Toomion TOP100: 99. Offspring – Smash

Tuottaja: Thom Wilson
Nauhoitettu: 1993
Julkaistu: 8.4.1994
Levy-yhtiö: Epitaph

Suomen TOP40-listalla kakkosena, jenkkien Billboardin nelosena. Edelleen eniten myynyt yksityisen levy-yhtiön julkaisema levy.

SINKUT
• Come Out and Play
• Self Esteem
• Gotta Get Away

Offspring oli ensimmäinen bändi, jonka kaikki levyt oli pakko saada.

Pidin tästä bändistä ja musiikista, ilman ryhmäpainetta. En siis pitänyt siitä siksi, koska kaveritkin tykkäsivät. Se vain kuulosti hyvältä. Metallin kautta punk-kentälle heilumaan kävi siis teinin tie.

Offspring oli siitä jännittävä bändi, että se sekoitti grungen ja punkin aika hyvin yhteen. Grungesta puuttuva vauhti löytyi punkista, kun taas jonkinlainen teknisyys ja angsti oli grungen peruja. Äänimaailma oli selkeä, eikä muusikissa turhia kikkailtu. Se sopi nuoren miehen elämäntyyliin. Tai enhän minä oikeastaan mikään mies vielä silloin ollut. Pahainen kakara korkeintaan.

Kansitaide ei ollut kaunista. Inhosin sitä. Muistan luokaltani pojan, jolla oli Smashin paita. En voinut käsittää kuinka rumaa grafiikkaa oli saatettu ahtaa niin hyvään levyyn. Nykyään tuon tarkoituksen ymmärtää kyllä. Sehän kuvantaa pahaa oloa ja angstia, jota kohderyhmä eli teinit juuri kokevat tai haluavat kokea. Smash nimenä ei kerro oikein mitään. Mutta se on juuri sopivan hölmö nimi levylle, joka kuitenkin lähtökohtaisesti on suunnattu teini-ikäisille.

Levyn intro on oikeastaan sitä, mikä on Ausculto.comin perusajatus ja minun henkilökohtainen toive. Viinin voi vaihtaa olueen ja CD:n mihin muotoon haluaa, mutta muuten tässä on hyvin paljon sanomaa punk-levyn introksi:

“Ahhhhh, it’s time to relax,
and you know what that means,
a glass of wine, your favourite easy chair,
and of course this compact disc playing and your home stereo.
So go on, indulge yourself,
that’s right, kick off your shoes, put your feet up,
lean back and just enjoy the melodies.
After all, music soothes even the savage beasts.
– Time to Relax

Enemmän levystä kertova lause löytyy biisistä Smash:

”I’m not a trendy asshole
I Do what I want
I Do what I feel like
– Smash

Sellaista musiikkiahan tämä oli. Tosin se menestyi niin hyvin, että Offspringin kuuntelu alkoi olla nimenomaan trendikästä.

Biiseistä ei juuri heikkoa hetkeä löydy. Come Out and Play on itselleni niin loppuunsoinut, että en pysty siitä objektiivisesti kertomaan. Clashmainen What Happened to You ei oikein istu muuhun kaahailuun reggae-riffillään, mutta muuten levyllä on hyvä flow. Nopeatempoisia ja lyhyitä mättöjä ja raskaampia, mutta silti ylivyöryviä lohkareita. Jälkimmäisiä ovat juuri kaikki singlet.

”Smash on kuunneltu omalta osaltani niin loppuun, ettei kopioitu kasetti enää toimi.”

Pojat soittavat kolmannella levyllään jo aika sähäkästi ja Dexter Holland on karismaattinen keulahahmo. Tämän levyn aikoihin kitaristi Noodles kertoi jossain haastattelussa heidän olleen aivan umpisurkeita soittajia aluksi. Kovin paljon bändin kokoonpano ei olekaan vaihdellut, vaikka ura on jo pitkä. Rumpali on vaihtunut tämän levyn aikaisesta Weltysta. Itse pidin hänen tyylistään soittaa.

Smash on kuunneltu omalta osaltani niin loppuun, ettei kopioitu kasetti enää toimi. Siksi ennen tätä listaa olikin ostettava tuo CD. Edellisestä kuuntelukerrasta oli mennyt varmaan 5 vuotta. Ja hyvin toimi taas. Omat ajatukseni seilaavat kaverini autotalliin, jossa asenneltiin tämän tahdissa Mitsubishi Coltiin uusia autostereoita. Wunderbaumin tuoksuista ja päämäärätöntä hosumista.

Vaikka introssa ohjeistetaankin muuta, niin autoillessa ja juostessa matkaan tämä levy. Se on rautaa.

