Toomion TOP100: 85. Liekki – Rajan Piirsin Taa

Tuottaja: Jyrki Tuovinen, Liekki
Nauhoitettu: 2004
Julkaistu: 23.2.2005
Levy-yhtiö: Mercury / Universal

Suomen listan 4.

Korpin jälkeinen levy on huomattavasti edeltäjäänsä pidempi teos. Mutta jo aiemmin tutuksi tullutta, lapsellisuuteenkin taipuvaa tematiikkaa oli ripoteltu niin kansiin kuin teksteihin. Tällainen lapsen sinisilmäisyys ja vilpittömyys viestii jotain samaa kuin Kasevassa oli aikoinaan kuultavissa.

Kappalemäärän takia hiukan hajanaiseksi jäävä albumi sisältää muutaman todellisen helmen, paljon hyvää ja pari heikompaa hetkeä. Lähes pianovetoinen Jäljet on minimalistisen musiikin helmi. Nimibiisi taas lainaa tunnelmansa Kuusamoon-biisistä. Lyriikat ovat liekkimäisiä. Niitä ei tosin kovin helposti tämän levyn kappaleisiin netistä löydy.

”Usein puhutaan basisti-rumpali-duosta, mutta tämän bändin sydän on basisti-kiippari.”

Bändi soittaa niin pirun tanakasti, että ei sitä voi olla ihailematta. Usein puhutaan basisti-rumpali-duosta, mutta tämän bändin sydän on basisti-kiippari. Kitaristi-laulaja Janne Kuuselasta on paha sanoa, onko hän taitava soittaja vai ei. Taitava säveltäjä hän joka tapauksessa on.

Kitarapuolellakin on entistä enemmän efektiä, joka kertoo uusien ovien tai kurkottelusta. Musiikin joukkoon on heitelty jopa pieni ripaus progea Kaikki soittimet on eroteltu miksausvaiheessa toisistaan hienosti. Soundit ovat muutenkin häiritsemättömät.

Syksyinen levy tunnelmaltaan. Ruskaa, vesisadetta ja selkeitä soundeja. Jos joskus kaipaa tanakkaa bassotaajuksien toistoa niin tämän levyn parissa kyllä.

PARHAAT HETKET
Jäljet Minimalistisen musiikin helmi.
Rajan Piirsin TaaLokakuista kuusimetsää ja alijäähtynyttä vettä.

EI LÄHDE
Saarelaiset Yhdentekevä rallattelu.

http://open.spotify.com/album/7Hawp2vr54yRBs5d0R7628

Toomion TOP100: 86. Saor – Aura

Tuottaja: Andy Marshall
Julkaistu: 6.6.2014
Levy-yhtiö: Fortriu Productions

”Tunnelmallista black metallia” eli paskat soundit ja pirun pitkiä kappaleita. Tämä oli oletus tästä levystä ennakkoon.

Jostain syystä levy tuli vastaan lähes jokaisesta ”parhaat metallilevyt vuonna 2014”-listasta. Kun olin joka tapauksessa kuunnellut satoja levyjä listaa varten, kuuntelin tämänkin. Se yllätti.

Tämän ikäisenä ei bändin saatanallisuus tai sen puute enää tee minkäänlaista vaikutusta suuntaan tai toiseen. Kuuntelen vain musiikkia riippumatta siitä, mitkä bändin tarkoitusperät sanomalleen ovat. No ei ihan näin mustavalkoista ole tämäkään, mutta varsinkin örinäbändeissä eivät lyriikat ole ensimmäinen osa, johon tulee huomiota kiinnitettyä.

Tämä bändi edustaa skottihaaraa, jossa harvemmin vanhaa sielunvihollista kaveerataan. Voisi olettaa, että kohderyhmänä eivät olekaan teinit vaan keski-ikäiset miehet. Miksi? Siksi, että tämän jälkeen tulee suunnaton mielihalu katsoa Braveheart. Ja jos sitä pitää hyvänä elokuvana, täytyy olla keski-iässä. Ainakin lähelle sitä.

”Tähän genreen vaan kuuluu, että ääni tulee maan alta tai metsän syvyyksistä.”

