Oasis – TOP21-songs: 18 – Stand by MeOasis – TOP21-biisit: 18 – Stand by Me

From the album Be Here Now (1997).

Slightly puffy material from Be Here Now. Starting with stylish and very Noel-like guitar playing is a song in which Liam gets to shine.

The first two chords of the verse are efficiently steep (G and B7) in which a catchy melody is easy to adjust. The same with the pre-chorus in which the band saunters through pretty traditional trails.

So what’s the matter with you?
Sing me something new

Don’t you know the cold and wind and rain don’t know
They only seem to come and go away”

The chorus could be more flamboyant, but now the effect is in changing the time signature from 4/4 to ¾ once in a while. Stand by me / nobody knows / the way it’s gonna be”.

The last verse does just what a last verse often does: bundles up the whole song.

If you’re leaving will you take me with you
I’m tired of talking on my phone
But there is one thing I can never give you
My heart will never be your home”

There’s one more trademark of Oasis’ songs in this one, the so-called “middle eight”. The eight-measure long section before the last chorus that contains familiar-sounding guitar lines. Oasis was great at doing those sections.

Ei tämä niin raskas kuunneltava ole kuin valtaosa Be Here Now’sta. Kyseessä on jopa jonkin sortin Oasis-klassikko, mutta tällä listalla sellainenkin titteli oikeuttaa vasta tänne asti…

This isn’t as hard a song to listen as most of Be Here Now. This is actually a sort of an Oasis-classic, but in this list that kind of title authorizes only to positition like this…

https://www.youtube.com/watch?v=F9b67FcyMHk

Albumilta Be Here Now (1997).

Be Here Now’n lievästi pöhöttynyttä materiaalia. Tyylitajuisella ja hyvin noelmaisella kitaroinnilla käynnistyvä nätti laulu, jossa myös Liam loistaa.

Säkeistön kaksi ensimmäistä sointua ovat aika tehokkaan jyrkät (G ja H7) joihin iskevä melodia on helppo asetella. Samoin ns. pre-choruksessa, jossa astellaan aika perinteisiä latuja.

So what’s the matter with you?
Sing me something new

Don’t you know the cold and wind and rain don’t know
They only seem to come and go away”

Kertosäe voisi olla mahtipontisempikin, mutta nyt tehokeinona on tahtilajin vaihto aina silloin tällöin 4/4:stä ¾:ään. “Stand by me / nobody knows / the way it’s gonna be”.

Viimeinen säkeistö tekee juuri sen, minkä viimeinen säkeistö usein tekee: niputtaa koko jutun tyylikkäämmin kuin edeltäjänsä.

If you’re leaving will you take me with you
I’m tired of talking on my phone
But there is one thing I can never give you
My heart will never be your home”

Loppuun tulee vielä yksi Oasiksen tavaramerkki eli “middle eight”. Kahdeksan tähdin välike ennen viimeistä kertosäettä, jossa kuultavat kitaralinjat kuullaan useampaan kertaan bändin tuotannossa. Noiden osien tekemisessä pojat olivat aika kovia.

Ei tämä niin raskas kuunneltava ole kuin valtaosa Be Here Now’sta. Kyseessä on jopa jonkin sortin Oasis-klassikko, mutta tällä listalla sellainenkin titteli oikeuttaa vasta tänne asti…

https://www.youtube.com/watch?v=F9b67FcyMHk

Musa-Tasting I: Nightwish – Endless Forms Most Beautiful

Team Ausculto järjesti lauantaina historian ensimmäisen Ausculton musa-tasting-tapahtuman. Illan teemana oli uusi Nightwish-albumi Endless Forms Most Beautiful. Sehän kuunneltiin läpi ja kirjailtiin jotain ylöskin. Historiankirjoihin nimensä saa jäsen P, joka oli ensimmäinen (ja ainut) ulkopuolinen kuuntelija.

Minkälaisen vastaanoton sai odotettu Nightwishin uutukainen, selviää tästä!

SHUDDER BEFORE THE BEAUTIFUL (8/10)

P: Kova alku täytyy sanoa. Aluksi hiukan haittas kun tietää Hahdon olevan rummuis, että miksi tulee niin peruskamaa… Sellainen aika turvallinen tausta. Lopun laulurevittely toimi ihan hyvin, olisin ehkä kaivannut enemmänkin.

T: Oon samaa mieltä, ehkä vähän turhan pitkä noin mätkebiisiksi…

A: Meitsikin kirjoitteli ylös ihan, että eihän tästä edes huomaa rumpalin olevan eri kuin aiemmin.

T: Se on toisaalta vähän harmi. Siinä voisi olla dynamiikkaa enemmän, mut ovathan noi jousisoundit sinnepäin.

A: Semmoinen tuttu vaikutelma tästä tuli. Se lopun hiljainen kertsiin lähtökin on NW:lta jonkun kerran kuultu aiemmin. Empun soolosoundista tykkäsin!

P: Mua on ehkä aina häirinnyt Empun soitanta… Se ei ole mitään loistavaa mutta se aina yllättää. Vähän sellainen ristiriitainen tyyli.

T: mut minusta vähän parempi kuin odotin. 8-.

P: Mut hyvä alotusbiisi… Ehkä tämä menee 8 paikkeille. Jouset oli aika tuttua…


WEAK FANTASY (8/10)

P: Rummut ei enää häirinnyt.

T: Hyvä kertosäe, tykkäsin enemmän kuin ekasta. Riittävän ”pahaa” mulle.

P: Samoin, parempi ku eka. Ainut ärsyttävä oli nuo kuorosoundit.

A: Meitsillehän tämä junnasi ehkä ihan hitusen liikaa

T: Yks mikä mua on aina NW:ssä ärsyttänyt on kitarasoundit. Ne on nössöt ja ne riffit on vähän mielikuvituksettomia takata-takkata-takata-takkata. Mut kappaleena liian pitkä. Taas olis minuutin voinut jättää pois. Se akustinen kielisoitin oli kyllä hauska. 8+.

A: Aika rasittava just tuo alavire, millä Emppu soittelee aika usein. Muistaakseni Dark Passion Playlla otti korviin enemmänkin.

A: Kirjoitin tästä ylös, että ”siinä kohtaa missä ”normaali” poprock-biisi alkaisi toistaa kertsiä tuli tässä vielä pari uutta osiota”.

P: No juu, ehkä minsa pois ni hyvä. Floorin laulu toimi täs hyvin ja nyt oli pikkaisen revittelyä. Folkkitouhu toimi vallan mainiosti. Folkki ja synakuoro eivät toimi yhteen. 8,5.

ELAN (5/10)

P:  No… olihan siinä joitakin hyviä parin sekunnin pätkiä. Pari nättiä siirtymää. En pitänyt… Vois toimia kokonaan folkkityylisenä.

A: Tämä nyt on aika radiokamaa. Tuota introa (Nemo/Amaranth all over again?) ja outroa ei siinä taida olla, minusta ne kuulostivat ihan kivoilta. Tämä on vähän niin kuin se Holopaisen Lohtu-biisi: varmaan voisi suoltaa näitä sarjatuotantona. Mietin tuota folk-juttua itsekin: Nemoahan vetivät silloin edellisen kiertueen alussa hidastettuna ja tunnelmointiversiona, tämä toimisi semmoisena.

T: paskaa. tämä biisi oli paskaa, niin tylsää kuin voi olla, ihan kurkkua alko kuivaamaan. Mut meksikolaiset goottitytöt tykkää. 5.

