Toomion TOP200-biisit: 171. Midlake – Acts of Man

Surullinen ja luomu. Siinä pääpiirteittäin Midlaken musiikki The Courage of Others (2010) -albumilla. Ja perhana, että se tenhoaa tietyissä sää- ja mielentiloissa.

Acts of Man on albumin paras kappale. Se tippuu ja valuu päälle kuin vesi peltikaton räystäältä. Ei se iloinen ole, mutta kaunis se on.

Olen sit mieltä, että sanoitus kertoo ihmisen tuhovoimasta maan päällä. Voi se kertoa paljon muustakin, mutta minulle siinä on ilmastonmuutosta hyvin paljon.

Joku tällainen pimeä talven alku. Loskainen tie. Voi olla helvetisti pakkastakin. Mutta pimeä on oltava.

Toomion TOP200-biisit: 172. Circle – Vaellus

Circlen livenä nähneet tietävät mistä on kyse. Räjähdysherkästä hulluudesta, suorastaan kaistapäisyydestä. Silti siinä on se kuuuisa punainen viiva, vaikka se ei kuljekaan suoraan, vaan kiemurtelee itään ja länteen, välillä ylös, välilla alas. Eteenpäin se kuitenkin rullaa.

Rättö & Lehtisalo on se kaksikko, joiden kautta löysin tieni Circlen maailmaan. Erittäin outo sanoitusmaailma sopii Circlen musiikkiin, sillä Rätön hyvin omaperäinen laulusoundi muuntaa sanat joksikin vieraaksi kieleksi, ettei varsinainen teksti edes muodostu niin tärkeäksi elementiksi.

Bändihän on myös levyllä petomaisen kova soittamaan. Vaelluksessa vetoaa yksinkertainen, mutta tarttuva progeriffittely. Voi helposti nähdä Mika Rätön polkevan jalkaa bändin liukuessa toisteiseen, jopa stonermaiseen haahuiluun. Kappale on Rautatie-albumilta (2010) ja junamatka tästä mieleen tuleekin.

Istukaa junaan, luurit korviin, katsokaa vähän ennen Parikkalaa järvenselälle päin ja nauttikaa!

Ja kun pääsette perille, katsokaa Mika Rätön haastattelu Arto Nybergin ohjelmasta jonkun vuoden takaa.

TOOMIO’s TOP100: 16. Anathema – We’re Here Because We’re HereTOOMION TOP100: 16. Anathema – We’re Here Because We’re Here

Producers: Vincent and Daniel Cavanagh
Recorded: 2009-2010
Released: 31.5.2010
Label: Kscope

#19 in Finnish chart

SINGLES
– Dreaming Light
– Everything

Not so attractive album if we look only the cover art. However, it was anathema, so the album must have listened to. If only because the previously released single Everything-is one of the toughest tracks ever.

The album doesn’t move in so deep shadows than the previous albums. From black to a lighter color is the way to go. Fortunately, there are bands where it goes like this. The soundscape is clearly happier, even if the songs have remained familiar wistfulness and longing. Maybe we must bow little to the direction of Steven Wilson. He is mixed this album.

”It’s hard to name that phenomenon. Some kind of a sound that invites to nature.”

The songs have small nuances, little raging, but as a rule the music is soft and moody. Anathema has reached a suitable beat for a long car trips. Quieter songs stop the listener to look out the window. It’s hard to name that phenomenon. Some kind of a sound that invites to nature.

Anathema has an ability to use a variety of sounds effects are admirable. Les Smith from Cradle of Filth brings things to the band, what Cavanaugh guitars and drums are not able to do. Lee Douglas appears on this album for the first time as an official member. Rarely female voice brings metal band something good. Cavanaugh brothers’ voice is kind of ripping off, so the melodious female voice brings much more depth to songs. A certain kind of depth is Ville Valo’s voice in the background vocals of Angels Walks Among Us.

The album is another big growing power. It lives and undulates, but no doubt about the fact that it would remain intact. If someone listens to music while running, so this is probably the best album for that.

THE BEST MOMENTS
Summer Night Horizon –
Car-driving music.
Everything – After all, this is awesome. And especially in the final seconds, when the guitar goes down.

