Bruce Springsteen – TOP56-biisit: 18 – Atlantic City

Albumilta Nebraska (1982).

Näin nousee Nebraska-levykin tälle listalle. Vuodesta 1973 käynnistynyt Springsteenin ja E Street Bandin levytysura koki tuon albumin ja vuoden 1982 myötä ensimmäisen käännekohtansa: aina vain railakkaampien bändilevyjen sijaan Bruce päätyi julkaisemaan kotonaan 4-raitanauhurille äänittämiään akustisia demoja. Kyllähän Nebraskan biisejä kokeiltiin bändinkin kanssa, mutta näin niiden todellinen sielu paljastuu.

Koko albumi käsittelee tavallisten ihmisten karuja kohtaloita. Atlantic City kertoo pariskunnasta, jonka elämä on hankalaa ja toimeentulo todella niukkaa. Aavemainen tunnelma korostuu demomaisessa äänityksessä: Brucen laulu kaikuu ja akustinen kitara rämisee. Introa ei kuulla, vaan tarina lähtee käyntiin välittömästi maininnalla siitä, kuinka alamaailma on Philadelphiassa räjäyttänyt yhteistyökyvyttömän kaverin ja tämän talon. Läheltä kertojaa siis jo liipataan ja sama kohtalo saattaa odottaa, jos hommat eivät hoidu kuten elokuvissa.

Atlantic Cityhän on oikeasti olemassa oleva, huvittelukaupunkina tunnettu paikka New Jerseyssä. Myös tässä laulussa pelataan uhkapelejä, jotka tuovat omaa mafia-tunnelmaansa. Ne tuovat myös omat ongelmansa ja väkivaltaiset kohtauksensa, joille paikalliset syyttäjätkään eivät voi mitään.

Kertoja toteaa, kuinka kahdenkaan työn tekeminen ei riitä tuomaan rahaa taloon. Niinpä hän päätyy ostamaan itselleen ja puolisolleen liput Atlantic Cityyn toivoen, että sieltä löytyisi elinkeino. C-osassa antaudutaankin kohtalon vietäväksi sanoen “now our luck may have died and our love maybe cold / but with you forever I’ll stay”. Toivo paremmasta odottaa, mutta ehkä sitä ei koskaan löydykään.

Tarinan päätös on traaginen, sillä kertoja ei löydä muuta vaihtoehtoa kuin ne kuviot, joista koko biisi alkaa. Atlantic City on paha paikka, jossa on vain voittajia ja häviäjiä eikä jälkimmäiseen joukkoon tahdo vapaaehtoisesti kukaan. “So honey, last night I met this guy / and I’m gonna do a little favor for him” jättää kuulijan mielikuvituksen varaan mitä tapahtuu, mutta heikolta kuulostaa.

Muistan kun ymmärsin aikoinaan Atlantic Cityn sanoman. Se oli oikeastaan ensimmäisiä Bruce-biisejä, jotka ylipäätään sanoitukseltaan menivät syvemmälle ja ennenkaikkea kertosäkeen puolesta. Siinä on jotain suomalaista mentaliteettia mutta toisaalta myös sellaista uskoa nousuun, jota ei täälläpäin välttämättä nähdä. Vaikka kaikki päättyy joskus, niin ehkä ne palaavat takaisinkin. Tämän kappaleen B-osa on siis yksi Brucen tekstillisistä huippusuorituksista ja ihmiskohtalot Nebraskamaisen ajatuksia herättäviä. Tuon levyn pariin ei tee mieli usein palata, mutta silloin kun se iskee niin se menee syvälle sielun pimeimpiin nurkkiin.

