Kategoriat
Toomion TOP200-biisit

Toomion TOP200-biisit: 164. Radiohead – Pyramid Song

Radiohead ei ollut mikään suursuosikki minulle silloin tuhansien vaihtuessa. Jotkut OK Computerin biisit olivat ok, mutta en ymmärtänyt Thom Yorken narinalaulun päälle noina aikoina mitään.

Kappale on bändin omia suosikkeja ja juuri päämies Yorke on sanonut sen olevan ”parasta, mitä yhtye on nauhalle saanut”. Vaikka kappaleesta asianomaiset pitivätkin ja sitä myös soitettiin keikoille jo ennen Kid A:ta, tuli se albumiformaatissa ulos vasta vuonna 2001 Amnesiacilla.

Sanoituksissa liikutaan kuoleman jälkeisessä maailmassa. Vaikuttimina ovat kuuleman mukaan toimineet Jumalainen näytelmä, tiibetiläinen ja egyptiläinen Kuolleiden kirja sekä Hessen Siddharta.

Oman sieluni kappale vei sen videolla ja rytmityksellä. Itämaiset jouset ja jazzmainen rumpalointi tehoaa aina. Siihen törmätään tällä listalla myöhemminkin.

Tämä soi Mitsubishi Coltissa, kun ajetaan myöhään syysyössä halki Pohjanmaan lakeuksien.

Kategoriat
Toomion TOP200-biisit

Toomion TOP200-biisit: 166. The Cranberries – Salvation

Oman bändini kitaristin vaikutuksesta tämä kappale on mieleeni syöpynyt. Totta puhuen siitä on eniten mieleen etsattu sen video, jossa on paljon timburtonmaista kauhua. Piikkipäinen klovni riehuu keskellä värikästä painajaista. 

Dolores on nuori ja vakuuttavan energinen, vaikka todellisuus taisi lopulta olla kaikkea muuta. Bändin jäsenten mielestä kappale kertoo huumeista “pelastajana”, mutta tätä Dolores ei halunnut allekirjoittaa, vaan kertoi sen pohjautuvan elämään ja sen ymmärtämiseen yleensä. Huumevertaus oli kuuleman mukaan ahdistava, sillä Dolores sanoi “tietävänsä, millaista se on.” 

Tässä on kaikki niin ihanasti ysäriä kuin olla voi! Dolores O’Riordanin ääni, puolisäröiset grunge-kitarat ja kaikkea kaoottisuutta tukevat torvet kertosäkeen hoilailun tukena. Soittokin on valloittavasti nokillaan, joten miksipä kappaleesta ei pitäisi.  

Kappaleen loppu on aina ollut nerokas. Koska “fade out on niin out”. Tämä sopii mihin vain energiatason kohottamiseen.  Onhan The Cranberries muutenkin aika mainio.

Kategoriat
Toomion TOP200-biisit

Toomion TOP200-biisit: 180. Deftones – Minerva

Minerva on roomalaisten mukaan sodankäynnin ja viisauden, mutta myös käsityötaidon ja taiteen jumalatar. Se on myös Deftonesin ensimmäisen kappaleen nimi. Siis minun muistille ensimmäisen.

Aavikolla kuvattu video on jollain tapaa hienosti tehty. Siihen ehkä vaikutti kuvaussessioiden aikana ongelmia aiheuttanut hiekka. Hieno hiekka kun harvoin koneiden kanssa toimii.

Deftonesin laulajan Chino Morenon ääni on vangitseva. Häilyvä ja aaltoileva laulutapa ison miehen esittämänä pitää ottessaan. Vaihtoehtorokkia tai -metallia normaalisti esittävä Deftones on tämän kappaleen aikana vähän poikkeavilla shoegaze-linjoilla.

Sanoitus ylistää minun käsittääkseni naisia tai naista noin yleensä. Sanat eivät tässä ole minulle se juttu, vaan hyvin videoon hitsattu tunnelma. Soundit ovat suttuiset, ja miksaus outo. Aina joutuu volumea lisäämään. Kitarat ulvovat hienosti ja kliinit kitarapätkät ovat yksinkertaisia, mutta toimivia.

Tämä sijoittuu omassa elämässä aikaan, jossa elämä häilyi, kuten Chinon ääni.

Kategoriat
Toomion TOP200-biisit

Toomion TOP200-biisit: 182. Radiohead – Karma Police

Radiohead oli ilmestyessään jollain tapaa kamala. Se kai liittyi musiikkityyliin, joka ei oikein hevidiggarin vuorisaarnaan istunut. Pala kerrallaan OK Computer -albumi alkoi muotoutua kuunneltavaksi kokonaisuudeksi.

Sieltä Karma Police on vasta myöhään, sanotaan yli kolmekymppisenä, alkanut soittamaan joitain kelloja mielen sopukoissa. Karma Police on erittäin yksinkertainen rakenteeltaan, eikä siinä ole edes varsinaista kertosäettä.

Nimityksen se on saanut bändin sisäpiiriläpästä, kuten niin moni kappale ympäri maailman nimensä saa. Aihepiiri on laulaja Thom Yorken kertoman mukaan ”keskijohdon halveksintaa”.

Tuona aikana Radiohead teki vielä hyvin simppeliä musiikkia, ainakin soitannollisesti. Kuten lähes kaikissa Radioheadin biiseissä, on Yorken ääni se ottiuistin, joka houkuttelee uimaan biisit loppuun. Sitä sävyttää kummalliset soundipuolen ratkaisut, kuten hurjalla kaikuefektillä väritelty biisin loppu.

Tunnelma on lamamasennuksen risukasaan ajoittain paistavan auringon lämmittämä. Aika ankeaa, mutta pieniä pilkahduksia paremmasta, kappaleen video ei niitä kyllä varsinaisesti esitä. Tämä menee juuri sinne ilmestymisaikansa haminoille.

https://open.spotify.com/track/3SVAN3BRByDmHOhKyIDxfC?si=pQXmY9dyTgKCE6u8a_3kjw

Kategoriat
Toomion TOP100

TOOMIO’s TOP100: 21. Muse – AbsolutionTOOMION TOP100: 21. Muse – Absolution

Producers: John Cornfield, Rich Costey, Muse, Paul Reeve
Recorded: 2002-2003
Released: 15.9.2003
Label: East West, Taste, Warner Bros

1# in France and UK. 12# in Finland.

SINGLET
– Stockholm Syndrome
– Time is Running Out
– Hysteria
– Sign For Absolution
– Apocalypse Please
– Butterflies and Hurricanes


When talking about the band called Muse, we could talk about a new era of Queen. There is no stadium, which this trio doesn’t take over. Giga-class sound.

The album became to my listening by detours: my brother owned this album, which my mother listened to in the car, which I took a trip to Jyväskylä. There’s no other albums in that trip. I bought this album to my wife a present in honor of the first meeting.

Absolution was a major breakthrough. It filled the gap, which I didn’t know existed. Cover art creates an image of the entire album. At first sight chaotic, but a closer look frequented all the tangles are in a pretty sequence. Chapters are structured restless, and especially the album’s end is very strong.

Singer Matt Bellamy is currently one of the top artists. He is precisely the artist with all the neuroses and fixations. Sound registry is not from this world. However, the mere sound is not everything, but the maximum capacity of a man is found when someone give him a composing pen. The band moves so fast between hooks, sounds, technical masturbation shredding and beautiful ambience that they must have right to use both lanes of the highway.

”Muse manages to be strenuous at times”

The lyrics are not as pompous as you could imagine when thinking the band’s ego. They are only created simple, even silly punchlines, but there must be something real too. Blackout would be suitable for the funeral. Butterflies and Hurricanes has behaved like Bohemian Rhapsody. Strangeness represents Ruled by Secrecy with very strange piano chords. Thoughts of a Dying Atheist’s named such that it arouses interest.

Muse manages to be strenuous at times, but the best album pursuing up to top positions. Now it’ss a well-established position on this. At least for this year. Listen up twice, but during two different days.

THE BEST MOMENTS
Ruled by Secrecy –
Something so good. I cannot explain.

NOT SO BRILLIANT
Depending on the day the whole plate may sound awful, but mainly really good.

https://open.spotify.com/album/0HcHPBu9aaF1MxOiZmUQTlTuottaja: John Cornfield, Rich Costey, Muse, Paul Reeve
Nauhoitettu: 2002-2003
Julkaistu: 15.9.2003
Levy-yhtiö: East West, Taste, Warner Bros

Ranskan ja Brittien ykkönen, Suomen 12. USA:ssa vasta 107.

SINGLET
– Stockholm Syndrome
– Time is Running Out
– Hysteria
– Sign For Absolution
– Apocalypse Please
– Butterflies and Hurricanes

Kun tullaan bändiin nimeltä Muse, puhutaan uudenn ajan Queenista. Ei ole stadionia, jota kolmen hengen kopla ei haltuunsa ottaisi. Giga-luokan soundi.

Levyn kulku minun kuunteluun tuli kiertoteitä: veljeni omisti levyn, jota äitini kuunteli autossa, jonka otin jollekin Jyväskylän reissulle lainaan. Tuolla reissulla ei sitten muita levyjä kuunneltukaan. Legendaarisen levystä tekee se, että ostin sen nykyiselle vaimolleni ensitapaamisen kunniaksi.

Absolution oli suuri läpimurto. Se täytti aikanaan aukon, jota en tiennyt olevan olemassakaan. Kansitaide luo kuvaa koko levystä. Ensinäkemältä kaoottista, mutta tarkemmassa syynissä kaikki kiemurat ovat nätissä järjestyksessä. Voi vain ihailla ihmettelen, miten tämä on mahdollista. Kappaleissa on jäsenneltyä rauhattomuutta ja varsinkin levyn loppupää on koskettava joka tunnealueella.

Laulaja Matt Bellamy on yksi kovimmista artisteista tällä hetkellä. Hän on nimenomaan taiteilija kaikkine neurooseineen ja oikkuineen. Äänirekisteri ei ole tästä maailmasta. Pelkkä ääni ei kuitenkaan ole kaikki, vaan suurin kyky miehestä löytyy silloin kun sävellyskynä lyödään kouraan. Koukut, soundit, teknisen masturbaatiotilutuksen ja kauniin tunnelmointimusisoinnin rajamailla liikutaan kuin se olisi itsestäänselvyys kumpaa kaistaa kulloinkin kuuluu kulkea. Musella tuntuu olevan oikeus kulkea kumpaakin.

”Muse onnistuu ajoittain olemaan rasittava”

Sanoitukset eivät ole niin pompöösejä kuin bändin egoa miettien voisi kuvitella. Ne on vain luotu toimimaan yksinkertaisina, jopa typerinä punchlineina, mutta kuoren alla on asiaakin. Blackout sopisi hautajaismarssiksi. Butterflies ja Hurricanes taas on Bohemian Rhapsodyn tapainen teos. Outoutta edustaa Ruled by Secrecyn epävireisen kuuloiset pianotaonnat. Thoughts of a Dying Atheist on jo nimenä sellainen, että herättää mielenkiintoa.

Muse onnistuu ajoittain olemaan rasittava, mutta parhaimmillaan levy kärkkyi jopa kärkisijoja allekirjoittaneenkin listoilla. Nyt sen sijoitus on vakiintunut tähän. Ainakin täksi vuodeksi. Kuunnelkaa, mutta parina eri päivänä.

PARHAAT HETKET
Ruled by Secrecy –
Jotain syvältä riipivää tässä on. En osaa selittää.

EI LÄHDE
Päivästä riippuen koko levy voi kuulostaa hirveältä, mutta pääosin todella hyvältä.

https://open.spotify.com/album/0HcHPBu9aaF1MxOiZmUQTl