Oasis – TOP21-songs: 20 – My Big MouthOasis – TOP21-biisit: 20 – My Big Mouth

From the album Be Here Now (1997).

The second track of the album Be Here Now. Whole BHN-record was recorded too full of stuff and My Big Mouth doesn’t deviate from this: there’s a lot of noise and overdriven guitars pound.

Liam is in front on this song. There’s nice tricks in both Noel’s composition and lyrics, especially the section before the chorus:

”Around this town you’ve ceased to be
That’s what you get for sleeping with the enemy
Where angels fly you won’t play
So guess who’s gonna take the blame for …”

But Liam’s the one who makes this song rocking in all his arrogance. If this was sung by anyone else this could be a unintentionally comic song, but when the younger Gallagher sings about his big mouth and ”slowly walking down the hall of fame” there’s something cool about those things.
While Be Here Now can be a little bit rag-tag at times, this is part of it’s better half definitely, representing the more classic side of Oasis’ emanation.

Albumilta Be Here Now (1997).

Be Here Now-levyn kakkosraita. Koko BNH-albumi on aika täyteen soitettu, eikä My Big Mouth poikkeusta tee: mekkalaa riittää ja särökitarat rouhivat.

Liamtulee tässä rallissa etujoukoissa. Noelin sävellyksessä ja tekstissä on hyviä jippoja, varsinkin ennen kertosäettä kuultava osio:

Around this town you’ve ceased to be
That’s what you get for sleeping with the enemy
Where angels fly you won’t play
So guess who’s gonna take the blame for …

Mutta Liam on se joka tekee tästä röyhkeydessään rokkaavan laulun. Kenen tahansa muun laulamana tämä voisi olla tahattoman koominen ralli, mutta kun nuorempi Gallagher laulaa suuresta suustaan ja hitaasti hall of famea kohti tepastelemisesta, on siinä jotain erittäin makeaa.

Vähän sekalaisen Be Here Now’n parempaa puoliskoa tämä on, edustaen perinteisempää Oasis-uhoa.

https://www.youtube.com/watch?v=AP0IqCbXlW0

Oasis – TOP21-songs: 21 – The Importance of Being IdleOasis – TOP21-biisit: 21 – The Importance of Being Idle

From the album Don’t Believe the Truth (2005).

A song that tastily hints towards 60s pop, interpret by Noel himself. The man has granted that the text has its foundation in his own adventures in the late 90s (”I begged my doctor for one more line / he said: ”Son, words fail me”). Both the vocal- and the guitar melodies have catchy elements. One of the best things the band put out in the 2000s and one of the few songs to be considered a classic from the last decade.

https://www.youtube.com/watch?v=2HdGw3T8OlMAlbumilta Don’t Believe the Truth (2005).

Maukkaasti 60-luvun poppien suuntaan vihjaileva ralli, jonka tulkitsee Noel itse. Herra on myöntänyt, että sanoituksessa on osansa omilla seikkailuilla 90-luvun lopulla (”I begged my doctor for one more line / he said: ”Son, words fail me”). Sekä laulu- että kitaramelodioissa on aika tarttuvia juttuja. 2000-luvun parhaita tekeleitä ja harvoja klassikoiksi luokiteltavia bändin viimeiseltä vuosikymmeneltä.

https://www.youtube.com/watch?v=2HdGw3T8OlM

Toomio’s TOP100: 78. Sara – KromiToomion TOP100: 78. Sara – Kromi

Producer: Ari Laurila, Sara
Recorded: 2001
Published: 2002
Label: Kråklund Rekords

At first I hated Sara. It was a little pretentious band from Kaskinen. Attempted to manage with Finnish lyrics that sound like English. Poof.

Then I heard Saattue, and I liked it. So I found Kromi. Saattue sounds funny with its millennium-sounds, but Kromi has withstood the time well.

”Much has taken from Tool, little from Deftones, but most of it sounds themselves.”

The musical style is wandering gloominess betwixt of undefined metal and alternative rock. Much has taken from Tool, little from Deftones, but most of it sounds themselves. Finnish alternative metal. The riffs and vocal melodies are very far from conventional, and especially the usual Finnish.

There are bands that can say which kind names of the songs suits them the names of the songs. This album track list you can see that often they move in the cold and lifeless city neighborhoods.

The guitars are played with a heavy buzz. Vocalist Jorma Korhonen was an artist with a capital A, before changed his name to Joa. Okay, he’s still very cool artist.

This can listen in the cold temperatures on the way to Seinäjoki.

THE BEST MOMENTS
KSK Awesome description of the time when early adult start to get their own opinion, to look at the world outside.

NOT SO BRILLIANT
Pintathe melody is so difficult, it didn’tt really take you anywhere.

https://open.spotify.com/album/5BjQE4XkXFUvaIAmAsFO8GTuottaja: Ari Laurila, Sara
Nauhoitettu: 2001
Julkaistu: 2002
Levy-yhtiö: Kråklund Rekords

Alunperin inhosin Saraa. Se oli hiukan teennäinen bändi Kaskisista. Koittivat keksiä suomalaisia sanoituksia, jotka kuulostavat englannilta. Pöh.

Sitten kuulin Saattueen, tykästyin ja sitä kautta sotkeuduin Kromiin. Saattue kuulostaa nykyään millenium-soundeissaan huvittavalta, mutta Kromi on kestänyt aikaa hyvin.

”Paljon on Toolia, vähän Deftonesia, mutta eniten se kuulostaa itseltään.”

Musiikkityyli on määrittelemätöntä metallin ja vaihtoehtorockin välimailla harhailevaa synkistelyä. Paljon on Toolia, vähän Deftonesia, mutta eniten se kuulostaa itseltään.  Suomalaiselta vaihtoehtometallilta. Riffit ja laulumelodiat ovat hyvin kaukana tavanomaisista ja varsinkin tavanomaisista suomalaisista. Kromia ei varmaankaan ole liiemmin mietitty. Kaikki vain on. Todella hienoja sovituksellisia oivalluksia levyllä silti on. Esim. Kooman jousisovitukset.

On bändejä, joista voi sanoa millaiset biisien nimet heille sopii. Tämän levyn kappalelistasta voi nähdä, että usein liikutaan kylmissä ja elottomissa kaupunkilähiöissä.

”Ruosteen ruman peiton,
Illan viileän verhot,
Kaiken alta hohtaa kromi”
– Kromisade

Kitarasoundi on aikalaistensa tapaan raskasta surinaa. Soundit muutenkin. Silti on todella hienoja sovituksellisia oivalluksia levyllä silti on. Esim. Kooman jousisovitukset. Jorma Korhonen oli taiteilija isolla T:llä ennenkuin muutti nimensä Joaksi. Okei, on sitä vieläkin. Jorma vain soi paremmin.

Tätä voi kuunnella pakkassäässä matkalla Seinäjoelle.

PARHAAT HETKET
KSK Mahtava varhaisaikuisen kuvaus siitä, kun tavallaan alkaa omasta mielestään katselemaan maailmaa ulkopuolelta.

EI LÄHDE
Pintamelodia on niin vaikea, se ei oikein vie minnekään.

https://open.spotify.com/album/5BjQE4XkXFUvaIAmAsFO8G

Toomio’s TOP100: 79. Yann Tiersen – InfinityToomion TOP100: 79. Yann Tiersen – Infinity

Producer: Yann Tiersen
Recorded: 2014
Published: 16.4.2014
Label: Mute

Wikipedia describs this music: folk, acoustic or indie rock.

Nonsense. This is not any of them. At least, none of these could describe the music as it is. Movie music is probably the best description. This is seen as just for music.

”Also, it shouldn’t be left to the background, even though it’s kind of background music.”

The album is not strange even if it is not by any means all the usual music. The album is also not difficult to listen, even though it requires more than one spin. Also, it shouldn’t be left to the background, even though it’s kind of background music. It is a film music without film. It requires the right kind of shows and the right kinds of landscapes. “The hard part (of Tiersen’s music) was making a selection, because all his tracks worked with the film’s images!”, said Jean-Pierre Jeunet (Director of Amelie).

While Yann Tiersen best-known work is the Amelie movie soundtrack, I think Infinity is the best album he has made. A man plays all the kind of instruments and will be able to also create a great melodies and vocal harmonies. The man himself has said that the experimental classical music or pop music, but the music makes picking up free of anything that sounds good, because that is life.

”This album includes not French, but English, Faroese, Icelandic and the Breton language.”

Despite the confusing description of this album, it’s really worth listening to. The different colors created using of different melodies has been very successful. This album includes not French, but English, Faroese, Icelandic and the Breton language. Not the most common ones, although Iceland is strong in the field of music by Björk and Sigur Rós.

The similarity can probably founded from artists as Air and Jean Michel Jarre. Surprisingly, they came from France. Finnish colleague could be Magyar Posse.  Perhaps the greatest expression concerned. If you can listen to music at bedtime, this is made for that purpose. Travelling to other mood begins as soon as thesa first track.

THE BEST MOMENTS
Aer Mahen Bihan A dark and somehow an oceanic song.

NOT SO BRILLIANT
Meteorites – It’s just an outro. Nothing else.

https://open.spotify.com/album/3UH6S1zAB2BDhUQmtuyKSpTuottaja: Yann Tiersen
Nauhoitettu: 2014
Julkaistu: 16.4.2014
Levy-yhtiö: Mute

Wikipedia kuvailee tämän musiikin folkiksi, akustikseksi tai indie rockiksi.

Höpöhöpö. Ei tämä ole mitään niistä. Ainakaan niin, että näistä mikään voisi musiikkia kuvata sellaisena kuin se on. Elokuvamusiikki on varmaan lähes paras kuvaus, eikä sekään ole riittävä. Pidetään tätä ihan vain musiikkina.

”Levyä ei myöskään pitäisi jättää taustamusiikiksi, vaikka se tavallaan on juuri sitä. Se on elokuvamusiikkia ilman elokuvaa.”

Levy ei ole outo vaikkei se ole millään muotoa tavallistakaan musiikkia. Levy ei myöskään ole hankalaa kuunneltavaa, vaikka se vaatiikin useamman kuuntelukerran. Levyä ei myöskään pitäisi jättää taustamusiikiksi, vaikka se tavallaan on juuri sitä. Se on elokuvamusiikkia ilman elokuvaa. Se vaatii oikeanlaiset näytökset ja oikeanlaiset maisemat, riippumatta siitä liikutaanko niissä oikeasti vai mielikuvituksen avulla. Eräs elokuvaohjaaja onkin todennut, että Tiersenin musiikin kohdalla pahin osa on valinta, sillä jokainen kappale sopii elokuvaan kuin elokuvaan.

Vaikka Yann Tiersenin tunnetuin teos onkin Amelie-elokuvan Soundtrack, on minusta Infinity miehen parasta jälkeä. Mies soittaa jos minkälaista kilkutinta ja osaa sen lisäksi luoda hienoja melodioita ja kauniita lauluharmonioita. Kuunnelkaahan kuinka monessa kappaleessa kellopelit soivat taustalla. Nii-in, pirun monessa, vaikkei niitä aluksi huomaakaan. Mies on itse sanonut, ettei koe musiikkia klassiseksi tai pop-musiikiksi, vaan tekee musiikkia poimien vapaasti kaikkea, mikä kuulostaa hyvältä, koska sellaista elämä on.

Levyltä ei löydy odotusten vastaisesti ranskan kieltä. Sieltä löytyy englannin, fäärin, islannin ja bretonin kieltä.

Hämmentävästä kuvauksesta huolimatta tämä levy on todella sellainen, joka kannattaa kuunnella. Erilaisten värien luonti sävelien avulla on onnistunut erinomaisesti. Oman sävynsä niihin tuo myös kappaleissa käytetyt kielet. Sieltä ei nimittäin odotusten vastaisesti löydy ranskaa vaan englannin lisäksi fäärin, islannin ja bretonin kieltä. Ei ihan tavanomaisimpia vaikka Islanti on musiikkikentällä vahvoja otteita aiemmin näyttänyt.