NOT SO BRILLIANT
Precense –
Speech art-part is the only weak moment in this album.

https://open.spotify.com/album/2rCzLn7yA03XSOgoRdqQYCTuottaja: Vincent and Daniel Cavanagh
Nauhoitettu: 2009-2010
Julkaistu: 31.5.2010
Levy-yhtiö: Kscope

Suomen listan 19.

SINGLET
– Dreaming Light
– Everything

Kansiensa perusteella ei niin houkutteleva levy. Se oli kuitenkin Anathemaa, joten levy oli kuunneltava. Jo pelkästään siksi, että aiemmin julkaistu Everything-sinkku on yksi kovimmista biiseistä koskaan.

Levyllä ei liikuta niin varjoissa kuin aikaisemmilla levyillä. Mustasta vaaleampaan on tie. Onneksi on bändejä, joissa näinkin päin. Äänimaailma on selkeästi iloisempi, vaikka kappaleissa on säilynyt Anathemalle tuttu haikeus ja kaiho. Voi olla, että pienet kumarrukset joudutaan tekemään Steven Wilsonin suuntaan. Hän nimittäin on albumin miksannut. Siksi se ilmeisesti suomalaiseen melankoliaan vetoaakin.

”Jonkinlainen Maan ääni, joka kutsuu luontoon. Sen Anathema usein saavuttaa. ”

Kappalekatraassa on pieniä nyansseja, vähän kohkaamistakin, mutta pääsääntöisesti musiikki on pehmeää ja maalailevaa. Anathema on tavoittanut ripeämmissä kappaleissaan autolla ajoon sopivan poljennon. Rauhallisemmat kappaleet taas pysäyttävät kuulijan katsahtamaan ulos ikkunasta. Tuolle ominaisuudelle on hankala keksiä nimitystä. Jonkinlainen Maan ääni, joka kutsuu luontoon. Sen Anathema usein saavuttaa.

Anatheman taito käyttää musiikissaan erilaisia efektejä ja soundeja on ihailtavaa. Cradle of Filthissä kannuksensa tai pitäisikö sanoa liperinsä ansainnut Les Smith tuo bändiin sen, mitä Cavanaughit eivät kitaroillaan ja rummuilla pysty tekemään. Erittäin mainion uran bändissä jo tehnyt Lee Douglas esiintyy tällä albumilla ensimmäistä kertaa virallisena jäsenenä. Harvoin naisääni tuo metallibändille jotain hyvää. Cavanaughin veljesten äänessä on sellaista riipimistä, että heleä naisääni tuo ilmaisulle huomattavasti syvyyttä lisää. Tietynlaista syvyyttä tuo myös Ville Valo Angels Walk Among Usin taustalauluissa.

Levy on jälleen yhtä suurta kasvavaa virtaa. Se elää ja aaltoilee, mutta ei epäilystäkään siitä, etteikö se pysyisi kasassa. Jos joku juostessaan musiikkia kuuntelee, niin enpä tämän parempaa albumia siihen osaa suositella.

PARHAAT HETKET
Summer Night Horizon –
Autolla-ajomusiikkia parhaimmillaan.
Everything – Onhan tämä mahtava. Ja eritoten loppusekuntien ainutkertainen ja lyhyt kitarajuoksutus.

EI LÄHDE
Precense –
Puhetaideosuus on albumin ainut notkahdus.

https://open.spotify.com/album/2rCzLn7yA03XSOgoRdqQYC

Bruce Springsteen – TOP56-biisit: 5 – Racing in the Street

Albumilta Darkness on the Edge of Town (1978). Vaihtoehtoinen versio julkaistiin albumilla The Promise (2010) .

Racing in the Street oli jälleen niitä lauluja, joiden merkitys valkeni hiljalleen kuuntelu kuuntelulta. Ensimmäisillä mahdollisuuksilla jotka tarjosin Darkness on the Edge of Town-levylle esiin nousivat aivan muut laulut, eikä ensipyöräytyksiltä ole jäänyt mitään mielikuvaa “Racingistä”. Sitten laitoin soimaan Live 1975/-85-levyn ja eräänä toukokuisena, aurinkoisena iltana pyörän selässä istuessa Rauhalan ghetossa Racing in the Street teki taikansa lähtemättömästi.

