Bruce Springsteen – TOP56-biisit: 14 – Because the Night

Live-albumilta Live 1975/-85 (1986). Studioversio julkaistu albumilla The Promise (2010).

1970-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta 1980-luvun puoleen väliin Springsteen oli biisintekijänä tuotteliaimmillaan. Esimerkiksi Darkness on the Edge of Town-levylle äänitetystä materiaalista, joka on jo nähnyt eri reittejä päivänvalon, oltaisiin saatu koottua jo neljä-viisi levyllistä musiikkia. Koska hän on tullut tunnetuksi myös albumikokonaisuuksien vaalijana, on useita hitiltä kalskahtavia kappaleita annettu myös pois muiden artistien levytettäviksi. Because the Night on yksi tunnetuimmista esimerkeistä, mutta Springsteen ja ESB ovat esittäneet sitä myös itse keikoilla aina 70-luvun lopulta saakka ja studioversiokin julkaistiin 32 vuotta äänittämisen jälkeen The Promise-levyllä.

Mielenkiintoisimpia aspekteja Because the Nightiin on se, että se on tullut Bruce-faneille tutuksi ennenkaikkea liveversionsa myötä. Live 1975/-85-boksilla kuultava versio on taltioitu 28.12.1980 Nassau Coliseumilla jo kulttimaineeseen kohonneilla keikoilla ja siinä kuullaan E Street Bandia monien mielestä kovimmassa keikkakunnossaan. Instrumentaaliosiot ovat pidempiä kuin studioversiossa ja soundit ovat jo alkaneet muotoutua isompiin keikkapaikkoihin sopiviksi.

Alun piano-introssa kuullaan juuri niitä säveliä, joista itse tuollaisessa arpeggiossa tykkään. Ne yhdistetttynä Springsteenin laulamaan melodiaan ja tekstiin luovat heti kiihkeänpidätetyn tunnelman. Rakkauslaulu tämä pohjimmiltaan on, mutta aika raju sellainen.

Muistelen kertosäkeestä ensimmäiaen reaktion olleen, että “tämähän on “Linnunradan laidalla”. Kun siitä pääsi yli, paljastui mainio voimarock-biisi. Toisen säkeistön aloitusriveissä on myös hienoa lyrikaalista neroutta: “What I got I have earned / What I’m not I have learned” eli virheitä on koettu ja niistä on otettu opiksi. Jos rakkauden kohde jäisi vielä yöksi ja sen jälkeenkin, kaikki voisi olla paremmin.

Tyylitellyn yksinkertaisen saksofonisoolon jälkeen tulee jälleen hieno, dramaattinen rivi. “The time has come to take this moment / and they can’t hurt you” siirtää biisin viimeisiin osioihinsa nostaen samalla sävellajia sävelaskeleen kuin huomaamattomasti. Näin viimeiseen kertosäkeeseen saadaan entistä enemmän voimaa. Lopussa kuullaan sekä studio- että livealbumille taltioiduissa versiossa Springsteenin soittama soolo, mutta keikoilla tuossa kohtaa ovat esille päässeet myös Nils Lofgren ja Stevie Van Zandt. Bändi soittaa mahtavasti yhtenä pakettina, kunnes F#-soinnun nostatuksen ja Weinbergin tremolon kautta räjäytetään kappale vielä kerran kertosäkeeseen, jossa taustalaulut ovat aiempaa vahvemmin esillä. “Because the night belongs to lovers / because the night belongs to lust / because the night beongs to lovers / because the night belongs to us”. Kiihkeää tekstiä.

Itselleni BTN on iskenyt aina. Biisissä kytevä jännite sytytetään heti alussa ja vaikka se käväisee pinnassa jo aiemminkin, niin modulaation myötä se iskeytyy uuteen ulottuvuuteen. Keikkasuosikkikin tämä on ollut julkaisustaan saakka ja onkin saavuttanut melkoisen fanisuosion, vaikkei studioversiota julkaistukaan kuin vasta vuonna 2010. Hienoa rock-musiikkia.

