Categories
Viikon Aivoradio

Ausculton Aivoradio – Viikko 51/2018

”Tarvinneeko nämä tekstejä?

Jamie Cullum – Let It Snow

Various Artists – O Holy Night

Frank Sinatra – White Christmas

Hanoi Rocks – Dead by X-mas

Juice Leskinen Slam – Me käymme joulun viettohon”
A

Erja Lyytinen, Veeti Kallio, Erika Wikman – Joulun Unelma: Erja oli Oulussa 16.12 ja onhan hän vaan Artisti.

Darlene Love – Christmas (Baby Come Home): Soi komeasti mononakin, kun on ollut tuottaja asialla (Phil Spector).

Trio Töykeät – En etsi valtaa, loistoa: Ja viulu soi (Pekka Kuusisto).

Bob Dylan – Must Be Santa: Kuin Hamboa ruotsalaisittain

Brian Setzer – Boogie Woogie Santa Clause: Onneksi on näinkin swengaavia pukkeja suomalaista mollijoulua raikastamaan.

Clarence Clemons – The Christmas Song: Hyvää Joulua – nauttikaa ystävät”
A

Leevi and the Leavings – Jouluaattona kännissä: Laittaisin tähän mieluummin Jossain on kai vielä joulun, mutta sitä ei Spotifyssa ole. Leevi oli toinen kasetti, jonka sain joululahjaksi.

Juice Leskinen Slam – Joulu Yksin: Jaan tämän joka joulu.

Eppu Normaali – Arkussa vainaan: Eppu Normaalin Repullinen hittejä oli viides kasetti, minkä sain joululahjaksi.

Roy Orbison – She´s a Mystery to me: Roy Orbison oli kolmas kasetti, minkä sain lahjaksi. Se oli kopio ja toisella puolella oli Kirkaa, mutta sekin oli ihan hyvä.

Topi Sorsakoski & Agents: Varjojen Yö: Joka joulu päädymme lopulta kuuntelemaan Topia.

Devin Townsend – Tiny tears: Tämä on minulle SE joululevy.

Ark – Just A Little: Annoin tämän levyn joskus pikkuveljelle lahjaksi. Hyvä muisto tämäkin.

Type O Negative – Wolf Moon (Including Zoanthropic Paranoia): Tämän levyn tunnelma on synkkyyden lisäksi, jotenkin synkkä myös.

Nat King Cole – O Holy Night: Tämä se soi lapsuudessa aina jouluisin. Onhan siinä ääni melkoinen.”
T

Categories
Metallin olemus

Metallimusiikin olemus – 53. Keulakuva naamiaisissa

Genesis – Foxtrot (1972)

Genesiksen perustivat laulaja Peter Gabriel ja kiippari Anthony Banks vuonna 1967. Aluksi bändin oli tarkoitus olla yhteisö, joka vain sävelsi musiikkia muille. Lopulta sen oli kuitenkin pakko alkaa esittämään tuotoksiaan itse.

Peter Gabriel oli alun perin hyvin teatraalinen hahmo ja tämä on näkynyt koko miehen uran ajan hänen lavaolemuksessa. Tästä ja ajan hengestä johtuen kappaleista tahtoi tulla pitkiä ja mahtipontisia. Pitää muistaa, että Foxtrotilla esiintyi yhtyeen klassikkokokoonpanona pidetty viisikko. Näillä hahmoilla on väkisin saattanut tulla aika eeppistä materiaalia.

Gabriel laulussa oli lumoava esiintyjä. Kitaran kanssa taiteili Steve Hackett ja koskettimissa Tony Banks, jonka albumi-introa pidetään yleisesti yhtenä hienoimmista. Rytmiryhmän muodostivat basisti Mike Ruhterford ja rumpali Phil Collins. Phil Collins on muuten yksi niistä kolmesta artistista, joka on onnistunut myymään yli 100 miljoonaa albumia sekä bändin jäsenenä, että sooloartistina.

Foxtrot oli kohtuullisen suosittu, muttei jättimenestys. Vuonna 1972 progressiivista rockia oli paljon tarjolla. Foxtrot nousi Englannissa listasijalle 12. Singleillä ei ollut mainittavaa myyntiä. Albumi kuitenkin nosti bändin tunnetuksi. Suurin menestyksen tae olivat Gabrielin mystiset sanoitukset. Esimerkiksi Get ’Em Out by Fridayssa kerrotaan ihmisten geneettisestä muuntamisesta pienikokoisemmiksi, jolloin heitä mahtuisi rakennuksiin tuplamäärä. Ja tämä on varmasti helpoimmasta päästä tajuttavaksi.

