Viikon Aivoradio 17

J. Karjalainen – Stindebinde: Pitkästä, pitkästä aikaa tuli tämä kuultua taannoin. Jii laittaa kolmeen säkeistöön kohtalaisen henkilökaaren.

Yölintu – Rosoista ja repaleista: Yölinnusta ei periaatteessa ehkä pitäisi tykätä, mutta tämän biisin kaltaiselle kitaransoitannolle on hankala sanoa ei. Viime perjantaina julkaistu levy.

Kacey Musgraves – High Horse: Tämän viikon 2018-nosto. Itse asiassa viimeisimmän Acclaimed Music-listan koko vuoden kärkilevy. ”Country pop” sanaparina voi olla pelottava, mutta helposti meni albumillinen. Tämä ei kylläkään biisinä ehkä edusta levyn musiikillista linjaa täydellisesti.

Cream – White Room: Klassikko.

Corcovado Frequency – Beat It: Oli tässä eräänä iltana soimassa Spotifysta ”JAZZ LOUNGE Covers”-soittolista. Beat Itistä tuli sellainen versio vastaan, että jäi mieleen kummittelemaan…”
A

Jimi Hendrix – The Wind Cries Mary: Leppoisan löysä Jimi-biisi. Kesäisen sadekuuropäivän tunnelma.

Prince – Nothing Compares 2 U: Prince on ihan ok.

JB Dunckel – Hold On: Air-hepun uutta musiikkia. Ranskalaisittain helpolla melodialla, mutta ammattitaitoisesti.

A Perfect Circle – So Long, And Thanks For All The Fish: Vihdoin tämä tuli, ja kohta kai se tulee se Toolkin. Hittikamaa, Linnunradan liftari -nimellä.

The Dear Hunter – King of Swords: The Dear Hunterin ‎Casey Crescenzo pystyy tekemään millaista musiikkia tahansa, ja tekeekin. Levyt ovat monitahoisia, ehkä liiankin. Taitava hän kuitenkin on.

Mexrrissey – Me Choca Cuando mis Amigos Triunfan: Morrisseyn biisejä meksiko-versioina. Mikä jottei.

Rush – Anthem: Legendaarista progea.

Oceansize – Ornament/The Last Wrongs: Tällä bändillä on ollut tähän mennessä hienoimmat lavakoreografiat. Myös soitto ja laulu luonnistuvat.

Bang Tango – Someone Like You: 80-luvun jokseenkin unohdettu hard rock -bändi. Aivan toimiva.

Sixpence None The Richer – Kiss Me: Taitaa ainakin Suomessa olla tunnettu vain tästä kappaleesta. Gospel-rockia 90-luvun lopulta.”
T

Deafheaven – Honeycomb: Jos joku toimii, niin sitä ei kannata muuttaa. Aika näyttää puuduttaako tämä pitkässä juoksussa.

Winterhawk – Free To Live: Viikonloppuna tulee koettuna livenä. Tämä biisi kolahti heti ekalla kuulemalla.

Dust – Pull Away/So Many times: Puolitutun suosittelema 70-luvun pläjäys, jossa Ramones rummuissa. Pesee ja linkoaa täysillä!

Radien – Kaiken Kato: Kaverin vinkkaama, kotimaista tuskaa tunteella. On tässä kasvun elementit.

Norrhem – Voima ja Kunnia: Kotimainen pakanametalli elää ja voi hyvin.

Sleep – Marijuanaut’s Theme: Sleepin paluulevyä odotettiin, salaa pelättiin ja lopulta pankki räjähti taivaisiin. Genren yksi luojista näyttää miten stoner doom tehdään kunnolla.”
Spinebrain

Paul McCartney – Once Upon A Long Ago: Maailman ehkä tunnetuin vasenkätinen basisti.

