Viikon Aivoradio 20

Dream Theater – Strange Deja Vu (Scene Two): Eipä ole pariin vuoteen tullut DT:tä kuunneltua. Yllättävän hyvä oli tämä levy nyt.

Toto – Rosanna: Ihan jees komppi.

Kingcrow – The Moth: Progemetallia Italiasta. Leprous-meininki. Oikein positiivinen sattumalöytö.

Killing Joke – You’ll Never Get To Me: Olen alkanut Killing Jokea ymmärtämään vasta tässä viimeisen parin vuoden aikana. Harmi, etten tajunnut mitään silloin, kun bändi oli Ilosaarirockissa.

Hassisen Kone – Kulkurin iltakalja: Joensuussa kun ollaan niin…

Warmen – Finale: Warmen oli pahimpaan Bodom-fanitusaikaan koko lailla kova kapistus. Ihan hyvältä se vieläkin kuulostaa.

Belaboris – Rakkauden jälkeen: Tämähän voi Yyten mielestä olla ”raiskaus”, mutta ihan taidokas sellainen. On se Carola parempi, mutta ovela tämäkin.

Juice Leskinen – Olipa kerran: Tämä tippui jostain puusta eteeni. Kuuntelin. Oli hyvä.

Aleksanteri Hakaniemi – Pelkääks vai rakastaks: Tytön soittolistalta. Enpä osaa sanoa, mitä tähän sanoisi.

Led Zeppelin – Ramble On: Rokkenrollia.”
T

Jarkko Ahola – Mennyt oot: Herkkä alku. Voisin kyllä kuunnella tämän melodian myös kokonaan akustisena versiona.

Nik West – Purple Unicorn: Aloin kelamaan Oulun Elojazzien artistikattausta ja eteen tuli tällainen energiapakkaus. Basisti, joka on sisäistänyt funkin sielun ja ytimen.

Victor Wooten – U Can´t Hold No Groove: Kun on musiikki veressä ja bassoa näppäillyt joitakin vuosikymmeniä, niin sen metkut alkavat olla jo hallinnassa.

Jennifer Batten – Respect: Kun on kelvannut mm. Michael Jacksonin Bad-kiertueen soolokitaristiksi lienee hommansa osaa. Otis Reddingin kirjoittamaan Respectin tunnemme toki myös Aretha Franklinin tulkintana, mutta tämäkin kelpaa.

Guero Sosa – Safari: Etsin Spotifysta ihan jotain muuta ja osuin tähän. Kuuntelukelpoisen musiikin löytäminen on joskus pelkkää sattumaa ja hyvä niin.

Dr. Feelgood – See You Later Allicator (live): Standardirock, simppeli komppi, torvet… Ja svengi on valmis.

Freddie Falcon – Big Hunk of Love: Kajaaniin ajellessani mitä sitä muuta olisin kuunnellut kuin kaupungin oman miehen äänitettä ja perus rock’n’rollia.”
Yyte

R.E.M. – Man on the Moon: Jostain syystä tämä on kuulostanut paremmalta kuin juuri koskaan. Kertosäkeen kaksi kertaa kuultava ja toisella kertaa korkeammalle nouseva ”man on the moon” sinkauttaa biisin vielä ilmavampiin tunnelmiin.

Sting – Englishman in New York: Tunnelma viipyilee harkitusti.

The Crash – Still Alive: Teemu Brunilan neroutta vastustamattoman pop-kappaleen muodossa. 80-lukulaiset syntikat upposivat korvaan jo 15 vuotta sitten.

J.Karjalainen Electric Sauna – Verinen mies: Maaginen näyte Karjalaisen laulunkirjoituksesta. Sointi puolestaan on Electric Saunaa hienoimmillaan.

Eppu Normaali – Kivenä kengässä: Eepojen Kahdeksas ihme -levy on soinut kuluneen viikon aikana joka ilta sunnuntaista alkaen. Laitetaan kuitenkin samalta aikakaudelta singlen B-puoli, joka sekin fanisivua lainaten ”kalskahtaa hitiltä”.”
A

Hanoi Rocks – Million Miles Away: Omistettu lapsuudenystävä isän muistolle. Jussi oli hyvä mies, hyvää matkaa.

