Viikon Aivoradio 12/2020

”Anouk – It’s so Hard: Haagilaiselta Anoukilta kypsää musiikkia jo vuoden 1997 debyyttialbumillaan.

Aruba Red – Blue: Monisäikeinen vyyhti, jonka lopputuloksena onnistuin löytämään Jack Brucen tyttären musiikkia korvieni kuultavaksi.

Golden Earring – Dong-Dong-Di-Ki-Di-Ki-Dong: Ei nimi miestä pahenna, eikä kaiketi lauluakaan.

Yusuf / Cat Stevens – Big Boss Man: Yllätävänkin juureva Cat Stevens -kappaleeksi.

Curved Air – Marie Antoinette: Ranskan kuningatar tuomittiin maanpetoksesta syytettynä ja teloitettiin giljotiinilla 3.10.1793. Curved Air kertoi hänen tarinaansa laulun voimin 179 vuotta myöhemmin eli 1972 ilmestyneellä LP:llään Phantasmagoria.

Al Di Meola – Golden Slumbers Suite: Kitaravirtuoosi julkaisi 13.3 albumillisen Beatles-sävelmiä.

Boomtown Rats – Rock ’n’ Roll Yé Yé: Boomtown Rats orkesterin Citizens of Boomtown albumi julkaistiin myös 13.3. Valitsin tältä laulun, jonka nimessä mainitaan Rock.

Behm – Tivolit: Vuoden 2019 yksi kuunnelluimmista kappaleista oli Behmin ensisingle Hei rakas. Nyt vuorossa hänen tuoreimpansa.

King King – (She Don’t) Gimme No Lovin: Vaikka yhtye onkin perustettu jo 2008 niin minulle tämä oli jälleen uusi löytö.

Wigwam – Tombstone Valentine: Jim Pembroken kirjoittama melodisesti tarttuva laulu, jonka taltionti on huippuluokkaa.

Barclay James Harvest – Mocking Bird: Melodista taidemusikkia vuodelta 1971, albumilta Once Again, jolla yhtyeen tukena on The Barclay James Harvest Symphony Orchestra.

Brand X – Disco Suicide: Hieman tuntemattomampi orkesteri, jossa Phil Collins rummutteli Genesiksen ohella.

Phil Collins – Everyday: Harmonia, harmoniaa ja melodiaa niin kuin vain Phil osaa.”
Yyte

”Dark Funeral – Unchain My Soul: ABBA-sävelkululla alkavaa bläkkistä. Ruotsista molemmat.

Ozric Tentacles – Eternal Wheel: Psyke-progea. 15 vuotta sitten tuli kuunneltua paljonkin, nyt vain harvoin.

Blackfoot – Road Fever: Räväkkätä rokkia Etelästä.

Rättö & Lehtisalo – Valonnopeus: Ei tavallista, mikä on aavistettavissa, kun tekijät tunnetaan.

Viikate – Kravattipakko: Lemmyn liepeillä pyöritellään. Viikate on usein ihan ok, mutta harvoin tosi jees.

Kotiteollisuus – Minä olen: Tässä se on Kotiteollisuus kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Stan Getz & Charlie Bryd – Desafinado: Onpa soitantaa. Heti vuodelta 1962. Koko Jazz Samba on sellainen levy, ettei häiritsevyydestä ole tietoakaan.

Rehupiikles – Jalasrakkautta: Sama hiukan erilaisena versiona. Klassikko Pohjanmaalla. Jos on Tepon Jaakko kova sanoittaja, niin sitä on myös Tammelinin Joose.

Miles Davis Quintet – Solar: Helppo jazz on jotenkin sopinut tähän hiukan haastavaan viikkoon.

Rhapsody – Wisdom of the Kings: Luca, Fabio ja muut pendolinobasarin säestyksessä. On vauhtia ja mahtipontisuutta.”
T

”Tom Misch – Before Paris: Osastoa ”never heard”-levysuositukset.

Hugh Laurie – Let Them Talk: Joskus vuosia sitten tuli Laurien levyt kuunneltua ja eilen eksyi tämä soittimeen. Laatutuotantoa.

Lucy Dacus – Timefighter: ”Historian”-levyä on täälläkin tullut silloin tällöin nosteltua esille.

Leevi and the Leavings – Sunnuntaiksi San Fransiscoon: Harvinaisempi Leevi.

Sipe – Häiriintynyt kuu: Ehtaa aivoradiomateriaalia.”
A

Viikon Aivoradio 8/2020

”Rembrandts – Now: Simppeli pop-ralli yhtyeeltä, jonka soitetuin kappale lienee I’ll Be There For You, se Friendsien tunnari.