Take me now baby here as I am
Pull me close try an understand
I work all day out in the hot sun
Stay with me now till the mornin’ comes
Come on now try and understand
The way I feel when I’m in your hands
Take me now as the sun descends
They can’t hurt you now
They can’t hurt you now
They can’t hurt you now

Because the night belongs to lovers
Because the night belongs to us
Because the night belongs to lovers
Because the night belongs to us

What I got I have earned
What I’m not I have learned
Desire and hunger is the fire I breathe
Just stay in my bed till the morning comes
Come on now try and understand
The way I feel when I’m in your hands
Take me now as the sun descends
They can’t hurt you now
They can’t hurt you now
They can’t hurt you now

Because the night…

Your love is here and now
The vicious circle turns and burns without
Though I cannot live forgive me now
The time has come to take this moment and
They can’t hurt you now

Because the night..

https://www.youtube.com/watch?v=J1GBIlmkUO0

https://www.youtube.com/watch?v=lGQvjAgyA-Q

Bruce Springsteen – TOP56-biisit: 15 – The Ghost of Tom Joad

Albumilta The Ghost of Tom Joad (1995) / High Hopes (2014).

The Ghost of Tom Joad on kuultu paitsi akustisena versiona nimeään kantavalla albumilla vuonna 1995, myös Tom Morellon kanssa soitettuna sähköisenä ja huomattavasti raskaampana taltiointina vuoden 2014 High Hopes-levyllä. Vaatii melkoista laulunkirjoitustaitoa, että samoista elementeistä voi koota kaksi täysin erilaista, mutta silti vahvasti omilla jaloillaan seisovaa teosta.

Alkuperäinen versio on tunnelmallinen nuotiolaulu, jossa huuliharppu on merkittävässä roolissa ja Springsteen laulaa kepeästi. Kuten muullakin TGOTJ-levyllä, myös tässä teksti on kaiken ydin. Muutamalla soinnulla ja tämän kappaleen tunnusmerkinomaisella käväisyllä 3/4-tahtilajissa luodaan tunnistettava tausta. On erityisen toimivaa kuinka aina huuliharpun tullessa mukaan poiketaan VI-tason sointuun, eli tässä tapauksessa H-mollista G-duuriin. Vuosimallin 1995 versiossa on jotain hyvin syksyistä ja se maalaa erilaisen maiseman kuin sittemmin julkaistu, kovakätisempi versio.

High Hopes-sovituksessa mukaan astuu merkittävään rooliin Tom Morello. Morellon yhtye Rage Against the Machine oli coveroinut The Ghost of Tom Joadin vuonna 1997 runnoen koko sävellyksen 4/4-tahtilajiin. Springsteen oli kuullut version ja kutsui Morellon soittamaan biisin Anaheimin Honda Centeriin vuonna 2008. Morellon kertomuksen mukaan hän oli tullut soundcheckiin harjoittelemaan kappaletta, jonka hän oli harjoitellut alkuperäisessä sävellajissa (eli H-mollissa), mutta Springsteen ja ESB olivat kertoneet, että päädyimme soittamaan tämän uuden version E-mollista. Morello oli säikähtänyt ja sanonut, ettei se kyllä onnistu sillä hän oli opetellut kappaleen eri sävellajista. Bruce oli laittanut kätensä Morellon olalle ja sanonut: “You can do it”. Lopputulos on taltioitu Wrecking Ball-singlen B-puolelle ja lopulta studiossa High Hopesille saakka.

Sähköisessä versiossa tempo on hitaampi ja säröisät kitarat hallitsevat soitinmaisemaa. Soitanto on kovempaa ja teksti iskee entistä rajummin vasten kuulijan kasvoja varsinkin, kun jännite rakennetaan ensin hiljaisella säkeistöllä ja kertosäkeellä, joita säestää lähinnä Springsteenin oma Esquire/Telecaster-kitara. Harvassa ovat ne Springsteen-biisit, joissa on näin synkeä soiton sävy. Koko ESB osoittaa myös melkoista tyylitajua muovatessaan soittoaan raisummaksi.

