Toomion TOP200-biisit: 194. OutKast – Ms. Jackson

Eleltiin syksyä vuonna 2000, kun OutKast pamautti pihalle Ms. Jacksonin. Se oli melodinen Stankonia-albumin toinen single. Hip hop -kappale, jolla oli takaperoisia perkussioita ja pianokilkuttelua. Hyvin yksinkertaiselle pohjalle, kuin 2000-luvun Coolion Gangsta’s Paradise, perustui tämäkin teos.

”Alkujaan Ms. Jackson oli akustinen kitarakappale, jonka muunsin sellaiseksi, että ihmiset ymmärtävät sen vähän paremmin”, tuumaili André 3000. Sanoitus kertoo miehen suhteesta Erykah Baduun ja hänen äitiinsä. Jos niitä tarkemmin lukee, niin tarinahan on aika hyvä. Se kuvailee ihan taidokkaasti omistushaluista äitiä. Välillä sanoitukset menevät roiseiksi, mutta ei tahallisen törkeinä.

Tämänkin kappaleen ilmestyessä elettiin vielä aikaa, jolloin video ja nimenomaan televisiosta esitetty musiikkivideo oli voimissaan. Kappaleisiin ja videoihin törmäsi haluamattaan, samalla niistä oppi varmaan myös pitämään.

André 3000:n ääni on aivan letkeää kuunneltavaa. Biisin soundimaailma on hiukan lo-fi, mutta hyvällä tavalla. Tämän genren musiikissa se mahdollisuuksien etulinjassa kulkeminen ei ole läheskään aina toiminnan kärkenä. Kappale lainaa The Brothers Johnsonin Strawberry Letter 23:sta aika suoraan, toki eri temmossa ja soundeilla.

Sateinen lokakuu. Hiukan parisuhdeongelmaa ja melko vähän rahaa. Tämä siihen taustalle soimaan. Teksti-tv:n tekstiviesti-chat.

TOOMIO’s TOP100: 3. Devin Townsend – PhysicistTOOMION TOP100: 3. Devin Townsend – Physicist

Producer: Devin Townsend
Released: 26.6.2000
Label: HevyDevy

#80 in Japan. The line-up of musicians featured on this album is identical to that of Strapping Young Lad.

This album is perhaps the biggest turning point in my musical life. A lot of it has also been influenced my playing style. I bought this album only because of its special cover art. Progressive music was my favorite thing then, so I thought this is guitar shredding-album. It wasn’t. Everything had changed.

Album starts with explosive Namaste. Anything like that I had not heard before. Sure I’d heard Slayer and other thrash bands, but this was more. The following tracks are so aggressive that Planet Rain sounds slow.

Rage and energy is very strongly there. Mixing is strange. Devin Townsend himself don’t like this album, just because of its mixing. For me, the mixing is The Thing! I remember the first time I took the CD from its case and pushed it into the player. The aim was to gently cleaning up my room with technical guitarwork… I cleaned my room for about half an hour. Such an energy this album spread.

The second Victim is reasonably robust smashing. How Gene Hoglan will be able to bang the drums as his habitus and with those boots? Mainly very well, but still have to wonder about it. Lyrics telling something else for sure, but for me it’s a perfect music for the preparation of running race. Whistle calls runners to the starting line. The tension almost unbearable before the starting gun is triggered.

On this album, the term ”wall of sound” is very close to materialize.

Material has slightly more positive basic tone. Its splendid horns are just that ”something new” the album brought to my musical thinking. The following Kingdom are one of the highlights of this album. I think Devin himself likes Kingdom, because it’s been re-recorded for Epicloud. This is the original, but much better version. Here is rougher edges on it.

