Toomio’s TOP100: 96. Mew – …And the Glass Handed KitesToomion TOP100: 96. Mew – …And the Glass Handed Kites

Producer: Michael Beinhorn
Recorded: 2004-2005
Published: 19.9.2005
Label: Sony BMG

Finnish album chart 4.

SINGLET
– Apocalypso
– Special
– Why Are You Looking Grave?
– The Zookeeper’s Boy

When I moved to my current hometown, this was the first album, which my wife and I bought together. I mostly hated Mew at that time.  I hated the band, which was discovered how to play by themselves.

If compared to any other band, plays Mew a very different kind of music. When the band was founded, they had no idea of music theory or how the instruments are tuned. They didn’t even want to know, I think. Those kinds of starting point tend to be generated to strange results.

”When you play always the same way ”wrong”, at some point it starts sound like a skillful.”

… And the Glass Handed Kites opened a new wave of indie music. Even today, many bands have a lot of debt Mew. Snare-oriented drumwork, glockenspiels and falsetto-singing. These are “the three kings” of basic-indierock. Mew’s sounds is strongly reflected in Finnish bands, at least in the output of the Stella (Finnish band). Of course, quite a lot more pop format. Mew’s song structures aren’t in any traditional order, but they are rambling a bit here and there. The songs have still a goal, even if the route to the finish line is certainly not the fastest and most direct.

The sound quality is good, and a copy is retained in memory even when the compositions are not easy. Someone (could be the father), once said that when you call always the same way ”wrong”, at some point it starts sound like a skillful.. That sentence will always springs to mind when listening to Mew.

I do not really get the lyrics, except for song Fox Cub. I think that’s only a miserable composition, but the lyrics are some of the finest ever. You should look at the lyrics anyway. In this verse there is something right:

“So did you change the locks?
And did you hide the fox cub?
Don’t make fun
Because we don’t”

Covers seem to discourage, and I do not listen this often. But still most of the songs are which that I would not want them to end. Bands that have come up with something totally new appears rarely. This is why everyone should listen to this album.

This works in a dark room under a blanket. Only the sound. The other senses are resting.

THE BEST MOMENTS
Why Are You Looking Grave? The guest voice Dinosaur Jr.’s J Mascis draw a unbelievable contrast to Jonas Bjerren soft voice parts.
An Envoy to the Open Fields you can copy the argument from above.

NOT SO BRILLIANT
Fox Cub Quite useless composition. Although the lyrics are the album’s finest.

http://open.spotify.com/album/1APfuoXoBLFK6PRolJdrEkTuottaja: Michael Beinhorn
Nauhoitettu: 2004-2005
Julkaistu: 19.9.2005
Levy-yhtiö: Sony BMG

Suomen albumilistan 4.

SINGLET
– Apocalypso
– Special
– Why Are You Looking Grave?
– The Zookeeper’s Boy

Mew soittaa hyvin erilaista musiikkia, verrataan sitä sitten mihin tahansa muuhun musiikkiin.

Kun muutin nykyiseen kotikaupunkiini, oli juuri tämä levy ensimmäinen vaimoni kanssa yhdessä hankkimamme. Siihen aikaan enimmäkseen inhosin Mewiä. Bändiä, joka oli keksinyt soittamisen itse.

Musiikin teoriasta tai soitinten virityksistä ei ollut bändin kertoman mukaan mitään tietoa, silloin kun bändi perustettiin. Eivätkä he ole tainneet niistä haluta selvää ottaakaan. Hämärä lopputulos tuollaisista lähtökohdista tapaa syntyä.

”Jos soittaa aina samalla lailla ”väärin”, alkaa se jossain vaiheessa kuulostaa taitavalta.”

…And the glass handed kites avasi uudenlaisen aallon indie-musiikissa. Vielä nykyäänkin monet bändit ovat Mewille paljon velkaa. Virvelipainotteinen rumputyöskentely, kellopelit ja falsettilaulu. Siinähän ne perus-indien kolme kovaa ovatkin. Suomalaisista bändeistä Mewin leima näkyy vahvasti ainakin Stellan tuotoksissa, toki aika paljon popimmassa muodossa. Mewillä ei kappalerakenteista nimittäin löydy mitään perinteistä logiikkaa, vaan biisit rönsyilevät vähän sinne tänne. Kappaleilla on silti päämäärä, vaikka reitti maaliin ei varmasti nopein ja suorin olekaan.

Soundit ovat hyvät ja moni kappale jää muistiin pyörimään, vaikka sävellykset eivät helppoja olekaan. Joku (saattoi olla isäni), sanoi joskus: ”jos soittaa aina samalla lailla ”väärin”, alkaa se jossain vaiheessa kuulostaa taitavalta.” Jotenkin tuo lause tulee aina mieleen, kun kuuntelee Mewiä.