Musiikillisesti The Ghost of Tom Joadin merkkihetkeksi nousevat kitarasoolot, joita kuullaan kaksi: ensimmäinen toisen kertosäkeen jälkeen ja toinen loppusoittona. Ensimmäisessä vuorottelevat melodisemmin Morello ja Springsteen, mutta jälkimmäinen päästää Morellon yksin valokeilaan. Oktaaveissa hypähtelevät likit, skrätsäykset sekä ennenkaikkea Whammy-pedaalin käyttö ovat todella tunnistettavia elementtejä mutta onnistuvat ihmeellisesti syöksemään koko biisin vielä askeleen lähtökohtiaan pidemmälle. Hienoa, herra Morello!

Innoituksena The Ghost of Tom Joadille oli paitsi Woody Guthrien kappale “The Ballad of Tom Joad”, myös John Steinbeckin Vihan hedelmät-nimellä tunnettu “Grapes of Wrath”, jonka päähenkilö on tuo nimenomainen herra Tom Joad. Niinpä myös tämän biisin teksti on kuin elokuva: välttämättä musiikkia ei edes tarvittaisi. Miehet kävelevät junarataa pitkin jonnekin, mistä ei ole paluuta viettäen yönsä sillan alla nuotion ääressä. “New world order”, uusi maailmanjärjestys, viittaa ajallisesti kylmän sodan jälkeiseen aikaan eli 80-90-lukujen taitteesta eteenpäin. “No home, no job, no peace, no rest” kertoo, että vaikeaa on.

Tom Joad on hahmo, joka taistelee pienemmän ihmisen paremman elämän puolesta. Hienoa sanankäyttöä sisältävä rivi “Waitin’ for when the last shall be first and the first shall be last” on toisen säkeistön kohokohta, kun taas säkeistön loppuosa kivetyksellä nukkumisineen kuvaa hyvin heitä, jotka elävät kovia aikoja.

Viimeinen säkeistö on suorinta viittausta Grapes of Wrathiin. Kokonaisuudessaan se nivoo biisin yhteen komealla tavalla, jonka kruunaa Morellon soolo. Se selittää myös pohjimmiltaan, kuka Tom Joad on: aina kun joku kokee väkivaltaa ja asunnottomuutta tai näkee nälkää tai muuta kurjuutta, ylipäätään vastoinkäymisiä, Tom Joadin henki on paikalla taistelemassa heidän puolestaan ja heidän kanssaan.

The Ghost of Tom Joadin taika on sen tekstillisessä ja musiikillisessa ytimessä. Se on pohjimmiltaan niin hyvin tehty biisi, että sen voi esittää molemmilla studiossa kokeilluilla tavoilla, nuotiolauluna tai raskaampipoljentoisena rockina, eikä sen tehokkuus kalpene yhtään. Toisena päivänä toinen versio toimii paremmin, jonain muuna toinen. Monesti tällaisessa tapauksessa uusioversion julkaisemista joutuu puolustelemaan keksityin perustein, mutta TGOTJ:in kohdalla siihen ei ole tarvetta.

Men walkin’ ‘long the railroad tracks
Goin’ someplace, there’s no goin’ back
Highway Patrol choppers comin’ up over the ridge
Hot soup on a campfire under the bridge
Shelter line stretchin’ ‘round the corner
Welcome to the new world order
Families sleepin’ in their cars in the southwest
No home, no job, no peace, no rest

Well the highway is alive tonight
But nobody’s kiddin’ nobody about where it goes
I’m sittin’ down here in the campfire light
Searchin’ for the ghost of Tom Joad

He pulls a prayer book out of his sleepin’ bag
Preacher lights up a butt and takes a drag
Waitin’ for when the last shall be first and the first shall be last
In a cardboard box ‘neath the underpass
You got a one way ticket to the promised land
You got a hole in your belly and a gun in your hand
Sleeping on a pillow of solid rock
Bathin’ in the city’s aqueduct

The highway is alive tonight
But where it’s headed everybody knows
I’m sittin’ down here in the campfire light
Waitin’ on the ghost of Tom Joad

Now Tom said, “Mom, wherever there’s a cop beatin’ a guy
Wherever a hungry new born baby cries
Where there’s a fight ‘gainst the blood and hatred in the air
Look for me mom I’ll be there.
Wherever somebody’s fightin’ for a place to stand
Or a decent job or a helpin’ hand.
Wherever somebody’s strugglin’ to be free,
Look in their eyes ma you’ll see me.”

Well the highway is alive tonight
Where it’s headed everybody knows
I’m sittin’ down here in the campfire light
With the ghost of old Tom Joad

Well the highway is alive tonight
But nobody’s kiddin’ nobody about where it goes
I’m sittin’ down here in the campfire light
With the ghost of old Tom Joad

With the ghost of old Tom Joad
With the ghost of old Tom Joad

https://www.youtube.com/watch?v=a2XQFQJGq2c

https://www.youtube.com/watch?v=n-mq0uJ7rlM

TOOMIO’s TOP100: 40. Devin Townsend Project – AddictedTOOMION TOP100: 40. Devin Townsend Project – Addicted

Producer: Devin Townsend
Recorded: 2009
Published: 17.10.2009
Label: HevyDevy, InsideOut Music

#36 in Finnish chart.

Addicted was one part of the real-awaited package. After half a year of Ki-album, this was promised to be a traditional Devin-music.

At first glance, the package had a good basic tone. Eaten crayons on the cover. Then, the songs became tedious. A little too easy. The album began to sound downright shitty. For some reason, the album spin quite often in the car in the absence of alternatives. Eventually Addicted began to feel properly qualified masterpiece.

This time the album was accompanied by Anneke van Giersbergen, which is known to become perhaps the best The Gathering-named band. Devin has subsequently put she too many places. Too much is too much, too little, is too little, and suitably is good.

”This is a benevolent and bombastic.”

There’s a glad heavy metal feeling on this album. This is a benevolent and bombastic. As a large part of the metal artists, also Devin knows how to take music making with humor but seriously. Focus on gigs and still they can mess around and play with great skill. And especially singing. It is part of Devin. Also the rest of the band does their job good. In particular, Ryan Van Poederooyen in drums is a man in his place. Tunes exceed fills and bass drum working suits also lovers of less progressive music.

Universe In a Ball! is a good example of energetic heavy metal music. Supercrush! is the best song of the album, nominated by me. This song’s drum sections are full of testosterone.

Lyrics are marked with exclamation mark. Also all of the songs ending with exclamation mark. Themes include a lots of love and relationship, even in the metal they are disguised well.

My friends don’t like this album for some reason. That’s theirs problem. Nicely produced metal with female and male vocals. And this Anneke isn’t so bad.

On the heat of summer or anywhere.

THE BEST MOMENTS
Supercrash! – In its simplicity, great.
Ih-Ah! – A wonderful piece of caramel.

NOT SO BRILLIANT
The Way Home!The simple album needs something to remember.

https://open.spotify.com/album/4vaF198cLJTlSZ49v1N1mkTuottaja: Devin Townsend
Nauhoitettu: 2009
Julkaistu: 17.10.2009
Levy-yhtiö: HevyDevy, InsideOut Music

Suomen listan 36.

Addicted oli todella odotetun paketin yksi osa. Puolisen vuotta Ki-albumin jälkeen oli luvattu tulevaksi perinteistä Devin-musiikkia. Sitä myös tuli.

Ensisilmäyksellä paketissa oli hyvä vire. Syötyjä liituja kannessa ja muutenkin meininki kohdallaan. Sitten kappaleista tulikin tylsiä. Vähän liian helppoja. Levy alkoi kuulostamaan suorastaan paskalta. Jostain syystä albumi pyöri autossa ja laitoin sen vaihtoehtojen puuttuessa aika usein soimaan. Lopulta Addicted alkoi tuntua oikein pätevältä teokselta. Ehkä myös pään reseptorit olivat muuttuneet siihen malliin, että pystyin yksinkertaisempaa materiaalia ottamaan vastaan.

Tällä kertaa levyllä mukana oli Anneke van Giersbergen, joka on tutuksi tullut ehkä parhaiten The Gathering-nimisestä bändistä. ja jota Devin on jälkeenpäin tunkenut turhankin moneen paikkaan. Liika on liikaa, liian vähän liian vähän ja sopivasti on hyvä.

”Tämä on hyväntahtoista ja mahtipontista kukkoilua. ”

Tällä levyllä on siitä huolimatta iloinen hevitunnelma. Tämä on hyväntahtoista ja mahtipontista kukkoilua. Kuten suuri osa metalliartisteista, myös Devin osaa ottaa musiikin tekemisen huumorilla tosissaan. Keikkoihin panostetaan ja silti voi pelleillä ja soittaa taitavasti. Ja eritoten laulaa. Sen Devin osaa. Myös muu bändi hoitaa tehtävänsä. Eritoten Ryan van Poederooyen rummuissa on mies paikallaan. Tahteja ylittävät fillit sekä tanakan oloinen basarityöskentely maistuu myös vähemmän progressiivisesta musiikista pitäville.

Universe In a Ball! on hyvä esimerkki energisestä hevimusiikista. Supercrush! kantaa itse lahjoittamaani levyn parhaan kappaleen viittaa ryhdikkäästi. Tällä kappaleella juuri rumpuosuudet ovat testosteronilla täyteen tuupattuja ja sekös se heviin passaa.

Lyriikat ovat huutomerkittyä toteamista. Huutomerkkiin päättyvät myös kaikkien kappaleiden nimet. Teemoissa on paljon rakkautta ja parisuhdetta, vaikka se on metallimusiikille tyypillisesti naamioitu energisen kohkauksen alle.

Kaverini eivät tästä levystä jostain syystä pidä, mutta ei tässä ole vikaa. Menevää mätkettä sekä nais- että mieslaululla. Eikä tämä Annekekaan tässä nyt NIIN kamala ole.

Kesäpäivänä helteessä ja missä vaan.

PARHAAT HETKET
Supercrash! – Yksinkertaisuudessaan mainio.
Ih-Ah! – Karamellisuudessaan ihana.

EI LÄHDE
The Way Home! – Laimeampi sävellys. Näin yksinkertainen albumi tarvitsee jotain muistettavaa.

https://open.spotify.com/album/4vaF198cLJTlSZ49v1N1mk

Bruce Springsteen – TOP56-biisit: 16 – Land of Hope and Dreams

Albumilta Wrecking Ball (2012).

Springsteen kokosi E Street Bandin rivit vuonna 1999 lähtien Reunion-maailmankiertueelle, joka jatkui pitkälle seuraavaan kesään saakka. Tuolla kiertueella kuultiin myös uutta materiaalia, joka myös suuntasi tyyliltään lähemmäksi vanhaa rock-kantaisuutta kuin kuluneen vuosikymmenen pehmeämmät sävyt. Land of Hope and Dreams ensiesitettiin tuolla kiertueella ja taltioitiin useille liveäänitteille, mutta studioversio saatiin julkisuuteen vasta vuonna 2012 Wrecking Ball-levyn myötä.

LOHAD:in juuret juontavat vanhaan amerikkalaiseen gospeliin: tarkalleen ottaen kahteen eri lauluun. Kyseessä ovat “This Train”, josta Springsteen tykästyi Sister Rosetta Thorpen versioon, sekä “People Get Ready”, joka oli Curtis Mayfieldin kirjoittama ja The Impressions-yhtyeen esittämä teos. Juna-teema on yksinkertainen: juna vie ja mukaan saa tulla kuka uskaltaa. Tuossa vanhassa This Train-kappaleessa, joka esikuvana toimi, mukaan pääsivät vain oikeamieliset ja pyhät, mutta Springsteenin otoksessa siis ovet ovat avoimet kaikille menneisyydestä tai tulevaisuudesta riippumatta.

