Bruce Springsteen – TOP56-songs: 40 – Sad EyesBruce Springsteen – TOP56-songs: 40 – Sad Eyes

From the album Tracks (1998).

Sad Eyes originates from the Human Touch-sessions in the early 1990s. Bruce takes care of singing and guitars while the band consists of Randy Jackson (bass), David Sancious (keyboards), Michael Fisher (percussion) and Jeff Porcaro (drums). It’s a gentle love song which, if it had gotten to Human Touch, would have raised the album a little higher.

Springsteen’s songs from the beginning of the 90s are often bothered with sounds from their days. Sad Eyes is different however, as a song as well. The electric sound landscape fits the soft scene. Maybe this would have fit for Tunnel of Love-album as well, not just with it’s sounds but also because of the theme of the lyrics. It’s rare in studio-recorded songs that Bruce raises his vocal performance to a falsetto, but in this song it’s how the melody goes in the chorus and gives it a more personal dimension: like the singer is showing his more sensitive side which he has been hiding all these years.

The story is simple. A man meets a woman from whose eyes he can see sadness but isn’t brave enough to make an initiative. Everything can be hidden but a look tells the truth.

Every day here you come walking
I hold my tongue, I don’t do much talking
You say you’re happy and you’re doin’ fine
Well go ahead, baby, I got plenty of time
Sad eyes never lie
Sad eyes never lie

Well for a while I’ve been watching you steady
Ain’t gonna move ’til you’re good and ready
You show up and then you shy away
But I know pretty soon you’ll be walkin’ this way
Sad eyes never lie
Sad eyes never lie

If she would go with the narrator the future would be secure. The past doesn’t weigh much but tomorrow could be offered and the difficulties could be forced to fall.

Baby don’t you know I don’t care
Don’t you know that I’ve been there
Well if something in the air feels a little unkind
Don’t worry darling, it’ll slip your mind

Maybe this doesn’t go anywhere and that’s good as well. Her look and the smile just bewitch the narrator. The outcome is left unsolved, but the atmosphere keeps on haunting the listener’s mind.I know you think you’d never be mine

Well that’s okay, baby, I don’t mind
That shy smile’s sweet, that’s a fact
Go ahead, I don’t mind the act
Here you come all dressed up for a date
Well one more step and it’ll be too late
Blue blue ribbon in your hair
Like you’re so sure I’ll be standing here

Sad Eyes is a strange song. Maybe it doesn’t have hit potential but personally I like how it gets on the listener’s skin. First memory of this song has also been stuck in my mind: I went to cycle on the day my matriculation exams came to and end, and this song started playing while I was in Lieksa city’s centre.

The overall sound is pleasant and different from Springsteen’s other output and especially the drum sound goes in very nicely. This song hasn’t been played live with the E Street Band, but it has been played once as a solo electric piano version on 23th of July, 2005 in Philips Arena, Atlanta.

https://www.youtube.com/watch?v=7jxFax6wy-QAlbumilta Tracks (1998).

Sad Eyes on alkujaan Human Touch-levyn satoa 1990-luvun alusta. Bruce hoitaa laulamisen ja kitarat, taustabändissä vaikuttavat Randy Jackson (basso), David Sancious (koskettimet), Michael Fisher (perkussiot) sekä Jeff Porcaro (rummut). Kyseessä on lempeä rakkauslaulu, joka olisi Human Touchille päästessään ollut ehdoton kohennus albumin materiaaliin.

90-luvun alun Springsteen-tuotoksia vaivaavat useasti aikansa soundit. Sad Eyes on kuitenkin erilainen, biisinäkin. Sähköinen äänimaisema sopii pehmeään kohtaukseen. Ehkäpä tämä olisi voinut sopia myös Tunnel of Love-albumille paitsi soundiensa, myös teemansa puolesta. Levytetyissä lauluissa on harvinaista, että Bruce nostaa laulusuorituksensa falsettiin, mutta tässä se kuuluu kertosäkeen melodiaan tuoden lauluun lisää henkilökohtaista ulottuvuutta: kuin laulaja näyttäisi herkemmän puolensa, jonka on pitänyt piilossa kaikki nämä vuodet.

Tarina on yksinkertainen. Mies kohtaa naisen, jonka silmistä näkee surullisuuden, muttei uskalla tehdä aloitetta. Kaikkea voi peitellä, mutta katse kertoo totuuden.

Every day here you come walking
I hold my tongue, I don’t do much talking
You say you’re happy and you’re doin’ fine
Well go ahead, baby, I got plenty of time
Sad eyes never lie
Sad eyes never lie

Well for a while I’ve been watching you steady
Ain’t gonna move ’til you’re good and ready
You show up and then you shy away
But I know pretty soon you’ll be walkin’ this way
Sad eyes never lie
Sad eyes never lie

Jos nainen lähtisi kertojan mukaan, niin tulevaisuus olisi turvattu. Menneet eivät paljon paina, mutta huominen pystyttäisiin tarjoamaan ja selättämään hankaluudet.

