Kategoriat
Viikon Aivoradio

Viikon Aivoradio 6/2020

”Tehosekoitin – Asfaltti polttaa: Tyttäreni kysyi, että ”mikä se semmoinen Tehosekoitin-bändi on?”. Piti näyttää.

Billie Eilish – bury a friend: Ei tämä levy ihan perusteetta ole siellä maailman kärjessä.

Devin Townsend – Suicide: Olipa pitkästä aikaa Devinin Accelerated Evolution taas huikean kuuloista tavaraa.

The Pineapple Thief – Threatening War: Puolitarkkaa rumpunaksuttelua.

Megadeth – In the Lungs of Hell: Tilulii. Aina vähän voi thrashia mättää.

Kyuss – Size Queen: Kyussia voi silloin tällöin kopaista. Varsinkin laulaja on erittäin verevä. Kitarassa joku Josh Homme.

Judas Priest – Hard as Iron: Tässä on yksi maailmankaikkeuden kitarasoolokappaleista.

Pyhimys & Saimaa – Kas vain: Kohtuulliset ja koskettavat sanat.

Numenorean – Adore: Tuli vanhoilta muistiinnostolistoilta vastaan. Ei mitään tietoa mitä ja mistä.

Andy Gillon – Skyless: Tälle ihan samat perusteet, sinfonista tilutusta.”
T

”Pykälää raskaamman musiikin viikolta muutama nosto ilman sen kummempia saatesanoja:
Stam1na – Viisi laukausta päähän
Porcupine Tree – The Sound of Muzak
Opeth – Eternal Rains Will Come
Metallica – Frantic
The Aristocrats – Dance of the Aristocrats
The Fall of Troy – Shhh!!! If You’re Quiet, I’ll Show You a Dinosaur Dream Theater – Dance of Eternity”
-A-

”Procol Harum – Man with a Mission: Bookerin yhtyeessä 1991 soittivat jälleen Matthew Fisher 22 vuoden tauon jälkeen sekä Robin Trower 20 vuoden tauon jälkeen.

Rossington Band – Rock On: Yhtye on Lynyrd Skynyrdistä tutun Gary Rossingtonin ja vaimonsa Dale Krantz-Rossingtonin perustama orkesteri.

Orgone – Nasty Hats: Etsin kovaa intstrumentaalifunkia. Tätä google tarjosi.

Brother Jack McDuff – Groovin’ (On a Sunny Afternoon): Klassikon voi tulkita näinkin.

Joonas Widenius Trio – Blues Valhalla: Trion albumi New Nordic Sagas on ilmaisultaan syvää pohjoisen mystiikan tarun kerrontaa.

King Crimson – Lady of the Dancing Water: Kaikilla meillä on herkempi puolemme. Niin myös Robert Frippillä.

Dave Grusin & Lee Ritenour – Cats of Rio: Kun piano- ja kitaravelhot kohtaavat

Procol Harum – I Told On You: Minusta tätä 2017 versiota yhtyeestä voisi kutsua vaikkapa nimellä Gary Brooker Band. Procol-soundin tunnistaa kuitenkin kokoonpanovaihdoksista huolimatta.

Yanni – Marching Season: Kreikkalaisen Yannin melodisella musiikilla on etniset juurensa.

Jan Akkerman – Blind Baby: Hollantilaismaestron tanakkaa musisointia vuodelta 2011. Vaikka albumin , jolta tämä kappale löytyy, nimi on Minor Details, ei tämä suinkaan mitään mitätöntä musiikkia ole.

Creedence Clearwater Revival – Born to Move: Pendulumilta löytyy elämäni tarkoitus.”
Yyte

”Twin Temple – Twin Temple: Witnessed their gig in Tampere last Tuesday and it was one of the funniest show I have seen for a while. I will not go into details here and spoil it for others, but if you are not too uptight and love saxophone, buy the ticket and witness some satanic Doo-Wop music straight from the 60’s.”
Spinebrain

 

Kategoriat
Metallin olemus

Metallimusiikin olemus – 62. Progemetallin alkutahdit

KING CRIMSON – RED (1974)

”En ymmärrä sitä, mutta jos sinä sanot sen olevan hyvä, niin minä uskon sinua”, totesi rumpali Bill Bruford kitaristi-säveltäjä Robert Frippille, kun he olivat äänittämässä albumin nimiraitaa. Se kertoo vielä tänäkin päivänä paljon tästä albumista. Edes soittajat eivät tahtoneet pysyä Frippin aivoituksien perässä. Eikä yhteistyö helpointa ollutkaan. Fripp on kuvaillut noita aikoja bändin kanssa sanoin “kuin soittaisi lentävän tiiliseinän kanssa”. 

