”1001 albumia, jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään” – B:lla alkavat artistit.

”1001 albumia, jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään” on Robert Dimeryn toimittama musiikkikirja, josta B:llä alkavat artistit kahlasin läpi. Vastaan tuli monenlaista levyä, niin hyviä, keskivertoja kuin sysihuonojakin. Tässä pieni tiivistelmä levyistä, sekä mielestäni parhaista biiseistä niillä. Parhaat biisit löytyvät soittolistasta tekstin lopussa.

JOKAISEN PITÄISI TÄMÄ LEVY OMISTAA!

1. Buckley, Jeff – Grace (1994, alternative rock)
“Myös laulajan traagisella kohtalolla puolittain ratsastava levy. Tällä kertaa se laulaja oli tosiaankin taitava.”

NÄMÄ LEVYT VOI KUUNNELLA USEASTI

2. Bowie, David – Rise & Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars (1972, glam rock)
“Hyvä teos varmasti aikanaan. Oikeastaan vain Starman pomppaa biisinä ylös.”

3. Björk – Debut (1993, electronic pop)
“Muutama hullun kova biisi ja sitten sellaista björkmäistä taidekilkuttelua.”

4. Black Sabbath – Black Sabbath (1970, heavy metal)
“Huojuntaa laadussa ja sävellyksissä, jopa soitossa, mutta on tällä myös hetkensä.”

5. Black Sabbath – Paranoid (1970, heavy metal)
“Tässä on eniten Black Sabbathia. Ehkä johtuu noista hiteistä.”

6. Blood, Sweat & Tears – Blood, Sweat & Tears (1968, rock)
“Tuttuja sävelkulkuja big band-hengessä ja hyvällä groovella. Oikein hyvää meininkiä. Autoon sopivaa.”

7. Björk – Vespertine (2001, electronica)
“Eteeristä huttua, ei niin hyvä kuin aiemmat.”

8. Beck – Sea Change (2002, alternative rock)
“rauhallista ja kaunista, jopa pearl jam tyyppistä maalailua. Beckiä parhaimmillaan.”

9. Brubeck, Dave – Time Out (1959, cool jazz)
“Hyvää perusjazzia, alkupää jopa huippua. ”

10. Big Brother & the Holding Company – Cheap Thrills (1968, blues rock)
“Kyllä Janisin ääni oli maineensa veroinen, ihan äänen takia tämä täällä kannattaa olla.”

11. Bon Jovi – Slippery When Wet (1986, hard rock)
“tukkarockin kulmakiviä, mutta alkupuolen jälkeen lähinnä kylmänväreitä herättävää tekokovaa hempeilyä.”

12. Black Crowes – Shake Your Money Maker (1990, southern rock)
“Hyvää etelän bluesrockia. Mukavaa mätkettä.”

13. Beck – Guero (2005, alternative rock)
“Jännittäviä ja ehdottoman omaperäisiä kitarariffejä. ”

14. Basie, Count – The Atomic Mr. Basie (1958, swing)
“Vanhaa big-band-jazzia. meininkiä. Oikein mukavaa.”

15. Bee Gees – Odessa (1969, pop)
“Korkealta laulettu konseptialbumi, joka ehkä vaatisi tarkkaa sanojen seuraamista.”

16. Buena Vista Social Club – Buena Vista Social Club (1997, son cubano)
“Hieno tarina. Juuri sitä kuubalaista musiikkia, mitä sen kuuluukin olla. Tälle on paikkansa.”

17. Boston – Boston (1976, hard rock)
“AOR-musiikkia ennen kuin se oli AOR-musiikkia. Aivan hyvää peruskauraa.”

NÄMÄ ALBUMIT KANNATTAA AINAKIN KERRAN KUUNNELLA

18. Baez, Joan – Joan Baez (1960, folk)
“Kantaaottavaa nainen ja kitara-laulantaa. Hetkittäinen menee syvällekin, sillä Joan osaa laulaa.”

19. Beatles – Abbey Road (1969, rock)
“Legenda. Vähän sekava kuitenkin.”

20. Beta Band – Heroes to Zeros (2004, electronic)
“Kummallista musiikkia. Hirvittävän tavallista, mutta ei kuitenkaan. On niin outo, että voi olla, että paikka täällä on oikeus ja kohtuus.”

21. Bad Company – Bad Company (1974, hard rock)
“Perusrockia.”

22. Booker T & the MGs – Green Onions (1962, r&B)
“Alkukantaista urkumusiikkia. Blues-henki huokuu ja sikari tuoksuu. Teemailtoihin taustalle.”

23. Boards of Canada – Music Has the Right to Children (1998, electronica)
“Omalla laillaan legendaarinen kilkutusbändi. Vähän soundit ovat vanhahkot, mutta on tämä varmasti uranuurtaja tällä alalla.”

24. Black Sabbath – Vol 4 (1972, heavy metal)
“Epätasainen albumi legendaarisilla kansilla. Muutama hämmentävän huonosti soitettu kohta.”

25. Beck, Jeff – Truth (1968, blues rock)
“Vanhaa rokkia, ihan aikansa mukaista.”

26. Buckley, Tim – Goodbye & Hello (1967, folk rock)
”Tunteellista ja vakuuttavaa laulutyötä ja mahtipontisia sävellyksiä.”

27. Björk – Medúlla (2004, vocal)
“Äänenkäyttöä parhaimmillaan, mutta biiseinä toki aika epäselkoja. ”

28. Beta Band – Hot Shots II (2001, electronic)
“Helpompaa Radioheadia, myös vähän keskinkertaisempaa. Ei ihan kanna albumimittaa asti.”

29. Beastie Boys – Ill Communication (1994, hip hop)
“Legenda, muta pidemmän päälle rasittava.”

30. Blur – Blur (1997, indie rock)
“Semittäistä brittirokkia. Joku tässä on vain niin angstia. Ei jaksa enää.”

31. Blue Nile – A Walk Across the Rooftops (1984, sophisti-pop)
“Kasarimeininkiä aika rauhallisella otteella. Ei pahakaan.”

32. Bees – Sunshine Hit Me(2002, indie rock)
“Erikoista musiikkia. Zero 7 tulee jotenkin mieleen. Sellaista chillailua ska-otteella. Hyvin rauhallista.”

33. Blue Cheer – Vincebus Eruptum (1968, psychedelic rock)
“Osittain rasittavaa esi-stoneria. On siellä hyvääkin ja paikan listalla tavallaan ymmärtää.”

34. Big Black – Atomizer (1986, noise rock)
“Raastavaa punkia. Aika höyryvetoinen tunnelma. Ei ihan onnetonta. Huonot soundit.”

35. Big Star – Third (1978, power pop)
“Liian pitkä levyllinen kantrirokkia. Tai jotain sellaista helppoa. Vähän liian helppoa.”

36. Belle & Sebastian – If You’re Feeling Sinister (1996, chamber pop)
“Liian iloista ja siloista indiepoppia. Varmaan tyylissään maailman kärkeä, mutta tylsää on.”

37. Beatles – Beatles (1968, rock)
“Myös legenda. En ole vielä sisäistänyt”

38. Beatles – Sgt Pepper’s Lonely Hearts Club Band (1967, rock)
”Kappaleina ei minun makuuni, mutta kunnianhimoisuudessaan tärkeä levy.”

39. The Band – The Band (1969, roots rock)
”Aika rasittavalla laululla varustettua musiikkia.”

40. Bowie, David – Low (1977, art rock)
” B-puolen Ambientia voisi kuunnella levyllisen. Eikä tämä läpeensä kehno ole muutenkaan.”

41. Buffalo Springfield – Again (1967, psychedelic rock)
“Tylsää kantripohjaista rokkia. Ei pelasta Young ja Stillskään tätä. Tylsää on. Ei voi mitään.”

42. Bonnie Prince Billy – I See a Darkness (1999, indie rock)
“Sellaista tasapaksua akustista indie-folkia. Tällaisia bändejä on arviolta miljoonia.”

43. Beastie Boys – Licensed to Ill (1986, rap rock)
“Oivaltavia lainailuja rocklegendoista, mutta osa biiseistä on aikamoisen rasittavia.”

44. The Byrds – The Notorious Byrd Brothers (1968, psychedelic rock)
“Parempaa ja vauhdikkaampaa Byrdsiä. Ehkä Crosbyn poislähtö teki vain hyvää.”

45. Black, Frank – Teenager of the Year (1994, alternative rock)
“Vähän liian pitkä albumillinen sekavasti koostettua punk pop rockia. Hyviäkin paloja on.”

46. Beau Brummels – Triangle (1967, folk rock)
“Psykedelian ja hyvän välimaastossa pyörivää aikansa musiikkia. Kyllä tämä varmaan paikkansa listalla ansaitsee.”

