BON JOVI – 7 ILMAN SLIPPERYÄ: Dry County

Albumilta Keep the Faith (1992).

1980-luvun taituttua 90-luvun puolelle Bon Jovi oli ensimmäistä kertaa tauolla. Kahden mega-luokkaista menestystä saavuttaneen albumin ja maailmankiertueen jälkeiset lieveilmiöt olivat paitsi polttaneet jäsenten liekit loppuun, myös vaurioittaneet heidän sisäisiä suhteitaan. Bändin lähtiessä työstämään viidettä albumiaan Jon Bon Jovi otti entistä enemmän vastuuta sukunimeään kantavasta yhtyeestä: manageri vaihtoon, bändin ulkoasu ja ulosanti päivitykseen varttuneempaa maailmaa kohti sekä ylipäätään päätäntävalta tekemisistä itselle.

Jon kävi vuonna 1991, ennen Keep the Faith-levyn sessioita, ajelemassa moottoripyörällään ympäri Yhdysvaltoja. Noilta matkoilta heränneiden ajatusten jälkeen hän palasi kirjoittamaan lauluja, joiden joukkoon lukeutui myös Dry County: albumiltaan jopa kuudentena singlenä julkaistu ja edelleen bändin levytyshistorian pisin laulu. Albumiversio kestää 9 minuuttia ja 52 sekuntia.

Biisi onkin albuminsa materiaalista selkein irtiotto neljän aiemman levyn suurilta osin tietyllä tapaa pintaliitäviin kappaleisiin. ”Dry county” tarkoittaa öljystä kuivaksi pumpattua maata kappaleen kertoessa tarinan siitä, kuinka öljytuotannon hiipuminen vaikuttaa siitä toimeentulonsa saaviin. Biisin Wikipedia-sivulla todetaan, että kyseessä on ”eeppinen balladi, joka sisältää useita nousuja, kliimakseja ja sooloja biisien kuten ”Free Bird”, ”Child in Time”, ”Stairway to Heaven”, ”Telegraph Road”, ”I Want You (She’s So Heavy” ja ”Jungleland” tapaan.”

Kuten kestosta voi päätellä, ottaa ”Dry Countylle” aikansa rakentua. Kuullaan pitkiä säkeistöjä, draamattisia osanvaihtoja ja useita sooloja, joissa myös kosketinsoittimet pääsevät esille. Albumin tuottaneen ja ensi kertaa niissä tehtävissä Bon Joville toimineen Bob Rockin sormenjälki kuuluu erityisesti rumpusoundeissa, joissa voi kuulla kaikuja esim. Metallican Blackista, joka julkaistiin edeltävänä vuonna.

Tekstinä tämä oli ensimmäisiä yhteiskunnallisuutta sivuavia Jovi-kappaleita. Köyhiä ja hankalia aikoja kuvataan synkeästi. Hankala kuvitellakaan, että tämä teos olisi ollut millään aiemmilla yhtyeen levyillä, sillä sisällöstä välittyy myös selvästi tekijöidensä henkinen kasvu. Sanoitus itsessään on Jon Bon Jovin parhaita: tyhjäkäyntiä on vähän ja ideat ruokkivat kuulijan ajatuksia.

Down in dry county
They’re swimming in the sand
Praying for some holy water
To wash the sins from off our hand
Here in dry county
The promise has run dry
Where nobody cries
And no one’s getting out of here alive

Bon Jovi pääsee bändinä soittamaan ”Dry Countyssa” vahvuuksillaan. Jonin vahvuudesta tulkitsijana noihin aikoihin ei tarvinne enää lisätä mitään. Samboran kitara (kuulostaa Stratocasterilta) soi tällä ja seuraavalla levyllä parhaimmillaan ja esimerkiksi vajaan viiden minuutin kohdalla kuultava ensimmäinen sekä minuuttia myöhemmin kuultava toinen soolo ovat esimerkkejä kahdesta toisistaan poikkeavasta mutta silti tunnistettavasta pätkästä. Tuohon jälkimmäiseen sooloon tapahtuva nostatus korottaa myös sekä David Bryanin että Tico Torresin hetkeksi vetämään bändiä.

