Toomion TOP100: 62. Stam1na – Raja

Tuottaja: Janne Joutsenniemi
Nauhoitettu: 2007
Julkaistu: 13.2.2008
Levy-yhtiö: Sakara Records

Suomen listan 1. Myi kultaa 2010.

Stam1na täräytti kakkoslevyllä Devinin turboahdettuun äänimaailmaan. Tuli totaalisena yllätyksenä, että Raja oli soundiltaan raaka, kylmä ja kova.

Aluksi levy tuntui ankealta. Kuka jaksaa noin karua junttausta? Seasta kuitenkin lopulta löytyi monta aika hyvääkin palaa. Raakaan ulosantiin on hetken verran totuteltava, mutta hiomattomasta pinnasta läpi päästyään antaa sisältö paljonkin nautinnon aiheita.

Hammasratas pyöräyttää levyn käyntiin niin, että toivoisi vauhdin säilyvän loppuun asti. Sitä se ei ihan tee, mutta vauhdin puutteesta huolimatta kappaleet ovat ehyitä. Stam1nan sanoituksissa on ajoittain puolikliseisiä ”liikaa verta alkoholissa”-tyyppisiä fraaseja, jotka eivät itselleni maistu. Tiedän kuitenkin, että se kansa mustissa huppareissaan noista tykkää. Aika monessa kohtaa sanoja tulee sellaista vauhtia, että pitää ihan kansista luntata, mitä lauletaan. Levyllä sanoituspuoli ei ole niin vahvaa kuin normaalisti, mutta laulumelodiat alkavat olla aika taitavia. Pitäisi levyä niin sanottuna murrosvaiheena ennen lopullista tyylin löytymistä.

Tätä pitäisi kuunnella kylmänä talviaikana töihin, kauppaan tai kouluun kävellessä. Saa sellaisen valmiin ketutuksen kuhunkin päämäärään.

PARHAAT HETKET
Hammasratas – Hirvittävä vauhti ja hyvät sanat.
Muuri – Osittain ennalta-arvattava tarina saa tarttuvan muodon.

EI LÄHDE
Vartijaton Ei näitä thrash-balladeja kestä.

Bruce Springsteen – TOP56-biisit: 53 – The Wrestler

Albumilta Working on a Dream (2009).

Mickey Rourke teki komean paluun elokuvamaailman tietoisuuteen jo hiipumassa olleelta uraltaan vuoden 2008 The Wrestler-filmillä. Valmistellessaan elokuvaa Rourke tiedusteli vanhalta ystävältään Springsteeniltä josko hän tahtoisi tehdä elokuvaan laulun. Bruce teki, esitti sen Rourkelle sekä elokuvan ohjaajalle Darren Aronofskylle ja näiden tykästyttyä antoi biisin heidän käyttöönsä ilman korvausta. Näin sai alkunsa The Wrestler, joka lopulta palkittiin parhaan alkuperäislaulun Golden Globe-palkinnolla.

The Wrestler poikkeaa muusta Working on a Dream-levyn materiaalista siinä, että tässä laulussa Springsteen hoitaa itse kaikki kuultavat soittimet. Tosin instrumenttivalikoima ei ole liian massiivinen: pohjimmiltaan kyseessä on akustisen kitaran säestämä balladi. Mukana kuullaan kuitenkin myös pianoa ja jousia, joita on käytetty harkitusti.

Ne, jotka ovat nähneet elokuvan tietävät, kuinka osuva tämän laulun teksti on. Niin elokuva kuin laulukin kertovat tarinaa painijasta, joka on jo nähnyt parhaat päivänsä mutta jatkaa vain, sillä hänellä ei ole muutakaan mitä tarjota. Hän kuitenkin pohjimmiltaan nauttii siitä, mitä tekee.

Have you ever seen a one trick pony in the field so happy and free
If you’ve ever seen a one trick pony then you’ve seen me
Have you ever seen a one legged dog makin’ his way down the street
If you’ve ever seen a one legged dog then you’ve seen me

Kyseessä on koskettava tarina kehäraakista, jollaiseksi kukaan ei tahtone mutta jotkut päätyvät. Menneestä loistosta ovat jäljellä enää tyhjät kuoret.

Have you ever seen a scarecrow filled with nothing but dust and weeds
If you’ve ever seen that scarecrow then you’ve seen me
Have you ever seen a one armed man punchin’ at nothing but the breeze
If you’ve ever seen a one armed man then you’ve seen me

Päähenkilö toiminta on jatkuessaan vienyt kaiken muun. Koti ei ole enää koti eivätkä ne asiat, jotka joskus merkitsivät enää merkitse mitään. Ainoa lohtu ovat otteluissa saadut kolhut.

These things that have comforted me I drive away
This place that is my home I cannot stay )
My only faith is in the broken bones and bruises I display

Pohjimmainen viesti, jonka itse tulkitsen tästä biisistä on kuitenkin eri: se, joka kuullaan kertosäkeen lopussa. Säkeistöissä kysyttyyn kysymykseen tarjotaan tietynlainen vastaus: silloin olet nähnyt ”minut”, esiintyjän, joka esiintyy jokaiselle antaen kaikkensa. Ja vaikka hän jättääkin aina jotain jälkeensä shown’sa päätteeksi ja päätyy kolhituksi, niin katsoja nauttii ja hymyilee. Voiko enempää pyytää?

