Viikon Aivoradio 7/2019

VIIKON AIVORADIO 7/2019.

Ollaan jälleen melkoisen hälinän keskellä, niin palaamme täksi ja ensi viikoksi albumimallisen Aivoradion pariin. Tällä kertaa tällaista.

”Seventh Wonder – Tiara: Viime vuonna ilmestynyt mahtava proge eepos genreä seuraaville pakko-ostos. Osaa Karevik muutakin kuin Kamelot-pastissit.”

-Spinebrain

”Timo Kämäräinen – Pulpae: Leppoista semijazzia. Kiippareissa muuten Esa Kotilainen. Muita hauskoja faktoja ei ole, vaikka voisi olettaa.”

-T

”Dire Straits – Alchemy: Dire Straits Live: Mark Knopfler – kitara, laulu, Hal Lindes – kitara, John Illsley – basso, Terry Williams – rummut, Alan Clark – urut. Upeaa ja aitoa livetunnelmaa. En kaipaa korvikkeita.”

-Yyte

”Ville Valo & Agents – Ville Valo & Agents: Tänään se sitten tuli. Lähtee kuin pitää ja jatkaa samoilla raiteilla. Miellyttävä kuunnella ja tuo turvallisen fiiliksen. Valo edelleen helkkarin hyvä.”

-A

Viikon Aivoradio 2/2019

SuedeFlytipping: Ei uskoisi, että minä Sueden otan kuunteluun. Uusi levy on synkempi, ja siksi mielenkiintoinen.

LowFly: Low on ollut paljonkin kuuntelussa ja uusi levy on viime vuoden kärkipaikoilla. Kokonaisuus on, kuin kuuntelisi vähän taajuudelta sivussa olevaa radiota. On siellä silti hyvätkin hetkensä.

PursonThe Contract: Psykedeelisiä säveliä Briteistä. Näissä se alun bassokuvio, määrittää aika pitkälle fiiliksen koko kappaleesta.

ThanatopsisIntroit: Bucketheadin bändi. Ei ihan musiikkia, jollaista luulisi, mutta leppoisaa kuunneltavaa.

Brand NewDesert: Bändillä on tutustumisen arvoista tavaraa. Itsekin vielä haltuun ottamatta.

Clown Core Hell: Kumma projekti ilmeisen kovilta muusikoilta. Rummut, syna, saksofoni ja bajamaja.”

T

Jack The LadTime For Change: Lindisfarne hajosi 1973 kahtia. Alan Hull ja Ray Jackson perustivat uuden Lindisfarnen, kun taas Rod Clements, Simon Cowe ja Ray Laidlaw kasasivat  Jack The Lad yhtyeen. 

Paul McCartneyWhen the Wind is Blowing: Viikon Macca, lempeää tuulen huminaa vuodelta 1971. 

Mike & The MechanicsLiving Years: Totesin A:lle, että Genesis on tuottanut muutaman kovan artistin kuten Collins, Gabriel ja Hackett. Niin ja sitten Rutherford, jonka bändin suurin hitti tämä lienee. 

Tony BanksThe Lie: Tony Banks on Mike Rutherfordin lisäksi ainoa Genesiksen kokoonpanossa alusta alkaen mukana pysynyt bändin jäsen. Kosketinsoittaja on julkaissut myös kuusi sooloalbumia. Ensimmäisensä, A Curious Feeling, 1979

Anthony PhilipsWhich Way The Wind Blows: Philpis oli Genesiksen alkuperäinen kitaristi, joka erosi yhtyeestä sen toisen albumin, Trepass (1970), jälkeen.  Erottuaan yhtyeestä hän perehtyi klassiseen musiikkiin ja erityisesti kitaramusiikkiin, mutta myöskin Sibelius mainitaan. 

Steve HackettThere Are Many Sides To The Night: Hackett ei ollut Genesiksen alkuperäisjäsen, mutta oli yhtyeen kitaristi vuodesta 1971-1977 soittaen mm. omilla suosikeillani Selling England by the Pound ja Lamp Lies Down On Broadway. 

Peter GabrielDown The Dolce Vita: Genesiksen perustajajäsen jätti yhtyeen 1975 lähtiäkseen soolouralle ensimmäisen oman albuminsa hän julkaisi 1977. Nimeä tällä ei ollut, mutta yleisesti tätä kutsutaan nimellä Car (kansikuvansa mukaan).”

Yyte

Skid RowYouth Gone Wild: Tammikuun korvamatoja, joka jostain aina ui mieleen.

The Human LeagueDon’t You Want Me: Tästäkään ei tarvitse nähdä kuin biisin nimi, niin jo alkaa korvissa soida.

Jeff TweedyHaving Been Is No Way to Be: Tweedyn uusi oli luotettavan laatutyötä. Ei liikaa mitään, mutta tyylikkäästi tehty. Hyviä sanoituksia kautta linjan.