On julkista tietoa, että Springsteen ja E-kadun bändi äänittivät Nebraskan myös bändilevynä. Tuota niinkutsuttua Electric Nebraskaa ei olla kuultu edes bootleg-versiona, mutta fanit ovat huudelleet sen perään jo vuosikymmeniä. Maistiaisia noista bändivedoista on kuitenkin kuultu keikkojen myötä, ja Atlantic Cityn versiokin kasvaa majesteettimaiseksi. Turun kakkoskeikalla 2013 sen itse kuulin, ja mieleen jäi se, kuinka paljon nyansseja voimakkaaseen sovitukseen oli saatu luotua aivan pienillä jipoilla: hetkittäin Nils Lofgrenin kitara, Bittanin koskettimet tai Weinbergin rummut käväisivät vuorollaan pinnassa näyttäytymässä.

Well they blew up the chicken man in Philly last night now they blew up his house too
Down on the boardwalk they’re gettin’ ready for a fight gonna see what them racket boys can do

Now there’s trouble busin’ in from outta state and the D.A. can’t get no relief
Gonna be a rumble out on the promenade and the gamblin’ commission’s hangin’ on by the skin of its teeth

CHORUS
Well now everything dies baby that’s a fact
But maybe everything that dies someday comes back
Put your makeup on fix your hair up pretty
And meet me tonight in Atlantic City

Well I got a job and tried to put my money away
But I got debts that no honest man can pay
So I drew what I had from the Central Trust
And I bought us two tickets on that Coast City bus

CHORUS

Now our luck may have died and our love may be cold but with you forever I’ll stay
We’re goin’ out where the sand’s turnin’ to gold so put on your stockin’s baby ’cause the night’s getting cold
And everything dies baby that’s a fact
But maybe everything that dies someday comes back

Now I been lookin’ for a job but it’s hard to find
Down here it’s just winners and losers and don’t get caught on the wrong side of that line
Well I’m tired of comin’ out on the losin’ end
So honey last night I met this guy and I’m gonna do a little favor for him
Well I guess everything dies baby that’s a fact
But maybe everything that dies someday comes back
Put your hair up nice and set up pretty
and meet me tonight in Atlantic City
Meet me tonight in Atlantic City
Meet me tonight in Atlantic City

https://www.youtube.com/watch?v=5z-vxPVBJlU

Bruce Springsteen – TOP56-biisit: 19 – Tougher Than the Rest

Albumilta Tunnel of Love (1987).

Tunnel of Love-levy oli Born in the U.S.A.:n stadion-poprockin jäljessä julkaistuna jännittävässä asemassa ja herätti kutkuttavia kysymyksiä: kuinka noita jo anthem-maineeseen nousseita kappaleita seurattaisiin? ToL-levyn avausraita Ain’t Got You on eräänlainen prologi, mutta Tougher Than the Rest asettaa toisena kappaleena ne raamit, joihin albumi niin musiikillisilta kuin sanoituksellisilta teemoiltaan asettuu: nyt puhutaan miehistä ja naisista vahvasti syntetisaattoreilla maustetun äänimaiseman läpi.

Tuolla albumilla E Street Bandia käytettiin säästeliäästi ja tässä biisissä mukana ovat Danny Federici uruissa sekä Max Weinberg rummuissa Springsteenin hoitaessa muun itse. Weinberg soittaa tyylilleen ominaisen jämäkästi eikä hänen beatinsa pohja hievahdakaan koko neljän ja puolen minuutin aikana mihinkään suuntaan, ei edes fillin muodossa. Sävellys on yksinkertainen perinteisillä I-IV-V-soinnuilla kulkeva kuvio, ja kappale onkin alunperin ensimmäisissä demoissa kirjoitettu rockabilly-hengessä esitettäväksi. C-osan käynnistyessä VI-soinnulla (eli mollilla) tunnelmakin käy hieman syvemmällä.

Oikeastaan tällä albumilla Springsteen esitteli syntetisaattorimaton käytön tyylin, jota sittemmin kuultiin monilla hänen albumeillaan. Syyksi tuohon liikkumattomaan pohjavireeseen hän on kertonut, että hänen mielestään se matalalta soiva kosketinsoitinpaletti kuvaa elämän pohjavirettä, “tummia pilviä taivaanrannassa”. Myös rumpusoundi on suuri ja tilava, mutta samalla pahaenteinen. Tougher Than the Restissä tuo maisema sekoittuu hienosti päähenkilöiden henkilökohtaisiin historioihin.