Metallia levyltä on vaikea hakea, mutta soittotaidon puolelta ja eeppisistä sekä kunnianhimoisista rakenteista se helposti tulee. Hackettin kitarasoundi on melko rupuinen, mutta albumin kokonaissointi on tasapainossa. Progea tämä on ihan siinä mallissa, missä itse ”progejättien musiikin” ymmärrän. Varsinkin Collins on progerumpalina juuri sellainen, kuin kuuluukin.

Soittajat ovat timanttisia. Ilman Genesistä tuskin olisi Dream Theateria ja Rushiakaan.

Kyllä Watcher of the Skies on progestandardina tähän laitettava.

Categories
Viikon Aivoradio

Ausculto – Viikon Aivoradio 50/2018

Jason Becker – Valley of Fire: Tätä kappaletta työstäessä on studiossa ollut ahdasta, mutta kokkien määrästä huolimatta soppa on maukasta kimppakitarointia.

Patti Scialfa – Come Tomorrow: Patti on ollut mukana mm. Rolling Stonesien ja Southside Johnnyn & Dukesien levyillä sekä tietysti puolisonsa Bruce Springsteenin. Mutta hän on julkaissut myös kolme sooloalbumia 1993-2007.

Steve Hackett – Under the Eye of the Sun: Lapin kaamoksessa ei juuri aurinko näy, mutta sinne jouluksi tieni vie. Siellä Hackettin aurinkosilmä riittää vallan mainiosti tunnelmaa täyttämään.

Laura Nyro – Sophia: Löysin Lauran musiikin 1968 tastingin myötä. Jo hänen vuokseen se kannatti tehdä. Kappale on Lauran albumilta Mother’s Spiritual, jonka julkaisusta tulee tammikuussa 35-vuotta.

Sex Pistols – Anarchy in The U.K: Brexit vai ei? Osuiko Marraskuussa 1976 Sex Pistols brittiläisyyden ytimeen?

America – Ventura Highway: Ystävälleni Juhalle, joka vietti merkkipäiväänsä Venturan seuduilla.

Wings – Band on The Run: Sir Paul & Co.”
Yyte

Mournful Congregation – The Book Of Kings: 33min hitautta liian kiireisen elämän tasapainoksi”
Spinebrain

Blue Öyster Cult – (Don’t Fear) The Reaper: Viikolla tuli kuunneltua paljon klassikoita. Tätä ei ollut aikoihin tullut kuultua loppuun asti, ja olipa hyvä.

Kansas – Dust in the Wind: Väliosan jouset, ah…

Lynyrd Skynyrd – Free Bird: Tämäkin kolisi pitkästä aikaa. Mikähän tästä mahtaisi olla paras osa?

Lana del Rey – Venice Bitch: Lana syöksyi suoraan tämän vuoden top 10-biisilistalle. Kahdeksan ja puolen minuutin kestolla saa heti pisteet, ja muukin sisältö toimii.

Antony Parviainen – Sylvian joululaulu: Ensimmäinen joululaulu jakoon tälle vuodelle. Onhan se Raskasta joulua kuulunut alusta asti joululevyihin.”
A

Timo Kämäräinen – John´s Suitcase: Timo ”räpeltää” kitaraa.

 E-Type – Angels Crying: Tässä ollaan Mietaan nuorisoseuralla aika lailla väsyneinä ja kylmissään, mutta silti vähissä vaatteissa.

The Residents – Voodoo Doll: Tarantinomaista musiikkia jonnekin Monkey Islandin tunnelmiin.

Antero Lindgren – World Gone Mad: Maantiemusiikkia vakuuttavalla äänellä. Jonnekin Hankasalmen ja Pieksämäen välille, kun alijäähtynyttä vettä vihmoo tuulilasiin.

Stig Dogg feat. Vesta – Korkeilla käytävillä: Stig Doggissa on jotain huvittavaa. Tyhmä mies ei varmasti ole. Tämän kappaleen kuitenkin kruunaa Vesta ja hänen mieletön äänensä.

Gluecifer – Reversed: Rähinärokkia. Täysin väärästä ilmanalasta näihin joulun hetkiin.

ZZ Top – La Grange: Oi, jospa saisin nähdä tämän erään paikallisen trubaduurin esittämänä. Hattu ja partakin hältä taitaa löytyä.

Riverside – Cybernetic Pillow: Surumielistä progea Puolan maalta.

Rihanna – Kiss It Better: Tyttären soittolistalta bongailtu. Aivan hyvä. On voinut olla ennenkin täällä.

Anssi Tikanmäki – Balladi elokuvasta Klaani: Melkoinen sävellys. Tässä on jotain suomalaista joululaulua. Niin synkkä, että katse alkaa etsiä tukevampia kattohirsiä.”
T

Categories
Toomion TOP200-biisit

Toomion TOP200-biisit: 173. AC/DC – T.N.T.

Armeijan jälkeen muuttelin serkkupojan kamppeita kohti Hervantaa. Jostain syystä muuttomusiikiksi valikoitui AC/DC.

Bändi on jo toistamiseen listalla. Eikä ennakkoasetelmissa järjestys pitänyt olla tämä. Mutta on se vain.

Kappale julkaistiin vuonna 1975 ja 1976. Miksi näin? No siksi, että albumi ilmestyi nimellä T.N.T. Australiassa ja vasta seuraavana vuonna maailmanlaajuisesti albumilla High Voltage.

Yksinkertainen kappalerakenne ja bändin aina niin pelkistetty ilmaisu kyllä vetoaa. Sanat ovat uhkaavat rock-sanat. Oikeasti eivät kerro oikein mitään, mutta kyllä tälläkin pääsi listalle, jonka kappaleita ei suositeltu soitettavan WTC-terrori-iskujen aikoihin.

Kyllä tämä soi leppoisasti kesäisellä Hämeenkadulla.

Categories
Viikon Aivoradio

Ausulto – Viikon Aivoradio 47/2018

Greni – Dream and Drive: Yllättävä löytö Viikon suosituksista.

Arcturus – The Arcturian Sign: Hämmentävää mäiskettä Norjasta. Vie takaisin Imatran Sm-maastoihin.

The National – Fake Empire: Yleensä tämänkaltainen musiikki ei maistu, mutta nyt pystyi nielemään.

Popeda – Kersantti Karoliina: Onhan tässä hyvä tunnelma. Vain Popeda pystyy tekemään tämän näin.

Jeff Beck – Love is Blue (L’Amour est Blue): Tuttu biisi Agentsilta. Aika komea ja mahtipontinen loppu.

MONO – After You Comes the Flood: Tällaista post-metalliahan tämä on.

Jack Butler – Apocalypse Clocks: Alkaa kuin pari muuta tutumpaa biisiä, mutta on jotain ihan muuta.

Grand Funk Railroad – Black Licorice: On vuodelle 1973 räväkkää menemistä.

Kimi Kärki – Beyond Distance: Tämä oli pari vuotta sitten aika hyväkin kappale.

Anathema – Barriers: Jatketaan Anathema-linjaa.”
T

Cordovas – I’m the One Who Needs You Tonight: Ei kuulosta tämän vuoden musiikilta, vaikka sitä onkin.

Júníus Meyvant – High Alert: 2018-musiikkia tämäkin. Mukava groove.

Sam Lewis – Loversity: Samat sanat kuin edelliseen.

Lady Gaga – Always Remember Us This Way: ”A Star Is Born” tuli käytyä jo joitain viikkoja sitten katsomassa elokuvateatterissa. Taaskaan ei musiikkielokuvan biisit jääneet paikan päällä mieleen, mutta nyt kun soundtrackia kuuntelee, niin onhan siellä osumiakin. Gaga on aika kova parissa kappaleessa.

Laura Nyro – Eli’s Comin’: Tämän viikon Ausculto-tastingin jokeri.”
A

“Roxy Music – Do The Strand: Bryan Ferry orkesteineen mukaan lukien mm. Andy Mackay foneineen sekä Brian Eno syntikoineen.

Tomas Ledin – Ljuvliga minnen: viisi vuotta sitten Tomas muisteli lapsuuskesiään isovanhempiensa luona Ruotsin Korkealla Rannikolla, joka nykyään on yksi maailman perintökohteista.

Jussi Hakulinen – Vieraskirja: Kuulostaa ihan laululta. Jussi hallitsee melodisen herkkyyden.

Tuomo – Make Me: Prättälä ja piano.

Virtanen – Elektroninen xtaasi: Ei veltompaa.

Ted Ström – Perrong Nr. 5: Ruotsalaisen lauluntekijän ja kuvataiteilijan hienolta vuoden 1984 Ger Mig Liv -albumilta. Mukana mm. Ulf Ådåker (trumpetti).

The Beatles – Happiness is A Warm Gun: Valkoinen Tupla julkaistiin 22.11.1968.”
Yyte