Solju – Heargevuoddji: Ulla Pirttijärvi-Länsmaniin olettekin jo tutustuneet. Hänellä ja tyttärellään Hildá Länsmanilla on yhteinen projekti Solju, jola oli mukana UMK:ssa 2015 Hold Your Colours.  Nyt on julkaistu Soljun debyyttialbumi Ođđa áigodat.

FFS – Dictator’s Son: Muistattehan Sparks -yhtyeen ja Maelin veljekset Ron ja Russel? 2014 he päätyyivät levyttämään yhdessä skottibändi Franz Ferdinandin kanssa yhteisnimellä FFS (Franz Ferdinand Sparks).

Kuru – Flow: omasta kokoelmastani tämä oululaisyhtyeen kappale löytyy albumilta Jälki nimellä Virta. Spotifysta löytyy albumi Lontoon murteella nimellä Trace.  Silmät kiinni ja kuuntelemaan musiikillista kuvausta maamme luonnosta.

Jord – Kaikki on hiljaa: Jord on kotoisin Väylän varresta, Tornionjokilaaksosta ja sen Ruotsin puolelta. Kaikki on hiljaa – akustisesti.

Aili Ikonen – Armaalle: Tutustuin tämän artistin tuotantoon tällä viikolla Kalottijazz ja Blues festivalin tulevaan ohjelmistoon perehtyessäni.”
Yyte

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=BcuYPyTbTLSREOUMdyjOiA

Viikon Aivoradio 15

Suomen Tulli – Talolla: Alan jo odottamaan uutta Suomen Tulli -levyä. Tämä kappale on Kukkola-levyltä, joka nimenomaan äänitettiin talolla Kukkolassa.

Isokynä Lindholm – Linnut laulaa niin kuin ennenkin: Kevät tulee ja olen löytänyt uudelleen Bigpenin. Daven monipuolisuus on jopa hämmästyttävää… Isokynä, Rock´n´Roll Band, Pen Lee & Co, SF Blues…

Marianne Faithfull – Working Class Hero:  Vuonna 1979 se julkaistiin – Mariannen albumi Broken English, joka oli vahva paluu elämän varjoisalta puolelta (huumeet, asunnottomuus) takaisin musiikin pariin.

Poco – Heart Of The Night: Vuoden 1978 hittejä, joka säveltäjänsä Paul Cottonin mukaan sijoittuu New Orleansin yöelämään. Mukana myös saksofoneineen Phil Kenzie, joka muistetaan myös soitostaan Al Stewartin Year Of The Cat -kappaleella.

Edith Piaf – Je hais Les Dimaches: Ääni ja tulkinta.

Big Mama Thornton -Sheriff O.E. & Me: Mama-myöhäistuotantoa vuoden 1975 albumilta Jail, joka koottiin kahden vankilakonsertin nauhoituksista.

Jussi Hakulinen – Vaaleanpunainen Majatalo: Jussi lähti Yöstä 1985 julkaisten sooloalbumin, jonka nimikappale tämä on. Taustoja soittava kokoonpano muodosti jatkossa Jussin kanssa yhtyeen Kinsky.

Jethro Tull – Thick as A Brick (Part 2) (1997 Remastered version): Vaikka koko albumi sisältää vain yhden sävellyksen, on se kuitenkin progressiivisen rockin klassikoita monipuolisuudellaan, teemoillaan, tempovaihteluiltaan ja soitinarsenaaliltaan. Tämä on kappaleen lyhyempi puolikas.”
Yyte

Eppu Normaali – Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset: Tekaisin eilen keikkareissuilta koostevideon tästä biisistä. ”Eppu Normaali jakoi julkaisusi”. Somea someimmillaan.

John Carpenter – Halloween Theme: Ei ihan perjantai ja kolmastoista, mutta melkein.

Joe Grushecky and the Houserockers – The Voice: Vanha herra iski viime viikolla ilmoille uuden albumin luottobändinsä kanssa. Vähän Tom Petty-vivahdetta on tässä raidassa.