Laulusta on julkaistu kaksi erilaista versiota. Alkuperäinen, Darknessiltä löytyvä otos on pienieleisempi mutta tunnetasoltaan aivan yhtä vaikuttava kuin vuonna 2010 The Promisella julkaistu vaihtoehtoinen versio, joka äänitettiin samoihin aikoihin. The Promisen versio on raskaspoljentoisemi sekä julistavampi ja se myös eroaa hieman sanoitukseltaan tutuksi tulleesta “originaalista”: esimerkiksi päähenkilön auto on vuoden 1932 Ford eikä 1969 Chevy sekä viimeisessä säkeistössä tytön mekko on revitty, eivät hänen unelmansa.

Internetin arvioissa biisin yhteydessä vilahtelee mielenkiintoisia adjektiiveja, kuten “dirge-like” (surulaulun tyylinen) tai “quietly devastating” (hiljalleen musertava). Vaikka kappale onkin teemoiltaan elämän makuinen ja jopa raskaahko, on siinä myös lohdukkuutta. Musiikki ja sanoitus tukevat toisiaan tässä komeasti luoden omaleimaisen yleistunnelman. Taitaa olla aika yleinen käsitys, että Springsteen laulaa paljon biisejä autoista: tässä on yksi parhaista. Vaikka nimellisesti lauletaankin autoilusta, ovat teemat siirrettävissä selkeästi kaikkeen elämään.

Laulun ihmiskohtalot ovat karuja. Kertojalla ei ole muuta kuin autonsa, jonka hän ja toverinsa ovat rakentaneet ja jolla hän käy ajamassa kilpaa samanhenkisten kanssa ympäri maata. “We only run for the money, got no strings attached”. Juuri nyt on hetki mennä, yrittää ja nauttia. Ottaa hetkestä irti se, mitä vain voi. “Summer’s here and the time is right / for goin’ racin’ in the street”.

Muuta kun ei ole, niin kaikki mahdollisuudet ajaa käyvät. Kertoja tiedostaa olevansa jollain tapaa onnellisessa asemassa, sillä hänellä on jotain jonka vuoksi herätä aamuisin. Joillain sitä taas ei ole tai he eivät ole sitä löytäneet, vaan he vain kuolevat sisäisesti päivä päivältä ja hetki hetkeltä.

Konkreettiset kohtalot tavataan viimeisessä ja hiljaisessa säkeistössä, jossa mennään syvälle kertojan mielen sisään. Hän on voittanut tytön eräässä ajokisassa, mutta näkemykset tulevasta erottavat heitä riipaisevasti. Tyttö itkee itsensä uneen illoin ja tukee miestään, ainakin jollain tasolla, vaikkei selvästikään ole yhtä omistautunut.

Säkeistön loppu on Springsteenin kauneimpien kirjoitusten joukossa, kun koemme tytön hiljalleen alistuvan maailman painon alle. Hän istuu yössä isänsä kuistilla, haaveet ja unelmat revittyinä, silmissään katse ja sisällään toive siitä ettei olisi koskaan syntynytkään. Viimeinen rivi tarjoaa kuitenkin pienen lohdun: jos ei ole muuta mahdollisuutta kuin ajaa kaduilla ja kokea hetki vapautta, nin sitten tehdään niin. Säestävä musiikki on pelkistettyä ja kaunista. Tämän tunnelman voisi tehdä raskaammaksi ja lohduttomammaksi erilaisella säestyksellä, mutta tällainen yhdistelmä toimii huikeasti. Viimeisenä todetaan vielä, ikäänkuin kertosäkeenä “summer’s here and the time is right / for goin’ racin’ in the street”.

Racing in the Streetin musiikilliset kulmakivet ovat Springsteenin laulu sekä erityisesti Bittanin piano. Muut soittimet ovat säestävässä roolissa eivätkä ole kuuluvilla koko kappaleen aikaa, mutta piano kulkee mukana alusta loppuun. Yksinkertainen sointukuvio tarjoaa mielikuvan kaduilla rinkiä ajavista autoista ja hahmoista. Toisen ja kolmannen säkeistön välissä kuultava välisoitto tekee poikkeuksellisesti modulaation alaspäin tehostaen laulun surumielistä ja vaikeroivaa yleissävyä.