Samankaltaisuutta voi varmaan hakea sellaisista artisteista kuin Air ja Jean Michel Jarre. Yllättäen nämä bändit tulevat juuri Ranskasta. Suomalaisista ehkä Magyar Possea lähennytään kierron joissain vaiheissa. Ehkä eniten ilmaisun osalta.

Jos on ihmisenä sellaista tyyppiä, että voi kuunnella musiikkia nukkumaan mennessä, ei tämä ole ollenkaan hullu vaihtoehto siihen tarkoitukseen. Matka muihin tunnelmiin alkaa heti ensimmäisestä kappaleesta.

PARHAAT HETKET
Aer Mahen BihanSynkkä ja jotenkin myös merellinen kappale.

EI LÄHDE
MeteoritesOikeastaan vain levyn lopetus. Ei muuta.

https://open.spotify.com/album/3UH6S1zAB2BDhUQmtuyKSp

Atso’s Time Machine: 2014 & Tom Petty and the Heartbreakers – Hypnotic EyeAtson Aikakone: 2014 & Tom Petty and the Heartbreakers – Hypnotic Eye

Tom Petty and Heartbreakers’ new album Hypnotic Eye has been praised in many occasions and I have been thinking about buying it while browsing through record shelves. However, I just came to listen to it last week: I’m glad I finally did. The album’s full of great rock music played by a real Band. It also has powerful songs written by the man himself, mr. Tom Petty. The veterans show that it doesn’t take wonders to make great music.


Hypnotic Eye starts with the song American Plan B. It has got ragged riffing, fuzzy guitar and the familiar, creaky way of singing. ”I’m gonna make my way through this world someday / I don’t care what nobody say”. When the song gets to it’s chorus the atmosphere opens up and the band’s playing has got air. The guitar fill in the chorus is touchingly leaning forward, it definitely hasn’t been placed in perfect timing with Pro Tools. This song can be taken’ as kind of a sequel to the 1977 classic song American Girl.

Fault Lines starts interestingly with Mike Campbell’s guitar, there’s even wah-wah there somewhere. The ambience is melancholic and wistful, Petty’s sound fits this life experience demanding text great.

And I’ve got a few of my own
I’ve got a few of my own fault lines
Running under my life”

The interlude with fuzz guitar and harmonica is pretty catchy and works well.

Red River is a great song. The vocal melody and the guitar line going underneath are supplementing each other nicely. Meanwhile there’s an electric guitar being played above the landscape, painting tones with simple chords.

This one also has upstanding chorus and the feel opens up before closing in on the following verse.

So meet me tonight by the Red River
Where the water is clear and cold
Meet me tonight by the Red River
And look down into your soul
Look down into your soul”

The bridge and guitar solo feel like coming from a different song. The solo has got a nice acoustic guitar sound until the band jumps in and the guitar solo changes to an electric one.

It’s a great song with the sections supporting each other. One of the best pieces on the album.

The fourth track, Full Grown Boy, is almost jazz. Petty and the band show how they’re capable of swinging from one feel to another. The band plays barely and intimately while Petty joins with style.

The line ”full grown boy” is an interesting one and it’s amazingly apt. There’s something magical and beautiful in the atmosphere, it makes my spine tingle…

Can you see her in the fire light
Hear how soft and low she sings
How’m I gonna tell her that I love her
When words don’t mean a thing
And I’m a full grown boy”

Immediately after the dusky ambience the album gets back to rocking with All You Can Carry. Because the record popped in different sound, now this rock-band sound feels to work even better.

In the verses there’s some similarity to Red River, but this one’s chorus is more simple, almost lingering. The past is left behind and all that’s taken along and remembered are the things needed. Petty’s sound grinded by rock miles gives this song a great tinge.

There’s something moving in the dark outside
I gotta face it when it hits the light
No one can say I didn’t have your side
No one can say I left without a fight”

Power Drunk is somehow a neutral song. ”Can you see me against the sun? / crying out to reach someone”. Nice riffing flavoured with fuzz. The clean sound of the guitar is also pleasant. This kind of ”lazy” american rock isn’t exactly my cup of tea…

Forgotten Man continues the album with more rocking feel, starting with an overdriven guitar played through a tremelo effect. The band plays great once again! And the term ”forgotten man”, while sung by Petty, sounds pretty credible. This song doesn’t straggle, it just keeps on rocking straight forward.

The next song coming is one that rose as one of the album’s jewels right from the first listens: Sins of My Youth. There’s an almost Agents-like hazy feel and sound in the song, that’s clearly the most beautiful one on the album.

When the past gets up in your face
Memories slide out of place
All those things that were hidden away
Ain’t so bad in the light of day

Oh…
Let me tell you the truth
I love you more
Than the sins of my youth”

Here’s a song that’s got nothing too much. Sins of My Youth goes to my soul every single time. If somebody sings a line ”I love you more / than the sins of my youth”, it means he’s talking about pretty powerful feelings. Damn, what a beautiful song.

U Get Me High. The guitar sounds differ from the previous songs, it’s more overdrive than fuzz. The bass guitar sounds more prominent also. This song is just a little ”too slow”, it feels like it’s prances forward leaning backwards.

I guess this a love song in a manner of Tom Petty.

You get me high
You get me high
You give me something so deep
You get me high”

In the outro the band plays greatly as one piece, the ending section could have been even longer!

Burnt Out Town is more bluesy material with it’s piano fills and harmonica. The theme of this song has been dealt with in many songs and especially by these veteran rockers. The youngsters don’t sing about these things this way too often. The harmonica played through a bullet-mic rocks!

There’s also a piano solo in this one: it means more blues. The song is carried by drums and bass and not guitar, like the rest on this album.

Yeah, it’s a burnt out town
It’s going down but no one knows
Yeah, it’s a burnt out town
Ain’t dead but getting close”

Shadow People. Hypnotic Eye gets to it’s end with a great final track. I think the song’s ”shadow people” describe the people often referred to only as ”they”, who always do everything and often screw things up. They do this and they do that, but no one can name them. The song can also be taken in a way that everyone goes where they go and no one else can know it. ”Shadow people / in shadow land”.

That one’s thinking of great art and eloquent words
That one’s strapped on a gun and joined up with the herd
That one’s saving up water, got some food stored away
For the war that is coming on the judgment day”

The chords and scenery of this song have some tone of wisdom in them. The keyboard pad and the guitar pattern bring some magic and mysticism. Especially the interlude that tinkles while the bass pumps a few selected notes has a great tension.

Shadow People’s lyrics have something to say against the U.S. like the opening song of the album.

And this one carries a gun for the USA
He’s a 21st Century man
And he’s scary as hell cause when he’s afraid
He’ll destroy everything he don’t understand”

This one’s clearly the longest track on the album. Petty & the Heartbreakers isn’t best known about long songs otherwise. It has a long outro that hovers in the air and then tails off, until Petty steps forward with just an acoustic guitar. ”Waiting for the sun to be straight overhead / ’Til we ain’t got no shadow at all”.


Hypnotic Eye wasn’t in the top positions for nothing when selecting the best rock records of 2014. The songs are strong not only independent but also as parts of the album. Especially the trio of Red River, Sins of My Youth and Shadow People are such songs that you hear these days way too rarely in a music world in which disposable material and radio hits weigh too much.

https://open.spotify.com/album/55dSc0Ry199sq95DwnHFFaTom Petty and the Heartbreakersin uutta Hypnotic Eye-levyä on hehkutettu monissa paikoissa ja itsekin olen sitä hypistellyt levyhyllyjä kierrellessä. Kuunteluun se tuli kuitenkin otettua vasta viime viikolla: onneksi tuli. Hienoa rock-soitantaa aidon bändin soittamana ja tehokkaita lauluja vanhan herran Pettyn kirjoittamina. Vanhat jermut näyttävät, ettei toimivaan musiikkiin ihmeitä tarvita.