Monet mieltävät, aivan oikeutetusti radiohittien perusteella, Bon Jovin luultavasti melko yksinkertaiseksi poprock-koneeksi. Varsinkin 1990-luvulla bändi kuitenkin teki myös huomattavasti syvemmille ulapoille ajelehtinutta materiaalia, josta tämä kappale on vahvimpia esimerkkejä. Kestonsa ja nyanssiensa puolesta se voi olla jopa hankala pala jäsentää ensikuunteluilla, mutta auetessaan maalautuu hyvinkin kauniisti, joskin pohjavireeltään harmaan surulliseksi.

https://www.youtube.com/watch?v=8UX-G_JSmio

Bruce Springsteen – TOP56-biisit: 12 – If I Should Fall Behind

Albumilta Lucky Town (1992).

If I Should Fall Behindin kohdalla on pakko sanoa heti alkuun, että musiikilliset ansiot eivät yksin riittäisi lähellekään näin korkeaa sijoitusta. Tähän biisiin taltioituu omalta kohdaltani sellaisia varhais-aikuisuuden muistijälkiä, että en voinut sivuuttaa tätä tällä listalla.

Lucky Town-levy oli ensimmäisiä jotka ostin. Päiväkin on tarkkana mielessä, se oli nimittäin kesäloman ensimmäinen maanantai vuonna 2010 (kalenteri näyttää siis kesäkuun 7. päivää). Tuolloin piipahdettiin velipojan kanssa Joensuussa ja matkaan tarttui kolme Springsteen-levyä. Ostokriteerinä olivat lähinnä kansikuvat sekä se, että saisi kartoitettua tuotannon eri vuosikymmeniä. Ostoksiksi valikoituivat The Wild the Innocent & the Street Shuffle, Born in the U.S.A. sekä Lucky Town. Lieksaa kohti ajellessa aloitettiin BITUSALLA, joka tosin oli entuudestaan tuttu. Joitain kymmeniä kilometrejä ennen määränpäätä soittimeen vaihdettiin Lucky Town, johon näin sain ensikosketukseni. If I Should Fall Behind on tuon levyn neljäs biisi, ja sen ehdimme juuri kuunnella ennen perille pääsemistä. Aika selkeä muisto.

Tuosta päivästä lähti siis se kesä. Sellaisia kesiä kuin juuri 18 vuotta täyttäneelle tulee aika harvoin. Siksi tämä biisi on tällä listalla. Kaikki se taika ja kutkutus uusista mahdollisuuksista tulevat aina mieleen kun tämä biisi soi. Puuhailtiin bänditouhuja, seikkailtiin kaupungilla ja luotiin ihmissuhteita, joista jotkut eivät varmaan hiivu koskaan pois. Hienoa tässä biisin ja kokemusten yhtälössä on se, että Springsteenin tekstin voi ottaa joko parisuhde- tai ystävyysteemaisena. Siitä tässä on kyse. Tosin taisin tajuta sen vasta hieman myöhemmin… Now everyone dreams of a love lasting and true / but you and I know what this world can do.

Springsteenin koottua bändin kokoon reunion-kiertueelle tämä laulu kuultiin usein keikkojen loppupuolella entistä pelkistetympänä ja tunteisiin vetoavampana versiona, jossa ESB:n jäsenet saivat kukin oman soolorivinsä sekä Clarence Clemons saksofonisoolonsa. Tuolloin tekstin tenho ja teema ystävyydestä eivät voi jäädä välittymättä.

We said we’d walk together baby come what may
That come the twilight should we lose our way
If as we’re walkin a hand should slip free
I’ll wait for you
And should I fall behind
Wait for me

We swore we’d travel darlin’ side by side
We’d help each other stay in stride
But each lover’s steps fall so differently
But I’ll wait for you
And if I should fall behind
Wait for me

Now everyone dreams of a love lasting and true
But you and I know what this world can do
So let’s make our steps clear that the other may see
And I’ll wait for you
If I should fall behind
Wait for me

Now there’s a beautiful river in the valley ahead
There ’neath the oak’s bough soon we will be wed
Should we lose each other in the shadow of the evening trees
I’ll wait for you
And should I fall behind
Wait for me
Darlin’ I’ll wait for you
Should I fall behind
Wait for me

https://www.youtube.com/watch?v=P5spsKjK7j4

https://www.youtube.com/watch?v=RmUG1ffgKFw

Bruce Springsteen – TOP56-songs: 37 – I Wish I Were Blind

Albumilta Human Touch (1992).