Ty Segall – When Mommy Kills You: Jos biisillä on tällainen nimi, se on pakko laittaa listalle. ”Freedom’s Goblin”-levy on yksi vuoden mielenkiintoisia julkaisuja toistaiseksi.

Sonja Lumme – Eläköön elämä: Ensi viikolla pitäisi soitella pikkukeikallinen euroviisuja. On kohtalaisia sovituksia, tässä Bruno Korpelan kynästä. Loppusijoituskinhan oli aivan kunniakas yhdeksäs.”
A

While Heaven Wept – The Furthest Shore: Tässä on semmoinen proge-kirkkoheavy-heavy metal anthem, ettei paremmasta väliä. WHW aktivoituu vielä kerran ja tekee lyhyen Euroopan rundin. Allekirjoittanut tekee kaikkensa päästääkseen tuota todistamaan!

Panopticon – The Wandering Ghost: Austin tehnyt kunnianhimoisen tuplalevyn: osa 1 takuuvarmaa atmobläkkistä, mutta tämä osa 2 on semmoista bluegrass / country henkistä fiilistelymusaa. Jostain syystä tämä biisi räjäytti tajunnan heti kerrasta!

Almyrkvi – Forlorn Astral Ruins: Islanti tekee nykymetallin niin hienosti ja tunteella että melkein mikä tahansa niistä toimii. Kuuntelin vasta eilen tämän Almyrkvin uutukaisen ja osui ja upposi heti isosti!

Paara – Hurmeen hauta: Omalaatuinen ja vaikeasti avautuva levy, mutta ennen kaikkea pisteet oman tien kulkemisesta.

Count Raven – Destruction Of The Void: Voisi luulla, että Ozzyko se siellä lurittelee, mutta eipä ei: tämä on yksi Ruotsin salattu doomihelmi ja mikin takana Fodde Fondelius. Nähty kanssa livenä 2011 ja kyllä lähtee!”
Spimebrain

The Ocean – Bathyalpelagic Ii: The Wish in Dreams: Kikkailuheviä jostain Aivomiehen muisteloista…

Harri Marstio – Surullinen sunnuntai: Raspikurkun versio viikon TOP200-biisistä.

Bjørn Riis– Forever Comes to an End: Norjalaisen progeartistin viime vuoden tuotosta. Ääni ei oikeastaan sovi miehen ulkomuotoon mitenkään, mutta kauniisti laulaa. Porcupine Treen ja Anatheman ystäville.

Maj Karma – 101 tapaa olla vapaa: Joku on vialla, kun Maj Karma pölähtää meidän listoille vähän väliä. Taas on taidokas kappale. Näissä on tuotanto parantunut niin paljon, että mielellään kuuntelee.

Hold Steady – Eureka: Olemme Ausculton jätkien kesken puhuneet perinteisemmän rockin vähyydestä uudessa musiikissa. Tässäpä sitä nyt olisi. Brucen, Foo Fightersin ja osittain jopa Dire Straitsin jäljissä kuljetaan. Aurinkobiisi.

Vesta – Vestallica: Pyhimyksen Kynnet, kynnet -kappaleesta tuttu Vesta teki uuden levyn. En ole sitä vielä kuunnellut, mutta omaperäinen ote on.

Mantaray – Policy: Uutta musiikkia, jonka tyttäreni Spotifysta bongasi. Voisi jälkikasvu huonomminkin valita.

Dingo – Nahkatakkinen tyttö: Samalta henkilöltä tulee tämä valinta. Legendaarista. Sanat tarttuvat 30 vuotta myöhemminkin 6-vuotiaiden mieliin.

SANNI – Prinsessoja & Astronautteja: Edelleen lähde sama. Ei se kamala tämäkään kappale ole.

