Toomio’s TOP100: 85. Liekki – Rajan Piirsin TaaToomion TOP100: 85. Liekki – Rajan Piirsin Taa

Producer: Jyrki Tuovinen, Liekki
Recorded: 2004
Published: 23.2.2005
Label: Mercury / Universal

#4 in Finnish TOP40-chart

After Korppi-album this is considerably longer than its predecessor. But already familiar theme of childishness is sprinkled with the covers and lyrics. Such a child’s gullibility and sincerity is something what was once heard in Kaseva (ex-Finnsh band).

Due to the number of tracks, there’s a little disorganized remaining in the album. It contains a few real pearl, a lot of good and a couple of weaker moments. Almost piano-driven Jäljet is a gem of the minimalist music.

  ”Often there’s a talk about bass-drummer-duo, but the heart of this band is bassist and a keyboard player.

The band plays so damn firmly that you cannot ignore it. Often there’s a talk about bass-drummer-duo, but the heart of this band is bassist and a keyboard player. it’s hard to say is guitarist-singer Janne Kuusela good guitarist or not. In any case, he is a good composer.

There’s more effects in guitars, which explains that they want to reach a new levels. All instruments are nicely separated from each other in the mixing. Anyway the sound is undisturbed.

Sleepy colors and the rain. Like autumn.

THE BEST MOMENTS
Jäljet The Gem of the minimalist music
Rajan Piirsin TaaSpruce forest and cold rain in October.

NOT SO BRILLIANT
Saarelaiset An useless ditty.

http://open.spotify.com/album/7Hawp2vr54yRBs5d0R7628Tuottaja: Jyrki Tuovinen, Liekki
Nauhoitettu: 2004
Julkaistu: 23.2.2005
Levy-yhtiö: Mercury / Universal

Suomen listan 4.

Korpin jälkeinen levy on huomattavasti edeltäjäänsä pidempi teos. Mutta jo aiemmin tutuksi tullutta, lapsellisuuteenkin taipuvaa tematiikkaa oli ripoteltu niin kansiin kuin teksteihin. Tällainen lapsen sinisilmäisyys ja vilpittömyys viestii jotain samaa kuin Kasevassa oli aikoinaan kuultavissa.

Kappalemäärän takia hiukan hajanaiseksi jäävä albumi sisältää muutaman todellisen helmen, paljon hyvää ja pari heikompaa hetkeä. Lähes pianovetoinen Jäljet on minimalistisen musiikin helmi. Nimibiisi taas lainaa tunnelmansa Kuusamoon-biisistä. Lyriikat ovat liekkimäisiä. Niitä ei tosin kovin helposti tämän levyn kappaleisiin netistä löydy.

”Usein puhutaan basisti-rumpali-duosta, mutta tämän bändin sydän on basisti-kiippari.”

Bändi soittaa niin pirun tanakasti, että ei sitä voi olla ihailematta. Usein puhutaan basisti-rumpali-duosta, mutta tämän bändin sydän on basisti-kiippari. Kitaristi-laulaja Janne Kuuselasta on paha sanoa, onko hän taitava soittaja vai ei. Taitava säveltäjä hän joka tapauksessa on.

Kitarapuolellakin on entistä enemmän efektiä, joka kertoo uusien ovien tai kurkottelusta. Musiikin joukkoon on heitelty jopa pieni ripaus progea Kaikki soittimet on eroteltu miksausvaiheessa toisistaan hienosti. Soundit ovat muutenkin häiritsemättömät.

Syksyinen levy tunnelmaltaan. Ruskaa, vesisadetta ja selkeitä soundeja. Jos joskus kaipaa tanakkaa bassotaajuksien toistoa niin tämän levyn parissa kyllä.

PARHAAT HETKET
Jäljet Minimalistisen musiikin helmi.
Rajan Piirsin TaaLokakuista kuusimetsää ja alijäähtynyttä vettä.

EI LÄHDE
Saarelaiset Yhdentekevä rallattelu.

http://open.spotify.com/album/7Hawp2vr54yRBs5d0R7628

Toomio’s TOP100: 86. Saor – AuraToomion TOP100: 86. Saor – Aura

Producer: Andy Marshall
Published: 6.6.2014
Label: Fortriu Productions

”The atmospheric black metal” AKA shitty sounds and damn long songs. This was the default image for this album.