Heti ensikuulemalla tietää, että meininki on ambientia. Lue epäselvää. Se ei ole sama asia kuin huonot soundit. Tähän genreen vaan kuuluu, että ääni tulee maan alta tai metsän syvyyksistä. Sammaleen ja turpeen tuoksuisena. Levy ei oikeastaan ole edes kovin raskas. Sanoisinko, että vähän raskaampaa Sigur Rosia. Hyvää tunnelmamusiikkia. Metalliksi luokittelu on jopa vähän harhaanjohtava tämän albumin yhteydessä. Raskasta post-rockia?

Koska yhteys bändiin on itselläni niin lyhytaikainen, vien tämän sinne Skotlannin soille ja nummille. Hyvä levy. Antakaa mahdollisuus.

PARHAAT HETKET
The AwakeningSopivasti skottiviskiä ja nummille haudattuja miekkoja

EI LÄHDE
Farewell – Liian vähän skottiviskiä ja nummille haudattuja miekkoja

http://open.spotify.com/album/1BhdMkVHX7OGnAo1llUEmq

Toomion TOP100: 87. Minus the Bear – Planet of Ice

Tuottaja: Minus the Bear, Matt Bayles
Nauhoitettu: 2007
Julkaistu: 20.8.2007
Levy-yhtiö: Suicide Squeeze Records

74. USA:n Billboard-listalla.

Taisin ostaa levyn täysin heräteostoksena. En muista miksi sen ostin. Ostin vain. Kummallista raitojen kääntelyä ja pätkimistä sisältävä levy on aivan mukavaa kuunneltavaa. Se on jotain, mitä indiestä on jäljellä, mutta se on myös jotain mitä progepop voisi olla. Harvoin kuulee näin omaperäisiä kitarajuttuja. Albumi sisältää paljon reverse-soundeja, kaikujen lailla toimivia kitaraliidejä ja muuta toistovirheiksi luettavia efektejä.

Tuottaja on joka tapauksessa saanut nämä hämärät äänet tukemaan kappaleiden horjuvia rakennelmia. Tuottajalla on aiempaa kokemusta ns. matikkametallibändeistä. Näiden tapaisia vaikutteita tälläkin levyllä voi halutessaan kuulla. Osittain on käyty ryöstöretkellä myös Mars Voltan ja System of a Downin varastoilla, sillä kaoottisia rymistelyosiota löytyy useammastakin kohdin.

”Bändi sekoittaa muiden juttuja niin hyvin, että ne kuulostavat täysin omalaatuisilta.”

Laulajan soundi on omalaatuinen. Oikeastaan hän ei laula mitenkään mieleenpainuvasti. Kitarasoundeissa taas on jotain Poets of the Fallia. Kosketinsoundit ovat sellaisia, että tuskin on montakaan preset-soundia käytetty. Soundeja on varmasti mietitty moneen kertaan. Muista äänimaailmoista voisi sanoa, että ne tekevät hyvin yhteistyötä laulun kanssa. Bändi sekoittaa muiden juttuja niin hyvin, että ne kuulostavat täysin omalaatuisilta.

Tämä on miellyttävä autolevy, jolla pitkä matka alkaa sujuvasti. Tutut maisemat voi ohittaa ja keskittyä musiikin kuunteluun.

PARHAAT HETKET
KnightsKappaleen junnaamaan jäävä kitarariffi vie mukanaan.

EI LÄHDE
Throwin’ SpacesIloinen radiopop-biisi, joka toisaalta on vähän kuin tippunut eri levyltä muiden biisien joukkoon.

http://open.spotify.com/album/5AW3gq2FFVxZxxLV18w1zC

Toomion TOP100: 88. Midlake – The Courage of Others

Tuottaja: Midlake
Nauhoitettu: 2009
Julkaistu: 1.2.2010
Levy-yhtiö: Bella Union

Brittien listalla 18.

Midlakeen taisin törmätä aivan Rumban arvosteluiden kautta. Kuuntelin sitä sivumennen useamman kerran, mutta keskittynyt en. Kun sain itseni keskittymään, musiikki kyllä yllätti iloisesti.

Väistämättä tulee mieleen gregoriaaninen chant-laulanta. Kannen kuva toki vahvistaa tuota mielikuvaa, mutta Tim Smithin laulusoundi ja harmoniset stemmat kertovat sen, että jotain hyvin keskiaikaista ovat miehet löytäneet folk-musiikkinsa mausteeksi. Vaikka en noituuteen kovasti uskokaan, niin tämä levy jotenkin lumoaa. Sen voi helposti pyörittää läpi kaksikin kertaa putkeen. Aiheuttaa siis transsia.