Tom Morello on sanonut, että tässä kappaleessa niin lauletut kuin instrumentaalit osiot merkitsevät yhtä paljon. Erityisesti outro on erittäin keskeinen osa tätä teosta. Kun Racing in the Street soitetaan keikoilla (kuten Turun kakkoskeikalla 2013 encoren avauksena), on silmähiki yleisön joukossa taattu. Loppusoitossa eri instrumentit liittyvät kuvioineen fuugamaisesti yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi, jota kuitenkin johtavat Bittanin pianosävelmät. Tuo osio venyy usein usean minuutin musiikilliseksi maisemaksi, joka jälleen kierrättää muutamaa sointua välillä kasvaen, välillä hiljentyen. Hienointa nykyisessä keikkasovituksessa on tapa, jolla bändi viimeisellä kierroksella syöksyy ratkaisevalla hetkellä F-duurista D-molliin (perinteisen Bb-duurin sijaan) merkkinä siitä, että tarina on loppumaisillaan. Ihan jo tuon kliimaksin takia kannattaa kuunnella myös keikkaversio.

Racing in the Streetissä haikeus on kaunista. Teksti on Springsteeniä herkimmillään ja ESB säestää pidättyneen sekä harkitun tyylitajuisesti. Itse olen huomannut, että tätä kappaletta ei voi jättää kesken vaan pitää aina kuunnella loppusoiton viimeiseen nuottiin saakka. Se kertonee siitä taiasta, joka itseeni tästä välittyy.

I got a sixty-nine Chevy with a 396
Fuelie heads and a Hurst on the floor
She’s waiting tonight down in the parking lot
Outside the Seven-Eleven store
Me and my partner Sonny built her straight out of scratch
And he rides with me from town to town
We only run for the money got no strings attached
We shut ’em up and then we shut ’em down

Tonight, tonight the strip’s just right
I wanna blow ’em off in my first heat
Summer’s here and the time is right
For goin’ racin’ in the street

We take all the action we can meet
And we cover all the northeast state
When the strip shuts down we run ’em in the street
From the fire roads to the interstate
Some guys they just give up living
And start dying little by little, piece by piece
Some guys come home from work and wash up
And go racin’ in the street

Tonight, tonight the strip’s just right
I wanna blow ’em all out of their seats
Calling out around the world, we’re going racin’ in the street

I met her on the strip three years ago
In a Camaro with this dude from L.A.
I blew that Camaro off my back and drove that little girl away
But now there’s wrinkles around my baby’s eyes
And she cries herself to sleep at night
When I come home the house is dark
She sighs ”Baby did you make it all right”
She sits on the porch of her daddy’s house
But all her pretty dreams are torn
She stares off alone into the night
With the eyes of one who hates for just being born
For all the shut down strangers and hot rod angels
Rumbling through this promised land
Tonight my baby and me we’re gonna ride to the sea
And wash these sins off our hands

Tonight tonight the highway’s bright
Out of our way mister you best keep
’Cause summer’s here and the time is right
For goin’ racin’ in the street

https://www.youtube.com/watch?v=oKa6vNsCQBc

https://www.youtube.com/watch?v=NZ4YA6aj7rA

Bruce Springsteen – TOP56-biisit: 14 – Because the Night

Live-albumilta Live 1975/-85 (1986). Studioversio julkaistu albumilla The Promise (2010).

1970-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta 1980-luvun puoleen väliin Springsteen oli biisintekijänä tuotteliaimmillaan. Esimerkiksi Darkness on the Edge of Town-levylle äänitetystä materiaalista, joka on jo nähnyt eri reittejä päivänvalon, oltaisiin saatu koottua jo neljä-viisi levyllistä musiikkia. Koska hän on tullut tunnetuksi myös albumikokonaisuuksien vaalijana, on useita hitiltä kalskahtavia kappaleita annettu myös pois muiden artistien levytettäviksi. Because the Night on yksi tunnetuimmista esimerkeistä, mutta Springsteen ja ESB ovat esittäneet sitä myös itse keikoilla aina 70-luvun lopulta saakka ja studioversiokin julkaistiin 32 vuotta äänittämisen jälkeen The Promise-levyllä.