47. Banhart, Devendra – Rejoicing in the Hands (2004, indie folk)
“Folkia. Outoa.”

48. Brel, Jacques – Olympia ’64 (1967, chanson)
“Ranskalaisen musiikin perikuva. Live-levytys ei soundeiltaan ole parasta, mutta onhan tuossa yritystä.”

49. Blur – Modern Life is Rubbish (1993, britpop)
“Brittirokkia, perus-sellaista. Keskinkertaista ollut minulle aina. Muutamia hyviäkin riffejä on.”

50. Big Star – # 1 Record (1972, power pop)
“Kantrimaista rockia. Ei ihan hirvittävää, mutta hivenen tylsähköä kyllä.”

51. Baker, Anita – Rapture (1986, quiet storm)
“Kunnon kasarisiirappia.”

52. Bush, Kate – The Sensual World (1989, art rock)
“Sitä samaa nauhattoman basson säestyksellä. Leijumista jossain eteerisissä maailmoissa.”

53. Beatles – Rubber Soul (1965, folk rock)
“Tämäkään ei ole sävellystyön merkkiteos. Liian monta rallattelua. Ei eleanorerigbyjä.”

54. Beatles – Revolver (1966, rock)
“Legendaarista rockia. Muutamia hyviä sävellyksiä, muutama psykedelian prototyyppi ja paljon turhaa.”

55. Bee Gees – Trafalgar (1971, soft rock)
“Hienoja jousisovituksia, vaatisi ehkä tarkempaa tutustumista. Ehdottomasti levy joka listalle kuuluu.”

56. Brown, James – Live at the Apollo (1963, soul)
“Ei oikeastaan ollut sitä mitä odotin. Rauhallista ja hiljaista. On varmasti parempiakin levytyksiä tältä mieheltä.”

57. Bush, Kate – Hounds of Love (1985, art pop)
“Folk-fantasialauleskelua. Enemmän sitä, mistä Bush tunnetaan. Himpun epätasapainoinen vain.”

58. Beck – Odelay (1996, alternative rock)
“Aikamoisen sekavaa kilkutusta ja laahausta. Ei niin hyvä kuin guero.”

59. Bad Brains – I Against I (1986, hardcore punk)
“HC-punk-kaahausta. Eihän tähän pysty.”

60. Basement Jaxx – Remedy (1999, house)
“Liian vanhaa Jaxxia.”

61. Burman, Rahul Dev – Shalimar (1975, soundtrack)
“Bolliwood-elokuvan soundtrack. Miltä lie ajalta? Tarvitsisi sen elokuvan taustalle. Varmasti siihen sopii hyvin.”

62. Beatles – A Hard Day’s Night (1964, rock)
“Pikkusen liian Beatlesiä. Liian vanha soundi. Hyviä sävellyksiä osin, mutta liikaa rillumareitä.”

63. Burning Spear – Marcus Garvey (1975, reggae)
“Jotain alkukanta-reggaeta. Ihan jees. Reggaeksi.”

64. Badly Drawn Boy – Hour of Bewilderbeast (2000, indie folk)
“Folkia. Ei jaksa.”

65. Byrds – Fifth Dimension (1966, folk rock)
“Kantrirokkia. Mainstreamia mulle, mutta aikanaan varmaan ollut jotenkin uraauurtavaa.”

66. Beach Boys – Today! (1965, orchestrated rock)
“Beach boys-höttö jatkuu. Muutamia hyviä pätkiä, mutta onhan tämä aika yksinkertaista.”

67. Byrds – Mr. Tambourine Man (1965, folk)
“Ei huippua kokonaan, mutta pari hyvää sävellystä.”

68. Bowie, David – Aladdin Sane (1973, glam rock)
“progressiivisillä jazz-pianoilla siivitettyä erikoispoppirokkia. Muutama hyvä pätkä, mutta happoista on.”

69. Blondie – Parallel Lines (1978, pop rock)
“Pop rockia naislaululla. Muutama radiohitti ja loppu peruskamaa. Äänessä on aikamoista kantrisävyä.”

70. Bush, Kate – Dreaming, the (1982, art rock)
“Äänenkäytöllä kikkailua. Ei montakaan klassikkosävellystä. Mutta jopa karjuntaa sisältävää naislaulua.”

71. Bowie, David – ‘Heroes’ (1977, art rock)
“Kasarisoundia ennen kasikytlukua. Pahan kuuloisia soundeja, outoja kitarajuttuja ja pari hyvää instrumentaalia.”

72. Belle & Sebastian – Tigermilk (1996, indie pop)
“Samaa tylsähköä, vähän liian iloista musiikkia. En tiedä miksei sytytä. Liian helppoa.”

73. Burke, Solomon – Rock ‘n’ Soul (1964, R&B )
“Soulin alkuajoissa ollaan. Vähän liian imelää minun makuun. Hidasta blues-soulia.”

74. Bowie, David – Hunky Dory (1971, glam rock)
“Eipä paljon mistään kotoisin ilman Life in Marsia. ”

75. Beastie Boys – Paul’s Boutique (1989, alternative hip hop)
“Ei niin hyvä kuin Licensed to Ill. Liian rasittavaa räppiä rasittavilla äänillä ja hyvin itseään toistavalla räp-melodialla.”

NÄIHIN ÄLÄ KOSKE!

76. Bragg, Billy & Wilco – Mermaid Avenue (1998, folk rock)
“Kantria ja folkia. Wilco pelastaa paljon Braggin karmaisevalta ääneltä. Aika tylsää joka tapauksessa.”

77. Band – Music from Big Pink (1968, americana)
“Ei vaan iske tämä laulu.”

78. Bowie, David – Station to Station (1976, art rock)
“70-luvun lopun ihmepoppia. Liian vähän nyansseja, monotonista ja kummaa. Tässäkin levyssä on kuitenkin yksi helmi.”

79. Beach Boys – Pet Sounds (1966, progressive pop)
“Surffendaalia. Turhan kaukaa historiasta minulle.”

80. Buckley, Tim – Greetings from LA (1972, funk)
“Taidepläjäys. Ihmeellistä scat-soolottelua ja sekoilevia sävellyksiä. Hajanainen teos.”

81. Badu, Erykah – Mama’s Gun (2000, neo soul)
“kammottavaa R&B:tä”

82. Buzzcocks – Another Music in a Different Kitchen (1978, punk rock)
“Alkupunkia. Osittain jopa kuunneltavaa. Rasittavaakin mahtuu joukkoon.”

83. Beatles – With the… (1963, rock and roll)
“Ei kovinkaan ihmeellinen albumi. Kopiokappaleita, eikä mitään järkevää linjaa.”

84. Ben, Jorge – África Brasil (1976, world music)
“Oikeastaan sellaista maailmanmusiikkia, jota ei jaksa pitkään kuunnella. Taustalla menee, mutta tällaista on tehty niin paljon, ettei aiheuta erikoisia värähdyksiä.”

85. Blur – Parklife (1994, britpop)
“Alku lähtee lupaavasti, mutta sitten se lopahtaa aika raskassoutuiseksi ja häiritseväksi brittirockiksi. Joku ei Blurissa vaan kanna riittävän pitkälle.”

86. Buckley, Tim – Happy Sad (1969, folk jazz)
“Keskinkertaista länkötystä. Hyvin 70’s. “

87. The Boo Radleys – Giant Steps (1993, psychedelic pop)
“Ja taas on keskinkertaista brittipoppia. Tylsää on. Taitaa kuitenkin olla kirjoittajan lempilapsi.”

88. Bowie, David – Young Americans (1975, blue-eyed soul)
“Tylsää poppia. Ei jumankauta, että tylsää. ”

89. Bragg, Billy – Talking with the Taxman About Poetry (1986, rock)
“Rasittavantyyppistä irkkufolkkia huonolla laululla ja pitkäveteisillä poliittisilla kannanotoilla.”

90. Beach Boys – Surf’s Up (1971, progressive pop)
“Sitä samaa lainelautailua.”

91. Bukem, LTJ – Logical Progression (1996, electronic)
”Vanhaa ja todella vanhan kuuloista elektronista tanssimusiikkia. Baskeri vinoon ja keltaset lasit päähän. Ei helvetti”.

92. Bauhaus – Mask (1981, gothic rock)
“Kamottavaa ölötystä. Musiikki ei periaatteessa ole täysin kamalaaa, mutta laulu on.”

