Viikon Aivoradio 49/2018

Mark Ronson feat. Miley Cyrus – Nothing Breaks Like a Heart: Viikon tuore nosto. Yllättävän ok. Ronson meinaa olla kultanäppi.

U2 – With or Without You: Ajelumusiikkia, osa 1.

Emma Salokoski Ensemble – Veden alla: Ajelumusiikkia, osa 2. Aina unohtuu miten hyvä tämäkin on.

Causes – Teach Me How to Dance with You: Kitarakuvio tuli vastaan Youtube-videossa. Biisi meinaa livetä hömpäksi, mutta em. kitaroinnilla saa paikkansa soittolistalla.

The Offspring – Bad Habit: Loppuun vähän vanhaa kunnon Offspringiä, ettei mene ihan nössöilyksi.”

-A

Carita Holmström – Shore: Kun on opiskellut pianon soittoa jo 8 vuotiaana Sibeliusakatemissa, lienee saanut hyvän pohjakoulutuksen. Taidolla tehtyä tyylikästä musiikkia.

Ulf Lundell – Snön faller och vid med den: Täll hetkellä kun tätä kirjoitan (4.12) oli runsaan lumisateen päivä. Kappale on vuodelta 1978 ja taustoja laulaa Agnetha Fältskog.

The City – Lady: Tämänkin yhtyeen jäsenenä oli taitava pianisti ja sävelkynäilijä. Carole Kingin perustama yhtye julkaisi yhden albumin, Now That Everything’s Been Said, vuonna 1968.

Jasmin Tabatabai – La Le Lu : Jäljet päättyvät Berliiniin sunnuntaisin – Mina Amiri on tekee myös musiikkia.

Larkin Poe – Sometimes: Atlantalaissiskosten Megan ja Rebecca Lovellin albumi Venom & Faith on juurevaa bluesia.

Blues Section – Kauan kuljen: merkitty Spotifyssa yhtyeen nimiin, mutta käytänössä orkesteri soitti taustoja tällä Ronnie Österbergin singlellä.

-Yyte

Enslaved – E: viime vuoden kärkialbumeita. Metsän ja talventuoksuista menoa.

-T

Ausulto – Viikon Aivoradio 47/2018

Greni – Dream and Drive: Yllättävä löytö Viikon suosituksista.

Arcturus – The Arcturian Sign: Hämmentävää mäiskettä Norjasta. Vie takaisin Imatran Sm-maastoihin.

The National – Fake Empire: Yleensä tämänkaltainen musiikki ei maistu, mutta nyt pystyi nielemään.

Popeda – Kersantti Karoliina: Onhan tässä hyvä tunnelma. Vain Popeda pystyy tekemään tämän näin.

Jeff Beck – Love is Blue (L’Amour est Blue): Tuttu biisi Agentsilta. Aika komea ja mahtipontinen loppu.

MONO – After You Comes the Flood: Tällaista post-metalliahan tämä on.

Jack Butler – Apocalypse Clocks: Alkaa kuin pari muuta tutumpaa biisiä, mutta on jotain ihan muuta.

Grand Funk Railroad – Black Licorice: On vuodelle 1973 räväkkää menemistä.

Kimi Kärki – Beyond Distance: Tämä oli pari vuotta sitten aika hyväkin kappale.

Anathema – Barriers: Jatketaan Anathema-linjaa.”
T

Cordovas – I’m the One Who Needs You Tonight: Ei kuulosta tämän vuoden musiikilta, vaikka sitä onkin.

Júníus Meyvant – High Alert: 2018-musiikkia tämäkin. Mukava groove.

Sam Lewis – Loversity: Samat sanat kuin edelliseen.

Lady Gaga – Always Remember Us This Way: ”A Star Is Born” tuli käytyä jo joitain viikkoja sitten katsomassa elokuvateatterissa. Taaskaan ei musiikkielokuvan biisit jääneet paikan päällä mieleen, mutta nyt kun soundtrackia kuuntelee, niin onhan siellä osumiakin. Gaga on aika kova parissa kappaleessa.

Laura Nyro – Eli’s Comin’: Tämän viikon Ausculto-tastingin jokeri.”
A

“Roxy Music – Do The Strand: Bryan Ferry orkesteineen mukaan lukien mm. Andy Mackay foneineen sekä Brian Eno syntikoineen.

Tomas Ledin – Ljuvliga minnen: viisi vuotta sitten Tomas muisteli lapsuuskesiään isovanhempiensa luona Ruotsin Korkealla Rannikolla, joka nykyään on yksi maailman perintökohteista.

