin aikansa ja paikkansa. Livenä Swans oli mykistävä kokemus.

Styx – Mr. Roboto: Kaverin seinältä bongattu. Erittäin outo ja kummallinen, mutta hyvinkin viihdyttävä.

Akhlys – Tides Of Oneiric Darkness: Nightbringer pääjehu tekee erittäin vakuuttavaa musaa muillakin tahoillaan. Tämä, takkatuli, viskimoukku ja paukkuva pakkanen on pettämätön yhdistelmä.

X Japan – Rose Of Pain: Erittäin komea levyn lopettamisbiisi. Japanilaiset osaavat tehdä eeppisyyden omalla tavallaan kornisti, mutta erittäin tyylikkäästi.

Lione/Conti – Misbeliever: Tähän tuli törmättyä jossain määrin vahingossa, mutta kyllähän tämmöinen leppoisa power metalli maistuu aina silloin kun aurinko paistaa.”
– Yyte

Annihilator – Crystal Ann: Legendaarinen introkappale vanhalta thrash-jyrältä.

Symphony X – Inferno (Unleash the Fire): Progressiivisen power metallin seniori Symphony X on ilmeisesti tekemässä uutta levyä. Aikoinaan tämä oli aika kova. Russell Allenin äänessä on särmää.

Steve Hackett – Mechanical Bride: Genesiksen kitaristin soolotuotantoa. Hämmentävä kertosäe.

Nirvana – Very Ape: Tästä oli sample tuolla TOP200-biisilistalla.

The Prodigy – Voodoo People (Pendulum Remix): Ja tästä siitä sämpläyksestä vielä vähän erilainen versio.

Baker Gurvitz Army – Love Is: Yyten suosituksesta tutustuin. Melkoista ilotulitusta.

Megadeth – Mechanix: Tämähän on se historiaan jäänyt kiista Metallican ja Mustainen välillä. The Four Horsemen alkuperäisversiona.

Elbow – One Day Like This: Indierockia kymmenen vuoden takaa.

UNKLE – Chemistry: Yksi elämäni parhaita keikkoja oli UNKLE Ilosaarirockissa. Ei voinut yhtään tietää, mitä sieltä oli tulossa. Tuli ainakin tällaista.

Curtis Harding – On and On: Uuden ajan soul-mies. Pöytäännaputus-efekti.”
– T

Pugh Rogefelt – Jag Är En Liten Pojk: Hectorin Hesan pikku poika on syntyperältään ruotsalainen.

Rory Gallagher – In Your Town: Mr. Gallagher, en tiedä kenen armosta, mutta kitaraa hän kyllä osaa soittaa.

Lou Reed –  Walk On The Wild Side: Löysin Loun musiikin vasta varttuneemmalla iällä. Lieneekö ollut samettisessa tunnelissaan piilossa?

Larry Carlton – Things We Said Today: Hill Street Bluesin tunnarin useat tunnistavat, Mike Postin sävellys feat. Larry Carlton kitara. Tällä kertaa Larry vaimonsa kanssa tarjoaa toisenlaisen Beatles-tulkinnan.

Jon Bon Jovi – Destination Anywhere: Jon Bon Jovikin on vasta myöhemmän iän löytöjä – hyvä, että edes silloin.

Carpenters – (They Long to Be) Close To You: Puhdasääninen rumpalityttö Karen kuoli liian nuorena anorexiaan. Mutta onhan tämä Rakkauslaulu.

Kooks – Do You Wanna: Luke Pritchardin säveltämä kappale. Viikon teemaani liittyen uusi löytö minulle.”
– Yyte

Natalie Prass – Short Court Style: Prassin uusi tuli jo jaetuksi sivullekin. Tyylin muutos ensilevyn taidepopista on havaittavissa.

The Outatime Orchestra – Back to the Future: ”Meillä ei ole rahaa tehdä massiivisimpia erikoistehosteita, joten musiikin pitää olla suurta”, sanottiin Alan Silvestrille, kun Paluu Tulevaisuuteen-elokuvaa tehtiin. Aika ikoniseksi soundtrack sitten muotoutuikin.

Eppu Normaali – Arkussa vainaan (live): Liekö tämä live-otanta jopa parempi kuin studioversio? Paunolta hienoa bluesahtavaa kitarointia.

Europe – The Final Countdown: Kympin biisi yhä.