Kuten aiemmin todettua vuoden 1992 levyillä Springsteeniä ei säestänyt E Street Band vaan joukko sessiomuusikoita vahvistettuna ESB:n pianisti Roy Bittanilla. Poikkeavan bändin sointi eroaa perinteisestä Springsteen-soundista mutta I Wish I Were Blind toimii mahtavasti poiketen liki AOR:ksi. Onpa taustabändin miehityskin aika kova: Bittan (koskettimet), Randy Jackson (basso) ja Jeff Porcaro (rummut). Lisäksi mukana on Righteous Brothers –yhtyeestä tuttu Bobby Hatfield tarjoamassa taustalaulutukea.

Biisi kuulostaa 90-luvun alulta: pehmeät syntetisaattorilinjat ja choruksella värjätyt kitarasoundit soivat. Springsteenin laulusuorituksessakin on 90-luvun levytyksille tyypillinen sointi. Myös tapa, jolla b-osa käynnistyy sävellajin IV-soinnulla (eli tässä tapauksessa C-duurilla) on kuultavissa monissa tuon ajan Brucen biiseissä.

Teksti on tietyllä tapaa hyvin riipaiseva. Ensiriveillä saa vaikutelman, että kertoja olisi vielä mielitiettynsä kanssa yhdessä. Kuin varkain tilanne kääntyykin ympäri: tällä onkin uusi mies ja heidän näkemisensä yhdessä raastaa sydäntä niin että mieluummin olisi sokea.

I love to see the cottonwood blossom
In the early spring
I love to see the message of love
That the bluebird brings
But when I see you walkin’ with him
Down along the strand
I wish I were blind
When I see you with your man

Kakkossäkeistössä asetellaan niin ikään vastakkain mennyttä ja nykyhetkeä: muistellaan kuinka rakkaan tukka hehkui kesäyön valossa ja kuinka tähdet täyttivät yötaivaan. Mutta nyt kun musiikki alkaa soida hän ei tartukaan kertojan käteen vaan lähtee jonkun muun matkaan.

I love to see your hair shining
In the long summer’s light
I love to watch the stars fill the sky
On a summer night
The music plays you take his hand
I watch how you touch him as you start to dance
And I wish I were blind
When I see you with your man

C-osassa todetaan, että joskus kohtalo kuljettaa suuntiin jonne ei välttämättä tahtoisi mennä. Vaikka kuinka rimpuilisi, niin kertojan rakkaus on turhaa. Seuraavat rivit kuvaavat mahtavasti tunnetta, johon aika moni voinee samaistua: ”these eyes that once filled me with your beauty / now fill me with pain”. Eikä se kauneus taida olla tulossa takaisin. Ja vaikka maailmassa on paljon kaikkea kaunista jota ihailla, niin se yksi tekee kipeintä.

We struggle here but all our love’s in vain
And these eyes that once filled me with your beauty
Now fill me with pain
And the light that once entered here
Is banished from me
And this darkness is all baby that my heart sees

And though the world is filled
With the grace and beauty of God’s hand
Oh I wish I were blind
When I see you with your man

I Wish I Were Blind on Brucen 90-luvun tuotannon aatelia ja “The Other Bandin” parhaita näytteitä soinnista, jollaisessa E Street Band ei olisi ehkä ihan omimmillaan. Tuosta johtuen sitä ei ollakaan monesti kuultu E-kadun bändin soittamana. Sen toisen bändin versioimana laulu kuultiin mm. MTV Plugged-show’ssa, ja tuota versiota monet fanit pitävätkin hienoimpana otoksena tästä laulusta.

https://www.youtube.com/watch?v=bRwF1Vhd6EY

https://www.youtube.com/watch?v=rpBRRIBSHY8

Bruce Springsteen – TOP56-biisit: 43 – Lucky Town

Albumilta Lucky Town (1992).