King Crimson vaatii kuulijalta paljon. Vaikka olen itsekin kuunnellut progressiivista musiikkia sellaisen 25 vuotta, tuottaa osa bändin kappaleista päänvaivaa. Monesti syvien vesien black tai death metal vaatii korvilta paljon, että erottaa minkäänlaisia nyansseja. King Crimsonin tuotosten haaste tulee rytmeistä. Jokainen instrumentti voi kuulostaa siltä, että se soittaa omaa teostaan ja yhteys löytyy lähinnä matemaattisesti. Kunnianhimoista, mutta ei easy listening. 

Redin äänitysten aikana bändillä alkoi mennä heikosti. Sisäiset kemiat eivät toimineet. Viulisti David Cross joutui taistelemaan, että viulu kuului keikoilla sillä basisti John Wetton ei uskonut miksaukseen ja sääti omaa volyymiaan itse. Crossilla oli ilmeisesti ongelmia huumeiden kanssa ja Fripp alkoi olla sitä mieltä, että mies saisi lähteä. Tätä ei kuitenkaan kerrottu Crossille itselleen, koska pelättiin hänen reagointiaan kiertueella. Tämä masensi myös Frippiä, eikä hän halunnut ottaa enää mihinkään kantaa. Näin Wettonille ja Brufordille jäikin vastuu studiohommista.  

Puhaltimia käytetään albumilla taajaan. Jotenkin tämän voi yhdistää moneenkin nykyiseen metallibändiin, jotka ovat ottaneet puhaltimia mukaan. Niistä varsinkin saksofoni on usein suosiossa. Levyllä on kaksi kappaletta, joita metalli ja varsinkin progemetalli saa esi-isänään kunnioittaa. Albumin avaava Red sekä Starless. Ensimmäinen on todella metallinen pläjäys ja toinen surullisen kaunis ja riipivä. Starlessista voi jälkiviisaana sanoa, että se on jäähyväislaulu. Kaksi viikkoa ennen albumin julkaisua Fripp ilmoitti King Crimsonin tien tulleen pysyvästi päätökseen. Elämälle piti löytää muuta sisältöä. 

Nirvanan Kurt Cobain on sanonut Red-albumin olleen hänen musiikillisen ilmaisunsa pääinnoittaja. Jotain samaa synkkyyttä tunnelmasta kyllä löytää. Kokonaisuudessa on samankaltaisuutta myös Oranssi Pazuzun tekemisten kanssa. 

Laitamme tuon Redin tähän esimerkiksi. Se on eniten metallia. 

Kuva: qobuz.com

Kategoriat
Viikon Aivoradio

Ausculto- Viikon Aivoradio 3/2020

” Chelsea Wolfe – Dirt Universe: Chelsea on pitkään jo pitkään soinut minun soittolistoillani. Joku äänessä tehoaa, vaikka onkin hiukan itseääntoistavaa.

Thom Yorke – Not The News: Thomia voi kuunnella helposti melkein milloin vaan. Se on niin laadukasta tuotannoltaan, että harvoin se häiritsee, vaikka olisi kimuranttejakin säveliä.

False – The Serpent Sting, The Smell of Goat: Naisvokaaleiksi ei heti uskoisi, mutta vakuuttavaa on. Falsen tuotokset ovat muutenkin mieleeni.

Pave Maijanen – Elämän nälkä: Suomen Nordman eli Pave Maijanen. Tämä pillitouhu soi loppupäivän päässä.

Peter Gabriel – Red Rain: So-levy on kuuntelemistani Gabriel-levyistä heittämällä paras. Se on ehkä myös helpoin.

Wilderun – The Unimaginable Zero Summer: Wilderunia pidetään monessa mediassa vuoden metallilevynä. On tässä hiottu monimutkaiset rakenteet hyvin vaivattomasti haltuun otettaviksi.

Lauri Porra, Flyover Ensemble – Abeyance: Onpa kaunis.

Liima – Life is Dangerous: Tässä hyökätään albumin nimen mukaisesti sinne 80-luvun pimeille kantateille. Tunnelmallista.

Xysma – I’m Not Ready To Dance: Xysma on kulttibändi jos mikä. Tätä on vaikea määritellä mihinkään genreen, mutta on tässä elementti, joka tarttuu. Jos 8-vuotias tyttärenikin kysyi, että ”mikä bändi, kuulosti jännältä”, niin pitää jonkin osua kohdilleen.

PMMP – Kuvia: En ole Veden varaan -albumia kuunnellut pariin vuoteen. Kylläpä se kuulosti menevältä.”
T

”Oasis – The Masterplan: Klassikot kuunteluun uuden vuoden kunniaksi. Tämän jousi- ja puhallinsovitukset on miellyttäneet aina.