The Grand Silent System – The Graveyard Song: Tämä on sitten paremminkin oman maun mukainen valinta. Oikeastaan intron takia valittu.”
T

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=rgTC7atCQ0qizWIOYmPo3w

Viikon Aivoradio 14

Carly Simon – You’re So Vain: Kummasti päähän jäävä ikivihreä.

Jeff Beck – Cause We’ve Ended as Lovers: Kohtalaista kitarasoitannollista maalailua Beckin pojalta. On jo melodioineen siellä, minne muut ovat vasta matkalla.

CMX – Linnunrata: Useimmin kuunteluun ja mukana soiteltavaksi omalla kohdallani eksyvä CMX-biisi. Erityismaininta laulumelodialle kertosäkeessä.

Hot Snakes – Jericho Sirens: Viikon Acclaimed Music-löytö. Ko. pulju kerää levyarvioita ympäri maailmaa ja asettaa sen jälkeen levyt paremmuusjärjestykseen. Tämä oli viimeisimmän tämän vuoden listan ykkösalbumi.

Mount Eerie – Now Only: Taannoista A Crow Looked at Me-levyä jatketaan samankaltaisessa musiikkimallissa. Melodisesti yksinkertaistettua, mutta sanoituksiltaan vahvaa materiaalia.”
A

Eminem – Rap God: Listojen ja knoppilogian Graalin malja: eniten sanoja biisissä ja kohdasta 4:26 alkaen herra vetää 97 sanaa 15 sekunnissa. Jostain syystä olen halunnut kuunnella Eminemiä juuri tällä viikolla.

Kate Tempest – Ketamine For Breakfast: Hieman toisenlainen lähestyminen hip hopiin, mutta tämä nuori nainen on jotain, mistä tulee suuri tähti… Jos itse niin haluaa.

Iron Angel – Rush Of Power: Jostain heviryhmä kaivettu saatesanoilla, kyllä 80-luvulla osattiin tehdä riffejä. Kuuntelin koko levyn ja diggailin kovasti.

Circle – Kill City: Porin hulluutta olisi tarjolla jälleen lauantaina elävän musiikin muodossa… Hyvin mahdollisesti minut löydetään jälleen keikkalattiaa kuluttamasta.

Dr. Feelgood – Milk and Alcohol: Kävin tsekkaamassa Wilko Johnsonin livemeiningin keskiviikkona. Vielä setä oli vedossa, vaikka lopussa lopetti hetkeksi tokaisten ”I’ve been sick and this is just a little too much for me”. Konekiväärikitara lauloi ja karmaa oli tarjolla. Tämä biisi jäi kuitenkin kuulematta.

Amorphis – The Bee: Kovasti kitarassa on The Wayn saundia. Tuotanto on hiottua ja tutulla kaavalla mennään, mutta hieman yllätyksiäkin on mukana. Odotan uutta levyä kuitenkin mielenkiinnolla.”
Spinebrain

Paul Oxley’s Unit – Spanish Bars: Kukaan ei koskaan muista, että tämä bändi tulee Suomesta. Niin se kuitenkin tulee.

Pulp – Disco 2000: Sisko muistutti tämän hitin mieleeni pääsiäisen tienoilla. Nostalgiaa.

Bob Dylan – Gates of Eden: Sitä parempaa Bobia. En ole ennemmin kuullut, mutta päähän jäi.

22-pistepirkko – Birdy: Jos jossain on ysärin maku niin tässä. Ei ole ihme, että 22-pistepirkko oli niin suosittu.

Strapping Young Lad – Force Fed: Devin Townsendin mättöbändin parhaita biisejä. Taitaa olla bändin parhaalta levyltäkin.

Stam1na – Valhe: Jäsen A:n kanssa tuumittiin juuri, että vähälle on jäänyt Stam1nan kuuntelu. Ja aivan suotta.

Rodrigo y Gabriela – Orion: Latinokitaraduon versio suht tunnetusta kipaleesta. Hienosti soi.