Baby don’t you know I don’t care
Don’t you know that I’ve been there
Well if something in the air feels a little unkind
Don’t worry darling, it’ll slip your mind

Ehkä tästä ei ikinä tulekaan mitään, ja sekin on hyvä. Katse ja hymy vain vievät mennessään. Lopputulema jää auki, mutta tunnelma jää kummittelemaan kuulijan mieleen.

I know you think you’d never be mine
Well that’s okay, baby, I don’t mind
That shy smile’s sweet, that’s a fact
Go ahead, I don’t mind the act
Here you come all dressed up for a date
Well one more step and it’ll be too late
Blue blue ribbon in your hair
Like you’re so sure I’ll be standing here

Sad Eyes on ihmeellinen laulu. Ei ehkä hittiainesta, mutta henkilökohtaisesti tykkään siitä, miten tämä pääsee iholle. Ensimmäinen muisti- ja kuulokuvakin on mielessä: samana päivänä kun ylioppilaskirjoitukset päättyivät lähdin pyörälenkille, jonka keskivaiheilla Lieksan keskustassa tämä alkoi soida.

Soundikokonaisuus on miellyttävä ja poikkeava muusta Springsteenin tuotannosta, erityisesti rumpusoundi käy tähän mainiosti. Livekavalkaadiin tämä ei ole koskaan kuulunut, mutta kerran Sad Eyes on keikalla kuultu: sooloesityksenä, sähköpianolla säestettynä 23. heinäkuuta 2005 Philips Arenalla, Atlantassa.

https://www.youtube.com/watch?v=7jxFax6wy-Q

Bruce Springsteen – TOP56-songs: 41 – Dancing in the DarkBruce Springsteen – TOP56-biisit: 41 – Dancing in the Dark

From the album Born in the U.S.A. (1984).

Born in the U.S.A. was the album which made Springsteen and the E Street Band one of the most recognized names in global music industry. The record was full of poppier songs that differed a lot from the first five albums’ guitar-driven rock and most of all from Nebraska, the album released two years earlier full of acoustic songs. BitUSA was already close to be released but Springsteen’s producer-manager Jon Landau wanted it to have a clear first single which it didn’t have at the time: something to express Bruce’s mental state at the time, because most of the material was originally written during the previously mentioned Nebraska-sessions. Springsteen and Landau argued a little over the matter after which Bruce wrote Dancing in the Dark.

The song is led by keyboards and synthesizers and divides fans’ opinions every time. Some think that the sounds of this song have been outdated for years, but if you think this as a piece of the year 1984 they work nicely. I have to also mention that Dancing in the Dark isn’t sound-wisely the sound of the whole album, because on many other tracks the guitars are in a bigger part: here they content with a side portion.

First we’ll take a look at the musical ground: the synthesizer riff and solid drum work from Weinberg are the bottom of the song. In the outro Clarence Clemons joins in with a saxophone solo full of honey during which when played live an audience member is often lifted on stage to dance with Springsteen or some other member of the band. This manner comes from the song’s music video in which (then not-so-well-known) Courteney Cox played a girl who got to dance with Bruce.

In some concert review this was described as a classical summer night radio song. That’s just what I think Dancing in the Dark is. For me it’s not nearly the best song from BitUSA but it’s value can’t be denied. And especially when it plays on the radio while driving on an endless summer night I have to always bring the volume up a notch.

The lyrics of DitD start from the moment in which the earlier-mentioned argument between Bruce and Landau led. There’s nothing to say and the life of a rock star just keeps spinning around in circles. Like many celebrities, also Bruce swam in the deep waters during those days at times.

I get up in the evening
and I ain’t got nothing to say
I come home in the morning
I go to bed feeling the same way
I ain’t nothing but tired
Man I’m just tired and bored with myself
Hey there baby, I could use just a little help

You can’t start a fire
You can’t start a fire without a spark
This gun’s for hire
even if we’re just dancing in the dark

The vision settles in the second verse: there’s a way to a better tomorrow. “I wanna change my clothes, my hair, my face”. Springsteen puts some power to his vocal performances on that line, too. It’s like he’s saying that he’s not going anywhere although there would be a chance for it.

Message keeps getting clearer
radio’s on and I’m moving ’round the place
I check my look in the mirror
I wanna change my clothes, my hair, my face
Man I ain’t getting nowhere
I’m just living in a dump like this
There’s something happening somewhere
baby I just know that there is

You can’t start a fire
you can’t start a fire without a spark
This gun’s for hire
even if we’re just dancing in the dark

There’s poetry on the four lines of the C-section. “Many have died in their homes”, like the Finns would say. The narrator doesn’t see that he has become a joke whose stuck on his place.

You sit around getting older
there’s a joke here somewhere and it’s on me
I’ll shake this world off my shoulders
come on baby this laugh’s on me

“I can stay here, but I don’t know why” is what the last verse seems to be asking. If the girl gave just a one look this all might turn to better.