The Rolling Stones – Beast of Burden: ”Some Girls” lienee jonkinlainen kadotettu klassikkolevy. Tässä biisissä on se yksi mahtava mollisointu siellä välissä.

Chisu – Tuu mua vastaan: Polaris-levy soi tuoreeltaan paljon vuonna 2015. Nyt tuli kuunneltua pitkästä aikaa ja todettua, että onpa laadukasta tuotantoa.

Daft Punk – Give Life Back to Music: Yksi 2010-luvun parhaista levyistä käynnistyy tällä raidalla.

Pariisin Kevät – Matkalla etelään: Tämäkin on niitä 2010-luvun kappaleita, joka siihen assosioituvilla muistoilla nousee kokoaan suuremmaksi. Eilen kuuntelin yhtyeen kaksi ensimmäistä levyä ja Astronautti oli tällä kertaa selvästi parempi.”
A

”Boomtown Rats – Trash Glam Baby: Bändi on koossa taas ja hyvässä vireessä. Albumia pukkaa maaliskuussa.

David Bowie – Lazarus: Ei ehkä 2010 luvun paras kappale, mutta ehdottomasti yksi vaikuttavimmista ja koskettavimmista.

Al di Meola & Eszter Horgas – Habanera: Kerrassaan virtuoosimainen tulkinta Bizén Habanerasta (Carmen).

Pat Travers – Hooked on Music: Ausculto täytti 13.1. viisi vuotta. Pat Travers kynäili jo reilut nelisenkymmentä yhden yhteisen perustan tiimimme jäsenille.

Ozzy Osbourne – Ordinary Man (feat. Elton John): Ossi hempeilemässä duettoa Eltonin kanssa singlelohkaisulla kuukauden päästä julkaistavalta albumiltaan.

Bob Geldof – Night Turns To Day: Boomtown Rats hajosi 1986 ja Geldof aloitti soolouran. Ratsien tulevan albumin myötä päätin perehtyä myös Geldofin tähän puoleen.

Kraftwerk – Elektro Kardiogramm – Hütterin ja Hilpertin kirjoittama teos, jonka Kraftwerk julkaisi 2003.  Mukavalla sykkeellä mennä, mutta vain reilut kolmisen minuuttia.

Tuomo – Mutually Assured: Jos ei esiintyjän nimi paljastaisi Prättälää suomalaiseksi, niin musa ei sitä ainakaan ilmiantaisi. Toisaalta tämä kyllä vahvistaa faktaa, että Suomessakin osataan.

Foghat – Maybelline: Olen nähnyt Chuck Berryn livenä. Vaikka mies ei ollut tuolloin enää parhaassa vireessä, niin kyllä hän on ison puumerkin jättänyt rock’n’roll-musiikille. Tämän kappaleen hän levytti 1955 ja seitsemäntoista vuotta myöhemmin sitä versioi lontoolainen Foghat-yhtye soolokitarassa Rod Price. Levyn tuotti muuan Dave Edmunds.”
Yyte

Kategoriat
Viikon Aivoradio

Ausculto – Viikon Aivoradio 2/2020

”Pekko Käppi – Tulet palaa: Pekko on uusimman albumin nimi on Finnish Folk Songs vol 1. Eli jatkoa seurannee.

Sanford Townsend Band – Smoke From a Distant Fire: Kepeästi kulkeva ralli, joka sai ehkä eniten julkisuutta yhtyeen aloittaessa tällä Fleetwood Macin Rumous kiertueen konsertit. Albumi kantoi ensin yhtyeen (sen johtokaksikon John Wayne Townsend ja Ed Sanford) nimeä, mutta kappaleen suosion myötä albumin nimi vaihdettiin samaksi.

Sanford Townsend Band – Squire James: Laitanpa, tavoistani poiketen, samalta albumilta toisenkin kappaleen.

Björk Guđmundsdóttir, Ji Yoon, Aki Hashimoto, Orchestra of Nationaltheater of Mannheim – Cocoon (Live): Otos Björkin Vespertine albumin oopperasovitukseta.

Sam Fender – You’re not the Only One: Nyt 25 vuotias Britti sai vuonna 2017 BBC:n kunniamaininnan ”Sound of 2018”.

Galahad – Seize the Day: Galahad on yksi Arthurin pyöreän pyödän ritareista, joka on antanut nimensä 1985 perustetulle englantilaisorkesterille.

Emerson, Lake and Palmer – From the Beginning: Seesteisen kaunis Greg Laken sävellys, jonka akustisisen tunnelman täydentää Emersonin tyylikäs syntikkasoolo.

Nat King Cole – Nature Boy: Sametinpehmeä ääni, kaunis sävellys. Tätä täydentämään takkatuli, hyvä punaviini ja Lapin hiljaisuus…yhä mielessäin

Jennifer Batten – Ricochet: Yllätti ovelalla näppäryysellään kesken työaamun. Nousi esiin taustamusasta ihan kuunteluun.”
Yyte

”My picks are based on the TOP2019 lists which have been compiled by CVLT Nation. There were several new and great bands for me and I will highlight some of them with these picks:

Ritual Howls – Alone Together: This is the kind of post-punk that is my cup of tea. The singer has a soothing baritone like tone that seals the deal for me.

Devil Master – Black Flame Candle: Crossover is a genre that I don’t follow very intensively, however Devil Master proves that there are worthy bands that proves that maybe I should pay more attention to it.

Primitive Man – Oily Tears: The band is true to its name: primitive, evil and heavy. I have had the pleasure to witness them playing live in Lahti a couple of years back and to exchange a few words with them as they autographed my CD. Really down to earth and cool guys.

Coffins – Terminate by own prophecy: Another band I witnessed live only last year at Killtown Fest in Denmark. They are brutal both in studio and live, so there is no reason why they shouldn’t get the limelight they deserve. Beyond The Circular Demise does really change Death Doom, but is one of the finest offerings in the genre 2019.

Undeath – Enhancing the dead: unThis is one of the finest demos you’ll hear from 2019. Undeath plays nasty, twisted and rotten death metal that crawls under your skin and stays there like a plague. Be sure to check the entire four song demo if you liked this treat.

Bölzer – Into the temple of spears: Swiss has something else to offer besides chocolate, mountains and watches: Celtic Frost, Triptykon and Bölzer! I had the pleasure to witness them live for the 3rd time I believe last year at Blow Up fest and they killed again. The new EP was a bit of a letdown for me at first, but with repeated listens it is starting to grow on me.

Lord Mantis – God’s Animal: Sludge is another genre that is hard to define and to digest in big portions, but in small amounts it is giving me some awesome tunes. Lord Mantis has shocked with its pervert, sick and disgusting album covers in the past, but there is something in the music that makes you want to return to the band.

Mammoth Weed Wizard Bastard – The Spaceships of Ezekiel: Take a wild guess which genre they represent? Yup, this is some of the finest stoner doom released last year. I believe you can enjoy this easily without any mind expanding substances as the band can play some sweet swingy and tasty riffs.”
Spinebrain

”Angel Olsen – All Mirrors: Jostain tuli vastaan ja kuulosti hyvältä.

Pet Shop Boys – Can You Forgive Her?: Vanhaa ysärin Pet Shop Boysia. Mainio teiniviba tuloksena.

Yann Tiersen – Tempelhof: Tunnelmamusiikin ranskalainen nykytekijä.

nervous_testpilot – A Functioning God: Elektromeininki. Jonkin verran myös ambientia tässä.

Rival Sons – Imperial Joy: Nykyrokkia. Edelleen ajoittain hyvin kartalla.

22-Pistepirkko – Quicksand: Nämä pojat ne osaa. Ei tule juuri kuunneltua, mutta harvoin tulee käännettyä poiskaan.

White Ward – Love Exchange Failure: Jazz-bläkkistä. Kovaa menoa Ukrainan pojilta.

Kampfar – Det Sorte: Onhan tässä tietynlainen skandinaavinen voima takana.

Stratovarius – Dreamspace: Straton alkuaikojen progempaa tuotantoa.

Anathema – Judgement: Bänditreenien legendarityä.”
T

”FKA twigs – Sad Day: Viime vuoden kehuttuja levyjä.

Dave Matthews Band – Can’t Stop: Ensimmäistä kertaa tuli kuunneltua DMB:tä. Kelpo ote.

Van Halen – Why Can’t This Be Love: ”Only time will tell if we’ll stand the test of time”. Tautologia.

Knipi – 1986: Niin Knipiä kuin olettaa sopi.

Richie Sambora – Stranger in This Town: 2010-luku alkoi Richien ensimmäistä soololevyä kuunnellen. Kokeilin nytkin.”
A

Kategoriat
Viikon Aivoradio

Ausculto – Viikon Aivoradio 48/2019

”Bo Kaspers Orkester – Där vill jag vara: Tätä kannatti odottaa. Raikasta, persoonallista tavaraa yhtyeen omassa kehyksessä.

Rod Stewart (With the Royal Philharmonic Orchestra) – Maggie May: Rodin klassikko päivitettynä isolle bändille, mutta onneksi maltilla päälle käyvää mahtipontisuutta välttäen.

Leonard Cohen – Happens to the Heart: Albumi Thanks for the Dance äänitettiin 2016 ja julkaistiin postuumisti 22.11.2019. Kuuntelin sen ensimmäisen kerran Muonion Jerisjärven rauhassa viime lauantaina. Sen sydämen lämpöinen tunnelma sopi Lapin rauhaan.

Who – Overture: Onhan tämä Tommyn alkusoittokin upeaa kuultavaa ja hyvin aikaa kestänyt teos

Beck – Saw Lighting: Kuin Holmenkollenin viisikymppinen, lehmänkelloja, taustahälinää ja muuta kilkatusta ja kalkatusta, mutta ne kuuluvat asiaan.

Kinks – Lola(instrumental version): Rayn & con rallit toimivat oivallisesti näinkin.

Gamma – Fight to Finish (live) Yhtyeen viides albumi (Gamma 5) Alive in America on mallikas livekattaus orkesterin tuotannosta. Tämä kappale lienee heidän tunnetuinpansa ja julkaistiin studioversiona 1979 yhtyeen debuuttialbuumilla.

Sound Experience – J.P. Walk: Noin 45 vuotta sitten funk saattoi kuullostaa tällaiseltakin. Seitsemän minuuttia kunnon funkyjytkettä.”
Yyte

”Michael Kiwanuka – Kiwanuka: Minulta Aivoradioon Kiwanukan uusi levy kokonaisuudessaan. ”Tällä viikolla ei Aivoradioon paljoa tarttunut, kun korvat oli vielä sen verran huurussa viime viikon jäljiltä. Michael Kiwanukan levy kuitenkin miellytti entistä enemmän, kun sen alkuviikosta kuuntelin läpi.”
A

”Stam1na – Ikoneklasmia: Elokuutio jäi muistoissa vähän Taival-albumin jalkoihin, mutta kovahan sekin oli.

Frost* – Hyperventilate: Random-musiikkia suosituslistalta.

Chroma Key – Colorblind: Vanhoja Dream Theater -jeppejä tässä. Rauhallista ja taitavaa.

Pearl Jam – Low Light: Yield ei ole ihan minun juttu, mutta on albumilla hetkensäkin. Tässä niistä yksi.

Fallujah – Sanctuary: Fallujahin uusimmalla albumilla on pitkät kitaraliut vähissä, mutta pari sopivaa kappaletta sieltäkin löytyy.

Textures – Ostensibly Impregnale – Deter: Vanha Textures kuulosti yllättävän tuoreelta, vaikka on jo reilun 15 vuotta ikää.

Tuomo & Markus – Predator: Ei ihan niin petomaista, kuin nimi antaa odottaa. Kun lista on muuten näin metallinen, niin laitetaan kevyempikin pala väliin.

Animals as Leaders – The Woven Web: Viikko tai ne pari päivää siitä on mennyt teknisen metallin parissa. Se kuvastaa jotenkin hammasongelmia, joita tässä on ollut.

Neurosis – The Tide: Neurosis-ilmaisu on jonkinlainen käsite metallimaailmassa. Ei ihan syvälle tietään löydä, mutta tämä kappale on onnistunut.

Alice in Chains – I Stay Away: Päivän grunge-annos täydentyy tässä. Mitä sitä hyväksihavaittuja vaihtamaan.”
T

”Mystik – Bleed For The Night: Det är alltid Sverige som överraskar oss. Gamla 80’s heavy metal som helt enkel funkar jävla bra! Rekommenderad av en kompis.

Celtefog – My last sight to the new Universe: New findings this week: pagan Black metal from Greece. The new album is not yet available on Spotify, so feast on old track/album for the time being.

Macabre Omen – From Father to son: After almost five years after its release, this album is still giving me goosebumps. Pagan Black metal bliss.

Blood Incantation – Giza Power Plant: The hype is Real Despite of the controversial album cover: one the best and most complicated death metal albums of 2019.

Grima – Siberian Sorrow: Accordion infested black metal from Siberia. One of the biggest surprises of the year.

Nekro Drunkz – Into Eternal Queef: Seen them live and taken the fanboy pics. One of the nastiest albums you’ll hear all year. Mandatory purchase for fans of the genre.

Metal de Facto – The conqueror: Despite of the cheesy name, this new Finnish power metal group delivers the goodz.

Slow – Descente: There’s a few great funeral doom albums out there this year, this is one of them.

Obsequiae – Ceres in emerald streams: Another oddity from this year worthy of your time.”
Spinebrain