Bruce Springsteen – TOP56-songs: 52 – Better DaysBruce Springsteen – TOP56-biisit: 52 – Better Days

From the album Lucky Town (1992).

In 1988 Springsteen dissolved the E Street Band meaning the material of the 90s was made with different musicians. The albums released in 1992, Lucky Town and Human Touch, plus the following tour was made with a band often called The Other Band. Although I also consider those albums from ’92 as a bit of a misstep there’s some great moments there as well.

On the song Better Days there’s Randy Jackson playing bass and Gary Mallaber on drums while Bruce himself plays all the other instruments. The guitar sounds nice tuned one step down from normal bringing some great growling to overall sound.

Well my soul checked out missing as I sat listening
To the hours and minutes tickin’ away
Yeah, just sittin’ around waitin’ for my life to begin
While it was all just slippin’ away.

I’m tired of waitin’ for tomorrow to come
Or that train to come roarin’ ’round the bend
I got a new suit of clothes a pretty red rose
And a woman I can call my friend

The first verse, and especially it’s later half, is magnificent use of words. Life has drained from our narrator’s hands and even though it isn’t straightly said here I think he has finally chosen to take matters in his own hands again. “I’m tired of waitin’ for tomorrow to come”. And the biggest thing is that he has found a woman to his side.

These are better days baby
Yeah there’s better days shining through
These are better days baby
Better days with a girl like you

It’s simple but you rarely hear such a sincere confession of love from Bruce. There’s a better tomorrow coming if we do this together.

Second verse starts with the narrator remembering making his life poor just for its sake. He points out how some people try to be something else that they really are without noticing how sad it really is. All of us know someone like that. In the end of the verse our narrator gets away from that state describing nearly concrete scenes of life surprising him.

Well I took a piss at fortune’s sweet kiss
It’s like eatin’ caviar and dirt

It’s a sad funny ending to find yourself pretending
A rich man in a poor man’s shirt
Now my ass was draggin’ when from a passin’ gypsy wagon
Your heart like a diamond shone
Tonight I’m layin’ in your arms carvin’ lucky charms
Out of these heard luck bones

Like previously mentioned all the song’s instruments are played by Bruce not including bass and drums: the guitar solo’s by the Boss himself as well. The solo is followed by a third, more quiet verse. Here’s also skills from an experienced writer to pack a lot of thoughts to just few lines. Life is nothing if you don’t go where your heart is pointing. Everyone has their reasons to pity themselves and surrender to cynicism, but you don’t have to. The song’s narrator is “halfway to heaven but just a mile out of hell” but he still feels like being home because it’s the place he’s meant to be.

Now a life of leisure and a pirate’s treasure
Don’t make much for tragedy
But it’s a sad man my friend who’s livin’ in his own skin
And can’t stand the company
Every fool’s got a reason to feelin’ sorry for himself
And turn his heart to stone
Tonight this fool’s halfway to heaven and just a mile outta hell
And I feel like I’m comin’ home

Better Days works magnificently as an opening track on the album Lucky Town. It was of course heard on the tour following the album but it has also been played by the E Street Band (for example 7 times in 2013-2014). The material from ’92 also change their shape a bit when going through ESB’s mangle, in this song especially Roy Bittan’s piano takes a bigger role.Albumilta Lucky Town (1992).

Vuonna 1988 Springsteen hajoitti E Street Bandin ja näin ollen 90-luvun tuotokset tehtiin eri soittajien kanssa. Vuonna 1992 julkaistujen Human Touch– ja Lucky Town-levyjen sekä niitä seuranneen kiertueen aikana mukana kulkenutta soittajajoukkoa kutsutaan nykyisin useimmiten The Other Bandiksi. Vaikka itsekin lukeudun niihin, joiden mielestä nuo vuoden ’92 albumit ovat pieni harha-askel, on niilläkin useita hienoja hetkiä.

