Toomion TOP200-biisit: 198. AC/DC – Thunderstruck

”Keskimmäinen jono laulaa ’TI-TI-TI-TI-TI-TI-TI-TI-TI-TI-TA-TI-TI-TI-TA-TI’ ja reunimmaiset jonot huutavat oikeissa kohdissa ’THUNDER’!” Näin sitä edettiin ruokalasta kohti iltalaskentaa noin kultaisina armeija-aikoina.

Hittimittari tai joku vastaava se oli, kun kappaleen ensi kertaa kuulin. Angus Youngin koulupuku, kuolematon liidiriffi ja rumpali Chris Sladen napakat iskut jättimäisiin, ylös nostettuihin lattiatomeihin. Kyllä se heti veti puoleensa.

Malcolm ja Angus sävelsivät kappaleen Anguksen keksimän tiluriffin päälle. Idea kappaleen nimeen on urbaanilegendan mukaan tullut lentokoneeseen iskeneestä salamasta. Tiedä häntä. Vuosi oli 1990 ja Thunderstruck toimi The Razors Edge -albumin singlenä sekä avausraitana. Pisteitä nostaa se, että tämän esittää AC/DC. Ei tämä Elton Johnin esittämänä ihan samoihin kerroksiin nousisi. Suomessa tämä oli listaykkönen. Albumikin myi Suomessa platinaa. USA:ssa se oli listakakkonen ja britessä neljäs.

Lyriikat sisältävät kaikki tällaiseen rokkiin tarvittavan: naiset, matkat ja sääilmiö. Kivaa on ja meininkiä. Brian Johnson kun laulaa ”I was caught
in the middle of a railroad track”, niin sen pitää riittää. Ja se riittää.

Autolla äijäporukan viikonlopun viettoon ajellen, kesäilta kuumimmillaan, olut kylmimmillään, velat muuttuu saataviksi jne. Kyllä te tiedätte.

https://www.youtube.com/watch?v=v2AC41dglnM

<br>

https://open.spotify.com/track/57bgtoPSgt236HzfBOd8kj?si=MgJuhh4BSYqOK6tqqYXq3w

Bruce Springsteen – TOP56-songs: 40 – Sad Eyes

Albumilta Tracks (1998).

Sad Eyes on alkujaan Human Touch-levyn satoa 1990-luvun alusta. Bruce hoitaa laulamisen ja kitarat, taustabändissä vaikuttavat Randy Jackson (basso), David Sancious (koskettimet), Michael Fisher (perkussiot) sekä Jeff Porcaro (rummut). Kyseessä on lempeä rakkauslaulu, joka olisi Human Touchille päästessään ollut ehdoton kohennus albumin materiaaliin.

90-luvun alun Springsteen-tuotoksia vaivaavat useasti aikansa soundit. Sad Eyes on kuitenkin erilainen, biisinäkin. Sähköinen äänimaisema sopii pehmeään kohtaukseen. Ehkäpä tämä olisi voinut sopia myös Tunnel of Love-albumille paitsi soundiensa, myös teemansa puolesta. Levytetyissä lauluissa on harvinaista, että Bruce nostaa laulusuorituksensa falsettiin, mutta tässä se kuuluu kertosäkeen melodiaan tuoden lauluun lisää henkilökohtaista ulottuvuutta: kuin laulaja näyttäisi herkemmän puolensa, jonka on pitänyt piilossa kaikki nämä vuodet.

Tarina on yksinkertainen. Mies kohtaa naisen, jonka silmistä näkee surullisuuden, muttei uskalla tehdä aloitetta. Kaikkea voi peitellä, mutta katse kertoo totuuden.

Every day here you come walking
I hold my tongue, I don’t do much talking
You say you’re happy and you’re doin’ fine
Well go ahead, baby, I got plenty of time
Sad eyes never lie
Sad eyes never lie

Well for a while I’ve been watching you steady
Ain’t gonna move ’til you’re good and ready
You show up and then you shy away
But I know pretty soon you’ll be walkin’ this way
Sad eyes never lie
Sad eyes never lie

Jos nainen lähtisi kertojan mukaan, niin tulevaisuus olisi turvattu. Menneet eivät paljon paina, mutta huominen pystyttäisiin tarjoamaan ja selättämään hankaluudet.

Baby don’t you know I don’t care
Don’t you know that I’ve been there
Well if something in the air feels a little unkind
Don’t worry darling, it’ll slip your mind

Ehkä tästä ei ikinä tulekaan mitään, ja sekin on hyvä. Katse ja hymy vain vievät mennessään. Lopputulema jää auki, mutta tunnelma jää kummittelemaan kuulijan mieleen.

I know you think you’d never be mine
Well that’s okay, baby, I don’t mind
That shy smile’s sweet, that’s a fact
Go ahead, I don’t mind the act
Here you come all dressed up for a date
Well one more step and it’ll be too late
Blue blue ribbon in your hair
Like you’re so sure I’ll be standing here

Sad Eyes on ihmeellinen laulu. Ei ehkä hittiainesta, mutta henkilökohtaisesti tykkään siitä, miten tämä pääsee iholle. Ensimmäinen muisti- ja kuulokuvakin on mielessä: samana päivänä kun ylioppilaskirjoitukset päättyivät lähdin pyörälenkille, jonka keskivaiheilla Lieksan keskustassa tämä alkoi soida.

Soundikokonaisuus on miellyttävä ja poikkeava muusta Springsteenin tuotannosta, erityisesti rumpusoundi käy tähän mainiosti. Livekavalkaadiin tämä ei ole koskaan kuulunut, mutta kerran Sad Eyes on keikalla kuultu: sooloesityksenä, sähköpianolla säestettynä 23. heinäkuuta 2005 Philips Arenalla, Atlantassa.

https://www.youtube.com/watch?v=cQYHBnSSr3Y

https://www.youtube.com/watch?v=7jxFax6wy-Q