Viikon Aivoradio 29

”The Shadows – Apache: Kesän ensimmäisellä vierailulla Lieksan raveissa huomasi jälleen, että jotkin asiat säilyvät. Kuten se, että ”Apachen” kuuluu soida ennen jokaista lähtöä.

Bon Jovi – Blood on Blood: Viikon projektina on ollut Bon Jovin 2017 USA:n kiertueen kahlaaminen. ”Blood on Bloodin” olemassaolo oli vähän unohtunut…

Aerosmith – Cryin’: Soittolistalta vastaan. Kuulosti paremmalta kuin aikoihin.

Oasis – It’s Good to Be Free: Alkoi soida eilen päivällä päässä ja vei suoraan kesään 2006.

The Trammps – Disco Inferno: Illalla olisi mainion Kukko Boys-orkesterin kanssa semi-iso telttakeikka kun Vaskiviikon ja samaan aikaan järjestettävän Viihdeteltan hulinat käynnistyvät Lieksassa. Tämä on KB-hässäkän teemabiisejä!”
A

Euphoreon – Mirrors: Käsittämättömän kovan kakkoslevyn tehnyt tämä projekti. Tässä on Wintersun meets Aether Realm meets Kalmah. Ottakaa haltuun!

Journey – Mother, Father (Escape): Kaverin aikajanalta bongattu. Todella kovat vokaalit tässä biisissä ja sopiva kasaritunnelma

Deafheaven – Worthless Animal: Kovasti on uutta levyä hehkutettu ja dissattu. Rääkyvokaalit huononevat levy levyltä, mutta sovituksellisesti ja musiikillisesti edelleen pätevää kamaa.

Unreqvited – Stardust: Kovin eteerista ja samalla surullista ja koskettavaa. Vokaalit jakanevat osan kuulijoista, mutta musa maistuu allekirjoittaneelle.

Immortal – Mighty Ravendark: On näköjään mahdollista, että Immortal on olemassa ilman Abbathia. En rupea sen enempää erojen syytä pohtimaan, miinulle kelpaa että nyt on kaksi hyvää bändi jota voi kuunnella ja/tai käydä keikalla katsomassa.

Lucifer – Dreamer: Jälleen 70-luvun retrorokkia naisvokaaleilla, mutta kun se tehdään hyvin niin jaksaahan tämän seurassa hytkyillä

Omnium Gatherum – Gods Go First: Esimakua uudelta levyltä. Ei ihan räjäytä pottia, mutta jättää odotuksen pintaan.

Dee Snider – Become The Storm: Vaikka Twisted Sister on laskettu lepoon, Dee jaksaa painaa ja yllättävän verevästi. Kertsissä on jotain mistä en ihan tykkää, mutta vokaalit ovat timanttia”
Spinebrain

Wildorado – Wheat: Vehnälle

Electric Light Orchestra – Showdown: Metronomin voi säätää tanakan kompin mukaan. Yksi orkesterin parhaita tuotoksia.

George Thorogood & Destroyers feat. Johnny Johnson – Johnny Be Goode: Voiko rokimpaa olla kuin kaimani bändeineen takomassa rock’n’rollin kansallislaulua täydelllä vimmalla?

Marie Fredriksson – Medan tiden är inne: Loistava laulaja ja tulkitsija. Kappaletta voinee peilata hänen omaan elämäänsä, sairastumiseensa pahanlaatuiseen aivokasvaimeen. Tästä hän kuitenkin parantui.

Choir & Orchestra of the Sofia Opera – Humming Chorus:  Kesäloma alkaa ja ohjelmassa myös Puccinin Madama Butterfly huomenna Savonlinnassa.

Cactus – One way…or another (live): 1969 perustetun bändin toisen albumin (1971) nimiraita, jonka liveversio on taltioitu 2014 ilmestyneelle Tokyo Nights albumille.

Jenny Wilson – Disrespect is Universal: Tänä vuonna ilmestyneeltä albumiltaan Exorcism, joka pohjautuu hänen parin vuoden takaiseen traumaattiseen kokemukseensa. Hänet raiskattiin, kun hän oli palaamassa tanssimasta.”
Yyte

Pearl Jam – Better Man: Vuosi tuli täyteen, niin olisinko parempi mies?

Edu Kettunen – Kone älä hyydy: Edu alkaa iän myötä lähtemään joka kuulemalla paremmin.

Topi Sorsakoski & Agents – Ajomies: Sen verran sopii maalaismaisemaan, että menköön.

Freud, Marx, Engels & Jung – Huomenna päivä on uus: Kunhan soi päässä.