Minä en oikein pääse sanoituksiin muuten kiinni, paitsi kappaleessa Fox Cub. Sävellyksenä tuo on minusta kehnoin, mutta sanoitus on hienoimpia ikinä. Kannattaa katsoa sanat muutenkin ajatuksella läpi. Tässä säkeistössä on jotain oikein:

“So did you change the locks?
And did you hide the fox cub?
Don’t make fun
Because we don’t”

Kannet työntävät luotaan eikä tähän monesti tarttua viitsi, mutta silti levyn kappaleista suurin osa on sellaisia, ettei niiden soisi loppuvan. Harvoin tulee nykyään bändejä, joista voi sanoa niiden keksineen jotain täysin uutta. Tämän takia jokaisen tulisi tämä levy kuunnella.

Tämä levy toimii pimeässä huoneessa peiton alla. Pelkkä ääni. Muille aisteille lepoa.

Parhaat hetket
– Why Are You Looking Grave? Vierailevana äänenä toimiva Dinosaur Jr.:n J Mascis vetää sellaista kontrastia Jonas Bjerren pehmeän kuiskailun päälle, että väkisin kuulostaa hyvältä.
– An Envoy to the Open Fields Ylläolevan perustelun voit kopioida tähän.

Ei lähde
– Fox Cub Sävellyksellisesti turhahko. Vaikkakin sanoitus on levyn hienoin.

http://open.spotify.com/album/1APfuoXoBLFK6PRolJdrEk

Toomio’s TOP100: 97. Cynic – Traced in AirToomion TOP100: 97. Cynic – Traced in Air

Producer: Paul Masvidal & Sean Reinert
Recorded: 2008
Published: 17.11.2008
Label: Season of Mist

You did not expect this album on my list.

When I was a junior I waded in the local library board shelves, I came across this band. Although the residential place was small, it was a wide range of music library. At that time, Cynic’s experimental death metal did not really hit me. 15 years after their debut, the band made a second album, which was strangely more relevant stuff.

Their every album cover art is similar. It is an elegant and identified. Strands break in all directions and patterns to create an excellent description of the band’s music. Harmonic singing, technical transitions and the melodies to remember.

”Each member is a master of his instrument.”

When you first hear the music, may it sound overcrowded, even causing hyperventilation. Masdival’s voice is high, but effective. Like a whip. In the background is strength, even though the striking part is in a small area. The playing is more than accurate and wise. It is magical. Each member is a master of his instrument. At least in this genre.

The album begins with three “cannon tracks”. From there, the quality drops slightly, but in any case the body is strong. The music is very much the same as example Zero Hour and Spiral Architect. But the result is just much better. Mixing and the world of sound are smoother. Cynic’s habit is to keep the melodies play a key role.

”Death metal is now used to be a very homogeneous group of bands imitating each other.”

Many death metal bands could take inspiration from this band. Death metal is now used to be a very homogeneous group of bands imitating each other. Yes, there are real pearls among them, but too many of the band submits to repeat the phrase: ”Death metal can’t be anything else!” It can be changed.

Traced in Air has small elements, which were clearly ahead of many other colleagues in this genre. Your working day starts sharp with this album.

THE BEST MOMENTS

  • Nunc Fluens – A very good intro to the album. Rising slowly and in the end you’ll get some tastes from the future.
  • The Space for This – Guitars in chorus are genius.
  • Maailma on Tyly – A beautiful ballad played on a bit heavier hand.

NOT SO BRILLIANT

  • Everything’s brilliant!

http://open.spotify.com/album/7cjLJUMUyoS6pFut8fkSOoTuottaja: Paul Masvidal & Sean Reinert
Nauhoitettu: 2008
Julkaistu: 17.11.2008
Levy-yhtiö: Season of Mist

Tätä ei moni tuttuni tälle listalle osannut odottaa.

Kun junnuna kahlasin paikallisen kirjaston levyhyllyjä, törmäsin tähän bändiin. Vaikka asuinpaikkani oli pieni, oli sen kirjaston levyvalikoima vähintäänkin laaja. Tuohon aikaan Cynicin kokeellinen death metal ei oikein iskenyt. 15 vuotta debyytin jälkeen bändi teki toisen levyn, joka oli kummasti osuvampaa tavaraa.

Kansitaide on kaikissa bändin levyissä samankaltainen. Tyylikästä ja tunnistettavaa. Joka suuntaan hajoilevat säikeet ja kuviot luovat osuvan kuvauksen bändin musiikista. Harmonista laulua, kaikkialle sinkoilevia teknisiä siirtymiä ja päähän jääviä melodioita.

”Jokainen soittaja on maailman kärkikastia oman instrumenttinsa hallinnassa.”

