Viikon biisi (6/2018): Dire Straits – Sultans of Swing (1978)

Dire Straitsin, bändin nimeä kantanut, debyyttilevy julkaistiin 40 vuotta sitten. Sultans of Swing sementoi välittömästi asemansa kitararock-musiikin aatelistossa. Mark Knopflerin säveltämä ja sanoittama laulu sai alkunsa, kun Knopfler oli todistamassa pienen jazz-yhtyeen konserttia. Vaatimattomasta yleisömäärästä ja meiningistä huolimatta bändi oli esitellyt itsensä ”swingin sulttaaneiksi”. Knopfler viehtyi kontrastista keikkakokemuksen ja bändin esittelyn välillä.

Dire Straitsista kehittyi myöhemmin 1980- ja 90-luvuilla soundipolitiikan kärkinimiä kansainvälisessä rock-musiikissa. Vuonna 1978 yhtye kuitenkin soitti vielä vaatimattomammalla laitteistolla ja äänitti pienemmissä studioissa. ”Sultans of Swingin” levylle saakka päätynyt versio taltioitiin Lontoon Basing Street-studiolla helmikuussa 1978. Sittemmin biisi kuultiin toki jokaisella bändin (ja sittemmin myös herra Knopflerin soolo-) keikoista ja jyhkeämmin soundein, mutta tärkeä osa alkuperäisen ”Sultansin” viehätystä on sen kuiva soundi. Se nimittäin soi kuten tarinansa pääosassa oleva bändikin: köyhästi, mutta taitavasti.

”Sultans of Swingin” sovitus on kuin ajankuva tuon hetkisestä Dire Straitsista keikalla: Knopflerin veljeksistä Mark laulussa ja kitarassa sekä veli David toisessa kitarassa, John Illsley tunnistettavasti bassossa sekä Pick Withers rummuissa. Withersin rumputyö tuo soitantoon sopivan ripauksen tekstin kontekstiin kuuluvaa jatsia. Davidin tarkka kitara- ja Illsleyn vastaava bassotyöskentely tarjoavat pohjan, josta ponnistaa tietenkin Markin ikonimainen johtava kitarointi.

Mark on todennut jälkikäteen haastatteluissa että monet ”Sultansin” kitarakuvioista ovat äänitystilanteessa improvisoituja. Sittemmin niistä on tullut kiinteä osa sävellystä ja tapaa, jolla kappale ”kuuluu” esittää. Keikkaversioissa, erityisesti Dire Straitsin loppuaikoina, sovitus kuitenkin venyi reilusti toiselle kymmenelle minuutille ja tarjoili pitkän loppusoiton jossa yhtye pääsi irroittelemaan isommin. Tuolloinkin kuitenkin esimerkiksi alkusoitto ja levyversiossa kuultavat kitarasoolopätkät olivat vahvasti mukana.

Tätä kappaletta pohtiessa etualalla on usein instrumentaatio sanoituksen jäädessä kauemmas valokeilasta. Ilman tekstin kohtauksia kuitenkaan ei itselleni soittokaan olisi niin jäsenneltyä. Heti ensimmäiset rivit asettavat kuulijan sateisille, iltaan kääntyville englantilaisille kaduille. Myöhemmin kun mainitaan tarkistamaan ”guitar George” esittelemässä sointuja, niin ne todella kuullaan. Kuten sanottua, niin biisi soi kuten tarinansakin.