Kertoja istuu lauantai-iltana ravintolassa ja näkee sinisiin pukeutuneen naisen, joka herättää kiinnostuksen. Tulisikohan tästä mitään? Hänellä ei ole tarjota ihmeitä ja hän tunnustaa oman haavoittuvuutensa omien kokemustensa perusteella. Levyn nimeenkin viitaten: “tunnel of love” on ajelu, josta jokainen ei selviä. C-osassa hän lopulta tekee aloitteen: “Well the road is dark / and it’s a thin, thin line / but I want you to know I’ll walk it for you anytime”.

Koko Tunnel of Love asettuu aivan erilaiseen kontekstiin hajoavan ihmissuhteen teemassaan, kun sen peilaa Springsteenin omaan elämään noihin aikoihin. Julianne Philipsin kanssa solmittu avioliitto oli hajoamassa ja uusi suhde bändissä laulaneen Patti Scialfan kanssa oli nousemassa julkisuuteen. Tougher Than the Restin musiikkivideo on yksi Springsteen-suosikeistani: tuolloin Brucen ja Pattin suhde ei ollut vielä julkinen, joten jälkikäteen videon katsominen ja ajatusten tietäminen on aika jännittävä kokemus.

Keikoilla tätä on kuultu Tunnel of Love Express-kiertueen jälkeen valitettavan harvoin, sillä onhan kyseessä yksi parhaista Springsteenin ihmissuhdekuvauksista. Muistelen, että näin Turun keikoilla keväällä 2013 tätä biisiä toivoneita kylttejä useita kappaleita ja olin melko varma että biisi tuolloin kuultaisiin. Tuolloinhan vuoron sai lopulta saman levyn Brilliant Disguise.

Well It’s Saturday night
you’re all dressed up in blue
I been watching you awhile
maybe you been watching me too
So somebody ran out
left somebody’s heart in a mess
Well if you’re looking for love
honey I’m tougher than the rest

Some girls they want a handsome Dan
or some good-lookin’ Joe on their arm
Some girls like a sweet-talkin’ Romeo
Well ’round here baby
I learned you get what you can get
So if you’re rough enough for love
honey I’m tougher than the rest

The road is dark
and it’s a thin thin line
But I want you to know I’ll walk it for you any time
Maybe your other boyfriends
couldn’t pass the test
Well if you’re rough and ready for love
honey I’m tougher than the rest

Well it ain’t no secret
I’ve been around a time or two
Well I don’t know baby maybe you’ve been around too
Well there’s another dance
all you gotta do is say yes
And if you’re rough and ready for love
honey I’m tougher than the rest
If you’re rough enough for love
baby I’m tougher than the rest

https://www.youtube.com/watch?v=_91hNV6vuBY

Bruce Springsteen – TOP56-biisit: 20 – Waitin’ on a Sunny Day

Albumilta The Rising (2002).

Tällä listalla on aiemminkin käsitelty The Rising-levyn biisejä (Nothing Man sijalla 38., Empty Sky sijalla 32.), joten tuon albumin taustat voidaan tässä yhteydessä käydä läpi pikaisesti. Kyseessä oli ensimmäinen varsinainen E Street Bandin kanssa tehty kokonainen levy sitten vuoden 1984. Yksi merkittävä kysymys tuon levyn tapauksessa oli se, kuinka Springsteen yhtyeineen päivitettäisiin 2000-luvulle: pitäisi kuulostaa freesiltä, mutta myös omalta legendaariselta, tunnistettavalta itseltään. Waitin’ on a Sunny Day kallistuu vahvasti jälkimmäiseen näistä: kaikuja ennenkaikkea vuoden 1980 River-levyn kevyistä pop-rockeista (ennenkaikkea Hungry Heartista) on selvästi kuultavissa.