Studioversio poikkeaa hieman alunperin tutuksi tullessta keikkaversiosta. Kehykset ovat vankistuneet ja jykevöityneet, mutta samalla on tuotu sisään myös nyansseja. Aivan aluksi urkumaton päälle kuullaan gospel-henkistä laulua: “oh-oh, this train, I’m ridin’ this train”. Wrecking Ball-levyllä Springsteeniä säesti sekalainen joukko soittajia, mutta ESB oli mukana muutamalla raidalla. Land of Hopes and Dreamsilla he kuulostavat omimmalta itseltään.

Kun intro käynnistyy nostattaen biisin jalustalleen, pääsee bändi iskemään täydellä voimallaan. Stevie Van Zandtin mandoliiniriffi päällimmäisenä täyttyvä äänivalli on hieno. Sähkörumputäytteet jakavat mielipiteitä, mutta kyllä ne sekaan istuvat. 70-luvun aikainen nuoruuden uho on muuttunut tekstissä varttuneemmaksi optimismiksi. Heti ensimmäisessä säkeistössä lähdetään liikkeelle ja otetaan ensiaskel kohti uutta suuntaa. Vahvimpina riveinä mainittakoon loppupuolisko “we’ll take what we can carry / and we’ll leave the rest” sekä ennenkaikkea “big wheels roll through fields where sunlight streams / meet me in a land of hope and dreams”. Sanat kuulostavatkin ylväiltä, ja ESB:n majesteettinen soitto tukee niitä mainiosti.

Toisesta säkeistöstä biisi hyppää poljentoonsa, jota Weinbergin bassorumpu kuljettaa. Tarinakin etenee: “Leave behind your sorrows / let this day be the last / tomorrow there’ll be sunshine / and all this darkness past”. Tällaista tekstiä voisi kirjoittaa pelkästään positiivisen kuuloisenkiin musiikkiin, mutta nyt musiikin haikeus, eräänlainen haikeus ja blues, soivat kauniisti resonoiden kuulijaan.

Soolonpätkä on yksi Wrecking Ball-levyn merkittävimmistä hetkistä. Edes Springsteen itse ei ollut selvinnyt kyynelittä, kun hän oli ensi kertaa kuullut studioversiossa soivan Clarence Clemonsin soolon. Clemons oli menehtynyt vuonna 2010, mutta vanhoista keikkataltioinneista oli saatu tälteen hänen soolonsa, joka on nyt liitetty muun bändin soittamaan uuteen taustaan. Kyseessä on siis melko koskettava hetki. Ja eihän tuolla tavalla saksofoniaan soita kukaan muu kuin Big Man.

Loppupää kappaleesta kulkee kuin juna kutsuen ihmisiä kyytiin. Gospel-vaikutteet tulevatkin täällä entistä selkeämmin läpi kuorolauluna sekä useasti toistuvina fraaseina. Lisäksi Clemonsin saksofonin soittoa kuullaan ennen kuin bändi häipyy pois ja tilalle tulee Impressions laulamassa People Get Readya Springsteenin saarnatessa päälle: “You don’t need no ticket”.

Land of Hope and Dreams on 2000-luvun ylväintä Bruce Springsteeniä ja E Street Bandia. Soitossa ja tekstissä on voimaa ja sanomaa, vanhaa gospelia päivitettynä näihin päiviin. Keikoilla LOHADia on soitettu siis koko kulunut puolitoista vuosikymmentä ja usein se kuullaan encoressa, mutta muutamalla keikalla se on toiminut myös avausnumerona. Kyllä tämä stadioneille sopii.

Grab your ticket and your suitcase
Thunder’s rollin’ down this track
Well, you don’t know where you’re goin’ now
But you know you won’t be back
Well, darlin’ if you’re weary
Lay your head upon my chest
We’ll take what we can carry
Yeah, and we’ll leave the rest

Big wheels roll through fields
Where sunlight streams
Meet me in a land of hope and dreams

Well, I will provide for you
And I’ll stand by your side
You’ll need a good companion now
For this part of the ride
Leave behind your sorrows
Let this day be the last
Tomorrow there’ll be sunshine
And all this darkness past

Big wheels roll through fields
Where sunlight streams
Oh meet me in a land of hope and dreams

This train…
Carries saints and sinners
This train…
Carries losers and winners
This train…
Carries whores and gamblers
This train…
Carries lost souls

I said this train…
Dreams will not be thwarted
This train…
Faith will be rewarded

https://www.youtube.com/watch?v=ktLPTZGkGzw

Bruce Springsteen – TOP56-biisit: 17 – Back in Your Arms

Albumilta Tracks (1998).