SULTANS OF SWING

You get a shiver in the dark
It’s raining in the park but meantime
South of the river you stop and you hold everything
A band is blowing Dixie double four time
You feel alright when yoy hear that music ring

Well, now you step inside but you don’t see tuo many faces
Coming in and out of the rain you hear the jazz go down
Competition in other places
Oh, but the horns, they’re blowing that sound
Way on down south, way on down south London town

You check out guitar, George
He knows all the chords
Mind it’s strictly rhythm
He doesn’t wanna make it cry or sing
Left-handed old guitar is all he can afford
When he gets up under the lights to play his thing

And Harry doesn’t mind if he doesn’t make the scene
He’s got a daytime job, he’s doing alright
He can play the honky tonk like anything
Saving it up for Friday night
With the Sultans
With the Sultans of Swing

And a crowd of young boys, they’re fooling around in the corner
Drunk and dressed in their best brown baggies and their platform soles
They don’t give a damn about any trumpet-playing band
It ain’t what they call ”Rock ’n’ Roll”
And the Sultans
Yeah, the Sultans, they play Creole, Creole

And then the man, he steps right up to the microphone
And says at last just as the time bell rings
”Goodnight, now it’s time to go home.”
Then he makes it fast with one more thing
”We are the Sultans
We are the Sultans of Swing”

Bruce Springsteen – TOP56-songs: 28 – Darkness on the Edge of Town

Albumilta Darkness on the Edge of Town (1978).

Vuoden 1978 albumin nimikkoraita Darkness on the Edge of Town myös päättää levynsä. Koko albumi nimikkobiisinsä tavoin on aiempaa kypsempää ja arjenharmaampaa Springsteeniä: tavallisia ihmisiä, joilla on menneisyytensä haamut kannettavanaan. Painolasti on raskas ja joskus ihmetyttää miksi toisilla vielä toisiakin enemmän.

“Darkness” on paljaaksi riisuttu kappale ja albumi. Tässä biisissä musiikki on yksinkertaista ja tekstissä kuvatut tapahtumat arkisia mutta voimakkaita. Jokaisella on takanaan tehdyt teot ja salaisuudet, menneet demonit, jotka täytyy käsitellä. Näitä teemoja karu, edeltävän Born to Runin liki majesteetillisista koristeista riisuttu musiikki tukee hienosti.

Elettyyn elämään (ja itseasiassa aiemmin levyllä kuultavaan Racing in the Streetiin) viitataan heti ensimmäisessä säkeistössä. Kaduilla on ajeltu ja ajellaan edelleen, toisia se kiinnostaa, toisia ei. Nyt nainen on mennyt, mutta päähahmomme ei tavalliseen tapaan nöyrry muistelemaan hänen peräänsä vaan bändin vyöryessä sisään toteaa uhmakkaasti tietävänsä missä mennään.

They’re still racing out at the Trestles
But that blood it never burned in her veins
Now I hear she’s got a house up in Fairview
And a style she’s trying to maintain
Well if she wants to see me
You can tell her that I’m easily found
Tell her there’s a spot out ‘neath Abram’s Bridge
And tell her there’s a darkness on the edge of town

Tekstissä on myös tietyllä tapaa psykologista vivahdetta. Salaisuuksia ei uskalleta kohdata vaan eletään läpi elämän piilotellen niitä kunnes jonain päivänä niille antaudutaan tai ne selätetään. Säkeistön lopussa annetaan myös pieni kuvaus siitä, millainen on paikkana “darkness on the edge of town”.

Everybody’s got a secret Sonny
Something that they just can’t face
Some folks spend their whole lives trying to keep it
They carry it with them every step that they take
Till some day they just cut it loose
Cut it loose or let it drag ’em down
Where no one asks any questions
Or looks too long in your face
In the darkness on the edge of town

Tätä seuraava , kolmatta ja viimeistä säkeistöä edeltävä kitaran ja pianon johtama välike on E Street Bandin sointia klassisimmillaan. Viimeisessä säkeistössä tunnelma on entistä lohduttomampi, kunnes voima nousee vielä jälkimmäisellä puoliskolla. Kertojamme on saanut iskunsa menetettyään rahansa ja vaimonsa, mutta jokin sisällä palaa edelleen. “Tonight I’ll be on that hill’ cause I can’t stop / I’ll be on that hill with everything I got”.

Some folks are born into a good life
Other folks get it anyway anyhow
I lost my money and I lost my wife
Them things don’t seem to matter much to me now
Tonight I’ll be on that hill ’cause I can’t stop
I’ll be on that hill with everything I got
Lives on the line where dreams are found and lost
I’ll be there on time and I’ll pay the cost
For wanting things that can only be found
In the darkness on the edge of town

Darkness on the Edge of Town asettuu vielä paremmin kontekstiinsa, kun kuuntelee koko ympäröivän albumin. Levyn kappaleet ja niiden sisältämät ihmiskohtalot saavat erilaisen sävyn, kun kuulee mihin ratkaisuun kertojamme biisin (ja koko levyn) viimeisessä säkeistössä päätyy.

Tämä biisi ei ole ollut viime vuosikymmeninä enää vakionumero E Street Band-keikoilla, mutta fanien arvostus ei ole hälventynyt minnekään. Kappaleen sanoman voima iskee, kun se esitetään sopivan harvoin. Bruce yhtyeineen julkaisi Darkness-sessioista vuonna 2010 boksin, jonka yksi levy koostui New Jerseyn Paramount-teatterissa taltioidusta sessiosta, jossa porukka soitti koko albumin tyhjälle teatterille kuvastaen sen luonnetta keskusteluista, joita hahmot käyvät itsensä kanssa päänsä sisällä. Eli nämä laulut eivät edes kaipaa yleisöä.

Bruce Springsteen – TOP56-songs: 30 – Ain’t Good Enough for You

Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain’t Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it’s true / ain’t good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain’t Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain’t Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it’s true / ain’t good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain’t Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain’t Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it’s true / ain’t good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain’t Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain’t Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it’s true / ain’t good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain’t Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain’t Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it’s true / ain’t good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain’t Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain’t Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it’s true / ain’t good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain’t Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain’t Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it’s true / ain’t good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain’t Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain’t Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it’s true / ain’t good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain’t Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain’t Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it’s true / ain’t good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain’t Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain’t Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it’s true / ain’t good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain’t Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain’t Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it’s true / ain’t good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain’t Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain’t Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it’s true / ain’t good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain’t Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain’t Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it’s true / ain’t good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain’t Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

https://www.youtube.com/watch?v=M6MZjHZXRl0Albumilta The Promise (2010).

Kuten aiemmissa The Promise-levyltä listalle päätyneissä biiseissä on tullut todettua, koostuu kyseisen albumin materiaali alunperin Darkness on the Edge of Townilta ylijääneistä biiseistä 70-luvun lopulta. Siltä löytyy paljon keskitempoisia perus-beat-lauluja, joissa testaillaan varsinaiselle levylle päätyneitä sävellys- ja sanoitusideoita, mutta Ain’t Good Enough for You iski heti ensikuulemalta erityisyydellään: kyseessä on yksinkertaista pop-rockia liki naiivin tarinan mukana.

On aika selkeästi ymmärrettävissä miksi tämä laulu ei lopulliselle Darkness-levylle päätynyt: kyseisen albumin tematiikkaan ei tällainen kevyt pop-pala olisi sopinut ollenkaan. Itse asiassa muuallakaan tuotannossaan Springsteen ei ole kovinkaan usein tehnyt näin puhdasta viihdykettä: tekstin tai musiikin puolesta ei mennä hankalimman kautta. E-kadun bändin soinnin kuitenkin tunnistaa heti ensi-iskuista: erityisesti Dan Federicin urku- sekä Roy Bittanin piano muistuttavat orkesterin touchista noina aikoina.

Lyriikat ovat siis poppia: tyttöystävä jättää ja sankarimme ihmettelee miksi. Sanaleikittelyä on Brucen mittakaavalle jopa hieman tavallista enemmän: “you criticize about me endlessly / logic defies how you get stuck with me”. Tätä kuunnellessaan voi kuvitella itsensä New Jerseyn klubeille lauantai-illan juhliin, joissa meininki rokkaa. B-osan viimeinen rivi on itseasiassa aika synkkä toteamus muuten kepeässä äänimaisemassa: “no matter what I do, girl you know it’s true / ain’t good enough for you”.

The Promise-levyn julkaisun aikoihin loppuvuodesta 2010 oma Bruce-fanitukseni eli ensimmäistä huippukauttaan. Ain’t Good Enough for You hyppäsi siltä levyltä esille ensimmäiseltä kierrokselta. Livenä tämä napsahti kohdalle Turun kakkoskeikalla versiona, jossa kiertueelle mukaan värvätty E Street Horns kuorrutti intro- ja välisoiton riffin makeasti Brucen näyttäessä keulamiehen ja kapellimestarin taitojaan. Yksi niiden keikkojen kohokohdista!

Laitetaankin tästä esille live-versiointi New Jerseyn Carousel Housessa joulukuussa 2010. Clarence Clemonsin viimeiseksi esiintymiseksi E Street Bandin kanssa jääneessä taltioinnissa näkyy orkesterin ja Brucen viihdyttäjäpuoli: tuolloin jo seitsemännelle kymmenelle ehtinyt Springsteen ottaa yleisön haltuun, kiipeilee pianon päällä ja saa porukan pitämään hauskaa.

Bruce Springsteen – TOP56-songs: 50 – Save My Love

From the album The Promise (2010).

”This was a song about the radio… Back in the day when the only thing you had that kept you alive was your little radio under the pillow late at night. And you know somewhere… someplace… somehow… the one you loved was listening to the same song at the same time on the same station. And somehow… the world didn’t feel quite as mortally… And that’s our job here tonight.” –before Save my Love, Berlin, 30.5.2012.

Save My Love begets originally from Darkness on the Edge of Town’s sessions a bit after the mid-1970s. It wasn’t recorded then, however, but it’s turn came three decades later on The Promise. At that time Bruce dug his notebook for an old billet and recorded the whole package in the summer of 2010 with the E Street Band.

A lot of music was created in the Darkness-sessions from which a part of gesture drastically towards 60’s pop music. Save My Love is this department. Bruce has said that he likes to write simple pop songs just for his own pleasure, but those often end up straight to waste basket. This luckily didn’t.

There’s air in the E Street Band’s sound on this one. The piano sound can be recognized anywhere and around it there’s wrapping guitars and good-old glockenspiel. While the song lasts only for two and a half minutes there’s no supernumerary solos, it’s the vocals and lyrics carry the song.

Bruce capsulizes Save My Love great in the before-mentioned speech from Berlin. There’s always something in the air to remind all of us of something or someone. And often there’s also a wish associated that the other party hasn’t forgotten.

Now there’s something coming through the air
That softly reminds me
Tonight I’ll park out on the hill
And wait until they find me

You’re slipping through the ether
A voice is coming through
So keep me in your heart tonight
And I’ll save my love for you

In this song there’s a song soaring from the radio that takes our narrator for a ride. It’s magic: although there’s distance between two people, one song can make those miles go away.

So turn up your radio and darling dial me in close
We’re riding on the airwaves
And we’re traveling coast to coast
Over river and highway
Your voice comes clear and true
Though we’re far apart tonight
I’ll save my love for you

Hold me in your arms and our doubts won’t break us
If we open up our hearts love won’t forsake us
Just let the music take us
And carry us home

”Just let the music take us / and carry us home”. That’s something music can do. For a moment the world doesn’t seem so cruel, like Bruce said in his speech.

In the last verse the song playing on the radio starts to feel almost like a prayer. The feelings following it are pretty powerful (“tearing me apart”) but still it takes to that one person. “So turn up your radio / and I’ll save my love for you”.

The sound of Save My Love is the E Street Band at it’s purest. The song has been played live a couple of times, so let’s hear the earlier-mentioned version from Berlin as well.