Have you ever seen a one legged man tryin’ to dance his way free
If you’ve ever seen a one legged man then you’ve seen me

Toomion TOP100: 71. Gojira – The Way of All Flesh

Tuottaja: Joe Duplantier
Nauhoitettu: 2007
Julkaistu: 13.10.2008
Levy-yhtiö: Listenable / Prosthetic

Suomen listan 25. USA:n 138.

Tämä levy on kuin mailerin tarkka jalka. Herkkä olo ja iskuhetkeä suunnitteleva jännitys. Keuhkoissa hiilidioksidi luo painetta, lihaksissa tuntuu hapotus, silti jonkinlainen hullu addiktio saa kaipaamaan lisää.

Gojirasta kun puhutaan, on tämä albumi usein kärkipäässä. Eikä se ihme olekaan. Levyn kannet ovat tekstuuriltaan sellaiset, että houkuttelevat kuuntelemaan. Jotain sähköisiä impulsseja ne lähettävät, sillä metallimiehen on melkeinpä pakko tähän levyyn tarttua.

Biisirakenteet ovat kaikkea muuta kuin suoria. Soitto poukkoilee ja liukuu minne milloinkin, mutta rumpali Mario Duplantier pitää sen kasassa. Kitarasoundi ja napakat, mutta ei kovin triggeröidyn kuuloiset rummut jotenkin vetoavat ihmismieleen.

”Kuin olisi päätetty mihin on päästävä.

Niitä pieniä pätkiä, missä on kuultavissa jotain elektronista, on harkittu luultavimmin todella pitkään. Kappaleet ovat riittävän erilaisia ollakseen toimivia omina itsenään. Silti tyyli on koko ajan linjassa. Linjassa tämän levyn suuremman suunnan kanssa. Kuin olisi päätetty mihin on päästävä.

Tämä levy kuulostaa tummansiniseltä. Pirun kylmän pakkasen puremalta, terävältä ja riipivältä. Joe Duplantierin laulu ja erittäin omaperäiset kitarakuviot ovat lähellä maanpintaa. Lähellä routivaa kynnöspeltoa. Siellä jäätyneen hangen alla.

Kuunnelkaa kerran. Koko levy. Ei hälyssä, mutta ei välttämättä tarvitse täysin keskittyä. Sitten te kuuntelette sen myös uudelleen.

PARHAAT HETKET
OroborusOroborus. Elämän käärme. Se matelee mieleen ja näyttää miten elämä tästä eteenpäin kulkee.
Art of Dying – Aivan mahtava nakutus. Soi koko päivän päässä.

EI LÄHDE
Ei ole heikkoja hetkiä. Tasaista höyläämistä.

Oasis – TOP21-biisit: 9 – I’m Outta Time

Albumilta Dig Out Your Soul (2008).

Viimeiseltä levyltä, sen levyn helmi. Liamin sävellys ja sanoitus, joka on herran kaunein. Kuulostaa aika paljon John Lennonin tekeleiltä, eikä mielikuvaa vähennä lopussa kuultava pätkä herran haastattelusta, joka oli löytynyt Gem Archerin arkistoista.

Yksinkertainen, brittiläisen kuuloinen sävellys. Tässä ei turhaan jankata mitään: rakenne on selkeydessään intro-säkeistö-kertosäe-soolo-kertosäe-lopuke. Jopa Noel on kehunut tätä veljensä tekemää teosta.

Tässä tunnelmassa on hyvin paljon samaa edellisellä sijalla olleen Where Did It All Go Wrongin kanssa, mutta tämä yksilö on optimistisempi. Kertosäe (jonka aluksi Liam nostaa lähes falsettiin) on mallikas Oasis-balladi.

Tästä eteenpäin listalle ei sitten 2000-luvun biiseillä ole asiaa. Top8:ssa päästäänkin asiaan…

La la la la la [x4]

Here’s a song
It reminds me of when we were young
Looking back at all the things we’ve done
You gotta keep on keepin’ on

Out to sea
Is the only place I honestly
Can get myself some piece of mind
You know it’s getting hard to fly

[x3]
If I’m to fall
Would you be there to applaud
Or would you hide behind them all
Because If I am to go
In my heart you grow
And that’s where you belong

Yes I’m out of time
I’m out of time
I’m out of time
I’m out of time
I’m out of time”

Oasis – TOP21-biisit: 11 – Falling Down

Albumilta Dig Out Your Soul (2008).

Viimeisen Dig Out Your Soul-levyn satoa. Noelin laulama hieno raita, jonka pohjana toimii poikkeava rumpukomppi.

Jos tämän riisuisi pelkästään akustinen kitara + laulu-versioksi, niin tämähän olisi aivan perinteistä Oasista. Tällaisena sovituksena kuitenkin tässä on jotain coldplaymaista, tuolloin vuonna 2008 Viva la Vida oli aikalailla se tila, missä pop-rock oli menossa.

Viimeisillä levyillä Noel lauloi hyvällä soundilla, niin tässäkin. Teksti on myös 2000-luvun vahvimpia. Tunnelma on aika ”blue”.

“The summer sun, it blows my mind
Is falling down on all that I’ve ever known
Time will kiss the world goodbye
Falling down on all that I’ve ever known
Is all that I’ve ever known

A dying scream makes no sound
Calling out to all that I’ve ever known
Here am I, lost and found
Calling out to all

We live a dying dream
If you know what I mean
All that I’ve ever known
It’s all that I’ve ever known

Catch the wheel that breaks the butterfly
I cried the rain that fills the ocean wide
I tried to talk with God to no avail
Calling Him in and out of nowhere
Said: “If You won’t save me, please don’t waste my time”