Ausculto – Viikon Aivoradio 37/2019

”Santa Lucia – Sairaat sielut: Ensin oli Poko Rekords, joka otti kemiläisyhtyeen siipiensä suojiin tehden orkesterin kanssa levytyssopimuksen 1980-luvulla ja nyt on vuorossa Svart, joka julkaisee yhtyeen tuotannon kolmen levyn vinyyliboxina. Kolmisenkymmentä vuotta sitten äänitetty materiaali toimii tänäänkin istuen hyvin ajan henkeen.

The Bird and the Bee – Hot for Teacher: Tuttu Van Halen -kappale uudessa kuosissa.

Anna Järvinen – Ruth: Annan herkkää tulkintaa on miellyttävä kuunnella.

Tina Turner – Better be good to me: Marraskuussa aihetta suurempaankin musiikkikavakaadin Tina Turnerin täyttäessä tuolloin 80-v. Mutta tällä kertaa sen muistoksi, että kesällä kävin hänen kotiportillaan.

Tutu – Olohuone: Tutu tuli tutuksi Tornion Kalotti Jazz & Blues festareilla pari vuotta sitten. Leppoisasti soljuvaa musiikkia arkeakin rikastuttamaan.

Sofia Jannok – Dulla Lulla: Kaunista musiikkia, laulua ja fonin soittoa.

Kuru – Syysmetsässä: Oululaisen yhtyeen soitanta sopinee syyskuisen viikonlopun tunnelmaan.

Autiomaa – Polta tämä kaupunki puolestani: Yhtye on lisännyt elokuun lopulla julkaistulle neljännelle kokopitkälleen sähköä ja sykettä”
Yyte

”The Blind Boys of Alabama – Way Down In The Hole: The Wire -sarjan tunnusmusiikki, joka kyllä iltojen rentouttajana on oikein pätevää katseltavaa.

Nile – Long Shadows of Dread: Melodioita pitää hiukan hakemalla hakea, mutta pyramidi-metallin konkari onnistuu jälleen säväyttämään.

Jess By The Lake – Under the Red Light Shine: Ei mitään tietoa, mistä tämä listalle pätkähti. Vahvaa laulantaa.

Gov’t Mule – Raven Black Night: Shamanistista akustisen näpläilyä syksyisiin sadeiltoihin.

Uriah Heep – Dreams: Viimeiseltä ”sen parhaan kokoonpanon” UH-albumilta kaapattu biisi. Toimii.

Funkadelic – Groovallegiance: Groovea on, kuten nimikin meille lupaa. Aikamoista seppää on ollut soittimien puikoissa.

Pain of Salvation – A Trace of Blood: Paluu vuosituhannen alkuun. Olipa pitkästä aikaa hyvän kuuloista progea.

Ebbot Lundberg – Calling From Heaven: Ei ole ihan minun musiikkia, mutta niin laadukkaasti tehtyä. Tuli Saimaa mieleen.

The Cranberries – Dreams: Tässä kappaleessa taas on sellaista aurinkoista syyspäivää.

Freud, Marx, Engels & Jung – Danny Show: Kyllä tässä on sanoituksen taikaa. Kympin biisi ja suomalaista ankeutta.”
T

”Eric Clapton – Layla (One More Car, One More Rider-live): Viikon vinyyliostos oli Claptonin One More Car, One More Rider-live. Sitä tuli aikanaan kuunneltua paljonkin mutta ei enää vuosiin. Hyviä versioita kuitenkin ja ehkä paras Layla.

Green Day – Father of All…: Uusi Green Day-biisi. Hieman erilainen, ei niin tykki mutta aivan hyvää lupaileva ralli.

Weezer – The End of the Game: Weezerkin heitti uuden kappaleen ilmoille. Albumin nimi tulee olemaan Van Weezer, joten vaikutteet lienevät selvillä…

Ne Luumäet – Hiekkaa Hietarannan: Rock Forum 2-kasetti ja kesä kauan sitten kaukaisessa galaksissa.

