Keikka-arvio: Eppu Normaali @ Pöheikön Pölläys, Ylöjärvi, 24.5.2019

Eppu Normaali avasi keikkakesänsä viime viikon perjantaina 24.5. kotitanhuvillaan Ylöjärvellä 28. kertaa järjestetyssä Pöheikön Pölläys-tapahtumassa. Allekirjoittanut kaapi keikkalipun ja majoituksen takataskuun välittömästi viime marraskuussa kun esiintyminen julkistettiin: olisihan kyseessä ensimmäinen ”oikea” Eppu-keikka liki kahteen vuoteen.

Aamujuna Joensuusta kutsui perinteiseen keikkareissutyyliin klo 7 ja harmaa Tampere saavutettiin Pieksamäen aseman bluesin jälkeen puolen päivän maissa. Lähiliikennebussilla alkuillasta kohti Ylöjärveä ja välittömästi porttien auettua klo 19 eturiviin pitämään paikkaa. 

Lämmittelynumerona toimi Jenni Mustajärvi yhtyeineen. Aivan tarttuvia biisejä, vaikkakin alkusetistä tuli aika monta samansykkeistä kappaletta. Bändi ja Jenni itse kyllä toimivat hyvin! Myös isä-Pauli oli tarkkailemassa meininkiä lavan reunalla.

Klo 22.15 oli sitten pääesiintyjän vuoro. Aloitus viivästyi kuitenkin pari minuuttia, kun teknikot nostelivat käsiään pystyyn Pantsen (uusien?) kitaraefektien kanssa. Tahroja paperilla räimäytti kuitenkin tunnelman heti teltan kattoon. Pientä kiertohämminkiä meinasi olla, mutta sen ei annettu latistaa. Heti perään ammutut Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset ja Vihreän joen rannalla (kauan sitten) poistivat omat epäilykset siitä, oliko tässä reissussa mitään järkeä. Hienosti soi ja Yhtye oli harjoitelleessa sekä inspiroituneessa iskussa.

Ensimmäisessä puheenvuorossaan Martti totesi, että edellisen keikan jälkeen valtaosasta bändiä on tullut virallisesti vanhoja. Lisäksi hän omisti ainakin tämän ensimmäisen keikan alkuaikojen voimahahmolle Mikko Saarelalle, jonka kädenjälkeä kuultiin vahvasti seuranneessa helmessä Hipit rautaa. 

Minun aurinkolasit kuultiin toissa kesältä tuttuna duettona Martin ja Sami Ruusukallion esittämänä. Sitä seurasi toinen, vielä kauemmaksi historiassa ulottanut, Saarela-biisi Maitokuskitwist. Esi-eppu-aikainen ralli, jota oli selvästi harjoiteltu ja sovitettu lisää maaliskuisen Tavastian-keikan jälkeen.

Näiden parin obskuriteetin jälkeen alettiin siirtyä hittejä kohti kahden loisteliaan numeron myötä. Pimeyden tango ja Vuonna85 soivat molemmat rouheasti ja röyhkeästi, niitä seuranneen On viatonta ja kainoa harrastukseni ainoa-biisin ollessa jälleen piristävä poikkeus hittikavalkaadissa.

Keikan top3-hetkiin lukeutui Kun olet poissa. Viimeisimpänä keikkakesänä 2017 piti kiertää neljä keikkaa kolmen kuukauden aikana, että sen sai kuulla: nyt osui heti. Loistava tunnelma ja hienoa soittoa lopukkeen vyöryessä biisin teeman mukaisesti. KOP:in jälkeen oltiinkin turvallisesti klassikko-osastolla loppukeikan ajan.

Valistusosuudesta vastasi jälleen parivaljakko Murheellisten laulujen maa ja Baarikärpänen. Jälkimmäisessä Torvinen soitti muutama vuosi sittenkin nähtyä led-valoin koristeltua kitaraa, jonka sointi oli tällä kertaa mallinnettu akustiseksi. Eli pitkästä aikaa paluuta vanhaan meininkiin, kun Baarikärpänen säestetään akkarilla! Urheiluhullu sisälsi tietenkin Martin lihasten esittelyt.

Joka päivä ja joka ikinen yö on aina mahtava eikä sortunut tällä kertaa ylisoittamiseen kuten joskus. Puhtoinen lähiöni seurasi sitä, kuten usein. ”Lähiön” lopun vihellyssoolossa kuultiin piiitkäästä aikaa bassosoolo takanojineen, kuten joskus aikoinaan. Mukava välähdys menneestä tämäkin.

Loppukirissä soinut Linnunradan laidalla eli hieman erilaisella kitarakompilla kuin aiemmin ja Aku ryskytti massiivisesti. Teltassa olleet useampi subbari tehostivat eritysesti bassorumpua nasakasti. Kitara, taivas ja tähdet ja viimeisenä kuultu Voi kuinka me sinua kaivataan saattelivat pääsetin loppuun Kahdeksas ihme-levyn tunnelmissa.

Encoreen saavuttiin Martin juontaessa sisään biisin, jonka ajankohtaisuudesta poliitikot ovat pitäneet hyvän huolen. Vuoron sai Suomiilmiö, joka on livenä aina parempi kuin levyllä kertosäkeen yhteislauluineen. Toiseksi viimeisenä kuultiin haikeankaunis Kaikki häipyy, on vain nyt ennen kuin Njet njet saatteli hienon keikan maaliinsa loppuryminöineen.

Hieno keikkareissu siis takana jälleen. Lavalta kouraan saatu biisilista muuten paljasti, että encoressa oli tarkoitus soittaa neljä biisiä. Keikka päättyi tasan klo 00.00, mutta Pidetään ikävää jäi pois. Jos alussa ei olisi ollut siitä muutaman minuutin viivästystä kitarakamojen kanssa, niin ehkä se olisi kuultu…

Biisilista kokonaisuudessaan:

  1. Tahroja paperilla
  2. Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset
  3. Vihreän joen rannalla (kauan sitten)
  4. Hipit rautaa
  5. Minun aurinkolasit
  6. Maitokuski-twist
  7. Pimeyden tango
  8. Vuonna ’85
  9. On viatonta ja kainoa harrastukseni ainoa
  10. Kun olet poissa
  11. Murheellisten laulujen maa
  12. Baarikärpänen
  13. Urheiluhullu
  14. Joka päivä ja joka ikinen yö
  15. Puhtoinen lähiöni
  16. Linnunradan laidalla
  17. Kitara, taivas ja tähdet
  18. Voi kuinka me sinua kaivataan
  19. Suomi-ilmiö
  20. Kaikki häipyy, on vain nyt
  21. Njet njet

Muutama keikkavideo löytyy täältä: https://www.youtube.com/playlist?list=PLsVziYINquEZ7g9CKSQ_dIfcT1jRBlAX0