Kingdom has a number of excellent details. For example, the drums in background of its ferocious verse. You should also listen to the verse starting about 1.15. There’s a small, but necessary “click” in there. Glorious! At the same time Devin sings:

”OK, I know, I missed it
The point I mean, I missed it good
And if I could
Good God I would”

On the fifth comes tumultuous Death, where Devin shows how to put a beautiful part into very extremely song. Musical composition has been assisted by drummer Hoglan, to whom the song name has other meanings. Gene played on two albums of legendary Death. The lyrics of the song are morally dubious, but there’s a something very genuine. Next track Devoid is very strange, but that minute and a half has fully entitled place on the album.

Devin’s insane vocal capacity will be shown on The Complex, which during the first stanza are heard all the possible ways to use voice. Also in this chapter drummer man Hoglan is involved, somehow these men co-operate works damn good.

Irish Maiden and Jupiter are little snacks, although they are not bad. Especially Jupiter is an indication of the Devin’s ability to compose catchy melodies. In the middle of a song can imagine that the singer is Björk, and then on a very smooth transition, band goes to a deep and jagged rock. The last official song on the album is Planet Rain. My mother said that it would fit the tempo of cleaning.

The album exudes a measure of stress and numbness. Although Devin himself don’t like this album, it’s a real milestone for me. Progressive music can be without trickery. Many albums that I’d listened before Physicist was very discriminatory. This album gave the opportunity to look for the subtle nuances of this wall of sounds. Prior to this, I listened to all the players individually. From now on, more and more, aiming to perceive the whole. It was liberating. On this album, the term ”wall of sound” is very close to materialize.

This is best to listen especially in the car, driving dangerous speed and risking others.

THE BEST MOMENTS
Kingdom –
This track gives the best picture of the whole album average.
Death – Here’s something. I do not know what, but something.

NOT SO BRILLIANT
This is just brilliant!

https://open.spotify.com/album/1VJu4UCjfFLwCGAIjQK9FaTuottaja: Devin Townsend
Julkaistu: 26.6.2000
Levy-yhtiö: HevyDevy

80. Japanissa. Samat soittajat kuin Strapping Young Ladissa.

Tämä albumi on ehkä suurin taitekohta minun musiikin kuuntelussa. Paljon se on vaikuttanut myös omaan soittotyyliin, vaikkei sitä mitenkään voi kosketinsoitinlevyksi kutsuakaan. Levyn ostin pelkästään erikoisen kansitaiteen takia. Progeilu oli silloin hyvin jees, joten luulin tätäkin kitaratilutteluksi. Sitä se ei ihan ollut. Kaikki oli muuttunut.

Levy mäjähtää käyntiin singermäisellä Namastella. Mitään sellaista en ollut kuullut. Toki Slayerit ja muut kohkaukset olivat tuttuja, mutta tämä oli muuta. Seuraavat kappaleet taotaan sellaista kyytiä sisään, että levyn päättävä Planet Rain kuulostaa hitaalta.

Energiaa ja raivoa on kannen alla niin, että osa pursuaa yli. Miksaus on outo. Devin Townsend itse ei sanojensa mukaan levystä tykkää juuri sen miksauksen takia. Itselleni se oli juuri se lamauttava asia. Muistan kun ensi kertaa otin CD:n kotelostaan ja työnsin soittimeen. Tarkoitus oli leppoisasti siivoilla huonetta teknisen kitarakikkailun lomassa. Siivosin huoneeni noin puolessa tunnissa. Sellainen energia soittimesta levisi.

Sävellykset ovat rautaa, tai tässä tapauksessa jotain sähkösinkittyä terästä. Toisena kuultavan Victimin alku on kohtuullisen jämäkkää tuuttausta. Miten lie Gene Hoglan pystyy paukuttamaan rumpuja sillä habituksella ja maiharit jalassa? Lopputuloksesta päätellen ilmeisen vaivattomasti, mutta ihmetellä sitä silti täytyy. Sanoituspuoli kertoo varmasti jostain muusta, mutta minulle se on täydellistä musiikkia juoksukisaan valmistautumiseen. Lähtöön kutsuvan pillin jälkeinen kahden minuutin jännitys tiivistyy lähes sietämättömäksi ennen kuin starttipistooli laukeaa.