Musiikki saattaa ensikuulemmalla olla täyteenahdetun oloista, jopa hyperventilaatiota aiheuttavaa. Masdivalin ääni on korkea, mutta tehokas. Kuin ruoska. Voimaa on takana, vaikka osuva osa onkin pinta-alaltaan pieni. Soitto on enemmän kuin tarkkaa ja taitavaa. Se on maagista! Jokainen soittaja on maailman kärkikastia oman instrumenttinsa hallinnassa. Ainakin tämän genren sisällä.

Albumi alkaa kolmella tykkibiisillä. Siitä se lähtee loivasti laskemaan, mutta tasalaatuista se joka tapauksessa on. Musiikissa on hyvin paljon samaa kuin esim. Zero Hourissa ja Spiral Architectissa. Lopputulos on vain paljon parempi. Miksaus ja äänimaailma on sulavampi. Esimerkkeinä mainittuja bändejä riivaa hiukan puolitiehen jätetty äänenlaatu. Cynicin tapaista on pitää melodiat pääroolissa. Ainakin tasavertaisina soiton teknisyyden kanssa.

”Death metal kun tuppaa nykyisin olemaan hyvin homogeeninen ryhmä toisiaan matkivia bändejä.

Moni nykyinen death metal-bändi voisi ottaa mallia tältä bändiltä. Death metal kun tuppaa nykyisin olemaan hyvin homogeeninen ryhmä toisiaan matkivia bändejä. Kyllä, siellä on todellisia helmiäkin joukossa, mutta liian moni bändi alistuu toistamaan fraasia: ”Tällaista death metal vain on!” Kyllä sitä voi muuttaa.

Tästä kuunteluun levy, jossa on pienillä elementeillä saatu selkeä etumatka moneen muuhun genre-kollegaansa. Työpäivä lähtee tällä terävästi käyntiin.

PARHAAT HETKET

  • Nunc Fluens – Erittäin hyvä intro albumille. Hidas nousu ja lopussa maistiaiset tulevasta.
  • The Space for This – Kertosäkeen kitarat ovat neroutta.
  • Evolutionary Sleeper – Kaunis balladi soitettuna vähän raskaammalla kädellä.

EI LÄHDE

  • Lähteepäs! Kaikki on brillianttia.

http://open.spotify.com/album/7cjLJUMUyoS6pFut8fkSOo

Toomio’s TOP100: 98. Kolmas Nainen – Hyvää ja KaunistaToomion TOP100: 98. Kolmas Nainen – Hyvää ja Kaunista

Producer: Mikko Karmila
Recorded: 1990
Published: 1990
Label: Sonet

One of Finland’s best-selling albums of all time.

Although the band’s best songs are not in this album, it is still a quite amazing package.

Yes, yes, yes, I was born in Alavus. Therefore, exposure of Kolmas Nainen’s music has been almost inevitable. Maybe it’s not a bad thing.

The album launched the so-called Alavus-sound, that could still be heard in local bands music. At least in the 90’s, it sounds strong.

Sounds are good. There has been a long days in the studio, so this album would sound so strong. Like this kind of music it should be. After all, it could be of a Finnish southern rock. The album was produced by Mikko Karmila, famous metal music producer. He won Producer of the Year-award in 1991. He’s partly responsible for the strong sounding of this LP.

Cover art is pretty ugly. I think that many will agree with me. Fortunately, it is not the story of whole album. It shall abide in the style of its time.

”As a singer Pauli Hanhiniemi is not the world’s greatest virtuoso, but He’s one of the best lyricists in Finland.”

The album is full of good riffs and strong lyrics. As a singer Pauli Hanhiniemi is not the world’s greatest virtuoso, but He’s one of the best lyricists in Finland. And in live, his interpretation takes a totally different aspect.

The band rocks the whole way nicely. If you had to guess what kinds of albums can be found Sakari Pesola’s music collection, will Stevie Ray Vaughan could be a good bet. This band has stayed about the same throughout its history. Although it should be remembered, that the so-called ”really playing bands” make music also so, that the playing feels nice. Sometimes the result is not the most pleasant to listener. Yngwie Malmsteen for example.

Many of the songs are familiar, and to innumerable interpretations. The first three songs I did not even bother to analyze. They’re crazy, it is known. Tästä asti aikaa is so “burnt out” in radios, that I’m gonna choke. Other songs have stood the test of consumption a little better. This album is the milestone of Finnish rock. Much better than many of Eppu Normaali’s albums.

Works in English? Why not. Not anything wrong with it.  Musical style is very international, or traditional southern rock. Give a chance!

This must be listen in the campsite of Sapsalampi. Eating ice cream and figuring out world. If the evening allows, going fishing to Rämäsenperä. It is reportedly so big pikes that you need 0,5mm line to get them.

THE BEST MOMENTS

  • Valehtelisin Jos Väittäisin – Although the Finnish radios have even tried to destroy the power of this song, it retained its own cynical greatness. Very beautiful ballad.
  • Talot ja Tienhaarat – One of the best songs to describe living in Alavus. Actually, just the same band’s Paskanhajua takes precedence.
  • Maailma on Tyly – Damn good hard rock. Hanhiniemi’s harmonica makes a nice touch to this.