YOURS IS AN EMPTY HOLE (7/10)

P: Intro kuulosti ihan Korgin synalta, sellaiselta valmiiksi editoidulta jutulta kun painat koskettimen pohjaan, niin tulee tämä valmiina tehdasasetuksena…. Mutta sitten lähti ihan kivasti. Tämä oli musta ihanan sekava biisi, tunnelmaltaan siis. Aika lailla kakkosen tasolle. Mutta liian pitkä… Ois saanut loppua siihen edelliseen karjuntaan.

T: Indiana Jones-alku… Muutenkin oli vanhaa Rhapsodya kitarariffissä, mutta kun sen soundi on niin paska. Miks sillä Empulla ei perkele ole parempi soundi? Seiska… vähän väkinäinen olo jäi.

A: Minusta tämä oli parempi kuin se kakkosbiisi. Tykkäsin meiningistä enemmän. Nimi ja ”kertsi” tyylikkään tylyjä.

OUR DECADES IN THE SUN (7/10)

P: Alun Haao-o Haao-o… ärsyttävä soundi. Miksei ollut vaikka ihan oikealla instrumentilla esim. sellolla? Mutta sitten lähti ihan hyvin taas… fiilistelyä.

T: todella ärsyttävä soundi, samaa mieltä. Oli liian pitkä, olis toiminut pariminuuttisena. Tässä taas olis voinut olla vähän enemmänkin sellasta kitaramaalailua

A: Pitkä kuin mikä taas. Paikka paikoin ihan hyvää fiilistelyä.

P: Just mietin et miksei tää nyt jumalauta voi loppua jo tähän… eikun vedetään loppu outroilua. Kitaroista pidin ja laulusta.

A: Tuli mieleen sama kuin jossain aiemmissa: häiritseekö teitä nuo sanoitukset? Just nuo ”pilgrim” ja ”bloowing meadow” yms, jotka tuntuu että on tekstitetty suomeksi ja sitten käännetty suoraan enkkuun?

P: Mua ei ainakaan täs häirinnyt noi sanat. Mut meadow… vähä kyl trööt. Se kuuluu jotenkin huutaa tai öristä. 7,5.

A: Nuo jousivälikkeet alkaa puuduttamaan jo nyt.

T: vieläkin odotan Floorin revitystä, kunnon revitystä. 6,5.

MY WAIDEN (6/10)

T: Ihan joo… nyt se folk-juttu oli ihan ok, mut sävellyksenä ei kuitenkaan ääretön.

A: Intro oli ihan kuin siitä Jonsu-biisistä, oliko se Last of the Wilds vai mikä? Tämäkin tuntui venytetyltä, nuo väliosat jousineen ja huiluineen menettää merkityksensä kun niitä tietää jo odottaa tulevaksi.

P: Folk toimi juu, mut liian pitkä ja unohdin jo koko biisin… täytebiisi? Koko biisi olis voinut alkaa tuolla lopulla.

T: Jos tää oli täytebiisi niin miksi, kun levy on muutenkin pitkä kun keskikokosen perheen kauppalista? Jos totta puhutaan, niin tästä olis voinut ottaa vaan sen folk-kohdan ja laittaa jonkin muun biisin yhdeksi kohdaksi. Ei kovin unohtumatonta. 6 tylsyydestä.

P: Mut näistä sanoista mä en oikein saa mitään selkoa, enkä otetta… Ne eivät oikein kerro mitään… blaa blaa ja ylemmäs vaan. 5.

A: ”Manna” on muuten aika hyvää metallirock-sanastoa. Tämä oli tylsä.

ENDLESS FORMS MOST BEAUTIFUL (7/10)

T: Aikamoista euroviisuhumppaa. Kuunnelkaa nyt noita kerron taustalla olevia sointuja.

P: Rammstain + Lordi + 80-luku.

A: Mainiosti tiivistetty.

P: Väliosa toimi mielestäni erittäin hyvin. Siinä oli jotain 80-lukua… ehkä sipaus Helloweeniä?

T: Se oli ihan hyvä, mut vieläkin vois sanoa, että pikkusen liian pitkä. Olisko niin, että sanoja on niin paljon, että biisit on pitänyt venyttää että tarina mahtuu? Annan 7.