93. Barrett, Syd – Madcap Laughs (1970, psychedelic folk)
“Kamala.”

94. Black Flag – Damaged (1981, hardcore punk)
“Raastavaa ja hirvittävää punkia, jossa on kyllä temponvaihtelupuolella jotain omaperäistäkin. Soundit vaan ovat niin paskat. Legenda, mutta ei tämä musiikkina kummoista ole.”

95. The Byrds – Sweetheart of the Rodeo (1968, country rock)
“Niin perinteistä kantria että hirvittää ja meinaa solmiokivi mennä kurkkuun. Hyi helevetti!”

96. Butthole Surfers – Locust Abortion Technician (1987, hardcore punk)
“Olipa hirveää äänisaastetta. Älkää testatko. ”

97. Birthday Party – Junkyard (1982, post-punk)
“Hirvittävää paskaa, laulo Nick Cave tai ei. Ihan persettä mölinää.”

98. B52s – B52s (1979, new-wave)
”On tämä oikeasti lähes kamalinta mitä voi olla.”

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/2O775vD7Imk2cDdZFjIq1X

”1001 albumia, jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään” – A:lla alkavat artistit.

”1001 albumia, jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään” on Robert Dimeryn toimittama musiikkikirja, josta A:lla ja numeroilla alkavat artistit kahlasin läpi. Vastaan tuli monenlaista levyä, niin hyviä, keskivertoja kuin sysihuonojakin. Tässä pieni tiivistelmä levyistä, sekä mielestäni parhaista biiseistä niillä:

EI SYYTÄ KUUNNELLA

44. Afrika Bambaataa & the Soul Sonic Force – Planet Rock: The Album (1986)
– USA
– Hip hop
– Toomion listan 898.

“Aivan ankeaa alkuaika-rappia kasikytluvulta. Paskat soundit ja tylsää musaa. Vain puristeille.”

https://open.spotify.com/track/5EhxfnBrIfTkyqBBqw1xlA

43. 13th Floor Elevators – The Psychedelic sounds of 13th Floor Elevators (1966)
– USA
– Psychedelic Rock
– Toomion listan 891.

Todella kammottavaa psykedeliaa. En usko, että tämän ajan sienillä päästään näin hirvittäviin olotiloihin.”

https://open.spotify.com/track/52BVysW57Dlt290Au5RdT6

42. Arrested Deveploment – 3 Years, 5 Months & 2 Days in the Life of… (1992)
– USA
– Alternative Hip Hop
– Toomion listan 889.

“Kai tämä pitäisi jonkin sorttinen gangsta-rapin esi-isä olla, mutta ei tätä kyllä kuunnella jaksa. Ehkä tässä on jotain niin alkukantaista, että tämä pitää haltuun ottaa. Ehkä ei kuitenkaan.”

https://open.spotify.com/track/6JvodgYcsthsORxPsEYUoe

41. 2pac – Me Against the World (1995)
– USA
– Rap
– Toomion listan 887.

“Ampumiskuoleman glorifioima rappari 2pacin kolmas levy ei ole sen kummempi kuin muutkaan. Toki ihan hyvä rap-soundi, mutta ei musiikillisesti mitenkään mieletöntä tekemistä.”

https://open.spotify.com/track/5aFLEMNvORv8MXpd4lR0HQ

40. Adam & the Ants – King of the Wild Frontier (1980)
– Englanti
– Post-Punk
– Toomion listan 884.

“Tällainen kasari-punk Ramones-laululla ei ole koskaan lähtenyt. Enkä ymmärrä miksi pitäisi. Sehän on hoilottavaa, keskitempoista ja epämusikaalista.”

https://open.spotify.com/track/7fTvL3s1kuAvA9On5QhCUC

39. Christina Aguilera – Stripped (2002)
– USA
– R&B, Pop
– Toomion listan 881.

“Ei ole koskaan tämä nainen saanut syttymään meikäläistä. On jopa outoa, että tämä levy on niin arvostettu. Se on nimittäin tolkuttoman tylsä ja aivan liian pitkä.”

https://open.spotify.com/track/5WMM12xcKS134ww9lzpNV6

38. The Associates – Sulk (1981)
– Skotlanti
– Art pop, synth pop
– Toomion listan 877.

“Taidepop 1980-luvulla on niin hörhöistä ja kylmää, ettei siitä saa otetta. Se ei kosketa, eikä siinä ole järkeä. Tulee mieleen olkatoppaukset ja neonvärit.”

https://open.spotify.com/track/30pWjN1TNvAGsNj21N8jwm

37. The Avalanches – Since I Left You (2000)
– Australia
– Dance
– Toomion listan 874.

https://open.spotify.com/track/0Hyr2jPRwOQF8pf13n8eB1
https://open.spotify.com/track/0Hyr2jPRwOQF8pf13n8eB1

36. Ryan Adams – Gold (2001)
– USA
– Rock, alternative country
– Toomion listan 871.

“Amerikkalaisen tylsyyden perikuva. On niin viatonta ja virheetöntä, ettei tästä oikein jaksa innostua. Ensimmäinen biisi on menevä kyllä. Ja jälleen tuhannen biisin albumi.”

https://open.spotify.com/track/70fgBn0MXm4YaYf6tXZvQR

35. Aerosmith – Rocks (1976)
– USA
– Hard Rock
– Toomion listan 870.

“Tämä bändi osaa tehdä vaan niin paljon parempiakin biisejä. Ei oikein onnistunut kokonaisuus. Hieno laulusoundi toki löytyy jo tältäkin.”

https://open.spotify.com/track/5btAcDEgNCJDrfmINA4Qrn

34. Joan Armatrading – Joan Armatrading (1976)
– UK
– Pop
– Toomion listan 869.

“Hippiliikkeen jälkiaalloissa liikkuvaa laulaja-lauluntekijä-musiikkia. Äänessä ei ole mitään vikaa, sävellykset ovat vain hiukan tylsiä.”

https://open.spotify.com/track/43Abdq2pXbZSEY78hMps1u

33. Alice Cooper – School’s Out (1972)
– USA
– Hard Rock
– Toomion listan 867.

“Tämän miehen meriitit ja kovimmat hitit tuntevat kaikki, mutta albumit kaipaisivat arvatenkin miehen showta tuekseen. Levyltä ei oikein lähde. Eikä Alice kovin kummoinen laulaja ole.”

https://open.spotify.com/track/0CrmYbC2DpFBBphQXZyZVD

32. The Auteurs – New Wave (1993)
– UK
– Alternative Rock
– Toomion listan 865.

“Beatlesien 90-luvun versio. Sävellysten taso ei kuitenkaan riitä noihin meriitteihin. Löysähköä rokkia.”

https://open.spotify.com/track/0UbefaUT31AygrDbmOWT0w

31. Tori Amos – Little Earthquakes (1992)
– USA
– Alternative Rock
– Toomion listan 861.

“Taiderokkarin tai –popparin alkupään tuotantoa. Ken naisesta pitää, niin varmaan myös tästä. Ei ainakaan enää säväytä erilaisuudellaan.”

https://open.spotify.com/track/4KjmFMtiywPXyr6CbLOhY3

30. Animal Collective – Merriweather Post Pavilion (2009)
– USA
– Synthpop
– Toomion listan 860.

“Kokeellista elektronista musiikkia jonkinlaisen viidakkorytmin siivittämänä. Haastava saada otetta. Vaatisi ilmeisesti todella paljon kuuntelua. Ei kuitenkaan suuria instant-hittejä.”

https://open.spotify.com/track/6hlJIYn5IBNqcSGTS6X5Xq

29. 808-state – 808.90 (1989)
– UK
– Electronica
– Toomion listan 856.

“Rolandin rumpukoneesta nimensä napannut ja sitä käyttävä bändi varmaan ansaitsee paikkansa listalla, mutta musiikki liikkuu sen verran omassa ajassaan, ettei sitä nykyisellään jaksa kovasti kuunnella.”

https://open.spotify.com/track/2wOtECizAxq6FzaJW6L3n2

MELKO KESKINKERTAISTA

 28. 10cc – Sheet Music (1974)
– UK
– Rock
– Toomion listan 847.

