Oasis – TOP21-songs: 5 – Live ForeverOasis – TOP21-biisit: 5 – Live Forever

From the album Definitely Maybe (1994).

Because Nirvana said “I Hate Myself and I Wanna Die” Noel countered with Live Forever. This is a great example of what separated Oasis from many of it’s coevals. Live Forever’s lyric is a masterpiece.

The drum beat starting the song off has became quite a trademark and the song in it’s entity is pretty dramatic especially considering that it recycles the same chord progression excluding the outro. Noel gets to solo in his own manner and note selections.

There’s no need to write a lot about this song. Some pieces speak for themselves.

Maybe I will never be
All the things that I want to be
But now is not the time to cry
Now’s the time to find out why
I think you’re the same as me
We see things they’ll never see
You and I are gonna live forever”

https://www.youtube.com/watch?v=vYJ7pjfNcpc

Albumilta Definitely Maybe (1994).

Kun kerran Nirvanalla oli “I Hate Myself and I Wanna Die”, niin Noel iski vastaiskuksi Live Foreverin. Aika merkittävä ero siinä, mikä erotti Oasiksen monista aikalaisistaan… Teksti on täyttä helmeä.

Alun rumpukompista on muodostunut melkoinen trademark, ja koko biisi on aika dramaattinen ottaen huomioon, että periaatteessa se kierrättää samaa sointukiertoa outroa lukuun ottamatta. Noel pääsee sooloilemaan tyylilleen ominaisen melodisesti.

Eipä tästä ihmeitä tarvitse kirjoittaa. Jotkin laulut puhuvat puolestaan.

Maybe I will never be
All the things that I want to be
But now is not the time to cry
Now’s the time to find out why
I think you’re the same as me
We see things they’ll never see
You and I are gonna live forever”

https://www.youtube.com/watch?v=vYJ7pjfNcpc

Toomio’s TOP100: 74. Cynic – Kindly Bent to Free UsToomion TOP100: 74. Cynic – Kindly Bent to Free Us

Producer: Paul Masvidal, Sean Reinert, Sean MaloneNauhoitettu: 2001
Recorded: 2013
Published: 14.2.2014
Label: Season of Mist

SINGLET
Kindly Bent To Free Us

Cynic is like the meat, which must be brewed a really long time, before you can eat it.

Musically it’s like a taste identification-competition of cooking programs. You need many, many samples, before you can say from what the soup consist of. At a quick look, it looks easy prog metal, but in the end it’s like a bouillabaisse soup, which consists of many different ingredients. Even the influences floating in pretty strong metal sauce, there can be found elements of pop, ambient and indie hippie music.

The album isn’t mixed usually in any way. Sean Malone’s fretless bass are very strongly represented. Paul Masvidal’s vocals sound like there’s three voice layers all the time. And, of course there could be. Sean Reinert’s drums are panned in a funny way, like there’s a very strong treble and very low bass frequencies. Fretless bass and guitar take care of that middle sector. Some pro may say that my analysis is very weak, but that’s what it sounds like.

”Supernatural bass trickery makes the album also interesting.”

The melodies are original. They could work up even in the Flow Festival, if stripped down. Sometimes supernatural bass trickery takes too much from the good melodies. This makes the album also interesting. It is a little stranger spice, which requires getting used to.

If you need new dish, which won’t get you bored, then this is for you.

THE BEST MOMENTS
Infinite Shapes Despite the boring and abstract title, this is the most humming song of the album.

NOT SO BRILLIANT
Holy Fallout – The background of the chorus is too confusing even for me.

https://open.spotify.com/album/5R0EiTkY0eE1VW7GQWozdzTuottaja: Paul Masvidal, Sean Reinert, Sean Malone
Nauhoitettu: 2013
Julkaistu: 14.2.2014
Levy-yhtiö: Season of Mist

SINGLET
Kindly Bent To Free Us

Cynic on kuin lihaa, jota pitää hauduttaa todella pitkään, ennen kuin se luovuttaa parhaan puolensa aistittavaksi.

Musiikillisesti se on kuin ruuanlaitto-ohjelmien makujentunnistustehtävä. Sitä pitää maistella monen monta kertaa, ennen kuin voi sanoa, mistä soppa koostuu. Nopealla vilkaisulle se näyttää helpolta progemetallilta, mutta lopulta se on kuin bouillabaisse-keitto, joka muodostuu mielettömän monesta eri raaka-aineesta. Vaikka lilluvatkin aika vahvassa metalliliemessä, löytyy tältäkin levyltä elementtejä popista, ambientista ja indie-hippimusiikista.