Hypnotic Eye käynnistyy raidalla American Plan B. Rouheaa riffittelyä, fuzzahtavaa kitaraa ja tuttu, nariseva laulusoundi. ”I’m gonna make my way through this world someday / I don’t care what nobody say”. Kertosäkeeseen tultaessa laulu ja ilmapiiri ”aukeaa” ja bändin soitossa on tilaa. Kertosäkeen kitarafilli on hellyttävästi nokallaan, sitä ei olla Pro Toolsilla aseteltu kohdalleen. Tätä laulua voi pitää tietynlaisena jatko-osana vuoden 1977 American Girlille.

Fault Lines lähtee mielenkiintoisesti Mike Campbellin kitaroiden voimin, kuullaanpa seassa myös wah-wahia. Laulun tunnelma on melankolinen ja haikea, Pettyn laulusoundi sopii tähän elämänkokemusta vaativaan tekstiin mahtavasti.

And I’ve got a few of my own
I’ve got a few of my own fault lines
Running under my life”

Huuliharpulla sävytetty fuzz-kitaravälike on ihmeen tarttuva ja toimiva.

Red River puolestaan on erinomainen biisi. Laulumelodia ja sen pohjalla kulkeva kitaralinja täydentävät toisiaan. Samalla maiseman yläpuolella kulkee pehmeä, sointuja maalaileva sähkökitara.

Kertosäe on tässäkin komea ja tunnelma aukeaa, ennenkuin sulkeutuu taas seuraavan säkeistön myötä.

So meet me tonight by the Red River
Where the water is clear and cold
Meet me tonight by the Red River
And look down into your soul
Look down into your soul”

Väliosa ja soolo ovat kuin eri biisistä. Tässä osassa kuullaan hienoa akustista kitarasoolosoundia, kunnes bändi hyppää sisään ja kitarasoolo vaihtuu sähköiseksi.

Onpas hieno biisi, jossa osat täydentävät toisiaan. Levyn parhaimmistoa.

Nelosraita Full Grown Boy on liki jatsia. Petty ja bändi näyttävät, miten pystyvät syöksymään tunnelmasta toiseen. Paljasta soitantaa, johon Petty lauluäänellään jälleen ui sekaan tyylikkäästi.

”Full grown boy” on mielenkiintoisesti ja hämmästyttävän osuvasti sanottu. Tunnelmassa on jotain maagista ja kaunista, selkäpiitä kutkuttavaa.

Can you see her in the fire light
Hear how soft and low she sings
How’m I gonna tell her that I love her
When words don’t mean a thing
And I’m a full grown boy”

Välittömästi hämyilyn jälkeen palataan rock-meininkiin All You Can Carryn avulla. Kun välissä käväistiin erilaisissa soundeissa, niin tämä bändisoundi kuulostaa entistä toimivammalta.

Säkeistössä on jotain samaa kuin Red Riverissä, mutta kertosäe on simppelimpi, liki hieman viipyilevä. Mennyt jätetään taakse ja otetaan mukaan ja muistetaan vain se, mitä tarvitaan. Tässäkin Pettyn rock-kilometrejä nähnyt soundi tuo tekstiin oman säväyksensä.

There’s something moving in the dark outside
I gotta face it when it hits the light
No one can say I didn’t have your side
No one can say I left without a fight”

Power Drunk on jotenkin tasapaksu raita. Can you see me against the sun? / crying out to reach someone”. Fuzzilla höystettyä riffittelyä. Myös clean-soundi miellyttää. Tällainen ns. ”laiska” amerikanrokki ei ihan lähde…

Forgotten Man jatkaa rokkaavammalla otteella startaten tremolon läpi ajetulla särökitaralla. Bändisoitto skulaa taas! Termi ”forgotten man” istuu jälleen Pettyn suuhun aika uskottavasti. Tämä biisi ei rönsyile turhia vaan rokkaa suoraviivaisesti eteenpäin.

Sitten tuleekin ensikuunteluista saakka yhdeksi albumin helmistä noussut Sins of My Youth. Tässä biisissä on liki agentsmaisen utuinen tunnelma ja soundi. Ylivoimaisesti albumin kaunein laulu.

When the past gets up in your face
Memories slide out of place
All those things that were hidden away
Ain’t so bad in the light of day

Oh…
Let me tell you the truth
I love you more
Than the sins of my youth”

Tässä on biisi, jossa ei ole mitään ylimääräistä. Uppoaa joka kuuntelukerralla sieluun saakka. Jos sanoo, että ”I love you more / than the sins of my youth” niin silloin ollaan aika voimakkaissa tunteissa. Onpa kaunis laulu.

U Get Me High. Kitarasoundit ovat erilaiset kuin aiemmissa, enemmän overdrive kuin fuzz. Bassokin enemmän pinnassa. Tämä biisi on juuri pykälän ”liian hidas”, soitto ikäänkuin tepastelee eteenpäin hieman takanojassa.

Kai tämä jonkinsortin rakkauslaulu on Pettymäiseen tyyliin.

You get me high
You get me high
You give me something so deep
You get me high”

Outrossa bändi soittaa hienosti yhtenä palikkana, olisi voinut olla pidempikin loppusoitto!

Burnt Out Town on bluesihtavaa materiaalia pianotilutuksineen ja huuliharppuineen. Tätä teemaa on käsitelty aika monissa biiseissä, usein juuri näiden konkareiden toimesta. Ei nuorisokaarti tästä tällä tavalla useinkaan laula. Bullet-mic-huuliharppu rokkaa.

Tässä kuullaan myös pianosoolo: eli lisää bluesia. Tätä kuljettaa rummut-basso-akseli eikä kitara.

Yeah, it’s a burnt out town
It’s going down but no one knows
Yeah, it’s a burnt out town
Ain’t dead but getting close”

Shadow People. Hypnotic Eye tulee päätöksensä loistava lopetusraidan myötä.. Itse ymmärrän tämän laulun niin, että ”shadow people” on kuin niin usein puhekielessä esiintyvät ”ne”, jotka tekevät aina kaiken ja useimmiten pilaavat asiat. Ne sitä ja ne tätä, vaikkei kukaan osaa nimetä ketään. Toisaalta tämän voi ottaa myös niin, että itse kukin menee minne menee eikä sitä kukaan muu voi tietää. ”Shadow people / in shadow land”.

”That one’s thinking of great art and eloquent words
That one’s strapped on a gun and joined up with the herd
That one’s saving up water, got some food stored away
For the war that is coming on the judgment day”

Soinnuissa ja maisemassa on jotain elämänviisauden sävyä. Kosketinmatto ja kitarakuvio tuovat tähänkin magiaa ilmaan ja tiettyä mystisyyttä. Varsinkin väliosassa, jossa kilkatellaan ja basso jumputtaa paria nuottia, on melkoinen jännite.

On tässä myös tekstissä samaa USA:n meininkiä vastaan sanomista kuin levyn avausraidassa.

”And this one carries a gun for the USA
He’s a 21st Century man
And he’s scary as hell cause when he’s afraid
He’ll destroy everything he don’t understand”

Kyseessä on levyn selkeästi pisin raita, Petty & Heartbreakershan ei ole tunnettu pitkistä biiseistä muutenkaan. Pitkä outro, joka kuin leijuu ilmassa ja hiipuu sitten pois, kunnes esiin astuu vielä Petty akustisen kitaran kera: ”Waiting for the sun to be straight overhead / ’Til we ain’t got no shadow at all”.


Hypnotic Eye ei turhaan ollut monien listojen kärkisijoilla, kun valittiin vuoden 2014 parasta rock-levyä. Biisit ovat vahvoja paitsi itsenäisinä niin myös albumin osina. Erityisesti kolmikko Red River, Sins of My Youth ja Shadow People ovat sellaisia lauluja, että nykypäivänä harvoin tulee vastaan musiikkimaailmassa, jossa kertakäyttömateriaali ja radiosoitto painavat liian paljon.

https://open.spotify.com/album/55dSc0Ry199sq95DwnHFFa