Toomion TOP100: 77. Faith No More – Album of the Year

Tuottaja: Roli Mosimann, Billy Gould
Nauhoitettu: 1996-1997
Julkaistu: 3.6.1997
Levy-yhtiö: Slash

Suomen albumilistan 4., UK:n 7. ja USA:n 40.

SINGLET
Ashes to Ashes
Last Cup of Sorrow
Stripsearch

Enpä tiedä oliko levyn nimi ennuste ja miten lopulta kävi, mutta ei olisi ollut huono valinta.

Tämä levy on ehkäpä ehjin FNM-levy. Hurjasti lähtee Collisionilla ja jatkuu Stripsearchilla. Ei ole huono alku. Biisit ovat hyviä ja niissä on hyviä hyppyjä. Ei liian sekavia taidepläjäyksiä vaan tarttuvia vaihtoehtobiisejä. Sen verran pelaavat samalla puolella joka osa-alueella, jotta jälkeä syntyy.

Mike Patton tietää jo mitä haluaa, ja käyttää ääntään laadukkaasti. Megafoni-soundia olen tosin aina inhonnut, ja sen ruumiillistuma Patton taitaa olla. Koko bändi säestää mukavasti. Roddy Bottumin kosketintouhuissa on smoothia tyylikkyyttä. Hän täydentää, mutta ei vie pääosaa esityksestä, joka usein on juuri vokalistin heiniä.

”Kun on riittävästi rohkeutta, voi kappaleita viedä pelkällä rumpukompilla ja laululla.”

Yleiskuva FNM:stä on varmasti sekava ja taiteellinen, mutta kun on riittävästi rohkeutta, voi kappaleita viedä pelkällä rumpukompilla ja laululla. Toki se vaatii myös taitavan ja ketäänpelkäämättömän laulajan. Miettikääpä biisejä ilman Pattonin laulua. Kyllä pohjat ovat hyvin simppelit ja luottoa pelkistykseen on paljon.

Levyä kuunnellaan GTI-Golfissa välillä Utti-Alavus, kun vauhtia on aivan liikaa. Vuosi mielellään 1999.

PARHAAT HETKET
Stripsearch Ensikerran nähnyt MTV:llä videon kera ja onhan se kova kaikessa rauhallisuudessaan.
Got That FeelingTäydellinen vastakohta Stripsearchille.

EI LÄHDE
Naked in Front of the Computer Juuri niin hyvä kuin nimi antaa olettaa.

https://open.spotify.com/album/15eiCGvldXlDbIz9ZQLmw6

Oasis – TOP21-biisit: 14 – Champagne Supernova

Albumilta (What’s the Story) Morning Glory? (1995).

(WTS)MG?:n päätösraita. Epiikin mittoihin yltävä hieman houreileva laulu, joka toimii kuin esimakuna Be Here Now-levyllä pari vuotta myöhemmin kuultavasta liiallisuuksiin menevästä dramatiikasta.

Pariin sointuun perustuva sävellys, johon Noel on kuitenkin tekstillään kiteyttänyt jotain sukupolvestaan. On hiljaisempia säkeistöjä ja välillä kasvavaa jyskettä.

”How many special people change
how many lives are living strange
where were you while we we’re getting high?

Kakkoslevyn päätösraidaksi tämä on aikalailla täydellinen. Oikein mihinkään muuhun kohtaan katalogia tämä ei paremmin istuisi. Ja näyttää ja kuulostaahan sanapari ”Champagne supernova” komealta.

https://www.youtube.com/watch?v=tI-5uv4wryI

Keikka-arvio: For the Imperium & Waltari @Virgin Oil, 27.3.2015

Sateinen päivä Helsingissä. Tuli yllätystarjous rumpalilta (Northern Discipline & Deviant Compound) lähteä katsomaan For The Imperiumia Virgin Oiliin. Otin tietenkin tarjouksen vastaan, ihan jo silläkin varjolla että kyseinen rumpali on hyvä ystävä.

Pitkä matka ja reipas pizza alla suuntasimme Virgin Oiliin ristiriitaisin odotuksin. FTI:n keikat olivat aina ennenkin olleet hyviä, mutta mitä oli odotettavissa nyt, kun miehistössä on tapahtunut muutoksia? Kitaristi läks, uusi tuli ja kosketinsoittajakin on otettu mukaan. Kaksi edellistä levyä ovat olleet pätevää tavaraa, joskin on sanottava, että tämä bändi toimii levyltä ihan eri tahtiin vasta sen jälkeen kun on sen livenä nähnyt.

Ennen en Virgin Oilissa ollut käynyt, mutta paikkana ihan mukavan oloinen. Tilana hivenen hankalan muotoinen, joten soundit on varmasti haastava saada kohdilleen. Sisään kävellessä huomasimme pari tuttua hahmoa, eli basisti Jyri Helkon sekä rumpali Tuomas Rauhalan fanituotepöydän takana. Bändi tulee yleisön luo. Siitä aina plussaa.

Otimme kaverini kanssa tiukan paikan keskeltä lattiaa. Siirryimme tosin hiukan vasemmalle, että näemme rumpalin toiminnan (= keikalla rumpalin kanssa).  Bändi aloitti uudella materiaalilla, ja kuten aina ennenkin Hakim Hietikko ottaa yleisön kyllä mainiosti. Oikeastaan sama mitä mies laulaa, mutta perille se menee. Ja hikinen olemus lisää aina uskottavuutta. Koskettimet Panu Rauhalan toimesta toivat selkeästi lisää ilmaa sävellyksiin, ja ennen vahvasti esillä olleet rytmisoittimet soivat nyt sulavammin yhteen muun bändin kanssa.