“Perusrockia. Nykyään tylsää. Kai tässä sellaisia AOR:n alkutyyppejä on otettu.”

https://open.spotify.com/track/0kVB6PeqBbN2HhwJdWumeZ

27. Ryan Adams – Heartbreaker (2000)
– USA
– Country rock
– Toomion listan 843.

“Countryn sekaista rockia. Joku sanoi joskus, että Ryan Adams on kaikki, mitä inhoat Bryan Adamsissa ja countryssa. Ei se kauas heitä.”

https://open.spotify.com/track/7mkiPWtd5pGqEXGvDaXWJC

26. David Ackles – American Gothic (1972)
– USA
– Singer-songwriter
– Toomion listan 833.

“Jaa-a. Sellaista americanan ja folkin sekoitusta, jossa on sen verta liikaa amerikkalaisuutta, ettei maistu.”

https://www.youtube.com/watch?v=sS0bP7qAxsY

25. The Adverts – Crossing the Red Sea with The Adverts (1978)
– UK
– Punk Rock
– Toomion listan 824.

“Ensimmäinen biisi lupaa punk-levyltä paljon, mutta loppu ei ihan täytä odotuksia. Siinä ja siinä, kannattaako kuunnella.”

https://open.spotify.com/track/3r8gxXeKmFNlT7qG5Qr8GM

24. ABBA – The Visitors (1981)
– Ruotsi
– Pop
– Toomion listan 812.

“Eihän tämän bändin taitoa voi kiistää. Tässä on aavistuksen liikaa kasarisoundia, jotta tämä ylemmäksi nousisi. Ihan hauska kuitenkin.”

https://open.spotify.com/track/4a2YfaJ3wzrbOq1b5o8CDq

23. Arcade Fire – The Suburbs (2010)
– Kanada
– Indie pop
– Toomion listan 791.

“Tämän bändin musiikkia en ymmärrä. Tai ymmärrän, mutta en ymmärrä sen saamaa huomiota. Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Ei hyvässä, eikä pahassa mielessä.”

https://open.spotify.com/track/1OT3GzHAkhcTXIzMcOvOr2

22. Arcade Fire – Funeral (2004)
– Kanada
– Indie pop
– Toomion listan 782.

“Ihan samat sanat tähänkin. Tämän bändin musiikkia en ymmärrä. Tai ymmärrän, mutta en ymmärrä sen saamaa huomiota. Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Ei hyvässä, eikä pahassa mielessä.”

https://open.spotify.com/track/62mxxQ4iOjGfKDnZm4fizt

21. ABBA – Arrival (1976)
– Ruotsi
– Pop
– Toomion listan 776.

“Vuonna 1976 tämän on täytynyt olla melkoinen albumi. Enää se ei niin maaginen ole, mutta ihan kuunneltava.”

https://open.spotify.com/track/30a68RyhjUjCxLf6JehuYR

20. ABC – Lexicon of Love (1982)
– UK
– Pop
– Toomion listan 774.

“A-han ja Modern Talkingin hengessä jumputtavaa kasaripoppia. Ei ihan mahdoton. Vähän epätasainen albumi kokonaisuutena.”

https://open.spotify.com/track/4viMblXI44LN0qwc4r3ZVA

19. Barry Adamson – Moss Side Story (1989)
– UK
– Instrumental
– Toomion listan 769.

“Konseptialbumillinen elokuvamusiikkia kuvitteelliseen elokuvaan. Hyvin erikoista musiikkia kun ottaa huomioon julkaisuajankohdan.”

https://open.spotify.com/track/2TZkSeYXm67ALj7v1F5SPc

18. Fiona Apple – Tidal (1996)
– USA
– Alternative Rock
– Toomion listan 750.

“Omaan aikaansa sopivaa niin soundeiltaan kuin muultakin tuotannoltaan. On kuitenkin tällä hetkellä aika kaukana siitä, mitä jaksaa kuunnella.”

https://open.spotify.com/track/51HiIbv8gO0HvwpmAxXAFe

17. Alice Cooper – Billion Dollar Babies (1973)
– USA
– Hard Rock
– Toomion listan 735.

“Tällaista musiikkia tehtiin luultavasti paljon 70-luvun alkupuolella. Alicella vain taisi olla paras show. Kappaleet ovat toimivia, muttei kuitenkaan superhittiainetta enää.”

https://open.spotify.com/track/2zyRVV93ijUwH1SyrPcTRR

16. American Music Club – California (1988)
– USA
– Indie rock
– Toomion listan 723.

“Amerikan indietä tavallaan ihan hyvässä paketissa. Laulajan pulskea soundi välillä häiriköi, mutta osa kappaleista toimii.”

https://www.youtube.com/watch?v=5lOV2-cE6gU

15. Barry Adamson – Oedipus Schmoedipus (1996)
– UK
– Instrumental
– Toomion listan 721.

“Jonkinmoista instrumentaalihässäköintiä tämäkin. Vähän tasaisempi tuotos kuin Moss Side Story.”

https://open.spotify.com/track/0IkbgNCStICRkndu1Ix6S4

14. The Afghan Whigs – Gentlemen (1993)
– USA
– Alternative Rock
– Toomion listan 705.

“Deftonesin sävyjä viljelee tämä 90-luvun alun bändi. Pikkuisen on Therapy?:n mausteita joukossa. Albumina ei vaan säväytä.”

https://open.spotify.com/track/4aosMjRqa68OTOZ9d1Ciec

13. 50 cent – Get Rich, or Die Tryin’ (2003)
– USA
– Gangsta Rap
– Toomion listan 705.

“Olihan 50 Cent ärsyttävyydessään hyvin tunnistettava. Nyt 12 vuotta levyn jälkeen se ei kuullostakaan enää niin kamalalta. Tosin albumi on aivan liian pitkä.”

https://open.spotify.com/track/7iL6o9tox1zgHpKUfh9vuC

KYLLÄ NÄMÄ KERRAN VOI KUUNNELLA

12.Aphex Twin – Selected Ambient Works 85-92 (2003)
– UK
– Ambient Techno
– Toomion listan 622.

“Aikoinaan jopa kukkopojan maineesta kärsinyt Aphex Twin on tehnyt melkoisen uran sekin. Siksi tämä herran alkuaikojen kokoelma on ihan hyvä kuulla. Myös keikka kannattaa käydä todistamassa, jos mahdollista.”

https://open.spotify.com/track/50SqUUqiHAQZjYoOms3FWY

11. Alice in Chains – Dirt (1992)
– USA
– Grunge
– Toomion listan 619.

“Onhan tällä levyllä hetkensä, mutta tämä ei minulle ole niin iso juttu, kuin se pari vuotta vanhemmalle katraalle oli. Hivenen epätasapainoinen levy. Paljon toki genrensä legendojakin.”

https://open.spotify.com/track/4A065x9kJt955eGVqf813g

10. Anthrax – Among the Living (1987)
– USA
– Thrash Metal
– Toomion listan 687.

“Niin hullua kuin se ikäni puolesta onkin, olen kuunnellut tätä levyä paljon enemmän kuin tuota edellistä Dirtiä. Thrashia vanhan liiton malliin. Ei tämä kuitenkaan niin mieletön ole nykypäivän mittarilla. Paikkansa ansainnut listalla silti.”

https://open.spotify.com/track/6AlUhxZG6lcSBJlFEG2Mgp

9. Air – Moon Safari (1998)
– Ranska
– Electronica
– Toomion listan 568.

“Tämä bändi osaa tehdä rentouttavaa musiikkia. Albumissa on jotain elokuvallista ja rauhoittavaa. Soundimaailmaltaan sellainen, että tietty ihmistyyppi tähän rakastuu.”

https://open.spotify.com/track/7E2NpVcD3i6AIm3uyd343i

8. Ash – 1977 (1996)
– Pohjois-Irlanti
– Punk Rock
– Toomion listan 549.

“Jännä sekoitus brittipoppia ja punk rockia. Toisaalta paljon on vaikutteita esim. Therapy?:lta. Hyvinkin räyhäkäs levyn aloitusbiisi ei ihan kanna loppuun asti, mutta skeittareilla omiaan.”

https://open.spotify.com/track/6GGaH9DJXRg4bQNR4OBTZ4

7. Aerosmith – Toys in the Attic (1975)
– USA
– Hard Rock
– Toomion listan 511.

“Kyllähän Aerosmith rockin legendoihin kuuluu. En tiedä olisiko se sitä, ilman Tylerin ääntä, mutta sillä päästäänkin pitkälle.”

https://open.spotify.com/track/5SZ6zX4rOrEQferfFC2MfP
TURVALLISIN MIELIN VOIT LEVYN OSTAA

6. A-ha – Hunting High and Low (1985)
– Norja
– Synth Pop
– Toomion listan 501.

“Norja on tunnettu tumemman metallin kotina, mutta kyllä tämä levy on erityisen vaikuttava esimerkki mihin siellä on pystytty vuonna 1985. Toki säveltäjät ovat taitavia, mutta onhan Harketin ääni melko mieletön. Kuunnelkaa ehdottomasti!”

https://open.spotify.com/track/2WfaOiMkCvy7F5fcp2zZ8L

5. The Allman Brothers Band – At Fillmore East (1971)
– USA
– Southern Rock
– Toomion listan 404.

“Aikamoisen autenttista kamaa. Lienee myös live-kokemuksena ollut aika vaikuttava. Todella mainio meininki.”

https://open.spotify.com/track/1tdRDDmocxBEjbiDRdhZ3E

4. Aerosmith – Pump (1989)
– USA
– Hard Rock
– Toomion listan 380.

“Aika hauskaa rockia, jossa on sävellyksellisesti erittäin kovia oivalluksia. Hyvä rock-levy.”

https://open.spotify.com/track/7sZKoFbEu4mPuCMX5cxLSb

3. AC/DC – Highway to Hell (1979)
– Australia
– Hard Rock
– Toomion listan 356.

“Bon Scottin viimeinen levy ja todellakin tarkoituksenmukaisesti tällä listalla. Musiikki voi osasta olla tylsää, mutta kuka tekee sen paremmin kuin AC/DC? Yritystä on.”

https://open.spotify.com/track/7sZKoFbEu4mPuCMX5cxLSb

2. Air – Virgin Suicides (2000)
– Ranska
– Soundtrack
– Toomion listan 312.

“Yann Tiersenin tapaan kovaa jälkeä elokuva-soundtrackilta. Tunnelmia luodaan pelkillä äänimaailmoilla. Vaikka ei elokuvaa ole nähnytkään, pääsee hyvin mukaan elokuvan luomaan maailmaan.”

https://open.spotify.com/track/0I186qwUxgbY1qY7hbphwB

1. AC/DC – Back in Black (1980)
– Australia
– Hard Rock
– Toomion listan 222.

“AC/DC:n lopullisen läpimurron väline. Eikä se ihme ole. Vaikka Brian Johnson ei ihan ole Bon Scott, niin ei paljon puutukaan. Sävellyksissä on hiukan nyansseja. Kova levy. Mielellään pitää autossa vakiosoitossa.”

https://open.spotify.com/track/5XeMsYb1rWxQL1bUUaZajn

Musa-Tasting II: ”1001 albumia, jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään” – A:lla alkavien artistien 10 parasta biisiä

”1001 albumia, jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään” on Robert Dimeryn toimittama musiikkikirja, josta A:lla alkavat artistit T on kahlannut läpi. Sieltä T:n mielestä 10 parasta biisiä kuunneltiin ja analysoitiin tuossa pari viikkoa takaperin.

TASTING-OSALLISTUJAT

T – Ausculton jäsen T ja tämän tastingin valmistelija.
A – Ausculton jäsen A.  Ausculton jäsenistä se ”keskitien” kulkija.
S – Kaikkitietävä kuopiolainen. Kaikesta valittaja.
E – Höljäkän Äänittämön nappulanvääntäjä.
J – Etelän ääni valoisalta vyöhykkeeltä. Ilta-auringon laskiessa. En tiedä yhtään mitä sanoisin musasta.
P – Yle Puhe on paras musakanava! (Musatasting-herttuakiinnityksiä jo 2!)

LISTA, JOLTA BIISIT ON VALITTU

10cc – Sheet Music
13th Floor Elevators – The Psychedelic Sounds of the 13th Floor Elevators
2Pac – Me Against the World
50 Cent – Get Rich or Die Tryin’
808 State – 808:90
ABBA – Arrival
ABBA – Visitors
ABC – Lexicon of Love
AC/DC – Back in Black
AC/DC – Highway t Hell
Ackles, David – American Gothic
Adam & the Ants – Kings of the Wild Frontier
Adams, Ryan – Gold
Adams, Ryan – Heartbreaker
Adamson, Barry – Moss Side Story
Adamson, Barry – Oedipus Schmoedipus
Adverts – Crossing the Red Sea with the…
Aerosmith – Pump
Aerosmith – Rocks
Aerosmith – Toys in the Attic
Afghan Whigs – Gentlemen
Afrika Bambaataa & the Soul Sonic Force – Planet Rock: The Album
Aguilera, Christina – Stripped
Aha – Hunting High & Low
Air – Moon Safari
Air – Virgin Suicides: Original Motion Picture Score
Alice Cooper – Billion Dollar Babies
Alice Cooper – School’s Out
Alice in Chains – Dirt
Allman Brothers – At Fillmore East
American Music Club – California
Amos, Tori – Little Earthquakes
Anthrax – Among the Living
Aphex Twin – Selected Ambient Works 85-92
Apple, Fiona – Tidal
Arcade Fire – Funeral
Armatrading, Joan – Joan Armatrading (1st Album)
Arrested Development – 3 Years, 5 Months & 2 Days in the Life of…
Ash – 1977
Associates – Sulk
Auteurs – New Wave
Avalanches – Since I Left You
Animal Collective – Merriweather Post Pavilion
Arcade Fire – The Suburbs

T: Tässä kuunneltujen levyjen lista (yllä). Voitte sitten arvailla mielissänne miltä levyltä mitäkin tulee. Voin kertoa että oli myös paskaa.

S: Uhhh, näyttääpä pahalta…

T: Mulle voi YV:nä laittaa ykkösbiisiarvauksen. voittajalle joku kiva yllätys joskus. Sitten aloitetaan:

10/10. AIR – EMPTY HOUSE (Virgin Suicides Soundtrack -1999)

”Musiikkia elokuvasta Virgin Suicides. Jonka Soundtrackilta tämä tietysti onkin.

https://www.youtube.com/watch?v=oNibrVFpWGk

Air – Empty House

T: Minua viehättää tässä tällainen uuden ajan Morricone-tunnelma. Koko levy on ihan kuuntelun arvoinen. Elokuvasta ei ole mitään tietoa. Voi olla hiukan irrallinen näin yksittäisenä kappaleena, mutta minä olen instrumentaali- ja mentaalimiehiä.

S: Joo kyllähän tässä selvää leffamusan henkeä on. Sydämenlyöntibasari pelaa aina. Synapuolella on ranskan poitsut varmaan kiinni jossain perinteisissä värkeissä. Mukava olis nähdä se kohtaus, jos tätä jossain kohtauksessa käytetään. Annan tälle 5,5/10.

A: Tykkäsin ihan tunnelmasta. Morricone ja ennenkaikkea se Badalamenti tuli mieleen ja voihan tuossa kuulla kaikuja jopa jostain Pink Floydistakin noissa soundeissa? Arvosanana 7,4/10.

E: Mukavan hämy tunnelma, simppeli melodia eikä ihan ennalta-arvattava sointukuvio. Mike Oldfield tuli mieleen. Mikähän paistinlastasample se soinnunvaihtokihinä oli? Minä vippaan 7/10.

T: Paistinlastasample?! Pakko käyttää hymiö. Arvostelusteikko on 0-10. Minä annan tälle 9/10. Olen kuunnellut aika monta kertaa.

J: Kitaron jalanjäljissä. Samaa genreä. Itse olen myös instrumentaalimiehiä. Menisi jopa suomalaisesta soundtrackistä. Rappurallin vetäisyt olivat kivoja. Jolleki elokuvasäveltäjälle keskikauraa, mut miellyttävää.. Joo tekee mieli kuunnella toistamiseen… ja sen teinkin. 7/10.

P: Aika tunkkanen Twin Peaks. Odotukset Airista korkeet, mutta… 5,5/10.

Tasting-rating: 6,9/10

9/10. BARRY ADAMSON – SWINGING DETECTIVE (Moss Side Story -1989)

”Levy on konseptialbumi ja kertoo murhatarinaa, jota tämä kappale on luotu osaltaan värittämään. Brittiläisen Barry Adamsonin ensimmäiseltä albumilta Moss Side Story kipaletta tarjotaan.”

https://www.youtube.com/watch?v=cIzidFHUvrc

Barry Adamson – Swinging Detective

S: Jos Pink Pantherista tehtäis Marvel-leffa, niin tää vois soida siinä alussa. Mä kyllä ihan tästä tykkäsin, vaikka en toista kertaa soittaiskaan. Pepe Deluxe käyttää vähän samanlaisia juttuja nykyään. Leffamusa on jotenkin aina ollut mulle hankalaa, kun siinä on vaikee hakee sitä, että mitä sillä itse musiikilla on ajettu takaa. Kyllä multa 6/10 lähtee.

J: Oisin vaihtanu biisiä jos oisin pystyny. Jotenkin ”hohhoijaa, mitäs sitte keksittääs”–tunnelma. Kolme teemaa löysin. voi olla että oli useempikin. mut olivat eri biisejä. Mulla tulee mieleen fonistista Simpsoneiden Lisa. Eli siitä 3/10.

T: Faith No More-tyyppistä rähistelyä tässä on. En tiedä, johtuuko se Adamsonin ulkonäöstä. On aika Pattonin näköinen. Joku tässä on kuitenkin hyvin kaukana vuodesta 1989. Soundien puolesta nimittäin. Usein kun itse jotain musiikkia teen, niin se menee tällaiseksi. Siksipä sen täytyykin olla parasta. Annan jälleen 9/10.

A: Tämä lipesi vähän sellaiseksi maalailuksi, ettei itselle iskenyt läheskään kuten tuo edellinen. Siinä T on kyllä oikeassa että soundit eivät ole ihan sitä vuotta ’89 mitä ensimmäisenä arvelisi. Foni kuulosti ihan kivalta. Annan tälle 4/10.

E: Muutama ihan mukava pätkä, mutta olisi kaivannut enempi vaihtelua. Vähän junnaa paikallaan. Fonin tilalle fuzz-kitara niin soundiltaan olisi ihan 70-luvun Oldfieldia. Ei huono, mutta ei mitenkään innostavakaan. Annan 5/10.

P: Hyvä idea paperilla, mutta toteutus floppas. Iloinen foni ja synkkä aihio… Fonisti oli vähän kuin LaBrie DT:ssä. ”Hei mun tuttu on fonisti, soitetaa sille”. 3.5/10

Tasting-rating: 5,0/10

8/10. THE ALLMAN BROTHERS BAND – STORMY MONDAY (Live at Fillmore East -1971)

”Liu’utaan ajassa vielä kauemmas vuoteen 1971, kun kukaan ei osannut soittaa mitään. Sähkö haisee ja vanhat soittimet. Vanha se on jo tämäkin esitys, mutta alkuperäissävellys on T-Bone Walkerin vuodelta -47. Soitto on pojilla aika kohdillaan.”

https://www.youtube.com/watch?v=Bqa1s4jhkQ8

The Allman Brothers Band – Stormy Monday

T: Se on just tää, kun ei näillä jätkillä oikein oo sellasta esiintymiskokemusta… Hain tuossa myös paukun viskiä. Sitähän tuo vaatii. Duane kuoli rock-kuoleman. Veljensä vetää vieläkin.

S: Kyllähän tässä oli ihan sellasta oikeeta fiilistä. Mukavasti lähti rullailee tossa 5.10-kohdassa. Laitoin ite T-Bonen version soimaan. Koviksen olonen kaveri. soittohan tässä kyllä kulkee, mutta mitään maatamullistavaa ei tapahdu. hmm hmmm… laulajan soundi oli kyllä nasta. 4/10.

T: Juuri lukee itselläkin ”5.09 eteenpäin”. The Allman Brothers Band on ollut aika lailla kuuntelussa vuodesta 2005 lähtien. 9/10.

J: Blues jamit Espoon, Kuopion, Joensuun tai Längelmäen paikallises alkaa useinmiten tällä biisillä. Saakohan olla soittimen kans täs tastingis? Tai siis ei tällä biisillä ala jamit, vaan tämän jollain variaatiolla. Joo kyllä kitaran syliin ja paukun vaatii tämän kuuntelu. Hienosti vetävät… en ihan näin piimäisen bluesin ystävä oo eli 4/10.

A: Pitänee nyt viimeistään laittaa tämä At Fillmore East-levy soittolistalle. Tästä jo sai jonkinlaisen aavistuksen siitä, että saattaa tuo olla ihan kelpo live-levy… Oma tiivistys olisi, ettei jäänyt mitään mielikuvaa mistä laulettiin, mutta soitto skulasi. Semmoinen 8,3/10.

E: Soundit ja soitto oli jo pikkusen sinnepäin. Kitarasoundista tuli välittömästi mieleen Yliaho, kertoo kyllä ehkä enemmän minun kuuntelutottumuksista kun mistään muusta… Minulta 7/10.

P: Nää on näitä ylipitkiä treenejä, jolloin tehdään jotain musaa painamalla reciä.  Ennen niistä tuli levyjä ja nykyään vaan muistoja… ”Soita hei se mitä sä viimeks soitit…ööö…mikä se oli?”.. Nykyään ei ole uskallusta tehdä levyä tällä tyylillä ku pitäis djentata joka paikas axeäffäxällä… Silvennoinen varmaan kuuntelee tätä lentäes. Jo pelkästään aitoudesta 8/10.

Tasting-rating: 8,1/10

7/10. – AC/DC – BEATING AROUND THE BUSH (Highway to Hell – 1979)

”Sitten pysytään samalla vuosikymmenellä ja otetaan vähän lisää sähköä peleihin. Biisi, jonka riffi on kuulemma pikkuisen lainailtu Fleetwood Macin biisistä ”Oh Well”.”

https://www.youtube.com/watch?v=X2CRtdrIMQE

AC/DC – Beating Around The Bush

T: Eihän se meininkibiisi paljoa tarvi. Kyllä Youngin veljekset on ollu aika kartalla pitkän aikaa. Bon Scott ei tämän jälkeen elänytkään kuin vuoden. Tykkään itse jopa enemmän Scottista kun nykyisestä

S: Toki toki. Joo kyllä Scotti ihan kovis on ollut vetämään. Bändi on ainainen inhokki. Keskinkertasta rokkia, uniikki laulusoundi ei pelasta. En muista tosta äskeisestä mitään, joku puska se oli. Eihän tässä rokkina oo oikein mitään. Ehkä tuon levyn kuitenkin kuunnella voisi. Kyllä minä tämän sillä tavalla ymmärrän, mutta ei tätä musafiilistelyn kautta voi kuunnella. 3/10.

T: Tämä ei ole jumalauta mitenkään keskinkertaista!!! Neljä Ruusua on keskinkertaista rokkia. ei ole levynä kuitenkaan paras AC/DC. 9/10.

E: Huvittavaa rääkymistä… Soitto on kyllä tiukkaa, mutta meikäläisen makuun riittäisi tempoa puolet vähemmän. Napakasta soitosta ja komppikitaran soundista 4/10.

P: Junnut ei vaan tajua. Kun ollaan perusasioiden äärellä niin analysointi turhaa. Yleensä tällöin vaan muistellaan. Kuten sanoin, ei tämä analysointimusaa ole. 9/10.

A: Kyllähän pojat vetää aika helkkarin hyvin. Eikä tuohon tosiaan ihmeitä tarvita. Kitaroiden soundi ja soitto miellyttävät kyllä joka kuulemalla. Eihän tämä ihan kovinta AC/DC:tä ole, mutta hyvää kamaa. 8/10.

J: Joo, Scott on loistava, hiljaiseks vetää. Juurimusiikkia. ”Rummut normaalisti”. Tinnitusmusaa. Perus 8/10.

Tasting-rating: 6,8/10

6/10. – AC/DC – LET ME PUT MY LOVE INTO YOU (Back in Black – 1980)

”Otetaan toinen perään. Back in Blackilta A-puolen päättävä raita. Löytyy myös Filthy Fifteen-listalta.”

https://www.youtube.com/watch?v=odqZAGNvxhI

AC/DC – Let Me Put My Love Into You

T: Vähän erilaista AC/DC:tä. Tässä on jopa vähän Kissiä kertosäkeessä. Tämä on varmasti enemmän live-bändi kuin levyltä. Tai sellaisessa nousuhuppelissa ja avoauton takapenkillä. Voi olla että DX-Corollakin kävis. 9/10

S: Onhan tässä sellaisia kasikytluvun katkuja jo huomattavissa. Tasanen basson kulku. Tässä on sellasta Cutting Crewta kyllä vähän liikaa. Laulu kyllä toimii edelleen. 3/10. Oliko tää vähän sellanen naisväen lämmittelyyn tarkotettu puolinopee?

T:a Vai sellanen Hells Bellsin tempolle tehty toinen riffi?

J: Ai miesstrippareille suunnattua… Taitaapi olla juuri sitä. Nyt ei vaan tätä iltaa lämmittäny täällä. Keskitempo ja kitarariffilläkään ei juhlittu… Ikävästi ja valitellen. Mulla jää tämä sävellys 2/10.

E: Tässä oli jo ideaa. Tästä olisi jännä kuulla joku vähemmän räminäversio, tyyliin 80-luvun Toto-soundilla… Jos olisivat vähän tiputtaneet rähinää, niin voisi olla vaikka kasin arvoinen biisi. 7/10.

P: Tää on sitä aikaa kun nimellä ei vielä saanut seuraa. Kuitenkin kun perusasioissa ollaan niin 6/10.

A: Enemmän mollihenkisyyttä kuin monesti näillä. Yritin miettiä koko biisin ajan, että mistä tuo riffi muistuttaa mutten keksinyt. Back in Blackin kovat biisit ovat kyllä kovia. Edellinen oli piirun parempi. 7,9/10.

S: oikeestaan toi kertsi on kaikista heikoin tässä biisissä

T: Niin onkin. Se on liian Kiss.