J.Karjalainen – Laura Häkkisen silmät: ”Mulla olis pojat tämmönen sointukulku…”

Kenny Loggins – Danger Zone: Oli vähän lentohässäkkää ja hämminkiä…

Berlin – Take My Breath Away: Tähän tapaan tuo hässäkkä meinasi päättyä…

Propagandhi – Middle Finger Response: Onneksi selvittiin kuitenkin tällä.”
T

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=efR_lYunSLS78wB5lcO8VQ

Viikon Aivoradio 27

Brian Eno – Mea Culpa: 1001-listan poimintoja. Erikoista musiikkia ihan mille ajalle tahansa.

David Maxim Micic – Mbinguni Amina: Serbialaista kikkailumusiikkia.

Ghost – Genesis: Jo kahdeksan vuotta vanhaa Ghostia. Silloin ei oltu vielä niin pop.

Union Carbide Productions – Golden Age: Ruotsalaista rokkia 80-90-lukujen vaihteesta. J.Karjalaisen ja Porcupine Treen sävyjä havaittavissa.

Rage Against the Machine – Beautiful World: Cover-veto Devon kappaleesta. Aika rauhallinen ja pelkistetty RATM-biisiksi.

Imperial State Electric – Uh Huh: Perusrokkia. Hyvä riffi. Jännä, että Ruotsista.

Guilt Machine – Over: Hyvää metallia. Ei koukkuista, mutta laadukasta.

Avicii – Levels: “Rata yksi…”

Zero 7 – Milton At Midnight: Taustahämyilymusiikkia.

Liekki – Tähtien: Liekin vanhaa menoa. Jollain tapaa kaunis ja kesäinen kappale.”
T

The Idle Race –  By the Sun: Bändi, jonka riveissä ovat olleet mm. Roy Wood, Jeff Lynne ja Steve Gibbons. Tällä vuonna 1971 julkaistulla kappaleella kukaan heistä ei ole mukana.  Wood ja Lynne ovat jo muissa hommissa ja Gibbons ei ole vielä bändin kokoonpanoon astunut.

Ray Davies – The Big Weird: Kinks-yhtyettä ollaan kasaamassa uudelleen kokoon. Sitä odotellessa kappale Rayn uusimmalta, tänä vuonna julkaistulta, Our Country: Americana act II-albumilta

Dario G – Carnaval de Paris: Mummolaan kun pyöräilemme… Eikun jalkapalloonhan tämä liittyikin.

Joe Bonamassa – Redemption: Joe on minulle vielä syvällisempää perehtymistä vailla oleva artisti.  Tulevan albumin (ilmestyy 21.9) kautta aion kuitenkin tutustumisen aloittaa.

Nina Simone – My Baby Just Cares For Me: Nainen with the voice and style. Eikä kappaleessakaan ole moittimista.

Maarit – Sua ehkä liikaa pomputin: Stevie Wonderin sävel, Hectorin teksti ja Maarit – helposti kuunneltavaa, kevyesti soljuvaa musiikkia.

Simon Dupree & Big Sounds – Kites: Tämän me kaikki tunnemme, vaikka ei ollutkaan mikään suuri hitti maailmalla.”
Yyte

Toto – Africa: Pidettiin Joensuussa kisat. Tällä kuuluu aloittaa.

Vesa-Matti Loiri – Sellaista elämä on: Veskun Junnu-levyihin ei usein tule eksyttyä, mutta aina ne miellyttävät. ”Sillä suoraan sanottuna, suurin piirtein…”

The Darkness – Love Is Only a Feeling: The Darkness oli kauan kadoksissa. Se lensi omaan tutkaan juuri tämän levyn aikoihin 2003. Pistetään taas muistiin tämän soittolistanoston myötä.

Nils Lofgren – Man in the Moon: Nils on edelleen vahvasti aliarvostettu muusikko. Tämä soolovetäisy on aika tyylikäs…

Kamasi Washington – Hub-Tones: Washingtonin uutta levyä on hehkutettu monessa paikassa, joten täytyihän se kuunnella itsekin. Olipa melkoisen hyvä. ”Hub-Tones” nousi heti soittolistalle, kun ensimmäiset iskut päsähtivät ilmoille.

Prince & The Revolution – Purple Rain: Pidettiin Joensuussa kisat. Tähän kuuluu lopettaa.”
A

Demis Roussos – Forever and ever: Tottakai, koska lomamatka odottaa ja Kreikan meri kutsuu.