NOT SO BRILLIANT

  • Hehkuva Kivi – It’s feels like a filler piece.-
  • Hyisen Viiman Maa – Confused song structure. Horns are a little goofy.

http://open.spotify.com/album/4OUBR8BqjYg7DO5RUGxodCTuottaja: Mikko Karmila
Nauhoitettu: 1990
Julkaistu: 1990
Levy-yhtiö: Sonet

Yksi Suomen myydyimmistä levyistä.

Vaikka bändin parhaat biisit eivät olekaan Hyvää ja Kaunista-levyllä, on se silti kokonaisuutena aikamoinen paketti. 

Niin, niin, niin. Olen Alavudelta kotoisin. Sen takia altistuminen Kolmannelle Naiselle on ollut lähes väistämätöntä. Eikä se paha asia ole.

Levyn aloittama ns. Alavus-soundi soi varmaan vieläkin paikallisissa bändeissä. Ainakin 90-luvulla se soi vahvasti.

Soundit ovatkin hyvät. Studiossa on tehty pitkää päivää, jotta levy kuulostaisi tanakalta. Sitähän tällainen musiikki vaatii. Onhan se kuitenkin tavallaan sellaista Suomen southern rockia. Tuottaja Mikko Karmila, joka nykyisin aika pitkälti metallimusiikin tuottajana toimii, on keräillyt tähän aikaan kannuksiaan. Voittipa vuonna 1991 jopa Vuoden tuottaja-palkinnon.

Kansitaiteesta en ole pitänyt koskaan. Eivätkä kannet kyllä voi monen mielestä hienot ollakaan. Se ei onneksi ole pääasia levyä arvioitaessa. Jääkööt kannet oman aikansa tyylikoukuksi.

”Laulajana Pauli Hanhiniemi ei ole maailman suurin virtuoosi, mutta sanoittajana on Suomen parhaimmistoa.”

Levy on täynnä hyviä riffejä ja vahvoja sanoituksia. Laulajana Pauli Hanhiniemi ei ole maailman suurin virtuoosi, mutta sanoittajana on Suomen parhaimmistoa. Ja livenä sitten totisesti tulkitseekin jo eri tahtiin.

Bändi rokkaa kokolailla kivasti. Jos pitäisi veikata, millaisia levyjä löytyy Sakari Pesolan levyhyllystä, niin Stevie Ray Vaughanin tuotanto kokonaisuudessaan voisi olla hyvä veikkaus. Ja kyllähän se kuuluu, että bändi on pysynyt suunnilleen samana koko historiansa ajan. Aikojen saatossa jotkut kokeiluista ei vaan onnistu. Vaikka pitääkin muistaa, että ns. ”oikeasti soittavat bändit” tekevät musiikkiaan myös niin, että sitä on kiva (jopa haastavaa) soittaa. Joskus silläkin ehdolla, ettei se välttämättä aina ole kuulijalle mukavin lopputulos. (Vrt. Yngwie Malmsteen.)

Biiseistä monet ovat tuttuja ja moneen kertaan tulkittuja. Kolmea ensimmäistä kappaletta en viitsi edes analysoida. Kovia ovat, se tiedetään. Jostain syystä sanoituksista tarinana puree juuri Maailma on Tyly-biisin sanoma. Tuollaisia tarinan kuvaamia jätkiä oli Alavuden seudullakin monia. Erityisen komeasti kotiseudun mielenmaisemaa kuvastaa seuraava pätkä:

”Se keräs kiuaskivet reppuun,
heitti repun selkään,
souti selälle ja sukelsi
– Maailma on Tyly

Tästä asti aikaa on niin loppuunsoitettu, että siihen meinaa tukehtua. Muut biisit ovat kuitenkin kestäneet kulutusta hiukan paremmin. Suomi-rockin merkkiteoshan tämä levy on. Paljon kovempi kuin moni Eppujen lätty.

Tätä kuunnellaan Sapsalammin leirintäalueen laiturilla. Syödään irtojäätelöä ja mietitään, josko illalla lähtis kalaan Rämäsenperälle. On kuulemma niin isoja haukia, että tarvii nollavitosta siimaa.

PARHAAT HETKET

  • Valehtelisin Jos Väittäisin – Vaikka suomalaiset radiot ovat tätäkin yrittäneet voimasoitollaan tuhota, on se säilyttänyt oman kyynisen suuruutensa hienona pianoballadina.
  • Talot ja Tienhaarat – Yksi alavutelaisimpia kappaleita, mitä tiedän. Oikeastaan vain saman yhtyeen Paskanhajua menee edelle.
  • Maailma on Tyly – Pirullisen kova rokki. Hanhiniemen huuliharppu tekee mukavan säväyksen tähän.

EI LÄHDE

  • Hehkuva Kivi – On täytekappaleen oloinen pläjäys.
  • Hyisen Viiman Maa – Sekava kappalerakenne ja torvet ovat vähän hölmö yritys.

http://open.spotify.com/album/4OUBR8BqjYg7DO5RUGxodC

Toomio’s TOP100: 99. Offspring – SmashToomion TOP100: 99. Offspring – Smash

Producer: Thom Wilson
Recorded: 1993
Published: 8.4.1994
Label: Epitaph

US Billboard rank 4. Remains the top-selling private label’s album.

SINGLES
• Come Out and Play
• Self Esteem
• Gotta Get Away

Offspring was the first band, from whom all the albums I wanted to have.

I liked this band and the music without peer pressure. I don’t like it because my friends liked it. It just sounded good. I changed heavy metal to punk.

Offspring was exciting band that mixed the grunge and punk pretty well together. Punk has tempo, while some kind of technical playing and angst was a grunge’s legacy. The sounds were clear, and there’s no unnecessary gimmickry. It fits perfectly to the young man’s lifestyle. Actually I’m really no man at that time. Not more than a miserable brat.

The cover art is not pretty. I disliked it. I remember how there was a boy in my class who had a Smash-shirt. I could not understand how ugly graphics as good album had. Today, I understand the purpose of the ugly cover. It pictured bad feelings and angst, which is the target group’s life. Or they just want to experience that, because everybody else want too. Album’s name Smash does not really tell us anything. It is suitable and fool name for the album, which is aimed at teenagers.

The album intro is what actually the basic idea of Auscolto.com is. It’s my personal wish too. You can change the wine to beer and CD to any format you want, but otherwise this is very much said in the punk album’s intro:

”Ahhhhh, it’s time to relax,
and you know what That means,
a glass of wine, your favorite easy chair,
and of course this compact disc playing and your home stereo.
So go on, indulge yourself,
That’s right, kick off your shoes, put your feet up,
lean back and just enjoy the melodies.
After all, music soothes the savage beasts events. ”
– Time to Relax

And more to describing the album itself. Phrase can be found in the song Smash:

”I’m not a trendy asshole
I Do What I Want
I Do what I feel like”
– Smash

That kind of music this is. However, it succeed so well, that listening Offspring began to be trendy.

There’s no weak moment found. Come Out and Play has been played too much for myself, so I am not able to tell anything about it. What Happened to You does not fit well with the other songs. Reggae riff is too much like Clash. Fast tempo and short rugs. But heavier, rolling boulders too. The latter are the root of all singles.

The boys play accurate in their third album and Dexter Holland is a charismatic frontman. Guitarist Noodles said in some interview that they are so poor musicians to begin with the band. The band’s line-up is not varied very much, even if their career is already long. The drummer has changed couple of times.

I’ve listened Smash so much, that a copied cassette work no longer. Therefore, before this list was I’ve to buy that CD. It had gone probably 5 years from the previous listening. And it works again! My thoughts are sailing in my friend’s garage, where fixed my Mitsubishi Colt. Wunderbaum scents and aimless hassle.

Although the intro instruct the other, take a car and drive with this album. It’ll be worth of it.

THE BEST MOMENTS
Bad Habit – Now this starts with a grunge intro. that may make Nirvana envious. Quiet waters and heavy waves.
Killboy Power Head – While it is Didjits-cover, this has been always one of the best tracks in this album.
So Alone – Awesome ”Fuck all that shit”-feel on it. And if the song takes about a minute, it must have full score.
Smash – This shows how Offspring make the perfect music, using very few elements.

NOT SO BRILLIANT
Gotta Get Away – A little depressing after a good start.
What Happened to You – Annoyingly happy song to mess up the good angst of the other songs. Reggae rhythm does not fit.

http://open.spotify.com/album/05KCErQSjTlYICS9KJJoclTuottaja: Thom Wilson
Nauhoitettu: 1993
Julkaistu: 8.4.1994
Levy-yhtiö: Epitaph

Suomen TOP40-listalla kakkosena, jenkkien Billboardin nelosena. Edelleen eniten myynyt yksityisen levy-yhtiön julkaisema levy.

SINKUT
• Come Out and Play
• Self Esteem
• Gotta Get Away

Offspring oli ensimmäinen bändi, jonka kaikki levyt oli pakko saada.

Pidin tästä bändistä ja musiikista, ilman ryhmäpainetta. En siis pitänyt siitä siksi, koska kaveritkin tykkäsivät. Se vain kuulosti hyvältä. Metallin kautta punk-kentälle heilumaan kävi siis teinin tie.

Offspring oli siitä jännittävä bändi, että se sekoitti grungen ja punkin aika hyvin yhteen. Grungesta puuttuva vauhti löytyi punkista, kun taas jonkinlainen teknisyys ja angsti oli grungen peruja. Äänimaailma oli selkeä, eikä muusikissa turhia kikkailtu. Se sopi nuoren miehen elämäntyyliin. Tai enhän minä oikeastaan mikään mies vielä silloin ollut. Pahainen kakara korkeintaan.