Lana Del Reyhope is a dangerous thing for woman like me to have – but i have it: Lanan albumi voi olla vuoden jokereita.

Jussi & The BoysValtatie 66: Vuoden ensimmäinen keikka olisi ohjelmassa huomenissa. Sieltä biisilistalta nostetaan tämä rokettirolli.”

A

Professor BlackI Am the Rock: Lemmyn muistolle hyvä Motörhead-henkinen rock-levy.”

Spinebrain

Ausculto – Viikon Aivoradio 50/2018

Jason Becker – Valley of Fire: Tätä kappaletta työstäessä on studiossa ollut ahdasta, mutta kokkien määrästä huolimatta soppa on maukasta kimppakitarointia.

Patti Scialfa – Come Tomorrow: Patti on ollut mukana mm. Rolling Stonesien ja Southside Johnnyn & Dukesien levyillä sekä tietysti puolisonsa Bruce Springsteenin. Mutta hän on julkaissut myös kolme sooloalbumia 1993-2007.

Steve Hackett – Under the Eye of the Sun: Lapin kaamoksessa ei juuri aurinko näy, mutta sinne jouluksi tieni vie. Siellä Hackettin aurinkosilmä riittää vallan mainiosti tunnelmaa täyttämään.

Laura Nyro – Sophia: Löysin Lauran musiikin 1968 tastingin myötä. Jo hänen vuokseen se kannatti tehdä. Kappale on Lauran albumilta Mother’s Spiritual, jonka julkaisusta tulee tammikuussa 35-vuotta.

Sex Pistols – Anarchy in The U.K: Brexit vai ei? Osuiko Marraskuussa 1976 Sex Pistols brittiläisyyden ytimeen?

America – Ventura Highway: Ystävälleni Juhalle, joka vietti merkkipäiväänsä Venturan seuduilla.

Wings – Band on The Run: Sir Paul & Co.”
Yyte

Mournful Congregation – The Book Of Kings: 33min hitautta liian kiireisen elämän tasapainoksi”
Spinebrain

Blue Öyster Cult – (Don’t Fear) The Reaper: Viikolla tuli kuunneltua paljon klassikoita. Tätä ei ollut aikoihin tullut kuultua loppuun asti, ja olipa hyvä.

Kansas – Dust in the Wind: Väliosan jouset, ah…

Lynyrd Skynyrd – Free Bird: Tämäkin kolisi pitkästä aikaa. Mikähän tästä mahtaisi olla paras osa?

Lana del Rey – Venice Bitch: Lana syöksyi suoraan tämän vuoden top 10-biisilistalle. Kahdeksan ja puolen minuutin kestolla saa heti pisteet, ja muukin sisältö toimii.

Antony Parviainen – Sylvian joululaulu: Ensimmäinen joululaulu jakoon tälle vuodelle. Onhan se Raskasta joulua kuulunut alusta asti joululevyihin.”
A

Timo Kämäräinen – John´s Suitcase: Timo ”räpeltää” kitaraa.

 E-Type – Angels Crying: Tässä ollaan Mietaan nuorisoseuralla aika lailla väsyneinä ja kylmissään, mutta silti vähissä vaatteissa.

The Residents – Voodoo Doll: Tarantinomaista musiikkia jonnekin Monkey Islandin tunnelmiin.

Antero Lindgren – World Gone Mad: Maantiemusiikkia vakuuttavalla äänellä. Jonnekin Hankasalmen ja Pieksämäen välille, kun alijäähtynyttä vettä vihmoo tuulilasiin.

Stig Dogg feat. Vesta – Korkeilla käytävillä: Stig Doggissa on jotain huvittavaa. Tyhmä mies ei varmasti ole. Tämän kappaleen kuitenkin kruunaa Vesta ja hänen mieletön äänensä.

Gluecifer – Reversed: Rähinärokkia. Täysin väärästä ilmanalasta näihin joulun hetkiin.

ZZ Top – La Grange: Oi, jospa saisin nähdä tämän erään paikallisen trubaduurin esittämänä. Hattu ja partakin hältä taitaa löytyä.

Riverside – Cybernetic Pillow: Surumielistä progea Puolan maalta.

Rihanna – Kiss It Better: Tyttären soittolistalta bongailtu. Aivan hyvä. On voinut olla ennenkin täällä.

Anssi Tikanmäki – Balladi elokuvasta Klaani: Melkoinen sävellys. Tässä on jotain suomalaista joululaulua. Niin synkkä, että katse alkaa etsiä tukevampia kattohirsiä.”
T

Viikon Aivoradio 49/2018

Mark Ronson feat. Miley Cyrus – Nothing Breaks Like a Heart: Viikon tuore nosto. Yllättävän ok. Ronson meinaa olla kultanäppi.

U2 – With or Without You: Ajelumusiikkia, osa 1.