Despise – Spewing Out from Hell (Complete guide to Greek Heavy Metal): Tein hieman kreikkalaisen heavy metallin kotiläksyjä ja tämä tuli vastaan. Iski kuin tuhat sähköankeriasta ja kahvit rinnuksile!

SepticFlesh – A Great Mass Of Death: Korttini alkavat paljastua maan osalta, mutta tässä on tehty orkestroinnit ja metallin hienosti yhteen

Macabre Omen – From Son To Father: Olen laittanut tästä aikaisemminkin biisin, mutta pakko laittaa lisää koska tämä levy on 9,75/10 mun kirjoissa. Alunperin Alexandros on muuten Rodoksen saarelta, sittemmin lontoolaistunut.

Kawir – Hymn To Apollo: Taidan jälleen toistaa itseäni ja laittaa bändiä, jota olen jo tarjonnut. Kawir ansaitsee kuitenkin lisää palstatilaa ja pakanallinen metali soittoaikaa.

Agatus – The Oath (of Magic and Fire): Olen kuunnellut tämän levyn varmaan 12 kertaa enkä ole vielä kyllästynyt. Veljekset tekivät niin rehellisen ja aidon heavy metal levyn ettei tästä voi olla pitämättä

Mikis Theodorakis – Zorba dance: Tähän on hyvä lopettaa kreikkalainen kiimani.”
Spinebrain

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=u3-yAaovQbm5JgnkJEXRNQ

Viikon Aivoradio 24

Samat nimet – Ja pakoon: Kummaa musiikkia vähän taaempaa.

Pyhimys – Pyhän Vitutuksen katetdraali: Pyhimyksen uuden levyn parempaa päätä.

Wolfmother – New Moon Rising: Jotenkin Wolfmother aina unohtuu, mutta parhaimmillaan on hyvä.

Paradise Lost – Mercy: Paradise Lostilla on hetkensä. Myös kesällä.

Kauko Röyhkä – Lauralle: Nyt vasta ymmärrän Röyhkää. Tai sen musiikkia.

Devin Townsend Project – Ki: Tuska on tulossa. Sieltä tämä jäi mieleen.

Ylioppilaskunnan laulajat – Metsämiehen laulu: Ihan Jukolan viestin takia.

Massive Attack – A Prayer For England: Aina voi mennä Massiven pariin.

Dance with the Dead – Invader: Elektroninen tykitys maistuu aina välillä.

Nephew – 007 is also gonna Die: Biisin nimen perusteella.”
T

Jukka Nousiainen – Jukan tehdas: Uudelta levyltä. Ei kyllä sen paras biisi, mutta soitannoltaan jäi mieleen.

Bellini – Samba de Janeiro: Jalkapallokisafiiliksen nostatukseen.

The Trammps – Disco Inferno: Mainio syke ja bassokuljetus.

Elvis Presley – I Got a Feeling in My Body: Elvistä tuli hieman mietittyä, kun alkuperäinen rumpali DJ Fontana siirtyi ajasta iäisyyteen. Fontana ei tällä biisillä kylläkään enää rumpaloi.

Stevie Wonder – Superstition: Vastustamaton riffi.”
A

Zeal & Ardor – Built On Ashes: Mahtava viisu. Levykin alkaa hiljalleen avautua.

Amenra – A Mon Ame: Vahvistettu eilen Blow Up 4 kattaukseen Helsingin Korjaamolle. Pää = räjähti!!

Greber – Backhanded interest: Sludgea rummut+basso akselilla. Väittäisin että livenä meno on kohtuullisen väkevää…

Blue Öyster Cult – Flaming Telepaths : Aivan mahtava viisu, bongattu kaverin seinältä.

Godflesh – Streetcleaner: Lisää Blow Up 4 tapahtumaan kiinnitettyjä artisteja. Itselle jäänyt vielä kohtuu tuntemattomaksi, mutta tämä biisi pitää kuulemma olla hallussa.

Fatboy – Bad news from pretty red lips: Tänään rockabillyä livenä Tampereen Klubilla. Kannattaa tulla mestoille, jos on jäänyt väliin.

Volbeat – Room 24: Koska King Diamond. Mies tänään 62v. Hail to the king!

Me and that man – Ain’t much loving : Osaako Behemothin nokkamies Nergal tehdä countrya? Tsekkaa ja tee päätöksesi.”
Spinebrain

Sia Tolno – Waka Waka Woman: Sykettä kunnon biitillä. Eteläistä Guineasta kotoisin oleva Sia aloitti laulajana Conakryn kabareebaareissa

Lindisfarne – Soho Square: Bändillä oli muitakin kappaleita kuin Lady Eleanor ja Meet Me On The Corner.

