Viikon biisi (13/2018): John Mayer – Slow Dancing in a Burning Room

https://open.spotify.com/track/2jdAk8ATWIL3dwT47XpRfu?si=jNCz8vusTJeg7760QzItUA

Slow Dancing in a Burning Room on yhdysvaltalaismuusikko John Mayerin vuonna 2006 Continuum-albumillaan julkaisema laulu. Mayer on varsinkin kotimaassaan suursuosittu hahmo ja myös paljon mediassa esillä paitsi taitojensa, myös huomiota herättävien lausuntojensa sekä yksityiselämänsä vuoksi. ”Slow Dancing in a Burning Room” ei ollut albumiltaan julkaistujen viiden singlekappaleen joukossa, mutta on sittemmin löytänyt tiensä monien soittolistoille kuin varkain.

Soinnissaan hehkuva kappale tiivistyy ensimmäisen säkeistön puolikkaan lopun sanoihin ”this is the deep and dying breath of this love that we’ve been working on”. Tekstin ja musiikin välillä on hienoinen kontrasti, sillä pehmeän musiikin päällä lauletaan voimakkain sanavalinnoin ja hetkittäin pistävästikin: ”you’ll be a bitch because you can”. Jo kappaleen nimi on fraasi, joka itselleni herättää heti mielikuvan hetkestä, jonka voisi taltioida tauluksikin.

C#-mollissa leijaileva biisi ei sävellyspohjiltaan ole maailmaa mullistava, mutta harkitut lisä-äänet sointumaailmassa, jokaisesta instrumentista välittyvä soundihehku sekä erityisesti Mayerin maukas kitarointi tekevät siitä musiikillisesti mielenkiintoisen ja miellyttävän. Esimerkiksi ”we’re going down”-osassa taustalla kuultava parin äänen täyte tai intron kitarakuvio jäävät kuulijan korviin.

Kokonaisuuden magia onkin juuri siinä, että nuotion lailla hehkuva äänivalli soi yhdessä tekstin kanssa enemmän kuin osiensa summana. Sanoituksen teema on sellainen, jonka moni on kokenut. Hieno laulu.

SLOW DANCING IN A BURNING ROOM

It’s not a silly little moment,
It’s not the storm before the calm.
This is the deep and dying breath of
This love that we’ve been working on.

Can’t seem to hold you like I want to
So I can feel you in my arms.
Nobody’s gonna come and save you,
We pulled too many false alarms.

We’re going down,
And you can see it too.
We’re going down,
And you know that we’re doomed.
My dear,
We’re slow dancing in a burning room.

I was the one you always dreamed of,
You were the one I tried to draw.
How dare you say it’s nothing to me?
Baby, you’re the only light I ever saw.

I’ll make the most of all the sadness,
You’ll be a bitch because you can.
You try to hit me just to hurt me
So you leave me feeling dirty
Because you can’t understand.

We’re going down,
And you can see it too.
We’re going down,
And you know that we’re doomed.
My dear,
We’re slow dancing in a burning room.

Go cry about it – why don’t you?
Go cry about it – why don’t you?
Go cry about it – why don’t you?

My dear, we’re slow dancing in a burning room,
Burning room,
Burning room,
Burning room,
Burning room.

Don’t you think we oughta know by now?
Don’t you think we shoulda learned somehow?
Don’t you think we oughta know by now?
Don’t you think we shoulda learned somehow?
Don’t you think we oughta know by now?
Don’t you think we shoulda learned somehow?
Don’t you think we shoulda learned somehow?
Don’t you think we shoulda learned somehow?
Don’t you think we shoulda learned somehow?
Don’t you think we shoulda learned somehow?

 


TOOMION TOP100: 41. Stam1na – Uudet Kymmenen Käskyä

Tuottaja: Stam1na, Miitri Aaltonen
Nauhoitettu:2006
Julkaistu: 10.6.2006
Levy-yhtiö: Sakara Records

Suomen listan 3. Vuoden 2006 metallialbumi Suomessa.