Levy ei ole mitenkään tavallisesti miksattu. Sean Malonen nauhattomat bassot ovat hyvin vahvasti esillä. Paul Masvidalin laulu kuulostaa siltä, kuin olisi koko ajan kolmeääninen stemma menossa. Ja voihan se ollakin. Sean Reinertin rummut taas ovat hajautettu jännästi niin, että sieltä tulee diskanttia ja hyvin matalaa bassotaajuutta. Nauhaton basso ja kitara kun hoitaa tuon keskiosaston. Alaa harrastaneiden mielestä tämä oletus on varmaan hyvin heikko, mutta siltä se kuulostaa.

”Bassokikkailu on se vähän omituisempi mauste, joka vaatii totuttelua.

Sävellyksiä on oletetusti mietitty kauan ja siirtymiä on hiottu tuntikaupalla. Melodiat ovat omaperäisiä. Ne voisivat toimia jopa Flow-festareilla riisutumpina versioina. Yliluonnollinen bassokikkailu vie välillä pohjaa hyviltä melodioilta. Se on osittain jopa kikkeliheviosastoa. Tämä tekee levystä myös mielenkiintoisen. Se on se vähän omituisempi mauste, joka vaatii totuttelua.

Jos kaipaa uutta ruokalajia, johon ei heti kyllästy, niin tässä on teille avokadopasta. Itse voitte päättää, missä tilaisuudessa tämä parhaiten maistuisi.

PARHAAT HETKET
Infinite Shapes Tylsähköstä ja abstraktista nimestään huolimatta levyn eniten hyräiltävä kappale.

EI LÄHDE
Holy Fallout – Kertosäe on taustaltaan minunkin korvaan liian sekava.

https://open.spotify.com/album/5R0EiTkY0eE1VW7GQWozdz

Oasis – TOP21-songs: 6 – AcquiesceOasis – TOP21-biisit: 6 – Acquiesce

Originally released as a B-side to Some Might Say (1995). Can be found on the album The Masterplan (1998).

This song’s one of the first conceptions of this band. It was the beginning of the summer of 2006 and I was driving with my brother Ilkka towards Uimaharju and a small-scale sports-day (meaning playing some tennis and maybe doing some track & field). Just when we came to Uimaharju’s roundabout we put The Masterplan to CD-drive. That album starts with Acquiesce.

The song’s lyrics were about things that a boy who just had got to mature age of 14 had never heard anyone sing about. Neither had any band sounded like Oasis on this song.

Both of the Gallagher-brothers sing in this one (that’s rare!) because Noel claims Liam was in a bar during the recording of the refrains. However, the alternation gives this song a certain dimension.

“I don’t know what it is
That makes me feel alive
I don’t know how to wake
The things that sleep inside
I only wanna see the light
That shines behind your eyes

I hope that I can say
The things I wish I’d said
To sing my soul to sleep
And take me back to bed
You want to be alone
When we could be alive instead

Because we need each other
We believe in one another
And I know we’re going to uncover
What’s sleepin’ in our soul
Because we need each other
We believe in one another
(And) I know we’re going to uncover
What’s sleepin’ in our soul
What’s sleepin’ in our soul

There are many things
That I would like to know
And there are many places
That I wish to go
But everything’s depending
On the way the wind may blow
I don’t know what it is
That makes me feel alive
I don’t know how to wake
The things that sleep inside
I only wanna see the light
That shines behind your eyes

Because we need each other
We believe in one another
And I know we’re going to uncover
What’s sleepin’ in our soul
Because we need each other
We believe in one another
(And) I know we’re going to uncover
What’s sleepin’ in our soul
What’s sleepin’ in our soul”

https://www.youtube.com/watch?v=6zCwvCmA5NgJulkaistu alunperin Some Might Say-sinkun B-puolella (1995). Löytyy albumilta The Masterplan (1998).

Ensimmäisiä mielikuvia tästä bändistä. Oli kesän alku 2006, kun ajeltiin veli Ilkan kanssa kohti Uimaharjua ja pienimuotoista urheilupäivää (eli tenniksen peluuta ja mahdollisesti yleisurheilua). Juuri Uimaharjun kiertoliittymän kohdalla iskettiin soimaan The Masterplan, jonka avausbiisinä on Acquiesce.

Biisissä laulettiin sellaisista asioista, joista kypsään 14-vuoden ikään mennessä en ollut kenenkään kuullut laulavan. Eikä sen puoleen mikään bändikään ollut soittanut sellaisella soundilla, kuin Oasis tällä biisillä.

Molemmat veljekset laulavat tässä (harvinaista!), koska Noel väittää että Liam oli baarissa kertosäkeiden nauhoituksen aikaan. Mutta kyllä tämä biisi saa siitä aivan ulottuvuuden.