Supertramp – Goodbye Stranger: Yhtyeen kuudetta, vuonna 1979 julkaistua albumia Breakfast in America on myyty yli 20 miljoonaa kappaletta. Eikä suotta.

The Temptations – Ball of Confusion: Laulu toimii (4 solistia + taustat), soitto toimii (the Funk Brothers), siinäpä ne oleellisimmat määritelmät tästä Norman Whitfieldin tuottamasta kappaleesta

Styx – Sing for the Day: Kyllä kesä laittaa laulamaan, vaikka tämä kappale on kylläkin julkaistu singlenä joulukuussa 1978.

Jethro Tull – Ring Out, Solstice Bells: Mies ja huilu…sekä bändi. Ian Andersson on persoona, jolla on ollut rohkeutta olla erilainen ja poiketa rockin valtavirrasta. Onneksemme.

Roger Daltrey – Always Heading Home: 74 vuotias Roger julkaisi 1.6 albuminsa As Long As I Have You.

Robin Trower -Next In Line: Ex Procol Harum kitaristi, joka diggasi Jimi Hendrixiä.”
Yyte

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=lMYFOGf5RlytmgA3FxzF5A

Toomion TOP200-biisit: 183. Queen – Stone Cold Crazy

Vuonna 1997 ilmestyi Queen Rocks -kokoelma, joka sisälsi bändin reippaampia veisuja. Kun ei koko katalogi ollut läheskään hanskassa, eikä niin helppo niillä yhteyksillä saadakaan, oli tällä kokoelmalla useita rock-veisuja, jotka jäivät mieleen elämään.

Vuonna 1974, eli reilut 30 vuotta aiemmin julkaistiin Queenin Sheer Heart Attack -albumi. Sen kahdeksas raita, Stone Cold Crazy on yksi speed metallin suunnannäyttäjistä. Etäisyyttä nykymetalliin toki löytyy, mutta tuolle ajalle se oli todella raskasta tavaraa.

Kappaleen teosta krediitit menevät koko jäsenistölle, vaikka Freddie Merucry on kappaletta jonkinlaisena versiona esittänyt jo ennen Queenia. Levytetyn version sanoitus on kuitenkin Freddien ja musiikki pääosin Brian Mayn tuotosta.

Biisistä löytyy monia nykymetallin elementtejä tietysti yli 40 vuoden takaisina alkueliöinä. Nopeatempoista Roger Taylorin haikka-kantti-nakutusta, bassorummun jumpsutusta sekä tiukkoja mättökohtia. May kierrättää kitaraa tuupaten kappaleen sellaiseen etukenoon, että kuulija joutuu roikkumaan koko matkan alusta loppuun pari askelta jäljessä. Saman on joutunut kokemaan myös Lars Ulrich Metallican cover-versiossa. Ihan ei tanskalainen ehdi kappaleen mukaan koko sen keston aikana.

Sanoituksesta on vaikea sanoa mitään. Muutamia klassikko-laineja sieltä löytyy, kuten ”I was dreaming I was Al Capone”, ” Walking down the street, shooting people that I meet, with my rubber tommy water gun”. Onhan siinä. Monenmoista assosiaatiota.

Hyvin sähäkkä kappale, jota ei koskaan jätä kuuntelematta. Eipä kestoakaan ole kuin se pari minuuttia.

https://www.youtube.com/watch?v=T8Rfb1Jtmic

https://open.spotify.com/track/7Dk2q3NMtkiHNAA4DuHIGF?si=o-7WspTRRRG613MwClmroQ

Viikon biisi (15/2018): Ryan Gosling & Emma Stone – City of Stars (2016)

https://open.spotify.com/track/6s9LhJVqxnTjmUJHOeawnU?si=765p2_phTJSPTLxaIxtgdg

Vuoden 2016 lopulla ensi-iltansa saanut La La Land kohosi 2000-luvun moderniksi elokuvaklassikoksi nopeasti ilmestymisensä jälkeen. Damien Chazellen käsikirjoittama ja ohjaama musiikkielokuva kertoo Ryan Goslingin esittämästä jazz-pianistista sekä Emma Stonen näyttelemästä näyttelijänalusta, jotka haaveillessaan tahoillaan tähteydestä rakastuvat toisiinsa. Keskeisessä roolissa heidän tarinassaan on originaali soundtrack, jonka on luonut Justin Hurwitz. Eräänlaiseksi tunnuskappaleeksi muodostui City of Stars, jonka Gosling ja Stone esittävät duettona pelkän pianon säestyksellä. Se voitti myös parhaan alkuperäislaulun Oscar-palkinnon vuoden 2017 gaalassa.