Better Daysilla bassoa soittaa Randy Jackson ja rumpuja Gary Mallaber, kaiken muun hoitaa Bruce itse. Kitara soi mukavasti sävelaskeleen normaalia alaspäin viritettynä tuoden soundiin pientä lisämurinaa.

Well my soul checked out missing as I sat listening
To the hours and minutes tickin’ away
Yeah, just sittin’ around waitin’ for my life to begin
While it was all just slippin’ away.

I’m tired of waitin’ for tomorrow to come
Or that train to come roarin’ ’round the bend
I got a new suit of clothes a pretty red rose
And a woman I can call my friend

Ensimmäinen säkeistö, ja varsinkin sen ensimmäinen puolisko, on komeaa sanankäyttöä. Elämä on valunut kertojamme käsistä, ja vaikkei sitä tässä suoraan sanotakaan niin ainakin itselleni tulee vaikutelma, että lopulta hän on päättänyt ottaa ohjat takaisin omiin käsiinsä. ”I’m tired of waitin’ for tomorrow to come”. Ja se isoin asia on vierelle löytynyt nainen.

These are better days baby
Yeah there’s better days shining through
These are better days baby
Better days with a girl like you

Yksinkertaista, mutta Brucen suusta harvoin kuullaan näin vilpitöntä rakkauden tunnustusta. Sieltä se parempi huominen tulee, yhdessä.

Toinen säkeistö alkaa siitä, kuinka kertoja muistelee tehneensä elämästään kurjaa lähes vain kurjuuden vuoksi. Viitataan siihen, kuinka jotkut yrittävät olla muuta kuin ovat huomaamatta, kuinka surullista se oikeasti on. Jokainen tuntee jonkun sellaisen. Säkeistön lopussa kertoja itse pääsee irti tuosta tilasta kuvaten liki konkreettisia tapahtumia siitä, kuinka elämä yllättää.

Well I took a piss at fortune’s sweet kiss
It’s like eatin’ caviar and dirt

It’s a sad funny ending to find yourself pretending
A rich man in a poor man’s shirt
Now my ass was draggin’ when from a passin’ gypsy wagon
Your heart like a diamond shone
Tonight I’m layin’ in your arms carvin’ lucky charms
Out of these heard luck bones

Kuten edellä mainittiin, ovat bassoa ja rumpuja lukuunottamatta kaikki instrumentit Brucen itsensä soittamia: niin myös kitarasoolo, jota seuraa kolmas, hiljaisempi säkeistö. Tässäkin on Springsteeniltä kokeneen kirjoittajan taitoa tiivistää ajatuksia muutamaan riviin. Elämä ei ole mitään, jos ei mene sinne minne sydän vie vaan räpiköi vastaan. Jokaisella on syynsä sääliä itseään ja antautua kyynisyydelle, mutta pakko ei ole. Laulun kertoja on puolimatkassa taivaaseen, lähempänä helvettiä, mutta tuntee silti olevansa kotona, sillä se on paikka jossa hänen kuuluu olla.

Now a life of leisure and a pirate’s treasure
Don’t make much for tragedy
But it’s a sad man my friend who’s livin’ in his own skin
And can’t stand the company
Every fool’s got a reason to feelin’ sorry for himself
And turn his heart to stone
Tonight this fool’s halfway to heaven and just a mile outta hell
And I feel like I’m comin’ home

Better Days toimii komeasti Lucky Town-levyn avausraitana. Sitä on kuultu tottakai levyään puffanneella The Other Band-kiertueella, mutta sittemminkin muutamia kertoja E Street Bandin kanssa (yhteensä 7 esitystä vuosina 2013-2014). Myös nämä vuoden ’92 tuotokset muuttavat hieman muotoaan mennessään ESB-mankelin läpi, tässä varsinkin Roy Bittanin piano ottaa suurempaa roolia.

Bruce Springsteen – TOP56-songs: 53 – The WrestlerBruce Springsteen – TOP56-biisit: 53 – The Wrestler

From the album Working on a Dream (2009).