A: Olihan tässä yritystä. Mutta samanlaista mössöä kuitenkin kuin edelläkin. Tämä ei niin pahasti ollut liian pitkä minusta. Vähän vain. Seiskan huiteissa.

EDEMA RUH (6/10)

P: (Biisin vielä soidessa) Btw. Lordi – Would you love the monster man…

T: Onks Risto Asikainen päässyt tekee TikTak-biisin Nightwishille? Todella ohut kitarasoundi siellä lopun soolossa. Miksi? Lopussa tuli eka kertaa hyvä kitaraliidi. Onhan tämäkin sävellys sitten lopulta sellainen Idols-voittajabiisi, joka soi viikon radiossa. ei vaan maistu. Niin keskitempoa, että… Ja sit kun biisi vois loppua, niin tulee se pakollinen pillipiiparihilipatihippan-kohta… 6.

P: Tämä on todennäköisesti se festareiden korvamato! Voip olla, että lopetus-biisi ennen väliaikaa.

A: Just näin. Nyt teksti oli minusta yksinkertaisuudessaan ihan ookoo. Sävellyksellisesti tylsähkö.

P: Mikä on Edema Ruh?

T: Joku hobitin nimi varmaan…

A: Semmoinen kansa, jolla ei ollut omaa maata tms. joissain tarinoissa.

ALPENGLOW (7/10)

A: Vähän semmoista ”käsijarru päällä”-matskua. Varsinkin Floorin laulaminen. Samaa tuotantolinjaa kuin Elan ja sitten ne pari muuta pikkuisen kepoisempaa. No joo. Ei tämä ihan toivoton ollut.

P: Ti-tu-ti-tu-titi-tu-tititi… ja sen jälkeen mentiinkin Gamma Rayn maailmoihin. Lopussa Floor lauloi muutaman jutun hienosti. Leikitteli ja pudotteli säveliä paremmin kuin PMMP:n Mira ja Paula ois joskus halunneet. Vähän kyllä sellanen rallatusbiisi.

T: The Rock. Minusta sitä oli tässä paljon. Tässä on jotain Wishmasterin peruja.  Elvenpath, vai onko se jopa ekalta levyltä? Seiska. turvallista laputusta.

A: Kyllähän Holopainen osaa tehdä noita Zimmer-mallisia juttuja paikka paikoin aika hyvin.

P: Totta, tavoitan kanssa sen lentokoneen lentävän saaren yli ja Cage istuu hiessään. 6,5. Gamma Ray on parempi.

THE EYES OF SHARBAT GULA (2/10)

P: …ei jaksais… (Biisi oli soinut vasta minuutin.)

T: Onkohan tämä sävellys kovin tarpeellinen tälle levylle? Ihan siisti pätkähän tämä olis jos minä olisin tän tehnyt, mutta onko tämä nyt kovin erikoinen. Holopaisen tasoiselta tällaista pitää tulla helposti pari levyllistä. Eikä tämä ole sitten kuitenkaan niin kuin elokuvamusiikkina esim. tuon Tiersenin tasolla, joka oli Auscultossa just. Ei tuo minua minnekään tunnelmaltaan vie kovin vahvasti. Tai ehkä sellaiseen vähän tekopirteään harrypotter-maisemaan. Annan kuitenkin 4.

P: Ei vaan jaksa… vaatii sen vehreän nummen eli elokuvan. Ei vaan jaksa… 1. En halua enempää tästä keskustella.

THE GREATEST SHOW ON EARTH (7/10)

T: Minä oon näistä metallisinfonioista kaikista vähän samaa mieltä. Ne ovat harvoin kovin hyviä sävellyksiä. Mihin ne oikeastaan sopii? Mihin tarkoitukseen?