Jussi Hakulinen – Vieraskirja: Kuulostaa ihan laululta. Jussi hallitsee melodisen herkkyyden.

Tuomo – Make Me: Prättälä ja piano.

Virtanen – Elektroninen xtaasi: Ei veltompaa.

Ted Ström – Perrong Nr. 5: Ruotsalaisen lauluntekijän ja kuvataiteilijan hienolta vuoden 1984 Ger Mig Liv -albumilta. Mukana mm. Ulf Ådåker (trumpetti).

The Beatles – Happiness is A Warm Gun: Valkoinen Tupla julkaistiin 22.11.1968.”
Yyte

Ausculto – Viikon Aivoradio 43/2018

John Fogerty – The Holy Grail: 1970 John lauloi: ”Seven thirty seven comin’ out of the sky…” ja olin myyty rockille. Ja tänä vuonna – yhä vaan rokataan.

Montserrat Caballé (feat. Bruce Dickinson) – Bohemian Rhapsody: Caballé oli Diiva, upeaääninen sopraano, joka uskalsi heittäytyä myös populaarisemmalle puolelle musiikin raja-aitoja. Mutta olisikohan tämä kuitenkin pitänyt tehdä Mercuryn kanssa?

Hollies – Blue in the Morning: 1972 yhtye julkaisi albumin Romany, joka oli jotain muuta kuin mihin olimme tottuneet. Alan Clarke oli lähtenyt yhtyeestä soolouralle ja laulajaksi oli pestattu ruotsalainen Mikael Rickfors, eikä tätä muutosta voinut olla huomaamatta.

Them – Mystic Eyes: Them oli Van Morrisonin ensimmäinen yhtye ja Mystic Eyes oli Themin ensimmäisen albumin, The Angry Young Them, avausraita.

Pallas & Euan Lawson – Queen of the Deep (live): Aika usein, kun musiikki tulee iPodilta työpäivääni taustoittamaan ja pysähdyn tsekkaamaan kuulemani hyvän kappaleen esittäjää, niin se on Pallas.

Jaan Wessman  – Well, cuz…: Tamperelainen multi-instrumentalisti on julkaissut esikoisensa, None For The Money, Two For The Show. Progea, melodista poppia, musiikkia hyvällä maulla ja ammattitaidolla.

Topmost – I Believe To My Soul: Alunperin Ray Charles -kappaleesta Topmost teki oman tulkintansa 1966 kuuluisimmalla kokoonpanollaan: Gugi Kokljuschki, Harri Saksala, Eero Lupari, Arto ”Poku” Tarkkonen, Heimo ”Holle” Holopainen ja Kisu Jernström.”
Yyte

Jenni Vartiainen – Malja: Meni aikoinaan itseltä melko täydellisesti ohi tämä biisi. Radiossa kyllä taisi soida, mutta ei tarttunut korvaan. Nyt ihan ok.

Ultra Bra – Savanni nukahtaa: Parempi nyt kuin ikinä ennen.

Christine & the Queens – Comme si: Viikon 2018-levy. Kuuntelukelpoista modernia, olisiko tämä nyt sitten poppia.

Karjalainen – Tule kesäyö: Jäsen T jakoi viime viikolla koko Karjalaisen uuden levyn. Laitan tämän vielä uusiksi, koska tässä tiivistyy hyvin miehen taidot yhteen kappaleeseen.”
A

Gutalax – Robocock: Eilen livenä koettu. Erittäin hämmentävät sammakkovokaalit…vokaaliakrobatiaa parhaimmillaan/kauheimmillaan

Eneferens – This Onward Reach: Yhden herrasmiehen projekti Minnesotasta. Vuoden kovinta materiaalia.

Fifth Angel – Can you hear me?: Bändi jatkaa uudella tuotannolla kitaristin tarttuessa mikin taakse. Kyllä tässä vielä potkia löytyy.

Hate Eternal – All Hope Destroyed: Laatudödistä Ameriikasta

Bloodbath – Chainsaw Lullaby: Nick Holmesin toinen puoli… On tässä uhkan mahdollisuus

Cumbeast – Analconda: Eilen livenä koettu. Erittäin loistavat välispiikit ja soittajilla selvästi ilo soittaa. Hyvä Turku!

Omnium Gatherum – New World Shadows: Keskiviikkona lavan reunalla koettu ja fanipoikamaisuus huipussaan. OG ei petä juuri koskaan.