PARHAAT HETKET

• Bad Habit – Tämähän alkaa sellaisella grunge-introlla. että saa olla Nirvanakin kaateellinen. Hyviä suvantoja ja kunnon runttausta.
Killboy Powerhead – Vaikka onkin Didjits-cover, niin yksi parhaista tämä on ollut ihan alusta asti. Erityisesti vanhan liiton tyyliin kupuun soitettu kerron komppi saa mielen lämpimäksi.
So Alone – Mahtavaa ”haistakaa kaikki paska”-fiilistä. Ja jos biisi kestää reilun minuutin, on jo siitä annettava täydet pisteet. Ei mitään turhaa niplausta.
Smash – Tässä näkyy Offspringin taito tehdä lähes tyhjästä täydellistä. Ei bändi tarvitse kuin rummut ja kitaran, saadakseen aikaan hyviä väliosia.

EI LÄHDE

• Gotta Get Away – Vähän ankeaa jyystöä hyvän alun jälkeen.
• What Happened to You – Ärsyttävän iloinen kappale sotkemaan hyvää angstausta. Reggae-poljento ei muutenkaan kovin usein kolahda.

http://open.spotify.com/album/05KCErQSjTlYICS9KJJocl

Toomion TOP100: 100. PMMP – Kovemmat Kädet

Tuottaja: Jori Sjöroos
Nauhoitettu: 2004-2005
Julkaistu: 9.3.2005
Levy-yhtiö: BMG

Suomen albumilistalla 57. viikkoa.

SINKUT
Päiväkoti
Oo Siellä jossain mun
Matkalaulu
Pikkuveli (,joka löytyy Kumivirsi-painokselta. Pakko mainita, koska alkuperäinen
esittäjä Noitalinna Huraa!, on lähtöisin kotiseudultani.)

PMMP:n toinen levy sisälsi aika yllättävää materiaalia ensimmäisen levyn kevytkenkäisyyden jälkeen.

Pinkit kannet kertovat tyttöilystä, mutta silti siinä on jotain Bitch Alertin kaltaista alkukantaisuutta ja raivoa. Kansitaide kuvaa albumin musiikillista antia mukavasti. Ja onhan Kovemmat kädet myös nimenä onnistunut. Tavallaan tartutaan tekemiseen vähän kovemmin. Ei ehkä ravisteta niin paljon, mutta ote on luja ja pitävä.

Levyn ensimmäinen single Päiväkoti osoitti, että nyt ollaan onkimassa syvemmältä. Päiväkodin lapset iskevät nuoren äidin ajatusmaailmaan. Tuohon saa nykyisin jonkinlaisen mielenmaiseman, kun itsekin omistaa jälkikasvua. Kuinka lapset seisoskelevat pihalla posket punaisina. Mahtipontinen jousisoitto lopussa toimisi melkein millaiseen musiikkityyliin tahansa.

Levyn biiseissä on vakavia, jopa ahdistavia tekstejä. Mutta löytyy myös reippaita ralleja pikkutyttöjä varten.  Ensimmäisiä keski-iän kriisin oireista alkaa olla merkkejä. Se on tietysti helppo sanoa, kun on sen vaiheen jo itse ohittanut. Tästä levystä kun jakaisi kevyet ja raskaat kappaleet, tulisi helvetillisen hyvä raskas punk-levy ja sitten kivaa pikkutyttöpoppia.

”Tosiasiassa vain sillä on väliä, mitä ja miten tuo yksinkertainen melodia puetaan sanoiksi.”

Kappaleiden laulumelodiat ovat erittäin yksinkertaisia, jopa monotonisia. Se ei raskaamman musiikin ystävälle ole millään lailla puute. Usein laulumelodiat kuitenkin seuraavat kitarariffiä, joka kertoo karua kieltä siitä, kuinka nuori bändi tässä vaiheessa vielä oli. Varmaankin ovat kappaleet kitaralla sävellettyjä. Tosiasiassa vain sillä on väliä, mitä ja miten tuo yksinkertainen melodia puetaan sanoiksi. Kovempien käsien raskaiden osioiden laulumelodiat ovat kuitenkin keskimäärin oivaltavampia.

Rohkeita instrumentteja ja soundeja on käytössä monin paikoin. Jotkin sähkörumpuhässäkät alkavat olla vähän muodista pois, ja softasynatkin ovat kymmenessä vuodessa parantuneet huomattavasti. Mutta tuotannollinen idea niissä on hyvä. Sjöroosin monipuolinen soittotausta näkyy sävellyksissä. Erityisesti Maria Magdalenassa on nerokasta soundien ja ääniyhdistelmien käyttöä. Tuollaiseen keittoon pitää jo vähän tuntea instrumenttien maustemaailmaa. Toisena esimerkkinä on Oo Siellä Jossain Mun bassosoundi. Softabassoa underwater-efektillä veikkaisin. Kuulostaa niin kakstuhattaluvulta, mutta ei riitä levyä pilaamaan.

”Albumi on kyllä hiukan jäsentämätön, juuri sellaisella nuoren naisen tavalla.”