Jeff Beck – Cause We’ve Ended as Lovers: Pääsin yhdessä soittoprojektissa tapailemaan tätä biisiä. Ihmeitä ei tapahdu, mutta tunnelma vangitsee.”
– A

Viikon Aivoradio 8

Airbag – Homesick: Kuin Pink Floydin ja Porcupine Treen yhdistelmä. Vaikka kappale on pitkä, siinä ei ole yhtään turhaa kohtaa.

Agalloch – Black Lake Nidstang: Aivomiehen juttuja, mutta kitarasoundi tässä miellyttää.

The Protomen – The Hounds: En tiedä miksi. Piti vain kuunnella toistamiseen.

Cynic – The Space for This: Cynic loi jo ajat sitten sen, mitä nyky-djenttaajat yrittävät matkia.

Soilwork – Enemies in Fidelity: Ruotsin ylpeys palasi The Ride Majesticilla sinne, minne pitikin. Mainiota tykitystä.

Threshold – Half Way Home: Milleniumin progemetallia. Helpohkoa, mutta ainakin osittain tarttuvaa.

Shakals – New Role Models: Tämä on ilmeisen uutta musiikkia. Tuli ihan sattumalta vastaan.

Miljoonasade – Lapsuuden sankarille: Tämä on aina ollut hyvä kappale. Ei ihan kympin biisi, mutta hyvä joka tapauksessa.

AraabMUZIK – Turn the Tide: Elektrohommia.

Rodrigo y Gabriela – Buster Voodoo: Kasipuoli kitarointia.”
– T

Autiomaa – Maailmanloppu: Rovaniemi-Jääli -akselilla toimiva yhtye, jonka tuorein albumi, Kantrin viimeiset herrasmiehet, omaa Lapin Kansan mukaan vaikutteita Mukalta, Palsalta ja 16 Horsepower -yhtyeeltä.

The Affair – Haparanda Blues: Miksiköhän tällainen laulun aihe? Yhtye on ymmärtääkseni tanskalainen johtajanaan Peter Haandsbæk Jensen, jonka omia suosikkeja ovat Beatles ja Elvis Costello. Siksipä musiikkikin on tutun kuuloista.

Carola – Rakkauden jälkeen: Laulajatar – Hän oli.

Manfred Mann’s Earth Band – Give Me the Good Earth: Onneksemme Suomessa löytyy vielä runsaasti puhdasta luontoa, josta nauttia. Itselleni se tarkoittaa lähinnä Lappia ja sen hiljaisuutta.

Van Morrison – Moondance: Kuopiossa on Gloriansa. Van Morrisonilla on Gloriansa, mutta myös Moondance. Letkeä, mutta samalla niin svengaava kappale.

Jon Lord – Lazy: Minulle Deep Purplen sielu ja sydän oli Jon. Ja tässä kappaleessa ei todellekaan kukaan laiskottele.

Kalle Fält – Basin Street Blues: Saksofonistin 1975 ilmestyneeltä soololevyltä Svengin Orja. Kallenhan tunnemme myös mm. Paradisesta.”
– Yyte

Senses Fail – If There Is Light, It Will Find You: Viikon uutuuksia. Tällainen musiikki olisi ollut muodissa viime vuosikymmenellä. Ihan hyvää rokkenrollia.

Laura Moisio – Kuun poika: Moision levy voi olla aika ylhäällä monilla listoilla tänä vuonna. Suomessa tällaista musiikkia, ainakaan näin hyvin tehtynä, tulee vastoin suhteellisen harvoin. Miellyttävä albumi ja tulee kuunneltua uudestaankin.

Car Seat Headrest – Sober to Death: Car Seat Headrest puolestaan on viime vuosina vilkkunut nimenä silloin tällöin internetkeskusteluissa. Modernia rokkia, joka ainakin itselleni on jäänyt mieleen. Uudet julkaisut tulee kuunneltua aina, kun jotain ilmaantuu.

First Aid Kit – Rebel Heart: Ruotsalaista laatutavaraa tältä vuodelta.

Bruce Springsteen – The Wrestler: Tuli olympialaisten kommentointia lueskellessa mieleen Brucen vajaan vuosikymmenen takainen biisi. ”But I can make you smile when the blood, it hits the floor / tell me friend, can you ask for anything more?”