SINGLET:
– Edessäni
– Likainen Parketti

Vähävaraisena opiskelijana kuuntelin tätä albumia Lenco-merkkisestä mp3-soittimesta, johon ei edes mahtunut koko levy kerralla. Nuo matkat kouluun ja takaisin olivat kuitenkin varsin mukavia. Soittimen akkukin kun kesti tuon 10 minuutin matkan lähes joka kerta.

Stam1nan toinen levy ilmestyi heti sen jälkeen kun olin bändiin ensikosketuksen saanut. Aiemman levyn vähän hajanainen vaikutelma oli muuttunut huomattavasti yhtenäisemmäksi levyksi. Devin Townsend-fanille biiseissä oli paljon tuttua myös tuotannon osalta.

Kannet ovat ajan hengen mukaisesti vähän karut. Aikamoinen automaattisen tietojenkäsittelyn jälki niistä huokuu, mutta sepä ei pääasia olekaan. Ei ehkä se suurin houkutin heräteostolle kuitenkaan.

Levyn äänivallimainen vyöryminen ja oivaltavat riffit ovat hyvä tuki koko albumin kattaville sanoitushelmille. Jopa kertosäkeet on saatu niin tarttuviksi, että ne roikkuvat päässä rasittavuuteen asti. On tietysti todettava, että tänä aikakautena Stam1na oli enempikin ”musiikkia soittajille” kuin hyviä juomalauluja baarikansalle. Nykyisin pop-elementtejäkin musiikkiinsa löytänyt Stam1na ei ainakaan allekirjoittaneelle ole enää niin jännittävä, että jaksaisi samaan tapaan kiinnostaa.

Soundipuolella ollaan bassoa lukuun ottamatta aika selkeillä vesillä. Bassot nimittäin tuuttavaat vain taustamökää ja massaa. Thrash-metallista tuttu erottelevuus palvelee tämän kaltaista musiikkia. Vaikka aika thrashia tää onkin. Stam1na ei koskaan ole ollut keskitempoisten biisien tekijä vaan se täysi kohkaus ja epäkeskot melodiat vievät bändiä parhaiten eteenpäin. Esimerkiksi Merestä Maalle-biisin soutavassa kompissa voi nähdä evoluution silmissään. Vapaan Maan kitarasoolo ja sitä edeltävä hidastelu on taidonnäyte. Nämä ovat oivaltavaa metallisäveltämistä, jota valitettavasti on ihan liian vähän nykyään. Pientä kopiointia tai ainakin tributointia edellä mainitulle Devinille on havaittavissa, mutta muuten musiikki on omaperäistä.

”Demokratia on vain vaihtoehto” antaa ajattelemisen aihetta, vaikka onkin ilmeinen provosointi.

Vaikka suurin osa osuu nuppiin, niin pari ohilaukaustakin löytyy, mutta onneksi ne eivät kokonaisen kappaleen kokoisia ole. Yksi näistä on Ovi, joka rikkoo hyvän paahtamisen. Levyn päättävässä Kaksi Reittiä, Yksi Suunta-kappaleessa on muuten täydellisen tekeleen tunnusmerkit, mutta kertosäe on vedetty hitaaksi. Suuri vääryys.

Uudet Kymmenen Käskyä lienee Stam1nan uran parhaat lyriikat käsittävä albumikokonaisuus. Viisi Laukausta Päähän ottaa kantaa moneenkin aikaan, mutta tällä hetkellä se on erinäisten poliittisten kysymysten keskellä hyvinkin ajankohtainen. Edessäni käsittelee maailman arvojen muuttumista ja samalla ihmisyyden muuttumista. Vapaa Maa kritisoi ihmisen vapaata valintaa ja jopa sen olemassaoloa. Tai oikeastaan sitä, mikä koetaan ihanteeksi ja mikä on meille kansalaisille opetettu ihanteeksi. ”Demokratia on vain vaihtoehto” antaa ajattelemisen aihetta, vaikka onkin ilmeinen provosointi. Suomalaisten tekstien kanssa jaksaa allekirjoittanutkin teksteihinkin keskittyä.