Back in Your Arms on selkeää 90-luvun Brucea. Se julkaistiin vuonna 1998 Tracks-kokoelmalla, ja studioversiossa on mukana myös E Street Band. Itselleni se kolahti, ja kovaa, Helsingin Olympiastadionin keikalla heinäkuun viimeisenä päivänä 2012. Tuolloin Springsteen keräili yleisöstä toivekylttejä ja sanoi tahtovansa haastaa hieman E Street Bandia ja soittaa jonkin kappaleen, jota ei kiertueella vielä aiemmilla vajaalla sadalla keikalla oltu kuultu. “Taitaa lähteä C:stä, ja jossain välissä menee F:ään”.

Tuli Back in Your Armsin vuoro. Pitkillä puheillaan ennen biisiä ja sen säkeistöjen välissä Springsteen kertoi, mistä kappaleessa on kyse. Itselläni ei ole noihin puheisiin mitään lisättävää, joten liitän keskeiset osat tähän vapaana suomennoksena puhumaan puolestaan. Tämä kannattaa kuunnella korvat ja sydän auki. Tuona iltana Back in Your Arms ei ollut vain musiikkia, vaan jotain huomattavasti enemmän.

“No niin. Onko kukaan täällä olijoista koskaan tyrinyt hyvää juttua? Tavannut hyvää naista tai miestä ja lopulta kaikki on mennyt pieleen? Luulet tietävästi mitä teet… Ja luulet tuntevasi itsesi… Luulet olevasi varma siitä mitä pitää tehdä ja mitä jättää tekemättä… Ja sitten on liian myöhäistä. Montaa vaihtoehtoa ei enää ole, voi koettaa puhua tilanteen selväksi, tai voit anella… Max, jos aion anella, tahdon kuulla aneluni äänen… (pam)… Tuo sama ääni lähtee myös ovesta, joka paiskataan kasvoillesi, juuri tuo samainen. Näin se tarina menee. Ja naiset, puhun teillekin. Voit menettää paljon asioita. Ei vain ihmisiä, vaan myös osan itsestäsi, yhteyden rakastamiisi asioihin. Kaikki nämä voivat kadota matkan varrella.”

In my dream our love was lost, I lived by luck and fate
I carried you inside of me, prayed it wouldn’t be too late
Now I’m standin’ on this empty road where nothin’ moves but the wind

Back in your arms
Back in your arms again

“Kun päädyt tuohon tilanteeseen, ymmärrät ettet ole tyytyväinen missään muualla. Ettei ole toisia käsiä, jotka saisivat sinut tuntemaan samoin. Eikä ole toista hymyä, eikä ketään joka tuntisi sinut kuten hän.”

Once I was your treasure and I saw your face in every star
But the promises we make at night, oh that’s all they are
Unless we fill them with faith and love they’re empty as the howlin’ wind
And honey I just wanna be back in your arms
Back in your arms again

You came to me with love and kindness
But all my life I’ve been a prisoner of my own blindness
I met you with indifference and I don’t know why

“Kaikki ovat nähneet niitä unia, joissa tapahtuu pahoja asioita. Ja ne tuntuvat niin todelta. Kun heräät, mietit vain ja tunnet syntyneesi uudestaan”.

Now I wake from my dream, I wake from my dream to this world
Where all is shadow and darkness and above me a dark sky unfurls
And all the love I’ve thrown away and lost I’m longin’ for again
Now darlin’ I just wanna be back in your arms
Back in your arms again

https://www.youtube.com/watch?v=PLTTuf_73D0