Mickey Rourke made a handsome return to film world’s awareness from his fading career with 2008’s movie The Wrestler. While preparing the film Rourke asked his old friend Springsteen whether he’d like to do a song for the movie. Bruce wrote the title song, played it to Rourke and director Darren Aronofsky and when they liked the song he gave it to them without reward. This is how the song The Wrestler was created. It eventually went to win the Golden Globe award for Best Original Song.

The Wrestler differs from other songs on Working on a Dream in that in it Springsteen plays all the instruments to be heard. However the selection isn’t very massive: basically this is a ballad accompanied with acoustic guitar. There’s also piano and strings that are played deliberately.

Those who have seen the movie know how apt the text of this song is. Like the movie, the song tells a story about a wrestler who has seen his best days but still goes on because he hasn’t got anything else to offer. At heart he loves what he does.

Have you ever seen a one trick pony in the field so happy and free
If you’ve ever seen a one trick pony then you’ve seen me
Have you ever seen a one legged dog makin’ his way down the street
If you’ve ever seen a one legged dog then you’ve seen me

It’s a touching story about a journeyman: a character like who nobody wants to be but some become. There’s nothing left but empty shells of his past glory.

Have you ever seen a scarecrow filled with nothing but dust and weeds
If you’ve ever seen that scarecrow then you’ve seen me
Have you ever seen a one armed man punchin’ at nothing but the breeze
If you’ve ever seen a one armed man then you’ve seen me

The narrator’s actions have taken their toll and took everything else away. Home isn’t home anymore and the things that once meant something don’t mean a thing these days. His only comfort lies in the bruises countered in matches.

These things that have comforted me I drive away
This place that is my home I cannot stay )
My only faith is in the broken bones and bruises I display

The basic question that I find out to be the most interesting is the one heard in the end of each refrain. There’s an answer to the questions asked in verse: you have seen “me”, the entertainer who gives his all to every member of the audience every time. If he always leaves something behind after a show and ends up beaten, the viewer enjoys and smiles. Can he ask for anything more?

Have you ever seen a one legged man tryin’ to dance his way free
If you’ve ever seen a one legged man then you’ve seen me

Albumilta Working on a Dream (2009).

Mickey Rourke teki komean paluun elokuvamaailman tietoisuuteen jo hiipumassa olleelta uraltaan vuoden 2008 The Wrestler-filmillä. Valmistellessaan elokuvaa Rourke tiedusteli vanhalta ystävältään Springsteeniltä josko hän tahtoisi tehdä elokuvaan laulun. Bruce teki, esitti sen Rourkelle sekä elokuvan ohjaajalle Darren Aronofskylle ja näiden tykästyttyä antoi biisin heidän käyttöönsä ilman korvausta. Näin sai alkunsa The Wrestler, joka lopulta palkittiin parhaan alkuperäislaulun Golden Globe-palkinnolla.

The Wrestler poikkeaa muusta Working on a Dream-levyn materiaalista siinä, että tässä laulussa Springsteen hoitaa itse kaikki kuultavat soittimet. Tosin instrumenttivalikoima ei ole liian massiivinen: pohjimmiltaan kyseessä on akustisen kitaran säestämä balladi. Mukana kuullaan kuitenkin myös pianoa ja jousia, joita on käytetty harkitusti.

Ne, jotka ovat nähneet elokuvan tietävät, kuinka osuva tämän laulun teksti on. Niin elokuva kuin laulukin kertovat tarinaa painijasta, joka on jo nähnyt parhaat päivänsä mutta jatkaa vain, sillä hänellä ei ole muutakaan mitä tarjota. Hän kuitenkin pohjimmiltaan nauttii siitä, mitä tekee.

Have you ever seen a one trick pony in the field so happy and free
If you’ve ever seen a one trick pony then you’ve seen me
Have you ever seen a one legged dog makin’ his way down the street
If you’ve ever seen a one legged dog then you’ve seen me

Kyseessä on koskettava tarina kehäraakista, jollaiseksi kukaan ei tahtone mutta jotkut päätyvät. Menneestä loistosta ovat jäljellä enää tyhjät kuoret.