Springsteen kirjoitti kappaleen jo 90-luvun puolella ja se soitettiin kertaalleen jo Reunion-kiertueen soundcheckissä vuonna 1999, mutta julkaistiin siis vuonna 2002, Euroopassa jopa singlenä. Heti julkaisunsa jälkeen se otti paikkansa keikkaseteissä toimien yleisönlaulattajana, crowd pleaserina, joka on kuultu käytännössä kaikkina iltoina viimeisen reilun vuosikymmenen ajan. Monesti kaiken lisäksi sellaisessa biisilistan kohdassa, jossa tarvitaan tunnelman kevennystä ja nousua ennen setin loppukiriä. Albumillaan tämä kappale edustaa irtiottoa sen yleisestä teemasta eli 9/11:stä.

Musiikillisesti WOASDissa on soulahtavia sävyjä ja 8-osa-beat kulkee Mighty Maxin käsissä jykevästi, poislukien toisen säkeistön “a drummer, girl, that can’t keep the beat” jossa Weinberg sotkee kompin tahallaan parin tahdin ajaksi, joka keikalla eri tavoin. Melodinen koukku on viulun soittama kuvio, joka tavataan ensi kerran heti introssa. Sointukierto on perinteinen, mutta se käy kolmessa eri sävellajissa (alussa C, soolossa D ja lopussa A) tarjoten sitä kautta eri sävyjään. Silloin kun tällaiseen sointukiertoon luodaan sopiva laulumelodia, se kykenee saavuttamaan haikeankauniin sävyn johon itse kuulijana tykästyn.

Springsteen itse sanoo VH1 Storytellers-ohjelmassa taustoittaessaan tätä biisiä, että hänellä on tapana kirjoitella tällaisia pop-paloja harjoituksen vuoksi ja usein työntää ne suoraan roskakoriin. Tämän hän kuitenkin päätyi säästämään ja työstämään hieman pidemmälle. Laulusuorituksessaan hän koetti vihjata legendaariseen soul-solisti Smokey Robinsoniin päin: Smokeyn pehmeä vaikute onkin selkeästi kuultavissa. Tässä esimerkiksi hänen Cruisin’-kappaleensa:

Sanoitus on yksinkertainen parisuhdelaulu tällä kertaa optimistisemmalla lähestymisellä. Siinä on jopa nuoren rakkauden sävyjä kepeine fraaseineen. Jokainen säkeistö on oma pieni kohtauksensa pääparimme suhteessa: varsinkin viimeinen säkeistö on jälleen hieman laajemmassa kuvassa.

WOASDia on parjattu fanifoorumeilla mielestäni turhankin kanssa. Totta lienee, että jos kiertää paljon Springsteen-keikkoja niin tähän saattaa kyllästyä, sillä tietyt kuviot toistuvat illasta toiseen. Tämän biisin aikana on tapana, että Bruce hakee yleisöstä lapsen laulamaan viimeistä kertosäettä. Itse kuitenkin olen innostunut joka kerta kun tämän livenä on saanut nähdä ja kun tuo levyversion viuluriffi on viimeisillä rundeilla korvattu torvisektiolla, niin sekin saa aivan erilaisen powerin. Keikkaversiossa myös tempoa on korotettu ja itseasiassa sävellajiakin nostettu pykälällä.

Itselleni tuo liveversio on jostain syystä aika keskeinen versiointi tästä biisistä, mutta on studio-otollakin keskeinen paikka Bruce-fanituksessani: tämä oli ensimmäisiä löytöjä, kun levyt ensi kertaa soittimeen eksyivät. Toukokuisella pyörälenkillä, Hotelli Puustellin kohdilla tämä aikoinaan kolahti.

It’s rainin’ but there ain’t a cloud in the sky
Musta been a tear from your eye
Everything’ll be okay
Funny thought I felt a sweet summer breeze
Musta been you sighin’ so deep
Don’t worry we’re gonna find a way

I’m waitin’, waitin’ on a sunny day
Gonna chase the clouds away
Waitin’ on a sunny day

Without you I’m workin’ with the rain fallin’ down
Half a party in a one dog town
I need you to chase the blues away
Without you I’m a drummer girl that can’t keep a beat
And ice cream truck on a deserted street
I hope that you’re coming to stay

I’m waitin’, waitin’ on a sunny day
Gonna chase the clouds away
Waitin’ on a sunny day

Hard times baby, well they come to tell us all
Sure as the tickin’ of the clock on the wall
Sure as the turnin’ of the night into day
Your smile girl, brings the mornin’ light to my eyes
Lifts away the blues when I rise
I hope that you’re coming to stay

http://www.dailymotion.com/video/xdtj5x_waiting-on-a-sunny-day-bruce-spring_music

Bruce Springsteen – TOP56-biisit: 21 – Youngstown

Albumilta The Ghost of Tom Joad (1995).

Vuonna 1995 Bruce Springsteen teki jälleen urallaan liikkeen, joka oli hankalasti ennakoitavissa. E Street Band oli hajotettu edeltävän vuosikymmenen lopussa ja vuosina 1992-1993 kierretty maailmaa “The Other Bandin” kanssa, mutta sekään ei tuntunut toimivalta. Niinpä mies tekikin vuoden 1995 levynsä vahvasti akustisilla lauluilla, joilla musiikillinen säestys oli pääasiassa sessiomuusikoiden hoitamaa höystettä. E Street Bandista tutuista bändikavereista mukana käväisivät Dan Federici koskettimissa, Garry Tallent bassossa sekä vaimo Patti Scialfa ystävänsä Soozie Tyrellin (joka sittemmin liittyi bändin live-kokoonpanoon) kanssa taustalauluissa.

TGOTJ-levyllä musiikki antoi paljon tilaa sanoituksille. Youngstownin albumiversiossakin kuullaan näppäilevää akustista kitaraa sekä hentoa, sudeilla soitettua rumpukomppia, joita on maustettu steel-kitaralla sekä viululla. Tässä laulussa ei varsinaisia ESB-jäseniä kuulla lainkaan. Melodia on tutun kuuloinen, liki kansanlaulumainen, ja kertosäkeen lopussa kerrattava “here in Youngstown” jää kummittelemaan kuulijan mieleen.

Teksti kertoo tarinan aina vuodesta 1803 tähän päivään saakka. Veljekset James ja Danny Heaton löytävät malmia, rakentavat masuunin ja päätyvät rakentamaan tykinkuulia sotaan luoden osuutensa maailman pahaan. “My sweet Jenny I’m sinking down / here darling, in Youngstown”. Ikään kuin he tiedostaisivat, että tekevät väärin, mutteivat voi muutakaan.

Pojat jatkavat siitä mihin isät jäivät. Kertojammekin palaa kotiinsa oman Vietnamin sotansa jälkeen pitämään tehtaan liekkejä yllä kuin itse paholainen helvetissä. Näihin päiviin tultaessa tuotanto on laajentunut jotta saadaan perheelle ruokaa pöytään, nyt tuotetaan jo taconitea, koksia ja kalkkikiveäkin. Tehtaan savupatsaat nousevat kuin jumalan käsi taivaaseen, joka on jo täynnä nokea ja savea.

C-osa, joka kuullaan kappaleessa kahdesti, alkaakin duurisoinnulla säkeistön mollin sijaan (säkeistössä D-molli, C-osassa F-duuri. Kertosäkeessä muuten C-duuri!). Tässä osiossa biisin todellinen luonne alkaa paljastua: perinteiset, jo pitkään jatkuneet tuottajat alkavat kadota teknologian myötä. Edellisen polven edustaja, eli tässä tapauksessa kertojan isä, saapuu näkemään, kuinka kukoistuksesta on jäljellä vain soraa ja romua. Isot päättäjät ovat tehneet sen, mihin Hitler ei pystynyt: tuottamaan tuhon.