Samannimiseltä vuoden 1992 albumilta siintää Lucky Town. Tunnelma on aika blue tässä laulussa, jossa koti ei ole enää koti. Bruce hoitaa jälleen omin käsin kaikki soittimet paitsi rummut, joita soittaa Gary Mallaber.

Soinnissa on haikeutta ja melankoliaa, soitto on suoraviivaista rockia. Soundit ovat ehtaa 90-luvun alkua: virveli ja soolokitara varsinkin. E-kadun bändi on esittänyt tämänkin pari kertaa ja silloin meininki on erilainen. Tässä versiointi Roomasta heinäkuulta 2013.

Biisi alkaa rumpufillillä ja Brucen tunnistettavalla kitaraintrolla. Tekstin puolella piirit ovat käyneet pieniksi eikä päähenkilöllä ole elämän suunnasta oikein selvyyttä. Silloin hän päättääkin palata takaisin sinne, minne kuuluu.

House got too crowded clothes got too tight
And I don’t know just where I’m going tonight
Out where the sky’s been cleared by a good hard rain
There’s somebody callin’ my secret name

I’m going down to Lucky Town
Going down to Lucky Town
I wanna lose these blues I’ve found
Down in Lucky Town
Down in Lucky Town

Vaikka ulkoisesti on mennyt hyvin, on jokin ollut pielessä koko ajan. On oltu väärässä paikassa oikeaan aikaan. Mutta kohtalo kuljettaa sinne, minne pitääkin. Tässä kohtaa kuviossa käväisee myös perinteinen ihmissuhde.

Had a coat of fine leather and snakeskin boots
But that coat always had a tread hangin’ loose
Well I pulled it one night and to my surprise
It led me right past your house and on over the rise

I’m going down to Lucky Town
Down to Lucky Town
I’m gonna lose these blues I’ve found
Down in Lucky Town
Down in Lucky Town

C-osassa on yksi tämän laulun hienoimmista riveistä: jos välissä tuntui kuin elämä tarjoisi voittoa, mutta kyseessä olikin vain epäonnistuminen yrityksessä huijata. Pitkään on kuljettu kohtalon kävelykeppiin nojaten, mutta nyt lähdetään menemään kevyesti ilman kipua ja ilman keppiä: tämä on vielä omissa käsissä.

I had some victory that was just failure in deceit
Now the joke’s comin’ up through the soles of my feet
I been a long time walking on fortune’s cane
Tonight I’m steppin’ lightly and feelin’ no pain

Viimeisessä säkeistössä nostetaan malja sinulle, minulle ja meille. Elämä kuljettaa ja runtelee mutta jossain vaiheessa saattaa huomata että asioilla on tapana järjestyä vaikka huonostikin menisi. Viimeisellä rivillä on eräänlainen ahaa-elämys.

Well here’s to your good looks baby now here’s to my health
Here’s to the loaded places that we take ourselves
When it comes to luck you make your own
Tonight I got dirt on my hands but I’m building me a new home

Down in Lucky Town
Down in Lucky Town
I’m gonna lose these blues I’ve found
Down in Lucky Town

Mielestäni Bruce turhaan ylenkatsoo vuoden ’92 materiaaliaan. Tämäkin laulu on kelpo yksilö, joka kärsii hieman tuotannon pehmeydestä. Teksti on teemoiltaan linjassa Bruce-klassikoiden kanssa.

Bruce Springsteen – TOP56-biisit: 52 – Better Days

Albumilta Lucky Town (1992).

Vuonna 1988 Springsteen hajoitti E Street Bandin ja näin ollen 90-luvun tuotokset tehtiin eri soittajien kanssa. Vuonna 1992 julkaistujen Human Touch– ja Lucky Town-levyjen sekä niitä seuranneen kiertueen aikana mukana kulkenutta soittajajoukkoa kutsutaan nykyisin useimmiten The Other Bandiksi. Vaikka itsekin lukeudun niihin, joiden mielestä nuo vuoden ’92 albumit ovat pieni harha-askel, on niilläkin useita hienoja hetkiä.

Better Daysilla bassoa soittaa Randy Jackson ja rumpuja Gary Mallaber, kaiken muun hoitaa Bruce itse. Kitara soi mukavasti sävelaskeleen normaalia alaspäin viritettynä tuoden soundiin pientä lisämurinaa.

Well my soul checked out missing as I sat listening
To the hours and minutes tickin’ away
Yeah, just sittin’ around waitin’ for my life to begin
While it was all just slippin’ away.

I’m tired of waitin’ for tomorrow to come
Or that train to come roarin’ ’round the bend
I got a new suit of clothes a pretty red rose
And a woman I can call my friend

Ensimmäinen säkeistö, ja varsinkin sen ensimmäinen puolisko, on komeaa sanankäyttöä. Elämä on valunut kertojamme käsistä, ja vaikkei sitä tässä suoraan sanotakaan niin ainakin itselleni tulee vaikutelma, että lopulta hän on päättänyt ottaa ohjat takaisin omiin käsiinsä. ”I’m tired of waitin’ for tomorrow to come”. Ja se isoin asia on vierelle löytynyt nainen.

These are better days baby
Yeah there’s better days shining through
These are better days baby
Better days with a girl like you

Yksinkertaista, mutta Brucen suusta harvoin kuullaan näin vilpitöntä rakkauden tunnustusta. Sieltä se parempi huominen tulee, yhdessä.

Toinen säkeistö alkaa siitä, kuinka kertoja muistelee tehneensä elämästään kurjaa lähes vain kurjuuden vuoksi. Viitataan siihen, kuinka jotkut yrittävät olla muuta kuin ovat huomaamatta, kuinka surullista se oikeasti on. Jokainen tuntee jonkun sellaisen. Säkeistön lopussa kertoja itse pääsee irti tuosta tilasta kuvaten liki konkreettisia tapahtumia siitä, kuinka elämä yllättää.

Well I took a piss at fortune’s sweet kiss
It’s like eatin’ caviar and dirt

It’s a sad funny ending to find yourself pretending
A rich man in a poor man’s shirt
Now my ass was draggin’ when from a passin’ gypsy wagon
Your heart like a diamond shone
Tonight I’m layin’ in your arms carvin’ lucky charms
Out of these heard luck bones

Kuten edellä mainittiin, ovat bassoa ja rumpuja lukuunottamatta kaikki instrumentit Brucen itsensä soittamia: niin myös kitarasoolo, jota seuraa kolmas, hiljaisempi säkeistö. Tässäkin on Springsteeniltä kokeneen kirjoittajan taitoa tiivistää ajatuksia muutamaan riviin. Elämä ei ole mitään, jos ei mene sinne minne sydän vie vaan räpiköi vastaan. Jokaisella on syynsä sääliä itseään ja antautua kyynisyydelle, mutta pakko ei ole. Laulun kertoja on puolimatkassa taivaaseen, lähempänä helvettiä, mutta tuntee silti olevansa kotona, sillä se on paikka jossa hänen kuuluu olla.

Now a life of leisure and a pirate’s treasure
Don’t make much for tragedy
But it’s a sad man my friend who’s livin’ in his own skin
And can’t stand the company
Every fool’s got a reason to feelin’ sorry for himself
And turn his heart to stone
Tonight this fool’s halfway to heaven and just a mile outta hell
And I feel like I’m comin’ home

Better Days toimii komeasti Lucky Town-levyn avausraitana. Sitä on kuultu tottakai levyään puffanneella The Other Band-kiertueella, mutta sittemminkin muutamia kertoja E Street Bandin kanssa (yhteensä 7 esitystä vuosina 2013-2014). Myös nämä vuoden ’92 tuotokset muuttavat hieman muotoaan mennessään ESB-mankelin läpi, tässä varsinkin Roy Bittanin piano ottaa suurempaa roolia.