Have you ever seen a scarecrow filled with nothing but dust and weeds
If you’ve ever seen that scarecrow then you’ve seen me
Have you ever seen a one armed man punchin’ at nothing but the breeze
If you’ve ever seen a one armed man then you’ve seen me

Päähenkilö toiminta on jatkuessaan vienyt kaiken muun. Koti ei ole enää koti eivätkä ne asiat, jotka joskus merkitsivät enää merkitse mitään. Ainoa lohtu ovat otteluissa saadut kolhut.

These things that have comforted me I drive away
This place that is my home I cannot stay )
My only faith is in the broken bones and bruises I display

Pohjimmainen viesti, jonka itse tulkitsen tästä biisistä on kuitenkin eri: se, joka kuullaan kertosäkeen lopussa. Säkeistöissä kysyttyyn kysymykseen tarjotaan tietynlainen vastaus: silloin olet nähnyt ”minut”, esiintyjän, joka esiintyy jokaiselle antaen kaikkensa. Ja vaikka hän jättääkin aina jotain jälkeensä shown’sa päätteeksi ja päätyy kolhituksi, niin katsoja nauttii ja hymyilee. Voiko enempää pyytää?

Have you ever seen a one legged man tryin’ to dance his way free
If you’ve ever seen a one legged man then you’ve seen me

Bruce Springsteen – TOP56-songs: 54 – Kingdom of DaysBruce Springsteen – TOP56-biisit: 54 – Kingdom of Days

From the album Working on a Dream (2009).

In January 2009 was released an album titled Working on a Dream (abbreviated WOAD), which many fans consider as kind of a minor work for Springsteen. It had been only 16 months since the release of his last record Magic and the band had been touring for 10 months after it with only one 2 month break in between. WOAD was recorded between the little breaks on tour.

Although WOAD isn’t having much respect as an album it differs from other Springsteen albums in it’s favor as well. In many songs there’s ways of colouring the sound palette in ways reminding more of 1960s’ and 70s’ pop (Beach Boys/Brian Wilson, The Byrds) with their string arrangements, decorating background vocals and Bruce’s singing melodies which go into areas to which Bruce doesn’t usually go. There’s even a hint of Wall of Sound to be heard. The most represantive piece of music of all these elements is Kingdom of Days.

Bruce has said that Kingdom of Days is a song that can we written and sung only after a couple has been together for long enough. On WOAD there’s many songs that are left tepid on their atmosphere: this isn’t one of them. There’s something serene in the whole. The song doesn’t hurry in it’s melody, the band’s playing or it’s text.

With you I don’t hear the minutes ticking by
I don’t feel the hours as they fly
I don’t see the summer as it wanes
Just a subtle change of light upon your face

Walk away, walk away, walk away, walk away
This is our kingdom of days

I perceive this song as a description of a gentle summer evening. The second verse portrays a lot of that evening’s atmosphere in just four lines. The following bridge-section is in it’s almost spell-likeness and lyrical content one that in many other songs I would consider to be discomfortable. In Kingdom of Days it fits especially as a musical exception and as a section that is heard for that one time only.

I watch the sun as it rises and sets
I watch the moon trace its arc with no regrets
My jacket around your shoulders, the falling leaves
The wet grass on our backs as the autumn breeze drifts through the trees

Walk away, walk away, walk away, walk away
This is our kingdom of days
This is our kingdom of days

I love you, I love you, I love you, I love you I do
You whisper ”Then prove it, then prove it, then prove it to me baby blue.”

After an interlude led by strings and a fuzzed electric guitar (maybe played by Nils Lofgren?), which diverges from the song’s original key, the song gets back to it’s normalcy. And it’s done beautifully. The vocal melody shifts to almost remind many classic songs but still sounds original, itself. You’re there, I’m here and this is how it’s going to be.