P: En minäkään oikein ole sitä ymmärtänyt… Kai se joku halu olla joku tärkeä on…? Tässä oli vähän sellaista Jurassic Park– ja Avaruusseikkailu 2001-tyyliä. Soittavat keikalla ehkä kerran tämän.

T: Kuulostaa automaatti-arpeggiolta tuo alun jousihässäkkä. Mutta onhan iskuissa voimaa. Tehty pyroja varten. Ja eihän kukaan nyt oikeasti laita noita Mozart-juttuja enää mihinkään väliin?!? Tai siis Stratovariuksestahan siellä oli pätkä. Olisko Black Diamondia?

T: Ei tämä täysin kehno ollut, mutta taas tullaan siihen peruskysymykseen: Miksi näin pitkä? Hyviä pätkiä, paljon täytettä. Sit noi puhepätkätkin on niin ysäriä kuin olla ja voi. Sanokaas yks power metal-bändi, jolla ei ole tällaista puhekohtaa. Strato, Sonata, Rhapsody, Blind Guardian, Nightwish jo ennemminkin sata kertaa… Ei vaan lähde… semmoinen 6-7.

P: Koskahan Holopainen tekee punk-levyn? Sitä odotellessa… ois ainakin biisien kestot passeleita. Olihan toi ok, mut liian pitkä… Aika irrallinen muusta levystä… 6.

A: Ei mulle jäänyt tästä käteen paljon mitään muuta kuin ainoana sellainen olo, että voi kuunnella uudestaan kyllä.

YHTEENVETO LEVYSTÄ

A: Aika kulmaton möhkäle ja liian pitkiä biisejä. Lievä pettymys kyllä tämä levy. Odotin enempi kuitenkin. Ehkä ottaa aikansa. Imaginaerumin eka kuuntelu oli kokemuksena säväyttävämpi, mutta kului puhki. Floor on hyvä. Ja Hahto kuulosti ihan Nevalaiselta.

T: Tää on sellainen jättisipsipussi. ”Nyt mukana +30% samaa tyhjää energiaa”. Toivottavasti Floor ja Hahto vetävät sitten livenä tajun pois ihmisiltä, nyt niistä ei jäänyt käteen paljon mitään. Minusta tämä oli parempi kuin odotin. Luulen, että en kuitenkaan enää kuuntele.

P: Minun mielestäni taas paljon parempi kuin odotin. Floor tuo hyvän lisän tähän, saatan joskus kuunnella taustamusana.

A: Ei kyllä herättänyt intohimoa lähteä keikalle, vaikka kämpiltä Laululavalle olisi alle kilometri. Jotenkin alkaa olla vaikutelma, että Nightwishin eväät noilla tempuilla alkaa olla syöty. Siis orkestereilla ja niillä jousisovituksilla ja hiljaisilla kertseillä yms. tehokeinoilla, jotka alkavat jo albumiympäristössäkin toistaa itseään… Jos riisuisi bändiä, niin olisi pakko säveltää paremmin. Ihan perusjuttuja! Nyt biisien tasapaksuus peittyy massan alle… Minusta se Empun kitarasoundi ja -soolot on vähän kuin jäänne jostain vanhasta Nightwishistä. Ympärille on tullut kaikkea muuta, mutta ne säilyvät levystä toiseen samana.

T: Se on huono, kun ne kitarasoundit on niin kämäset noihin hifisoundeihin verrattuna. Mut onko tollaseen eeppisyyteen mikään hyvä sähkökitarasoundi? Se pitäs ehkä päinvastoin olla puhtaampi kuin särömpi. Joku just semmoinen Marzi, vähän jopa räkänen.

P: Sähkökitaroiden ja jousien yhteensovittaminen on aika haasteellista soundien puolesta, harvemmin ne onnistuvat. Sitten kun NW on jo aika lailla orkestraatiobändi, niin haaste on valmis. Rankat jutut pystyis soittamaan särotetyllä sellolla orkestraation kanssa melkein paremmin. Cleanit ja selkeet kitarat ja yberhifi-äänimaailmallinen soolosoundi toimii parhaiten.

T: Nightwishin pitäs mennä enemmän mätöksi, edes välillä. Tai sit enemmän folkiksi.

P: NW:n pitäis tehdä samanlainen levy mitä Opeth teki aikoinaan Deliverancella ja Damnationilla. Folk ja vastakkaisesti hiton raskas, jossa Floorin molemmat puolet pääsis esille. Siinä pystyis sovittamaan hyvin muusikoiden monipuolisuuden.

T: Se vois tosiaan toimia. Sellainen ”dark and bad” ja sit sellanen ”hobitti”. Siellä olis Marcoo ja Hahtoo siihen pahempaan paahtoon.

A: Oikeasti aika kova idea.

T: Soitetaan Tuomakselle: ”kuule kun me kuunneltiin kerran tää levy ja…”

_____________________________________________________________

Nightwishin uutukainen siis todettiin ylipitkäksi, vähän yksitotiseksi, mutta hiukan odotettua paremmaksi albumiksi. Arvosana pyörähtelee nopealla laskulla sinne 6,5/10. Seuraavalla levyllä on pakko muuttaa suuntaa. Toivottavasti.

Tällaista saatiin aikaan ensimmäisessä kuuntelussa. Aikaa meni parisen tuntia ja homma toimi mukavasti. Katsotaan sitten mitä seuraavaksi kuunnellaan, mutta kuuntelijoiden mielestä formaatti oli erityisen viihdyttävä.

Oasis – TOP21-songs: 19 – Roll with ItOasis – TOP21-biisit: 19 – Roll with It

From the album (What’s the Story) Morning Glory? (1995).

And this is how (WtS)MG? finds it’s way to the list. Starting with great chords (D-C9-G) is a song that has some rocking selfconfidence.

You gotta roll with it
You gotta take your time
You gotta say what you say
Don’t let anybody get in your way
’Cause it’s all too much for me to take

Don’t ever stand aside
Don’t ever be denied
You wanna be who you’d be
If you’re coming with me”

Roll with It was released at the peak of the Britpop-movement: in fact it was the same day that Blur’s Country House was released as a single. This was a concious confrontation won by Blur, but only for the single. When the full albums were released later on, Oasis was clearly more popular.

The melody is overdriven by the ruffling of the Gallagher brothers. There’s some Beatles-like tricks in the text (and it works very well!). Noel works periodically as a “reverb” for his brothers with his backing vocals.

I know the roads down which your life will drive
I find the key that lets you slip inside
Kiss the girl, she’s not behind the door
But you know I think I recognize your face
But I’ve never seen you before”

The band did a great version of this in Top of the Pops in 1995: the boys tantalize the culture of miming and people’s inability to separate the brothers by changing Noel and Liam’s roles.

Albumilta  (What’s the Story) Morning Glory? (1995).

Ja näin nousee mahtava (WtS)MG?:kin listalle. Mahtavilla soinnuilla käynnistyvä ralli, jossa jälleen ollaan liikkellä hyvällä itseluottamuksella.

You gotta roll with it
You gotta take your time
You gotta say what you say
Don’t let anybody get in your way
’Cause it’s all too much for me to take

Don’t ever stand aside
Don’t ever be denied
You wanna be who you’d be
If you’re coming with me”

Roll with It julkaistiin aivan brittirock-huuman kovimmalla hetkellä: itseasiassa samana päivänä kuin Blur-yhtyeen Country House. Tämä oli tietoinen vastakkainasettelu, jonka Blur voitti, mutta ainoastaan singlen osalta. Kun albumit myöhemmin julkaistiin, oli Oasis selkeästi suositumpi.

Tämänkin melodiassa yksinkertaisuus jää kakkoseksi Liamin ja Noelin kukkoilulle. Tekstissä on kuitenkin seassa myös melkoista Beatles-meininkiä ja komeaa sellaista. Lisäksi isoveli Noel toimii paikka paikoin hauskasti nuoremman veljensä “kaikuna” taustalauluineen.