Stay on the streets of this town
and they’ll be carving you up alright
They say you gotta stay hungry
hey baby I’m just about starving tonight
I’m dying for some action
I’m sick of sitting ’round here trying to write this book
I need a love reaction
come on now baby gimme just one look

The last chorus before Clemons’ solo is a little different than the previous ones. It’s hard to get up and fly because a broken heart and the fear of failure weigh too much. This part drowns in the poppy expression although it has a strong theme.

You can’t start a fire sitting ’round crying over a broken heart
This gun’s for hire
Even if we’re just dancing in the dark
You can’t start a fire worrying about your little world falling apart
This gun’s for hire
Even if we’re just dancing in the dark

Dancing in the Dark is a regular part of the encore in ESB-shows. It often stretches into a long version but it’s also arranged into a more rock-like feel without forgetting the 80s keyboards. In addition the length of the outro-saxophone solo also varies depending on how long Bruce keeps on dancing with the dame from the audience. On the first gig in Turku 2013 that girl almost stole the show: here’s a clip from that evening!

https://www.youtube.com/watch?v=129kuDCQtHsAlbumilta Born in the U.S.A. (1984).

Born in the U.S.A.-levy nosti 80-luvun puolivälissä Springsteenin ja E-kadun bändin yhdeksi maailman kovimmista musiikkinimistä. Levy oli täynnä popimpaa materiaalia, joka poikkesi suuresti ensimmäisten viiden levyn kitaravetoisesta rockista sekä ennenkaikkea kaksi vuotta aiemmin julkaistusta Nebraska-levystä, joka koottiin 4-raitanauhurille äänitetyistä akustista demoista. BitUSA oli jo lähellä julkaisua, mutta Springsteenin tuottaja-manageri Jon Landau tahtoi sille vielä selkeän ykkössinglen, jollainen levyltä puuttui: jotain, joka kuvaisi Springsteenin senhetkistä mielentilaa (juonsihan valtaosa materiaalista juurensa juurikin aiemmin mainitulle Nebraska-albumille). Springsteen ja Landau kävivät asiasta väittelyn, josta jonkin verran närkästyneenä Bruce kirjoitti Dancing in the Darkin.

Kosketinsoittimien ja syntetisaattorien pääosittama laulu jakaa vahvasti mielipiteitä fanien keskuudessa ja monien mielestä kyseiset soundit ovatkin aikansa eläneet jo vuosia sitten. Toisaalta juuri ajankuvanaan, vuodessa 1984, tämä laulu on omimmillaan. On myös mainittava, ettei Dancing in the Dark soundipolitiikaltaan edusta likimainkaan täydellisesti muuta Born in the U.S:A.-levyä, sillä monilla muilla raidoilla kitarat ovat vahvemmassa roolissa: tässä ne tyytyvät sivuosaan.

Käydään aluksi musiikillinen pohja: syntetisaattoririffi sekä jykevä Weinbergin rumputyöskentely ovat koko biisin pohja. Lopussa Clarence Clemons liittyy mukaan hunajaisella saksofonisoololla, jonka myötä keikkaversiossa usein nostetaan yleisön edustaja lavalle tanssimaan Springsteenin tai vaihtoehtoisesti jonkun muun bändin jäsenen kanssa. Tämähän juontaa juurensa laulun musiikkivideoon, jossa tuolloin vielä melko tuntematon Courteney Cox näytteli tyttöä, joka pääsi tanssahtelemaan Brucen kanssa.

Jossain keikka-arviossa tätä kuvailtiin yhdeksi Radio Novan kesäyöklassikoksi. Sellainenhan Dancing in the Dark juuri on. Itsellenikään se ei ole lähtökohtaisesti suurimpia suosikkeja albumillaan, mutta silti sen arvoa on hankala kiistää. Ja varsinkin silloin, kun se kesäöisin ajellessa tulee radiosta vastaan, on pakko kääntää volumea aina hitusen kovemmalle.

Tekstillisesti DitD käynnistyy juuri hetkestä, johon edellä mainittu lauluntekijä-Brucen ja manageri-Jonin riita johti. Mitään sanottavaa ei ole ja rock-tähden elämä vain pyörii ympyrää. Kuten monet julkisuuden henkilöt, myös Bruce ui tuolloin hetkittäin aika syvissä vesissä.

I get up in the evening
and I ain’t got nothing to say
I come home in the morning
I go to bed feeling the same way
I ain’t nothing but tired
Man I’m just tired and bored with myself
Hey there baby, I could use just a little help

You can’t start a fire
You can’t start a fire without a spark
This gun’s for hire
even if we’re just dancing in the dark

Visio selkenee toisessa säkeistössä: nykyhetkestä on suunta parempaan. ”I wanna change my clothes, my hair, my face”. Springsteen laittaa laulusuoritukseensakin lisää hönkää tuossa kohtaa. Hän kuin toteaa, että eihän tässä olla menossa minnekään, vaikka mahdollisuus olisi.