Tällä levyllä termi ”äänivalli” on nimittäin hyvin lähellä konkretisoitua.

Material on hiukan positiivisempi perussävyltään. Sen mainiot torvet ovat juuri sitä ”jotain uutta”, mitä albumi musiikilliseen ajatusmaailmaani toi. Seuraavana tuleekin albumin huippukohtia eli Kingdom. Kai Devin itsekin Kingdomista jonkin verran tykkää, koska on sen uudelleen levyttänyt Epicloudille. Tämä alkuperäinen on vaan kovin paljon parempi versio. Tässä on enemmän hiomatonta särmää.

Kingdomissa on monta erinomaista yksityiskohtaa. Esimerkiksi sen raivokkaan säkeistön taustalla toimivat rummut. Kannattaa myös kuunnella 1.15 alkavan säkeistön välissä oleva pieni, mutta helvetin tärkeä isku kupuun. Tuotannollista nerokkuutta. Samalla kun lauletaan mahtipontiseen musiikkiin poikkeavasti, niin toimiihan se:

”OK, I know, I missed it
The point I mean, I missed it good
And if I could
Good God I would”

Viidentenä pauhaava Death osoittaa Devinin taidon laittaa todella äärimmäiseen biisiin hienosti sopiva, mutta silti kaunis kohta. Sävellyksessä on avustanut rumpali Hoglan, jolle biisin nimellä on muitakin merkityksiä. Mies kun on soittanut kahden levyn verran samoin nimetyssä ja kohtuullisen kovassa bändissä. Vaikka kappaleen sanat ovatkin moraalisesti epäilyttävät, on kappaleessa jotain hyvin aitoa. Kappaleen päälle mäiskitään puolentoista minuutin Devoid, jolla hämmentävyydestä huolimatta on täysin oikeutettu paikkansa albumilla.

Devinin mieletön äänenkäyttökapasiteetti tulee lähes parhaiten esiin The Complexissa, jonka ensimmäisen säkeistön aikana kuullaan kaikki mahdolliset tavat käyttää ääntä. Tässäkin kappaleessa rumpalimies Hoglan on mukana, jotenkin herrojen yhteistyö vain toimii pirun komeasti.

Irish Maiden ja Jupiter ovat vähän välipaloja, vaikka eivät huonoja olekaan. Varsinkin Jupiterissa on osoitus Devinin kyvystä säveltää tarttuvia melodioita. Kappaleen keskivaiheilla voi kuvitella laulajaksi Björkin ja siitä sitten hyvin sujuvasti siirrytään menevään ja rosoiseen rokkiin. Levyn viimeinen virallinen kappale Planet Rain viekin jo osittain tulevan Terrian maailmaan. Planet Rainista äiti sanoi, että sen tempo sopisi rivakkaan siivoamiseen.

Levystä huokuu stressi ja mitan täyteen tuleminen. Vaikka tekijä ei itse levystä perustakaan, on se minulle todellinen merkkipaalu. Progea voi olla ilman niplaamista. Moni tuohon asti kuuntelemani taidokkaasti soitettu musiikki oli hyvin erottelevaa. Tämä albumi antoi mahdollisuuden etsiä nyansseja tasaisemmastakin äänivallista. Ennen tätä tuli kuunneltua kaikkia soittimia erikseen. Tästä eteenpäin aina vain enemmän kokonaisuuden hahmottamiseen pyrkien. Se oli vapauttavaa. Tällä levyllä termi ”äänivalli” on nimittäin hyvin lähellä konkretisoitua.

Kuuntele missä vain, mutta eritoten autossa vaarallista ylinopeutta ajaen ja muuta liikennettä vaarantaen.

PARHAAT HETKET
Kingdom –
Antaa parhaan kuvan koko albumin keskiarvosta.
Death – Tässä on jotain. En tiedä mitä, mutta jotain.