Tasting-rating: 5,8/10

5/10. A-HA – TAKE ON ME (High & Low – 1985)

”1981 keksivät norskit kohtuullisen kuolemattoman riffinpätkän. Eivät kuitenkaan uskaltaneet sitä levylle laittaa ennen vuotta 1985, tähän oli syynä myös se, ettei heillä ollut levytyssopimusta ennen kuin löysivät Harketin laulamaan kappaleen. Laajahko viiden oktaavin ääniala (tässä biisissä ”vain” 2,5) teki sen, mitä piti. Warner kirjoitti levytyssopimuksen. Sitten ilmestyi Hunting High & Low. Biisi on ollut ykkönen ympäri maalimaa ja video on valittu 80-luvun parhaaksi ja ties mitä. Tytydytytty-tyttyty-tytydyty.”

https://www.youtube.com/watch?v=djV11Xbc914

A-Ha – Take On Me

E: Nyt kyllä vähän harmittaa kun en kasannut saliin PA:ta tätä sessiota varten… Kasaripopin malliesimerkki, ei puutu kuin chorus-kitara. Eiköhän tämä ansaitse jo 9/10.

S: Klassikko. tässä on kasassa kasarimusan parhaat puolet. Laulusuoritus on täydellinen. Kertosäe on tollanen multi-layered, että sen jaksaa edelleen kuunnella. Ja noi tilulilut tuolla taustalla, hihhei. Tästä muuten saa tosi kovan coverin moneen eri genreen. Laulun rytmitys on kyllä todella nerokas. 9/10.

T: Niitä on tosiaan neljä vuotta hiottu noita taustoja . Hittimittarissa tuli tämä, ja manasin kun meillä ei ollut vielä videoita. Ne tuli vasta -88. Kaverilla katottiin tätä vuonna -87. Harket on muuten edelleen melkonen laulaja. 9/10.

A: Liki täydellinen pop-biisi. Kyllä tämä on siellä ykköskategoriassa. Eikä ole toista samanmoista.

J:  Mitähän sitä sanois. Vaikeaa kun on joskus aikasemminkin kuultu tämä. Kovasti on A-Han sävellykset hyviä. En tosin varsin tarkasti ole tuotantoon tutustunut. A-Han Bond biisi on aina vaan yksi top50 joukossa. Mun makuun hiukan nöösipoikainen ääni. 8/10 tälle.

T: Niillä perhana on tosiaan se Bond-biisikin!

A: Living Daylights. Mahtava sekin. Tälle pitää antaa yli ysi, pitää harkita hetki, että paljonko yli uskaltaa antaa… Tätä pitää verrata nyt kaikkiin maailman parhaisiin biiseihin hetki. Koska ensimmäisenä tuli mieleen antaa 9,6/10 niin annan sen. Onhan tämä mahtava.

P: No legenda on legenda. Se, että joku vetää viittäskaalaa ei kerro vielä mitään. Se, että tämä on aikansa kovin biisi ei kerro vielä mitään. Onhan merisääkin legenda. Ihan ok rallatus. Vanhat legendat ansaitsee ainakin sen 7/10.

Tasting-rating: 8,6/10

4/10. THE ALLMAN BROTHERS BAND – YOU DON’T LOVE ME (Live at Fillmore East, 1971)

”Sitten onkin sellainen yöleiväntekobiisi. Ei sanota tästä sen kummempia.”

https://www.youtube.com/watch?v=0wsUNMSiIII

The Allman Brothers Band – You Don’t Love Me

A: ”The shows were typical performances for the band, and regarded as slightly above average by drummer Jai Johanny Johanson”. On siellä voinut jossain välissä olla meininkiäkin… Tässä on sitä 70-lukua, mistä minä tykkään. Parempi soundi Duanella kuin siinä edellisessä, en ole ennen tajunnutkaan että se on oikeasti noin kova kitaristi…

T: Pitkäntynkä, mutta helposti jaksais kuunnella aika kauan. Duane on aika kova improvisoimaan. Jotenkin 25-vuotiaana heräsin tuohon blues rockiin. tykkään itsekin soittaa samaa pitkään. Toistoa ja junnausta, niin menee sopivaan transsiin. Juoksijan mieli on sellainen. On tuo liian pitkä, sen minäkin myönnän, mutta se perusriffi on onnistunut. Miettikää kuinka kauan se Gregg vetää Hammondilla samaa sointua. Jonkun 9 minuuttia. Ilmankos sitä alkaakin vetää huumeita… 9/10.

E: Meinasin nukahtaa 10 minuutin paikkeilla… Noista aineksista saisi ihan mukavan 4-minuuttisen biisin. Riffi oli toimiva, kokonaisuus levällään. 6/10 minulta.

S: Tässä olisi vähän niinku pitänyt olla itse paikalla, niin olis ehkä päässy mukaan siihen fiilikseen. Ilmeitä ja muita kun ei näe, niin hankalaa päästä tunnelmaan. Loppu oli ihan mukava, vähän kuin joku kansallislaulu. Toi riffi on kyllä hyvä. Tätä on varmaan mukava soittaa. 4/10.

J: Alku loistava. Ekat 6min, mutta sitten ei taidettu enää koskaan palata siihen. Meni improksi niin kovin. Syvästi olisin toivonut, että olisivat päässeet jossain vaiheessa siihen riffiin, mistä lähdettiin. Mutta voi olla että sekin oli improa… Tämähän on siis blues jamien päätöskappale ehdottomasti. Kovasti Jazz-vaikutteita tässä biisissä myös. Kuulen kovasti Timo Lassyn ryhmineen vetävän tätä biisiä. 6/10.

T: Tämän lyriikat ovat minusta mahtavat: ”jos jätät mut, niin kerron äidille”. Minä join tuossa Laphroaigin Quarter Caskia.

A: Itse lueskelin tarinoita tuosta Fillmore Eastin stopista ja kuuntelin tätä antaumuksella, tuli jonkinasteisia fiboja. Parempi kuin se edellinen Allman Brothers. Semmoinen 8,4/10.

P: Tätä se vissiin tarkoittaa kun päihderiippuvuus menee ”tajuntaan”…  Ei tätä ilman kaljaa jaksais kuunnella loppuun… Tänään se tosin meni. Tuli sellanen fiilis, että ”tulkaa kaikki kattoo mua, ku mä soitan!” Riffistä 6/10.

Tasting-rating: 6,6/10

3/10. ALICE IN CHAINS – THEM BONES (Dirt -1992)

”Grungen kulta-aikaan Cantrell soitteli ja keksi tämän riffin vahingossa. Siihen aikaan (yllättäen) oli kuolema mielessä ja sanat käsittelevät siis kuolevaisuutta. Videon ohjasi sama heppu kuin esimerkiksi Nick Caven Where the Wild Roses Growsin.”

https://www.youtube.com/watch?v=zTuD8k3JvxQ

Alice in Chains – Them Bones

S: Tämä riffi on periaatteessa ihan paska. Mutta täytyy arvostaa sitä, että ne on kuullut tässä jotain. Ja minäkin olen alkanut kuulemaan tässä jotain.

T: Grungen kuuluikin olla rumaa. Cantrell on tähän genreen kyllä mies paikallaan. Soittaa, laulaa, säveltää. Mutta onhan tuossa Stayleyssa ollut jonkinmoista vaarallista karismaa… RIP hälle.

A: Viime aikoina on alkanut pikkuhiljaa aueta nämä grunge-jutut. Tässä on nimenomaan ”jotain”, joka itseä on nyt alkanut vähän kiehtoakin. Soolosoundi oli töhnää. Olisko tälle semmoinen 5/10.

P: Soolo oli muutenkin aika kehno. AIC on loppupeleissä simppeli bändi soitannoltaan, mutta stemmathan tässä sen jutun tekee. Legenda on legenda, vähän ku A-Ha. Toiset vaan kestää aikaa paremmin. 9/10.

S: Ajatuksena tuo huuto ja typerä riffi on itse asiassa varsin jepa. Ja se on se juttu, että ei ole mitään väliä kuinka musiikin tekee, kunhan se jollain tavalla puhuttelee. Soittotaito ja muut on lopulta ihan yhdentekeviä. Välillä tässä rassaa toi koko ajan nariseva stemma, mutta se on heidän juttunsa. 6/10.

E: Nyt oli kyllä niin mitäänsanomatonta että vaikea sanoa mitään. Ei nappaa oikein mikään. Turha, 2/10.

T: En minäkään tätä täysin ymmärtänyt silloin, kun se oli in. Se tavallaan ärsytti sen verran, että sitä piti kuunnella. Kyllä AIC:n unplugged-keikka MTV:llä on muuten aikamoinen. Riittävän lyhyt, ei siitä riffistä ehkä pidempään olisi ollutkaan. 9/10.