Message keeps getting clearer
radio’s on and I’m moving ’round the place
I check my look in the mirror
I wanna change my clothes, my hair, my face
Man I ain’t getting nowhere
I’m just living in a dump like this
There’s something happening somewhere
baby I just know that there is

You can’t start a fire
you can’t start a fire without a spark
This gun’s for hire
even if we’re just dancing in the dark

C-osan neljällä rivillä on runoutta. ”Kotiin on moni kuollut”, niinkuin suomalaisittain. Kertoja ei huomaa muuttuneensa vitsiksi, joka on jähmettynyt paikalleen.

You sit around getting older
there’s a joke here somewhere and it’s on me
I’ll shake this world off my shoulders
come on baby this laugh’s on me

”Voin jäädä tänne, mutten oikein tiedä miksi”, tuntuu viimeinen säkeistö kysyvän. Jos se tyttö antaisi edes yhden katseen, niin tämä voisi vielä kääntyä paremmaksi.

Stay on the streets of this town
and they’ll be carving you up alright
They say you gotta stay hungry
hey baby I’m just about starving tonight
I’m dying for some action
I’m sick of sitting ’round here trying to write this book
I need a love reaction
come on now baby gimme just one look

Viimeinen kertosäe ennen Clemonsin fonisooloa on hieman aiemmista poikkeava. Lentoon on hankala lähteä, sillä särkynyt sydän ja epäonnistumisen pelko painavat liikaa. Tämä pätkä hukkuu pop-ilmaisun perään, vaikka onkin vankkaa sanomaa.

You can’t start a fire sitting ’round crying over a broken heart
This gun’s for hire
Even if we’re just dancing in the dark
You can’t start a fire worrying about your little world falling apart
This gun’s for hire
Even if we’re just dancing in the dark

Dancing in the Dark on ESB-keikkojen encore-osaston perusmateriaalia. Usein pitkähköksi venyvä laulu on sovitettu rokkaavampaan muotoon mutta 80-lukua henkivät kosketinsoittimet on jätetty mukaan. Lisäksi outro-saksofonisoolo venyy aina sen mukaan, miten pitkäksi aikaa Bruce unohtuu tanssimaan yleisöstä mukaan nostetun daamin kanssa. Turun ensimmäisellä keikalla 2013 tuo yleisöstä nostettu tyttö meinasikin varastaa show’n: tuo versio löytyy tästä!

https://www.youtube.com/watch?v=129kuDCQtHs

Toomio’S TOP100: 64. Juice Leskinen Grand Slam – Pyromaani Palaa RikospaikalleToomion TOP100: 64. Juice Leskinen Grand Slam – Pyromaani Palaa Rikospaikalle

Producer: Anssi Tikanmäki
Recorded: 1985
Published: 1985
Label: Megamania Musiikki     

The album has sold gold in Finland in 1986.

Yes, this is a strange choice for the rest of setting the table, but I’ve listened all Juice’s production pretty carefully.

Pyromaani Palaa Rikospaikalla is the most solid work of Juice Leskinen. It may be due to the fact that between the songs, there are thoughts of pyromaniac. Something very Finnish have been reached in those stories. Complain about everything, but nobody bother to do anything that the result would be better.

Songs have differences in style, but all of them are full of ingenious playing with words. Juice’s rhymes bothers some, but I think it is characterized, not forced.

The album name is currently limbing joke, but probably the latest thing when the album has published. The songs takes a stand, as always topical Isoisän Hinttipussi ja Jenkka Uskonpuhdistamisesta (Twist) proved. Aamu alkaa A:lla probably refers to alcohol. Pyhä toimitus may tell Juice’s own story. Lyrics are very beautiful. Melody is fine, but these albums of Juice sounds like the band playing gig. Pyhä Toimitus may suffer from this a little bit.

”Uskonpuhdistus mennyt on muusiksi,
pirulle huitaisin mustepullon,
ja piru pani Raamatun u-uusiksi”
– Jenkka Uskonpuhdistamisesta (Twist)

Juice’s background bands have always the best musicians, of course, in the Finnish scale. Sounds were good enough too. The compositions are frequently some wonderful plagiates or at least pastiches in contemporary prog rock gems, but they are not replicas represented by Juice. I dislike Sakke Kuosmanen’s voice quite a lot, and this album is no exception. A chef, he probably is pretty great. Harri Marstio is from the other end, that sound is very nice.

In fact, I’ve listened Juice on the massage table, but the right place could be on the armchair. Lyrics aren’t buzzing of fly in the ears.

THE BEST MOMENTS
Jenkka Uskonpuhdistamisesta (Twist) An usual statement of Juice by this song. Juice’s opinion was that religion don’t belong to the church. ”God is, even though you won’t believe it.”
Pyhä ToimitusTouching words.

NOT SO BRILLIANT
Moni Sekoo Muotiin Sakari Kuosmanen’s groans are awful.

https://open.spotify.com/album/1mX8xncB2V0Snarc4QugDrTuottaja: Anssi Tikanmäki
Nauhoitettu: 1985
Julkaistu: 1985
Levy-yhtiö: Megamania Musiikki

Levy on myynyt kultaa vuonna 1986.

Jep. Kyllä tämä outo valinta on muuhun kattaukseen nähden, mutta olen minä Juicen tuotannon aika tarkkaan läpi kuunnellut.

Pyromaani Palaa Rikospaikalle on mielestäni kokonaisuutena ehjin Juicen tutoksista. Se saattaa johtua siitä, että kappaleiden välissä kuunnellaan pyromaanin ajatuksia siitä kun kirkko ei ota syttyäkseen. Välitarinoissa on tavoitettu jotain hyvin suomalaista. Valitetaan kaikesta, mutta itse ei viitsitä tehdä mitään toisin, jotta lopputulos olisi parempi.

Kappaleissa on eroja tyylillisesti, mutta kaikki niistä ovat täynnään nerokasta sanaleikittelyä. Juicen loppuriimitys häiritsee joitain, mutta minusta se on tunnusomaista, ei pakotettua.

Levyn nimi on nykyisellään väsynyt puujalka, mutta ilmestyessään varmaan uusinta uutta. Kappaleissa on kantaaottavuutta paljonkin, kuten aina ajankohtainen Isoisän Hinttipussi ja Jenkka Uskonpuhdistamisesta (Twist) osoittavat. Aamu alkaa A:lla varmaan viittaa myös alkomahooliin. Pyhä toimitus ilmeisesti kertoo hyvin paljon Juicesta itsestään. Pyhän toimituksen sanat ovat hyvin kauniit. Melodiakin on hieno, mutta näissä Juicen levyissä tahtoo sovitus olla sellainen, kuin oltaisiin keikalla. Pyhä Toimitus ehkä kärsii tästä hiukan.

”Uskonpuhdistus mennyt on muusiksi,
pirulle huitaisin mustepullon,
ja piru pani Raamatun u-uusiksi”
– Jenkka Uskonpuhdistamisesta (Twist)

Muusikoina Juicen taustabändit olivat aina parasta mahdollista, tietenkin Suomen mittakaavassa. Sounditkin olivat riittävän kohdillaan. Sävellykset ovat monasti jonkinmoisia plagiaatteja tai vähintään pastisseja senaikaisista progerockin helmistä, mutta Juicen tulkitsemina niitä ei kopioiksi voi mitenkään mieltää. Inhoan Sakke Kuosmasta laulajana aika paljon, eikä tälläkään levyllä kiitosta voi hälle antaa. Ruuanlaittajana hän varmaan on ihan mainio. Harri Marstio taas on ihan toista päätä, liian harvoin kuulee tällaista ääntä.

Itse olen Juiceni läpikäynyt hierontaplintillä, mutta oikea paikka voisi olla ihan keskittyen nojatuolissa. Sanat eivät ole mitään Kärpäsen surinaa korvissa.

PARHAAT HETKET
Jenkka Uskonpuhdistamisesta (Twist) Juicemaiseen tapaan uskontoon kantaaottava kappale. Juicen kantahan oli se, ettei uskonto tarvitse kirkkoa. ”Jumala on vaikkei siihen uskoisikaan”.
Pyhä ToimitusOmaa elämä

EI LÄHDE
Moni Sekoo Muotiin En ole koskaan tälle syttynyt. Jotenkin laahaavaa fiilis.

https://open.spotify.com/album/1mX8xncB2V0Snarc4QugDr

Bruce Springsteen – TOP56-songs: 42 – Lost in the FloodBruce Springsteen – TOP56-biisit: 42 – Lost in the Flood

From the album Greetings from Asbury Park, N.J. (1973).

Lost in the Flood wells from Springsteen’s debut album. It’s the first song in which he touches on the topic of war veterans, in this one Vietnam ones. It’s a theme about which Bruce has since sang many times.

On this song’s E Street Band my focus often fastens on the drummer: sitting on the seat is Vini “Mad Dog” Lopez. His playing style is recognizable and differs from the more familiar style of Max Weinberg’s. He has a more jazzy feel and it fits the songs of the first record nicely. Lost in the Flood is, however, driven by David Sancious’ piano and organ.

There’s a lot of lyrics. “Ragamuffin gunner” means a shabby man coming home from a war. On the first verse Springsteen describes the gunner’s hometown in which happens different kind of things that your main character doesn’t seem to fully realize.

The ragamuffin gunner is returnin’ home like a hungry runaway
He walks through town all alone
He must be from the fort he hears the high school girls say
His countryside’s burnin’ with wolfman fairies dressed in drag for homicide
The hit and run, plead sanctuary, ’neath a holy stone they hide
They’re breakin’ beams and crosses with a spastic’s reelin’ perfection
nuns run bald through Vatican halls pregnant, pleadin’ immaculate conception
And everybody’s wrecked on Main Street from drinking unholy blood
Sticker smiles sweet as gunner breathes deep, his ankles caked in mud
And I said ”Hey, gunner man, that’s quicksand, that’s quicksand that ain’t mud
Have you thrown your senses to the war or did you lose them in the flood?”

 The describing of events continues on the second verse with a quiet accompaniment until the band comes in halfway through. A new character is described here as well called Jimmy the Saint. In the end things come to no good and the cold truth is realized via bloodshed.

That pure American brother, dull-eyed and empty-faced
races Sundays in Jersey in a Chevy stock super eight
He rides ’er low on the hip, on the side he’s got Bound For Glory in red, white and blue flash paint
He leans on the hood telling racing stories, the kids call him Jimmy The Saint
Well the blaze and noise boy, he’s gunnin’ that bitch loaded to blastin’ point
He rides head first into a hurricane and disappears into a point
And there’s nothin’ left but some blood where the body fell
That is, nothin’ left that you could sell
just junk all across the horizon, a real highwayman’s farewell
And he said ”Hey kid, you think that’s oil? Man, that ain’t oil that’s blood”
I wonder what he was thinking when he hit that storm
Or was he just lost in the flood?

The third verse keeps on going right from where the second left, on the 8th street. ”Everything stops, you hear five quick shots, the cops come up for air” starts the last scene in which shots are changed in a very 70s-like, rugged world view. We also find out that the kid the police are shooting is screaming something in Spanish: this info gives us a lot of thoughts about the background of this happening. ”I wonder what they were gettin’ into, or were they just lost in the flood?”; it’s like the narrator’s asking whether they knew where they we’re going to?

Eighth Avenue sailors in satin shirts whisper in the air
Some storefront incarnation of Maria, she’s puttin’ on me the stare
and Bronx’s best apostle stands with his hand on his own hardware
Everything stops, you hear five, quick shots, the cops come up for air

And now the whiz-bang gang from uptown, they’re shootin’ up the street
And that cat from the Bronx starts lettin’ loose
but he gets blown right off his feet
And some kid comes blastin’ round the corner but a cop puts him right away
He lays on the street holding his leg screaming something in Spanish
Still breathing when I walked away
And somebody said ”Hey man did you see that? His body hit the street with such a beautiful thud”
I wonder what the dude was sayin’ or was he just lost in the flood?
Hey man, did you see that, those poor cats are sure messed up
I wonder what they were gettin’ into, or were they just lost in the flood?

For me this song opened up via the DVD filmed in Hammersmith Odeon, London. The gig recorded was the first time Springsteen visited Europe and was held up in the vaults for 30 years until it was released in 2005 with an anniversary edition of Born to Run. The version can be found below.

https://www.youtube.com/watch?v=PTF4ojbGj1c

Lost in the Flood was gone a long time from the E Street Band’s gig repertoire until it came back in 1999. The version played in the 2000s has brought some muscle around the bare bones of the studio version: there’s more overdrive on the guitars and the heavy theme has gotten a fitting arrangement. This is worth checking out!

https://www.youtube.com/watch?v=aHDuOioTwxAAlbumilta Greetings from Asbury Park, N.J. (1973).

Springsteenin levytysuran debyytiltä kumpuaa Lost in the Flood. Ensimmäinen sotaveteraaneja, tässä tapauksessa Vietnamin sellaisia, sivuava laulu: teema, josta Bruce on sittemmin laulanut lukuisia kertoja.

Tämän biisin E Street Bandissa soitto kiinnyttyy rumpaliin: penkillä istuu Vini ”Mad Dog” Lopez. Soittotyyli on tunnistettava ja tutummaksi tulleesta Max Weinbergin soitosta poikkeava. Jazz-tunne on selkeämpi ja se sopiikin ensilevyn lauluihin, jotka ovatkin paikkoin vahvastikin jazz-vaikutteisia. Lost in the Floodia kuljettaa kuitenkin vahvimmin David Sanciousin piano sekä vahvasti esillä olevat urut.

Tekstiä on paljon. Kotiinsa palaava ragamuffin gunner” tarkoittaa resuista, sodasta palaavaa tykkimiestä. Ensimmäisessä säkeistössä kuvataan kotikaupunkia, jossa tapahtuu kaikenlaista, josta kaikkea päähenkilömmekään ei oikein tunnu käsittävän.

The ragamuffin gunner is returnin’ home like a hungry runaway
He walks through town all alone
He must be from the fort he hears the high school girls say
His countryside’s burnin’ with wolfman fairies dressed in drag for homicide
The hit and run, plead sanctuary, ’neath a holy stone they hide
They’re breakin’ beams and crosses with a spastic’s reelin’ perfection
nuns run bald through Vatican halls pregnant, pleadin’ immaculate conception
And everybody’s wrecked on Main Street from drinking unholy blood
Sticker smiles sweet as gunner breathes deep, his ankles caked in mud
And I said ”Hey, gunner man, that’s quicksand, that’s quicksand that ain’t mud
Have you thrown your senses to the war or did you lose them in the flood?”