Kansitaide ei ollut kaunista. Inhosin sitä. Muistan luokaltani pojan, jolla oli Smashin paita. En voinut käsittää kuinka rumaa grafiikkaa oli saatettu ahtaa niin hyvään levyyn. Nykyään tuon tarkoituksen ymmärtää kyllä. Sehän kuvantaa pahaa oloa ja angstia, jota kohderyhmä eli teinit juuri kokevat tai haluavat kokea. Smash nimenä ei kerro oikein mitään. Mutta se on juuri sopivan hölmö nimi levylle, joka kuitenkin lähtökohtaisesti on suunnattu teini-ikäisille.

Levyn intro on oikeastaan sitä, mikä on Ausculto.comin perusajatus ja minun henkilökohtainen toive. Viinin voi vaihtaa olueen ja CD:n mihin muotoon haluaa, mutta muuten tässä on hyvin paljon sanomaa punk-levyn introksi:

“Ahhhhh, it’s time to relax,
and you know what that means,
a glass of wine, your favourite easy chair,
and of course this compact disc playing and your home stereo.
So go on, indulge yourself,
that’s right, kick off your shoes, put your feet up,
lean back and just enjoy the melodies.
After all, music soothes even the savage beasts.
– Time to Relax

Enemmän levystä kertova lause löytyy biisistä Smash:

”I’m not a trendy asshole
I Do what I want
I Do what I feel like
– Smash

Sellaista musiikkiahan tämä oli. Tosin se menestyi niin hyvin, että Offspringin kuuntelu alkoi olla nimenomaan trendikästä.

Biiseistä ei juuri heikkoa hetkeä löydy. Come Out and Play on itselleni niin loppuunsoinut, että en pysty siitä objektiivisesti kertomaan. Clashmainen What Happened to You ei oikein istu muuhun kaahailuun reggae-riffillään, mutta muuten levyllä on hyvä flow. Nopeatempoisia ja lyhyitä mättöjä ja raskaampia, mutta silti ylivyöryviä lohkareita. Jälkimmäisiä ovat juuri kaikki singlet.

”Smash on kuunneltu omalta osaltani niin loppuun, ettei kopioitu kasetti enää toimi.”

Pojat soittavat kolmannella levyllään jo aika sähäkästi ja Dexter Holland on karismaattinen keulahahmo. Tämän levyn aikoihin kitaristi Noodles kertoi jossain haastattelussa heidän olleen aivan umpisurkeita soittajia aluksi. Kovin paljon bändin kokoonpano ei olekaan vaihdellut, vaikka ura on jo pitkä. Rumpali on vaihtunut tämän levyn aikaisesta Weltysta. Itse pidin hänen tyylistään soittaa.

Smash on kuunneltu omalta osaltani niin loppuun, ettei kopioitu kasetti enää toimi. Siksi ennen tätä listaa olikin ostettava tuo CD. Edellisestä kuuntelukerrasta oli mennyt varmaan 5 vuotta. Ja hyvin toimi taas. Omat ajatukseni seilaavat kaverini autotalliin, jossa asenneltiin tämän tahdissa Mitsubishi Coltiin uusia autostereoita. Wunderbaumin tuoksuista ja päämäärätöntä hosumista.

Vaikka introssa ohjeistetaankin muuta, niin autoillessa ja juostessa matkaan tämä levy. Se on rautaa.

PARHAAT HETKET

• Bad Habit – Tämähän alkaa sellaisella grunge-introlla. että saa olla Nirvanakin kaateellinen. Hyviä suvantoja ja kunnon runttausta.
Killboy Powerhead – Vaikka onkin Didjits-cover, niin yksi parhaista tämä on ollut ihan alusta asti. Erityisesti vanhan liiton tyyliin kupuun soitettu kerron komppi saa mielen lämpimäksi.
So Alone – Mahtavaa ”haistakaa kaikki paska”-fiilistä. Ja jos biisi kestää reilun minuutin, on jo siitä annettava täydet pisteet. Ei mitään turhaa niplausta.
Smash – Tässä näkyy Offspringin taito tehdä lähes tyhjästä täydellistä. Ei bändi tarvitse kuin rummut ja kitaran, saadakseen aikaan hyviä väliosia.

EI LÄHDE

• Gotta Get Away – Vähän ankeaa jyystöä hyvän alun jälkeen.
• What Happened to You – Ärsyttävän iloinen kappale sotkemaan hyvää angstausta. Reggae-poljento ei muutenkaan kovin usein kolahda.

http://open.spotify.com/album/05KCErQSjTlYICS9KJJocl

Toomio’s TOP100: 100. PMMP – Kovemmat KädetToomion TOP100: 100. PMMP – Kovemmat Kädet

Producer: Jori Sjöroos
Recorded: 2004-2005
Published: 9.3.2005
Label: BMG

57 weeks in the Finnish album chart

SINKUT
Päiväkoti
Oo Siellä jossain mun
Matkalaulu
Pikkuveli (which can be found on Kumivirsi-edition. Forced to mention, because the original performer Noitalinna Huraa! is coming from my native region.)