Kyseessä on tarina, joka toistuu kaikkialla ympäri maailmaa koneellistumisen myötä: samoja asioita tarvitaan, mutta ne tuotetaan eri tavoin. “Seven-hundred tons of metal a day / now, sir, you tell me the world’s changed / once I made you rich enough / rich enough to forget my name”.

Päällimmäinen syy siihen, miksi Youngstown pääsi tälle listalle on keikoilla kuultu ja Live in New York City-levystä (2000) lähtien livetallenteille päässyt versio, joka hyökkää sisimpään voimalla, johon harvat Springsteen-laulut pystyvät. Tekstissä kuvatun tarinan surullisuus ja maailman paino korostuvat raskaassa sovituksessa ja Brucen samalla aikaa voimakkaassa mutta toisaalta haavoittuneessa, rasittuneessa tulkinnassa. Raivo, jota kertoja kokee, on kovimmillaan viimeisessä C-osassa, jonka jälkeen Nils Lofgren soittaa yhden hienoimmista sooloistaan. Kaiken tehdyn työn jälkeen kertoja toivoo, ettei kuollessaan pääsisi taivaaseen vaan joutuisi helvettiin: hän on jo elämässään tottunut seisomaan liekkien keskellä. Melko kuvainnollista.

Suosittelen tutustumaan ensin live-versioon: niin tein itsekin, itse asiassa ohessa olevan Hyde Parkin keikan myötä. En ollut koskaan kuullut Youngstownia ennen kuin ostin tuon DVD:n, ja biisin loppuessa olin aivan myyty: Lofgren pyörimässä väkkärää ja bändi antaa pohjan, jossa on aikamoisesti poweria.

Here in north east Ohio
Back in eighteen-o-three
James and Danny Heaton
Found the ore that was linin’ yellow creek
They built a blast furnace
Here along the shore
And they made the cannon balls
That helped the union win the war

Here in Youngstown
Here in Youngstown
My sweet Jenny, I’m sinkin’ down
Here darlin’ in Youngstown

Well my daddy worked the furnaces
Kept ’em hotter than hell
I come home from ’Nam worked my way to scarfer
A job that’d suit the devil as well
Taconite, coke and limestone
Fed my children and made my pay
Then smokestacks reachin’ like the arms of god
Into a beautiful sky of soot and clay

Here in Youngstown
Here in Youngstown
My sweet Jenny, I’m sinkin’ down
Here darlin’ in Youngstown

Well my daddy come on the 0hio works
When he come home from world war two
Now the yards just scrap and rubble
He said, ”Them big boys did what Hitler couldn’t do”
These mills they built the tanks and bombs
That won this country’s wars
We sent our sons to Korea and Vietnam
Now we’re wondering what they were dyin’ for

Here in Youngstown
Here in Youngstown
My sweet Jenny, I’m sinkin’ down
Here darlin’ in Youngstown

From the Monongaleh valley
To the Mesabi iron range
To the coal mines of Appalacchia
The story’s always the same
Seven-hundred tons of metal a day
Now sir you tell me the world’s changed
Once I made you rich enough
Rich enough to forget my name

In Youngstown
In Youngstown
My sweet Jenny, I’m sinkin’ down
Here darlin’ in Youngstown

When I die I don’t want no part of heaven
I would not do heavens work well
I pray the devil comes and takes me
To stand in the fiery furnaces of hell

http://www.dailymotion.com/video/xj2lkt_bruce-springsteen-youngstown-hyde-park-londre_music

TOOMIO’s TOP100: 41. Stam1na – Uudet Kymmenen KäskyäTOOMION TOP100: 41. Stam1na – Uudet Kymmenen Käskyä

Producers: Stam1na, Miitri Aaltonen
Recorded:2006
Published: 10.6.2006
Label: Sakara Records

Metal Album of The Year in Finland at 2006.