 Tapahtumakuvaus jatkuu toisessa säkeistössä edelleen hiljaisella säestyksellä kunnes bändi tulee mukaan puolessa välissä. Tässä säkeistössä esitellään myös uusi hahmo, joka saa nimen Jimmy the Saint. Lopulta käy kuitenkin huonosti ja kylmä totuus tulee ilmi verenvuodatuksen muodossa.

That pure American brother, dull-eyed and empty-faced
races Sundays in Jersey in a Chevy stock super eight
He rides ’er low on the hip, on the side he’s got Bound For Glory in red, white and blue flash paint
He leans on the hood telling racing stories, the kids call him Jimmy The Saint
Well the blaze and noise boy, he’s gunnin’ that bitch loaded to blastin’ point
He rides head first into a hurricane and disappears into a point
And there’s nothin’ left but some blood where the body fell
That is, nothin’ left that you could sell
just junk all across the horizon, a real highwayman’s farewell
And he said ”Hey kid, you think that’s oil? Man, that ain’t oil that’s blood”
I wonder what he was thinking when he hit that storm
Or was he just lost in the flood?

Kolmas säkeistö jatkaa suoraan siitä mihin toinen jäi, 8. kadulta. ”Everything stops, you hear five quick shots, the cops come up for air” ikäänkuin käynnistää viimeisen kohtauksen jossa vaihdetaan laukauksia 70-luvun karussa maailmankuvassa. Selviää myös, että poika jota poliisit ampuvat huutaa jotain espanjaksi: tämäkin paljastaa yllättävän paljon taustoja. ”I wonder what they were gettin’ into, or were they just lost in the flood?”; kuin kertoja kysyisi, että tiesivätkö he itsekään missä mennään?

Eighth Avenue sailors in satin shirts whisper in the air
Some storefront incarnation of Maria, she’s puttin’ on me the stare
and Bronx’s best apostle stands with his hand on his own hardware
Everything stops, you hear five, quick shots, the cops come up for air

And now the whiz-bang gang from uptown, they’re shootin’ up the street
And that cat from the Bronx starts lettin’ loose
but he gets blown right off his feet
And some kid comes blastin’ round the corner but a cop puts him right away
He lays on the street holding his leg screaming something in Spanish
Still breathing when I walked away
And somebody said ”Hey man did you see that? His body hit the street with such a beautiful thud”
I wonder what the dude was sayin’ or was he just lost in the flood?
Hey man, did you see that, those poor cats are sure messed up
I wonder what they were gettin’ into, or were they just lost in the flood?

Itselleni tämä laulu avautui Lontoon Hammersmith Odeon-teatterissa taltioidun DVD:n myötä. Kyseinen keikka oli ensimmäinen kerta, kun Springsteen vieraili Euroopassa ja säilyi julkaisemattomana 30 vuotta, kunnes näki päivänvalon vuonna 2005 Born to Run-levyn juhlapainoksen mukana. Tuo versio löytyy alta.

https://www.youtube.com/watch?v=PTF4ojbGj1c

Lost in the Flood oli pitkään poissa E Street Bandin keikkarepertuaarista kunnes palasi vuonna 1999. 2000-luvun versio onkin tuonut laululle huomattavasti lihasta luiden ympärille: säröä on enemmän ja raskas teema on saanut tyylilleen sopivan sovituksen. Tämä kannattaa tarkistaa!

https://www.youtube.com/watch?v=aHDuOioTwxA

Bruce Springsteen – TOP56-songs: 43 – Lucky TownBruce Springsteen – TOP56-biisit: 43 – Lucky Town

From the album Lucky Town (1992).

From the 1992 album of the same name comes Lucky Town. The feel is pretty blue in this song in which home isn’t home anymore. Bruce once again handles all the instruments except drums, which are played by Garry Mallaber.

There’s sadness and melancholy in the tone of this song, but the playing is straight rock. The sounds are pure beginning of the 90’s: especially the snare drum and solo guitar. The E Street Band has played this one a few times and then the go is different. Here’s a version played in Rome in July 2013.

The song starts with a drum fill-in and Bruce’s recognizable guitar intro. In the lyrics the circuits have gotten small and the narrator don’t know where he’s life is heading. That’s when he decides to go back where he belongs.

House got too crowded clothes got too tight
And I don’t know just where I’m going tonight
Out where the sky’s been cleared by a good hard rain
There’s somebody callin’ my secret name

I’m going down to Lucky Town
Going down to Lucky Town
I wanna lose these blues I’ve found
Down in Lucky Town
Down in Lucky Town

Although he’s done good externally something has been wrong right from the start. He’s been at the wrong place at the right time. But fortune takes him where he should be. At this moment the traditional relationship moment.