Mielenkiintoisimpia aspekteja Because the Nightiin on se, että se on tullut Bruce-faneille tutuksi ennenkaikkea liveversionsa myötä. Live 1975/-85-boksilla kuultava versio on taltioitu 28.12.1980 Nassau Coliseumilla jo kulttimaineeseen kohonneilla keikoilla ja siinä kuullaan E Street Bandia monien mielestä kovimmassa keikkakunnossaan. Instrumentaaliosiot ovat pidempiä kuin studioversiossa ja soundit ovat jo alkaneet muotoutua isompiin keikkapaikkoihin sopiviksi.

Alun piano-introssa kuullaan juuri niitä säveliä, joista itse tuollaisessa arpeggiossa tykkään. Ne yhdistetttynä Springsteenin laulamaan melodiaan ja tekstiin luovat heti kiihkeänpidätetyn tunnelman. Rakkauslaulu tämä pohjimmiltaan on, mutta aika raju sellainen.

Muistelen kertosäkeestä ensimmäiaen reaktion olleen, että “tämähän on “Linnunradan laidalla”. Kun siitä pääsi yli, paljastui mainio voimarock-biisi. Toisen säkeistön aloitusriveissä on myös hienoa lyrikaalista neroutta: “What I got I have earned / What I’m not I have learned” eli virheitä on koettu ja niistä on otettu opiksi. Jos rakkauden kohde jäisi vielä yöksi ja sen jälkeenkin, kaikki voisi olla paremmin.

Tyylitellyn yksinkertaisen saksofonisoolon jälkeen tulee jälleen hieno, dramaattinen rivi. “The time has come to take this moment / and they can’t hurt you” siirtää biisin viimeisiin osioihinsa nostaen samalla sävellajia sävelaskeleen kuin huomaamattomasti. Näin viimeiseen kertosäkeeseen saadaan entistä enemmän voimaa. Lopussa kuullaan sekä studio- että livealbumille taltioiduissa versiossa Springsteenin soittama soolo, mutta keikoilla tuossa kohtaa ovat esille päässeet myös Nils Lofgren ja Stevie Van Zandt. Bändi soittaa mahtavasti yhtenä pakettina, kunnes F#-soinnun nostatuksen ja Weinbergin tremolon kautta räjäytetään kappale vielä kerran kertosäkeeseen, jossa taustalaulut ovat aiempaa vahvemmin esillä. “Because the night belongs to lovers / because the night belongs to lust / because the night beongs to lovers / because the night belongs to us”. Kiihkeää tekstiä.

Itselleni BTN on iskenyt aina. Biisissä kytevä jännite sytytetään heti alussa ja vaikka se käväisee pinnassa jo aiemminkin, niin modulaation myötä se iskeytyy uuteen ulottuvuuteen. Keikkasuosikkikin tämä on ollut julkaisustaan saakka ja onkin saavuttanut melkoisen fanisuosion, vaikkei studioversiota julkaistukaan kuin vasta vuonna 2010. Hienoa rock-musiikkia.

Take me now baby here as I am
Pull me close try an understand
I work all day out in the hot sun
Stay with me now till the mornin’ comes
Come on now try and understand
The way I feel when I’m in your hands
Take me now as the sun descends
They can’t hurt you now
They can’t hurt you now
They can’t hurt you now

Because the night belongs to lovers
Because the night belongs to us
Because the night belongs to lovers
Because the night belongs to us

What I got I have earned
What I’m not I have learned
Desire and hunger is the fire I breathe
Just stay in my bed till the morning comes
Come on now try and understand
The way I feel when I’m in your hands
Take me now as the sun descends
They can’t hurt you now
They can’t hurt you now
They can’t hurt you now

Because the night…

Your love is here and now
The vicious circle turns and burns without
Though I cannot live forgive me now
The time has come to take this moment and
They can’t hurt you now

Because the night..

https://www.youtube.com/watch?v=J1GBIlmkUO0

https://www.youtube.com/watch?v=lGQvjAgyA-Q