PMMP’s second album featured quite surprising material after their first album.

Pink cover is the sign of girls stuff, but still there is something like Bitch Alert’s (Finnish punk band) primitiviness and rage. The cover art picturing album’s music well. Kovemmat Kädet (tougher hands) also describes well the material and theme of album. They grap a little bit harder. But the music has not be shaken so much, but the grip is firm and tight.

The album’s first single, Päiväkoti (Day-care center) showed that this album is floating on a much deeper sea. Kindergarten and children hit the young mother’s idea of the world. Nowadays I am father myself, so I somehow get this idea too. How the kids stand in the yard. The epic strings at the end of song could fit in almost any style of music. Brilliant.

The songs have serious, even distressing lyrics. But you can also find happy rallies for little girls. There’s a signs of the first symptoms of midlife crisis. Of course it’s easy to say so now,  when I’ve already passed that part of life. If we split this album to two parts: the soft and the heavy, there’s hellishly good heavy punk-album and then there’s a nice little pop-album for teenagers.

”In fact, only it does matter, what and how to bring a simple melody clothed in words.

Vocal melodies are very simple, even monotonous. There’s nothing wrong for the lover of heavier music. Often the vocal melodies following a guitar riff, which tells the harsh language of how green the band was then. In fact, only it does matter, what and how to bring a simple melody clothed in words. Heavy sections of the vocal melodies are better.

You can hear brave choices of instruments and sounds in many places. Some electric drum stuff start to be a bit “out”, and soft synths have significantly improved in ten years. But the idea of production is excellent. Sjöroos diverse background is reflected in the compositions. Maria Magdalena is a brilliant example for sound combinations that he uses. That kind of soup needs a wide vision of the instruments in available. Another example is the Oo Siellä Jossain Mun’s bass sound. Softsynth bass with underwater effect, I would guess. Sounds so last century, but not enough to ruin the album.

”The album is a little illogigal, just a young woman’s way.

The album is a little illogigal, just a young woman’s way. Over-analyze everything, but not to find a way to reach the goal. It does not harm this time, but cause little suffering. However, if you give a little time thinking about what it would sound like live, you’ll realize that this is the most excellent form in its entirety. Fast tempo, heavy and soft parts, choruses you can sing along, joy and sorrow and a lot of playing for the band.

Could this work in English? Maybe not. The lyrics is characterized strongly in Finnish culture. I think in another language the content leaves a little bit empty.

This was on the top when I met my current wife, so the sound takes me back in time. This year the album will be ten years old. Yes, I’m so damn old. Finland’s best records this still is. Probably this works best for the start of a party. However, I do something like that so rarely nowadays, that this may be just a hunch.

THE BEST MOMENTS

Mummola – Rage and catchy chorus.
Matoja – On the footsteps of Apulanta’s (Finnish punk band) best tracks. Matoja worked as one of the highlights in their live shows in past years.
Maria Magdalena – Maria Magdalena is a great tribute to the Finnish band called Mana Mana. It is still one of the best PMMP songs. In the last gigs a different arrangement was so rugged that even Eino Leino stay in second place. Someone has listened Black Sabbath, when composed this, I suppose.

NOT SO BRILLIANT

Auta Mua – Something to sing for Mira. Sounds like 4R (Finnish pop band trying to sound like international).

http://open.spotify.com/album/2m4N0V7cTJZuqaMsNRbZejTuottaja: Jori Sjöroos
Nauhoitettu: 2004-2005
Julkaistu: 9.3.2005
Levy-yhtiö: BMG

Suomen albumilistalla 57. viikkoa.

SINKUT
Päiväkoti
Oo Siellä jossain mun
Matkalaulu
Pikkuveli (,joka löytyy Kumivirsi-painokselta. Pakko mainita, koska alkuperäinen
esittäjä Noitalinna Huraa!, on lähtöisin kotiseudultani.)

PMMP:n toinen levy sisälsi aika yllättävää materiaalia ensimmäisen levyn kevytkenkäisyyden jälkeen.

Pinkit kannet kertovat tyttöilystä, mutta silti siinä on jotain Bitch Alertin kaltaista alkukantaisuutta ja raivoa. Kansitaide kuvaa albumin musiikillista antia mukavasti. Ja onhan Kovemmat kädet myös nimenä onnistunut. Tavallaan tartutaan tekemiseen vähän kovemmin. Ei ehkä ravisteta niin paljon, mutta ote on luja ja pitävä.