Albumi on kyllä hiukan jäsentämätön, juuri sellaisella nuoren naisen tavalla. Kaikkea ylianalysoidaan, muttei oikein päästä ytimeen. Se ei tällä kertaa haittaa, mutta kokonaisuus siitä vähän kärsii. Jos kuitenkin vähän haluaa miettiä, miltä tämä livenä kuulostaisi, niin onhan tämä siihen kokonaisuudeltaan aivan erinomainen. Vauhtia, raskautta, mukanalaulettavia kertosäkeitä, iloa ja surua ja bändille soittamista.

Toimisiko tämä englanniksi? Ehkä kuitenkaan ei. Sanoituksia leimaa niin vahva suomalaiseen kulttuuriin viittaava tematiikka, että luulen sisällön jäävän toisella kielellä vähän tyhjäksi.

Tämä levy oli pinnalla silloin kun tapasin nykyisen vaimoni, joten kyllä äänimaailmat siihen ajanjaksoon vievät. Tämä levyhän täyttää siis kohta 10 vuotta. Kyllä tässä joku on jumalattoman vanha. Suomen parhaita levyjä tämä silti on. Varmaan illan aloittelulevynä tämä toimii parhaiten. Sitä tosin tulee nykyisin tehtyä niin harvoin, että tämä voi olla vain aavistus.

Parhaat hetket

Mummola – Raivoa ja tarttuva kertosäe
Matoja – Apulannan parhaan materiaalin jalanjäljissä. Matoja toimi bändin aktiiviaikojen loppuun asti live-keikkojen yhtenä kohokohtana.
Maria Magdalena – Hieno kunnianosoitus Mana Manalle. Se onkin edelleen yksi parhaista PMMP:n kappaleista. Sen viimeisten keikkojen erilainen sovitus oli niin jylhää kuultavaa, että meinasi Eino Leino jäädä toiseksi. On tätä säveltäessä kyllä Black Sabbathiakin kuunneltu.

Ei lähde

Auta Mua – Hiukan väkisin Mirallekin tehty jotain laulettavaa. Kuulostaa 4R:ltä. Se ei ole kehu.

http://open.spotify.com/album/2m4N0V7cTJZuqaMsNRbZej

Toomion TOP100-albumilista – Avauspuheenvuoro

Jostain syystä olen aina ollut kiinnostunut musiikista. Jopa fanaattisuuteen asti. Muistan tuhottomasti pieniä (monen mielestä hyvin turhia) asioita bändeistä, biiseistä, albumeista ja kaikesta musiikkiin liittyvästä. Kun olen kutakuinkin kolmasosan elämästäni elänyt, päätin että on aika listata musiikkia jotenkin. Sitä olen tehnyt nyt pari vuotta.

”Ehdottomasti tärkein vaikutin albumin sijoittumiselle ovat kuitenkin biisit.

Olen kuunnellut viimeisen vuoden aikana noin tuhat albumia. Se on aika paljon. Olen myös rankannut nämä minulle itselleni tärkeiden kriteerien mukaan. Kriteereistä tärkeimpinä tietysti biisit itsessään, mutta myös muita albumin laatuun vaikuttavia tekijöitä. Kansitaide, bändin musikaalisuus, tuotanto, soundit, albumin nimi, kokonaisuus ja legendaarisuus oman mittapuun mukaan. Ehdottomasti tärkein vaikutin albumin sijoittumiselle ovat kuitenkin biisit. Muilla ominaisuuksilla on vain pieni painoarvo suuntaan tai toiseen.

Olen yrittänyt arvioida musiikin ilman levyn painoarvoa tai menestystä omana aikanaan. Eli olisiko esimerkiksi Beatlesien The White Album niin hyvä, jos se olisi ilmestynyt viime vuonna? Tai olisiko Metallican Kill ’em All vielä parempi tämän päivän soundeilla? Makuasioita mutta mikäpä ei olisi.

Musiikkia olen kuunnellut laidasta laitaan. Suosituksia muilta (niitä tuli noin pari sataa albumia), musiikkia eri aikakausilta, muista listoista, eniten myyneistä, kulttijulkaisuista jne. Jazzista noiseen ja rapista teknoon, jopa iskelmää ja klassista. Vaikka moni luulee, että olen metallimies, oma luonnehdinta olisi enemmänkin musiikkimies. Joten listalta löytyy muutakin kuin metallia.

”Yritän siis kertoa ihmisille sadasta albumista, jotka mielestäni kannattaa kuunnella.

Koetan toimia jonkinlaisena valveutuneena seulana niin, ettei teidän tarvitsisi kuunnella huonoa musiikkia. Yritän siis kertoa ihmisille sadasta albumista, jotka mielestäni kannattaa kuunnella. Yritän kertoa myös sen miksi ne kannattaa kuunnella. Toivon, että moni antaisi niille mahdollisuuden tai löytäisi edes yhden levyn tai artistin, jota jatkossa voi kuunnella.

Kohta lähtee!