The Scenes – Hunters: Suomalainen bändi jokusen vuoden takaa. Tässä kappaleessa on niin hämmentävä peruskomppi, että laitetaan se siksi ilmoille.

Inner Circle – Bad Boys: COPS oli kova juttu pikkupoikana. Sen tunnusbiisi on edelleen.

Demons & Wizards – My Last Sunrise: Blind Guardianin ja Iced Earthin sekasikiö. Jyrkkää laulau ja tehokasta kitaravallia.”
T

Luisa Maita – Anunciou: Sao Paulossa syntynyt musiikkituottajan ja säveltäjän tytär tekee laadukasta sambapohjaista populaaria.

Traveling Wilburys – Maxine: ”Veljesten” simppeleiden rallien lauluarkistosta.

Johanna Iivanainen, Pepe Willberg, Olli Ahvenlahti – Pieni laulu ihmisestä: sanat Tommy Tabermann.

Boston – Foreplay/Long Time: En ole vieläkään varma pidänkö yhtyeestä, ostin levyn, annoin pois, ostin uuden… Ehkä se on laulu korkealta ja kireesti.

Police – De Do Do Do, De Da Da Da: Parodiaa tai ei, mutta Sting kirjoitti laulun osoittaakseen, että ihmiset pitävät simppeleistä lauluista.

Yes – Then: Progressiivisen rockin alkuaikojen taidetta vuodelta 1970.”
Yyte

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=a6e9CHGLQV-sSh3qnjRirQ

Viikon Aivoradio 8

Airbag – Homesick: Kuin Pink Floydin ja Porcupine Treen yhdistelmä. Vaikka kappale on pitkä, siinä ei ole yhtään turhaa kohtaa.

Agalloch – Black Lake Nidstang: Aivomiehen juttuja, mutta kitarasoundi tässä miellyttää.

The Protomen – The Hounds: En tiedä miksi. Piti vain kuunnella toistamiseen.

Cynic – The Space for This: Cynic loi jo ajat sitten sen, mitä nyky-djenttaajat yrittävät matkia.

Soilwork – Enemies in Fidelity: Ruotsin ylpeys palasi The Ride Majesticilla sinne, minne pitikin. Mainiota tykitystä.

Threshold – Half Way Home: Milleniumin progemetallia. Helpohkoa, mutta ainakin osittain tarttuvaa.

Shakals – New Role Models: Tämä on ilmeisen uutta musiikkia. Tuli ihan sattumalta vastaan.

Miljoonasade – Lapsuuden sankarille: Tämä on aina ollut hyvä kappale. Ei ihan kympin biisi, mutta hyvä joka tapauksessa.

AraabMUZIK – Turn the Tide: Elektrohommia.

Rodrigo y Gabriela – Buster Voodoo: Kasipuoli kitarointia.”
– T

Autiomaa – Maailmanloppu: Rovaniemi-Jääli -akselilla toimiva yhtye, jonka tuorein albumi, Kantrin viimeiset herrasmiehet, omaa Lapin Kansan mukaan vaikutteita Mukalta, Palsalta ja 16 Horsepower -yhtyeeltä.

The Affair – Haparanda Blues: Miksiköhän tällainen laulun aihe? Yhtye on ymmärtääkseni tanskalainen johtajanaan Peter Haandsbæk Jensen, jonka omia suosikkeja ovat Beatles ja Elvis Costello. Siksipä musiikkikin on tutun kuuloista.

Carola – Rakkauden jälkeen: Laulajatar – Hän oli.

Manfred Mann’s Earth Band – Give Me the Good Earth: Onneksemme Suomessa löytyy vielä runsaasti puhdasta luontoa, josta nauttia. Itselleni se tarkoittaa lähinnä Lappia ja sen hiljaisuutta.

Van Morrison – Moondance: Kuopiossa on Gloriansa. Van Morrisonilla on Gloriansa, mutta myös Moondance. Letkeä, mutta samalla niin svengaava kappale.