“I don’t know what it is
That makes me feel alive
I don’t know how to wake
The things that sleep inside
I only wanna see the light
That shines behind your eyes

I hope that I can say
The things I wish I’d said
To sing my soul to sleep
And take me back to bed
You want to be alone
When we could be alive instead

Because we need each other
We believe in one another
And I know we’re going to uncover
What’s sleepin’ in our soul
Because we need each other
We believe in one another
(And) I know we’re going to uncover
What’s sleepin’ in our soul
What’s sleepin’ in our soul

There are many things
That I would like to know
And there are many places
That I wish to go
But everything’s depending
On the way the wind may blow
I don’t know what it is
That makes me feel alive
I don’t know how to wake
The things that sleep inside
I only wanna see the light
That shines behind your eyes

Because we need each other
We believe in one another
And I know we’re going to uncover
What’s sleepin’ in our soul
Because we need each other
We believe in one another
(And) I know we’re going to uncover
What’s sleepin’ in our soul
What’s sleepin’ in our soul”

https://www.youtube.com/watch?v=6zCwvCmA5Ng

Oasis – TOP21-songs: 7 – Cigarettes & AlcoholOasis – TOP21-biisit: 7 – Cigarettes & Alcohol

From the album Definitely Maybe (1994).

“You can wait for a lifetime / to spend your days in the sunshine / you might as well do the white line / ‘cause when it comes on top / YOU GOTTA MAKE IT HAPPEN!”

Top-seiska onkin sitten pelkkää mahtavuutta käynnistyen ensilevyn rokilla.

Top7 is pure greatness starting with rock’n’roll from the debut album.

”Is it my imagination or have I finally found something worth living for / I was looking for some action but all I found was cigarettes and alcohol”. At it’s simplicity the ambigous opening line is rock-poetry at it’s best. When the package is flavoured with young men playing presumptously and, most of all, Liam’s vocal performance (which rumbles!) we’ve got a magnificent song in our hands.

Alun kitarariffissä lainataan surutta T. Rexin Get it Onia eikä sävellys muutenkaan mitään progea ole: kolmea sointua vähän järjestystä muutellen. Tästä on rokkenrollissa kyse!

The opening guitar riff borrows recklessly from T. Rex’s Get it On and the composition isn’t proge otherwise: just three chords slightly trading places at times. This is what rock’n’roll is about!

The album version can be found here: http://www.youtube.com/watch?v=ojgg0Bnyg54

Itseä kuitenkin miellyttää eniten Wembleyllä 2000 soitettu versio, jossa molemmat Gallagherit rock-kukkoilevat oikein olan takaa. Kohokohtana hetki 1:40, jossa Noel nousee monitoreiden päälle lyöden biisin käyntiin ja 80 000 ihmistä sekoaa. Liamin adrenaliinibuusti tulee hyvin esille tasan viiden minuutin kohdalla, kun äijä suorituksensa lopuksi tempaisee tamburiinin mikrofoniin. Ja kun loppuun isketään vielä vähän Whole Lotta Lovea, niin onhan tämä mahtavaa rokkia!

Personally I prefer the version played on Wembley Stadium in 2000 when both Gallagher brothers get to act like rock stars in a magnificent way. The highlight is the moment after 1 minute and 40 seconds, when Noel jumps on top of the speakers, starts the song’s opening riff and 80 000 people go nuts. Liam’s adrenaline boost shows at 5 minute mark, when the man whips his tambourine to the microphone after finishing his singing. And adding some Whole Lotta Love in the outro isn’t bad either. A great, rocking song!

http://www.youtube.com/watch?v=3J1zFxRqdx0Albumilta Definitely Maybe (1994).

“You can wait for a lifetime / to spend your days in the sunshine / you might as well do the white line / ‘cause when it comes on top / YOU GOTTA MAKE IT HAPPEN!”

Top-seiska onkin sitten pelkkää mahtavuutta käynnistyen ensilevyn rokilla.

”Is it my imagination or have I finally found something worth living for / I was looking for some action but all I found was cigarettes and alcohol”. Yksinkertaisuudessaan monitulkinnallinen avausrivi on jo rock-runoutta parhaimmillaan. Kun paketti maustetaan nuorten miesten soitannollisella röyhkeydellä sekä ennenkaikkea Liamin laulusuorituksella (joka jyrää!) niin saadaan melko rouhea biisi.

Alun kitarariffissä lainataan surutta T. Rexin Get it Onia eikä sävellys muutenkaan mitään progea ole: kolmea sointua vähän järjestystä muutellen. Tästä on rokkenrollissa kyse!