Uusia Titans Fall-biisejä olin kuullut juuri niiden teaser-pätkien verran. Eli uusiin biiseihin ei kovin vahvaa sidettä vielä ollut. Tälläkin otannalla oli selvää se, että materiaali on suorempaa. Jipot ja koukut ovat vähintäänkin yhtä haastavia kuin aiemmin, mutta niitä tuli vain harvemmin. Paha on sanoa onko se sääli vai hieno asia, että vanha Breathing Life In You saa yleisössä suurimman möykän aikaiseksi.

https://youtu.be/3lU3zJJJnS0

Uusi kitaristi Joona Björkroth oli lavalla vielä hiukan raakile, eikä soittotaito riittänyt ihan korvaamaan entisen kitaristin mukanaan tuomaa spiikki-huumoria. Annetaan kaverille kuitenkin aikaa opetella. Tämän puutteen paikkasivat Rauhalan veljesten soolo-osiot, jossa varsinkin rumpali opetti yleisölle, mitä dynamiikka on. Sakaen setti hehkui sen verran reippaasti vihreää, että jos soolo olisi yhtään pidempään jatkunut, olisi lavalle inkarnoitunut kaksi neljästä Turtlesista.  Eli bändi veti jälleen kerran kelpo shown!

Ensimmäisen bändin repiessä kamppeensa noin viidessä minuutissa lavalta pois, tuli seuraava bändi laittelemaan omansa tilalle. Oma aikomus oli lähteä kiitämään FTI:n keikan jälkeen, mutta kasasivat penteleet kamppeensa sen verran reippaasti, että päätin katsoa alkupuolta myös Waltarista.

Lavalle kiipesi aikalailla sirkuksen näköinen joukkio eri-ikäisiä muusikoita. Eikä kulunut aikaakaan, kun mikrofonin varteen hiippaili itse Kärtsy Hatakka basso kaulassa. Mieshän on aina ollut jotakuinkin huvittava ilmestys, ja tietää sen varmasti hyvin itsekin. Miehen tunnistaa varmasti itsekseen, jos ei sekoita häntä Simpsonien Krusty-klovniin.

Kärtsy on nasaaliäänestään huolimatta (tai siitä johtuen) edelleen ihan hyvä laulaja, eikä biiseissäkään ole valittamista. Muu bändi oli hippasen tylsä, mutta Kärtsyn karisma jaksoi sitoa meikäläisenkin hetkeksi katsomaan. Ja onhan The Stage helvetin kova biisi.

Hotellille kulkiessa näin yhden pahoinpitelyn ja seinään kuseskelun. Pasila näytti parastaan. Joka tapauksessa kumpikin bändi on livenä kokemisen arvoinen. Siitä en ole kyllä varma kumman pitäisi olla lämppäri.

Oasis – TOP21-biisit: 15 – Some Might Say

Albumilta (What’s the Story) Morning Glory? (1995).

“Some might say they don’t believe in heaven / go and tell it to the man who lives in hell”. Mainion (WTS)MG?:n satoa.

Kyseessä oli levyn ensimmäinen singlejulkaisu kuukautta vajaat 20 vuotta sitten. Biisillä soittaa vielä bändin vanha rumpali Tony McCarroll, jonka raskaahkon soittotyylin tuli korvaamaan Alan White, jonka työskentely liittyykin sitten keskeisenä osana moniin Oasis-biiseihin.

Tätä ei enää 2000-luvulla kovin usein kuultu. 90-luvun puolella Some Might Saysta saatiin myös mahtava akustinen versiointi MTV Unplugged-show’ssa, johon Liam kieltäytyi viime hetkellä tulemasta, joten Noel pääsi itse tulkitsemaan kirjoittamiaan lauluja. Tämän biisin tekstissä on jotain hienoa.

“Some might say that sunshine follows thunder
Go and tell it to the man who cannot shine
Some might say that we should never ponder
On our thoughts today cos they will sway over time

Some might say they don’t believe in heaven
Go and tell it to the man who lives in hell
Some might say you get what you’ve been given
If you don’t get yours I won’t get mine as well”

https://www.youtube.com/watch?v=EPiXadsrU2w

Oasis – TOP21-biisit: 16 – Rock ’n’ Roll Star

Albumilta Definitely Maybe (1994).

Debyyttilevyn avaus. Näin avataan levytysura, ei jää mitään epäselväksi! “I live my life in the city / but there’s no easy way out / the days moving just too fast for me”. Vastaanpistämätöntä soitantaa ja ennenkaikkea laulamista. Tuolloin rocktähteys oli vielä haave, levyn julkaisun jälkeen enää ei.

Sellainen livebiisi, jota on varmasti ollut hauska soittaa. Toimihan tämä vielä viimeisellä Dig Out Your Soul-rundillakin avausbiisinä. Jos Oasiksen meininki pitäisi tiivistää yhteen biisiin, tämä olisi vahvoilla.

“I live my life for the stars that shine
People say, ”It’s just a waste of time”
When they said, ”I should feed my head”
That to me was just a day in bed
I’ll take my car and drive real far
They’re not concerned about the way we are
In my mind my dreams are real
Now you concerned about the way I feel
Tonight I’m a rock ’n roll star
Tonight I’m a rock ’n roll star”

https://www.youtube.com/watch?v=OhsR6IdtWQE