Unleashed – Stand Your Ground: Ei väsymisen merkkejä… Ensi vuonna 30v. synttärit orkesterilla.”
Spinebrain

Spidergawd – Is This Love?: Suosittelin tätä kaverille itse, unohdin bändin ja hän suositteli takaisin. Nyt onkin mennyt puolet lomasta tämän bändin kanssa.

Kvelertak – Åpenbaring: Edellisen sukulainen. Raisuhkoa mätkettä.

György Ligeti – Musica Ricercata: No. 7, Cantabile, molto legato: Klassista pianomusiikkia. Säveltäjähän tunnetaan Kubrickin elokuvien musiikeista.

Samuel Barber – Adagio for Strings op. 11: Synkkä kuin mikä. Klassista parhaimmistoa, ties miessä elokuvissa soinut. Soinut myös kuuluisuuksien hautajaisissa. Kuten Rooseveltin ja Einsteinin. Soi myös usein erilaisten onnettomuuksien yhteydessä televisiolähetyksissä. Komia on.

Portishead – Sour Times: Klassikko ysärin puolesta välistä. Tästä tulee väkisin sen ajan Bondit mieleen. Trip Hopia parhaimmillaan.

Foo Fighters – Skin and Bones (Live): En kovin usein lähde live-biiseihin, enkä Foo Fightersiin. Tässäpä sitä nyt molempia parhaimmillaan.

The War on Drugs – Red Eyes: Jotenkin tämä tuli vastaan aurinkoisella automatkalla. Ei se ihme ole. Automusiikkia parhaasta päästä.

Kolmas Nainen – En oo kuullut mitään: Tytön soittolistan viimeinen lisäys. Kyllähän tämä kertosäe päähän jää. Alavus-meininki.

Anathema – Pulled Under at 2000 metres a Second: Samalla kun pihalla alkaa lumisade, niin on sopivaa kuunnella Anathemaa. Tässä kappaleessa on ns. THE KOHTA puolentoista minuutin kohdilla. Mahtava rumpufilli.

Eppu Normaali – Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset: Tämäkin tavallaan kuuluu Pohjanmaan reissuun. Ja Lumisaateeseen.”
T

Ausculto – Viikon Aivoradio 40/2018

Infernal Coil – Wounds Never Close: Infernaalisen kaoottista mustaa dödö Ameriikasta, joka tappaa talossa, puutarhassa naapurin petuniatkin.

Pure Wrath – Colourless Grassland: Olen odottanut tämän levyn ilmestymistä suoratoistopalveluun pitkään. Indonesialainen one-man band osoittaa heti debyytillään tyylitajunsa ja levyt myytiin loppuun nopeasti.

Rebel Wizard – The Prophecy Came and It Was Soaked with the Common Fools Forboding: Yhden miehen orkesterilla jatketaan ja tässä levyllä vedetään 50/60 säännöllä mustempi ja perinteisempi metalli komeasti yhteen. Ehdottomasti yksi vuoden yllättäjistä tähän mennessä, kiitos vinkista Asmodeukselle.

The Eternal – Don’t Believe Anymore: Erittäin komeita ja eeppisiä sävellyksiä tarjolla Australiasta. Vahva suositus goottihenkisen doom-metallin ystäville.

Kaiser – Earthquake: Komeeta stoner doomia Suomesta, joka tuli koettua livenä maanantaina Vastavirta-Klubilla. Vahva suositus riffien ystäville.

Master’s Hammer – Fascinator: Tämän levyn ilmestymistä on kanssa odotettu digitaaliseen julkaisuun kauan. Tsekkien kummajainen on edelleen hyvässä vedossa.

Helrunar – In Eis und Nacht: Mustempaa pakanametallia Saksasta. Tyylilleen uskollinen, silti laadusta tinkimättä.

Anatomia – Carnal Mutilation: Kävin tsekkaamassa viime lauantaina Japanin miesten grindaamisen Ääniwallissa. Porukkaa ei ollut tungokseksi asti, mutta kavereita ja hyvää musaa sitäkin enemmän.”
Spinebrain

Joe Bonamassa – Stronger Now In Broken Places: Uuden albumin (Redemption) balladi pääsi yllättämään herkkyydellään.

Bloodline – Calling Me Back: Kaikkea sitä oppii, kun lukee ja kuuntelee. Tässä yhtyeessä Joe Bonamassan kanssa musisoivat mm. herrat Oakley, Kriger ja Davis.  Siis Allman Brothersien Berry Oakleyn poika Berry jr. (basso ja päävokalisti), Doorsien Robby Kriegerin poika Waylon (kitara)ja Miles Davisin poika Erin (rummut) lisäksi koskettimia näpytteli Lou Segreti.