SINGLES:
– Edessäni
– Likainen Parketti

When I was a poor student, I listened to this album on my mp3’player, which doesn’t even fit the entire album at once. However, those trips to school and back were quite nice. The player’s battery lasted almost 10 minutes almost every time.

The second album of Stam1na appeared immediately after I had first contact with the band. Previous album’s a bit patchy appearance had changed to substantially coherent work. Songs sounds familiar to Devin Townsend fan. That wasn’t bad.

Covers are a little harsh. Photoshopping with basic skills, but it’s not the main thing. Not perhaps the biggest attraction for impulse buying, however.

The album’s slides towards and ingenious riffs are a good support for the entire album. Even choruses have been so sticky that they are hanging up until they’ll change annoying. It’s, of course, be pointed out that in this era of Stam1na was more like ”music for musicians” than good drinking songs for drunks . Nowadays, pop elements has become a part of Stam1na’s music.

At the side of sounds all is clear expect bass sounds. Bass only makes a backgrounf noise and mass. Clear and sharp sounds are good for this kind of music. Stam1na has never been brilliant with middle-tempo songs. Full speed and eccentric melodies propel the band forward the best. For example, In Merestä Maalle’s rowing riff you can see the evolution in your eyes. The Vapaa Maa’s guitar solo and the preceding slowing part is a masterpiece. These are insightful metal composing, which, unfortunately, is just too little nowadays. Small copying or at least tributation the above-mentioned Devin is noticeable, but otherwise the music is original.

. ”Democracy is only the option” gives food for thought, although it is an obvious provocation.

While the majority of shots hit to the head, there’s a couple of misses also found, but fortunately they aren’t in a size of entire song. One of these is Ovi, that violates the good roasting. Kaksi Reittiä, Yksi Suunta is almost perfect song, but the chorus is pulled slow. A great injustice.

Uudet Kymmenen Käskyä is probably involving the best lyrics of Stam1na. Viisi Laukausta Päähän is in the center of various political issues also in nowadays. Edessäni dealing with changes in the world and at the same time the transformation of humanity. Vapaa Maa criticized the free choice of man, and even its very existence. Or rather, what is considered ideal and what is to us citizens taught ideal. ”Democracy is only the option” gives food for thought, although it is an obvious provocation.

This must be listened when you driving to work. Preferably by bicycle. This increases the comfort of adrenaline before the unattractive jobs. Alternatively, before running competition. For the same reason.

THE BEST MOMENTS
Merestä Maalle The most successful song incompositional and lyrically
Viisi Laukausta Päähän The lyrics encounter the atmosphere

NOT SO BRILLIANT
Ovi Clearly weaker than others.

https://open.spotify.com/album/0cDjuUezAT8MYFzh9PPTAdTuottaja: Stam1na, Miitri Aaltonen
Nauhoitettu:2006
Julkaistu: 10.6.2006
Levy-yhtiö: Sakara Records

Suomen listan 3. Vuoden 2006 metallialbumi Suomessa.

SINGLET:
– Edessäni
– Likainen Parketti

Vähävaraisena opiskelijana kuuntelin tätä albumia Lenco-merkkisestä mp3-soittimesta, johon ei edes mahtunut koko levy kerralla. Nuo matkat kouluun ja takaisin olivat kuitenkin varsin mukavia. Soittimen akkukin kun kesti tuon 10 minuutin matkan lähes joka kerta.

Stam1nan toinen levy ilmestyi heti sen jälkeen kun olin bändiin ensikosketuksen saanut. Aiemman levyn vähän hajanainen vaikutelma oli muuttunut huomattavasti yhtenäisemmäksi levyksi. Devin Townsend-fanille biiseissä oli paljon tuttua myös tuotannon osalta.