EI LÄHDE
Nimenomaan lähtee.

https://open.spotify.com/album/1VJu4UCjfFLwCGAIjQK9Fa

TOOMIO’s TOP100: 29. – Symphony X – V – The New Mythology SuiteTOOMION TOP100: 29. – Symphony X – V – The New Mythology Suite

Producers: Eric Rachel, Michael Romeo
Recorded: 2000
Released: 10.10.2000
Label: Inside Out

The first Symphony X-album of bassist Michael Lepond.

”That’s a flimsy guitar sounds!” This was the comment when I hear this album for the first time. My friend got this on his birthday and I copied it to cassette. I got used to listening to this.

I don’t know whether our band exist without this record. Although our music is now very far from here, is this album, which affected the members of my band as more than many other things. Due to this enchantment we got excited to go to Tampere to see the Symphony X warming up Stratovarius, beaten it about 100-0. No one in our group didn’t seem to be able to look more than couple-three songs from Stratovarius.

This is not visually attractive plate. The album covers were lousy already in the year. it’s not given much to expect. Theme albums seemed anyway contrived and forced when I was younger. This album tells the story of Atlantis. Such a theme is a pretty easy choice to the band. Then there’s not need to think about the words of all their deeper meanings. Fun trivia about album covers: Spock’s Beard made an album with the same name “V” in the same year. It was also the band’s fifth album. Album art is illustrated with red-hot desert too, and album’s length is only 18 seconds longer. This coincidence strangeness increased by the fact that both bands were on the same label. You would think that there would be some kind of control.

”Although the songs contain tricks according to genre, musical compositions are still more than just technical execution.”

No one will call into question band playing and singing skills. Each instrument handles one of the absolute top-names in the genre. Russell Allen’s crisp voice bends to many music style. Michael Romeo is resourceful guy in a composer. Fallen’s backing riffs forging a path, which is difficult to jump out in a single day. Fool’s Paradise’s solo section is lie Yngwie, but in a more progressive form. Shredding is supported by Michael Pinella’s keyboards very competently. The rhythm of the group, Jason Rullo, as well as Michael Lepond jamming comfortably, regardless of tempo. Communion and the Oracle runs smoothly over the peaceful landscapes, while the Death of Balance upset the balance with weird rhythms.

Although the songs contain tricks according to genre, musical compositions are still more than just technical execution. Some great rhythms in the background of clear melodies. Beautiful atmosphere and creative notes and compositions.

The sounds are kind of neat in a camp spirit. The atmosphere is maintained throughout, even in the whole album. However, the mix is no longer just for this day, so it needs remastering.

The best thing when you can tap even the most difficult parts of the rhythms on the steering wheel.

THE BEST MOMENTS
Evolution (The Grand Design) – One of the best prog-power metal songs.
Death of Balance – Every credible prog drummer boy should know how to play rhythms of Death of Balance.

EI LÄHDE
The whole package is functioning as a whole.

https://open.spotify.com/album/0rfLFzY7xgPnKz53KEcPQ5Tuottajat: Eric Rachel, Michael Romeo
Nauhoitettu: 2000
Julkaistu: 10.10.2000
Levy-yhtiö: Inside Out

Basisti Michael Lepondin ensimmäinen Symphony X-albumi.

”Onpa ankeat kitarasoundit!” Tämä oli ensimmäinen mielipide tätä levyä ensi kertaa kuullessani. Kaverini sai tämän syntymäpäivälahjaksi ja ajan tavan mukaan kopioin sen kasetille. Tätä kasettia sitten kuunneltiinkin jonkin verran.

En tiedä, olisiko meidän bändiä nykymuodossaan ilman tätä levyä edes olemassa. Vaikka musiikkimme on nykyisin hyvin kaukana tästä, on tämä albumi, joka silloisiin soittajiin vaikutti enemmän kuin moni muu asia. Albumi ei ehkä ihan sukupolvikokemuksen mittoihin yllä, mutta sanotaan sitä bändikokemukseksi. Tyylien hienovarainen yhdisteleminen ja mystiseen sinfoniametalliin kallistuminen oli tämän iskettyä väistämätöntä. Tästä ihastumisesta johtuen innostuimme Tampereelle katsomaan, kun Symphony X pätki Stratovariusta lämppärinä turpaan noin 100-0. Kukaan porukastamme ei tainnut jaksaa Stratolta katsoa kuin pari-kolme biisiä.

Kovin helposti tämä ei levyhyllystä mukaan tartu. Levyn kannet olivat jo vuonna 2000 melko kämäset ja se ei levyltäkään antanut paljoa odottaa. Teemalevyt tuntuivat nuorempana muutenkin teennäisiltä ja pakotetuilta. Tässä levyssä se teemailu kuitenkin toimii. Tarinahan kertoo Atlantiksesta. Tällainen teema on bändille aika helppo valinta. Silloin ei tarvitse miettiä sanoillekaan sen syvempiä merkityksiä. Tulipa mieleen hauska nippelitieto levyn kansiin liittyen: Spock’s Beard teki samannimisen albumin samana vuonna. Se oli myös tekijänsä viides albumi. Kansitaide on siinäkin punahehkuisella aavikolla kuvitettu, eikä levyn mitoissakaan ole kuin 18 sekunnin heitto. Tämän yhteensattuman outoutta lisää vielä se, että molemmat bändit olivat samalla levy-yhtiöllä. Luulisi, että siellä jonkinlaista valvontaa olisi.

”Vaikka biisit sisältävät tyylilajin mukaista niplaamista, ovat sävellykset silti muutakin kuin teknistä suorittamista.”

Harva varmaan kyseenalaistaa bändin soitto- ja laulutaitoa. Jokaista instrumenttia käsittelee yksi genrensä ehdottomista kärkinimistä. Russell Allenin rapea ääni taipuu moneen musiikkityyliin, eikä vähiten bluesiin, jota tämäkin albumi paikka paikoin sisältää. Michael Romeo on säveltäjänä kekseliäs kaveri. Fallenin taustariffit takovat progemetallinörtin päähän uran, jolta on yhden päivän aikana vaikea hypätä pois. Fool’s Paradisen soolo-osiossa on yngwiemäistä iloittelua, tosin progemmassa muodossa. Tiluttelua tukee Michael Pinella koskettimillaan hyvinkin pätevästi. Rytmiryhmän Jason Rullo sekä ensiesiintymisensä bändin riveissä tekevä Michael Lepond jamittelevat mukavasti temposta riippumatta. Communion and the Oracle kulkee sujuvasti rauhallisissa maisemissa, kun taas Death of Balance horjuttaa tasapainoa kummallisilla rytmeillään.

Vaikka biisit sisältävät tyylilajin mukaista niplaamista, ovat sävellykset silti muutakin kuin teknistä suorittamista. Hienoja rytmityksiä selkeiden melodioiden taustalla. Kauniita ja tunnelmaa luovia säveliä ja sävellyksiä. On kyllä sanottava myös se, että kaikki bändin esikuviksi mainitsemat bändit kuuluvat kyllä levyllä. Tuo lista on onneksi varsin laadukas, ettei se pisteitä syö.

Soundit ovat tavallaan siistit sellaisessa camp-hengessä. Tunnelma säilyy niissäkin läpi koko albumin. Miksaus ei kuitenkaan ole enää ihan tätä päivää, joten remasterointia tarvittaisiin.

Levynä tämä on rattiin naputtelun aatelia, eli pitkää matkaa ajaessa. Parasta silloin, kun osaa vaikeimmatkin rytmit rattiin rattiin naputtaa.

PARHAAT HETKET
Evolution (The Grand Design)
Yksi parhaista proge-powermetal-biiseistä.
Death of Balance – Jokaisen uskottavan progerumpalipojun kuuluu osata Death of Balancen rytmitykset.

EI LÄHDE
Koko paketti on kokonaisuutena toimiva.

https://open.spotify.com/album/0rfLFzY7xgPnKz53KEcPQ5

Toomio’s TOP100: 54. Rhapsody – Dawn of VictoryToomion TOP100: 54. Rhapsody – Dawn of Victory

Producers: Sascha Paeth, Michael Rodenberg
Recorded: 2000
Published: 28.10.2000
Label: Limb Music

#39 in Finnish chart, #24 in

SINGLES
– Holy Thunderforce

Yes, it may sound like childish band, as it sings knights, dragons and swords. So what? They are just as credible as God, Satan, or eternal world peace.

Despite this slightly humorous theme of the band, makes Rhapsody their music in a majestic way. The compositions are intact and successful, musicians and singers are really professionals and sounds are superior. Such orchestral sounds were still a few bands privilege at 2000. Time hasn’t affected the orchestral sounds. Traditional band instruments may sound a little lame.

Unfortunately Nightwish is light years behind, if talked about compositions and playing skills.”

The album cover is a work of art, like the other albums of the band. Each album is also a long story in the spirit of Tolkien. In this album the band had already reached the metal world public acceptance and admiration. During the composing work someone has certainly listened to filmscores. So dramatic and epic is everything. Unfortunately Nightwish is light years behind, if talked about compositions and playing skills.

This album must be listened when playing boardgames in nerd’s way. In matter of fact, left hand could hold the sword.

THE BEST MOMENTS
The Bloody Rage of Titans A rather pompous piece. The middle section is staggering.

NOT SO BRILLIANT
The Village of Dwarves It’s too much hobbit.

https://www.youtube.com/playlist?list=PLudsal-afZf5phnsTPPdc7-nXC_xX2f-uTuottajat: Sascha Paeth, Michael Rodenberg
Nauhoitettu: 2000
Julkaistu: 28.10.2000
Levy-yhtiö: Limb Music

Suomen listan 39. Japanin 24.

SINGLET
– Holy Thunderforce

Kyllä, voi kuulostaa lapselliselta bändiltä, koska laulaa ritareista, lohikäärmeistä ja miekoista. Entä sitten? Ne ovat ihan yhtä uskottavia kuin Jumala, Saatana tai ikuinen maailmanrauha.

Tästä hiukan huvittavasta aihepiiristä huolimatta, tekee Rhapsody musiikkinsa majesteettisen mahtavasti. Sävellykset ovat ehjiä ja onnistuneita, soittajat ja laulajat todella kovia ja soundit ensiluokkaiset. Ilmestymisaikanaan tällaiset orkesterisoundit olivat vielä harvojen bändien etuoikeus. Eikä aika ole orkesterisoundia lakastumaan saanutkaan. Perinteisemmät bändisoittimet saattavat kuulostaa hiukan latteilta.

”Nightwish on valitettavasti valovuoden jäljessä sävellyksissä ja soittotaidossa.”

Levyn kansi on taideteos, kuten muillakin bändin levyillä. Jokaisella albumilla on lisäksi pitkä tarina Tolkienin hengessä. Tässä albumissa bändi oli jo saavuttanut metallimaailmassa yleisen hyväksynnän ja ihailun. Se ei kuitenkaan rutinoitunut vaan loi edelleen mitä parhainta sinfoniametallia. Sävellystyön aikana on varmasti kuunneltu leffascoreja läpi. Niin dramaattista ja eeppistä on kaikki. Nightwish on valitettavasti valovuoden jäljessä sävellyksissä ja soittotaidossa.

Tämä levy tulee kuunnella pelaten nörtin lailla jotain lauta- tai tietokonepeliä. Periaatteessa toisessa kädessä voisi olla miekka.

PARHAAT HETKET
The Bloody Rage of Titans Melkoisen mahtipontinen kappale. Väliosa on huikea.

EI LÄHDE
The Village of Dwarves Nyt on jo vähän liian hobittia.

https://www.youtube.com/playlist?list=PLudsal-afZf5phnsTPPdc7-nXC_xX2f-u

Oasis – TOP21-songs: 10 – Where Did It All Go Wrong?Oasis – TOP21-biisit: 10 – Where Did It All Go Wrong?

Albumilta Standing on the Shoulder of Giants (2000).

Noel keeps on singing. This one’s a hidden gem on the album Standing on the Shoulder of Giants (2000) and the song was never released as a single. It was also very rarely played live. Noel at his best.

The song’s title is high-sounding and the atmosphere is set even before a single note is played: Where Did It All Go Wrong. The album in which this song was first released is at times pretty trippy so this song’s more traditional rock-ballad-style sounds refreshing also in the bigger picture.

The composition is solid. Noel’s vocal melody goes just on the tracks in which Noel as a singer is at his own range and gets to create bitter and wistful tones, because the text is exactly like that.

Where Did It All Go Wrong gets often left aside from many lists because it’s recessed in an album one rarely gets back to. I think the song deserves a chance. There’s something great in this individual’s feel.

“You know that feeling you get
You feel you’re older than time
You ain’t exactly sure
If you’ve been away a while

Do you keep the receipts
For the friends that you buy
And ain’t it bittersweet
You were only just getting by

But I hope you know
That it won’t let go
It sticks around with you until the day you die
And I hope you know that it’s touch and go
I hope the tears don’t stain the world that waits outside
Where did it all go wrong?

And until you’ve repaid
The dreams you bought for your lies
You’ll be cast away
Alone under the stormy skies

But I hope you know
That it won’t let go
It sticks around with you until the day you die
And I hope you know that it’s touch and go
I hope the tears don’t stain the world that waits outside
Where did it all go wrong”

 

http://www.youtube.com/watch?v=JZlfuNwzQdUAlbumilta Standing on the Shoulder of Giants (2000).

Noel jatkaa tulkintojaan. Vuoden 2000 Standing on the Shoulder of Giantsin kadotettu helmi, jota ei julkaistu singlenä eikä soitettu keikoilla. Noelia omimmillaan.

Jo biisin nimi on komealta kalskahtava ja tunnelma käy selväksi ennenkuin nuottiakaan on soitettu: Where Did It All Go Wrong. SotSoG-levy, jolla tämä alunperin julkaistiin, on paikka paikoin melkoista trippailua, joten tämän biisin perinteisempi rock-balladi-meininki kuulostaa albumikokonaisuudessakin miellyttävältä.

Sävellys on tasaisen varma. Melodia kulkee juuri niitä ratoja, joissa Noel on laulajana omimmillaan ja saa aikaan katkeranhaikeita sävyjä. Teksti nimittäin on juuri sellainen.

Tämä jää varmasti monelta Oasis-diggariltakin huomaamatta, sillä on upotettu sellaiselle levylle johon harvemmin tulee palattua. Kannattaa antaa mahdollisuus. Tämän laulun ilmapiirissä on jokin aika suuri mahti.

“You know that feeling you get
You feel you’re older than time
You ain’t exactly sure
If you’ve been away a while

Do you keep the receipts
For the friends that you buy
And ain’t it bittersweet
You were only just getting by

But I hope you know
That it won’t let go
It sticks around with you until the day you die
And I hope you know that it’s touch and go
I hope the tears don’t stain the world that waits outside
Where did it all go wrong?

And until you’ve repaid
The dreams you bought for your lies
You’ll be cast away
Alone under the stormy skies

But I hope you know
That it won’t let go
It sticks around with you until the day you die
And I hope you know that it’s touch and go
I hope the tears don’t stain the world that waits outside
Where did it all go wrong”

http://www.youtube.com/watch?v=JZlfuNwzQdU