Kuten elokuvassa, myös soundtrack-levyllä ”City of Starsista” kuullaan useampi kehitysversio. On viehättävää kuinka ensimmäisestä, Goslingin yksin haahuilemasta ”demosta” (josta puuttuu koko b-osa) kehittyy kaksin Stonen kanssa laulettuna koko tarinan ydin. Mielestäni erityisen hienoa on myös se, että vuonna 2017 pystyy voittamaan Oscar-palkinnon tällaisella vanhojen aikojen kaltaisella pelkistetyllä ja romanttisella kappaleella. Toki elokuvan mukana olo antaa tälle laululle ylimääräisen ulottuvuuden, jos kuulija on La La Landin sattunut näkemään.

”City of Starsin” ainoa instrumentti Stonen ja Goslingin lauluäänten lisäksi on piano. Se ei soita ihmeitä, mutta lisää tyylitajuisesti ääniä itse asiassa aika perinteisenkin sointukuvion ylle. Sävellaji on D-molli, eli alennettuja ääniä soi tarjoten sopivan haikeankauneuden sävyn. Ennen B-osaan (ja Bb-sointuun) asettumista kuultava A7 tarjoaa kulman kuin saksilla leikaten. Kun D-mollissa mennään tuohon Bb-sointuun sopivan melodian kautta (kohdassa 1:20), saa se (ainakin itsessäni) aikaan tunteen siitä kuin avaisi verhon kauniin maiseman tieltä. Tässä laulussa käy juuri niin. Siitä eteenpäin kuultavat sävelmät ja harmoniat ovat yksinkertaisuudessaan lumoavia, erityisesti se, kun kappale nousee Bb- ja C-sointujen kautta D-mollille lepäämään kahdeksi tahdiksi (kohdassa 1:29-1:37).

Benj Pasekin ja Justin Paulin teksti on tyyliltään ja lyhyiltä ajatuksiltaan moderni ja silti vanhaa Hollywood-musikaaliperinnettä kunnioittava. Hän, jonka mukana kaikki muuttuu, voi kävellä vastaan hetkenä minä hyvänsä ”there in the bars / and through the smokescreen of the crowded restaurants”. Samalla kun edellä mainitusti musiikin maisema avautuu sykähdyksen, vilkaisun, katseen ja kosketuksen myötä, laajenee myös tarina. Äänten yhdistyessä yhdeksi löytyy kaikki se, mitä on etsittykin. Tuo hetki saa molemmat jopa toteamaan maailman pyörähtäneen niin vinhasti, että ainoa minkä tiedostaa tarvitsevansa on ”that crazy feeling, a rat-tat-tat on my heart”. Se riittää, ainakin hetken.

Yksi taianomainen hetki, joka erottaa La La Landin myös elokuvana monista kaltaisistaan, on taltioitu myös soundtrackille. Koska kappale on lauluraidoiltaan äänitetty ”livenä” elokuvaa tehtäessä, on siihen taltioitu myös pieni eläväisyyttä tuova ”virhe”. Kertosäkeen lopulla (kohdassa 1:44) Gosling laulaa sanan ”that” Stonen käyttäessä sanaa ”this”. Molemmat hymähtävät tuoden kappaleeseen spontaaniuden häivähdyksen.

”City of Stars” on samalla pieni ja suuri moderni rakkauslaulu ja oikein kaunis sellainen. Koko ”La La Land”-soundtrack on täynnä hienoja sävelmiä. Justin Hurwitz voitti itse asiassa alkuperäislaulun lisäksi Oscarin myös alkuperäissoundtrackista…

CITY OF STARS

City of stars
Are you shining just for me?
City of stars
There’s so much that I can’t see
Who knows?
I felt it from the first embrace I shared with you

[Mia:]
That now our dreams
They’ve finally come true

City of stars
Just one thing everybody wants
There in the bars
And through the smokescreen of the crowded restaurants
It’s love
Yes, all we’re looking for is love from someone else

[Sebastian:]
A rush
[Mia:]
A glance
[Sebastian:]
A touch
[Mia:]
A dance

[Both:]
A look in somebody’s eyes
To light up the skies
To open the world and send it reeling
A voice that says, I’ll be here
And you’ll be alright

I don’t care if I know
Just where I will go
’Cause all that I need is this crazy feeling
A rat-tat-tat of my heart

[Sebastian:]
Think I want it to stay

City of stars
Are you shining just for me?
City of stars
[Mia:]
You never shined so brightly