J: Kyllä vaan kuulostaa vahingossa keksityltä sävellykseltä. Ei ole grunge aueennut… vieläkään. Kivahan tuota taitaa olla soittaa. Uskon että tuolla bändillä on loistavampiakin riffejä. Tämä olis ollu 1/10 jos ei olisi taustalaulua. Eli 2/10.

T: On kyllä, mutta tuo 1001 levyä-kirja ei ole minusta maailman parhaiten koostettu. Mutta onhan se jonkun lista.

Tasting-rating: 5,5/10

2/10. AEROSMITH – JANIE’S GOT A GUN (Pump – 1989)

”Steven Tyler keksi melodian, muttei sanoja. Sitten hän näki koskettavan hyväksikäyttötapauksen uutisoinnin lehdessä ja teki tämän biisin jonkinlaiseksi vastalauseeksi tai osanotoksi sen kohdanneille. Pump-levyn toiseen sinkkuun videon ohjaili kevyesti David Fincher (se7en, Zodiac, The Girl with the Dragon Tattoo…).”

https://www.youtube.com/watch?v=RqQn2ADZE1A

Aerosmith – Janie’s Got a Gun

T: Tämäkin on ollut aikamoinen rokkibändi. Tyler on uskottava laulaja.

S: Joo, vaikka nykyään aikamoinen jenkkimoukka onkin, niin kyllä se rocklaulajana toimii. Olen aina tykännyt Aerosmithistä sen suhteen, että nämä sinkutkin on jätetty tuotannoltaan aika mielenkiintosiksi.

P: En ole aikasemmin edes miettinyt tämän biisin olevan näin kova. Tunnelmaltaan tässä soitetaan ikäänkuin aikaa takaisin päin (fade-kitarat ja soolo, seka laulun huudot), mutta silti kerrotaan tarinaa eteenpäin. Nerokas kuminvenytysbiisi. 9/10.

A: Tässä kuuluu tuottajankin (Bruce Fairbairn) kädenjälki jonkun verran. Oli silloin Bon Jovin Slippery When Wetin ja New Jerseyn ja sittemmin AC/DC:n Razors Edgen takana esimerkiksi. Kova ralli. Yksi Aerosmithin kovimpia. Soundipolitiikka vähän hiertää, esimerkiksi ne jouset olisi voinut heivata kokonaan pois.

E: Mitenhän tuohon virvelisoundiin on päädytty? Joku viskannut haarukan tiskipöydälle ja pojat olleet että hei, TUO pitää äänittää… Oli vähän sekametelisoppaa tuo sovitus.

T: Kitarasoolo on vähän kummallinen.

S: Tykkäsin siitä soolosta ja sen soundista.

A: Se soolo oli yllättävä. Pojat on tietysti vetäneet niitä perussooloja niin paljon, että ovat arvelleet poiketa? Mutta hymyilytti koko biisin ajan ja jalka polki tahtia aina kun komppi tuli mukaan. Mahtava se komppiin lähdön hetki.

P: Pidin soolosta. Hyvin erilainen, ihan kuin soittaisi takaperin.

J: Kuka sovittaa viulut tämmöiseen melodiseen rokkiin? Ja se banjon oloinenkin hämärästi soi… Eli sovitus hyvinkin kokeileva. Ehkä kuitenkin positiiviseen suuntaan.

T: En tosiaan älynnyt noita viuluja ollenkaan, mutta hyvä pointti.

S: Hyvin toimi se Steven kiekatus siinä. Muuten niin, vanhat miehet, onko tämä biisi ollut Suomessa mikään kovin suuri hitti koskaan?

T: Mun mielestä tämä on soinut ehkä lähinnä nyt Radio Rockilla. Ehkä hitaana diskossa joskus -93. Ehkä. Ne hitaat oli silloin tuollaisia.

S: Näin arvelinkin. Tässä on paljon kyllä jo 90-lukua, jouset yms. Vähän niinku Pumpkinsit yms. Ilman Tyleria ei kyllä pääsisi tälle tasolle. 8/10.

J: Jotenkin kuitenkin jäin kaipaamaan tätä sävellystä AC/DC-sovituksella. Saattais tulla ”törötöröä” lisää, Remua lainatakseni. Kuuluu myös sarjaa, joka täytyy laittaa uudelleen soimaan. Saa vähän tarkistelua kantaansa kun tuolla tapahtuu niin paljon taustalla… Kitarasoolo kuulostaa siltä niin kuin kitaristi olisi turhautunut, kun ei mikään kelpaa, mitä on tuottajalle tarjonnut. Pistelee ihan omasta elämästä sitten ihmesoundilla. Loistava soolo. Laitetaan kaikkien taidoille 9/10.

T: En ole ennen tajunnutkaan näitä sanoja. Tässähän on aika raaka aihe, vaikka välillä mennään duurissakin. Video on samaan tapaan huvittava kuin Indiana Jones-elokuvat. Vaikka sekin on tavallaan raaka. C-osa on hyvä. Joku aika sitten, kun oikein keskityin, niin totesin tämän todella kovaksi. Ennen se on ollut vaan sellainen hyvä. 9/10.

A: Hyvin on teksti ja musiikki ristiriidassa niin kuin T tuossa toteaa.

Tasting-rating: 7,3/10

1./10. – AEROSMITH – WALK THIS WAY (Toys in the Attic – 1975)

”1974 kitaristi Perry toivoi rumpaliltaan jonkinlaista “funk-tyylistä” beatia. Siihen mies keksi riffin päälle ja sanatkin tehtiin suunnilleen lennosta. Sen verran rokkaava biisistä tuli, jotta monet ovat sitä coveroineet. Kuuluisimpana tietysti Run-DMC.”

https://www.youtube.com/watch?v=av2dUXjarX4

Aerosmith – Walk This Way

S: Voeha helevettiläene. Tästä en oo ikinä tykännyt, mutta ymmärrän tämän suosion. En olisi uskonut tämän olevan ykkönen vaikka sitä veikkasinkin.

T: Tämä on sellainen biisi, joka huojuu pitkin Miami Beachia.

P: Tämä on jo legenda hymiöllä. Näen niin J:n soittavan ja jammailevan tämän tahtiin. Tässä on kaikki kohdillaan, mutta vuodelta -75… Jessus kun ovat nykyaikasia. Ehkä se vivahde tulee siitä kun Taylor on kuiteskin ajaton monnisuu. 9/10.

T: Monnisuu. =) Rakastan tuota pellinkuvun kilistelyä.

E: Aika Beatles-meininki kaikessa koomisuudessaan.

A: On riffejä ja sitten on Riffejä ja keulakuvia ja Keulakuvia. Tuokin kitarakuvio on yllättävän hankala soittaa noin tiukasti… Tässä menee edelleen täysin ohi, että mistä lauletaan paitsi. Olkoonkin, että varmaan jonkun verran on otettu kiihdyttäviä aineita. 9 / 10.

T: Siinä ei lauletakaan kuin tuon biisin tekemisestä: ”play this way”. ja Tyler oli kuullut ”walk this way” tms. ihan se on tajunnanvirtaa se sanoitus. Oletteko koskaan kuunnellut tämän biisin bassoja?

P: Minä vain visualisoin J:n soittamaan sitä bassoa.

T: Niin minäkin voin visualisoida. Se on nimittäin kokotiukasti vedetty.

A: Koko juttu on.

J: Lyö tyhjää. Äskeinen oli kivempi sävellys. Kyllä taisin tämän skipata kun c-kasetilta näitä pyöritin aikoinaan. Plektrabasso kunniaan, niin 6/10 tuli tuosta.

T: Tämähän ei oikein ole sävellys. Tämä on tällainen ralli. Glam rockia 10 vuotta etuajassa. 9/10.

S: Tämä on vähän siinä vitsin rajamailla. Eli siis 5/10.

E: Menisi ihan täydestä jonkun sketsi-shown parodiana. 5/10.

Tasting-rating: 7,2/10


RAADIN TOP-LISTA

1. A-ha – Take On Me 8,6
2. The Allman Brothers Band – Stormy Monday 8,1
3. Aerosmith – Janie’s Got a Gun 7,3
4. Aerosmith – Walk This Way 7,2
5. Air – Empty House 6,9
6. AC/DC – Beating Around the Bush 6,8
7. The Allman Brothers Band – You Don’t Love Me 6,6
8. AC/DC – Let Me Put My Love Into You 5,8
9. Alice In Chains – Them Bones 5,5
10. Barry Adamson – Swinging Detective 5,0