Bat & Ryyd – Ehtaa tavaraa: Jostain aivoradion kantaman äärirajoilta alkoi eilen soida päässä. ”Nyt loppu sahti…”…”
A

Toomion TOP200-biisit: 165. Gov’t Mule – Blind Man In The Dark

Elämä heitti 2000-luvun alussa Jyväskylään. Touhu oli melkomoista kohellusta. Monen mutkan kautta päädyin erääseen seikkailu-urheiluliikkeeseen pyöräkorjaajaksi. Tuolla asbestinkäryisessä kellarissa käytiin kollegoiden kanssa läpi kunkin levykokoelmia.

Rataspakkojen vaihtojen lomassa marinoiduin southern rockiin ja eritoten Gov’t Mulen musiikkiin. Warren Haynesin karhea laulu ja varsinkin ilman plektraa rouhittu kitara säväyttivät.

Blind Man in the Dark tarjoaa hitusen, mutta minulle riittävästi progea. Se on kuin banaani pizzassa. Vähän outo, mutta mielenkiintoinen ja onnistunut elementti. Siitä löytyy myös se groove, joka vertautuu rapeaan pizzapohjaan. Kuitenkaan täytteitä ei ole sullottu pizzaan liikaa, joten pohja pysyy kasassa. Tuohon aikaan se oli myös riittävän tuoretta (vuodelta 1998), joten sitä pystyi ihan hyvin kuuntelemaan.

Tällaisessa musiikissa keskityn musiikkiin ja fiilikseen, en sanoihin. Eivät ne tämän kohdalla paljoa antaisikaan.

Tästä lämpimiin syyspäiviin.

Ausculto – Viikon Aivoradio 35/2019

”Haken – 1985: Haken on hyvin unohdettavaa musiikkia. Ei siinä silti mitään vikaa ole. Rushia ja vanhaa DT:tä. Tarkasti soitettua suoritusmusiikkia.

Yngwie Malmsteen – Rising Force: Tämä on Ynkkää parhaimmillaan. Toimiva sävellys, kovat soittajat ja tarpeeksi vähän tilutusta.

Billy Idol – John Wayne: Billy alkaa näin 4-kymppisten lähestyä toimimaan. Simppeliä musiikkia.

Pixies – Wave of Mutilation: Vahingossa tuli vastaan ja tällä kertaa Pixies jopa nousi soittolistalleni.

Tal Wilkenfeld – Counterfeit: Tätä artistia tuli hehkutettua jo aiemminkin. Hieno ääni ja hyviä sävellyksiä. Ihan on nuoreksi naiseksi meritoitunut isojenkin artistien tuotoksissa.

Cosmosquad – Three A.m.: Vahinko-osuma. Ei mitään tietoa, miksi minulla soi tällainen randomilla. Urbaanimusiikkia aurinkoisille kaduille.

Goldfrapp – Lovely Head: Nyt ollaan äänikuvassa, joka koskettaa itseäni aina. Vähän Morriconea ja vähän Bondia.

Mad Season – Wake Up: Mad Seasonin Above pitää ottaa haltuun, juos grungen haluaa kahlata läpi. Stayley ja McCready riittänevät vihjeiksi.

TOOL – 7empest: Nyt se sitten ilmestyi. Se Tool. Aiheuttaa se monenlaista, mutta vaatii myös kuuntelua. Tällaista se suunnilleen on.

Gangrene feat. Action Bronson – Driving Gloves: The Wirea on tullut katseltua. Tämä menee siihen maailmaan.”
T

”Lana Del Rey – Fuck It I Love You: Tänään se tuli, uusi Lana Del Rey -albumi. Mennee vuoden levylistan kärkeen.

Yello – The Race: Kisamusiikkia.

Oasis – Live Forever: Definitely Maybe täytti eilen 25 vuotta. Tämä oli tällä kuuntelukierroksella selvästi paras.

Creedence Clearwater Revival – Down in the Corner: Klassikkoriffi.