”Tätä kuunnellessa tulee sellainen olo, että bändillä on oikeasti jotain sanottavaa.

Lyyrisesti liikutaan Äiti Maan sylissä niin vahvasti, että on vaikea sanoa milloin kertojana on ihminen, milloin se on Luonnon Ääni, jonka välikätenä bändi toimii. Tätä kuunnellessa tulee sellainen olo, että bändillä on oikeasti jotain sanottavaa.

Tämä on niitä harvoja levyjä, joiden soidessa ei tule mietittyä miten bändi soittaa. Tätä kuunnellaan kokonaisuutena. Bändi on kyllä taitavakin; se tulee ilmi esimerkiksi ensimmäisen biisin rumpufilleissä ja toisen biisin bassolinjassa.

Parhaiten tämä menee sadesäässä esimerkiksi kalassa tai sitten autolla ajellessa. Tosin transsi ja autoilu eivät ihan samaan lauseeseen moraalisesti sovi.

PARHAAT HETKET
Rulers, Ruling All ThingsPuistattavan kova laulumelodia.

EI LÄHDE
Fortune Pikkuisen liian iloinen albumin muuhun antiin nähden.

http://open.spotify.com/album/75mRdr4HtsVKWJ11hrqZ79

Toomion TOP100: 89. Blind Guardian – Somewhere Far Beyond

Tuottaja: Kalle Trapp
Nauhoitettu: 1992
Julkaistu: 30.6.1992
Levy-yhtiö: Virgin / Century Media

Japanin albumilistalla 15.

Ostin ensimmäiseksi omaksi Blind Guardianiksi tämän levyn, vaikka olinkin bändiin tutustunut kahden myöhemmin ilmestyneen levyn takia. Mahdottoman tykkiä tavaraa on tämäkin.

Tämä on ensimmäinen Blind Guardian-levy, jolla Hansi Kürsch alkoi satsata lauluihin ja bassonvarteen saatiin muut miehet. Heti laulut ovatkin kummasti parempia. Ja niissä on vielä sopivasti varianssia. Eikä tämä bändi mitään olisikaan ilman Hansin laulusoundia. ”Mitään” saattaa olla turhan vahvasti sanottu, sillä soitto on aika tiukkaa, mutta laulu se on, joka bändin muista erottaa.

Levy alkaa perinteisellä kohkaamisella, jota värittää mainiot koukut. Esimerkiksi Journey Through the Darkin bridge vie kertosäkeeseen päällekkäisten lauluraitojen avulla. Heti kolmantena tulee hyvin hidas ja harras Black Chamber, joka jatkuu komeasti eeppisellä Theatre of Painilla. Monipuolisuutta on ja tyyli säilyy aiempia levyjä paremmin tunnistettavana vaikka kappaleet ovat genreltään melko kaukana toisistaan. Se on myös levyn huono puoli. Materiaali on vähän sekalaista.

”Vaikka Blind Guardian usein luetaan power metalliksi, on se mielestäni teemoja lukuun ottamatta usein lähempänä speed metallia kuin power metallia.”

Soolojen ja liidien määrä on massiivinen. André Olbrich ja Marcus Siepen ovat hoitaneet kitarapuolen lähes alusta asti. Olbrichin venyttelevä ja vähän kiero soolottelu on yksi power-metallin tunnistettavimpia. Hyvä esimerkki on Ashes to Ashes. Vaikka Blind Guardian usein luetaan power metalliksi, on se mielestäni teemoja lukuun ottamatta usein lähempänä speed metallia kuin power metallia.

Ihan ei iän vuoksi sounditkaan kilpaile uusimpien levyjen kanssa. Esimerkiksi bassosoundi on koko lailla lerppu. Metallialbumina tämä kuitenkin on erittäin hyvä. Menee sekä raskaamman tykityksen ystäville, että melodisemman puolen kulkijoille.

Autolevyjä parhaasta päästä. Pitkille matkoille vaihteleva, mutta vahvasti etenevä ratinnapsuttelualbumi.

PARHAAT HETKET
Black Chamber – Erilaisuudessaan hieno osoitus siitä, miten metallin väliin voi tehdä täysin erilaisen kappaleen rikkomatta kokonaisuutta.

EI LÄHDE
The Bard’s Song: In the Forest – Suuren yleisön mielestä ilmeisesti legendaarisin kappale, mutta mielestäni levyllä on monta parempaa.

ALBUMIIN TÄSTÄ