Bon Jovi – I’ll Sleep When I’m Dead: Kuuma oli keskikesä 2003, kun tämä biisi iskeytyi omaan tajuntaan. Ei ollut aikoihin tullut ajatuksella kuunneltua, joten sai aikaan hymynkareen suupieleen ja em. muistovälähdyksen.”
– A

Primordial – To Hell Or The Hangman: Suosikkiyhtyeeni jo kymmenen vuoden takaa osoittaa, että pystyy uudistumaan, mutta samalla takomaan erittäin laadukasta biisiä. Uusi levy on selkeästi irtiottoa mustempaan metalliin ja liikutaan uusilla, kartoittamattomilla vesillä.

Barren Earth – Withdrawal: Levyn päätöskappaleella mennään kanssa kohti uutta tuntematonta. Kokeilu onnistuu täydellisesti ja Jonin ääni hehkuu kaikissa talviruskan väreissä. Mahtava biisi.

Necrophobic – Mark Of The Necrogram: Uusi vanha laulaja takaisin mikkiständin taakse ja black-dödö nappulat kohdalleen. Tulos on tasaisen varmaa ja tappavaa.

My Dying Bride – Scarborough Fair: Kohtuullisen goottihenkinen, mutta onnistunut coveri tästä tunnetusta veisusta.

Hallatar – Dreams Burn Down: Tarkoituksena päästä kokemaan bändin veto legendaarisella Möysän Essolla… Toivottavasti suunnitelma kantaa hedelmää huomenna.

Carpenter Brut – Leather Teeth: Uusi levy julkaistu tänään, ei hajuakaan onko tämä nyt parasta ja huonointa synthwavea ikinä, mutta kuuntelemallahan siitä selviää.”
– Spinebrain

Viikon Aivoradio 7

Guess Who – Silver Bird: Kun etsitään kappaletta kaunista.

Nono Söderberg – Seagull: Nono-nimeä kantavalta hänen ensimmäiseltä sooloalbumiltaan. Soittavassa kokoonpanossa vaikuttavat olivat kaikki tekijämiehiä parhaasta päästä: Olli Ahvenlahti, Pekka Pöyry, Heikki Virtanen, Roope Koistinen ja Nono. Onhan tämä vaan hyvin soitettua musiikkia.

Fleetwood Mac – Albatross: Se ensimmäinen Fleetwood Mac, se toinenhan teki ihan erilaista musiikkia. Tämä Peter Greenin sävellys vuodelta 1968 kuvaa hyvin suuren linnun liitelyä meren yllä.

Pugh Rogefelt – Aftonfalkenget out: Västeråsissa 2.3.1947 syntyneen rokkarin originaali, jonka suomenkielisestä versiosta Riki teki klassikoksi luokiteltavan hitin. Ps. Myös Hectorin Snadi kundi stadista on Pughin sävelkynästä lähtöisin.

Little River Band – Night Owls: Little River Band solistinaan Glenn Shorrock – ei pöllömpää.

Mikael Wiehe – Flickan och kråkan: Mikael julkaisi parikymmentä sooloalbumia (sekä iso kasan muita erilaisten kokoonpanojen kanssa). Yksi niistä oli vuoden 1981 Kråksånger, jolta tämä kappale löytyy.

Rumer – Blackbird: Seasons of Soul-albumi koostuu kappaleista, jotka kertovat Rumerin henkilökohtaisista muistoista. Blackbird-laulusta Rumer kertoi Songfacts-sivuston mukaan Sun-lehdelle seuraavaa: ”Having a conversation with a part of myself that won’t let go of being miserable.”
– Yyte
The Smashing Pumpkins – Disarm: Ensimmäistä kertaa ikinä tuli tässä eräänä iltana olo, että pitää kuunnella Smashing Pumpkinsia. ”Siamese Dream” siis soimaan Lieksaan ajellessa ja Uimaharjun kohdalla kaiuttimista kantautunut biisi, jossa laulettiin ”the killer in me is the killer in you” ns. ”osui ja upposi”.

Aqua – Barbie Girl: ”Korvamadon saa poistettua jakamalla sen Facebookiin”, sanoo vanha kansansanonta. Tehostetaan efektiä laittamalla tämä nyt oikein Aivoradioon

Maija Vilkkumaa – Ingalsin Laura: Kyllä Maijan parhaat ovat kovia. Laulusuoritus ja kitara jyräävät tekstin läimiessä tiensä läpi vallin.

Simo & Lentojätkät – Helppo elämä: Paikallisten tuttujen muodostaman bändin ensimmäinen yhteisjulkaisu.