Juice Leskinen Slam – Kuopio tanssii ja soi: Yllättävän haastava soitettava. Syyskuussa tulee yhdellä keikalla vastaan.”
A

”Triumph – When the lights go down: Tätä me kutsuimme jytäksi.

Pate Mustajärvi – Villiksi syntynyt: Easy Riderin tunnari suomeksi Captain American (Peter Fonda) muistolle.

Pate Mustajärvi – Järviballadi: Popedan ja Paten tuotannot nyt läpikäyneenä voin todeta, että Paten soolot ovat lähempänä omaa musiikkimakuani.

Hunter Ronson Band – (Give Me Back My) Wings: Bowien Ziggy aikoje kitaristin Mick Ronsonin ja Mott The Hopple vokalistin Ian Hunterin yhteistyön hedelmiä.

Hunter Ronson Band – Bastard: Kappaleessa Ronson revittää sydämensä kyllyydestä

B.L.T – Carmen: Tukholman maaottelureissulta palatessani ajattelin jo tulevaa kesää ja hoksasin, että Savonlinnan ohjelmistossa olisi Carmen. Tässäpä toisenlainen näkemys nimestä Carmen.

Trapeze – Medusa: Samannimisen yhteen toisen albumin (1970) nimikappale. Albumin tuotti John Lodge (Moody Blues) ja kappaleen kirjoitti Glenn Hughes.”
Yyte

Ausculto – Viikon Aivoradio 34/2019

”Purple Mountains – Purple Mountains: Uutta musiikkia on viime aikoina tullut kuunneltua verrattain vähän viime vuosiin nähden. Tämä oli kuitenkin ihan ok. Heinäkuussa julkaistu ”Purple Mountains” saman nimiseltä bändiltä sisälsi jotain soittolistalle nousseita kappaleita. Tältä vuodelta vielä sellainen ilmiöksi noussut levy puuttuu…”
A

”Traffic – Far from Home: 1994 Steve Winwood ja Jim Capaldi menivät vielä kerran yhdessä studioon yhtyenimellä Traffic. Käytännössä Jim soitti rummut ja muut lyömäsoittimet Steven vastatessa lopuista. Paitsi komppikitarassa oli duo tukemassa Mick Dolan.

Yes – Awaken (live 2019): 2. elokuuta julkaistiin Yes 50 live -albumi, joka on äänitetty yhtyeen keikoilla 20. ja 21.7.2018 yhtyeen 50 vuotista taivalta juhlistamaan.

Nazareth – This Flight Tonight: Tämän viikon yhtye oli Nasareth. Tässä yhtyeen toisenlainen versio Joni Mitchellin Folk-laulusta.

Nazareth – Broken Down Angel: Melodialtaan tarttuva kappaleen nimi

Nazareth – Guilty: Synnintuskissaan raavatkin jytämiehet herkistyvät.

Hurriganes – Alone in the Night: Remun ja Harri Merilahden kirjoittama kappale, jonka kitaroinnista vastasi Janne Louhivuori.”
Yyte

”Cheap Trick – Hello There: Metallimusiikin olemusta selvittäessäni tuli vastaan Cheap Trick. Tässä biisissä on kyllä hyvin paljon Foo Fightersia.

Grá – King of Decay: Aivomiehen suosituksesta bläkkistä. Tässä oli niin valloittava rytmi, että nousi listalleni.

Yngwie Malmsteen – Deamon Dance (7,405,926): Opethin Mikael tylytti Ynkkää itsensä helpolla päästämisestä. Allekirjoitan tuon, mutta en sitä, ”ettei Odysseyn jälkeen olisi tullut mitään hyvää.” Alchemy on Ynkkä-levyksi aivan kuunneltava. Siellä on tarttuvia kertosäkeitä ihan useampikin.

Queensrÿche – I Don’t Believe In Love: Operation Mindcrime paranaa joka kuuntelulla. Loistelias kappale tämäkin.

Thom Yorke feat. Flea – Daily Battles: Sain tämän kuunneltavakseni viitetekstillä ”paska melodia”. Niin on. Todella.

Wynton Marsalis – Daily Battles: Hivenen jazzimpi versio samaisesta kappaleesta. Ilon kautta. Jos joku sopii vesisateeseen, niin tämä.

Jean-Michael Jarre – Industrial Revolution: Overture: Alavuden kirjastosta aikoinaan lainatun levyn avauskappale. Pidän tämän kappaleen syntikkasooloa edelleen yhtenä maagisimmista kosketinsooloista. Ja varsinkin se, miten soolo lähtee.

Terveet kädet – Mulla on liian lyhyt sänky: Eikö se tässä ala olemaan punk ihan muotissaan. Läjä on kova.

Funkadelic – Maggot Brain: On tämä 1971 tehdyksi aikamoista. Usein parhaiden kitarasoolojen listalla aika korkealla.

Opeth – Dignity: Uutta Opethia. Puuttuu vain lehmänkello. Kuulostaa lupaavalta. Opeth sopii parhaiten loka-marraskuuhun.

Lynyrd Skynyrd – Free Bird: Laitetaan toinenkin ”kasipuoli” kitarasoolo. Tästä tulee aina hyvä mieli.”
T

<iframe src=”https://open.spotify.com/embed/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve” width=”300″ height=”380″ frameborder=”0″ allowtransparency=”true” allow=”encrypted-media”></iframe>

Metallimusiikin olemus – 57. Metallin kuningatar

QUEEN – QUEEN (1973)

Elettiin vuotta 1964, kun Brian May jäi tyhjän päälle Smile-yhtyeen hajottua. Kitaristi May ja laulaja-basisti Tim Staffell löysivät rumpali Roger Taylorin ja he perustivat uuden Smile-yhtyeen, joka pääsi lämmittelemään jopa Pink Floydia vuonna 1968. Staffell ei kuitenkaan yhtyeessä pysynyt vuotta 1970 enempää. Silloin tilan otti ensimmäisen kerran haltuun Freddie Mercury, joka halusi perustaa bändin. Basistin löytäminen oli hankalaa, mutta sellainen löytyi lopulta yliopiston diskosta. Kun John Deaconkin oli saatu mukaan, syntyi Queen, vaikkei Taylor ja May voineetkaan aluksi sietää Queen-nimeä.  

Queen on yhtyeen ensimmäinen albumi, joka äänitettiin kiireessä ja kohtuullisen monien teknisten ongelmien sävyttämänä. Albumia äänitettiin studion ylijäämäaikoina, ja se tarkoitti hyvin usein aamuyötä. Tuotokselle ei kuitenkaan löytynyt julkaisevaa levy-yhtiötä, vaan bändi joutui julkaisemaan levyn itse. Briteissä levy nousi sijalle 24. Jenkeissä sijoitus oli vaatimaton 83. 

Albumi on sekalainen, jopa epätasainen niin tyylien kuin sävellysten suhteen. Laulu- tai soittotaidosta se ei kiinni jää. Eihän Mercurylla oikein voi epäonnistua. Keep Yourself Alivessa on tavallaan metallivaikutetta ainakin temmossa. Great King Rat taas on proge-kikkailun ja metallin sekoitusta, vaikka sanat ovatkin hiukan kornit. Myös Son and Daughter rouhii raskaammin. Albumi on laadukasta musisointia, vaikka se ei olekaan kovin linjakas. 

Queenin vaikutus metalliin on iso. Ei välttämättä suoraan sävellysten perusteella, vaan enemmän ehkä tiettynä rohkeutena. Mayn ja Mercuryn ottaisivat bändiinsä lähes kaikki tuntemani metalli-ihmiset. Queenia arvostetaan ja vain pienen marginaalin mielestä se on “epämusikaalista paskaa”. Se on vaikuttanut jo pelkästään Wikipedian listauksen mukaan niin moneen metalliartistiin, etten ala niitä luettelemaan.  

Esimerkiksi metallinomaisuudesta laitetaan tuo Great King Rat 

Kuva: