Toomion TOP200-biisit: 182. Radiohead – Karma Police

Radiohead oli ilmestyessään jollain tapaa kamala. Se kai liittyi musiikkityyliin, joka ei oikein hevidiggarin vuorisaarnaan istunut. Pala kerrallaan OK Computer -albumi alkoi muotoutua kuunneltavaksi kokonaisuudeksi.

Sieltä Karma Police on vasta myöhään, sanotaan yli kolmekymppisenä, alkanut soittamaan joitain kelloja mielen sopukoissa. Karma Police on erittäin yksinkertainen rakenteeltaan, eikä siinä ole edes varsinaista kertosäettä.

Nimityksen se on saanut bändin sisäpiiriläpästä, kuten niin moni kappale ympäri maailman nimensä saa. Aihepiiri on laulaja Thom Yorken kertoman mukaan ”keskijohdon halveksintaa”.

Tuona aikana Radiohead teki vielä hyvin simppeliä musiikkia, ainakin soitannollisesti. Kuten lähes kaikissa Radioheadin biiseissä, on Yorken ääni se ottiuistin, joka houkuttelee uimaan biisit loppuun. Sitä sävyttää kummalliset soundipuolen ratkaisut, kuten hurjalla kaikuefektillä väritelty biisin loppu.

Tunnelma on lamamasennuksen risukasaan ajoittain paistavan auringon lämmittämä. Aika ankeaa, mutta pieniä pilkahduksia paremmasta, kappaleen video ei niitä kyllä varsinaisesti esitä. Tämä menee juuri sinne ilmestymisaikansa haminoille.

https://open.spotify.com/track/3SVAN3BRByDmHOhKyIDxfC?si=pQXmY9dyTgKCE6u8a_3kjw

TOOMIO’s TOP100: 21. Muse – AbsolutionTOOMION TOP100: 21. Muse – Absolution

Producers: John Cornfield, Rich Costey, Muse, Paul Reeve
Recorded: 2002-2003
Released: 15.9.2003
Label: East West, Taste, Warner Bros

1# in France and UK. 12# in Finland.

SINGLET
– Stockholm Syndrome
– Time is Running Out
– Hysteria
– Sign For Absolution
– Apocalypse Please
– Butterflies and Hurricanes


When talking about the band called Muse, we could talk about a new era of Queen. There is no stadium, which this trio doesn’t take over. Giga-class sound.

The album became to my listening by detours: my brother owned this album, which my mother listened to in the car, which I took a trip to Jyväskylä. There’s no other albums in that trip. I bought this album to my wife a present in honor of the first meeting.

Absolution was a major breakthrough. It filled the gap, which I didn’t know existed. Cover art creates an image of the entire album. At first sight chaotic, but a closer look frequented all the tangles are in a pretty sequence. Chapters are structured restless, and especially the album’s end is very strong.

Singer Matt Bellamy is currently one of the top artists. He is precisely the artist with all the neuroses and fixations. Sound registry is not from this world. However, the mere sound is not everything, but the maximum capacity of a man is found when someone give him a composing pen. The band moves so fast between hooks, sounds, technical masturbation shredding and beautiful ambience that they must have right to use both lanes of the highway.

”Muse manages to be strenuous at times”

The lyrics are not as pompous as you could imagine when thinking the band’s ego. They are only created simple, even silly punchlines, but there must be something real too. Blackout would be suitable for the funeral. Butterflies and Hurricanes has behaved like Bohemian Rhapsody. Strangeness represents Ruled by Secrecy with very strange piano chords. Thoughts of a Dying Atheist’s named such that it arouses interest.

Muse manages to be strenuous at times, but the best album pursuing up to top positions. Now it’ss a well-established position on this. At least for this year. Listen up twice, but during two different days.

THE BEST MOMENTS
Ruled by Secrecy –
Something so good. I cannot explain.

NOT SO BRILLIANT
Depending on the day the whole plate may sound awful, but mainly really good.

https://open.spotify.com/album/0HcHPBu9aaF1MxOiZmUQTlTuottaja: John Cornfield, Rich Costey, Muse, Paul Reeve
Nauhoitettu: 2002-2003
Julkaistu: 15.9.2003
Levy-yhtiö: East West, Taste, Warner Bros

Ranskan ja Brittien ykkönen, Suomen 12. USA:ssa vasta 107.

SINGLET
– Stockholm Syndrome
– Time is Running Out
– Hysteria
– Sign For Absolution
– Apocalypse Please
– Butterflies and Hurricanes

Kun tullaan bändiin nimeltä Muse, puhutaan uudenn ajan Queenista. Ei ole stadionia, jota kolmen hengen kopla ei haltuunsa ottaisi. Giga-luokan soundi.

Levyn kulku minun kuunteluun tuli kiertoteitä: veljeni omisti levyn, jota äitini kuunteli autossa, jonka otin jollekin Jyväskylän reissulle lainaan. Tuolla reissulla ei sitten muita levyjä kuunneltukaan. Legendaarisen levystä tekee se, että ostin sen nykyiselle vaimolleni ensitapaamisen kunniaksi.

Absolution oli suuri läpimurto. Se täytti aikanaan aukon, jota en tiennyt olevan olemassakaan. Kansitaide luo kuvaa koko levystä. Ensinäkemältä kaoottista, mutta tarkemmassa syynissä kaikki kiemurat ovat nätissä järjestyksessä. Voi vain ihailla ihmettelen, miten tämä on mahdollista. Kappaleissa on jäsenneltyä rauhattomuutta ja varsinkin levyn loppupää on koskettava joka tunnealueella.

Laulaja Matt Bellamy on yksi kovimmista artisteista tällä hetkellä. Hän on nimenomaan taiteilija kaikkine neurooseineen ja oikkuineen. Äänirekisteri ei ole tästä maailmasta. Pelkkä ääni ei kuitenkaan ole kaikki, vaan suurin kyky miehestä löytyy silloin kun sävellyskynä lyödään kouraan. Koukut, soundit, teknisen masturbaatiotilutuksen ja kauniin tunnelmointimusisoinnin rajamailla liikutaan kuin se olisi itsestäänselvyys kumpaa kaistaa kulloinkin kuuluu kulkea. Musella tuntuu olevan oikeus kulkea kumpaakin.

”Muse onnistuu ajoittain olemaan rasittava”

Sanoitukset eivät ole niin pompöösejä kuin bändin egoa miettien voisi kuvitella. Ne on vain luotu toimimaan yksinkertaisina, jopa typerinä punchlineina, mutta kuoren alla on asiaakin. Blackout sopisi hautajaismarssiksi. Butterflies ja Hurricanes taas on Bohemian Rhapsodyn tapainen teos. Outoutta edustaa Ruled by Secrecyn epävireisen kuuloiset pianotaonnat. Thoughts of a Dying Atheist on jo nimenä sellainen, että herättää mielenkiintoa.

Muse onnistuu ajoittain olemaan rasittava, mutta parhaimmillaan levy kärkkyi jopa kärkisijoja allekirjoittaneenkin listoilla. Nyt sen sijoitus on vakiintunut tähän. Ainakin täksi vuodeksi. Kuunnelkaa, mutta parina eri päivänä.

PARHAAT HETKET
Ruled by Secrecy –
Jotain syvältä riipivää tässä on. En osaa selittää.

EI LÄHDE
Päivästä riippuen koko levy voi kuulostaa hirveältä, mutta pääosin todella hyvältä.

https://open.spotify.com/album/0HcHPBu9aaF1MxOiZmUQTl

TOOMION TOP100: 38. A Perfect Circle – eMOTIVeTOOMION TOP100: 38. A Perfect Circle – eMOTIVe

Producers: Billy Howerdel, Maynard James Keenan
Recorded: 2004
Released: 1.11.2004
Label: Virgin

#2 in USA.

SINGLES
– Imagine
– Passive

Maynard James Keenan feels very strange guy for me. Even some level scary. When Billy Howerdel and James Iha from Smashing Pumpkins has put in the same band, is the results something magnificent.

I writed my final poject with this album. It was in the shape of a video and at that time rendering times was a little bit longer than these times of the speed of light.

The band’s basic sound is resistant for general authorities. It can be heard through all the chapters. Many tracks are really nice versions of the original song. Very few of the songs sound like all that much from the original. A very few band manages to make a cover, that sounds more like your own song than cheap copy from another. Covering with ”Let’s play it with distortion”-style is disgusting.

The album is full of mystical and industrial sounds. And this is emphasized at myself, because I have always been a small machine music lover. James Iha’s and Billy Howerdel’s pretty unique guitar torture is always tasted for me.

Track listing is titillating. Not too familiar songs, but a few super hit like John Lennon’s Imagine and Marvin Gaye What’s Going On. there’s a social criticism included in these chapters too. Some of the songs are unnecessary, but mainly they’re good. Maybe it’s not just a coincidence that the album happened to appear in 2004 at same time as US presidential elections.

This must be listened to at the bar or café with headphones. Looking at people with Christmas hurry, passing window on the slush.

THE BEST MOMENTS
ImagineBecause the original composition is so good.
Let’s Have a War Nice piece with good lyrics
Fiddle and The Drum Christmas mood with very beautiful harmonies.

NOT SO BRILLIANT

Counting Bodies Like Sheeps To The Rhythm of The War Drums Re-versioning of their own song didn’t succeed in the same way as the other songs.

Text is mainly google translated. Sorry about that. Tuottaja: Billy Howerdel, Maynard James Keenan
Nauhoitettu: 2004
Julkaistu: 1.11.2004
Levy-yhtiö: Virgin

USA:n listalla sijalla 2.

SINGLET
– Imagine
– Passive

Maynard James Keenan tuntui aikanaan hyvin oudolta tyypiltä. Jopa jollain tasolla pelottavalta. Samaan bändiin kun lyödään vielä Billy Howerdel ja Smashing Pumpkinsin Iha, niin joha!

Tämän albumin parissa tuli aikoinaan vietettyä lopputyön editointia. Se oli videomuotoinen ja siihen aikaan renderöintiajat olivat pikkuisen pidempiä kuin näinä valonnopeusaikoina. Tässä meni siis melkein kymmenen vuotta, että levyn löysin uudelleen. Ainakin lähelle.

Bändin auktoriteetteja vastustava pohjasoundi kuuluu läpi kaikissa kappaleissa. Monessa kappaleessa tulee oikeasti mietittyä biisin suhdetta alkuperäiseen kappaleeseen. Kovin harva kappaleista kuulostaa kovinkaan paljon alkuperäiseltä. Harvalta bändiltä onnistuu coverin tekeminen, niin, että se kuulostaa enemmän omalta biisiltä kuin kopiolta jostain toisesta. Coverointi pelkällä ”soitetaan se säröllä”-tyylillä on yhtä uskottavaa kuin nimmarin väärentäminen hiilikopiopaperilla.

Levy on täynnä mystisiä ja teollisia soundeja. Ja tämä korostuu itseni kohdalla, koska minulla kosketinsoittajana on aina asunut sisälläni pienen lehmän lisäksi myös pieni konemusiikin ystävä. Samoin James Ihan omaperäinen kitarankidutus on aina maistunut. Onhan ilman sitä tehdyt Smashing Pumpkins-biisit vähän laimeita.

”Eikä lie ihan sattuma, että albumi sattui ilmestymään vuoden 2004 USA:n pressanvaalien kanssa yhtä aikaa.”

Biisivalinnatkin ovat kutkuttavia. Ei liian tuttuja biisejä, mutta muutama superhitti kuten John Lennonin Imagine ja Marvin Gayen What’s Going On. Näissäkin kappaleissa on yhteiskuntakriittisyyttä mukana. Jonkun kappaleen olisi voinut poiskin jättää, mutta pääasiassa tavara on hyvää. Eikä lie ihan sattuma, että albumi sattui ilmestymään vuoden 2004 USA:n pressanvaalien kanssa yhtä aikaa.

Tätä kuunnellaan baarissa tai kahvilassa kuulokkeet päässä. Katsellen ikkunasta joulukiireissään loskassa kulkevia ihmisiä. Siihen tämä on paikallaan.

PARHAAT HETKET
Imagine – Koska alkuperäinenkin sävellys on niin hyvä.
Let’s Have a War – Menevä pätkä asiallisilla sanoituksilla.
Fiddle and The Drum – Jouluinen kappale komeasti sovitetuin lauluharmonioineen.

EI LÄHDE

Counting Bodies Like Sheeps To The Rhythm of The War Drums Oman kappaleen uudelleenversiointi ei vain oikein onnistu samaan tapaan kuin edellisten.

https://open.spotify.com/album/2UAin9VEGxiZRfe9Q7SKg4

Toomio’s TOP100: 68. Coldplay – A Rush of Blood to the HeadToomion TOP100: 68. Coldplay – A Rush of Blood to the Head

Producer: Coldplay, Ken Nelson
Recorded: 2001-2002
Published: 26.8.2002
Label: Parlophone, Capitol Records

The album has sold alone in Britain more than 2.6 million copies. Worldwide more than 11 million copies. Best Alternative Album Grammy in 2002.

SINGLES
– In My Place
– The Scientist
– Clocks
– God Put a Smile Upon Your Face

When you see the album title you could imagine that the music style is something like technical death-metal. That’s what it is not.

Coldplay was a band, which I’ve heard on the radio, but did not really become caught me on. Coldplay is boring as a bowl in grandma’s bookshelf. However, the appearance does not resolve, but the candies inside there counts. Production is precise.

Separating landscape of sounds and especially the clear bass lines, which carrying Chris Martin’s voice forward, are professionally built. Martin’s falsetto is pretty much controlled stuff and the band trusts for it much.

This album’s lyrics still have some kind of idea, if compared to the newer material. For example words of A Rush of Blood to the Head are convincing:

“So I’m gonna buy a gun and start a war
If you can tell me something worth fighting for” 

If the album begins with pearl like Politik and almost immediately goes on with God Put a Smile Upon My Face, all is well. Today’s happy and safe Coldplay are those in relation to a completely different band. Of course, success does not facilitate the creative process. This album’s “girl music” fits probably boys too, because the songs are pretty easy to take over by guitar.

Metalheads, please get off the cloak of the purist on your shoulders and put this album spin even once. This can be listened in anywhere. Fits fine on the way home after work. Easy maintenance for overfilled head.

THE BEST MOMENTS
PolitikC-section and strings. There is nothing more to say.
God Put a Smile on you FaceIf Coldplay would still make this kind of music; I would still listen to it. Unfortunately, the stream named Main is the way they go.

NOT SO BRILLIANT
Green EyesIt’s so annoying campfire jingle that messes up the atmosphere of entire album.

https://open.spotify.com/album/0RHX9XECH8IVI3LNgWDpmQTuottaja: Coldplay, Ken Nelson
Nauhoitettu: 2001-2002
Julkaistu: 26.8.2002
Levy-yhtiö: Parlophone, Capitol Records

Albumia on myyty pelkästään Britanniassa yli 2,6 miljoonaa kappaletta ja maailmanlaajuisesti yli 11 miljoonaa kappaletta. Parhaan alternative-albumin Grammy 2002.

SINGLET
– In My Place
– The Scientist
– Clocks
– God Put a Smile Upon Your Face

Levyn nimestä voisi kuvitella, että musiikkityylinä on jotain teknistä death-metallia. Sitä se ei kuitenkaan ole.

Coldplay oli pitkän aikaa bändi, jota kuuli radiosta, mutta ei oikein tullut tartuttua. Olisiko veljeltä sitten jäänyt autoon joku levy, jonka pakon sanelemana laitoin auton cd-soittimeen. Coldplay on päällepäin tylsä kuin mariskooli mummon kirjahyllyssä. Ulkonäkö ei kuitenkaan ratkaise, vaan ne kettukarkit siellä sisällä. Tuotanto on priimaa.

Erotteleva äänimaailma ja varsinkin selkeät bassolinjat, jotka kelluttavat Chris Martinin vetelää ääntä eteenpäin, ovat ammattimaisesti rakennettuja. Martinin falsetti on aika lailla hallittua tavaraa, joten sen varaan on syytäkin paljon laskea.

Lyyrisesti tämän levyn sanoituksissa on vielä jonkinlaista ajatusta, jos verrataan uudempaan materiaaliin. Esimerkiksi nimibiisin sanat ovat vakuuttavat:

“So I’m gonna buy a gun and start a war
If you can tell me something worth fighting for” 

Jos levy alkaa Politikin kaltaisella helmellä ja heti kohta jatkuu God Put a Smile Upon My Facella, on kaikki hyvin. Nykypäivän iloinen ja turvallinen Coldplay on näihin nähden aivan eri bändi. Toki se ei helpota tuo menestys luomisprosessia. Tällä albumille tyttömusiikki menee varmaan pojillekin sillä varjolla, että kappaleet ovat aika helppoja ottaa haltuun kitaralla.

Hevijermut, ottakaahan puritanistin viittaa harteilta ja laittakaa tämä edes kerran pyörimään keskittyen siihen. Tätä voi kuunnella oikeastaan missä vaan. Hyvin menee työpäivän jälkeen kotimatkalla. Helppoa huoltoa informaatiotulvaiselle päälle.

PARHAAT HETKET
PolitikC-osa ja jouset. Ei muuta sanottavaa.
God Put a Smile on you FaceJos Coldplay tekisi tämän kaltaista musiikkia vieläkin, kuuntelisin sitä edelleen aika tiiviisti. Valitettavasti virta nimeltä Valta, on bändin vienyt mennessään.

EI LÄHDE
Green EyesOn kyllä niin ärsyttävä nuotiorämpytys että väkisin sotkee levyn tunnelmaa jotenkin.

https://open.spotify.com/album/0RHX9XECH8IVI3LNgWDpmQ