Saor – Pillars Of The Earth: Kolmen vuoden odotuksen jälkeen tätä herkkua livenä Hyvinkäällä lauantaina. My body is more than ready.

Khorada – Ossify: Agallochin ex-jäsenten ja Giant Squidin laulajan uusi projekti. Erittäin mielenkiintoinen projekti, tästä voi tulla jotain.

Boss Keloid – Chronosiam: Erittäin kummallista musaa, vähän niin kuin Creedin ja Alicen in Chainsin sekoitus pienellä metallitwistillä. En ole vielä päättänyt jääkö voimasoittoon vai oliko tämä tässä.

Slayer – Hardening of The Arteries: Grillikausi on nyt käynnissä täysillä, muistakaa kohtuus… Niin ja liput hommattu viimeiselle keikalle Helsingissä.

Elvis – Patch It Up (That’s The Way It Is): Soinut päässä muutaman päivän, tällä siitä kai pääsee eroon. Ja muuten groove tässä biisissä enemmän kuin kohdallaan.”
Spinebrain

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=GQJb4lCfQVedbcBxgqSG8w

Toomion TOP200-biisit: 184. Leevi and the Leavings – Olipa kerran ihminen…

Yksinkertainen ihminen tykkää yksinkertaisista asioista. Minä pidän tällaisista simppeleistä, melko lailla yhdelle melodialle perustuvista instrumentaaleista.

Olipa kerran ihminen… on Leevi and the Leavingsin kappale Kadonnut laakso -albumilta. Se taittaa albumin välillä rujonkin meiningin suunnilleen sen puolivälissä. Kadonnut laakso oli toinen ”aito” kasetti, jonka olen ikinä saanut. 8-vuotiaalle tavara oli aika diippiä. Mutta jo tuolloin Olipa kerran ihminen… oli albumin suosikki.

Gösta Sundqvistin musikaalisuus ja samalla henkilöhahmon synkkä erakkoluonne tulee tässä kappaleessa esiin sanattomassa muodossa. Teos liikkuu jotenkin dystooppisissa tunnelmissa vähän Ennio Morriconen tyyliin. Vaikka se on yksinkertainen, on siinä sopivasti kerroksia, jotta sen kestää kuunnella vaikka milloin. Sounditkin ovat sellaiset, ettei tätä usko tehdyn vuonna 1982.

Tätä kuunnellaan Aulavan raunioilla silloin, kun maailmanloppu on tulossa.

https://www.youtube.com/watch?v=cdCcEgXJr58 https://open.spotify.com/track/35uYs5wftyvsTaT9cJgwVg?si=ZQlY2eviRG2NUiVQyDNueg

Toomion TOP200-biisit: 185. Juice Leskinen Grand Slam – Norjalainen Villapaita

Sapsalammen kyläkoulu. Kuudes luokka. Jostain pölähti ilmoille Taivaan kappaleita -kasetti. Koko albumi oli kovassa kuuntelussa, mutta juuri Norjalainen villapaita sai eniten kulutusta.

Kappaleen sovitus on niin elokuvallinen, että siihen on hyvin helppo kuvitella Mika Kaurismäen filmatisointi. Liekö tuo Tikanmäen tuomaa tunnelmaa, mutta Norja ja aurinkoiset vuonot on taitavasti taiottu säveliin.

Kuten niin monesti Juicen kappaleissa, ovat sanat koko homman juju. Vaikka taustalla soisi free jazzia, kiinnittyy huomio pelkästään sanoihin, joita bändi sitten täydentää tai on täydentämättä. Siihen harva on pystynyt ja tulee pystymäänkään.

Sanoitus kertoo kaiketi elämää nähneiden laulunteijöiden kohtaamisesta Norjassa. Voisi kai sanoa, että kehäraakkien pidennetty viikonloppu. Riveihin ja niiden väleihin on Juice ujuttanut monta viittausta suomalaisiin legendoihin, mutta istuu ne myös monen miehen saunailtoihin. Oletan, että kokemus puhuu.

”Korkkasin tuomiset, heitimme huomiset” on neljällä sanalla kuvailtu toisen päivän alku. ”Joimme sen putelin, niksejä utelin, hiukkasen painittiin” taas saman päivän ilta. Varsinkin suomalainen mies löytää näistä lauluista kiinnekohtia jätkäporukoiden illanviettoihin. Alkoholin voimalla on tehty paljon murhia, mutta on sen myötä myös taajaan ”parannettu maailmaa”.

Juicen mukaan idea kappaleeseen tuli unesta, jonka hän näki Junnu Vainion kuoleman jälkeen. Siinä faksiin oli jäänyt Junnun keskeneräisestä kappaleesta vain otsikko.

Tästä kappaleesta tulee aina hyvä fiilis. Aurinko paistaa, väsyttää, mutta tiedossa on hyvä päivä hyvässä seurassa. Kärkikastia.

https://www.youtube.com/watch?v=KWB_-5nzuCE https://open.spotify.com/track/1OFaxzR67NGAFxZf14t810?si=WbA54CwSSaqRy3hLX3Nigg

Viikon Aivoradio 18/2018

Petteri Sariola – Howling at the Moon: Aloin vain kuunnella mitä Spotify tarjoaa omatoimisesti. Ja niinpä löytyi Petteri, vuonna 1984 syntynyt akustisen kitaran taituri.

Kanerva – Kypsiä marjoja: Vuonna 2009 soolouransa aloittanut folkrock artisti Kanerva Pasanen julkaisi maaliskuussa ensimmäisen albuminsa Paritanssi. Vaikutteita on saatu mm. Suzanne Vegalta.

Foreigner – Jukebox Hero (live): Ilmavaa aikuisrokkia, 70-luvun loppupuolen kuosia uudelleen muokattuna. Tämä yhtyeen uusin live-levy Foreigner With 21st Century Symphony Orchestra & Chorus ilmestyi nyt vapun alla. Mutta miksi? Kyllähän ne vanhat tallenteet olivat ihan kuuntelukelpoisia, ja jopa parempiakin.

Ultra Bra – Älä soita tänne enää koskaan: Katsoin MTV3:n liven ja minkäpä minä itselleni voin… Liian täyteen ahdettua tavaraa hengästyttävillä temmoilla ja stemmoilla – siis minun makuuni.

Jean-Michel Jarre – Wooloomooloo: Sopii vapun jälkeiseen älämölöön, ainakin nimellisesti.

Cream – Those Were The Days: Kermaa 50 vuoden takaa, mutta ei laisinkaan hapanta.

Nazareth – Go Down Fighting: 70-luvun ”se parempi skottiyhtye”.  Kappale on yhtyeen neljänneltä albumilta Loud’N’Proud, jonka tuotti Deep Purplen basisti Roger Glover.”
Yyte

Atomirotta – Överimies: Atomirotan uutta levyä on hehkuteltu ”piireissä”. Vajaa kaksiminuuttinen rypistys tähän kärkeen tarjoaa makupalan.

Hop Along – What the Writer Meant: Ensimmäinen tämän viikon kahdesta tuoreesta ulkolaisnostosta. Hetkeen sopivan muodikasta, vähän hiimailevaa soitantaa naislaululla.

Patti Smith – Because the Night: ”Easter” oli paljon parempi levy kuin viime kierroksella muistaakseni kaksi vuotta sitten. ”Because the Night” oli tietysti tutuin, koska biisintekijä Springsteenkin sitä on ahkerasti esittänyt.

Janelle Monae – Dirty Computer: Toinen 2018-huomioitava ulkolainen. Tätäkin levyä on kuultu hypetettävän, vaikka julkaisusta on vain viikko. Princen kanssakin yhteistyötä tehnyt Monae saa pop-kappaleensa sykkimään mukavasti.

Tom Petty and the Heartbreakers – Waiting for Tonight: Tällä viikolla tuli kuunneltua useampi kymmenen veisua Pettyä ja Heartbreakersiä. Tämä nousi omalle listalle uutena löytönä.”
A

Dimmu Borgir – Alpha Aeon Omega: Ensimmäinen levy 8 vuoteen ja haters gonna hate. Tästä biisistä on tykätty arvosteluissa, joten kokeillaanpa.

Saracen – Heroes, Saints and Fools Original Version: Räjäytti potin Keep It True -festareilla, tässä tuleva progerockin kruunun jalokivi.

Flotsam And Jetsam – Doomsday For The Deceiver: Minulle KITin kohokohta: levy tuli alusta loppuun ja halli suurin piirtein räjähti setin aikana ja pitti pyöri kuin pässi narussa.

Grim Reaper – Waysted Love: Steve Grimmett menetti jalan bakteerille, mutta näytti KITissä, että laulu lähtee ja asenne on kohdallaan.

LIK – Rid You Of Your Flesh: Ruåttalaista dödöä hyvällä tyylitajulla ja asenteella.

Ghastly – The Magic Of Severed Limbs: Kavereiden dödis-projekti, jossa kumarretaan vanhoihin dödis-juuriin päin näppärästi. Tässä mennään juuri sopivan löyhkäävissä tunnelmissa.

Angel Sword – Kallio Rock City: Nimensä mukainen perjantaille sopiva illan aloitusralli.”
Spinebrain

Dream Theater – Lifting Shadows Off A Dream: Hyvin legendaarinen delay-intro.

Joe Satriani – Flying in a Blue Dream: Bänditouhujen alkuaikoina tämä oli todella tyylikästä kitarointia.

Soilwork – The Chainheart Machine: Pikkuveljellä oli tämä intro herätysäänenä. Heräsi.

Blackfoot – Ride With You: Tämä oli nosto jäsenille Yyte ja A.

Manic Street Preachers – People Give In: Uutta Mänikkiä. On siellä joku taito tehdä tarttuvia kappaleita edelleen.

The Offspring – Nitro (Youth Energy): Oi aikoja, oi tapoja.

Kalevala – People No Names: Ystäväni suositus. Semmoista kohtalaista yhteensoittoa.

Devin Townsend Project – Gato: Niin typerä juttu kuin onkin, niin minulla oli ”pöytälaatikossa” saman rytmityksen mukaan menevä kappale jo ennen tämän ilmestymistä. Uskon, että Devin teki sen paremmin.

Gov’t Mule – Beautifully Broken: Yksi suosikkibändejäni tästä tyylilajista. Kaunista ja raastavaa bluesia.

Elton John – Believe: Kummitus 1990-luvulta. Vaikuttava sellainen.”
T

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=Czt_QekkTyOIlbOhAV74qw

Viikon Aivoradio 17

J. Karjalainen – Stindebinde: Pitkästä, pitkästä aikaa tuli tämä kuultua taannoin. Jii laittaa kolmeen säkeistöön kohtalaisen henkilökaaren.

Yölintu – Rosoista ja repaleista: Yölinnusta ei periaatteessa ehkä pitäisi tykätä, mutta tämän biisin kaltaiselle kitaransoitannolle on hankala sanoa ei. Viime perjantaina julkaistu levy.

Kacey Musgraves – High Horse: Tämän viikon 2018-nosto. Itse asiassa viimeisimmän Acclaimed Music-listan koko vuoden kärkilevy. ”Country pop” sanaparina voi olla pelottava, mutta helposti meni albumillinen. Tämä ei kylläkään biisinä ehkä edusta levyn musiikillista linjaa täydellisesti.

Cream – White Room: Klassikko.

Corcovado Frequency – Beat It: Oli tässä eräänä iltana soimassa Spotifysta ”JAZZ LOUNGE Covers”-soittolista. Beat Itistä tuli sellainen versio vastaan, että jäi mieleen kummittelemaan…”
A

Jimi Hendrix – The Wind Cries Mary: Leppoisan löysä Jimi-biisi. Kesäisen sadekuuropäivän tunnelma.

Prince – Nothing Compares 2 U: Prince on ihan ok.

JB Dunckel – Hold On: Air-hepun uutta musiikkia. Ranskalaisittain helpolla melodialla, mutta ammattitaitoisesti.

A Perfect Circle – So Long, And Thanks For All The Fish: Vihdoin tämä tuli, ja kohta kai se tulee se Toolkin. Hittikamaa, Linnunradan liftari -nimellä.

The Dear Hunter – King of Swords: The Dear Hunterin ‎Casey Crescenzo pystyy tekemään millaista musiikkia tahansa, ja tekeekin. Levyt ovat monitahoisia, ehkä liiankin. Taitava hän kuitenkin on.

Mexrrissey – Me Choca Cuando mis Amigos Triunfan: Morrisseyn biisejä meksiko-versioina. Mikä jottei.

Rush – Anthem: Legendaarista progea.

Oceansize – Ornament/The Last Wrongs: Tällä bändillä on ollut tähän mennessä hienoimmat lavakoreografiat. Myös soitto ja laulu luonnistuvat.

Bang Tango – Someone Like You: 80-luvun jokseenkin unohdettu hard rock -bändi. Aivan toimiva.

Sixpence None The Richer – Kiss Me: Taitaa ainakin Suomessa olla tunnettu vain tästä kappaleesta. Gospel-rockia 90-luvun lopulta.”
T

Deafheaven – Honeycomb: Jos joku toimii, niin sitä ei kannata muuttaa. Aika näyttää puuduttaako tämä pitkässä juoksussa.

Winterhawk – Free To Live: Viikonloppuna tulee koettuna livenä. Tämä biisi kolahti heti ekalla kuulemalla.

Dust – Pull Away/So Many times: Puolitutun suosittelema 70-luvun pläjäys, jossa Ramones rummuissa. Pesee ja linkoaa täysillä!

Radien – Kaiken Kato: Kaverin vinkkaama, kotimaista tuskaa tunteella. On tässä kasvun elementit.

Norrhem – Voima ja Kunnia: Kotimainen pakanametalli elää ja voi hyvin.

Sleep – Marijuanaut’s Theme: Sleepin paluulevyä odotettiin, salaa pelättiin ja lopulta pankki räjähti taivaisiin. Genren yksi luojista näyttää miten stoner doom tehdään kunnolla.”
Spinebrain

Paul McCartney – Once Upon A Long Ago: Maailman ehkä tunnetuin vasenkätinen basisti.

Solju – Heargevuoddji: Ulla Pirttijärvi-Länsmaniin olettekin jo tutustuneet. Hänellä ja tyttärellään Hildá Länsmanilla on yhteinen projekti Solju, jola oli mukana UMK:ssa 2015 Hold Your Colours.  Nyt on julkaistu Soljun debyyttialbumi Ođđa áigodat.

FFS – Dictator’s Son: Muistattehan Sparks -yhtyeen ja Maelin veljekset Ron ja Russel? 2014 he päätyyivät levyttämään yhdessä skottibändi Franz Ferdinandin kanssa yhteisnimellä FFS (Franz Ferdinand Sparks).

Kuru – Flow: omasta kokoelmastani tämä oululaisyhtyeen kappale löytyy albumilta Jälki nimellä Virta. Spotifysta löytyy albumi Lontoon murteella nimellä Trace.  Silmät kiinni ja kuuntelemaan musiikillista kuvausta maamme luonnosta.

Jord – Kaikki on hiljaa: Jord on kotoisin Väylän varresta, Tornionjokilaaksosta ja sen Ruotsin puolelta. Kaikki on hiljaa – akustisesti.

Aili Ikonen – Armaalle: Tutustuin tämän artistin tuotantoon tällä viikolla Kalottijazz ja Blues festivalin tulevaan ohjelmistoon perehtyessäni.”
Yyte

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=BcuYPyTbTLSREOUMdyjOiA