Emma Salokoski Ensemble – Veden alla: Ajelumusiikkia, osa 2. Aina unohtuu miten hyvä tämäkin on.

Causes – Teach Me How to Dance with You: Kitarakuvio tuli vastaan Youtube-videossa. Biisi meinaa livetä hömpäksi, mutta em. kitaroinnilla saa paikkansa soittolistalla.

The Offspring – Bad Habit: Loppuun vähän vanhaa kunnon Offspringiä, ettei mene ihan nössöilyksi.”

-A

Carita Holmström – Shore: Kun on opiskellut pianon soittoa jo 8 vuotiaana Sibeliusakatemissa, lienee saanut hyvän pohjakoulutuksen. Taidolla tehtyä tyylikästä musiikkia.

Ulf Lundell – Snön faller och vid med den: Täll hetkellä kun tätä kirjoitan (4.12) oli runsaan lumisateen päivä. Kappale on vuodelta 1978 ja taustoja laulaa Agnetha Fältskog.

The City – Lady: Tämänkin yhtyeen jäsenenä oli taitava pianisti ja sävelkynäilijä. Carole Kingin perustama yhtye julkaisi yhden albumin, Now That Everything’s Been Said, vuonna 1968.

Jasmin Tabatabai – La Le Lu : Jäljet päättyvät Berliiniin sunnuntaisin – Mina Amiri on tekee myös musiikkia.

Larkin Poe – Sometimes: Atlantalaissiskosten Megan ja Rebecca Lovellin albumi Venom & Faith on juurevaa bluesia.

Blues Section – Kauan kuljen: merkitty Spotifyssa yhtyeen nimiin, mutta käytänössä orkesteri soitti taustoja tällä Ronnie Österbergin singlellä.

-Yyte

Enslaved – E: viime vuoden kärkialbumeita. Metsän ja talventuoksuista menoa.

-T

Ausulto – Viikon Aivoradio 47/2018

Greni – Dream and Drive: Yllättävä löytö Viikon suosituksista.

Arcturus – The Arcturian Sign: Hämmentävää mäiskettä Norjasta. Vie takaisin Imatran Sm-maastoihin.

The National – Fake Empire: Yleensä tämänkaltainen musiikki ei maistu, mutta nyt pystyi nielemään.

Popeda – Kersantti Karoliina: Onhan tässä hyvä tunnelma. Vain Popeda pystyy tekemään tämän näin.

Jeff Beck – Love is Blue (L’Amour est Blue): Tuttu biisi Agentsilta. Aika komea ja mahtipontinen loppu.

MONO – After You Comes the Flood: Tällaista post-metalliahan tämä on.

Jack Butler – Apocalypse Clocks: Alkaa kuin pari muuta tutumpaa biisiä, mutta on jotain ihan muuta.

Grand Funk Railroad – Black Licorice: On vuodelle 1973 räväkkää menemistä.

Kimi Kärki – Beyond Distance: Tämä oli pari vuotta sitten aika hyväkin kappale.

Anathema – Barriers: Jatketaan Anathema-linjaa.”
T

Cordovas – I’m the One Who Needs You Tonight: Ei kuulosta tämän vuoden musiikilta, vaikka sitä onkin.

Júníus Meyvant – High Alert: 2018-musiikkia tämäkin. Mukava groove.

Sam Lewis – Loversity: Samat sanat kuin edelliseen.

Lady Gaga – Always Remember Us This Way: ”A Star Is Born” tuli käytyä jo joitain viikkoja sitten katsomassa elokuvateatterissa. Taaskaan ei musiikkielokuvan biisit jääneet paikan päällä mieleen, mutta nyt kun soundtrackia kuuntelee, niin onhan siellä osumiakin. Gaga on aika kova parissa kappaleessa.

Laura Nyro – Eli’s Comin’: Tämän viikon Ausculto-tastingin jokeri.”
A

“Roxy Music – Do The Strand: Bryan Ferry orkesteineen mukaan lukien mm. Andy Mackay foneineen sekä Brian Eno syntikoineen.

Tomas Ledin – Ljuvliga minnen: viisi vuotta sitten Tomas muisteli lapsuuskesiään isovanhempiensa luona Ruotsin Korkealla Rannikolla, joka nykyään on yksi maailman perintökohteista.

Jussi Hakulinen – Vieraskirja: Kuulostaa ihan laululta. Jussi hallitsee melodisen herkkyyden.

Tuomo – Make Me: Prättälä ja piano.

Virtanen – Elektroninen xtaasi: Ei veltompaa.

Ted Ström – Perrong Nr. 5: Ruotsalaisen lauluntekijän ja kuvataiteilijan hienolta vuoden 1984 Ger Mig Liv -albumilta. Mukana mm. Ulf Ådåker (trumpetti).

The Beatles – Happiness is A Warm Gun: Valkoinen Tupla julkaistiin 22.11.1968.”
Yyte