For some reason, this record came against me in almost every ”Best Metal Albums in 2014”-list. When I was in any case listened to hundreds of albums for this list in last year, so I listened this one too. It surprised me.

In my age the band’s satanism or the lack of it won’t make any effect. I will only listen to music, regardless of the intentions the band have in their lyrics. Well, it’s not that simple but especially bands with harsh vocals take my attention with music, not lyrics.

This band represents a Scottish branch, which rarely sings “with the Devil”. I think that the target group is not teenagers but middle-aged men. Why? Because listening section of Aura is followed by an enormous desire to look Braveheart. And if it is considered a good movie, you must be at middle-age. At least close to it.

”In black metal the sound must come from under the ground or from the depths of the forest.”

Immediately after hearing the first notes, you know that this is ambient (=cloudy). It’s not the same thing as bad sounds. The sound must come from under the ground or from the depths of the forest. Smelling moss and peat. The album is actually not even very heavy. I would say that a little heavier Sigur Ros. Metal classification is a little misleading in connection with this album. Heavy post-rock maybe?

As the connection with band is so short-lived, my moods go to the Scottish moors and bogs. Give it a chance.

THE BEST MOMENTS
The AwakeningThe Scottish whisky and swords buried in moors.

NOT SO BRILLIANT
Farewell Not enough the Scottish whisky and swords buried in moors.

http://open.spotify.com/album/1BhdMkVHX7OGnAo1llUEmqTuottaja: Andy Marshall
Julkaistu: 6.6.2014
Levy-yhtiö: Fortriu Productions

”Tunnelmallista black metallia” eli paskat soundit ja pirun pitkiä kappaleita. Tämä oli oletus tästä levystä ennakkoon.

Jostain syystä levy tuli vastaan lähes jokaisesta ”parhaat metallilevyt vuonna 2014”-listasta. Kun olin joka tapauksessa kuunnellut satoja levyjä listaa varten, kuuntelin tämänkin. Se yllätti.

Tämän ikäisenä ei bändin saatanallisuus tai sen puute enää tee minkäänlaista vaikutusta suuntaan tai toiseen. Kuuntelen vain musiikkia riippumatta siitä, mitkä bändin tarkoitusperät sanomalleen ovat. No ei ihan näin mustavalkoista ole tämäkään, mutta varsinkin örinäbändeissä eivät lyriikat ole ensimmäinen osa, johon tulee huomiota kiinnitettyä.

Tämä bändi edustaa skottihaaraa, jossa harvemmin vanhaa sielunvihollista kaveerataan. Voisi olettaa, että kohderyhmänä eivät olekaan teinit vaan keski-ikäiset miehet. Miksi? Siksi, että tämän jälkeen tulee suunnaton mielihalu katsoa Braveheart. Ja jos sitä pitää hyvänä elokuvana, täytyy olla keski-iässä. Ainakin lähelle sitä.

”Tähän genreen vaan kuuluu, että ääni tulee maan alta tai metsän syvyyksistä.”

Heti ensikuulemalla tietää, että meininki on ambientia. Lue epäselvää. Se ei ole sama asia kuin huonot soundit. Tähän genreen vaan kuuluu, että ääni tulee maan alta tai metsän syvyyksistä. Sammaleen ja turpeen tuoksuisena. Levy ei oikeastaan ole edes kovin raskas. Sanoisinko, että vähän raskaampaa Sigur Rosia. Hyvää tunnelmamusiikkia. Metalliksi luokittelu on jopa vähän harhaanjohtava tämän albumin yhteydessä. Raskasta post-rockia?

Koska yhteys bändiin on itselläni niin lyhytaikainen, vien tämän sinne Skotlannin soille ja nummille. Hyvä levy. Antakaa mahdollisuus.

PARHAAT HETKET
The AwakeningSopivasti skottiviskiä ja nummille haudattuja miekkoja

EI LÄHDE
Farewell – Liian vähän skottiviskiä ja nummille haudattuja miekkoja

http://open.spotify.com/album/1BhdMkVHX7OGnAo1llUEmq

Toomio’s TOP100: 87. Minus the Bear – Planet of IceToomion TOP100: 87. Minus the Bear – Planet of Ice

Producer: Minus the Bear, Matt Bayles
Recorded: 2007
Published: 20.8.2007
Label: Suicide Squeeze Records

#74 in US-Billboard.