Chase – Get It On: ”Chase was the debut album by jazz-rock fusion band Chase” kertoo Wikipedia. Melkoinen syke on tässä kappaleessa. Jos ei ala pöytään tai polviin läpsytellä tahtia tämän soidessa, niin ihme on.”
– A

Galneryus – Heavenly Punishment: Aivan käsittämätön japanilainen bändi. Turboahdettua neoklassista power metallia, jossa vedetään englantia ja japania sekaisin ja meno on mahtavaa. Syu kitarassa on yksinkertaisesti mykistävä.

Edge Of Sanity – Sacrificed: Kuunnellut EoS-tuotantoa läpi tällä viikolla ja nostan tämän goottihenkisen rallin eetteriin. Dan Swanö on kyl kova jäbä.

Barren Earth – Further Down: Aina kun tämä bändi tekee jotain, kiinnostukseni on tapissa. Ei pettymyksiä edelleenkään luvassa: mahtavaa!

Oceans Of Slumber – The Banished Heart: Erittäin mahtavat vokalisoinnit vaikka mennään hieman liian radioystävällisellä linjalla pääsääntöisesti. Tämän perusteella uusi levy voi yllättää.

Thy Catafalque – Urania: Tämä unkarilainen avantgarde-mammutti, yhden miehen yritys, on tehnyt ja julkaissut mitä mielikuvituksellisempia kappaleita.”
– Spinebrain

Michael Kiwanuka – Ode to You: Kiwanukan kanssa ollaan oltu keskusteluissa tällä viikolla. Mikä jottei.

Alice Cooper – Man with The Golden Gun: Alicen ääni on parhaimmillaan parasta.

Arctic Monkeys – Diamonds Are Forever: Bond-cover aika yllättävältä suunnalta. Melko mukava soundi.

Battledragon – Freestyler: Versiointi tämäkin. Lähinnä läppä, mutta jollain tapaa hauska.

Smack – Paint it Black: Yksi niistä Suomen unohdetuista, mutta kovista bändeistä. Ja lähes alkuperäistä parempi versiointi.

Ane Brun – Black Notebook: Sattumalta tuli vastaan. Pidin.

Chris Cornell – Billie Jean: Aika eri sfääreihin menee tämä Chrisin äänellä.

Ronnie James Dio & Yngwie J. Malmsteen – Dream On: Alkuperäinenkin on hyvä, mutta niin on tämäkin.

CHVRCHES – Get Out: Tämä bändi saattaa tehdä vuoden levyn. Kasipuoli tuontanto.

Fredi – Kolmatta linjaa takaisin: Aina olen tästä kappaleesta tykännyt. Fredin ääni passaa tähän hyvin.”
– T

Viikon Aivoradio 6/2018

”Van Halen – Hot for Teacher: Ihan tämän kuumeen takia sopii tunnelmaan.

Sacrilege – Feed the Cold: samaan fiilikseen tämäkin.

Stam1na – Lääke: Myös tämä on päässä soinut viikon ”teeman” vuoksi.

Pearl Jam – Alive: Vielä jotakuinkin.

Deftones – Digital Bath: Tyylikäs intro.

TesseracT – Luminary: Maistiaisia huhtikuussa julkaistavalta levyltä. Voi tulla kova.

N.W.A. – Straight Outta Compton: Tällä kuulemma saa ei-toivotut vieraat häipymään.

Sydän, sydän – Ensin täytyy laulaa laulunsa: Bändi, johon en vieläkään ole muistanut tutustua kunnolla.

Weezer – Beach Boys: Eihän minun saisi, mutta tykkäsin tästä silti.

Eels – The Deconstruction: En vielä tiedä syytä, mutta tämäkin miellytti.”
-T-

”Saxon: Nosferatu (The Vampire’s Waltz)

Saxon jaksaa paahtaa yli 40-vuoden kokemuksella. Ei tämä uusi levy huono ole, bändin diggailijat varmaan lämpenevät ja voi tällä uusiakin faneja saada.

Wolves in the Throne Room: The Old Ones Are with Us

Weaverin luontorakkaiden veljesten paluu black metal-kantaan kuuden vuoden jälkeen. Levy otettu osittain ristiriitaisesti vastaan, mutta tässä biisissä on kyllä tunnelma kohdallaan

Monolith Cult: Disconnection Syndrome

Uutta doomia Brittien saarelta. Uppo-outo ennen bongausta jostain TOP2017-listalta. Miellyttävää ja hieman ehkä ennalta-arvattavaa, mutta kuuntelin levyn loppuun saakka ihan helposti.