Pronssinen pokaali – Mahdollisuus: Hynystä tutkiessani törmäsin tähän orkesteriin. Aikoinaan tässä orkesterissa soitti kitaraa myös Jouni. Tällä levyllä Hynysten perhettä edustaa Janne rummuissa.

Puhelinseksi – Juhlat: Lapin portilla syntyy melodista punkia.

Sheena Easton – For Your Eyes Only: Bond-tunnari vuodelta 1981.

Kirka – Kalajoki Blues: Englanninkieliset tekstit Jussi Kiiverinsävellykseen kirjoitti Anne Pentti. Tämä siksikin, että käväisin torstaina työmatkalla Kalajoella.

Oscar Peterson Trio – Night Train: Jazzia, jota on helppo kuunnella.

Elonkorjuu – Praise to Our Basement: Elonkorjuun debyyttialbumi Harvest Time, jolta tämäkin kappale löytyy, on yksi suomalaisisten vinyylien keräilyharvinaisuuksista.”
Yyte

”Demons & Wizards – III: Takuukova.”
Spinebrain

”The Offspring – Nitro (Youth Energy): Paluu Osmanperälle, erääseen kesähuoneeseen ja Wunderbaumien tuoksuun.

Weeping Willows – I Close My Eyes: Tässä on hiukan surulliset sanat, mutta kaunis kappale on.

Paradise Lost – Enchantment: Vanhaa Paradise Lostia. Tietyntyyppisiin sävelmiin on tämän bändin kynä aina piirtänyt melko valloittavaa viivaa.

Tears For Fears – I Believe: Tässä kappaleessa joku takertui sieluun. Kuuntelin muutamankin kerran autoillessani.

Pink Floyd – Poles Apart: Pink Floydin alkupää on vähän raskastakin kuunneltavaa, mutta tämä ns. uudempi toimii kyllä.

Opeth – Goblin: Kävin läpi Pale Communionin noin neljän vuoden jälkeen ensimmäisen kerran. Olipa se hyvä.

Muse – Pressure (feat. UCLA Bruin Marching Band): Musen Simulation Theory ei ollutkaan niin paha, kuin pelkäsin. Tämä torvibändiversio sai jalan tamppaamaan.

Dead Boys – Caught with the Meat in Your Mouth: Kaverin suosituksesta kuuntelin vanhaa punkia. Ihan oli kuunneltava koko albumi.

Metallica – Battery: Päätin työviikon klassikkoon.

Kolmas Nainen – Talot ja tienhaarat: Alavus-meiningillä tämä lista päätökseensä.”
T

”Tame Impala – Instant Destiny: Viime perjantaina julkaistulta levyltä maistiainen.

Angelo Badalamenti – Shelly: Twin Pesisin soundtrack soi yhden illan hämyssä. Tämä hyppää aina korville.

Green Day – Platypus (I Hate You): Joka kerta yhtä riemastuttava. Nimrod ei levynä suosikeihin ihan yllä.

Pearl Jam – Superblood Wolfmoon: Uusi PJ-single on ollut tehosoitossa.

The Killers – Somebody Told Me: Ensi kesänä livenä. Kohtalainen aivoradiohitti oli tämä aikanaan.

Torres – A Few Blue Flowers: Tämäkin 2020-vuosikertaa. Levy oli yllättävän ylhäällä Acclaimed Musicin vuoden listalla toistaiseksi.”
A

Viikon Aivoradio 6/2020

”Tehosekoitin – Asfaltti polttaa: Tyttäreni kysyi, että ”mikä se semmoinen Tehosekoitin-bändi on?”. Piti näyttää.

Billie Eilish – bury a friend: Ei tämä levy ihan perusteetta ole siellä maailman kärjessä.

Devin Townsend – Suicide: Olipa pitkästä aikaa Devinin Accelerated Evolution taas huikean kuuloista tavaraa.

The Pineapple Thief – Threatening War: Puolitarkkaa rumpunaksuttelua.

Megadeth – In the Lungs of Hell: Tilulii. Aina vähän voi thrashia mättää.

Kyuss – Size Queen: Kyussia voi silloin tällöin kopaista. Varsinkin laulaja on erittäin verevä. Kitarassa joku Josh Homme.

Judas Priest – Hard as Iron: Tässä on yksi maailmankaikkeuden kitarasoolokappaleista.

Pyhimys & Saimaa – Kas vain: Kohtuulliset ja koskettavat sanat.