And I count my blessings that you’re mine for always
We laugh beneath the covers and count the wrinkles and the grays
Sing away, sing away, sing away, sing away
Sing away, sing away, my darling, we’ll sing away
This is our kingdom of days
This is our kingdom of days
This is our kingdom of days

It’s not completely wrong to say that WOAD is Bruce’s and the E Street Band’s most decorated album since 1975’s Born to Run. There’s so much style-consciously played fillings by the ESB. This particular song was occasionally heard on the tour following the album and has since been played only once as an acoustic solo version in 2014. When played live the singing performance goes at the higher capacity of Bruce’s singing register, so it’s quite a challenge to get enough power into it.

Albumilta Working on a Dream (2009).

Vuoden 2009 tammikuussa julkaistusta Working on a Dream-levystä (lyhennettynä WOAD) on monille jäänyt tietynlaisen välityön maku. Edellisestä julkaisusta, joka oli Magic-albumi lokakuussa 2007, oli kulunut vasta puolitoista vuotta ja bändi oli kiertänyt heti levyn julkaisun perään 10 kuukauden maailmankiertueen, jonka välissä pidettiin ainoastaan yksi pidempi 2 kuukauden tauko tammi-helmikuussa 2008. Working on a Dream kuitenkin äänitettiin tuon kiertueen breikkien aikana.

Vaikka WOAD ei nautikaan yleistä arvostusta albumina, se poikkeaa muista Brucen levyistä myös edukseen. Monissa lauluissa äänimaisemaa väritetään tavoilla, jotka ovat ennemmin kaikuja 60- ja 70-lukujen popista (Beach Boys/Brian Wilson, The Byrds), sillä mukana on runsaasti jousia, koristelevaa stemmalaulamista ja laulumelodioita, jotka menevät suuntaan jonne Bruce ei useimmiten kulkisi. Jopa tietynlaista Wall of Soundia on havaittavissa. Tyylikkäimmin edellämainitun paketin kokoaa Kingdom of Days.

Bruce on itse todennut Kingdom of Daysin olevan laulu, jollaisen voi tehdä ja laulaa vasta sitten kun on ollut jonkun kanssa todella pitkään yhdessä. WOAD-levyllä on useita lauluja, jotka jäävät hieman haaleiksi tunnelmaltaan: tämä ei ole sellainen. Kokonaisuudessa on jotain levollista. Melodian kuljetuksessa ja bändin säestyksessä ei kiirehditä, kuten ei tekstissäkään.

With you I don’t hear the minutes ticking by
I don’t feel the hours as they fly
I don’t see the summer as it wanes
Just a subtle change of light upon your face

Walk away, walk away, walk away, walk away
This is our kingdom of days

Itse miellän tämän koko laulun lempeän kesäillan kuvaukseksi. Toinen säkeistö kuvaa neljässä rivissä aika paljon tuon illan tunnelmaa. Sitä seuraava bridge-osio on loitsumaisuudessaan ja tekstissään sellainen, että monessa muussa biisissä olisi vaivaannuttavaa kuultavaa. Tähän se kuitenkin sopii erityisesti musiikillisena poikkeuksena ja osana, joka kuullaan ainoastaan tuon yhden kerran.

I watch the sun as it rises and sets
I watch the moon trace its arc with no regrets
My jacket around your shoulders, the falling leaves
The wet grass on our backs as the autumn breeze drifts through the trees

Walk away, walk away, walk away, walk away
This is our kingdom of days
This is our kingdom of days

I love you, I love you, I love you, I love you I do
You whisper ”Then prove it, then prove it, then prove it to me baby blue.”

Jousien ja fuzzatun sähkökitaran (olisiko Nils Lofgren?) liidaaman välisoiton (joka poikkeaa eri sävellajissa kuin muu biisi) palataan takaisin ”arkeen”. Komeasti se tehdäänkin. Melodia muuntuu muistuttelemaan useista klassikoista, mutta kuulostaa kuitenkin omalta itseltään. Sinä olet siinä, minä tässä ja näin tulee olemaan.

And I count my blessings that you’re mine for always
We laugh beneath the covers and count the wrinkles and the grays
Sing away, sing away, sing away, sing away
Sing away, sing away, my darling, we’ll sing away
This is our kingdom of days
This is our kingdom of days
This is our kingdom of days

Ei ole täysin väärin sanottu, että WOAD olisi Brucen ja E Street Bandin koristelluin levy sitten vuoden 1975 Born to Runin. On tässä niin paljon tyylitajuisesti soiteltua täytettä E-kadun bändiltä. Tätä nimenomaista laulua kuultiin silloin tällöin albumia seuranneella kiertueella ja ainoastaan kertaalleen akustisena sooloversiona sen jälkeen vuonna 2014. Keikalla vedettynä laulumelodia kulkee aikalailla Brucen rekisterin ylärajoilla, että siihen saa riittävästi poweria.

Toomio’s TOP100: 68. Coldplay – A Rush of Blood to the HeadToomion TOP100: 68. Coldplay – A Rush of Blood to the Head

Producer: Coldplay, Ken Nelson
Recorded: 2001-2002
Published: 26.8.2002
Label: Parlophone, Capitol Records

The album has sold alone in Britain more than 2.6 million copies. Worldwide more than 11 million copies. Best Alternative Album Grammy in 2002.

SINGLES
– In My Place
– The Scientist
– Clocks
– God Put a Smile Upon Your Face

When you see the album title you could imagine that the music style is something like technical death-metal. That’s what it is not.

Coldplay was a band, which I’ve heard on the radio, but did not really become caught me on. Coldplay is boring as a bowl in grandma’s bookshelf. However, the appearance does not resolve, but the candies inside there counts. Production is precise.

Separating landscape of sounds and especially the clear bass lines, which carrying Chris Martin’s voice forward, are professionally built. Martin’s falsetto is pretty much controlled stuff and the band trusts for it much.

This album’s lyrics still have some kind of idea, if compared to the newer material. For example words of A Rush of Blood to the Head are convincing:

“So I’m gonna buy a gun and start a war
If you can tell me something worth fighting for” 

If the album begins with pearl like Politik and almost immediately goes on with God Put a Smile Upon My Face, all is well. Today’s happy and safe Coldplay are those in relation to a completely different band. Of course, success does not facilitate the creative process. This album’s “girl music” fits probably boys too, because the songs are pretty easy to take over by guitar.

Metalheads, please get off the cloak of the purist on your shoulders and put this album spin even once. This can be listened in anywhere. Fits fine on the way home after work. Easy maintenance for overfilled head.

THE BEST MOMENTS
PolitikC-section and strings. There is nothing more to say.
God Put a Smile on you FaceIf Coldplay would still make this kind of music; I would still listen to it. Unfortunately, the stream named Main is the way they go.

NOT SO BRILLIANT
Green EyesIt’s so annoying campfire jingle that messes up the atmosphere of entire album.

https://open.spotify.com/album/0RHX9XECH8IVI3LNgWDpmQTuottaja: Coldplay, Ken Nelson
Nauhoitettu: 2001-2002
Julkaistu: 26.8.2002
Levy-yhtiö: Parlophone, Capitol Records

Albumia on myyty pelkästään Britanniassa yli 2,6 miljoonaa kappaletta ja maailmanlaajuisesti yli 11 miljoonaa kappaletta. Parhaan alternative-albumin Grammy 2002.

SINGLET
– In My Place
– The Scientist
– Clocks
– God Put a Smile Upon Your Face

Levyn nimestä voisi kuvitella, että musiikkityylinä on jotain teknistä death-metallia. Sitä se ei kuitenkaan ole.

Coldplay oli pitkän aikaa bändi, jota kuuli radiosta, mutta ei oikein tullut tartuttua. Olisiko veljeltä sitten jäänyt autoon joku levy, jonka pakon sanelemana laitoin auton cd-soittimeen. Coldplay on päällepäin tylsä kuin mariskooli mummon kirjahyllyssä. Ulkonäkö ei kuitenkaan ratkaise, vaan ne kettukarkit siellä sisällä. Tuotanto on priimaa.

Erotteleva äänimaailma ja varsinkin selkeät bassolinjat, jotka kelluttavat Chris Martinin vetelää ääntä eteenpäin, ovat ammattimaisesti rakennettuja. Martinin falsetti on aika lailla hallittua tavaraa, joten sen varaan on syytäkin paljon laskea.

Lyyrisesti tämän levyn sanoituksissa on vielä jonkinlaista ajatusta, jos verrataan uudempaan materiaaliin. Esimerkiksi nimibiisin sanat ovat vakuuttavat:

“So I’m gonna buy a gun and start a war
If you can tell me something worth fighting for” 

Jos levy alkaa Politikin kaltaisella helmellä ja heti kohta jatkuu God Put a Smile Upon My Facella, on kaikki hyvin. Nykypäivän iloinen ja turvallinen Coldplay on näihin nähden aivan eri bändi. Toki se ei helpota tuo menestys luomisprosessia. Tällä albumille tyttömusiikki menee varmaan pojillekin sillä varjolla, että kappaleet ovat aika helppoja ottaa haltuun kitaralla.

Hevijermut, ottakaahan puritanistin viittaa harteilta ja laittakaa tämä edes kerran pyörimään keskittyen siihen. Tätä voi kuunnella oikeastaan missä vaan. Hyvin menee työpäivän jälkeen kotimatkalla. Helppoa huoltoa informaatiotulvaiselle päälle.

PARHAAT HETKET
PolitikC-osa ja jouset. Ei muuta sanottavaa.
God Put a Smile on you FaceJos Coldplay tekisi tämän kaltaista musiikkia vieläkin, kuuntelisin sitä edelleen aika tiiviisti. Valitettavasti virta nimeltä Valta, on bändin vienyt mennessään.

EI LÄHDE
Green EyesOn kyllä niin ärsyttävä nuotiorämpytys että väkisin sotkee levyn tunnelmaa jotenkin.

https://open.spotify.com/album/0RHX9XECH8IVI3LNgWDpmQ

Bruce Springsteen – TOP56-songs: 55 – Devils & DustBruce Springsteen – TOP56-songs: 55 – Devils & Dust

From the album Devils & Dust (2005).

Devils & Dust is the title song of the album released in 2005. On the album Springsteen isn’t working with his reliable E Street Band: it’s Bruce himself playing most of the instruments with few selected session musicians filling the sound landscape. The song’s vocal performance got the artist the Grammy Award for the Best Solo Rock Vocal Performance.

The song Devils & Dust is the only one from its album that’s been confirmed to be written after the year 2001: it was the year 2003 to be exact. In those days the war in Iraq was going on and Bruce has often touched on political themes in his lyrics while charting the interface between the American dream and American reality. In this text it works out great. The song is about a conversation an American soldier is having in his head while on a mission.

Bruce’s almost percussive acoustic guitar playing works as a base for this song creating an characteristic tension right from the first notes. Like Bruce himself says in the television program VH1 Storytellers the song can be compressed in it’s first two lines: everything else relies on them.

I got my finger on the trigger
But I don’t know who to trust
When I look into your eyes
There’s just devils and dust

 For me personally, however, the greatest section in this song is the B-section that doesn’t go pale in front of any other Springsteen verse. The narrator, whose in the middle of destruction, hasn’t got anything else left than his faith and it’s also faltering as it’s been pulled apart by life’s choices and fears. Fear is quite a strong power.

I got God on my side
I’m just trying to survive
What if what you do to survive
Kills the things you love
Fear’s a powerful thing
It can turn your heart black you can trust
It’ll take your God filled soul
And fill it with devils and dust

These different shades can be heard in many great Springsteen songs: although the song can be taken as a political statement there’s often a message that resonates within a normal persons life.

Devils & Dust was often heard during the solo tour following the album but after that it’s been played only a few times. The E Street Band premiere of the song got it’s first airing not until 2012 in St. Paul. One of the most memorable versions was heard in the Grammy Awards in February 2006: after Tom Hanks’ formatting Springsteen took the stage with his acoustic guitar, perfomed the song and walked away from the stage right after song without receiving his applause: he only shouted “bring ‘em home!” referring to the then-on-going Iraq-situation and giving a flick towards the U.S. government.

Here’s the music video of the song, filmed in Springsteen’s home hoods Paramount Theatre in Asbury Park, New Jersey.

 Albumilta Devils & Dust (2005).

Devils & Dust on vuonna 2005 julkaistun albumin nimibiisi. D&D-levyllä Springsteeniä eivät säestä luottosoittajat E Street Bandista, vaan Bruce hoitaa itse valtaosan soitannasta muutaman studiomuusikon täydentäessä äänimaisemaa. Biisin laulusuoritus toi artistille vuotensa Grammy-palkinnon, sarjana ”Best Solo Rock Vocal Performance”.

Devils & Dust-laulu on ainoa albumiltaan, joka on vahvistettu kirjoitetuksi vuoden 2001 jälkeen: tarkalleen ottaen vuonna 2003. Tuolloinhan Irakin sota oli käynnissä, ja Bruce on usein sivunnut poliittisia teemoja teksteissään kartoittaessaan amerikkalaisen unelman ja totuuden rajapintaa. Tässä tekstissä se onnistuu hienosti. Laulu kertoo keskustelusta, jota amerikkalainen sotilas käy päänsä sisällä tilanteen ollessa päällä.

Laulun pohjana toimii Springsteenin liki perkussiivinen akustisen kitaran komppi, joka luo ominaisen jännitteen ensinuoteista saakka. Kuten Bruce VH1 Storytellers-ohjelmassa toteaa, niin tekstin puolelta biisin voi tiivistää kahteen ensimmäiseen riviin, kaikki muu nojaa niihin.

I got my finger on the trigger
But I don’t know who to trust
When I look into your eyes
There’s just devils and dust

Itselleni kuitenkin tämän laulun hienoin osio on B-osa, joka ei kalpene minkään Springsteen-säkeistön rinnalla. Laulun kertojalla ei ole muuta kuin uskonsa jäljellä tuhon keskellä, ja sekin horjuu suuresti elämän valintojen ja pelkojen viemänä. Pelko on aika voimakas mahti.

I got God on my side
I’m just trying to survive
What if what you do to survive
Kills the things you love
Fear’s a powerful thing
It can turn your heart black you can trust
It’ll take your God filled soul
And fill it with devils and dust

Tällaista monisävytteisyyttä on tosiaan havaittavissa monissa Springsteenin lauluissa: vaikka tekstin voi käsittää poliittisesti, on siinä myös yksittäisen ihmisen arkeen osuva sanoma.

Devils & Dustia kuultiin runsaasti albumia seuranneella soolokiertueella, mutta sen jälkeen se on soinut livenä vain muutaman kerran. E Street Bandin kanssa se sai live-ensiesityksensä vasta vuonna 2012 St. Paulissa. Eräs historiankirjoihin painunut versio siitä kuultiin Grammy-gaalassa helmikuussa 2006: Tom Hanksin alustuksen jälkeen lavan valtasi Springsteen akustisen kitaransa kanssa, esitti laulun ja häipyi välittömästi biisin päätyttyä ennen aplodeja todeten ainoastaan ”bring ’em home!” viitaten edelleen käynnissä olleeseen Irakin tilanteeseen ja näpäyttäen Yhdysvaltain silloista hallintoa.

Liitetään oheen musiikkivideo, joka on kuvattu Springsteenin kotinurkilla Asbury Parkin Paramount-teatterissa.