Had a coat of fine leather and snakeskin boots
But that coat always had a tread hangin’ loose
Well I pulled it one night and to my surprise
It led me right past your house and on over the rise

I’m going down to Lucky Town
Down to Lucky Town
I’m gonna lose these blues I’ve found
Down in Lucky Town
Down in Lucky Town

In the C-section comes one of this song’s greatest lines: even though it once felt that life was giving you winning it was just a failure in deceit, to cheat. The narrator has gone a long way leaning on a walking stick but now he’s going to go lightly without pain and the cane: he’s still got his life on his own hands.

I had some victory that was just failure in deceit
Now the joke’s comin’ up through the soles of my feet
I been a long time walking on fortune’s cane
Tonight I’m steppin’ lightly and feelin’ no pain

On the last verse we raise a toast for you, me and us. Life takes us to places and treats us bad but at some point one might find out that things have a habit of going alright although sometimes they may go bad. There’s quite an aha-experience on the last line.

Well here’s to your good looks baby now here’s to my health
Here’s to the loaded places that we take ourselves
When it comes to luck you make your own
Tonight I got dirt on my hands but I’m building me a new home

Down in Lucky Town
Down in Lucky Town
I’m gonna lose these blues I’ve found
Down in Lucky Town

I think Bruce unnecessarily despises his material from ’92. This song is a fine individual as well although it suffers a little from the softness of the production. The lyrics are in line with Bruce-classics.

Albumilta Lucky Town (1992).

Samannimiseltä vuoden 1992 albumilta siintää Lucky Town. Tunnelma on aika blue tässä laulussa, jossa koti ei ole enää koti. Bruce hoitaa jälleen omin käsin kaikki soittimet paitsi rummut, joita soittaa Gary Mallaber.

Soinnissa on haikeutta ja melankoliaa, soitto on suoraviivaista rockia. Soundit ovat ehtaa 90-luvun alkua: virveli ja soolokitara varsinkin. E-kadun bändi on esittänyt tämänkin pari kertaa ja silloin meininki on erilainen. Tässä versiointi Roomasta heinäkuulta 2013.

Biisi alkaa rumpufillillä ja Brucen tunnistettavalla kitaraintrolla. Tekstin puolella piirit ovat käyneet pieniksi eikä päähenkilöllä ole elämän suunnasta oikein selvyyttä. Silloin hän päättääkin palata takaisin sinne, minne kuuluu.

House got too crowded clothes got too tight
And I don’t know just where I’m going tonight
Out where the sky’s been cleared by a good hard rain
There’s somebody callin’ my secret name

I’m going down to Lucky Town
Going down to Lucky Town
I wanna lose these blues I’ve found
Down in Lucky Town
Down in Lucky Town

Vaikka ulkoisesti on mennyt hyvin, on jokin ollut pielessä koko ajan. On oltu väärässä paikassa oikeaan aikaan. Mutta kohtalo kuljettaa sinne, minne pitääkin. Tässä kohtaa kuviossa käväisee myös perinteinen ihmissuhde.

Had a coat of fine leather and snakeskin boots
But that coat always had a tread hangin’ loose
Well I pulled it one night and to my surprise
It led me right past your house and on over the rise

I’m going down to Lucky Town
Down to Lucky Town
I’m gonna lose these blues I’ve found
Down in Lucky Town
Down in Lucky Town

C-osassa on yksi tämän laulun hienoimmista riveistä: jos välissä tuntui kuin elämä tarjoisi voittoa, mutta kyseessä olikin vain epäonnistuminen yrityksessä huijata. Pitkään on kuljettu kohtalon kävelykeppiin nojaten, mutta nyt lähdetään menemään kevyesti ilman kipua ja ilman keppiä: tämä on vielä omissa käsissä.

I had some victory that was just failure in deceit
Now the joke’s comin’ up through the soles of my feet
I been a long time walking on fortune’s cane
Tonight I’m steppin’ lightly and feelin’ no pain

Viimeisessä säkeistössä nostetaan malja sinulle, minulle ja meille. Elämä kuljettaa ja runtelee mutta jossain vaiheessa saattaa huomata että asioilla on tapana järjestyä vaikka huonostikin menisi. Viimeisellä rivillä on eräänlainen ahaa-elämys.

Well here’s to your good looks baby now here’s to my health
Here’s to the loaded places that we take ourselves
When it comes to luck you make your own
Tonight I got dirt on my hands but I’m building me a new home

Down in Lucky Town
Down in Lucky Town
I’m gonna lose these blues I’ve found
Down in Lucky Town

Mielestäni Bruce turhaan ylenkatsoo vuoden ’92 materiaaliaan. Tämäkin laulu on kelpo yksilö, joka kärsii hieman tuotannon pehmeydestä. Teksti on teemoiltaan linjassa Bruce-klassikoiden kanssa.