Numenorean – Adore: Tuli vanhoilta muistiinnostolistoilta vastaan. Ei mitään tietoa mitä ja mistä.

Andy Gillon – Skyless: Tälle ihan samat perusteet, sinfonista tilutusta.”
T

”Pykälää raskaamman musiikin viikolta muutama nosto ilman sen kummempia saatesanoja:
Stam1na – Viisi laukausta päähän
Porcupine Tree – The Sound of Muzak
Opeth – Eternal Rains Will Come
Metallica – Frantic
The Aristocrats – Dance of the Aristocrats
The Fall of Troy – Shhh!!! If You’re Quiet, I’ll Show You a Dinosaur Dream Theater – Dance of Eternity”
-A-

”Procol Harum – Man with a Mission: Bookerin yhtyeessä 1991 soittivat jälleen Matthew Fisher 22 vuoden tauon jälkeen sekä Robin Trower 20 vuoden tauon jälkeen.

Rossington Band – Rock On: Yhtye on Lynyrd Skynyrdistä tutun Gary Rossingtonin ja vaimonsa Dale Krantz-Rossingtonin perustama orkesteri.

Orgone – Nasty Hats: Etsin kovaa intstrumentaalifunkia. Tätä google tarjosi.

Brother Jack McDuff – Groovin’ (On a Sunny Afternoon): Klassikon voi tulkita näinkin.

Joonas Widenius Trio – Blues Valhalla: Trion albumi New Nordic Sagas on ilmaisultaan syvää pohjoisen mystiikan tarun kerrontaa.

King Crimson – Lady of the Dancing Water: Kaikilla meillä on herkempi puolemme. Niin myös Robert Frippillä.

Dave Grusin & Lee Ritenour – Cats of Rio: Kun piano- ja kitaravelhot kohtaavat

Procol Harum – I Told On You: Minusta tätä 2017 versiota yhtyeestä voisi kutsua vaikkapa nimellä Gary Brooker Band. Procol-soundin tunnistaa kuitenkin kokoonpanovaihdoksista huolimatta.

Yanni – Marching Season: Kreikkalaisen Yannin melodisella musiikilla on etniset juurensa.

Jan Akkerman – Blind Baby: Hollantilaismaestron tanakkaa musisointia vuodelta 2011. Vaikka albumin , jolta tämä kappale löytyy, nimi on Minor Details, ei tämä suinkaan mitään mitätöntä musiikkia ole.

Creedence Clearwater Revival – Born to Move: Pendulumilta löytyy elämäni tarkoitus.”
Yyte

”Twin Temple – Twin Temple: Witnessed their gig in Tampere last Tuesday and it was one of the funniest show I have seen for a while. I will not go into details here and spoil it for others, but if you are not too uptight and love saxophone, buy the ticket and witness some satanic Doo-Wop music straight from the 60’s.”
Spinebrain

 

Ausculto- Viikon Aivoradio 3/2020

” Chelsea Wolfe – Dirt Universe: Chelsea on pitkään jo pitkään soinut minun soittolistoillani. Joku äänessä tehoaa, vaikka onkin hiukan itseääntoistavaa.

Thom Yorke – Not The News: Thomia voi kuunnella helposti melkein milloin vaan. Se on niin laadukasta tuotannoltaan, että harvoin se häiritsee, vaikka olisi kimuranttejakin säveliä.

False – The Serpent Sting, The Smell of Goat: Naisvokaaleiksi ei heti uskoisi, mutta vakuuttavaa on. Falsen tuotokset ovat muutenkin mieleeni.

Pave Maijanen – Elämän nälkä: Suomen Nordman eli Pave Maijanen. Tämä pillitouhu soi loppupäivän päässä.

Peter Gabriel – Red Rain: So-levy on kuuntelemistani Gabriel-levyistä heittämällä paras. Se on ehkä myös helpoin.

Wilderun – The Unimaginable Zero Summer: Wilderunia pidetään monessa mediassa vuoden metallilevynä. On tässä hiottu monimutkaiset rakenteet hyvin vaivattomasti haltuun otettaviksi.

Lauri Porra, Flyover Ensemble – Abeyance: Onpa kaunis.

Liima – Life is Dangerous: Tässä hyökätään albumin nimen mukaisesti sinne 80-luvun pimeille kantateille. Tunnelmallista.

Xysma – I’m Not Ready To Dance: Xysma on kulttibändi jos mikä. Tätä on vaikea määritellä mihinkään genreen, mutta on tässä elementti, joka tarttuu. Jos 8-vuotias tyttärenikin kysyi, että ”mikä bändi, kuulosti jännältä”, niin pitää jonkin osua kohdilleen.

PMMP – Kuvia: En ole Veden varaan -albumia kuunnellut pariin vuoteen. Kylläpä se kuulosti menevältä.”
T

”Oasis – The Masterplan: Klassikot kuunteluun uuden vuoden kunniaksi. Tämän jousi- ja puhallinsovitukset on miellyttäneet aina.

The Rolling Stones – Beast of Burden: ”Some Girls” lienee jonkinlainen kadotettu klassikkolevy. Tässä biisissä on se yksi mahtava mollisointu siellä välissä.

Chisu – Tuu mua vastaan: Polaris-levy soi tuoreeltaan paljon vuonna 2015. Nyt tuli kuunneltua pitkästä aikaa ja todettua, että onpa laadukasta tuotantoa.

Daft Punk – Give Life Back to Music: Yksi 2010-luvun parhaista levyistä käynnistyy tällä raidalla.

Pariisin Kevät – Matkalla etelään: Tämäkin on niitä 2010-luvun kappaleita, joka siihen assosioituvilla muistoilla nousee kokoaan suuremmaksi. Eilen kuuntelin yhtyeen kaksi ensimmäistä levyä ja Astronautti oli tällä kertaa selvästi parempi.”
A

”Boomtown Rats – Trash Glam Baby: Bändi on koossa taas ja hyvässä vireessä. Albumia pukkaa maaliskuussa.

David Bowie – Lazarus: Ei ehkä 2010 luvun paras kappale, mutta ehdottomasti yksi vaikuttavimmista ja koskettavimmista.

Al di Meola & Eszter Horgas – Habanera: Kerrassaan virtuoosimainen tulkinta Bizén Habanerasta (Carmen).

Pat Travers – Hooked on Music: Ausculto täytti 13.1. viisi vuotta. Pat Travers kynäili jo reilut nelisenkymmentä yhden yhteisen perustan tiimimme jäsenille.

Ozzy Osbourne – Ordinary Man (feat. Elton John): Ossi hempeilemässä duettoa Eltonin kanssa singlelohkaisulla kuukauden päästä julkaistavalta albumiltaan.

Bob Geldof – Night Turns To Day: Boomtown Rats hajosi 1986 ja Geldof aloitti soolouran. Ratsien tulevan albumin myötä päätin perehtyä myös Geldofin tähän puoleen.

Kraftwerk – Elektro Kardiogramm – Hütterin ja Hilpertin kirjoittama teos, jonka Kraftwerk julkaisi 2003.  Mukavalla sykkeellä mennä, mutta vain reilut kolmisen minuuttia.

Tuomo – Mutually Assured: Jos ei esiintyjän nimi paljastaisi Prättälää suomalaiseksi, niin musa ei sitä ainakaan ilmiantaisi. Toisaalta tämä kyllä vahvistaa faktaa, että Suomessakin osataan.

Foghat – Maybelline: Olen nähnyt Chuck Berryn livenä. Vaikka mies ei ollut tuolloin enää parhaassa vireessä, niin kyllä hän on ison puumerkin jättänyt rock’n’roll-musiikille. Tämän kappaleen hän levytti 1955 ja seitsemäntoista vuotta myöhemmin sitä versioi lontoolainen Foghat-yhtye soolokitarassa Rod Price. Levyn tuotti muuan Dave Edmunds.”
Yyte

Ausculto – Viikon Aivoradio 2/2020

”Pekko Käppi – Tulet palaa: Pekko on uusimman albumin nimi on Finnish Folk Songs vol 1. Eli jatkoa seurannee.

Sanford Townsend Band – Smoke From a Distant Fire: Kepeästi kulkeva ralli, joka sai ehkä eniten julkisuutta yhtyeen aloittaessa tällä Fleetwood Macin Rumous kiertueen konsertit. Albumi kantoi ensin yhtyeen (sen johtokaksikon John Wayne Townsend ja Ed Sanford) nimeä, mutta kappaleen suosion myötä albumin nimi vaihdettiin samaksi.

Sanford Townsend Band – Squire James: Laitanpa, tavoistani poiketen, samalta albumilta toisenkin kappaleen.

Björk Guđmundsdóttir, Ji Yoon, Aki Hashimoto, Orchestra of Nationaltheater of Mannheim – Cocoon (Live): Otos Björkin Vespertine albumin oopperasovitukseta.

Sam Fender – You’re not the Only One: Nyt 25 vuotias Britti sai vuonna 2017 BBC:n kunniamaininnan ”Sound of 2018”.

Galahad – Seize the Day: Galahad on yksi Arthurin pyöreän pyödän ritareista, joka on antanut nimensä 1985 perustetulle englantilaisorkesterille.

Emerson, Lake and Palmer – From the Beginning: Seesteisen kaunis Greg Laken sävellys, jonka akustisisen tunnelman täydentää Emersonin tyylikäs syntikkasoolo.

Nat King Cole – Nature Boy: Sametinpehmeä ääni, kaunis sävellys. Tätä täydentämään takkatuli, hyvä punaviini ja Lapin hiljaisuus…yhä mielessäin

Jennifer Batten – Ricochet: Yllätti ovelalla näppäryysellään kesken työaamun. Nousi esiin taustamusasta ihan kuunteluun.”
Yyte

”My picks are based on the TOP2019 lists which have been compiled by CVLT Nation. There were several new and great bands for me and I will highlight some of them with these picks:

Ritual Howls – Alone Together: This is the kind of post-punk that is my cup of tea. The singer has a soothing baritone like tone that seals the deal for me.

Devil Master – Black Flame Candle: Crossover is a genre that I don’t follow very intensively, however Devil Master proves that there are worthy bands that proves that maybe I should pay more attention to it.

Primitive Man – Oily Tears: The band is true to its name: primitive, evil and heavy. I have had the pleasure to witness them playing live in Lahti a couple of years back and to exchange a few words with them as they autographed my CD. Really down to earth and cool guys.

Coffins – Terminate by own prophecy: Another band I witnessed live only last year at Killtown Fest in Denmark. They are brutal both in studio and live, so there is no reason why they shouldn’t get the limelight they deserve. Beyond The Circular Demise does really change Death Doom, but is one of the finest offerings in the genre 2019.

Undeath – Enhancing the dead: unThis is one of the finest demos you’ll hear from 2019. Undeath plays nasty, twisted and rotten death metal that crawls under your skin and stays there like a plague. Be sure to check the entire four song demo if you liked this treat.

Bölzer – Into the temple of spears: Swiss has something else to offer besides chocolate, mountains and watches: Celtic Frost, Triptykon and Bölzer! I had the pleasure to witness them live for the 3rd time I believe last year at Blow Up fest and they killed again. The new EP was a bit of a letdown for me at first, but with repeated listens it is starting to grow on me.

Lord Mantis – God’s Animal: Sludge is another genre that is hard to define and to digest in big portions, but in small amounts it is giving me some awesome tunes. Lord Mantis has shocked with its pervert, sick and disgusting album covers in the past, but there is something in the music that makes you want to return to the band.

Mammoth Weed Wizard Bastard – The Spaceships of Ezekiel: Take a wild guess which genre they represent? Yup, this is some of the finest stoner doom released last year. I believe you can enjoy this easily without any mind expanding substances as the band can play some sweet swingy and tasty riffs.”
Spinebrain

”Angel Olsen – All Mirrors: Jostain tuli vastaan ja kuulosti hyvältä.

Pet Shop Boys – Can You Forgive Her?: Vanhaa ysärin Pet Shop Boysia. Mainio teiniviba tuloksena.

Yann Tiersen – Tempelhof: Tunnelmamusiikin ranskalainen nykytekijä.

nervous_testpilot – A Functioning God: Elektromeininki. Jonkin verran myös ambientia tässä.

Rival Sons – Imperial Joy: Nykyrokkia. Edelleen ajoittain hyvin kartalla.

22-Pistepirkko – Quicksand: Nämä pojat ne osaa. Ei tule juuri kuunneltua, mutta harvoin tulee käännettyä poiskaan.

White Ward – Love Exchange Failure: Jazz-bläkkistä. Kovaa menoa Ukrainan pojilta.

Kampfar – Det Sorte: Onhan tässä tietynlainen skandinaavinen voima takana.

Stratovarius – Dreamspace: Straton alkuaikojen progempaa tuotantoa.

Anathema – Judgement: Bänditreenien legendarityä.”
T

”FKA twigs – Sad Day: Viime vuoden kehuttuja levyjä.

Dave Matthews Band – Can’t Stop: Ensimmäistä kertaa tuli kuunneltua DMB:tä. Kelpo ote.

Van Halen – Why Can’t This Be Love: ”Only time will tell if we’ll stand the test of time”. Tautologia.

Knipi – 1986: Niin Knipiä kuin olettaa sopi.

Richie Sambora – Stranger in This Town: 2010-luku alkoi Richien ensimmäistä soololevyä kuunnellen. Kokeilin nytkin.”
A