Levyn ensimmäinen single Päiväkoti osoitti, että nyt ollaan onkimassa syvemmältä. Päiväkodin lapset iskevät nuoren äidin ajatusmaailmaan. Tuohon saa nykyisin jonkinlaisen mielenmaiseman, kun itsekin omistaa jälkikasvua. Kuinka lapset seisoskelevat pihalla posket punaisina. Mahtipontinen jousisoitto lopussa toimisi melkein millaiseen musiikkityyliin tahansa.

Levyn biiseissä on vakavia, jopa ahdistavia tekstejä. Mutta löytyy myös reippaita ralleja pikkutyttöjä varten.  Ensimmäisiä keski-iän kriisin oireista alkaa olla merkkejä. Se on tietysti helppo sanoa, kun on sen vaiheen jo itse ohittanut. Tästä levystä kun jakaisi kevyet ja raskaat kappaleet, tulisi helvetillisen hyvä raskas punk-levy ja sitten kivaa pikkutyttöpoppia.

”Tosiasiassa vain sillä on väliä, mitä ja miten tuo yksinkertainen melodia puetaan sanoiksi.”

Kappaleiden laulumelodiat ovat erittäin yksinkertaisia, jopa monotonisia. Se ei raskaamman musiikin ystävälle ole millään lailla puute. Usein laulumelodiat kuitenkin seuraavat kitarariffiä, joka kertoo karua kieltä siitä, kuinka nuori bändi tässä vaiheessa vielä oli. Varmaankin ovat kappaleet kitaralla sävellettyjä. Tosiasiassa vain sillä on väliä, mitä ja miten tuo yksinkertainen melodia puetaan sanoiksi. Kovempien käsien raskaiden osioiden laulumelodiat ovat kuitenkin keskimäärin oivaltavampia.

Rohkeita instrumentteja ja soundeja on käytössä monin paikoin. Jotkin sähkörumpuhässäkät alkavat olla vähän muodista pois, ja softasynatkin ovat kymmenessä vuodessa parantuneet huomattavasti. Mutta tuotannollinen idea niissä on hyvä. Sjöroosin monipuolinen soittotausta näkyy sävellyksissä. Erityisesti Maria Magdalenassa on nerokasta soundien ja ääniyhdistelmien käyttöä. Tuollaiseen keittoon pitää jo vähän tuntea instrumenttien maustemaailmaa. Toisena esimerkkinä on Oo Siellä Jossain Mun bassosoundi. Softabassoa underwater-efektillä veikkaisin. Kuulostaa niin kakstuhattaluvulta, mutta ei riitä levyä pilaamaan.

”Albumi on kyllä hiukan jäsentämätön, juuri sellaisella nuoren naisen tavalla.”

Albumi on kyllä hiukan jäsentämätön, juuri sellaisella nuoren naisen tavalla. Kaikkea ylianalysoidaan, muttei oikein päästä ytimeen. Se ei tällä kertaa haittaa, mutta kokonaisuus siitä vähän kärsii. Jos kuitenkin vähän haluaa miettiä, miltä tämä livenä kuulostaisi, niin onhan tämä siihen kokonaisuudeltaan aivan erinomainen. Vauhtia, raskautta, mukanalaulettavia kertosäkeitä, iloa ja surua ja bändille soittamista.

Toimisiko tämä englanniksi? Ehkä kuitenkaan ei. Sanoituksia leimaa niin vahva suomalaiseen kulttuuriin viittaava tematiikka, että luulen sisällön jäävän toisella kielellä vähän tyhjäksi.

Tämä levy oli pinnalla silloin kun tapasin nykyisen vaimoni, joten kyllä äänimaailmat siihen ajanjaksoon vievät. Tämä levyhän täyttää siis kohta 10 vuotta. Kyllä tässä joku on jumalattoman vanha. Suomen parhaita levyjä tämä silti on. Varmaan illan aloittelulevynä tämä toimii parhaiten. Sitä tosin tulee nykyisin tehtyä niin harvoin, että tämä voi olla vain aavistus.

Parhaat hetket

Mummola – Raivoa ja tarttuva kertosäe
Matoja – Apulannan parhaan materiaalin jalanjäljissä. Matoja toimi bändin aktiiviaikojen loppuun asti live-keikkojen yhtenä kohokohtana.
Maria Magdalena – Hieno kunnianosoitus Mana Manalle. Se onkin edelleen yksi parhaista PMMP:n kappaleista. Sen viimeisten keikkojen erilainen sovitus oli niin jylhää kuultavaa, että meinasi Eino Leino jäädä toiseksi. On tätä säveltäessä kyllä Black Sabbathiakin kuunneltu.

Ei lähde

Auta Mua – Hiukan väkisin Mirallekin tehty jotain laulettavaa. Kuulostaa 4R:ltä. Se ei ole kehu.

http://open.spotify.com/album/2m4N0V7cTJZuqaMsNRbZej