Diablo Swing Orchestra: The Age of Vulture Culture

On mennyt ohitse että tältä ruotsalaispumpulta oli tullut uusi levy. Tämä on sekametelisoppaa, mutta kun pääsee jyvästä kiinni että meno on rapiaa ja raikasta.

Illimitable Dolor: Abandoned Cuts of River

A-luokan funeral doomia Australiasta. Suositus kuunnella kuulaana pakkasyönä roihuavan takkatulen ääressä, joten kuuma juomaa mukista siemailleen.
-Spinebrain-

”Lasten Hautausmaa – Tove: Musikaalista tarinan kerrontaa yhtyeen III – albumilta.

Lee Ritenour – Midnight Lady: Päivän hempeily. Lee aloitti studiomusiikkona jo 16 vuotiaana ja studiosessioita on nyt, 50 vuotta myöhemmin, 66 vuotiaalla Leellä yli 3000. Useinmiten hänellä on käsissään Gibson, joka julkaisikin 1981 hänelle nimikkomallin LR-10. Tällä kertaa herra hempeilee akustisesti.

Rory Gallagher – Bullfrog Blues (live): Viime viikolla kirjoitin Rorystä näille sivuille. Mutta muistutukseksi, kuten Lee Ritenourillekin, niin myös hänelle on tehty nimikkokitaramalli. Tosin Fenderin toimesta. Niin ja Gallagher on parhaimmillaan livenä.

Ray Davies – Poetry: Toiset on vain luotuja tekemään mukavaa musiikkia. Ray omaa sen taidon, jolla saadaan helponoloiseen ralliin se jokin – koukku, joka tarttuu ja pitää otteessaan. Poetry on Kinks-miehen viimevuotiselta albumilta Americana.

Wigwam – Prophet: Suomiprogea parhaimmillaan yhtyeen Being albumilta 1974. Kappale, kuten lähes koko albumi, on Jukka Gustavsonin kirjoittama.

Jorma Kääriäinen & Riku Niemi Orchestra – Kädenjälki: Kaikkihan me muistamme Jorman Agentsien solistina, mutta tämänkin levy ilmesty jo 10 vuotta sitten – eikä Jorma ollut enää yhtyeen solisti. Kääriäinen palasi soolouralle 2006.

Tom Waits – Jersey Girl: Tomin alkuperäisversio vuodelta 1980. Waitsin ja taustan tasapainoinen seesteisyys luo ainutlaatuisen savuntuoksuisen tunnelmaan. Raastavan kaunista.

Kate Bush – And Dream of Sheep. Kate ja piano -kaikki mitä tarvitaan.

CSN & Y – Time After Time: albumilta 1974, joka äänitettiin kokoonpanon tuolloisella kesäkiertueelta, mutta julkaistiin vasta 2014.

FFS – Little Guy from the Suburbs: Muistatteko Sparksin Los Angelista ? Veljekset Ron ja Russel Mael tekivät 70-kuvuiia omantakeista, persoonallista, avantgardista musiikkia nimellä the Sparks. 2015 he löyttäytyivät yhteen glagowlaisen Franz Ferdinand bändin kanssa ja julkaisivat FFS nimeään kantavan albumin.”
-Yyte-

” Pearl Jam – Brain of J: Harvemmin kuunteluun päätyvältä Yield-levyltä, joka tarttui mukaan taannoiselta Espanjan reissulta. Tämähän rokkasi!

The Surfing Magazines – Voices Carry Through the Mist: Auscultoonkin jaettu viime vuoden tuotos. Neilyoungmainen tunnelma.

Dire Straits – Expresso Love: Dire Straits-tuotanto on tällä viikolla soinut ja tätä kirjoittaessa on viimeistä levyä vaille paketissa. ”Expresso Loven” olemassa olo meinaa useasti unohtua, mutta olipa taas mainio kappale kun kuulokkeisiin pamahti.

The Jayhawks – Real Light: Tätä bändiä ei ole koskaan tullut kuunneltua. Helpompaa Wilcoa.

Benjamin Booker – Believe: Spotifysta löytyneeltä vuoden 2018 biisilistalta. Soiva lauluääni ja retrohtava instrumentaatio saivat paikan heti omalta soittolistalta.”
-A-