Levyversio löytyy tästä: http://www.youtube.com/watch?v=ojgg0Bnyg54

Itseä kuitenkin miellyttää eniten Wembleyllä 2000 soitettu versio, jossa molemmat Gallagherit rock-kukkoilevat oikein olan takaa. Kohokohtana hetki 1:40, jossa Noel nousee monitoreiden päälle lyöden biisin käyntiin ja 80 000 ihmistä sekoaa. Liamin adrenaliinibuusti tulee hyvin esille tasan viiden minuutin kohdalla, kun äijä suorituksensa lopuksi tempaisee tamburiinin mikrofoniin. Ja kun loppuun isketään vielä vähän Whole Lotta Lovea, niin onhan tämä mahtavaa rokkia!

http://www.youtube.com/watch?v=3J1zFxRqdx0

Toomio’s TOP100: 75. Pekka Pohjola – VisitationToomion TOP100: 75. Pekka Pohjola – Visitation

Producers: Pekka Pohjola, Tom Vuori
Recorded: 1979
Published: 1979
Label: Dig it, Love Kustannus

The first album of Pohjola, which have song names in english.

Pekka Pohjola. The man, whose name albums so, that he confused young boy in the library. Therefore, I dared not to borrow those albums. Who knows what horrors they would have contained.

But it doesn’t contain horrors. Visitation first notes indicate that this seems to be played by professionals. Yes, that’s right. There’s Mike Oldfield for example.

The album contains six elaborately composed prog rock songs. The variety of instruments is wide as kebab-pizzeria’s menu. Despite this, the songs haven’t a problem of overbooking. Instruments rarely enter another’s toes, but they walk in perfect harmony side by side. You don’t always have to do amazing tricks to tell that you can.

”The bass of the protagonist beats firmly, still leaving space for the other players.”

Pekka’s albums are always contained fantasy elements, even though he’s s not actually named the songs himself. Also, the song structures are something narrative. There’s any deliberately difficult part, but suitably repetition, so they remain in memory.

The compositions are sufficiently different to avoid the generic even in them own genre. The bass of the protagonist beats firmly, still leaving space for the other players.

The album is a work with old, good sound and comfortably mixing. Listen with the headphones and a cup of coffee.

THE BEST MOMENTS
Vapour TrailsThe bass line will be in your head to the end of the day.

NOT SO BRILLIANT
Everything is brilliant.

https://open.spotify.com/album/13jsiukSg8oNVBKACx3X3fTuottaja: Pekka Pohjola, Tom Vuori
Nauhoitettu: 1979
Julkaistu: 1979
Levy-yhtiö: Dig it, Love Kustannus

Ensimmäinen Pohjolan levyistä, jolla on lähtöjään englanninkieliset kappaleiden nimet.

Pekka Pohjola. Mies, jonka levyjen nimet hämmensivät yläasteikäistä poikaa kirjaston levyvalikoimissa. Sen takia levyjä ei aikanaan uskaltanut lainaamaan mennä. Ties mitä hirveyksiä ne olisivat sisältäneet.

Vaan eipä tämä ainakaan sisällä hirveyksiä. Visitationin ensimmäiset tahdit kertovat, että tässä taitaa olla nyt ammattilaisia asialla. Ja niitähän siellä onkin. Nimittäin itse Oldfieldin Mike soitteleepi Pekan kanssa.

Levy sisältää kuusi taidokkaasti sävellettyä progerock-kappaletta. Soitinkirjo on laaja kuin kebab-pizzerian ruokalista. On monenlaista kilkutinta ja mankelia. Tästä huolimatta kappaleissa ei ole päällekkäinbookkauksen ongelmaa. Harvoin mikään soitin astuu toisen varpaille, vaan sulassa sovussa vieretysten tai perätysten kuljetaan. Aina ei tarvitse kikkailla kertoakseen että osaa.

”Päähenkilön basso lyö tiukasti, mutta ei ole ollenkaan valtiaana muiden soittimien joukossa.”

Fantasiaelementtejä Pekan levyt ovat aina sisältäneet, vaikkei hän ole itse tainnut kappaleiden nimiä keksiäkään. Myös kappalerakenteissa on jotain tarinallista. Mitään tarkoituksellisen vaikeaa ei ole, vaan osissa on sopivasti toistoa, jotta ne pysyvät muistissa.

Sävellykset ovat varmasti riittävän erilaisia, välttääkseen geneerisyyden tunnun edes omassa genressään. Päähenkilön basso lyö tiukasti, mutta ei ole ollenkaan valtiaana muiden soittimien joukossa.

Levyllä on vanhaksi teokseksi hyvät soundit ja miksaus on onnistunut mukavasti. Kuunnelkaa kuulokkeilla kahvikupposen ääressä.

PARHAAT HETKET
Vapour TrailsBassolinja jää päiväksi päähän soimaan

EI LÄHDE
Ei ole huono yksikään.

https://open.spotify.com/album/13jsiukSg8oNVBKACx3X3f