Tätä kuunnellaan työmatkalla. Mieluiten pyörällä kuljettavalla. Tällä nousee mukavasti adrenaliini ennen ankeita työtehtäviä. Vaihtoehtoisesti ennen juoksukilpailua. Samasta syystä.

PARHAAT HETKET
Merestä MaalleSävellyksellisesti ja sanoituksellisesti onnistunein kappale.
Viisi Laukausta PäähänMyös tässä lyriikat kohtaavat tunnelman.

EI LÄHDE
OviSelkeästi muita heikompi, vaikkei huono missään nimessä tämäkään.

https://open.spotify.com/album/0cDjuUezAT8MYFzh9PPTAd

Toomion TOP100: 48. Von Hertzen Brothers – Approach

Tuottaja: Von Hertzen Brothers
Nauhoitettu: 2005-2006
Julkaistu: 17.5.2006
Levy-yhtiö: Dynasty Recordings

Suomen listan 5. Myynyt kultaa. Paras Rock-albumi 2006.

SINGLET
– Disciple of the Sun
– Let Thy Will Be Done
– In Your Arms
– Kiss a Wish

Liikuin kohti bänditreenejä noin 7v sitten. Välipysähdys oli Jyväskylän Lutakossa. Menin seuraksi katsomaan Von Hertzenin poikia. Live-setti oli niin kova, että kuulematta etukäteen levyä yhtään olin puoleksi vuodeksi myyty mies.

Jo kannet kertovat, että tätä musiikkia soitetaan, ei esitetä. Vauhtia on riittävästi, vaikka ajoittaiset psykedelia-hiimailut palauttavatkin menon hetkittäin sallittuihin nopeuksiin.

Approachilla bändi ei enää yritä olla köyhän miehen Kingston Wall, vaan pyrkii tekemään omaa proge-rockia ihan itseriittoisesti. Biisit ovat veljiä ja tulevat toimeen keskenään. Von Hertzen Brothers haluaisi tosissaan olla proge-jättiläinen. Se on nykyaikana vaikeaa, mutta toivottavasti he saavat näistä monumentaalisista teoksistaan kunniaa sitten kymmenien vuosien päästä.

Laulajana Mikko Von Hertzen ei ole maailman paras, mutta sävellyspuolella trio tietää mitä tekee. Aitojen soittimen aidot soundit ja aito soittotaito kuuluvat läpi, eikä se pahaa tee kuulijallekaan. Bändin soundit ovat onnistuneita. Kie Von Hertzenin kitarasoundista olen aina pitänyt, vaikken miehen sooloista perustakaan.

”Viimeiseksi soiva After All on kuin Ennio Morricone olisi säveltänyt lauluja Led Zeppelinille.”

Levyn aloittava Disciple of the Sunin alku on hyvin samankaltaista kohkausta kuin oman bändimme musiikki yleensä. Siksihän siitä on pakko tykätä. Let Thy Will be Donen väliosio on mahtava. Olen aika “varma” että Cornellin Chris on kopioinut tunnelman You Know My Nameen tästä biisistä. Viimeiseksi soiva After All on kuin Ennio Morricone olisi säveltänyt lauluja Led Zeppelinille.

Musiikkia siihen hetkeen kun auto lähestyy mökkiä, jossa sauna on jo lämpiämässä.

PARHAAT HETKET
Open Water, Stormy WeatherKipakka rock-rypistys.
Kiss a WishEpäsinkkumaisesti heräsi henkiin vasta useamman kuuntelun jälkeen.

EI LÄHDE
In Your Arms Sinkkumaisesti melkoisen tylsä.

https://open.spotify.com/album/3Mhvb8DacvEsFLExNOCqSa