Chris Duarte – Satisfy: 55-vuotiaan texaliaiskitaristin bluesia melkein vanhalla häämekkokuosilla albumilta Something Old, something new, something borrowed but all blue.

Steve Hackett – The Court of the Crimson King: Ex-Genesis kitaristin live-albumi The Tokyo Tapes julkaistiin 1998. Kyseinen kappale on McDonald/Sinfield -tuotantoa ja originaali King Crimson -yhtyeen.

Sofia Jannok – Davádat: Sofian saamelaiseen perintään pohjautuva poprock nousee aika-ajoittain kuuntelulistalleni.

Focus – Red Sky At Night: Thijs van Leer / Jan Akkerman tuotantoa, molemmat soittimiensa virtuooseja.  Tällä kappaleella Jan huolehti kitaroinnista, David Kemper rummuista ja Thijs kaikesta muusta (mm. baasottelun Moogin syntikalla).

The Who – God Speaks, of Marty Robbins: Pete Downsendin sävellys The Whon 11:nnelle studioalbumille joka ilmestyi 2006 24 vuotta edellisen (It’s Hard) jälkeen.

Charles Aznavour – J’aime Paris au mois de Mai (Jazznavour): Maanantaina hiipui upean ranskalaisen tulkitsijan elämänliekki 94 vuoden iässä.”
Yyte

Ultra Bra – Itket ja kuuntelet: Ilkeämpää Ultra Brata Veriseittejä-albumilta.

Tom Petty and the Heartbreakers – Good Enough: Pitääkö se minunkin nyt Pettyä…

The Night Flight Orchestra – West Ruth Ave: Tämä on mahtava bändi. Tästä oikein pursuaa se ruotsalaisten taito.

Linkopii – Leena: Blondien ja Debbien hengessä, mutta Suomesta.

Hammerfall – Hammerfall: Tämä on niin klassikko ja kaiken lisäksi niin turkasen korni, että tietysti se tähän listalle laitetaan.

The Smashing Pumpkins – Tonight, Tonight: Voi Billy, miten nerokas oletkaan näissä jousisovituksissa…

Kyuss – Supa Scoopa And Mighty Scoop: 15 sekunnin kohdilla, kun laulu lähtee, niin kaikki on hyvin.

Kuusumun Profeetta – Ei aurinko milloinkaan laske: Mika Rättö on artisti ihan isolla A:lla. Kappaleeehan ovat usein outoja, mutta tämä on kaunis ja sanoissakin on ajatusta.

Mastodon – The Sparrow: Tämä on vaikuttava sävellys Mastodonin aika usein vähän tasapaksuksi vaipuvassa biisikatalogissa.

Therapy? – Stories: Jos kappale on punk rockia Billy Idolin äänellä, siinä on lisäksi saksofoni ja sello sekä kertosäkeessä lause ”happy people have no stories”, niin ollaan ytimessä.”
T

Pelle Miljoona Oy – Anna soihtusi palaa: Aivan verevää ja sopivasti ihmisten soittamalta kuulostavaa tavaraa vanhoilta jermuilta.

Juice Leskinen – En oo käyny Irlannissa: Soi radiossa eilen. Juicemaiset sanat.

Koska merkittävä osa kuluneen viikon kuunteluista meni viime viikolla julkaistuun Tom Pettyn ”An American Treasure”-boksiin, laitetaan loppuun siltä kolme nostoa. Kaksi ensin mainittua ovat Heartbreakersin kanssa soitettuja live-versioita, viimeinen puolestaan retusoitu versio 90-luvun helmestä.

Tom Petty and the Heartbreakers – Breakdown – Live at Capitol Studios, Hollywood, CA, 11/11/77

Tom Petty and the Heartbreakers – Kings Road – Live at the Forum, Inglewood, CA, 6/28/81: Heartbreakersin keikkatunnelmaa 70- ja 80-lukujen taitteesta. Vanhan koulukunnan rokkenrollia.

Tom Petty – Crawling Back to You: Yksi Pettyn parhaista biiseistä. Mahtava tunnelma.”
A

Viikon Aivoradio 30/2018

ABBA – Mamma Mia: Tämä on taas huudossa. Ei ole tullut kymmeneen vuoteen kuunneltua, vaikka se ensimmäisen elokuvan soundtrack löytyy ihan tuoreeltaan ostettuna hyllystä.

Ryan Adams – Halo: Tuoreen levyn ylijäämä-B-puolilevy oli hyvä.

Studio Killers – Ode to the Bouncer: Kisaklassikko.

Pointer Sisters – I’m So Excited: Viime viikkoisen keikan jälkeen tukevasti päähän jäänyt biisi. Tämä on tosin aina ollut kelpo kasarinumero.

Sting – Fragile: Kasi puoli sanat.”
A

Kissin’ Dynamite – I’ve got the fire: Harmitonta ja leppoisaa hård rockia Ruåtsista kuumiin kesäiltoihin.

Pink Floyd – Comfortably Numb: En juurikaan kuuntele bändiä, mutta tämä biisi maistui eilen Mikkelin ravitsemusliikkeessä.

The Coffinshakers – Last Night Down By The Grave: Hyvää fiilistä kesäiltaan.

Anki – Niin Aikaisin: Törmäsin puolivahingossa Ylen kanavilla ajellessani kotiin. Komea tulkinta usvaiseen kesäiltaan.

Jan Johansson – Visa from utanmyra: Samoilla Ylen kanavilla bongattu. Sopivan letkeää musaa helleuupumukseen.

ZZ Top – I gotsta get paid: Jostain syystä tämä biisi täytyi juuri nyt kaivaa eetteriin.

Blackfoot – Train, train: Lisää oldies but goldies -kamaa. Verevä riffi ja hyvää meininkiä.”
Spinebrain

Bon Iver & St. Vincent – Roslyn: Portugalilaisen kaverin sivuilta bongattu kappale, minulle aivan vieraalta artistilta.

Neil Young – Already One: Niilon herkempää, melodista puolta. Kaunis akustinen tunnelma.

Tuomas Holopainen – The Last Sled: Ei yöntoiveita, vaan Roope Ankan seikkaluja Klondyken kultamaassa.

Joe Cocker – With A Little Help From My Friends: Pääsääntönä voisi pitää, että kenenkään toisen ei kannata kajota Beatles-biiseihin, sillä siitä ei synny kuin sekundaa. Mutta tässäkin poikkeus vahvistaa säännön ja se poikkeus on Joe Cocker.

Yanni – The Rain Must Fall: Albanialaisen kaveri minulle suosittelema kreikkalainen New Age -muusikko.

Wigwam – Drinks On The House: Titan Wheel -albumi ilmestyi 2002 ja parin viikon päästä olisi tilaisuus päästä kuuntelemaan bändiä Oulussa. Toki olen ollut Wigwamin keikalla aiemminkin, 1975 Tervolassa.

Beck – Morning: Rakastan hiljaisia rauhallisia aamuja, kunhan herään riittävän aikaisin niistä nauttimaan = ennen kuutta.”
Yyte

Between the Buried and Me – Three of a Perfect Pair: King Crimson -coveri. Ei ehkä ihan yhtä koskettava kuin alkuperäinen, mutta alkuperäistä ei netin syövereistä herkällä löydy.

Radiohead – Weird Fishes/ Arpeggi: In Rainbowsin “epämusik.pask.”.

Hassisen Kone – Levottomat jalat: Joensuun kesään tämä kytkeytyy.

Pekka Pohjola – Oivallettu matkalyhty: Hitusen hämäriä kappaleiden nimiä, mutta soitto on komeaa. Tuottajana Mike Oldfield.

To/Die/For – Loveless: 1999 vuoden goottimetallia. Vaikka bändi oli teemoissaan kornin kliseinen, oli melodiantajua sillä reilusti. Tässä on myös komea kitarasoolo.

Yoko Ono – Death of Samantha: Harva artisti on itselleni niin vastenmielinen kuin Ono on, mutta näin Porcupine Treen kanssa yhteistyössä tämä menettelee.

The Who – Behind Blue Eyes: Heitetäänpäs ne Fred Durstit halleberryineen nyt marjakorin sijasta romukoppaan.

Juice Leskinen Grand Slam – Pyhä toimitus: On se tässäkin sanoitus.

Jonna Tervomaa – Hyvä Opetus: Jonna on parhaimmillaan Suomen paras naisartisti. Jaakonaho muutenkin parhaita kitaristeja, ainakin tuotanto- ja soundipuolella. Tässä on ovela folk-meininki.

Ultramariini – Huominen, tulisitpa nopeasti: Ultramariini, joka muuten on tekemässä paluuta, oli 2005 aika iso juttu meidän taloudessa. Matti Johannes Koivu oli vielä ujo laulelijapoika ja rumpukomppi on aitoa tuon ajan indietä.”
T

https://open.spotify.com/user/auscultocom/playlist/7kUomsFGBC3De8V9mOT2Ve?si=IkItQyp_RBqzQQXYKXmYaw