Jon Lord – Lazy: Minulle Deep Purplen sielu ja sydän oli Jon. Ja tässä kappaleessa ei todellekaan kukaan laiskottele.

Kalle Fält – Basin Street Blues: Saksofonistin 1975 ilmestyneeltä soololevyltä Svengin Orja. Kallenhan tunnemme myös mm. Paradisesta.”
– Yyte

Senses Fail – If There Is Light, It Will Find You: Viikon uutuuksia. Tällainen musiikki olisi ollut muodissa viime vuosikymmenellä. Ihan hyvää rokkenrollia.

Laura Moisio – Kuun poika: Moision levy voi olla aika ylhäällä monilla listoilla tänä vuonna. Suomessa tällaista musiikkia, ainakaan näin hyvin tehtynä, tulee vastoin suhteellisen harvoin. Miellyttävä albumi ja tulee kuunneltua uudestaankin.

Car Seat Headrest – Sober to Death: Car Seat Headrest puolestaan on viime vuosina vilkkunut nimenä silloin tällöin internetkeskusteluissa. Modernia rokkia, joka ainakin itselleni on jäänyt mieleen. Uudet julkaisut tulee kuunneltua aina, kun jotain ilmaantuu.

First Aid Kit – Rebel Heart: Ruotsalaista laatutavaraa tältä vuodelta.

Bruce Springsteen – The Wrestler: Tuli olympialaisten kommentointia lueskellessa mieleen Brucen vajaan vuosikymmenen takainen biisi. ”But I can make you smile when the blood, it hits the floor / tell me friend, can you ask for anything more?”

Bon Jovi – I’ll Sleep When I’m Dead: Kuuma oli keskikesä 2003, kun tämä biisi iskeytyi omaan tajuntaan. Ei ollut aikoihin tullut ajatuksella kuunneltua, joten sai aikaan hymynkareen suupieleen ja em. muistovälähdyksen.”
– A

Primordial – To Hell Or The Hangman: Suosikkiyhtyeeni jo kymmenen vuoden takaa osoittaa, että pystyy uudistumaan, mutta samalla takomaan erittäin laadukasta biisiä. Uusi levy on selkeästi irtiottoa mustempaan metalliin ja liikutaan uusilla, kartoittamattomilla vesillä.

Barren Earth – Withdrawal: Levyn päätöskappaleella mennään kanssa kohti uutta tuntematonta. Kokeilu onnistuu täydellisesti ja Jonin ääni hehkuu kaikissa talviruskan väreissä. Mahtava biisi.

Necrophobic – Mark Of The Necrogram: Uusi vanha laulaja takaisin mikkiständin taakse ja black-dödö nappulat kohdalleen. Tulos on tasaisen varmaa ja tappavaa.

My Dying Bride – Scarborough Fair: Kohtuullisen goottihenkinen, mutta onnistunut coveri tästä tunnetusta veisusta.

Hallatar – Dreams Burn Down: Tarkoituksena päästä kokemaan bändin veto legendaarisella Möysän Essolla… Toivottavasti suunnitelma kantaa hedelmää huomenna.

Carpenter Brut – Leather Teeth: Uusi levy julkaistu tänään, ei hajuakaan onko tämä nyt parasta ja huonointa synthwavea ikinä, mutta kuuntelemallahan siitä selviää.”
– Spinebrain

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=NenNkW18SS26D0mARmW7OQ

Viikon Aivoradio 52

Mark Knopfler – So Far From The Clyde: Tulmasävyinen teos Marcin kuudennelta sooloalbumilta Get Lucky (2009). Kitarastaan mies tunnetaan, tässäkin kappaleessa se soi niin knopflermaisen pelkistettynä, mutta kuulakkaana.

Tubes – Don’t Touch Me There (live): Vahvasti teatraaliseen parodiaan pohjaavan yhtyeen kappale on luonnollisesti kuultava live-versiona.