The album was result of impulse shopping. I do not remember why I bought it. I just bought it. It is still very nice to listen to. It is something indie was, but it is also something that prog-pop could be. The guitar stuff is. The album contains a lot of reverse sounds, guitar leads like echoes and other playback error-effects.

In any case, producer has put these vague sounds to support unstable structures. Producers have previous experience of the so-called math metal bands. If you want, you may hear these influences also on this album. Maybe they have been raiding the Mars Volta and System of a Down’s warehouses, so many chaotic rumble sections can be found on more than one point.

”The band mixed other bands’s stuff so well, that they sound completely unique.

The singer’s sound is unique. Actually, he does not sing in a memorable way. Guitar sounds is something like Poets of the Fall (Finnish band) has. The sound worlds are doing well with the vocals. The band mixed other bands’s stuff so well, that they sound completely unique.

This is a pleasant car album, which allows a long journey starts smoothly. Familiar landscapes can be bypassed and you can concentrate to listening music.

THE BEST MOMENTS
KnightsThe remaining guitar riff carry you away.

NOT SO BRILLIANT
Throwin’ Spaceshappy radiopop song, which is a bit different than the album’s other songs.

http://open.spotify.com/album/5AW3gq2FFVxZxxLV18w1zCTuottaja: Minus the Bear, Matt Bayles
Nauhoitettu: 2007
Julkaistu: 20.8.2007
Levy-yhtiö: Suicide Squeeze Records

74. USA:n Billboard-listalla.

Taisin ostaa levyn täysin heräteostoksena. En muista miksi sen ostin. Ostin vain. Kummallista raitojen kääntelyä ja pätkimistä sisältävä levy on aivan mukavaa kuunneltavaa. Se on jotain, mitä indiestä on jäljellä, mutta se on myös jotain mitä progepop voisi olla. Harvoin kuulee näin omaperäisiä kitarajuttuja. Albumi sisältää paljon reverse-soundeja, kaikujen lailla toimivia kitaraliidejä ja muuta toistovirheiksi luettavia efektejä.

Tuottaja on joka tapauksessa saanut nämä hämärät äänet tukemaan kappaleiden horjuvia rakennelmia. Tuottajalla on aiempaa kokemusta ns. matikkametallibändeistä. Näiden tapaisia vaikutteita tälläkin levyllä voi halutessaan kuulla. Osittain on käyty ryöstöretkellä myös Mars Voltan ja System of a Downin varastoilla, sillä kaoottisia rymistelyosiota löytyy useammastakin kohdin.

”Bändi sekoittaa muiden juttuja niin hyvin, että ne kuulostavat täysin omalaatuisilta.”

Laulajan soundi on omalaatuinen. Oikeastaan hän ei laula mitenkään mieleenpainuvasti. Kitarasoundeissa taas on jotain Poets of the Fallia. Kosketinsoundit ovat sellaisia, että tuskin on montakaan preset-soundia käytetty. Soundeja on varmasti mietitty moneen kertaan. Muista äänimaailmoista voisi sanoa, että ne tekevät hyvin yhteistyötä laulun kanssa. Bändi sekoittaa muiden juttuja niin hyvin, että ne kuulostavat täysin omalaatuisilta.

Tämä on miellyttävä autolevy, jolla pitkä matka alkaa sujuvasti. Tutut maisemat voi ohittaa ja keskittyä musiikin kuunteluun.

PARHAAT HETKET
KnightsKappaleen junnaamaan jäävä kitarariffi vie mukanaan.

EI LÄHDE
Throwin’ SpacesIloinen radiopop-biisi, joka toisaalta on vähän kuin tippunut eri levyltä muiden biisien joukkoon.

http://open.spotify.com/album/5AW3gq2FFVxZxxLV18w1zC

Toomio’s TOP100: 88. Midlake – The Courage of OthersToomion TOP100: 88. Midlake – The Courage of Others

Producer: Midlake
Recorded: 2009
Published: 1.2.2010
Label: Bella Union

#18 in the British albumchart.

I think I run into Midlake just by Rumba (Finnish music magazine) reviews. I listened to it more than once carelessly, but I do not ”hear” it. When I focused on, the music was pleasantly surprised.

Music recalls Gregorian chant-singing. Cover photo confirms the impression. But Tim Smith’s vocal sound and harmonic parts can tell that something very medieval men have found for their folk-music. I do not believe in witchcraft, but somehow this album enchants. The music causes a trance.

”There will be a feeling that the band has something to say. ”

Lyrically, the album moves so strongly in the lap of Mother Earth, that it is difficult to say when the narrator is a man, when it’s the Voice of Nature. There will be a feeling that the band has something to say. The band is clever; it will become apparent, for example, in the first song drum fills and in the second song’s bass line.

This sounds best when it’s raining. For example, fishing or cruising by car. Even if the trance and driving do not morally fit in the same sentence.

THE BEST MOMENTS
Rulers, Ruling All Things Melodies of vocals, that’s all.

NOT SO BRILLIANT
Fortune A bit too happy issue in relation to the rest of the album.

http://open.spotify.com/album/75mRdr4HtsVKWJ11hrqZ79Tuottaja: Midlake
Nauhoitettu: 2009
Julkaistu: 1.2.2010
Levy-yhtiö: Bella Union

Brittien listalla 18.

Midlakeen taisin törmätä aivan Rumban arvosteluiden kautta. Kuuntelin sitä sivumennen useamman kerran, mutta keskittynyt en. Kun sain itseni keskittymään, musiikki kyllä yllätti iloisesti.

Väistämättä tulee mieleen gregoriaaninen chant-laulanta. Kannen kuva toki vahvistaa tuota mielikuvaa, mutta Tim Smithin laulusoundi ja harmoniset stemmat kertovat sen, että jotain hyvin keskiaikaista ovat miehet löytäneet folk-musiikkinsa mausteeksi. Vaikka en noituuteen kovasti uskokaan, niin tämä levy jotenkin lumoaa. Sen voi helposti pyörittää läpi kaksikin kertaa putkeen. Aiheuttaa siis transsia.

”Tätä kuunnellessa tulee sellainen olo, että bändillä on oikeasti jotain sanottavaa.

Lyyrisesti liikutaan Äiti Maan sylissä niin vahvasti, että on vaikea sanoa milloin kertojana on ihminen, milloin se on Luonnon Ääni, jonka välikätenä bändi toimii. Tätä kuunnellessa tulee sellainen olo, että bändillä on oikeasti jotain sanottavaa.

Tämä on niitä harvoja levyjä, joiden soidessa ei tule mietittyä miten bändi soittaa. Tätä kuunnellaan kokonaisuutena. Bändi on kyllä taitavakin; se tulee ilmi esimerkiksi ensimmäisen biisin rumpufilleissä ja toisen biisin bassolinjassa.

Parhaiten tämä menee sadesäässä esimerkiksi kalassa tai sitten autolla ajellessa. Tosin transsi ja autoilu eivät ihan samaan lauseeseen moraalisesti sovi.

PARHAAT HETKET
Rulers, Ruling All ThingsPuistattavan kova laulumelodia.

EI LÄHDE
Fortune Pikkuisen liian iloinen albumin muuhun antiin nähden.

http://open.spotify.com/album/75mRdr4HtsVKWJ11hrqZ79

Toomio’s TOP100: 89. Blind Guardian – Somewhere Far BeyondToomion TOP100: 89. Blind Guardian – Somewhere Far Beyond

Producer: Kalle Trapp
Recorded: 1992
Published: 30.6.1992
Label: Virgin / Century Media

#15 in japanese album chart.

This was the first Blind Guardian album that I bought, even though I found this band by the two albums, which appeared later. This is very explosive stuff.

This is also the first Blind Guardian album, which Hansi Kürsch started to focus in vocals and the bass player was the other men. And so the vocals are better. There is still a suitably variance. And this band is nothing without Hansi’s vocal sound. ”Nothing” may be too strongly stated, because the playing is pretty tight.

The album opens with a classic metal, colored by excellent hooks. For example, Journey Through the Dark’s bridge takes to the chorus by overlapping vocal tracks. Versatility and style remains more recognizable than previous albums even though the songs are quite far from each other. It is also a drawback of the album. The material is a bit mixed.

”While Blind Guardian is often called power metal, it is closer to the speed metal than power metal.”

Solos and leads is massive. André Olbrich and Marcus Siepen have played the guitars almost from the beginning of the bands career. Olbrich streching and a little crooked solo-playing is one of the most recognizable in power metal. A good example is the Ashes to Ashes. While Blind Guardian is often called power metal, it is closer to the speed metal than power metal.

Just by the age of the album, the sounds are not to compete with the latest releases. For example, the bass sound is pretty lazy. However, this is very good metal album.

A driving album from the heavens. For long trips and rush.

THE BEST MOMENTS
Black Chamber – A great example how metalheads can make a completely different song without breaking the intensity of other songs.

NOT SO BRILLIANT
The Bard’s Song: In the Forest
– This is a popular song in their gigs, but there’s many better song in this album.

TO THE ALBUM Tuottaja: Kalle Trapp
Nauhoitettu: 1992
Julkaistu: 30.6.1992
Levy-yhtiö: Virgin / Century Media

Japanin albumilistalla 15.

Ostin ensimmäiseksi omaksi Blind Guardianiksi tämän levyn, vaikka olinkin bändiin tutustunut kahden myöhemmin ilmestyneen levyn takia. Mahdottoman tykkiä tavaraa on tämäkin.

Tämä on ensimmäinen Blind Guardian-levy, jolla Hansi Kürsch alkoi satsata lauluihin ja bassonvarteen saatiin muut miehet. Heti laulut ovatkin kummasti parempia. Ja niissä on vielä sopivasti varianssia. Eikä tämä bändi mitään olisikaan ilman Hansin laulusoundia. ”Mitään” saattaa olla turhan vahvasti sanottu, sillä soitto on aika tiukkaa, mutta laulu se on, joka bändin muista erottaa.

Levy alkaa perinteisellä kohkaamisella, jota värittää mainiot koukut. Esimerkiksi Journey Through the Darkin bridge vie kertosäkeeseen päällekkäisten lauluraitojen avulla. Heti kolmantena tulee hyvin hidas ja harras Black Chamber, joka jatkuu komeasti eeppisellä Theatre of Painilla. Monipuolisuutta on ja tyyli säilyy aiempia levyjä paremmin tunnistettavana vaikka kappaleet ovat genreltään melko kaukana toisistaan. Se on myös levyn huono puoli. Materiaali on vähän sekalaista.

”Vaikka Blind Guardian usein luetaan power metalliksi, on se mielestäni teemoja lukuun ottamatta usein lähempänä speed metallia kuin power metallia.”

Soolojen ja liidien määrä on massiivinen. André Olbrich ja Marcus Siepen ovat hoitaneet kitarapuolen lähes alusta asti. Olbrichin venyttelevä ja vähän kiero soolottelu on yksi power-metallin tunnistettavimpia. Hyvä esimerkki on Ashes to Ashes. Vaikka Blind Guardian usein luetaan power metalliksi, on se mielestäni teemoja lukuun ottamatta usein lähempänä speed metallia kuin power metallia.

Ihan ei iän vuoksi sounditkaan kilpaile uusimpien levyjen kanssa. Esimerkiksi bassosoundi on koko lailla lerppu. Metallialbumina tämä kuitenkin on erittäin hyvä. Menee sekä raskaamman tykityksen ystäville, että melodisemman puolen kulkijoille.

Autolevyjä parhaasta päästä. Pitkille matkoille vaihteleva, mutta vahvasti etenevä ratinnapsuttelualbumi.

PARHAAT HETKET
Black Chamber – Erilaisuudessaan hieno osoitus siitä, miten metallin väliin voi tehdä täysin erilaisen kappaleen rikkomatta kokonaisuutta.

EI LÄHDE
The Bard’s Song: In the Forest – Suuren yleisön mielestä ilmeisesti legendaarisin kappale, mutta mielestäni levyllä on monta parempaa.

ALBUMIIN TÄSTÄ