I know the roads down which your life will drive
I find the key that lets you slip inside
Kiss the girl, she’s not behind the door
But you know I think I recognize your face
But I’ve never seen you before”

Tästä on myös mallikas veto Top of the Popsista vuodelta ’95: pojat kettuilevat playback-kulttuurille ja ihmisten kyvyttömyydelle erottaa veljekset toisistaan vaihtamalla Noelin ja Liamin rooleja.

https://www.youtube.com/watch?v=oUTL2jSRIgE

Oasis – TOP21-songs: 20 – My Big MouthOasis – TOP21-biisit: 20 – My Big Mouth

From the album Be Here Now (1997).

The second track of the album Be Here Now. Whole BHN-record was recorded too full of stuff and My Big Mouth doesn’t deviate from this: there’s a lot of noise and overdriven guitars pound.

Liam is in front on this song. There’s nice tricks in both Noel’s composition and lyrics, especially the section before the chorus:

”Around this town you’ve ceased to be
That’s what you get for sleeping with the enemy
Where angels fly you won’t play
So guess who’s gonna take the blame for …”

But Liam’s the one who makes this song rocking in all his arrogance. If this was sung by anyone else this could be a unintentionally comic song, but when the younger Gallagher sings about his big mouth and ”slowly walking down the hall of fame” there’s something cool about those things.
While Be Here Now can be a little bit rag-tag at times, this is part of it’s better half definitely, representing the more classic side of Oasis’ emanation.

Albumilta Be Here Now (1997).

Be Here Now-levyn kakkosraita. Koko BNH-albumi on aika täyteen soitettu, eikä My Big Mouth poikkeusta tee: mekkalaa riittää ja särökitarat rouhivat.

Liamtulee tässä rallissa etujoukoissa. Noelin sävellyksessä ja tekstissä on hyviä jippoja, varsinkin ennen kertosäettä kuultava osio:

Around this town you’ve ceased to be
That’s what you get for sleeping with the enemy
Where angels fly you won’t play
So guess who’s gonna take the blame for …

Mutta Liam on se joka tekee tästä röyhkeydessään rokkaavan laulun. Kenen tahansa muun laulamana tämä voisi olla tahattoman koominen ralli, mutta kun nuorempi Gallagher laulaa suuresta suustaan ja hitaasti hall of famea kohti tepastelemisesta, on siinä jotain erittäin makeaa.

Vähän sekalaisen Be Here Now’n parempaa puoliskoa tämä on, edustaen perinteisempää Oasis-uhoa.

https://www.youtube.com/watch?v=AP0IqCbXlW0

Oasis – TOP21-songs: 21 – The Importance of Being IdleOasis – TOP21-biisit: 21 – The Importance of Being Idle

From the album Don’t Believe the Truth (2005).

A song that tastily hints towards 60s pop, interpret by Noel himself. The man has granted that the text has its foundation in his own adventures in the late 90s (”I begged my doctor for one more line / he said: ”Son, words fail me”). Both the vocal- and the guitar melodies have catchy elements. One of the best things the band put out in the 2000s and one of the few songs to be considered a classic from the last decade.

https://www.youtube.com/watch?v=2HdGw3T8OlMAlbumilta Don’t Believe the Truth (2005).

Maukkaasti 60-luvun poppien suuntaan vihjaileva ralli, jonka tulkitsee Noel itse. Herra on myöntänyt, että sanoituksessa on osansa omilla seikkailuilla 90-luvun lopulla (”I begged my doctor for one more line / he said: ”Son, words fail me”). Sekä laulu- että kitaramelodioissa on aika tarttuvia juttuja. 2000-luvun parhaita tekeleitä ja harvoja klassikoiksi luokiteltavia bändin viimeiseltä vuosikymmeneltä.

https://www.youtube.com/watch?v=2HdGw3T8OlM