Kannet ovat ajan hengen mukaisesti vähän karut. Aikamoinen automaattisen tietojenkäsittelyn jälki niistä huokuu, mutta sepä ei pääasia olekaan. Ei ehkä se suurin houkutin heräteostolle kuitenkaan.

Levyn äänivallimainen vyöryminen ja oivaltavat riffit ovat hyvä tuki koko albumin kattaville sanoitushelmille. Jopa kertosäkeet on saatu niin tarttuviksi, että ne roikkuvat päässä rasittavuuteen asti. On tietysti todettava, että tänä aikakautena Stam1na oli enempikin ”musiikkia soittajille” kuin hyviä juomalauluja baarikansalle. Nykyisin pop-elementtejäkin musiikkiinsa löytänyt Stam1na ei ainakaan allekirjoittaneelle ole enää niin jännittävä, että jaksaisi samaan tapaan kiinnostaa.

Soundipuolella ollaan bassoa lukuun ottamatta aika selkeillä vesillä. Bassot nimittäin tuuttavaat vain taustamökää ja massaa. Thrash-metallista tuttu erottelevuus palvelee tämän kaltaista musiikkia. Vaikka aika thrashia tää onkin. Stam1na ei koskaan ole ollut keskitempoisten biisien tekijä vaan se täysi kohkaus ja epäkeskot melodiat vievät bändiä parhaiten eteenpäin. Esimerkiksi Merestä Maalle-biisin soutavassa kompissa voi nähdä evoluution silmissään. Vapaan Maan kitarasoolo ja sitä edeltävä hidastelu on taidonnäyte. Nämä ovat oivaltavaa metallisäveltämistä, jota valitettavasti on ihan liian vähän nykyään. Pientä kopiointia tai ainakin tributointia edellä mainitulle Devinille on havaittavissa, mutta muuten musiikki on omaperäistä.

”Demokratia on vain vaihtoehto” antaa ajattelemisen aihetta, vaikka onkin ilmeinen provosointi.

Vaikka suurin osa osuu nuppiin, niin pari ohilaukaustakin löytyy, mutta onneksi ne eivät kokonaisen kappaleen kokoisia ole. Yksi näistä on Ovi, joka rikkoo hyvän paahtamisen. Levyn päättävässä Kaksi Reittiä, Yksi Suunta-kappaleessa on muuten täydellisen tekeleen tunnusmerkit, mutta kertosäe on vedetty hitaaksi. Suuri vääryys.

Uudet Kymmenen Käskyä lienee Stam1nan uran parhaat lyriikat käsittävä albumikokonaisuus. Viisi Laukausta Päähän ottaa kantaa moneenkin aikaan, mutta tällä hetkellä se on erinäisten poliittisten kysymysten keskellä hyvinkin ajankohtainen. Edessäni käsittelee maailman arvojen muuttumista ja samalla ihmisyyden muuttumista. Vapaa Maa kritisoi ihmisen vapaata valintaa ja jopa sen olemassaoloa. Tai oikeastaan sitä, mikä koetaan ihanteeksi ja mikä on meille kansalaisille opetettu ihanteeksi. ”Demokratia on vain vaihtoehto” antaa ajattelemisen aihetta, vaikka onkin ilmeinen provosointi. Suomalaisten tekstien kanssa jaksaa allekirjoittanutkin teksteihinkin keskittyä.

Tätä kuunnellaan työmatkalla. Mieluiten pyörällä kuljettavalla. Tällä nousee mukavasti adrenaliini ennen ankeita työtehtäviä. Vaihtoehtoisesti ennen juoksukilpailua. Samasta syystä.

PARHAAT HETKET
Merestä MaalleSävellyksellisesti ja sanoituksellisesti onnistunein kappale.
Viisi Laukausta PäähänMyös tässä lyriikat kohtaavat tunnelman.

EI LÄHDE
OviSelkeästi muita heikompi, vaikkei huono missään nimessä tämäkään.

https://open.spotify.com/album/0cDjuUezAT8MYFzh9PPTAd