Rutles – Good Times Roll: The Rutlesin musiikki saattaa kuulostaa tutulta. Bändissä vaikuttivat myös Monty Python ryhmässä mukana olleet Eric Idle ja Neil Innes, joista jälkimmäisen tekemiä yhtyeen kappaleet olivat. Jostain syystä Innes joutui myös oikeudessa todistamaan sävellystensä olevan ihka omiaan. Albumi the Rutles ilmestyi vuonna 1978.

Mick Jagger – Joy: Goddess In The Doorway (2001) oli jo Mickin neljäs sooloalbumi, joka ei mitenkään suuri kaupallinen menestys ollut. Mick on (ainakin minun mielestäni) Rollari ja That´s it. Tällä kappaleella on muuten kuultavissa myös Bonoa vokaalihommissa.

Little Steven – St. Valentine´s Day: Kappale on alunperin julkaistu jo vuonna 2009 The Cocktail Slippers’ -yhtyeen versiona nimellä St. Valentine´s Day Massacre. Laulun tekijä Steven Van Zandt julkaisi sen myös itse.

Blues Section – Only Dreamin´: Jim Pembroken sävellys vuodelta 1967 julkaistiin alunperin singlenä. Blues Sectionissa soittivat tässä sessiossa: Jim Pembroke, Hasse Walli (kitarat), Måns Groundstroem (basso), Ronnie Österberg (rummut), Eero Koivistoinen (saksofoni) sekä Otto Donner (piano). Kansainvälisen tason musiikkia jo tuolloin tältä Wigwamin esiasteelta.

Beatles – Revolution 1: Vallankumouksen rauhallinen blues-tempoinen versio ilmestyi Valkoisella tuplalla 1968.

Riki Sorsa – Autograph: Rikin Changing Tunes albumi ilmestyi vuonna 1981 ja nosti hänet minun arvostuksessani muusikkojen armoitettujen joukkoon. Levy oli Kassu Halosen tuottama ja tämän kappaleen sävelsi Jim Pembroke. Uumajassa oli tapanamme viettää Suomen Itsenäisyyspäivää hieman reippaammin. Vuonna 1981 meille oli esiintymässä Universum -ravintolassa Riki ja hauskaa oli. Meninkin seuraavana päivänä bileitten jatkoilta yliopistolle tumma juhlapuku päällä.”
– Yyte

Halestorm – Ride the Lighting: Tuli vastaan FB-feedissä. Päätin kuunnella, vaikka onhan näitä Temallica-covereita jo satoja. Lzzyn vokaalit ja skittasoundi yllättivät: vielä on nuorissa toivoa tulevaisuuteen vaikken bändin muuta tuotantoa tunnekaan.

The Night Flight Orchestra – Gemini: Soilworkin Speed laulaa Totoa 80-luvun tuulipukuhengessä…mitäs hittoa tämä nyt on? Lienee niin että jing ja jang pysyvät balanssissa kun vaihtaa nahkaa lennosta. Mahtavaa!

Dool – She Goat: Olin unohtanut (jostain syystä) tämän levyn vuoden 2017 -listoilta. Kun tykittelin tämän eilen uudestaan muistin miksi tämä on todella upea. Tässä yhtyvät The Devils Blood ja The Year Of The Goat parhaalla mahdollisella tavalla.

Mindkult – Howling Witch: Fowst soittaa itse kaikki instrumentit ja laulaakin vielä pahuksen komeesti. Onneksi tämä ei ole Ruotsista vaan Virginiasta USAsta. Mindkult on Electric Wizardin ja Uncle Acid & The Dead Beatsin lehtolapsi, josta innostuin kovaa.

Circle – Vaellus: Circle voi ja osaa tehdä ihan mitä vaan… Olen entistä enemmän kallistumassa siihen mielipiteeseen. Bändin aito hulluus pitää kokea livenä, mutta onneksi kuuloaistihavaintojen perusteellakin tätä voi täydellä sydämellä promovoida.

