Bruce Springsteen – TOP56-songs: 55 – Devils & Dust

Albumilta Devils & Dust (2005).

Devils & Dust on vuonna 2005 julkaistun albumin nimibiisi. D&D-levyllä Springsteeniä eivät säestä luottosoittajat E Street Bandista, vaan Bruce hoitaa itse valtaosan soitannasta muutaman studiomuusikon täydentäessä äänimaisemaa. Biisin laulusuoritus toi artistille vuotensa Grammy-palkinnon, sarjana ”Best Solo Rock Vocal Performance”.

Devils & Dust-laulu on ainoa albumiltaan, joka on vahvistettu kirjoitetuksi vuoden 2001 jälkeen: tarkalleen ottaen vuonna 2003. Tuolloinhan Irakin sota oli käynnissä, ja Bruce on usein sivunnut poliittisia teemoja teksteissään kartoittaessaan amerikkalaisen unelman ja totuuden rajapintaa. Tässä tekstissä se onnistuu hienosti. Laulu kertoo keskustelusta, jota amerikkalainen sotilas käy päänsä sisällä tilanteen ollessa päällä.

Laulun pohjana toimii Springsteenin liki perkussiivinen akustisen kitaran komppi, joka luo ominaisen jännitteen ensinuoteista saakka. Kuten Bruce VH1 Storytellers-ohjelmassa toteaa, niin tekstin puolelta biisin voi tiivistää kahteen ensimmäiseen riviin, kaikki muu nojaa niihin.

I got my finger on the trigger
But I don’t know who to trust
When I look into your eyes
There’s just devils and dust

Itselleni kuitenkin tämän laulun hienoin osio on B-osa, joka ei kalpene minkään Springsteen-säkeistön rinnalla. Laulun kertojalla ei ole muuta kuin uskonsa jäljellä tuhon keskellä, ja sekin horjuu suuresti elämän valintojen ja pelkojen viemänä. Pelko on aika voimakas mahti.

I got God on my side
I’m just trying to survive
What if what you do to survive
Kills the things you love
Fear’s a powerful thing
It can turn your heart black you can trust
It’ll take your God filled soul
And fill it with devils and dust

Tällaista monisävytteisyyttä on tosiaan havaittavissa monissa Springsteenin lauluissa: vaikka tekstin voi käsittää poliittisesti, on siinä myös yksittäisen ihmisen arkeen osuva sanoma.

Devils & Dustia kuultiin runsaasti albumia seuranneella soolokiertueella, mutta sen jälkeen se on soinut livenä vain muutaman kerran. E Street Bandin kanssa se sai live-ensiesityksensä vasta vuonna 2012 St. Paulissa. Eräs historiankirjoihin painunut versio siitä kuultiin Grammy-gaalassa helmikuussa 2006: Tom Hanksin alustuksen jälkeen lavan valtasi Springsteen akustisen kitaransa kanssa, esitti laulun ja häipyi välittömästi biisin päätyttyä ennen aplodeja todeten ainoastaan ”bring ’em home!” viitaten edelleen käynnissä olleeseen Irakin tilanteeseen ja näpäyttäen Yhdysvaltain silloista hallintoa.

Liitetään oheen musiikkivideo, joka on kuvattu Springsteenin kotinurkilla Asbury Parkin Paramount-teatterissa.

Päivätä!

Pidätkö musiikista? Tiedätkö nippelitietoa musiikista? Oletko aina valmis keskustelemaan musiikista ja siihen liittyvistä asioista välittämättä sen suuremmin genrestä? Silloin olet juuri oikeassa paikassa!

Suuri ajatus tämän sivuston takana on se, että Me – Kolme musanörttiä, haluaisimme ihmiset taas kuuntelemaan musiikkia keskittyen siihen. Ausculto on latinaksi ”kuunnella keskittyen”.

Nykyään yhä useammin kuunnellaan kappale sieltä, toinen täältä selailun ja muun moniajon keskellä. Kappaleet ja albumit aukeavat ihan eri lailla kun niihin keskitytään. Samalla voi keskittyä vain yhteen aistiin, ja antaa muiden aistien rentoutua.

Musiikin teko ei ole helppoa. Kappaleita voidaan hioa vuosikausia. Kappalejärjestyksiä mietitään ahdistukseen asti, sanoituksista puhumattakaan. Siksi musiikille, ja eritoten albumeille, pitäisi antaa niiden ansaitsema aika. Musiikin positiivisista vaikutuksista emme ala jauhamaan. Sitä on tutkittu ja näytöt annettu.

Yritämme siis kertoa ihmisille artisteista, albumeista ja kappaleista, jotka mielestämme kannattaisi kuunnella. Yritämme kertoa myös sen, miksi ne kannattaisi kuunnella. Toivomme, että moni antaisi ehdotuksillemme mahdollisuuden tai löytäisi edes yhden levyn tai artistin, jota jatkossa voi kuunnella. Ja jottei ihan mentäisi aidan matalimmilta osilta yli, niin totta kai kirjoitamme myös englanniksi. Antakaa nyt jo anteeksi omat kielelliset puutteemme, sitä tässä juuri yritetään kehittää.

Ausculton kirjoittajina kerromme omissa osioissamme, mistä kukakin kirjoittaa, mutta alla lyhyt kuvailu kiinnostuksen nostamiseksi.

”Yritän pureutua metallin synkempään, ilkeämpään ja raskaampaan puoleen. Mielialan nopeista vaihteluista johtuen levylautasen tarjonta vaihtelee soturimetallista synkimpään, mustaan kuolonmetalliin tai mustaan metalliin, joten tämä mies on täysi arvoitus.” – Miikka-Tuomas

”Musiikkia olen kuunnellut laidasta laitaan. Viime vuoden aikana noin tuhat albumia. Suosituksia muilta, eri aikakausilta, muista listoista, eniten myyneistä, kulttijulkaisuista jne. Jazzista noiseen ja rapista teknoon, jopa iskelmää ja klassista. Vaikka moni luulee, että olen metallimies, oma luonnehdinta olisi enemmänkin musiikkimies. Joten pian alkavalta listaltani löytyy muutakin kuin metallia.” – Tomi

”Omana tarkoituksenani on koota kattaus itselleni merkityksellisistä albumeista ja artisteista 70-luvun alkupuolelta pitkälle 2010-luvulle saakka. Erityinen missio on katsella levyjä kokonaisuuksina, kuten kirjoja tai elokuvia lähestyttäessä. Pyrin myös lähestymään populäärimusiikin ns. “valoisaa puolta” myös sen eri suunnista: seassa on suomalaista ja ulkomaalaista sekä rokkia ja poppia eri muodoissaan.” – Atso

Tällainen on käsikirjoitus. Hyppää mukaan katsomaan millainen näytelmä siitä syntyy!