Huora – Kovia ja kiljua: Bändin nimi aikanaan aiheutti leukojen venymisreaktiota, mutta onneksi musa on niin paljon parempaa. Tämmöinen rehellinen punkkirock on hyvää, kun se on hyvää. Solisti Anni on intohimoinen saunoja, josta tulee aina 1,5 bonuspistettä. Levy on kokonaisuutena erittäin kompakti ja napakka.”
– Spinebrain

The Beatles – A Day in the Life: Melkeinpä jokaisen joulun aikaan tulee hetki Beatlesia kuunneltua. Sgt. Pepper & co. -levyltä kuului nyt nostaa tämä.

Olavi Uusivirta – Kultaa hiuksissa: Kesän keikkaputkessa versioitiin tämä Uusivirran raita. Oli hauska tilanne, kun tätä ehdotettiin biisilistalle: ”Voisi vetää Uusivirtaa sieltä uudelta levyltä” – ”no, on siellä se yksi ookoo biisi”.

Daft Punk – Fragments of Time: Loppukesäiltojen taika taltioituna ja grooveen verhoiltuna.

Ultra Bra – Älä soita tänne enää koskaan: UB:n ”Sinä päivänä kun synnyin” oli ensimmäinen oma CD:ni. Silloin tämä biisi ei vielä kolahtanut, mutta tänä vuonna kyllä. Ja tulipa bändi viimein nähtyä Ilosaaressakin. Vyöryy…

Tuomari Nurmio – Suuri ja rento ote: Nurmion uusi ”Dumarillumarei” on yksi vuoden levyistä. Tuomari vain jaksaa paahtaa ja sanottavaa löytyy. Vastustamatonta charmia.

Radiohead – How to Disappear Completely: Radiohead oli toukokuun ulkoilumusiikkia. Tässä osuu mahtavasti osaset kohdilleen ja teos kuulostaa juuri nimensä mukaisen pois häipyvältä.

Belle & Sebastian – Asleep on a Sunbeam: Kevään indie-putkessa tuli kuunneltua Belle & Sebastiania. Kepoinen rallattelu ja hiplailusoitantaa, selkeää melodista kyvykkyyttä.

Fleetwood Mac – Rhiannon: Fleetwod Macin ”Rumoursista” meni kaksi vuotta siirtyä edeltävään, bändin nimeä kantavaan levyyn. ”Rhiannonissa” on mystinen ulottuvuus, eikä ihme, jos joku on aikanaan saattanut Stevie Nicksiä pitää epäilyttävänäkin naisena…

Ryan Gosling & Emma Stone – City of Stars: ”La La Land” oli vuoden elokuvahittejä. Tunnusbiisissä pieni on suurta ja kokonaisuus osiaankin suurempi summa. Mahtavaa, että tällaisella kappaleella (ja B-osalla erityisesti) voi vielä vuonna 2017 voittaa Oscarin.”
– A

Saimaa – Lentävä suomalainen: Saimaa saattaa lopulta nousta korkealle vuoden levyä valkatessa. Soittohan on sinnepäin. Myös biisin ja koko levyn teema istuu minulle.

A Perfect Circle – The Doomed: A Perfect Circlellä on pärjättävä niin kauan, kunnes Tool sen levynsä julkaisee.

Mopo – Niin aikaisin: Jännää suomalaista jazzia.

Stu Larsen – Going back to Bowenville: En tiedä miehestä mitään. Biisi vain tuntui hyvälle.

Antimatter – God Is Coming: Portisheadin jäljillä. Omasta mielestäni paremmin polulla pysyen.

Juha Vainio – Yleisessä saunassa: Siskonmies tätä joulunpyhinä soitteli. Kuulemma siksi, että soinnut vaihtuvat suunnilleen joka sanalle. Riittävän haastava.”
– T

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve